Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Oon kyllä niin prinsessa, että valitan näiden nykyäitien puolesta. Iha järkyttävää luettavaa heidän kohtaloista. Ja täällä vielä kompatataan tuota huonoa kohtelua! Omat kokemukset ovat lähes 30v. takaa. Sain hyvä ja asiallisen hoidon. Mut se tekikin minusta prinsessan!

Jos haluat samanlaisen kohtelun nyt äideille niin maksa enemmän veroa tai sairaalamaksuja pitää nostaa. Mutta se ei tietysti käy kaikille.

Jos sillä saisi myönteisemmän asentwwn äitejä kohtaan, niin mikä ettei!! Kyse on lähtökohtaisesti asenteista. Sen huomaa tälläkin palstalla teistä lyttääjistä. Mut mikään raha ei sinunkaan tylyä asennetta muuta mihinkään.

Vai asenteista. Kyllä asenteet on ihan positiivisia äitejä kohtaan, ihmisiä on erilaisia, ehkä sen joskus vielä opit.

Oon kohta kuuskyt, joten tuskin opin. Itsepintaisesti haluaisin, että kaikilla äideillä olisi mahdollisimman hyvä kokemus äidiksitulostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Surullista on se, että sinä mitätöit ihmisten subjektiivisen kokemuksen joillain onjektiivisilla faktoilla, jotka eivät kuitenkaan kohtaa näitä kokemuksia. Se, että sanot, ettei mitään ongelmaa ole, ei poista niitä kokemulsia, joissa ongelmia on.

Synnyttämisen yhteydessä tapahtuvissa käytänteissä (ja asenteissa)on tapahtunut selkeästi suuri muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Se muutos alkoi, kun itse sain lapsia. Sen koin silloinkin konkreettisesti. Alettiin puhua mm. imetysmyönteisyydestä. Joidenkin kohdalla (liian monen) se tarkoitti sitä, ettei vauva saa lisämaitoa, ennenkuin verikoe osoittaa sokereiden laskun. Eli tarkoittaa monen monta tuntia nälkäänsä huutavaa vauvaa. Ja tilanteessa äiti ei saa toteuttaa sitä, mikä olisi luontaisinta: antaa maitoa keinolla millä hyvänsä. Tätä sanotaan luonnolliseksi tavaksi, koska, no se imetys. Mutta samalla siinä toimitaan täysin vastoin äidin luontaista vaistoa.

Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten synnäreillä äidit ovat täysin mielivaltaisen hoidon armoilla. Onneksi nykyään vain todella lyhyen ajan. Tähän lisättynä se, ettei äiti kenties saa omaa ruokaa, ei ehkä kykene vaihtamaan niitä lakanoitaan, eikä pääse suihkuun, ihmettelen, miksi näistä ei saa puhua? Miten se on lietsontaa, jos kertoo, mitä oikeasti tapahtuu? Nämä kaikki käytänteet on perusteltu veritulpilla, maidon nousulla, kotonakin on pärjättävä, ihohoito jne.

Jos et tähän täysin sopeudu, oletkin prinsessa. Onneksi suurin osa saa kotonaan sit sitä prinsessan hoitoa, eli puhtaat lakanat, ruokaa ja apukädet.

Voi hyvä ihme sentään. Nuo on täysin perusteltuja asioita eikä mitään kyykyttämistä ja huonoa hoitoa. Vaivat eivät nälkäänsä tuntitolkulla huuda, mutta on tärkeää rohkaista siihen imetykseen. Erityisesti nyt kun nuorilla on vääristynyt käsitys siitä että ei kannata imettää kun rinnat löpsähtää eikä ne enää kelpaa miehelle sen jälkeen.

Tuo itse lakanoiden vaihto ei kyllä ole mikään vakiintunut käytäntö missään, olen täältä lukenut että korona-aikana näin Naikkarilla on tehty, mutta tuskin on korona-ajan jälkeen käytössä.

Muillakin on oikeus mielipiteisiinsä, myös siihen että on melkoista prinsessa-touhua, jos ei osaa toimia ellei joku tee puolesta.

Mitä tarkoitat sillä ettei pääse suihkuun?

Lakanoiden vaihtaminen itse on ihan yleinen käytäntö monissa paikoissa.

Vauvat ovat itkeneet tuntikausia nälkäänsä. Imetysohjeistus ei ole ollut asiallista. Se on juuri sitä pelottavaa, että ovat ihan "perusteltuja". Näitä kokemuksia on ollut muillakin, kuin nykynuorilla äideillä. Mutta tietenkin äidit ovat väärässä ja vaan satuilevat. Oikeasti kaikki mennyt tosi hyvin ja vain luulivat vauvansa itkeneen. Ja kuvittelivat verikokeet ym.

Tietenkin sinulla oikeus mielipiteeseen. Ajattele äitien olevan prinsessoja, minä ajattelen sinun olevan julma ja epäempaattinen. Ja oletan sinun olevan alalla, kun noin "varmana" asioista tiedät.

Useat ovat kertoneet, etteivät päässeet osastolla kertaakaan suihkuun, kun eivät uskaltaneet jättää vauvaa yksin siihen potilassänkyyn, eivätkä siis voineet ottaa vauvaa mukaansa suihkuun. Eikä kukaan auttanut asiassa. Tai olivat liian heikossa kunnossa, että olisivat uskaltaneet sinne yksin.

Missä lakanat vaihdetaan itse? Missä nämä lukuisat heitteillejätetyt äidit ja vauvat on?

Kuka ei osaa kärrätä sitä liikuteltavaa sänkyä mukanaan?

Ei missään. Kiire, ylityöllistyneet hoitajat ja mm. naistenklinikan remontti on lisännyt ikäviä kokemuksia ja lakanoiden vaihtoon on useampi itse ryhtynyt, mutta käytäntö se ei ole missään.

Tottakai kaikki haluaisi ettei ikäviä kokemuksia olisi ollenkaan, mutta se on hyvin utopistinen ajatus niin kauan kun meillä on ihmiset töissä koneiden sijaan ja resurssit tuplaantuu.

Onneksi hyviä kokemuksia on vielä selvästi huonoja enemmän. Toivotaan että ne ikävät vähentyvät, kokonaan niitä ei saada pois, niitä on aina ollut ja tulee olemaan. Keskustelupalstoilla asia vääristyy voimakkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Paitsi, ettei kaikki saa. Toiset ovat saaneet vain tiuskimista. Ja moitteita. Niitä ei sanota avuksi. Kun ne eivät auta.

Ja toiset kokevat kaiken neuvomisen ja tarpeellisenkin paristelun tiuskimisena ja moitteina. Ihan kaikki saa apua pyytämättä ja viimeistään pyytämällä. Ihan kaikki. Ketään ei kotiuteta ennen kuin nämä asiat on käyty läpi.

Taidat provota tahallaan? Sinä et voi tietää, mitä ihan jokainen saa pyytämättä tai pyytämällä. Tuo jos mikä on bullshittia väittää noin.

Rautalangasta: Jos ruokakaupassa jokainen saa kaksi yhden hinnalla tarjouksen ja sit se kassa lyö sen väärin ja joku ei saakaan, sanotko että tarjousta ei ole?

Tai Jos lääkärillä jokainen potilas saa Buranareseptin kipuunsa ja sit yksi ei kykene sitä buranaa hakemaan apteekista, eikö silloin Buranaa lääkäriltä saa?

Vain lapsi puhuu tolla tasolla että kun ei kaikki niin sit ei ollenkaan. Kun sanotaan että synnärillä ei kukaan jää ilman ruokaa, tarkoittaa se sitä että joku tottakai saattaa jäädä ilman, jos jokin asia menee pieleen, mutta väite on edelleen täysin validi.

Tosiasia on se, että osa potilaista on jäänyt ilman ruokaa, vaikka se ruoka olisi siellä kärryssä siellä käytävän päässä. Se on se ongelma, et se ruoka on jäänyt sinne, syystä tai toisesta. Eikä ole siis päätynyt sen väsyneen, huonokuntoisen äidin luo. Tässä sinulle rautalankaa. Tuo sinun vänkääminen ei hävitä tällaisen tilanteen ongelmallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Ymmärrätkö, ettei trauman kokenut tai pelon takia synnyttymättä jättäminen ei ole mikään valinta? Sen kokeminen on kyllä henkilökohtaista, mutta edelleenkään ei valinta, kun ei ole vaihtoehtoja. Ja kun näitä tapauksia kertyy useampi, se ei ole enää vain jotain yksilöä koskeva henkilökohtainen onnettomuus, vaan takana on joku systeemi tai kaava, tai toimintatapa, joka näitä huonoja kokemuksia tuottaa. Siksi niistä pitää puhua, jotta joku jossain ehkä alkais pohtia, pitäiskö asialle tehdä jotain, tai voisiko jonkun toiminnon muutos muuttaa näitä, henkilökohtaisia kokemuksia paremmiksi.

Takana ei ole mitään sellaista, jota voitaisiin jotakin muuttamalla estää. Näitä huonoja kokemuksia on todella vähän suhteessa synnytyksiin vuosittain, traumakokemus on aina erilainen, niitä ei saa pois jollakin tietyllä asialla ja taustalla on 90% tilanteista jokin mikä on itse synnytyksessä mennyt pieleen ja kun sille ei vaan voi mitään.

Ja lisäksi täällä paisutellaan tuota synnytystrauma estää lapsen teon-asiaa todella suuresti. Useampi ilmoittaa tuossakin kyselyssä että elämäntavasta luopuminen on suurempi syy.

Aloituksen tilanteessakin traumakokemus on kasautuma kaikkea, itse synnyttkseen siitä on palautettavissa pieni osa. Mitä hänen kohdallaan olisi voitu tehdä toisin? Enkä hae nyt mitään trauman käsittelyä tai ei olisi pitänyt laittaa epiduraalia väärään kohtaan, koska ei niihin voi millään synnärin muutoksella vaikuttaa.

Eli mitään ei voi ja kaikkien pitää vaan ite kestää se, et pieleen meni. Asioista ei kannata puhua, eikä kunnolla tutkia. Kun tutkimattakinbon selvää, et mihinkään ei voida mitenkään vaikuttaa. Elämä nyt vaan välillä ja toisille on p*skaa. Se, että aiemmin oli toisin, ei tarkoita, että mitään voisi nykyään tehdä toisin. Eli mitään ei voi tehdä paremmin.

Mistä sä puhut? Tottakai siitä omasta kokemuksestaan pitää puhua ja pitää kertoa mikä meni pieleen, mutta miksi siitä pitää sun eandomisti vetää johtopäätöksiä ja yleistyksiä? Mikä on ollut aiemmin toisin? Mitä pitää tehdä paremmin?

Randomisti yleistin asioita, joista täällä on ollut puhetta. Useampi on kertonut saaneensa levätä ja nukkua riittävästi, sai apuja ja neuvoja ryhmissä ja yksilöllisesti, sai fyssarin opastusta. Ennen aikaan. Ihan yleistin sen, kun näin ennen yleisesti tapahtui. Ja nyt useat ovat kertoneet, ettei näin enää ole tapahtunut. Yleistys tulee siitä, kun useat kertovat ja sitten vielä tietäjät kertovat perustelut näille käytänteille. Perusteluina veritulppa, imetys ym. ym. ja monella ollut huonoja kokemuksia. Mutta enpä jatka tätä jankutusta enempää. Lue ketju, tiedät mistä puhutaan. Oot ehkä provo, mene ja tiedä. Tosiasiat eivät muutu, vaikka kuinka yrittäisi niitä vähätellä ja lytätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Surullista on se, että sinä mitätöit ihmisten subjektiivisen kokemuksen joillain onjektiivisilla faktoilla, jotka eivät kuitenkaan kohtaa näitä kokemuksia. Se, että sanot, ettei mitään ongelmaa ole, ei poista niitä kokemulsia, joissa ongelmia on.

Synnyttämisen yhteydessä tapahtuvissa käytänteissä (ja asenteissa)on tapahtunut selkeästi suuri muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Se muutos alkoi, kun itse sain lapsia. Sen koin silloinkin konkreettisesti. Alettiin puhua mm. imetysmyönteisyydestä. Joidenkin kohdalla (liian monen) se tarkoitti sitä, ettei vauva saa lisämaitoa, ennenkuin verikoe osoittaa sokereiden laskun. Eli tarkoittaa monen monta tuntia nälkäänsä huutavaa vauvaa. Ja tilanteessa äiti ei saa toteuttaa sitä, mikä olisi luontaisinta: antaa maitoa keinolla millä hyvänsä. Tätä sanotaan luonnolliseksi tavaksi, koska, no se imetys. Mutta samalla siinä toimitaan täysin vastoin äidin luontaista vaistoa.

Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten synnäreillä äidit ovat täysin mielivaltaisen hoidon armoilla. Onneksi nykyään vain todella lyhyen ajan. Tähän lisättynä se, ettei äiti kenties saa omaa ruokaa, ei ehkä kykene vaihtamaan niitä lakanoitaan, eikä pääse suihkuun, ihmettelen, miksi näistä ei saa puhua? Miten se on lietsontaa, jos kertoo, mitä oikeasti tapahtuu? Nämä kaikki käytänteet on perusteltu veritulpilla, maidon nousulla, kotonakin on pärjättävä, ihohoito jne.

Jos et tähän täysin sopeudu, oletkin prinsessa. Onneksi suurin osa saa kotonaan sit sitä prinsessan hoitoa, eli puhtaat lakanat, ruokaa ja apukädet.

Voi hyvä ihme sentään. Nuo on täysin perusteltuja asioita eikä mitään kyykyttämistä ja huonoa hoitoa. Vaivat eivät nälkäänsä tuntitolkulla huuda, mutta on tärkeää rohkaista siihen imetykseen. Erityisesti nyt kun nuorilla on vääristynyt käsitys siitä että ei kannata imettää kun rinnat löpsähtää eikä ne enää kelpaa miehelle sen jälkeen.

Tuo itse lakanoiden vaihto ei kyllä ole mikään vakiintunut käytäntö missään, olen täältä lukenut että korona-aikana näin Naikkarilla on tehty, mutta tuskin on korona-ajan jälkeen käytössä.

Muillakin on oikeus mielipiteisiinsä, myös siihen että on melkoista prinsessa-touhua, jos ei osaa toimia ellei joku tee puolesta.

Mitä tarkoitat sillä ettei pääse suihkuun?

Lakanoiden vaihtaminen itse on ihan yleinen käytäntö monissa paikoissa.

Vauvat ovat itkeneet tuntikausia nälkäänsä. Imetysohjeistus ei ole ollut asiallista. Se on juuri sitä pelottavaa, että ovat ihan "perusteltuja". Näitä kokemuksia on ollut muillakin, kuin nykynuorilla äideillä. Mutta tietenkin äidit ovat väärässä ja vaan satuilevat. Oikeasti kaikki mennyt tosi hyvin ja vain luulivat vauvansa itkeneen. Ja kuvittelivat verikokeet ym.

Tietenkin sinulla oikeus mielipiteeseen. Ajattele äitien olevan prinsessoja, minä ajattelen sinun olevan julma ja epäempaattinen. Ja oletan sinun olevan alalla, kun noin "varmana" asioista tiedät.

Useat ovat kertoneet, etteivät päässeet osastolla kertaakaan suihkuun, kun eivät uskaltaneet jättää vauvaa yksin siihen potilassänkyyn, eivätkä siis voineet ottaa vauvaa mukaansa suihkuun. Eikä kukaan auttanut asiassa. Tai olivat liian heikossa kunnossa, että olisivat uskaltaneet sinne yksin.

Missä lakanat vaihdetaan itse? Missä nämä lukuisat heitteillejätetyt äidit ja vauvat on?

Kuka ei osaa kärrätä sitä liikuteltavaa sänkyä mukanaan?

Ei missään. Kiire, ylityöllistyneet hoitajat ja mm. naistenklinikan remontti on lisännyt ikäviä kokemuksia ja lakanoiden vaihtoon on useampi itse ryhtynyt, mutta käytäntö se ei ole missään.

Tottakai kaikki haluaisi ettei ikäviä kokemuksia olisi ollenkaan, mutta se on hyvin utopistinen ajatus niin kauan kun meillä on ihmiset töissä koneiden sijaan ja resurssit tuplaantuu.

Onneksi hyviä kokemuksia on vielä selvästi huonoja enemmän. Toivotaan että ne ikävät vähentyvät, kokonaan niitä ei saada pois, niitä on aina ollut ja tulee olemaan. Keskustelupalstoilla asia vääristyy voimakkaasti.

Missähän näistä kokemuksista voisi kootusti kertoa, jos ei keskustelupalstalla? Ja kun aiheena on huonot kokemukset, tietenkin niistä puhutaan artikkeli, josta koko ketju alkoi). Useat ovat sanoneet, että lakanat pitää vaihtaa itse, tai jos eivät ole kykeneet, niitä ei olla kertaakaan vaihdettu. Perusteluna on se, että kotonakin pitää pystyä itse vaihtaa.

Itse en halunnut ottaa riskiä, ettei syntymän hetkellä saa apua kiireen tms takia. Minusta Suomessa ei ole turvallista synnyttää tällä hetkellä ja siksi tulimmekin toiseen Euroopan maahan jo hyvissä ajoin ennen esikoisen syntymää!

Täällä on sama hoitava lääkäri (saa valita itse) koko raskauden ja hän hoitaa myös synnytyksen/sektion. Väsyimme suomen terveydenhuollon jatkuvaan oireiden vähättelyyn ja hoitovirheisiin. Sen ajan raskaudesta, kun olin Suomessa en nähnyt kertakaan samaa hoitavaa henkilöä kahta kertaa ja neuvoloita peruttiin lyhyellä varoitusajalla.

Runsas verinen vuoto ei ole päivystysasia, ennenaikaisia supistuksia ei otettu vakavasti ja kun näkö alkoi lähteä, ohjattiin soittamaan terveyskeskukseen, koska kyse on luultavasti vain niskakivuista (meillä on suvussa paljon raskausdiabetesta ja verensokeria ei suostuttu mittaamaan pyynnöistä huolimatta).

Tänne tulon jälkeen meni viikko niin oireiden syyt oli selvitetty ja hoidettu.

Emme halua enää maksaa korkeita veroja ja kuunnella terveyskeskuksen nauhaa emme ota vastaan puheluita.

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Paitsi, ettei kaikki saa. Toiset ovat saaneet vain tiuskimista. Ja moitteita. Niitä ei sanota avuksi. Kun ne eivät auta.

Ja toiset kokevat kaiken neuvomisen ja tarpeellisenkin paristelun tiuskimisena ja moitteina. Ihan kaikki saa apua pyytämättä ja viimeistään pyytämällä. Ihan kaikki. Ketään ei kotiuteta ennen kuin nämä asiat on käyty läpi.

Taidat provota tahallaan? Sinä et voi tietää, mitä ihan jokainen saa pyytämättä tai pyytämällä. Tuo jos mikä on bullshittia väittää noin.

Rautalangasta: Jos ruokakaupassa jokainen saa kaksi yhden hinnalla tarjouksen ja sit se kassa lyö sen väärin ja joku ei saakaan, sanotko että tarjousta ei ole?

Tai Jos lääkärillä jokainen potilas saa Buranareseptin kipuunsa ja sit yksi ei kykene sitä buranaa hakemaan apteekista, eikö silloin Buranaa lääkäriltä saa?

Vain lapsi puhuu tolla tasolla että kun ei kaikki niin sit ei ollenkaan. Kun sanotaan että synnärillä ei kukaan jää ilman ruokaa, tarkoittaa se sitä että joku tottakai saattaa jäädä ilman, jos jokin asia menee pieleen, mutta väite on edelleen täysin validi.

Tosiasia on se, että osa potilaista on jäänyt ilman ruokaa, vaikka se ruoka olisi siellä kärryssä siellä käytävän päässä. Se on se ongelma, et se ruoka on jäänyt sinne, syystä tai toisesta. Eikä ole siis päätynyt sen väsyneen, huonokuntoisen äidin luo. Tässä sinulle rautalankaa. Tuo sinun vänkääminen ei hävitä tällaisen tilanteen ongelmallisuutta.

Sen ruoan ei pidäkään päätyä sinne huoneeseen päätyäkään. Jos erikseen pyytää, sen sinne saa sit kun joku ehtii tuoda. Jos äiti on huonokuntoinen, on hän osastolla, jossa ruokaa ei itse haeta.

Synnytykseen kannattaa mennä sillä ajatuksella että mitä vaan voi tapahtua ja että go with the flow. Mulla meni eka hätäsektioon, tokasta tuli pysyvät vammat ja kolmas ja neljäs sitten synnyteltiin aikalailla keskenään ja pääosan synnytyksestä olin kotona, ne menikin aika hyvin. 

Synnytys kyllä vaatii resilienssiä, mutta toisaalta naisen keho on siitä hieno, että meillä on yleensä valmiudet käsitellä ja unohtaa kivuliaimmat ja vaikeimmat osat. Toki pysyvät vammat voi jäädä, mutta kyllä nämä pitäisi pystyä henkisellä tasolla käsittelemään ja hyväksymään terapian avulla.

Kai jokainen synnyttämään menevä tiedostaa myös, että synnytyksessä on riski kuollakin, saati sitten pienemmät riskit. Ei se nyt voi tulla yllätyksenä, jos haluaa lapsen, että kaikki ei välttämättä mene kuin elokuvissa ja todennäköisempää että ei mene ja sekin vielä, että asioita ei aina voi hallita. Niilläkin, jotka esittelevät söpöä pientä vauvan palleroa instassa voi olla takana haastava matka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Ymmärrätkö, ettei trauman kokenut tai pelon takia synnyttymättä jättäminen ei ole mikään valinta? Sen kokeminen on kyllä henkilökohtaista, mutta edelleenkään ei valinta, kun ei ole vaihtoehtoja. Ja kun näitä tapauksia kertyy useampi, se ei ole enää vain jotain yksilöä koskeva henkilökohtainen onnettomuus, vaan takana on joku systeemi tai kaava, tai toimintatapa, joka näitä huonoja kokemuksia tuottaa. Siksi niistä pitää puhua, jotta joku jossain ehkä alkais pohtia, pitäiskö asialle tehdä jotain, tai voisiko jonkun toiminnon muutos muuttaa näitä, henkilökohtaisia kokemuksia paremmiksi.

Takana ei ole mitään sellaista, jota voitaisiin jotakin muuttamalla estää. Näitä huonoja kokemuksia on todella vähän suhteessa synnytyksiin vuosittain, traumakokemus on aina erilainen, niitä ei saa pois jollakin tietyllä asialla ja taustalla on 90% tilanteista jokin mikä on itse synnytyksessä mennyt pieleen ja kun sille ei vaan voi mitään.

Ja lisäksi täällä paisutellaan tuota synnytystrauma estää lapsen teon-asiaa todella suuresti. Useampi ilmoittaa tuossakin kyselyssä että elämäntavasta luopuminen on suurempi syy.

Aloituksen tilanteessakin traumakokemus on kasautuma kaikkea, itse synnyttkseen siitä on palautettavissa pieni osa. Mitä hänen kohdallaan olisi voitu tehdä toisin? Enkä hae nyt mitään trauman käsittelyä tai ei olisi pitänyt laittaa epiduraalia väärään kohtaan, koska ei niihin voi millään synnärin muutoksella vaikuttaa.

Eli mitään ei voi ja kaikkien pitää vaan ite kestää se, et pieleen meni. Asioista ei kannata puhua, eikä kunnolla tutkia. Kun tutkimattakinbon selvää, et mihinkään ei voida mitenkään vaikuttaa. Elämä nyt vaan välillä ja toisille on p*skaa. Se, että aiemmin oli toisin, ei tarkoita, että mitään voisi nykyään tehdä toisin. Eli mitään ei voi tehdä paremmin.

Mistä sä puhut? Tottakai siitä omasta kokemuksestaan pitää puhua ja pitää kertoa mikä meni pieleen, mutta miksi siitä pitää sun eandomisti vetää johtopäätöksiä ja yleistyksiä? Mikä on ollut aiemmin toisin? Mitä pitää tehdä paremmin?

Randomisti yleistin asioita, joista täällä on ollut puhetta. Useampi on kertonut saaneensa levätä ja nukkua riittävästi, sai apuja ja neuvoja ryhmissä ja yksilöllisesti, sai fyssarin opastusta. Ennen aikaan. Ihan yleistin sen, kun näin ennen yleisesti tapahtui. Ja nyt useat ovat kertoneet, ettei näin enää ole tapahtunut. Yleistys tulee siitä, kun useat kertovat ja sitten vielä tietäjät kertovat perustelut näille käytänteille. Perusteluina veritulppa, imetys ym. ym. ja monella ollut huonoja kokemuksia. Mutta enpä jatka tätä jankutusta enempää. Lue ketju, tiedät mistä puhutaan. Oot ehkä provo, mene ja tiedä. Tosiasiat eivät muutu, vaikka kuinka yrittäisi niitä vähätellä ja lytätä.

Ennen aikaan? Mitä ennen aikaa se on, jos kokemus on vuodelta 2013-2019? Oletko kuullut semmosesta kuin korona-aika? Onko se nyt sit se nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

Laitokaella kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Tämä ketju on täynnä näitä kokemuksia. Lue ja opi.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla naisella on posttraumaattinen stressireaktio. Hänen pitäisi päästä kunnon terapiaan.

hänhän käy terapiassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Tämä ketju on täynnä näitä kokemuksia. Lue ja opi.

Mitä sä luulet näistä voivan oppia? Täällä on satoja kokemuksia siitä miten Pfizer tappaa, lue ja opi? Synnäriltä saa ruokaa, apua, tulea, hoitoa ja neuvoja vaikka avn kokemuksista vaikka jopa puolet olisi todellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Minun olisikin pitänyt toki tehdä valitus omahoitajasta (lastenhoitaja), joka ei auttanut missään, vaikka pyysin. Jouduin tekemään kaiken itse vaikka olin kipeä ja tikattu. Mutta kun lopulta sain apua kesäsijaiselta, en viitsinyt valittaa. Omahoitaja suuttui ilmeisesti sitten sijaiselle, kun alkoi tällekin pätemään. En tiedä, mitä arvovaltataisteluja hän kävi kollegoiden ja asiakkaidensa kanssa, mutta niitä ei pidä käydä lapsivuodeosastolla. Huonekaverin jätti itkemään, kun ei antanut (ei osannut antaa?) imetykseen ohjausta tai tukea. En tiedä, miten kävi, kun pääsin onneksi pian vauvan kanssa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Tämä ketju on täynnä näitä kokemuksia. Lue ja opi.

Mitä sä luulet näistä voivan oppia? Täällä on satoja kokemuksia siitä miten Pfizer tappaa, lue ja opi? Synnäriltä saa ruokaa, apua, tulea, hoitoa ja neuvoja vaikka avn kokemuksista vaikka jopa puolet olisi todellisia.

Jotkut saa ja joissakin paikoissa hoito on parempaa mitä toisissa. Oma synnytyskokemukseni oli todella positiivinen, vaikka sitä käynnisteltiin 4 vuotokautta, 3 vuorokautta olin oksitosiinitipassa ja 1,5 vuorokautta laitettiin epiduraalia 1,5-2 tunnin välein (eli oli järkyttävän kivulias). Henkilökunnan ansiosta kokemus oli silti hyvä.

Minulla ei silti ole mitään vaikeuksia uskoa, että on tuhansia naisia, joiden kokemus on ollut päinvastainen ja jotka ovat olleet liian yksin, liian turvattomia ja liian kivuliaita vailla asianmukaista hoitoa ja apua. Ehkä syy on siinä että minulla on tunneälykkyyttä mikä sinulta selkeästi puuttuu?

T. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Mä sain soittokelloa soittamalla huudot siitä, että hoitajilla oli jotain tärkeämpää kesken. Eipä paljon huvittanut soitella sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Ja heille se ruoka tuodaan ja imetysapua saa kyllä. Ihan käsittämätöntä että te todella luulette että synnyttänyt oikeasti jätetään yksin sen perusteella että avlla joku niin väittää. Uskotte varmasti kaiken muunkin paskan mitä täällä puhutaan.

Eli me kaikki, joilla on huono kokemus, puhumme paskaa? Minulla on kaksi ihan erilaista kokemusta. Usko tai älä.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen, oletteko saaneet opetusta vauvan kylvettämiseen? Laitoksella tai neuvolassa?

En saatu. Tai saatiin semmonen yleislehtinen, missä kirjallisesti kerrottiin eri asioista, mm. kylvettämisestä, mutta muuta ohjausta ja neuvontaa ei saatu asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Surullista on se, että sinä mitätöit ihmisten subjektiivisen kokemuksen joillain onjektiivisilla faktoilla, jotka eivät kuitenkaan kohtaa näitä kokemuksia. Se, että sanot, ettei mitään ongelmaa ole, ei poista niitä kokemulsia, joissa ongelmia on.

Synnyttämisen yhteydessä tapahtuvissa käytänteissä (ja asenteissa)on tapahtunut selkeästi suuri muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Se muutos alkoi, kun itse sain lapsia. Sen koin silloinkin konkreettisesti. Alettiin puhua mm. imetysmyönteisyydestä. Joidenkin kohdalla (liian monen) se tarkoitti sitä, ettei vauva saa lisämaitoa, ennenkuin verikoe osoittaa sokereiden laskun. Eli tarkoittaa monen monta tuntia nälkäänsä huutavaa vauvaa. Ja tilanteessa äiti ei saa toteuttaa sitä, mikä olisi luontaisinta: antaa maitoa keinolla millä hyvänsä. Tätä sanotaan luonnolliseksi tavaksi, koska, no se imetys. Mutta samalla siinä toimitaan täysin vastoin äidin luontaista vaistoa.

Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten synnäreillä äidit ovat täysin mielivaltaisen hoidon armoilla. Onneksi nykyään vain todella lyhyen ajan. Tähän lisättynä se, ettei äiti kenties saa omaa ruokaa, ei ehkä kykene vaihtamaan niitä lakanoitaan, eikä pääse suihkuun, ihmettelen, miksi näistä ei saa puhua? Miten se on lietsontaa, jos kertoo, mitä oikeasti tapahtuu? Nämä kaikki käytänteet on perusteltu veritulpilla, maidon nousulla, kotonakin on pärjättävä, ihohoito jne.

Jos et tähän täysin sopeudu, oletkin prinsessa. Onneksi suurin osa saa kotonaan sit sitä prinsessan hoitoa, eli puhtaat lakanat, ruokaa ja apukädet.

Voi hyvä ihme sentään. Nuo on täysin perusteltuja asioita eikä mitään kyykyttämistä ja huonoa hoitoa. Vaivat eivät nälkäänsä tuntitolkulla huuda, mutta on tärkeää rohkaista siihen imetykseen. Erityisesti nyt kun nuorilla on vääristynyt käsitys siitä että ei kannata imettää kun rinnat löpsähtää eikä ne enää kelpaa miehelle sen jälkeen.

Tuo itse lakanoiden vaihto ei kyllä ole mikään vakiintunut käytäntö missään, olen täältä lukenut että korona-aikana näin Naikkarilla on tehty, mutta tuskin on korona-ajan jälkeen käytössä.

Muillakin on oikeus mielipiteisiinsä, myös siihen että on melkoista prinsessa-touhua, jos ei osaa toimia ellei joku tee puolesta.

Mitä tarkoitat sillä ettei pääse suihkuun?

Se että äiti vaihtaa lakanat itse oli vakiintunut käytäntö jo ennen koronaa ainakin Helsingissä, sekä Naikkarilla että edesmenneellä Kättärillä. Milloin oikein olet synnyttänyt, kun et tiedä tätä?