Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Ja heille se ruoka tuodaan ja imetysapua saa kyllä. Ihan käsittämätöntä että te todella luulette että synnyttänyt oikeasti jätetään yksin sen perusteella että avlla joku niin väittää. Uskotte varmasti kaiken muunkin paskan mitä täällä puhutaan.

Aika ahkeraan joku niitä tarinoita sitten tehtailee. Toisessa ketjussa kokemuksia oli sadoittain. Todella ahkeraa valehtelua. Mut suo sit pitäis uskoa, täällä palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Oon kyllä niin prinsessa, että valitan näiden nykyäitien puolesta. Iha järkyttävää luettavaa heidän kohtaloista. Ja täällä vielä kompatataan tuota huonoa kohtelua! Omat kokemukset ovat lähes 30v. takaa. Sain hyvä ja asiallisen hoidon. Mut se tekikin minusta prinsessan!

Jos haluat samanlaisen kohtelun nyt äideille niin maksa enemmän veroa tai sairaalamaksuja pitää nostaa. Mutta se ei tietysti käy kaikille.

Kohtelu nyt on paljon parempaa kuin 30 vuotta sitten. Se mitä nyt halutaan, on kenguruhoito/vauvala ja siihen ei suurin osa halua takaisin. Jos kuvitteleesen olevan ok että synnytyksen jälkeen viikon nukkuu ja herää vaan imettämään, hankkikoon oman hoitajan vauvalleen. Ihan kauhea ajatus suurimmalle osalle.

Jos vaatii?? Ei täällä kukaan ole sellaista vaatinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Oon kyllä niin prinsessa, että valitan näiden nykyäitien puolesta. Iha järkyttävää luettavaa heidän kohtaloista. Ja täällä vielä kompatataan tuota huonoa kohtelua! Omat kokemukset ovat lähes 30v. takaa. Sain hyvä ja asiallisen hoidon. Mut se tekikin minusta prinsessan!

Jos haluat samanlaisen kohtelun nyt äideille niin maksa enemmän veroa tai sairaalamaksuja pitää nostaa. Mutta se ei tietysti käy kaikille.

Kohtelu nyt on paljon parempaa kuin 30 vuotta sitten. Se mitä nyt halutaan, on kenguruhoito/vauvala ja siihen ei suurin osa halua takaisin. Jos kuvitteleesen olevan ok että synnytyksen jälkeen viikon nukkuu ja herää vaan imettämään, hankkikoon oman hoitajan vauvalleen. Ihan kauhea ajatus suurimmalle osalle.

Lähes 30v. sitten kohtelu oli hyvää ja riittävää. Ehkä silloinkin sitten joillakin huonommin, jos kerran kokemuksesi on sieltä. Mutta tuskin olet nyt synnyttänyt uudelleen, eli miten voit verrata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Ja sinä tiedät tämän kaiken, koska...?

5 lasta ja olet viettänyt osastolla yli 2 kk potilaana. Viimeinen lapsi 5kk. Suurin osa on valittajista odottaa että joku tuo tarjottimen koska hänen äitiänsä palveltiin osastolla ja vauva oli hoidossa muualla. Sen lisäksi jokaiselta äidiltä on osastolle tuotaessa kerrottu että paina soittokelloa jos on kysyttävää tai tarvitse apua. Lisäksi on kerrottu ruokailuajat, jääkaapista löytyy syötävää ja imetysapua saa päivällä, kun lastenhoitaja on paikalla. Yöllä tulleilta kysytään haluavatko he leipää ja mehua. Osastolla kaikkea ei saa heti vaan pitää odottaa hetki koska välillä potilaita on paljon ja toisaalta hiljaisena hetkenä lastenhoitaja tuli keskustelemaan koska osastolla oli hiljaista. Aina sai apua kun pyysi. Nyt ei osasta avata suuta, oletetaan että hoitajat ovat telepaatikoita ja ruoka ilmestyy tarjottimella viereen itsestään. Kyllä se ilmestyy jos osaa pyytää apua.

Ja hoitajat ottivat myös vauvan hoitoon päivällä kun en saanut nukuttua yöllä kunnolla kun viereisen huoneen nainen itki koko yön koska menetti lapsensa. Eli levätä saa jos älyää pyytää.

Kun oli pakkolevossa niin hoitaja toi pizzan kanttiinista, kun en pysty syömään makkarakastiketta. Sairaalanruokalista löytyy netistä, käteistä ja kysyin edellisenä päivänä hoitajalta onnistuuko pizzan haku kanttiinista. Eli extrapalvelua saa jos pyytää.

Onpa kiva, että sinä sellaista sait. Mutta mielestäni ruollaista ei tarvitse. Kohdallesi osui ystävällinen hoitsu. Riittäisi, että kaikki saisivat sen normiruuan. Jos ei syö lihaa, sit jotain muuta. Eivät kyllä kaikkialla tuo edes sänkyyn sitä perusruokaa, vaan itse pitää kyetä hakemaan, riippumatta missä kunnossa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Paitsi, ettei kaikki saa. Toiset ovat saaneet vain tiuskimista. Ja moitteita. Niitä ei sanota avuksi. Kun ne eivät auta.

Hoitajatkin ovat ihmisiä ja potilaat osaavat olla rasittavia, kun ovat väsyneitä ja kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena. Osa kokee kaiken tuiskimisena kun käsketään kävellä veritulppariskin takia tai pyydetään käymään suihkussa tulehdusriskin vuoksi kun potilas ei itse ymmärrä käydä pesemässä piirakkaa.

Ihmisammattilaisen luulis ymmärtävän ja tietävn syyn potilaiden rasittavuuteen. Kukaan ei täällä ole valittanut aiitä, että on kehoitettu piirakka pesemään. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Ja sinä tiedät tämän kaiken, koska...?

5 lasta ja olet viettänyt osastolla yli 2 kk potilaana. Viimeinen lapsi 5kk. Suurin osa on valittajista odottaa että joku tuo tarjottimen koska hänen äitiänsä palveltiin osastolla ja vauva oli hoidossa muualla. Sen lisäksi jokaiselta äidiltä on osastolle tuotaessa kerrottu että paina soittokelloa jos on kysyttävää tai tarvitse apua. Lisäksi on kerrottu ruokailuajat, jääkaapista löytyy syötävää ja imetysapua saa päivällä, kun lastenhoitaja on paikalla. Yöllä tulleilta kysytään haluavatko he leipää ja mehua. Osastolla kaikkea ei saa heti vaan pitää odottaa hetki koska välillä potilaita on paljon ja toisaalta hiljaisena hetkenä lastenhoitaja tuli keskustelemaan koska osastolla oli hiljaista. Aina sai apua kun pyysi. Nyt ei osasta avata suuta, oletetaan että hoitajat ovat telepaatikoita ja ruoka ilmestyy tarjottimella viereen itsestään. Kyllä se ilmestyy jos osaa pyytää apua.

Ja hoitajat ottivat myös vauvan hoitoon päivällä kun en saanut nukuttua yöllä kunnolla kun viereisen huoneen nainen itki koko yön koska menetti lapsensa. Eli levätä saa jos älyää pyytää.

Kun oli pakkolevossa niin hoitaja toi pizzan kanttiinista, kun en pysty syömään makkarakastiketta. Sairaalanruokalista löytyy netistä, käteistä ja kysyin edellisenä päivänä hoitajalta onnistuuko pizzan haku kanttiinista. Eli extrapalvelua saa jos pyytää.

Onpa kiva, että sinä sellaista sait. Mutta mielestäni ruollaista ei tarvitse. Kohdallesi osui ystävällinen hoitsu. Riittäisi, että kaikki saisivat sen normiruuan. Jos ei syö lihaa, sit jotain muuta. Eivät kyllä kaikkialla tuo edes sänkyyn sitä perusruokaa, vaan itse pitää kyetä hakemaan, riippumatta missä kunnossa on.

Kaikki saavat ruokaa, ihan kaikki. Uskomatonta trollailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertomus on synnyttäneen naisen oma kokemus, joita on tapana suurennella myötätunnon ja näkyvyyden lisäämiseksi. Vähän sama kun veteraanit, kuka oli lähimpänä kuolemaa, on suutin sankari.

Olen aivan varma, että kätilö, vaikka ovelta huusikin ohjeita kiitäessään ilmeisesti hankalampaan synnytykseen, oli kaiken aikaa tietoinen tuon synnyttäjän tilanteesta. Kukaan ammatti-ihminen ei ota tietoista riskiä kun kyse on lapsen ja äidin terveydestä. Synnytyspöydällä makaajasta tuntuu varmasti aivan muulta.

Joku tässä ketjussa räävitteli miten hänen alapäätään revittiin ja ruhjottiin.. Kukaan ei tee sitä tekemisen ilosta, vain ne toimenpiteet jotka ovat tarpeen lapsen saamiseksi ulos vaurioitta. Ymmärrän kyllä että asioita tuntemattomat makaisivat mielellään pimpsa supussa odottaen että joku vain ottaisi lapsen pois, mutta uskokaa tai älkää, raskautuessasi suostut myös siihen että alapääsi on hetken vauvasi ja avustavien henkilöiden temmellyskenttänä ihan ilman lupaasi.

Ja vielä kommentti sektion ylistäjille. Miten kukaan haluaa ottaa ilman todellista vahvaa syytä itselleen anestesian aiheuttamat riskit?

Itseasiassa en ole suostunut enkä suostu. Tämän takia en synnytä sairaalassa. Haluan nauttia seksistä vielä synnytyksen jälkeen joten pimpsaani ei yksikään kätilö pistä paskaksi.

Miinustajat todistavat asian: vieläkin naisen seksuaalisuus on toisarvoista. Nainen ei saa nauttia seksistä, muuten on huonoa. Pillulla on vain kaksi tehtävää: tyydyttää mies ja saattaa lapsi maailmaan. Surullista.

Mitenhän sä selviät sitten vaihdevuosien jälkeen kun pillulla ei ole enää muuta virkaa kuin pissaaminen. Niinkin voi käydä.

Mistä lähtien pillulla on pissitty?

Pillu tarkoittaa samaa kuin pimppi, pillu ei siis ole pelkkä vagina, niin kuin kummallisesti luulet, vaan sisältää myös vulvan alueen. Virtsakin tulee siis pillusta. Virtsaputken suu on vulvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Oletko itse käynyt laittamassa ne jokaiseen huoneeseen Suomessa, joissa synnyttäneitä asuu? Jos siellä on laput, niistä kannattaisi kertoa niille potilaille. Tosin, jos on niin huonossa kunnossa, ettei pääse kunnolla ylös, tuskin tulee kierreltyä heti ympäri huonetta tarkastamassa, olisko joku lappu, joka olisi tärkeä lukea.

Miksi se olis liikaa, että hoitaja ihan kertoisi ne ajat ja toimintaohjeet? Onko se liikaa? Ja jos joku ei ole tarjotintaan hakenut, joku tarkistaisi, miksi näin. Miksi tämä on liikaa pyydetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Paitsi, ettei kaikki saa. Toiset ovat saaneet vain tiuskimista. Ja moitteita. Niitä ei sanota avuksi. Kun ne eivät auta.

Ja toiset kokevat kaiken neuvomisen ja tarpeellisenkin paristelun tiuskimisena ja moitteina. Ihan kaikki saa apua pyytämättä ja viimeistään pyytämällä. Ihan kaikki. Ketään ei kotiuteta ennen kuin nämä asiat on käyty läpi.

Taidat provota tahallaan? Sinä et voi tietää, mitä ihan jokainen saa pyytämättä tai pyytämällä. Tuo jos mikä on bullshittia väittää noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Varmaan sama tyyppi joka satuili että vauvan sängyt on poistettu osastolta.

Hä? Miksi kukaan olisi tuollaista satuillut? Miksi olet keskustelussa, jos lähtökohtaisesti et usko, mitä täällä kerrotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Ei se soittokello auta, jos on niin kipeä sektion jälkeen, ettei kykene liikkumaan ja vauvakin on laitettu siihen kainaloon. Ja siis se kello niin kaukana, ettei siihen ylety. Tietty, olishan tää äiti voinut huutaa. Mut hänen (heikko) äänensä ei olis kuulunut mihinkään, kun se vauva itki siinä kainalossa. Ja vauva itki, kun sillä oli nälkä. Mut tietty, olis vaan pitänyt olla reipas ja vaatia.

Ööö. Hoitajat tarkistavat aina että yletyt soittokelloon, koska potilasturvallisuus niin vaatii. Lisää satuja?

Ööö eivät aina. Kuten joku täällä kirjoitti, hekin ovat ihmisiä. Ongelmaahan ei olisi ollut, ellei "potilasta" (synnyttäneethän eivät ole sairaita, edes sektiopotilaat, niin heitä ei kutsuta myöskään potilaiksi), eli sektioäitiä, ei olisi jätetty yksin kuudeksi tunniksi. Se, että jotain lukee paperilla, ei tarkoita, että niin aina tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Tässä ei nyt kyllä puhuttu kenenkään kokemuksista. Väität siis että synnärillä ei saa ruokaa, apua, neuvoja eikä tukea?

-eri

Ruokaa ei saa. = En ole lukenut osaston ohjetta jossa lukee ruokailuajat ja tarjotin pitää itse hakea tai pyytää apua ajoissa.

Imetys ei onnistu = Ei taaskaan lue ohjeita tai pyydä apua.

Jos on oikeasti huonossa kunnossa verenvuodon ja nukutuksen jälkeen, niin matka hakemaan oma tarjotin on yllättävän pitkä.

Samoin imetys ei todellakaan onnistu kaikilta mitään ohjelappua lukemalla.

Sitä varten on se soittokello ja imetykseen saa apua kun pyytää. Avainsana on avun pyytäminen.

Paitsi, ettei kaikki saa. Toiset ovat saaneet vain tiuskimista. Ja moitteita. Niitä ei sanota avuksi. Kun ne eivät auta.

Ja toiset kokevat kaiken neuvomisen ja tarpeellisenkin paristelun tiuskimisena ja moitteina. Ihan kaikki saa apua pyytämättä ja viimeistään pyytämällä. Ihan kaikki. Ketään ei kotiuteta ennen kuin nämä asiat on käyty läpi.

Taidat provota tahallaan? Sinä et voi tietää, mitä ihan jokainen saa pyytämättä tai pyytämällä. Tuo jos mikä on bullshittia väittää noin.

Rautalangasta: Jos ruokakaupassa jokainen saa kaksi yhden hinnalla tarjouksen ja sit se kassa lyö sen väärin ja joku ei saakaan, sanotko että tarjousta ei ole?

Tai Jos lääkärillä jokainen potilas saa Buranareseptin kipuunsa ja sit yksi ei kykene sitä buranaa hakemaan apteekista, eikö silloin Buranaa lääkäriltä saa?

Vain lapsi puhuu tolla tasolla että kun ei kaikki niin sit ei ollenkaan. Kun sanotaan että synnärillä ei kukaan jää ilman ruokaa, tarkoittaa se sitä että joku tottakai saattaa jäädä ilman, jos jokin asia menee pieleen, mutta väite on edelleen täysin validi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Surullista on se, että sinä mitätöit ihmisten subjektiivisen kokemuksen joillain onjektiivisilla faktoilla, jotka eivät kuitenkaan kohtaa näitä kokemuksia. Se, että sanot, ettei mitään ongelmaa ole, ei poista niitä kokemulsia, joissa ongelmia on.

Synnyttämisen yhteydessä tapahtuvissa käytänteissä (ja asenteissa)on tapahtunut selkeästi suuri muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Se muutos alkoi, kun itse sain lapsia. Sen koin silloinkin konkreettisesti. Alettiin puhua mm. imetysmyönteisyydestä. Joidenkin kohdalla (liian monen) se tarkoitti sitä, ettei vauva saa lisämaitoa, ennenkuin verikoe osoittaa sokereiden laskun. Eli tarkoittaa monen monta tuntia nälkäänsä huutavaa vauvaa. Ja tilanteessa äiti ei saa toteuttaa sitä, mikä olisi luontaisinta: antaa maitoa keinolla millä hyvänsä. Tätä sanotaan luonnolliseksi tavaksi, koska, no se imetys. Mutta samalla siinä toimitaan täysin vastoin äidin luontaista vaistoa.

Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten synnäreillä äidit ovat täysin mielivaltaisen hoidon armoilla. Onneksi nykyään vain todella lyhyen ajan. Tähän lisättynä se, ettei äiti kenties saa omaa ruokaa, ei ehkä kykene vaihtamaan niitä lakanoitaan, eikä pääse suihkuun, ihmettelen, miksi näistä ei saa puhua? Miten se on lietsontaa, jos kertoo, mitä oikeasti tapahtuu? Nämä kaikki käytänteet on perusteltu veritulpilla, maidon nousulla, kotonakin on pärjättävä, ihohoito jne.

Jos et tähän täysin sopeudu, oletkin prinsessa. Onneksi suurin osa saa kotonaan sit sitä prinsessan hoitoa, eli puhtaat lakanat, ruokaa ja apukädet.

Voi hyvä ihme sentään. Nuo on täysin perusteltuja asioita eikä mitään kyykyttämistä ja huonoa hoitoa. Vaivat eivät nälkäänsä tuntitolkulla huuda, mutta on tärkeää rohkaista siihen imetykseen. Erityisesti nyt kun nuorilla on vääristynyt käsitys siitä että ei kannata imettää kun rinnat löpsähtää eikä ne enää kelpaa miehelle sen jälkeen.

Tuo itse lakanoiden vaihto ei kyllä ole mikään vakiintunut käytäntö missään, olen täältä lukenut että korona-aikana näin Naikkarilla on tehty, mutta tuskin on korona-ajan jälkeen käytössä.

Muillakin on oikeus mielipiteisiinsä, myös siihen että on melkoista prinsessa-touhua, jos ei osaa toimia ellei joku tee puolesta.

Mitä tarkoitat sillä ettei pääse suihkuun?

Lakanoiden vaihtaminen itse on ihan yleinen käytäntö monissa paikoissa.

Vauvat ovat itkeneet tuntikausia nälkäänsä. Imetysohjeistus ei ole ollut asiallista. Se on juuri sitä pelottavaa, että ovat ihan "perusteltuja". Näitä kokemuksia on ollut muillakin, kuin nykynuorilla äideillä. Mutta tietenkin äidit ovat väärässä ja vaan satuilevat. Oikeasti kaikki mennyt tosi hyvin ja vain luulivat vauvansa itkeneen. Ja kuvittelivat verikokeet ym.

Tietenkin sinulla oikeus mielipiteeseen. Ajattele äitien olevan prinsessoja, minä ajattelen sinun olevan julma ja epäempaattinen. Ja oletan sinun olevan alalla, kun noin "varmana" asioista tiedät.

Useat ovat kertoneet, etteivät päässeet osastolla kertaakaan suihkuun, kun eivät uskaltaneet jättää vauvaa yksin siihen potilassänkyyn, eivätkä siis voineet ottaa vauvaa mukaansa suihkuun. Eikä kukaan auttanut asiassa. Tai olivat liian heikossa kunnossa, että olisivat uskaltaneet sinne yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Eli te, lähiaikoina synnyttäneet tiedätte et nyt on kaikki hyvin. Me vanhemmat oomme pihalla ja sinua nuoremmat haluaisivat prinsessakohtelua. Mistä tällaisen kuvan oot saanut? Täällä on ongelmiksi esitetty kyllä ihan inhimmillisiä asioita, kuten ruoka, lepo, traumahoito jne. Aika kylmä asenne, et jos sinulla on kaikki mennyt ok, kukaan ei saa vaatia omalle kohdalle mitään. Karua on.

Kukaan ei jää ilman ruokaa ja lepoa, herranjestas. Traumahoito ei ole synnärin tehtävä, miten se voisi olla? Kun vaatii jotakin, tottakai sen pitää olla sellainen vaatimus, että se olisi edes mahdollista toteuttaa ja kuuluisi saada. Mikä se vaade siis on? Synnäri tekee juuri sen mikä heille kuuluukin, vieläpä todella hyvin. Ihan joka tilanteessa, jossa vähintään kaksi ihmistä kommunikoi, on mahdollista toisen loukkaantua tai kokea ikäviä fiiliksiä, mutta se ei tarkoita sitä että perustehtävässä olisi epäonnistuttu.

Kyllä, herran jesta, jos perustavoite on se, että vauva syntyy hengissä, ihan hyvin täällä menee.

Jos viittisit lukea näistä kokemuksista, ennenkuin tulet esittämään paremmin tietäjää, tietäisit, etteivät kaikki saa esim. ruokaa ja lepoa. Järkyttävää tuollainen ylimielisyys. Vai pidätkö näitä äitejä harhaisia, ja hormonihuuruissa luulleet kaikenlaista? Tuo asenne on just se, joka myös estää asioiden paremmaksi muuttumosen. Kun ei kuunnella ja kuulla, niin kaikki on aina ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Eikä kenestäkään tarvi välittää.

Ruokaa löytyy jääkaapista kun vain hakee tai pyytää hoitajaa tuomaan. Ei siellä mitään pizzaa tarjota vaan sairaalaruokaa sovittuina aikoina.

Kaikille ei edes kerrota, että jääkaapista voi ottaa ruokaa tai missä se on tai jostakin käytävän päästä pitää itse hakea ruokansa.

Nyt kun synnytysosastoja ja sairaaloita on parikymmentä vuotta lakkautettu, nyt ei ole enää tilaa missä synnyttää tai ottaa äitejä sisälle, niin kuin kävi ystävälle. Heitä pyydettiin sunnuntai aamuna menemään johonkin kahville (kahviot kiinni) ja tulemaan parin tunnin päästä sairaalaan, kun tilaa vapautui klo 9. Lapsi syntyikin sitten klo 9.15

Jos ruokaa ei vaadi erikseen, sitä kukaan ei tarjoa ja itse on hankittava ruokansa.

Oletko ikinä edes käynyt osastolla? Väittäisin että et ole.

Jokaisessa huoneessa on ohjelappu jossa lukee vierailuajat, ruokailuajat ja kerrotaan jääkaapista. Sen lisäksi työnnetään nippupapereita käteen, jossa on jopa pelkopolin puhelinnumero.

Tämän lisäksi kokoajan kysytään onko kysyttävää ja sanotaan, että soita kelloa jos tarvitset jotain tai on kysyttävää.

Eiks olis kiva, jos kaikilta kysyttäis? Ei ehkä koko ajan, mut sopivin väliajoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Ymmärrätkö, ettei trauman kokenut tai pelon takia synnyttymättä jättäminen ei ole mikään valinta? Sen kokeminen on kyllä henkilökohtaista, mutta edelleenkään ei valinta, kun ei ole vaihtoehtoja. Ja kun näitä tapauksia kertyy useampi, se ei ole enää vain jotain yksilöä koskeva henkilökohtainen onnettomuus, vaan takana on joku systeemi tai kaava, tai toimintatapa, joka näitä huonoja kokemuksia tuottaa. Siksi niistä pitää puhua, jotta joku jossain ehkä alkais pohtia, pitäiskö asialle tehdä jotain, tai voisiko jonkun toiminnon muutos muuttaa näitä, henkilökohtaisia kokemuksia paremmiksi.

Takana ei ole mitään sellaista, jota voitaisiin jotakin muuttamalla estää. Näitä huonoja kokemuksia on todella vähän suhteessa synnytyksiin vuosittain, traumakokemus on aina erilainen, niitä ei saa pois jollakin tietyllä asialla ja taustalla on 90% tilanteista jokin mikä on itse synnytyksessä mennyt pieleen ja kun sille ei vaan voi mitään.

Ja lisäksi täällä paisutellaan tuota synnytystrauma estää lapsen teon-asiaa todella suuresti. Useampi ilmoittaa tuossakin kyselyssä että elämäntavasta luopuminen on suurempi syy.

Aloituksen tilanteessakin traumakokemus on kasautuma kaikkea, itse synnyttkseen siitä on palautettavissa pieni osa. Mitä hänen kohdallaan olisi voitu tehdä toisin? Enkä hae nyt mitään trauman käsittelyä tai ei olisi pitänyt laittaa epiduraalia väärään kohtaan, koska ei niihin voi millään synnärin muutoksella vaikuttaa.

Eli mitään ei voi ja kaikkien pitää vaan ite kestää se, et pieleen meni. Asioista ei kannata puhua, eikä kunnolla tutkia. Kun tutkimattakinbon selvää, et mihinkään ei voida mitenkään vaikuttaa. Elämä nyt vaan välillä ja toisille on p*skaa. Se, että aiemmin oli toisin, ei tarkoita, että mitään voisi nykyään tehdä toisin. Eli mitään ei voi tehdä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Ymmärrätkö, ettei trauman kokenut tai pelon takia synnyttymättä jättäminen ei ole mikään valinta? Sen kokeminen on kyllä henkilökohtaista, mutta edelleenkään ei valinta, kun ei ole vaihtoehtoja. Ja kun näitä tapauksia kertyy useampi, se ei ole enää vain jotain yksilöä koskeva henkilökohtainen onnettomuus, vaan takana on joku systeemi tai kaava, tai toimintatapa, joka näitä huonoja kokemuksia tuottaa. Siksi niistä pitää puhua, jotta joku jossain ehkä alkais pohtia, pitäiskö asialle tehdä jotain, tai voisiko jonkun toiminnon muutos muuttaa näitä, henkilökohtaisia kokemuksia paremmiksi.

Takana ei ole mitään sellaista, jota voitaisiin jotakin muuttamalla estää. Näitä huonoja kokemuksia on todella vähän suhteessa synnytyksiin vuosittain, traumakokemus on aina erilainen, niitä ei saa pois jollakin tietyllä asialla ja taustalla on 90% tilanteista jokin mikä on itse synnytyksessä mennyt pieleen ja kun sille ei vaan voi mitään.

Ja lisäksi täällä paisutellaan tuota synnytystrauma estää lapsen teon-asiaa todella suuresti. Useampi ilmoittaa tuossakin kyselyssä että elämäntavasta luopuminen on suurempi syy.

Aloituksen tilanteessakin traumakokemus on kasautuma kaikkea, itse synnyttkseen siitä on palautettavissa pieni osa. Mitä hänen kohdallaan olisi voitu tehdä toisin? Enkä hae nyt mitään trauman käsittelyä tai ei olisi pitänyt laittaa epiduraalia väärään kohtaan, koska ei niihin voi millään synnärin muutoksella vaikuttaa.

Eli mitään ei voi ja kaikkien pitää vaan ite kestää se, et pieleen meni. Asioista ei kannata puhua, eikä kunnolla tutkia. Kun tutkimattakinbon selvää, et mihinkään ei voida mitenkään vaikuttaa. Elämä nyt vaan välillä ja toisille on p*skaa. Se, että aiemmin oli toisin, ei tarkoita, että mitään voisi nykyään tehdä toisin. Eli mitään ei voi tehdä paremmin.

Mistä sä puhut? Tottakai siitä omasta kokemuksestaan pitää puhua ja pitää kertoa mikä meni pieleen, mutta miksi siitä pitää sun eandomisti vetää johtopäätöksiä ja yleistyksiä? Mikä on ollut aiemmin toisin? Mitä pitää tehdä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Oisko vaikka alkuun, että jos synnyttänyt ei pysty hakemaan itse ruokaa, niin joku toisi sitä huoneeseen.

Tuodaan. Seuraava?

Onko tämä toisten kokemusten mitätöinti sulle viihdettä?

Mikä toisten kokemusten mitätöinti? Jos joutoauosituksessa sanotaan että katso imuote ja varmista vauvan ruoansaanti ja 1000 tämä tapahtuu ja yhdellä ei, onko se merkki siitä ettei suositus toteudu?

Uskon ihan jokaisen ikävän kokemuksen, mutta sitä en että hoito jää saamatta. Onhan se toki ikävää että muutama kokee ettei saa riittävästi tukea, mutta se on hyvin kaukana siitä että tukea ei annettaisi.

Vedit hatusta nuo luvut? Todella moni jää ilman apua ja tukea silloin, kun sitä tarvitsisi. Imetysotteen katsominen ei ole ainoa asia. Jos viidennes (noin?) kokee, ettei uskalla tulla uudestaan raskaaksi ikävän synnytyskokemuksen takia (näihin kuuluu toki myös he, joiden kokemus koski pelkästään synnytystä, mutta hoitamatta siitä jäänyt pelko kuuluu myös hoitamattomiin asioihin), on paljon ja usealla jäänyt koku osa hoidosta väliin.

Mitätöintiä puolestasi on se, että toiset kertovat omista kokemuksista ja sinä olet sitä mieltä, ettei se ole olennaista, kun tilastollisesti(??) joku osa sitä hoitoa saa riittävästi.

Kukaan ei ole sanonut etteikö huonoja kokemuksia olisi. Sinulle on vain sanottu että et sä voi sanoa että synnyttäminen Suomessa on perseestä ja äidit jätetään yksin sen perusteella että pieni osa kokee niin. Korona-aikana nämä kokemukset lisääntyivät kyllä, se on sen pari vuotta.

Se ettei halua enää synnyttää ikävän kokemuksen vuoksi, on ihan henk.koht. valinta. Ei ole olemassa mitään perustavanlaatuista ongelmaa, joka korjaamalla saataisiin ikävät kokemukset pois. Ei ole koskaan ollut eikä ole nytkään. Synnytystraumojen käsittely on asia erikseen, meillä on mielenterveyspalvelut kriisissä, varmasti myös traumat jäävät käsittelemättä.

On todella surullista että täällä hyökätään niiden kimppuun, jotka keskustelevat objektiivisesti faktoin ja heidät vedetään subjektiiviseen kokemukseen mukaan. Kokekaa, puhukaa ja kertokaa, älkää yleistäkö ja väittäkö mitään sellaista mikä ei pidä paikkaansa.

Surullista on se, että sinä mitätöit ihmisten subjektiivisen kokemuksen joillain onjektiivisilla faktoilla, jotka eivät kuitenkaan kohtaa näitä kokemuksia. Se, että sanot, ettei mitään ongelmaa ole, ei poista niitä kokemulsia, joissa ongelmia on.

Synnyttämisen yhteydessä tapahtuvissa käytänteissä (ja asenteissa)on tapahtunut selkeästi suuri muutos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Se muutos alkoi, kun itse sain lapsia. Sen koin silloinkin konkreettisesti. Alettiin puhua mm. imetysmyönteisyydestä. Joidenkin kohdalla (liian monen) se tarkoitti sitä, ettei vauva saa lisämaitoa, ennenkuin verikoe osoittaa sokereiden laskun. Eli tarkoittaa monen monta tuntia nälkäänsä huutavaa vauvaa. Ja tilanteessa äiti ei saa toteuttaa sitä, mikä olisi luontaisinta: antaa maitoa keinolla millä hyvänsä. Tätä sanotaan luonnolliseksi tavaksi, koska, no se imetys. Mutta samalla siinä toimitaan täysin vastoin äidin luontaista vaistoa.

Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, miten synnäreillä äidit ovat täysin mielivaltaisen hoidon armoilla. Onneksi nykyään vain todella lyhyen ajan. Tähän lisättynä se, ettei äiti kenties saa omaa ruokaa, ei ehkä kykene vaihtamaan niitä lakanoitaan, eikä pääse suihkuun, ihmettelen, miksi näistä ei saa puhua? Miten se on lietsontaa, jos kertoo, mitä oikeasti tapahtuu? Nämä kaikki käytänteet on perusteltu veritulpilla, maidon nousulla, kotonakin on pärjättävä, ihohoito jne.

Jos et tähän täysin sopeudu, oletkin prinsessa. Onneksi suurin osa saa kotonaan sit sitä prinsessan hoitoa, eli puhtaat lakanat, ruokaa ja apukädet.

Voi hyvä ihme sentään. Nuo on täysin perusteltuja asioita eikä mitään kyykyttämistä ja huonoa hoitoa. Vaivat eivät nälkäänsä tuntitolkulla huuda, mutta on tärkeää rohkaista siihen imetykseen. Erityisesti nyt kun nuorilla on vääristynyt käsitys siitä että ei kannata imettää kun rinnat löpsähtää eikä ne enää kelpaa miehelle sen jälkeen.

Tuo itse lakanoiden vaihto ei kyllä ole mikään vakiintunut käytäntö missään, olen täältä lukenut että korona-aikana näin Naikkarilla on tehty, mutta tuskin on korona-ajan jälkeen käytössä.

Muillakin on oikeus mielipiteisiinsä, myös siihen että on melkoista prinsessa-touhua, jos ei osaa toimia ellei joku tee puolesta.

Mitä tarkoitat sillä ettei pääse suihkuun?

Lakanoiden vaihtaminen itse on ihan yleinen käytäntö monissa paikoissa.

Vauvat ovat itkeneet tuntikausia nälkäänsä. Imetysohjeistus ei ole ollut asiallista. Se on juuri sitä pelottavaa, että ovat ihan "perusteltuja". Näitä kokemuksia on ollut muillakin, kuin nykynuorilla äideillä. Mutta tietenkin äidit ovat väärässä ja vaan satuilevat. Oikeasti kaikki mennyt tosi hyvin ja vain luulivat vauvansa itkeneen. Ja kuvittelivat verikokeet ym.

Tietenkin sinulla oikeus mielipiteeseen. Ajattele äitien olevan prinsessoja, minä ajattelen sinun olevan julma ja epäempaattinen. Ja oletan sinun olevan alalla, kun noin "varmana" asioista tiedät.

Useat ovat kertoneet, etteivät päässeet osastolla kertaakaan suihkuun, kun eivät uskaltaneet jättää vauvaa yksin siihen potilassänkyyn, eivätkä siis voineet ottaa vauvaa mukaansa suihkuun. Eikä kukaan auttanut asiassa. Tai olivat liian heikossa kunnossa, että olisivat uskaltaneet sinne yksin.

Missä lakanat vaihdetaan itse? Missä nämä lukuisat heitteillejätetyt äidit ja vauvat on?

Kuka ei osaa kärrätä sitä liikuteltavaa sänkyä mukanaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Ja sinä tiedät tämän kaiken, koska...?

5 lasta ja olet viettänyt osastolla yli 2 kk potilaana. Viimeinen lapsi 5kk. Suurin osa on valittajista odottaa että joku tuo tarjottimen koska hänen äitiänsä palveltiin osastolla ja vauva oli hoidossa muualla. Sen lisäksi jokaiselta äidiltä on osastolle tuotaessa kerrottu että paina soittokelloa jos on kysyttävää tai tarvitse apua. Lisäksi on kerrottu ruokailuajat, jääkaapista löytyy syötävää ja imetysapua saa päivällä, kun lastenhoitaja on paikalla. Yöllä tulleilta kysytään haluavatko he leipää ja mehua. Osastolla kaikkea ei saa heti vaan pitää odottaa hetki koska välillä potilaita on paljon ja toisaalta hiljaisena hetkenä lastenhoitaja tuli keskustelemaan koska osastolla oli hiljaista. Aina sai apua kun pyysi. Nyt ei osasta avata suuta, oletetaan että hoitajat ovat telepaatikoita ja ruoka ilmestyy tarjottimella viereen itsestään. Kyllä se ilmestyy jos osaa pyytää apua.

Ja hoitajat ottivat myös vauvan hoitoon päivällä kun en saanut nukuttua yöllä kunnolla kun viereisen huoneen nainen itki koko yön koska menetti lapsensa. Eli levätä saa jos älyää pyytää.

Minulla ottivat myös, mutta kaikilla ei ole näin käynyt. Miksi luulet usean naisen valehtelevan?

Miksi olisi pitänyt kaikille käydä? Tuskin ne valehtelee, mutta aika hurjaa on väittää heidän perusteella ettei apua saa.

No he eivät ole saaneet. Hurjaa, eikö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Oon kyllä niin prinsessa, että valitan näiden nykyäitien puolesta. Iha järkyttävää luettavaa heidän kohtaloista. Ja täällä vielä kompatataan tuota huonoa kohtelua! Omat kokemukset ovat lähes 30v. takaa. Sain hyvä ja asiallisen hoidon. Mut se tekikin minusta prinsessan!

Jos haluat samanlaisen kohtelun nyt äideille niin maksa enemmän veroa tai sairaalamaksuja pitää nostaa. Mutta se ei tietysti käy kaikille.

Jos sillä saisi myönteisemmän asentwwn äitejä kohtaan, niin mikä ettei!! Kyse on lähtökohtaisesti asenteista. Sen huomaa tälläkin palstalla teistä lyttääjistä. Mut mikään raha ei sinunkaan tylyä asennetta muuta mihinkään.

Vai asenteista. Kyllä asenteet on ihan positiivisia äitejä kohtaan, ihmisiä on erilaisia, ehkä sen joskus vielä opit.

Jep, täälläkin ihan positiivisella asenteella äitejä kutsutaan prinsessoiksi ja avuttomiksi, turhasta valitajiksi. Että sellaista positiivista asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Kaikkea tätä saa kyllä synnärillä. Mikä siis puuttuu?

No eipä kyllä automaattisesti saa.

Kyllä muuten saa.

Älä viitsi jankuttaa. Minä en ainakaan saanut mitään apua. Synnytysalissa oli ihanat kätilöt, mutta osastolla hyvin tympeä lastenhoitaja, joka ei auttanut mitenkään. Ei ollut hyvä kokemus.

Väität siis ettet saanut levättyä, ruokaa tai apua? Et mitään? Et edes imetyksen tukea?

Kukaan ei oikeasti joku jää ilman perusohjausta normaaliaikana ja jää ruoatta sairaalassa.

No todella moni jää. Toisessa ketjussa (jonka joku tähänkin ketjuun linkkasi) oli valtavasti näitä kertomuksia. Tässäkin ketjussa useita. Miksi luulet, että näistä valitetaan, jos näin ei olisi käynyt?

Suurin osa valituksista on täyttä prinsessaa. Mukana on oikeita valituksia mutta osa johtuu ihan fysiologiasta, kuten iso vauva ja ensi synnyttäjän harhaluulot. Harvassa on oikeasti ongelmalliset tilanteet kuten nukutuslääkäriä ei saa paikalle. Kuinka hankalaa on saada se suu auki ja kysyä asioita osastolla?

Oon kyllä niin prinsessa, että valitan näiden nykyäitien puolesta. Iha järkyttävää luettavaa heidän kohtaloista. Ja täällä vielä kompatataan tuota huonoa kohtelua! Omat kokemukset ovat lähes 30v. takaa. Sain hyvä ja asiallisen hoidon. Mut se tekikin minusta prinsessan!

Jos haluat samanlaisen kohtelun nyt äideille niin maksa enemmän veroa tai sairaalamaksuja pitää nostaa. Mutta se ei tietysti käy kaikille.

Jos sillä saisi myönteisemmän asentwwn äitejä kohtaan, niin mikä ettei!! Kyse on lähtökohtaisesti asenteista. Sen huomaa tälläkin palstalla teistä lyttääjistä. Mut mikään raha ei sinunkaan tylyä asennetta muuta mihinkään.

Vai asenteista. Kyllä asenteet on ihan positiivisia äitejä kohtaan, ihmisiä on erilaisia, ehkä sen joskus vielä opit.

Missä?