Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinkö unta vai selittikö tuo Peppi jutussa saaneensa ahdistavan takauman omasta synnytyksestään, kun näki uutisissa kuinka joku nainen joutui synnyttämään sairaalan raunioissa Ukrainassa? Eikö siinä vaiheessa ole aiheellista kyseenalaistaa naisen koko todellisuudentaju, kun hän väittää tilanteensa olleen yhtä paha kuin sodassa raunioiden keskellä synnyttävillä naisilla? Vain koska hoitaja tai kätilö joutui välillä käymään toisessa synnytyssalissa.

Ymmärrän, et tämä fiilis on absurdi, mut aina vaan tulee mieleen, et nämä vähättelijät ovat jotenkin kateellisia Pepille. Nyt tietenkin kaikki närkästyy ja väittää vastaan. Mut mikä muu selittäis sen, et pakko keksiä tästä jutusta jotain, jolla nollata koko juttu. Tai siis nollata Peppi. Joku hänessä nyt ärsyttää. Ja selkesti nää kommentoijat eivät Peppiä edes tunne, kunhan kaivelevat jotain.

Minulle ainakin tuli ihan sama kateus mieleen jo ketjun alussa. Miten paljon aikaa jotkut kirjoittajat ovat käyttäneet kaivellakseen esiin asioita, mihin vedoten heidän elämänkokemuksensa mukaan tämä Peppi valehtelee jne. Jotkut itkevät kuinka heidän omat positiiviset kokemuksensa jotenkin mystisesti nollaantuu tästä negatiivisesta kokemuksesta. Keksipä joku heittää senkin, ettei lapsen saanut saisi tuntea mitään negatiivista tai valittaa mistään raskauteen, synnytykseen, äitiyteen tai lapsiin liittyvästä kun maailmassa on lapsettomia ihmisiä.

Voi myös liittyä suomalaiseen, esim. suurilla ikäluokillä yleiseen, omien tunteiden mitätöintiin ja siitä seuraavaan katkeroitumiseen?

Muuten joo, mut tässä ketjussa aika moni kiukuttelija ollut nuorempi, kuin suuren ikäluokan edustaja. Tosin heidän jälkeläisiään, eli kyllähän ne ikäpolvitraumat myös siirtyvät sukupolvelta toiselle, ellei niitä tietoisesti katkaista.

Totta, viesteiatä on saanut juuei tuollaisen kuvan, että kaikkein armottomimpia ovat juuri nuoret naiset. Moni vanhempi nainen tuntuu olevan nykytilanteesta enemmän kauhuissaan.

Mistä nykytilanteesta? Musta tuntuu että kauhistelijat iästä huolimatta on kyllä aika pihalla siitä mikä on todellisuus ja joo, tosi nuoret varmaan haluaisi että heillä olisi lastenhoitaja ja henkilökohtainen avustaja synnärillä, mutta kuinka realistista se sit on. Sit ollaan me, synnyttäneet naiset, jotka ei ymmärrä miksi asioiden pitäisi olla toisin.

Tästä tulee mieleen, että entä jos voisi valita, haluaako "kovissynnyttäjän" kohtelun, "normaalisynnyttäjän" kohtelun vai "prinsessasynnyttäjän" kohtelun ja lasku tulisi sen mukaan.

Kovissynnyttäjälle ei annettaisi kipulääkitystä lainkaan ja synnytykseen puututtaisiin vain, jos jokin näyttäisi menevän pieleen. Muutoin hän saisi selvitä yksin. Lähtö sairaalasta tulisi heti kun kynnelle kykenee ja kaikki näyttää olevan okei.

Normaalisynnyttäjä saisi kipulääkettä ja häntä opastettaisiin esim. Imetyksessä, mutta hän hakisi itse ruokansa ja vaihtaisi lakanansa.

Prinsessalle vaihdettaisiin lakanat sänkyyn yms. pientä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuoreen Perhebarometrin mukaan 26 prosenttia 2045-vuotiaista yhden lapsen äideistä on lykännyt lastensaantia sen vuoksi, että he kärsivät synnytyspelosta tai aiempi kokemus raskaudesta on huono. Näiden naisten lapsilukuihanne on alun perin ollut vähintään kaksi lasta.

Sitten poliitikot valittelevat kun ei synny tarpeeksi lapsia, mutta mitään ei tehdä näille syille, joiden takia ihmiset eivät uskalla tehdä lapsia.

Aika vanhoja synnyttäjiä. Liekö enää hedelmällisiäkään.

Selvästi ovat lykänneet yli 2000 vuotta liian kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Liian vähän lapsia syntyy. Tarkoittaa sitä että vuosi vuodelta tarvitaan ulkomaalaisia.

Vierailija kirjoitti:

En usko tätä tarinaa.

Ketä tämän pitäisi kiinnostaa?

Äideistä voisi pitää huolta

Niin tulisi enemmän lapsiakin

Näin uimahallilla vauvan , kaikkea muuta voi katua muttei sitä kun on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Äideistä voisi pitää huolta

Niin tulisi enemmän lapsiakin

Tämä on tutkitusti totta.

Olen kuullut ja lukenut niin paljon juttuja synnytyksistä ja tullut siihen tulokseen, etten ikinä lisäänny. Kätilötkin voi olla todella töykeitä vammautumisriskin ja synnytystraumojen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Äideistä voisi pitää huolta

Niin tulisi enemmän lapsiakin

Uskon siihen, että miten sinua hoivataan, siten itsekin hoivaat. Liittyy aikalailla kaikkeen inhimmilliseen olemiseen. Vanha sanontakin sopii tähän: jos on lusikalla annetu, ei voi kauhalla vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko tätä tarinaa.

Ketä tämän pitäisi kiinnostaa?

Kaikkia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Minä en olisi tehnyt yhtään ellei synnytyspelkoani olisi otettu tosissaan. Neljästä raskaudesta keskeytin ensimmäisen pelon takia. Ilmaisin olevani pelon kanssa tosissani ja minut otettiinkin sitten tosissaan. Kolme seuraavaa sain suunnitellulla sektiolla, joka kerta toiveideni mukaan. Lapset syntyivät Helsingissä. Jokaisessa leikkauksessa kaikki meni hyvin ja joka kerta sain yksilöllistä hoitoa ja opastusta. Ekan lapsen kohdalla kysyttiin jopa, haluanko imettää. Vaihtoehto olisi kuulema löytynyt mutta halusin imettää ja sain siihen ohjausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.

Hahaa, tämä on ketjun voittajakommentti! Yritä nyt sitä synnyttämistä jollain muulla myydä kuin sillä, että "seksi tuntuu paremmalta" ja "voit palautua entistä ehommaksi". Tuo on ehkä epätoivoisin alatiesynnyttämisen tuputtamiskeino ikinä.

Kiitos, en osta.

Monella ikäihmisellä täällä tuntuu olevan jotain katkeruutta siitä, että naiset eivät hiljaa alistu metsäläistouhuun?

Näin 59v ikäihmisenä kannustan nykyäitejä puhumaan näistä asioista, kun tuntuu että on menty monessa asiassa huonompaan suuntaan.

Itse synnytin kaksi lasta 90-luvun alussa naistenklinikalla ja hoito oli hyvää.

Sitä samaa toivoisin koko sydämestäni myös tämän päivän äideille.

Täältä kans iso kannustus! 58v ja kaksi lasta kättärillä. Nämä tän päivän kertomukset kuulostaa toooosi pahalta. Itku meinaa välillä tulla. Meidän äitiyden aikaan oli kyl moni asia paremmin. Voimia teille, pitäkää puolenne!!

Kättäri oli kyllä parhautta. Olen synnyttänyt Kättärillä lasta 2000-luvun vaihteessa, ja pelkkää hyvää sanottavaa kaikesta hoidosta minkä minä ja lapseni saivat. Olen itsekin Kättärillä syntynyt (siitä tapahtumasta ei ole tosin mitään muistikuvia, joten sitä en voi kommentoida).

N53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.

Hahaa, tämä on ketjun voittajakommentti! Yritä nyt sitä synnyttämistä jollain muulla myydä kuin sillä, että "seksi tuntuu paremmalta" ja "voit palautua entistä ehommaksi". Tuo on ehkä epätoivoisin alatiesynnyttämisen tuputtamiskeino ikinä.

Kiitos, en osta.

Monella ikäihmisellä täällä tuntuu olevan jotain katkeruutta siitä, että naiset eivät hiljaa alistu metsäläistouhuun?

Näin 59v ikäihmisenä kannustan nykyäitejä puhumaan näistä asioista, kun tuntuu että on menty monessa asiassa huonompaan suuntaan.

Itse synnytin kaksi lasta 90-luvun alussa naistenklinikalla ja hoito oli hyvää.

Sitä samaa toivoisin koko sydämestäni myös tämän päivän äideille.

Täältä kans iso kannustus! 58v ja kaksi lasta kättärillä. Nämä tän päivän kertomukset kuulostaa toooosi pahalta. Itku meinaa välillä tulla. Meidän äitiyden aikaan oli kyl moni asia paremmin. Voimia teille, pitäkää puolenne!!

Kättäri oli kyllä parhautta. Olen synnyttänyt Kättärillä lasta 2000-luvun vaihteessa, ja pelkkää hyvää sanottavaa kaikesta hoidosta minkä minä ja lapseni saivat. Olen itsekin Kättärillä syntynyt (siitä tapahtumasta ei ole tosin mitään muistikuvia, joten sitä en voi kommentoida).

N53

*kaksi lasta

sama N53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan, loppujen lopuksi on ihan sama, miksi osastoa kutsutaan, jos synnäriltä saa perusteet ja äitiä ja vauvaa ja sektiohaavaa hoivataan sit neuvolassa. Jos synnärin tehtävänä on saada vauva äidistä ulos ja neuvolan tehtävä hoivata, niin siihen vauvan ulostulemisen ja neuvolan väliin jää tuolla logiikalla ihan turha osastojakso (vietetään se sitten "synnärillä", jonka perustehtävään ei kuulu hoivaaminen, tai osasto, jolla ilmeisesti ei ole mitään ääneen lausuttavaa tehtävää), koska siellä ei tehdä mitään.

Tottakai osastolla on tehtävänsä, synnärin huone on vain sitä varten että siellä ollaan sen aikaa että kotiutetaan kun vauva, imuote ja navan putsaus on tarkistettu. Tuleeko tämä todella jollekulle yllätyksenä? Synnärillä ei hoivailla äitiä, ei koskaan ole hoivailtu.

Miksi hyvinvointiyhteiskunnassa koetaan, että kaikessa muussa ihmistä pitää hoivata ja paapoa jopa tarpeettomasti, muttei synnytyksen jälkeen? Mitä ihmettä oikeasti? Aivan sairas vinoutuma.

Miksi esimerkiksi aikuisia, täysissä voimissa olevia ihmisiä paapotaan jopa kielen alkeiden opettelemiseksi isolla rahalla, kun "tämä on heille uutta ja olisi muuten vaikeaa"? Oppimisesta ja sopeutumisesta ei itse tarvitse ottaa vastuuta, jos tulee kaukaisesta kulttuurista, mutta synnyttänyt uusi äiti saa vaan asenteen "pärjäile, ota selvää, älä valita prinsessa, et kai sinä mitään kivaa asennetta luule saavasi!". Tukea ja rahaa riittää Suomessa suuntaan jos toiseen, muttei sitä synnyttäjille heru.

Joku tässä yhteiskunnassa on pahasti pielessä naisia kohtaan - JA osittain ihan naisten itsensä taholta näköjään, näistäkin joidenkin kommenteista päätellen.

Vaikka en nyt ihan laittais vastakkain kielten opiskelua ( se kun hyäsyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa, että integroituvat mahdollisimman nopeasti ja hyvin) ja tätä naisten kohtelua, olen kyllä samaa mieltä. Ja kyse on ensisijaisesti asenteista, ei rahasta. Toki rahaa tarvii siihen, että on riittävästi henkilökuntaa. Mutta se asenne on ensisijainen. Ja ennenkaikkea tuo tuoreiden äitien kohtelu on ihan luokatonta! Perustellaan veritulpilla ja sillä, et pitää pärjätä ite sen vauvan kanssa kotonakin. Miks ei saman tien lähetetä äitejä metsään yksin synnyttämään. Jos sieltä selviää vauvan kanssa hengissä, pärjää sit muutenkin. Eikä tarvi kenenkään apua, koska ite p*rkele on pärjättävä!! Eikä saa valittaa (se on uhriutumista ja se on päivän kirosana).

Tottakai saa valittaa, mutta en ymmärrä miksi se on ongelma että äitiä ei passata synnärillä. En mä ainakaan sitä kaivannut ollenkaan, halusin olla mieheni ja vauvan kanssa ja aloittaa äitiyden. Olisin vain suurtunut jos joku olisi päsmäröinyt vieressä.

Käytät sanoja passata ja päsmäröidä. Kukaan ei ole kumpaakaan näistä vaatinut. Eikä näistä valittanut. Sinulla oli mies apuna ja tukena. Hyvä sinä! Kaikilla ei ole ja korona aikana ei ollut kellään. Oma siippani oli töissä ja toisen aikana hoiti myös toista lasta. Kävivät toki katsomassa, mutta ei todellakaan voinut olla minun tukena, kuin pienen hetken.

Mitä he sitten vaatii? Nykyään kaikki tarpeellinen hoidetaan, mikä on se mikä siis puuttuu?

Ystävällisyys ja asiallinen kohtelu, riittävää lepoa ponnisteluiden ja sektion jälkeen...apua ja tukea riittävästi, ruokaa...sitä kaikkea hoitoa ja hoivaa, kuin saa minkä tahansa sairaalaoperaation jälkeen...imetysopettelurauha...tai siia nämä olis toivottavia. Ymmärsinkö kysymyksen oikein?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kesti 2 vuotta toipua synnytysvammoista. Kuuluin siihen epäonnekkaaseen prosenttiin, joilla synnytys ei mennyt hyvin. Henkisesti tuosta ei kai kokonaan toivu koskaan.

En ota enää riskiä ja uhraa elämästäni mahdollisesti toista kahta vuotta pelkkään synnytyksestä toipumiseen. Myöskään henkinen puoleni ei kestäisi sitä.

Sama. Haluan olla fyysisesti ja henkisesti terve äiti tälle ainokaiselleni.

Kolme suunniteltua sektiota kirjoitti:

Minä en olisi tehnyt yhtään ellei synnytyspelkoani olisi otettu tosissaan. Neljästä raskaudesta keskeytin ensimmäisen pelon takia. Ilmaisin olevani pelon kanssa tosissani ja minut otettiinkin sitten tosissaan. Kolme seuraavaa sain suunnitellulla sektiolla, joka kerta toiveideni mukaan. Lapset syntyivät Helsingissä. Jokaisessa leikkauksessa kaikki meni hyvin ja joka kerta sain yksilöllistä hoitoa ja opastusta. Ekan lapsen kohdalla kysyttiin jopa, haluanko imettää. Vaihtoehto olisi kuulema löytynyt mutta halusin imettää ja sain siihen ohjausta.

Tämä kuulostaa hyvältä, puritaanien mielipiteistä huolimatta. Surullista tietty, ettei ensimmäisen kohdalla osattu auttaa oikealla tavalla. Mutta onnea kolmen lapsen johdosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.

Hahaa, tämä on ketjun voittajakommentti! Yritä nyt sitä synnyttämistä jollain muulla myydä kuin sillä, että "seksi tuntuu paremmalta" ja "voit palautua entistä ehommaksi". Tuo on ehkä epätoivoisin alatiesynnyttämisen tuputtamiskeino ikinä.

Kiitos, en osta.

Monella ikäihmisellä täällä tuntuu olevan jotain katkeruutta siitä, että naiset eivät hiljaa alistu metsäläistouhuun?

Näin 59v ikäihmisenä kannustan nykyäitejä puhumaan näistä asioista, kun tuntuu että on menty monessa asiassa huonompaan suuntaan.

Itse synnytin kaksi lasta 90-luvun alussa naistenklinikalla ja hoito oli hyvää.

Sitä samaa toivoisin koko sydämestäni myös tämän päivän äideille.

Täältä kans iso kannustus! 58v ja kaksi lasta kättärillä. Nämä tän päivän kertomukset kuulostaa toooosi pahalta. Itku meinaa välillä tulla. Meidän äitiyden aikaan oli kyl moni asia paremmin. Voimia teille, pitäkää puolenne!!

Kättäri oli kyllä parhautta. Olen synnyttänyt Kättärillä lasta 2000-luvun vaihteessa, ja pelkkää hyvää sanottavaa kaikesta hoidosta minkä minä ja lapseni saivat. Olen itsekin Kättärillä syntynyt (siitä tapahtumasta ei ole tosin mitään muistikuvia, joten sitä en voi kommentoida).

N53

Omat kokemukset myös kättäriltä. Vain yksi hoitaja oli hurja, synnyttämättömien osastolla. Hän oli legendaarinen ja ilmeisesti aika sokea omalle toiminnalleen. Muuten ei pahaa sanottavaa. Lääkäri Virtanen poliklinikan puolella oli myös kokemus. Synnytysarvioinnissa ensimmäisellä kerralla jutteli kaikkea mahdollista sotahistoriasta alkaen. Olin aika hämmentynyt. Toisella kerralla häneltä tuli pelkkää tiukkaa asiaa. Hänkin oli legendaarinen.

Italiatar kirjoitti:

Tiedättekö että Italiassa naiset saavat, suurin osa, sektion. Samalla vatsarasvaa poistetaan kun on useamman lapsen synnyttänyt. Italiassa estetiikka ja naisen kauneuden vaaliminen on iso asia, miksei muualla ole näin?

se vattarasva leikkaus on nk lihavuusleikkaus jos on niin paljon ihraa kertynyt. Ykös ulos ja lenkille.