Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

En mä huutanut. Vaikka synnytykseni oli kaikin puolin hankala, niin vain siinä kohtaa kiljaisin kun imukupilla vetivät vauvaa. Muuten ei ollut mitään tarvetta.

Voi mikä harmi, ilman sitä kiljaisua olisit varmaan saanut ansiomerkin.

Aiemmin joku nälvi naisia siitä, kuin haluavat shampanjaa ja suklaata, jalkakylpyjä ja hierontaa. Ja levätä laakereilla. Tohon viimeiseen en kyl usko, kun ne laakerit voivat olla epämukavia. Mutta vaikka oikeasti kukaan ei täällä ole tuollaista esittänyt (paitse se, joka halusi äitejä moittia näistä toiveista, mitä siis kukaan ei ole esittänyt, kuvastaa tän keskustelun tasoa), olen sitä mieltä, et jokainen äiti nuo ansaitsis. Ja paljon muuta. Monikaan ei niitä kyl synnärillä kaipaa, mut jossain vaiheessa kyllä. Jokainen äiti on ansainnut parasta. Myös ne miehet, jotka ovat isiä lapsilleen. Elämä on arvokkainta maailmassa. Miksi sitä ei saisi juhlistaa ja arvostaa ihan konkreettisesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Ei ainakaan -96 saanut.

Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.

Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.

Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.

Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.

Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.

No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?

Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.

Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.

Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.

Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne sairaalaan sitten mennään synnyttämään jos ajatus on se, että kaikki Pitäisi kuitenkin osata ja pystyä tekemään itse? Miksi sairaaloita edes on olemassa?

Onko joku väittänyt että kaikki pitäisi tehdä itse? Vain sen synnyttämisen, sitä kun ei kukaan sun puolesta voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne sairaalaan sitten mennään synnyttämään jos ajatus on se, että kaikki Pitäisi kuitenkin osata ja pystyä tekemään itse? Miksi sairaaloita edes on olemassa?

Onko joku väittänyt että kaikki pitäisi tehdä itse? Vain sen synnyttämisen, sitä kun ei kukaan sun puolesta voi tehdä.

Juuri näin. Onko ihmekään että porukka traumatisoituu jos ne kuvittelee menevänsä synnärillä makaamaan sänkyyn ja kätilö synnyttää lapsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!

Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.

Minä en ainakaan ole muuta kuin kiitollinen kätilöille. Olen ihmetellyt, miksi synnytystä vain piiskataan lääkkeillä, jos lapsi on virhetarjonnassa. Asennon korjaamiseen juuri kätilöllä sitten olikin hyvät keinot ja ohjeet. Että eikö kannattaisi ensin käyttää niitä kätilön osaamia lääkkeettömiä vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Ei ainakaan -96 saanut.

Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.

Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.

Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.

Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.

Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.

No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?

Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.

Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.

Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.

Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.

Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne sairaalaan sitten mennään synnyttämään jos ajatus on se, että kaikki Pitäisi kuitenkin osata ja pystyä tekemään itse? Miksi sairaaloita edes on olemassa?

Onko joku väittänyt että kaikki pitäisi tehdä itse? Vain sen synnyttämisen, sitä kun ei kukaan sun puolesta voi tehdä.

Mutta kätilö osaa ohjata, tukea ja hoitaa. Ei ole mikään uusi juttu, nämä kätilöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne sairaalaan sitten mennään synnyttämään jos ajatus on se, että kaikki Pitäisi kuitenkin osata ja pystyä tekemään itse? Miksi sairaaloita edes on olemassa?

Onko joku väittänyt että kaikki pitäisi tehdä itse? Vain sen synnyttämisen, sitä kun ei kukaan sun puolesta voi tehdä.

Mutta kätilö osaa ohjata, tukea ja hoitaa. Ei ole mikään uusi juttu, nämä kätilöt.

No tottakai, se on niiden duuni. Nyt kysyttiin miksi sinne synnärille edes mennään, jos kaikki pitää osata tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne sairaalaan sitten mennään synnyttämään jos ajatus on se, että kaikki Pitäisi kuitenkin osata ja pystyä tekemään itse? Miksi sairaaloita edes on olemassa?

Onko joku väittänyt että kaikki pitäisi tehdä itse? Vain sen synnyttämisen, sitä kun ei kukaan sun puolesta voi tehdä.

Mutta kätilö osaa ohjata, tukea ja hoitaa. Ei ole mikään uusi juttu, nämä kätilöt.

No tottakai, se on niiden duuni. Nyt kysyttiin miksi sinne synnärille edes mennään, jos kaikki pitää osata tehdä itse.

Täällä on siis jotkut sankaristnnyttäjät ihmetelleet, miten synnyttäjät eivät ole selvittäneet etukäteen kaikkia vaiheita ja vaihtoehtoja. Jopa kommunikointi on synnyttäjän vastuulla. Kätilön ainoa tehtävä on ottaa syntynyt vauva vastaan. Siitä tämä keskustelu ja ihmettely lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Ei ainakaan -96 saanut.

Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.

Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.

Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.

Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.

Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.

No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?

Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.

Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.

Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.

Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.

Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.

Se että vauva imee kaksi tuntia putkeen ei kerro tietenkään yhtään mitään maidon noususta. Itse asiassa päin vastoin. Jos maitoa nousisi, vauva imisi pari minuuttia ja lopettaisi. Juuri se imeminen yhdessä hormoonien kanssa saa sen maidon nousemaan rintoihin.

Tämä koko keskustelu lähti siitä, että ENNEN todella lapsivuodeosastolla oltiin kunnes maito nousi ja imetys onnistui. Nykyään sillä ei sitten ilmeisesti ole väliä. Tosin silloin "ennen" keskosillekin riitti maitoa hyvin, kun keskimäärin synnyttäneeltä paremman imetysohjauksen takia maitoa irtosi enemmän ja äidinmaitokeskukset saivat ostettua oikeaa äidinmaitoa enemmän.

Polikliininen synnyttäminen on mielestäni ihan fine.

Voi hyvää päivää. Nämä vänkääjät ei näköjään tiedä että sairaala-aika maksetaan itse ja hyvä kun ehtii kotiutua niin on jo lasku odottamassa. Että kyllä mielestäni on älytöntä ja epäinhimillistä vaatia synnyttänyttä hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan lakanansa vaikka ei edes pystyssä pysyisi.

Kyllä sen nyt kaikki tietää että sairaala ei ole hotelli eikä kukaan sinne sairaalaan jää huvikseen makoilemaan.

Ihan uskomatonta tahallaan väärinymmärtämistä taas ketju puolillaan.

Älkää naiset hermostuko toisillenne, pahimmat täällä on miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Nämä vänkääjät ei näköjään tiedä että sairaala-aika maksetaan itse ja hyvä kun ehtii kotiutua niin on jo lasku odottamassa. Että kyllä mielestäni on älytöntä ja epäinhimillistä vaatia synnyttänyttä hakemaan itse ruokansa ja vaihtamaan lakanansa vaikka ei edes pystyssä pysyisi.

Kyllä sen nyt kaikki tietää että sairaala ei ole hotelli eikä kukaan sinne sairaalaan jää huvikseen makoilemaan.

Ihan uskomatonta tahallaan väärinymmärtämistä taas ketju puolillaan.

mulle tuotiin ruoka koska oli sektio, muuten menin syömään ruokalaan. Oli se jännää, kaiken kruunas oma söpö vauva poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne sairaalaan sitten mennään synnyttämään jos ajatus on se, että kaikki Pitäisi kuitenkin osata ja pystyä tekemään itse? Miksi sairaaloita edes on olemassa?

Onko joku väittänyt että kaikki pitäisi tehdä itse? Vain sen synnyttämisen, sitä kun ei kukaan sun puolesta voi tehdä.

Mutta kätilö osaa ohjata, tukea ja hoitaa. Ei ole mikään uusi juttu, nämä kätilöt.

No tottakai, se on niiden duuni. Nyt kysyttiin miksi sinne synnärille edes mennään, jos kaikki pitää osata tehdä itse.

Täällä on siis jotkut sankaristnnyttäjät ihmetelleet, miten synnyttäjät eivät ole selvittäneet etukäteen kaikkia vaiheita ja vaihtoehtoja. Jopa kommunikointi on synnyttäjän vastuulla. Kätilön ainoa tehtävä on ottaa syntynyt vauva vastaan. Siitä tämä keskustelu ja ihmettely lähti.

Kommunikoinnista en ole nähnyt yhtäkään kommenttia. Tottakai synnyttäjä on selvittänyt etukäteen vaiheet ja vaihtoehdot, se on sitä synnyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Ei ainakaan -96 saanut.

Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.

Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.

Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.

Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.

Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.

No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?

Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.

Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.

Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.

Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.

Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.

Se että vauva imee kaksi tuntia putkeen ei kerro tietenkään yhtään mitään maidon noususta. Itse asiassa päin vastoin. Jos maitoa nousisi, vauva imisi pari minuuttia ja lopettaisi. Juuri se imeminen yhdessä hormoonien kanssa saa sen maidon nousemaan rintoihin.

Tämä koko keskustelu lähti siitä, että ENNEN todella lapsivuodeosastolla oltiin kunnes maito nousi ja imetys onnistui. Nykyään sillä ei sitten ilmeisesti ole väliä. Tosin silloin "ennen" keskosillekin riitti maitoa hyvin, kun keskimäärin synnyttäneeltä paremman imetysohjauksen takia maitoa irtosi enemmän ja äidinmaitokeskukset saivat ostettua oikeaa äidinmaitoa enemmän.

Polikliininen synnyttäminen on mielestäni ihan fine.

Ei luoja. Synnytyssalissa vauva imee pari minuuttia rintaa?

Edelleen siellä ollaan kunnes imetys onnistuu ka vauva saa ravintoa, ei se miksikään ole muuttunut. Eikä se äitien maitokaan.

Mulla oli kanssa esikoisen syntymä traumaattinen kokemus. Sain pahat repeämät (3 b tai c -mutta olen autuaasti unohtanut mikä tuo c olisi) ja istukka ei irronnut. Sen seurauksena menetin paljon verta, sitä pussistakin saatua. Ehkäpä traumaattisinta kaikessa on se, että jo jonkinverran yliaikaisen raskauden lopussa lapsivesi oli mennyt, mutta koska supistukset eivät alkaneet, minut lähetettiin kotiin. Minua ei oikein uskottu, että vedet olisi menneet, vaikka sitä oman mielikuvan mukaan litrakaupalla lorahti. Kävin sairaalassa näytillä muistaakseni kolmesti, ennen kuin 2 päivää vesien menon jälkeen pääsin odotushuoneeseen odottelemaan käynnistystä. Pelkäsin kovasti vauvan puolesta ja olin stressistä vapisevan uupunut ja itkuinen. Myös lämpö oli alkanut nousta. Odotushuoneessa "poltot" alkoivat. Otin omasta laukusta buranaa, koska ketään ei ollut missään. Kun pääsin synnytyssaliin synnytys käynnistettiin. Taisin saada jonkinlaisen hevosenkuurin sitä käynnistävää ainetta koska vauva tulikin sitten ulos (ensisynnyttäjällä) 2-3 h aikana. Ja tässä tuli sitten nämä pahat repeämät. Tämän 2-3 h ajan kätilö kohteli minua salissa vähän huonosti, mm. kieltäytyi ensin kivunlivityksestä, koska mielestään en ollut riittävän kivulias. Minulla on myös tuollainen osittainen tajunnan menetys kokemus, jonka miellän kovasti kivusta johtuvaksi. Sitten tulikin jo kiireellä epiduraalia. Heti synnytyksen jälkeen minut kaavittiin, leikattiin ja ommeltiin isolla tiimillä leikkaussalissa. Sen jälkeen olin jonkin aikaa teholla tarkkailtavana. Mieheni oli vauvan kanssa synnytysvuodeosastolla, mutta hänet lähetettiin öiksi kotiin ja vauva oli silloin osaston kansliassa. Perhehuonetta emme siis saaneet. 

Itselläni tämä ei vaikuttanut päätökseen saada lisää lapsia, mutta toinen lapseni syntyi perätilan vuoksi keisarinleikkauksella. 

Repeämistä huolimatta olen toipunut hyvin, pidätyskyky ei ole heikentynyt. Tosin sitä jumppaa minullekin suositeltiin ja sitä tunnollisesti harjoittelin, vaikka se oli aluksi todella vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.

Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?

Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?

Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .

Mistä tulee taito, ja ensisijaisesti tarve vähätellä toisen kokemusta. Hoitaja ei pitänyt huolta siitä, että soittonappi on käden ulottuvilla. Äiti jätetiin makaamaan hionoon asentoon vauva kainalossa. Sektioäidin. Mikä tässä asiassa on sinulle niin kestämätöntä, että yrität selittää tilanteen ikävyyden pois? Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Pieleenhän tuo on mennyt, kaikkien osalta. Mut hei, hengissä sentään!! Maailman parasta joitoa siis!

Luulisi sitä nyt aikuisen ihmisen osaavan näistä asioista itse sanoa siinä tilanteessa. Esim. Että haluaa vauvalle oman sängyn ja sen soittonapin paremmin hollille. Minkälaiseksi ajatustenlukijaksi sen hoitajan kuvittelet?.Missäs se lapsen iskä luurasi kun ei ollut jeesaamassa?

Miten sanot poistuneelle hoitajalle yhtään mitään? En tiedä tästä tapauksesta, mutta kuulemma monissa sairaaloissa on ne vauvasängyt poistettu kokonaan. En siinä ei paljoa pyynnöt auta. Etenkään, jos ei yllä edes soittonappiin. Eikä kykene liikkumaan. Hoitajien ei tarvitse olla ajatustenlukijoita. Heillä pn koulutus ja kokemus siitä, mitä leikattu äiti tarvitsee. Se on hänen työnsä.

Leikattu äiti ei tarvitse vieressä seisojaa tai kääntäjää.

Koskeeko sama myös vatsan alueelta leikattuja miehiä? Sanotaanko heillekin heti leikkauksen jälkeen, että ylös ja mene hakemaan itse ruokasi?

Minulta leikattiin toukokuussa umpilisäke ja leikkauksen jälkeen tuotiin ruoka sängyn viereen koko sen 3 päivän sairaalassaoloajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa sitten meni pieleen?

Kaikki.

Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.

Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.

Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.

Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.

On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.

Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.

Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.

Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.

Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.

Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.

Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.

Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?

Ei ainakaan -96 saanut.

Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.

Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.

Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.

Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.

Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.

No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?

Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.

Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.

Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.

Voi sua. Väittikö joku sulle että synnärillä maitoa suihkuaa rinnoista? Maito nousee kyllä monella siellä synnärillä sitä paitsi. Rinnat on sen verta jännät että ne toimii just kuten kuuluu sen vauvan ruokkimiseen.

Porukka myt sekoittaa voimakkaan maidon nousun ensimaidon nousuun. Mulla on molemmat vauvat imeneet jo salissa kaksi tuntia rintaa, todellakaan maidon nousun odottelun vuoksi ei ole synnärillä oltu. Polikliinisesti molemmat synnyttänyt, 12h molempien kohdalla kotiutukseen syntymästä.

Se että vauva imee kaksi tuntia putkeen ei kerro tietenkään yhtään mitään maidon noususta. Itse asiassa päin vastoin. Jos maitoa nousisi, vauva imisi pari minuuttia ja lopettaisi. Juuri se imeminen yhdessä hormoonien kanssa saa sen maidon nousemaan rintoihin.

Tämä koko keskustelu lähti siitä, että ENNEN todella lapsivuodeosastolla oltiin kunnes maito nousi ja imetys onnistui. Nykyään sillä ei sitten ilmeisesti ole väliä. Tosin silloin "ennen" keskosillekin riitti maitoa hyvin, kun keskimäärin synnyttäneeltä paremman imetysohjauksen takia maitoa irtosi enemmän ja äidinmaitokeskukset saivat ostettua oikeaa äidinmaitoa enemmän.

Polikliininen synnyttäminen on mielestäni ihan fine.

Ei luoja. Synnytyssalissa vauva imee pari minuuttia rintaa?

Edelleen siellä ollaan kunnes imetys onnistuu ka vauva saa ravintoa, ei se miksikään ole muuttunut. Eikä se äitien maitokaan.

Lukutaito??? JOS maitoa oikeasti irtoaisi heti synnytyksessä, vauva imisi sen pari minuuttia ja olisi kylläinen. KUN ei irtoa, vauva imee kaksi tuntia. Mikä on kuitenkin hyväksi, koska silloin erittyy äidille hormooneja, jotka käynnistävät maidon tuotannon parin päivän päästä. Tuo on ihan fakta. Yksikään kätilö ei tietenkään voi mitenkään tarkistaa saako vauva tuon määrän, koska se ei näy punnituksessa. Kaikkien vastasyntyneiden paino laskee aluksi.

Vastasyntynyt vauva syö kerralla 1 - 5 ml, ei enempää. Sen enempää äidillä ei myöskään maitoa siinä vaiheessa irtoa. Viikon ikäinen syö jo 60 ml kerralla, kun siinä vaiheessa sitä maitoa jo tulee.

Jos et usko minua, tarkista asia netistä. Ainakin imetys.fi kertoo ihan samaa mistä minä kirjoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinne sairaalaan sitten mennään synnyttämään jos ajatus on se, että kaikki Pitäisi kuitenkin osata ja pystyä tekemään itse? Miksi sairaaloita edes on olemassa?

Onko joku väittänyt että kaikki pitäisi tehdä itse? Vain sen synnyttämisen, sitä kun ei kukaan sun puolesta voi tehdä.

Mutta kätilö osaa ohjata, tukea ja hoitaa. Ei ole mikään uusi juttu, nämä kätilöt.

No tottakai, se on niiden duuni. Nyt kysyttiin miksi sinne synnärille edes mennään, jos kaikki pitää osata tehdä itse.

Täällä on siis jotkut sankaristnnyttäjät ihmetelleet, miten synnyttäjät eivät ole selvittäneet etukäteen kaikkia vaiheita ja vaihtoehtoja. Jopa kommunikointi on synnyttäjän vastuulla. Kätilön ainoa tehtävä on ottaa syntynyt vauva vastaan. Siitä tämä keskustelu ja ihmettely lähti.

Kommunikoinnista en ole nähnyt yhtäkään kommenttia. Tottakai synnyttäjä on selvittänyt etukäteen vaiheet ja vaihtoehdot, se on sitä synnyttämistä.

Et sitten ole lukenut kaikkia viestejä. On siis sanottu, että kommunikointia myöten kaikki on synnyttäjän vastuulla. Eikä kätilöllä ole muuta virkaa, kuin ottaa se vauva vastaan. Tietenkin joku provoilee ja liioittelee jne. Mutt siitä lähti pohdinta, onko kätilöiden koulutus ym. aivan turhaa, jos synnyttähän pitää itse tietää kaikki ja osata kommunikoida oikein. Jos ei osaa, ei ole kätilön tehtävä kommunikoida ollenkaan. Että sellaista hedelmällistä pohdintaa täällä.