Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osa tuntuu ajattelevan että on ihan ok ja normaalia, että ihminen jätetään selviytymään yksin ja asioista ei puhuta eikä tilanteita sanoiteta. Jos tuo on teidän mielestänne hyvää terveydenhuoltoa niin aika vähään olette tyytyväisiä.
Nainen ei ole mikään poikiva emolehmä vaan ihminen jolle pitäisi kommunikoida ystävällisesti puhumalla.
Ehkäpä tämä nainen itsekin voisi kommunikoida ajoissa eikä nillittää jälkikäteen. Kannattaisi myös valmistautua itse siihen synnytyksen kulkuun etukäteen eikä uhriutua jälkeenpäin.. Itsehän sinä tässä vaadit, että naista kohdellaan älyyttömänä eläimenä ääntä käyttäen.
Eli jopa ensisynnyttäjän pitäisi olla täysin tilanteen päällä ja tietää ja ymmärtää kaikki, mikä synnytykseen liittyy ja pitäisi osata kommunikoida sen synnytyksen ammattilaisen kanssa oikein? Eikä siis pidä luottaa siihen, että se synnyttyksen ammattilainen, koulutuksen saanut, tietää, ymmärtää ja osaa kommunikoida. Eli pitää ottaa sen kätilön koko ammattitaito omiin käsiin. Eikä luottaa.
Kyllä. Synnyttäjä siellä synnyttää, kätilö vain neuvoo ja ottaa vauvan vastaan. Kuka menee synnyttämään autuaan tietämättömänä mitä synnytys tarkoittaa?
Tiesitkö sinä synnyttämään mennessä onko kyseessä tunnin syöksysynnytys vai synnytätkö toista vuorokautta? Tiesitkö, kuinka pitkä ponnistusvaihe sinulle tulee? Olitko miettinyt etukäteen, miten suhtaudut imukuppiin tai kiireelliseen tai hätäsektioon? Pohditko ennen raskautta millainen käynnistetty synnytys on? Tai sitä, jos kesken ponnistusvaiheen vauva ei mahdukaan vaan se pitää työntää takaisin kohtuun ja hoitaa lapsi ulos sektiolla? Kerro vielä lisää, mitä kaikkea otit huomioon.
Tiesin toki. Tottakai olin miettinyt. Eikö kaikki?
Enkeli kirjoitti juuri elämänkirjaasi merkinnän emävalheesta.
Aika hyvä nyrkkisääntö on, että eka synnytys kestää 12h hujakoilla. Toka puolet tästä tai jopa nopeemmin, kolmas kenties vieläkin nopeemmin sekä kivuttomammin. Silloin kannattaa olla tarkempi, kerta kerralta on vähemmän kivuliasta mikä
voi ehkä vaikeuttaa ennakointia.
Pieleen meni tuossakin. Ensisynnyttäjän synnytyksen kesto on yleensä 12 - 24 h, myöhemmät mahdolliset lapset voivat syntyä nopeammin, muttei useimmiten kuitenkaan mitenkään puolet nopeammin. Lisäksi vaikuttaa myös kauanko edellisestä synnytyksestä on kulunut aikaa.
Leuhkit täällä toistuvasti miten tiedät aiheesta kaiken ja silti ihan nämä perusasiatkin ovat pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Höpö höpö taas. Maitoa alkaa erittyä rintoihin jo raskauden aikana ja sitä voi alkaa lypsää raskausviikosta 37 alkaen. Lukekaa hyvät ihmiset edes ne sairaalan sivut kun valmistaudutte synnytykseen.
https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Raskaus_ja_synnytys/Rint…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osa tuntuu ajattelevan että on ihan ok ja normaalia, että ihminen jätetään selviytymään yksin ja asioista ei puhuta eikä tilanteita sanoiteta. Jos tuo on teidän mielestänne hyvää terveydenhuoltoa niin aika vähään olette tyytyväisiä.
Nainen ei ole mikään poikiva emolehmä vaan ihminen jolle pitäisi kommunikoida ystävällisesti puhumalla.
Ehkäpä tämä nainen itsekin voisi kommunikoida ajoissa eikä nillittää jälkikäteen. Kannattaisi myös valmistautua itse siihen synnytyksen kulkuun etukäteen eikä uhriutua jälkeenpäin.. Itsehän sinä tässä vaadit, että naista kohdellaan älyyttömänä eläimenä ääntä käyttäen.
Eli jopa ensisynnyttäjän pitäisi olla täysin tilanteen päällä ja tietää ja ymmärtää kaikki, mikä synnytykseen liittyy ja pitäisi osata kommunikoida sen synnytyksen ammattilaisen kanssa oikein? Eikä siis pidä luottaa siihen, että se synnyttyksen ammattilainen, koulutuksen saanut, tietää, ymmärtää ja osaa kommunikoida. Eli pitää ottaa sen kätilön koko ammattitaito omiin käsiin. Eikä luottaa.
Kyllä. Synnyttäjä siellä synnyttää, kätilö vain neuvoo ja ottaa vauvan vastaan. Kuka menee synnyttämään autuaan tietämättömänä mitä synnytys tarkoittaa?
Tiesitkö sinä synnyttämään mennessä onko kyseessä tunnin syöksysynnytys vai synnytätkö toista vuorokautta? Tiesitkö, kuinka pitkä ponnistusvaihe sinulle tulee? Olitko miettinyt etukäteen, miten suhtaudut imukuppiin tai kiireelliseen tai hätäsektioon? Pohditko ennen raskautta millainen käynnistetty synnytys on? Tai sitä, jos kesken ponnistusvaiheen vauva ei mahdukaan vaan se pitää työntää takaisin kohtuun ja hoitaa lapsi ulos sektiolla? Kerro vielä lisää, mitä kaikkea otit huomioon.
Tiesin toki. Tottakai olin miettinyt. Eikö kaikki?
Enkeli kirjoitti juuri elämänkirjaasi merkinnän emävalheesta.
Aika hyvä nyrkkisääntö on, että eka synnytys kestää 12h hujakoilla. Toka puolet tästä tai jopa nopeemmin, kolmas kenties vieläkin nopeemmin sekä kivuttomammin. Silloin kannattaa olla tarkempi, kerta kerralta on vähemmän kivuliasta mikä
voi ehkä vaikeuttaa ennakointia.
Minä menin synnyttämään esikoista sunnuntai-iltana ja vauva syntyi tiistai aamuna kuuden aikaan. Ja koko ajan synnytin. Paljonko kului aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näiden ikävien synnytystapahtumien takia olen päättänyt synnyttää jo ensimmäisen lapseni kotona. Sairaalaan en mene, ellei tule hengenhätää.
Sairaalassa kylläkin säilyy sekä äiti että lapsi varmemmin hengissä. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.
Kaikesta valituksesta huolimatta siellä tehdään töitä sen eteen, että lapset saataisiin turvallisesti maailmaan äitiäkään unohtamatta.Suunniteltu kotisynnytys on turvallinen. Kotisynnytyksessäkin voi olla kätilö mukana.
En halua että synnytykseni kulkuun puututaan keinotekoisesti, en halua keinotekoista kivunlievitystä, vaan haluan ammeen ja masturboida (onnistuvatko nämä sairaalassa)? en ha oksitosiinia, en edes istukan synnyttämiseen. Tunnen oloni turvallisemmaksi kotona kuin sairaalassa ja koska ihminen on kokonaisuus johon myös psyyke vaikuttaa niin kotisynnytys voi sujua myös paremmin kuin sairaalasynnytys. Sairalaasynnytys olisi minulle niin ahdistava, että se jo itsessään hankaloittaisi synnytyksen kulkua. Lisäksi on hyvä saada vauva heti kotiin eikä tarvitse jäädä sairaalaan yöksi ja menettää yksityisyyttään muiden äitien läsnäollessa. En myöskään halua, että kätilö tai lääkäri työntää käsiään sisääni kysymättä lupaa. Eli parempi synnyttää kotona, jossa saa lievittää kipua kylvyssä ja masturboimalla, missä ei tarvitse alistua hankaliin synnytysasentoihin, missä kukaan ei työnnä emättimeeni asioita ilman lupaa ja jossa synnytykseni menee paremmin, koska psykososiaalinen puoli on paremmin huolehdittu ja missä minun ei tarvitse uhrata yksityisyyttäni. kotona saan myös luukuttaa juuri sellaista musiikkia kuin haluan.
Päivän naurut. Masturboipa ihan rauhassa siellä kotona sitten vaan. Minä minä minä haluan haluan haluan.
Ihan samanlaisia oman erinomaisuutensa runk kareita te kaikki synnyttäjät olette, kuka nyt pätee milläkin asialla.
Olen niin onnellinen, etten ole koskaan lähtenyt tuohon lisääntymishommaan, niin ei tarvitse olla teidän katkerien ja myrkyllisten mammojen kanssa tekemisissä! Mitä tämän päivän äideistä oppinut, yrittävät lyödä toisia äitejä millä ikinä voivat.
Kai sitä täytyy sillä tavalla yrittää nostaa itseään, kun on ihmisenä pohjasakkaa. Ja kenen kustannuksella sen helpoiten tekisi: toisen luuseriäitylin.
Ps. Äitiys on itsekästä, joka tapauksessa kaikki syyt siihen alkaa minä minä minä haluan haluan haluan.
Onneks oma juttusi on niin epäitsekäs, ettei siinä ole yhtään sinäsinäsinä...eiku...?etkä yhtään naisia tölvi. Etkä itseäsi nosta muiden naisten kustannuksella.
Älä turhaan hukkaa vähäistä kapasiteettiasi onnellisesti lapsettomaan, pysy omalla tasollasi ja kyykytä niitä vähälahjaisia kanssa-äityleitä.
Kuten sanottu, mielipiteesi ei ole minulle millään tavalla relevantti :)
Juu ei vissiin😁. Senhän tämä vastauskin osoitti! Olen aina valmis puolustamaan äityleitä. Niitä vähälahjasimpiakin. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Hihitän hieman. Olen raskaana kolmatta kertaa, synnytykseen pari kuukautta ja jo nyt rinnat tihkuu maitoa. Hyvin onnistui imettäminen ekalla ternimaidon kanssa jo ekana päivänä, tuli kyllä vähemmän kun keho vasta totutteli, mutta se ternimaito onkin sitä tehomaitoa. Tokassa lähti imetys heti käyntiin.
Nolaat itsesi tuollaisella luuloilulla. Kokemusta sinulla ei taidakaan sitten olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osa tuntuu ajattelevan että on ihan ok ja normaalia, että ihminen jätetään selviytymään yksin ja asioista ei puhuta eikä tilanteita sanoiteta. Jos tuo on teidän mielestänne hyvää terveydenhuoltoa niin aika vähään olette tyytyväisiä.
Nainen ei ole mikään poikiva emolehmä vaan ihminen jolle pitäisi kommunikoida ystävällisesti puhumalla.
Ehkäpä tämä nainen itsekin voisi kommunikoida ajoissa eikä nillittää jälkikäteen. Kannattaisi myös valmistautua itse siihen synnytyksen kulkuun etukäteen eikä uhriutua jälkeenpäin.. Itsehän sinä tässä vaadit, että naista kohdellaan älyyttömänä eläimenä ääntä käyttäen.
Eli jopa ensisynnyttäjän pitäisi olla täysin tilanteen päällä ja tietää ja ymmärtää kaikki, mikä synnytykseen liittyy ja pitäisi osata kommunikoida sen synnytyksen ammattilaisen kanssa oikein? Eikä siis pidä luottaa siihen, että se synnyttyksen ammattilainen, koulutuksen saanut, tietää, ymmärtää ja osaa kommunikoida. Eli pitää ottaa sen kätilön koko ammattitaito omiin käsiin. Eikä luottaa.
Kyllä. Synnyttäjä siellä synnyttää, kätilö vain neuvoo ja ottaa vauvan vastaan. Kuka menee synnyttämään autuaan tietämättömänä mitä synnytys tarkoittaa?
Tiesitkö sinä synnyttämään mennessä onko kyseessä tunnin syöksysynnytys vai synnytätkö toista vuorokautta? Tiesitkö, kuinka pitkä ponnistusvaihe sinulle tulee? Olitko miettinyt etukäteen, miten suhtaudut imukuppiin tai kiireelliseen tai hätäsektioon? Pohditko ennen raskautta millainen käynnistetty synnytys on? Tai sitä, jos kesken ponnistusvaiheen vauva ei mahdukaan vaan se pitää työntää takaisin kohtuun ja hoitaa lapsi ulos sektiolla? Kerro vielä lisää, mitä kaikkea otit huomioon.
Tiesin toki. Tottakai olin miettinyt. Eikö kaikki?
Enkeli kirjoitti juuri elämänkirjaasi merkinnän emävalheesta.
Aika hyvä nyrkkisääntö on, että eka synnytys kestää 12h hujakoilla. Toka puolet tästä tai jopa nopeemmin, kolmas kenties vieläkin nopeemmin sekä kivuttomammin. Silloin kannattaa olla tarkempi, kerta kerralta on vähemmän kivuliasta mikä
voi ehkä vaikeuttaa ennakointia.Pieleen meni tuossakin. Ensisynnyttäjän synnytyksen kesto on yleensä 12 - 24 h, myöhemmät mahdolliset lapset voivat syntyä nopeammin, muttei useimmiten kuitenkaan mitenkään puolet nopeammin. Lisäksi vaikuttaa myös kauanko edellisestä synnytyksestä on kulunut aikaa.
Leuhkit täällä toistuvasti miten tiedät aiheesta kaiken ja silti ihan nämä perusasiatkin ovat pielessä.
Niin? Oma esikoisen synnytys kesti lapsiveden menosta 6,5 tuntia. Supistukset alkoi tuntumaan paljon veden menon jälkeen. Seuraavat syntyivät vieläkin nopeammin 3-4 tuntia meni supistusten alkamisesta. Näissä lämmin kylpy nopeutti avautumista. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!
Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.
Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.
Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?
Ai se on ok tapa selittää ensisynnyttäjälle, ettei kannata tuhlata huutamiseen energiaa? Että ole hiljaa, ettei voi niin paljon sattua? Ihmekään, jos jotkut saa traumoja veemäisistä kätilöistä...
Tuskinpa hän on sanonut suoraan noin, yhtään en ihmettele jos lopulta sanoo. Missä muussa ammatissa sä altistut monen tunnin eläimelliselle rääkymiselle ja sit sun pitäis vaan hymyillä ja lässyttää?
Olet kirjoittanut moneen kertaan, että huutaminen tapahtuu mielestäsi ponnistusvaiheessa. Sekö siis mielestäsi kestää monta tuntia? Ettei kuitenkin olisi niin, että huutaminen tapahtuukin avautumisvaiheessa, jolloin sillä ei ole tietenkään synnytyksen kestoon mitään vaikutusta.
Kukaan ei tietenkään pakota ketään kätilöksi, se on ihan oma valinta. Mielestäsi jokaisen synnyttäjän pitäisi paitsi olla hipi-hiljaa myös hallita jokainen mahdollinen poikkeavakin detalji synnytyksessä. Mutta sen kätilön ei tarvitse tietää sitä, että useimmat naiset huutavat jossakin synnytyksen vaiheessa. Synnyttäjällä on tietysti myös oikeus tulla kuulluksi ja oikeus odottaa kätilöltä ammatillista ja asiallista käytöstä. Missään muuallakaan hoitaja ei voi haukkua asiakastaan tai huutaa asiakkaalle.
Miksi ihmeessä kukaan huutaisi ja rääkyisi avautumisvaiheessa? Sehän on vielä ihan leikintekoa. Tärkeämpää olisi keskittyä hengittämisen ja rentoutumiseen supistusten välissä.
Tällä meidän asiantuntijallamme ei ole näköjään itsellään yhtään synnytystä takana. 😳 Mietippä sitä miksi silloin huudetaan. Synnytyskanavan aukeamisella ja kohdun kovilla supistuskrampeilla ei liene asian kanssa tekemistä. Tiedän toki, että väität seuraavaksi kohtua ja koko naisen alapäätä tunnottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikä synnytyksessä oikeasti ole mitään "ponnistusvaihetta" - kohtu ei ponnista. Se supistuu, eikä supistuminen ole tietoinen tapahtuma.
No höpö höpö.
Omassa synnytyksessä piti kyllä ihan omalla lihastyöllä se vauva saattaa maailmaan, koska supistukset olivat liian lyhyitä. Ei auttanut oksitosiinitippakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinassa näkyy hyvin isän asema tässä kaikessa: sivullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!
Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.
Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.
Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?
Kuka puhui mistään ponnistuksen aikaisesta huutamisesta? Keksit omiasi.
Ei kukaan, ei edes tuo kelle vastasit.
Eikö? Tuossa vielä lainaus:
"Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?"
Tuhlaa voimansa huutamiseen ja Huomaatko?
Kuten sanoin, en tiennyt, että huusin. Silloin ei ollut kyse ponnistusvaiheesta.
Kai täysipäinen ihminen tietää huutako vai onko hiljaa.
Ei todellakaan tiedä jos kivunlievityksenä käytetään ilokaasua. Se kaasu vie kontrollin siihen huutamiseen täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 2 synnytystä takana ja raskaudesta lapsen syntymään kaikki mennyt kuin ohjekirjoissa. Lisäksi vielä loistavat kokemukset sairaalahenkilökunnan kanssa. Tunnen naisia, joilla lähes kaikki on mennyt pieleen jo ihan sieltä alkuraskaudesta... En todellakaan vähättele heidän kokemuksiaan, pidä heitä heikkoina tai kehtaisi leuhkia omilla hyvillä kokemuksillani, kuten jotkut tässä ketjussa tekevät...
Aika käsittämätöntä, että täällä joku jankuttaa, että synnyttäjän on itse tiedettävä synnytyksestä kaikki ja osattava toimia ihan itse, koska itsehän siellä on synnyttämässä. Mutta eihän tämä päde missään muussakaan asiassa. Ei me mennä lääkäriinkään sillä mielellä, että kyllä minä itse tiedän, enkä tarvitse lääkäriä mihinkään, enentään vähän siinä sivussa auttelemaan.
Eikä memennä hammaslääkäriin itse hoitelemaan itsemme ja hammaslääkäri vähän katsoo päältä.
Kätilö on synnyttämisen ammattilainen ja hänenkuuluu tietää ja osata toimia oikein ja usein näin tapahtuukin. Ei synnyttäjä ole synnytyksen asiantuntija/ammattilainen vaikka itse se synnyttäjä onkin. Ei syöpäleikkaukseen menijäkään ole asiantuntija syöpäleikkauksissa, vaikka hänestä se syöpä leikataankin.
Jopa kissoilla ja koirilla (ja niillä lehmilläkin) on aina joku paikalla, kun ne synnytää. Ei niitä jätetä yksin selviämään niin kuin parhaakseen näkevät, vaan niitä autetaan ja avustetaan.
Ja sille joka sanoi, että ennekin on synnytetty luonnossa vaan, niin tiedätkö kuinka moni nainen ja lapsi menehtyi siihen luonnossa synnytäämiseen?
Yhdellä miehellä saattoi olla ties kuinka monta vaimoa elämänsä aikana, kun nämä kerta toisensa perään menehtyi synnytyksessä, ja lapsia kuoli kuin kärpäsiä.
Itsekin olisin kuollut esikoista synnyttäessäni, ellei nykyaikaisita lääketiedettä olisi ollut apuna. Ja tuskin lapsikaan olisi jäänyt henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä keskustelu on silkkaa riitelyä sivu kaupalla? Näkemyksiä on monia yhtä kuin kokemuksia myös. Toinen on herkempi ja toinen sietää enemmän. Jokainen hoitaa myös lapsensa kuin parhaaksi katsoo omien voimavarojensa mukaan.
Miksi näistä kokemuksista pitää riidellä?
Täällä on yksi satutäti, joka keksii satuja ja provosoi tahallaan muita. Sama tyyppi riehuu omwna-ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Höpö höpö. Suurin osa vauvoista ei tarvitse lisämaitoa synnärillä.
Ei tarvitse, koska niinä ensimmäisinä päivinä vauvan maidontarve mitataan tipoissa. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen paino putoaa ensimmäisinä päivänä. Jokainen synnyttänyt tietää, miten maito nousee rintoihin vasta parin päivän kuluttua synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta opittua:
1. Ota helvetinmoiset määrät evästä mukaan synnytykseen, varsinkin jos olet yksin tai koronarajoituksissa.
Jääkaapista eväät pöllitään.
Synnytyksessä on tärkeää, ettei elimistö kuivu (tai pöhöty, liiallisesta juomisesta suhteessa suolojen saantiin). Hyvä nestetasapaino on tärkeää verenpaineen optimaalisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
2. Pyydä lääkkeellistä kivunlievitystä kun tiedostat sen olemassaolevat riskit.
Ristiriitaista... No ilokaasu on hyvä. Ja paraservikaalipuudutteet.
Vierailija kirjoitti:
3. Varaudu eritteisiin, ensimmäisessä synnytyksessä myös repeämiin, odottamattomiin tilanteisiin, mutta älä kuitenkaan pelkää ja hysterisoi,
Repeämät johtuvat monesti siitä, että sikiöpussi rikotaan, ja vauva pääsee ojentamaan kätensä - älä salli pussin rikkomista.
Potilas ei tunne repeämistä, johtuen äärimmäisestä hermopaineesta. Siksi hän ei voi asiasta hätääntyä - hän ei tiedä repeämästä, ellei hänelle kerrota, että nyt parsitaan. Ei hän tunne sitä parsimistakaan.
Vierailija kirjoitti:
4. Tutki missä on sairaalan hälytysnappi ja pyydä se ajoissa lähemmäs.
Nappi on aina vieressä ja se näytetään.
Ihan turha jäädä roikkumaan osastolle, ellei terveys sitä vaadi.
Vierailija kirjoitti:
5. Tutki ennen synnytystä miten synnytys etenee niin tiedät suunnilleen mitä tuleman pitää.
Ei siinä ole mitään tutkittavaa. Mutta omassa kivunhallinnassa - asennot, liikkeet, hengitystahti kehon ehdoilla - on.
Vierailija kirjoitti:
6. Tutki mikä parantaa rintaruokinnan onnistumista ja tutki muutenkin asioita itsenäisesti sekä kehtaa kysyä apua kun et tiedä.
Voin kerto jo tässä yhden seikan, monista: liiallinen kemikaalien käyttö voi veltostuttaa lapsen, eikä hän jaksa imeä. Sitä ei pidä säikähtää liikaa.
Vierailija kirjoitti:
7. Pyydä vaivoihisi hoito-ohjeet, jotta et omalla toiminnallasi aiheuta pysyvää haittaa (kuten laskeumat).
Se haitta muodostuu jo kohdassa 2. tehdyistä huonoista valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Avot.
Syntymä EI perustu ponnistamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osa tuntuu ajattelevan että on ihan ok ja normaalia, että ihminen jätetään selviytymään yksin ja asioista ei puhuta eikä tilanteita sanoiteta. Jos tuo on teidän mielestänne hyvää terveydenhuoltoa niin aika vähään olette tyytyväisiä.
Nainen ei ole mikään poikiva emolehmä vaan ihminen jolle pitäisi kommunikoida ystävällisesti puhumalla.
Ehkäpä tämä nainen itsekin voisi kommunikoida ajoissa eikä nillittää jälkikäteen. Kannattaisi myös valmistautua itse siihen synnytyksen kulkuun etukäteen eikä uhriutua jälkeenpäin.. Itsehän sinä tässä vaadit, että naista kohdellaan älyyttömänä eläimenä ääntä käyttäen.
Eli jopa ensisynnyttäjän pitäisi olla täysin tilanteen päällä ja tietää ja ymmärtää kaikki, mikä synnytykseen liittyy ja pitäisi osata kommunikoida sen synnytyksen ammattilaisen kanssa oikein? Eikä siis pidä luottaa siihen, että se synnyttyksen ammattilainen, koulutuksen saanut, tietää, ymmärtää ja osaa kommunikoida. Eli pitää ottaa sen kätilön koko ammattitaito omiin käsiin. Eikä luottaa.
Kyllä. Synnyttäjä siellä synnyttää, kätilö vain neuvoo ja ottaa vauvan vastaan. Kuka menee synnyttämään autuaan tietämättömänä mitä synnytys tarkoittaa?
Tiesitkö sinä synnyttämään mennessä onko kyseessä tunnin syöksysynnytys vai synnytätkö toista vuorokautta? Tiesitkö, kuinka pitkä ponnistusvaihe sinulle tulee? Olitko miettinyt etukäteen, miten suhtaudut imukuppiin tai kiireelliseen tai hätäsektioon? Pohditko ennen raskautta millainen käynnistetty synnytys on? Tai sitä, jos kesken ponnistusvaiheen vauva ei mahdukaan vaan se pitää työntää takaisin kohtuun ja hoitaa lapsi ulos sektiolla? Kerro vielä lisää, mitä kaikkea otit huomioon.
Tiesin toki. Tottakai olin miettinyt. Eikö kaikki?
Enkeli kirjoitti juuri elämänkirjaasi merkinnän emävalheesta.
Aika hyvä nyrkkisääntö on, että eka synnytys kestää 12h hujakoilla. Toka puolet tästä tai jopa nopeemmin, kolmas kenties vieläkin nopeemmin sekä kivuttomammin. Silloin kannattaa olla tarkempi, kerta kerralta on vähemmän kivuliasta mikä
voi ehkä vaikeuttaa ennakointia.Minä menin synnyttämään esikoista sunnuntai-iltana ja vauva syntyi tiistai aamuna kuuden aikaan. Ja koko ajan synnytin. Paljonko kului aikaa?
Niin no voit ihan googlettaa että keskimäärin 12-24h ja toi sun osuu siihen hyvin. Tokat on sit nopeempia. Viisastellaan viisastellaan vaan. Mees keittää siitä vaikka kahvia kun osaat sentään sen varmaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Hihitän hieman. Olen raskaana kolmatta kertaa, synnytykseen pari kuukautta ja jo nyt rinnat tihkuu maitoa. Hyvin onnistui imettäminen ekalla ternimaidon kanssa jo ekana päivänä, tuli kyllä vähemmän kun keho vasta totutteli, mutta se ternimaito onkin sitä tehomaitoa. Tokassa lähti imetys heti käyntiin.
Nolaat itsesi tuollaisella luuloilulla. Kokemusta sinulla ei taidakaan sitten olla.
Minulla on viisi lasta. Olen myös työharjoittelun lapsivuodeosastolla tehnyt sairaanhoitaja.
Tämä on kyllä kammottava, raaka, sairas ketju. Tuskin trollejakaan voi olla näin paljoa, joku osa näistä pahuutta huokuvista kommenteista on pakostakin ihan tosissaan olevilta, häiriintyneiltä yksilöiltä.
Jos julmuus tai ivallinen ylemmyydentunto aivan tuntemattomia, jollakin tavalla "heikoiksi" mieltämiäsi ihmisiä kohtaan on sinulle tyypillinen tunnereaktio, hae apua. Se ei ole osa normaalia psyykettä, ja nykyään ainakin oireita lievittäviä hoitoja on saatavilla. Oman terveyskeskuksen ja työterveyshuollon lisäksi alkuvaiheen hoitokontaktin ja neuvontaa eteenpäin voi saada myös erilaisista mielenterveyden puhelin- ja nettipalveluista, jos et koe olevasi vielä valmis ottamaan tilaasi puheeksi kasvokkain.
Oletko itse synnyttänyt? Kotona on mahdollista laittaa se vauva tarvittaessa tai halutessa omaan sänkyyn. Notona on usein joku apukäsi helpottamassa asioiden hoitoa. Kotona on usein jo toipunut jonkin verran.