Lue keskustelun säännöt.
Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
19.02.2023 |
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!
Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.
Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.
Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?
Ai se on ok tapa selittää ensisynnyttäjälle, ettei kannata tuhlata huutamiseen energiaa? Että ole hiljaa, ettei voi niin paljon sattua? Ihmekään, jos jotkut saa traumoja veemäisistä kätilöistä...
Tuskinpa hän on sanonut suoraan noin, yhtään en ihmettele jos lopulta sanoo. Missä muussa ammatissa sä altistut monen tunnin eläimelliselle rääkymiselle ja sit sun pitäis vaan hymyillä ja lässyttää?
Olet kirjoittanut moneen kertaan, että huutaminen tapahtuu mielestäsi ponnistusvaiheessa. Sekö siis mielestäsi kestää monta tuntia? Ettei kuitenkin olisi niin, että huutaminen tapahtuukin avautumisvaiheessa, jolloin sillä ei ole tietenkään synnytyksen kestoon mitään vaikutusta.
Kukaan ei tietenkään pakota ketään kätilöksi, se on ihan oma valinta. Mielestäsi jokaisen synnyttäjän pitäisi paitsi olla hipi-hiljaa myös hallita jokainen mahdollinen poikkeavakin detalji synnytyksessä. Mutta sen kätilön ei tarvitse tietää sitä, että useimmat naiset huutavat jossakin synnytyksen vaiheessa. Synnyttäjällä on tietysti myös oikeus tulla kuulluksi ja oikeus odottaa kätilöltä ammatillista ja asiallista käytöstä. Missään muuallakaan hoitaja ei voi haukkua asiakastaan tai huutaa asiakkaalle.
Miksi ihmeessä kukaan huutaisi ja rääkyisi avautumisvaiheessa? Sehän on vielä ihan leikintekoa. Tärkeämpää olisi keskittyä hengittämisen ja rentoutumiseen supistusten välissä.
No ehkä siksi että avautumisvaihe on se kivuliain vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä kammottava, raaka, sairas ketju. Tuskin trollejakaan voi olla näin paljoa, joku osa näistä pahuutta huokuvista kommenteista on pakostakin ihan tosissaan olevilta, häiriintyneiltä yksilöiltä.
Jos julmuus tai ivallinen ylemmyydentunto aivan tuntemattomia, jollakin tavalla "heikoiksi" mieltämiäsi ihmisiä kohtaan on sinulle tyypillinen tunnereaktio, hae apua. Se ei ole osa normaalia psyykettä, ja nykyään ainakin oireita lievittäviä hoitoja on saatavilla. Oman terveyskeskuksen ja työterveyshuollon lisäksi alkuvaiheen hoitokontaktin ja neuvontaa eteenpäin voi saada myös erilaisista mielenterveyden puhelin- ja nettipalveluista, jos et koe olevasi vielä valmis ottamaan tilaasi puheeksi kasvokkain.
Komppi. Ilman tätä ketjua en olisi ikinä uskonut minkälaisia susia naiset vuonna 2023 ovat toisilleen. Tosin mukana taitaa olla incel-miehiäkin. Tätä Pepin syyllistämisen ja nälvimisen määrää on todella vaikea uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!
Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.
Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.
Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?
Ai se on ok tapa selittää ensisynnyttäjälle, ettei kannata tuhlata huutamiseen energiaa? Että ole hiljaa, ettei voi niin paljon sattua? Ihmekään, jos jotkut saa traumoja veemäisistä kätilöistä...
Tuskinpa hän on sanonut suoraan noin, yhtään en ihmettele jos lopulta sanoo. Missä muussa ammatissa sä altistut monen tunnin eläimelliselle rääkymiselle ja sit sun pitäis vaan hymyillä ja lässyttää?
Olet kirjoittanut moneen kertaan, että huutaminen tapahtuu mielestäsi ponnistusvaiheessa. Sekö siis mielestäsi kestää monta tuntia? Ettei kuitenkin olisi niin, että huutaminen tapahtuukin avautumisvaiheessa, jolloin sillä ei ole tietenkään synnytyksen kestoon mitään vaikutusta.
Kukaan ei tietenkään pakota ketään kätilöksi, se on ihan oma valinta. Mielestäsi jokaisen synnyttäjän pitäisi paitsi olla hipi-hiljaa myös hallita jokainen mahdollinen poikkeavakin detalji synnytyksessä. Mutta sen kätilön ei tarvitse tietää sitä, että useimmat naiset huutavat jossakin synnytyksen vaiheessa. Synnyttäjällä on tietysti myös oikeus tulla kuulluksi ja oikeus odottaa kätilöltä ammatillista ja asiallista käytöstä. Missään muuallakaan hoitaja ei voi haukkua asiakastaan tai huutaa asiakkaalle.
Miksi ihmeessä kukaan huutaisi ja rääkyisi avautumisvaiheessa? Sehän on vielä ihan leikintekoa. Tärkeämpää olisi keskittyä hengittämisen ja rentoutumiseen supistusten välissä.
Oikeasti ponnistusvaiheen kipu on ihan peanuts verrattuna avautumisvaiheen kipuun. Minkä tietysti jokainen oikeasti synnyttänyt tietää.
En tiedä synnytyksestä mitään, tuli nk kiireellinen sektio . Eipä ehtinyt jännittää.
En mä huutanut. Vaikka synnytykseni oli kaikin puolin hankala, niin vain siinä kohtaa kiljaisin kun imukupilla vetivät vauvaa. Muuten ei ollut mitään tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Minulle sektion jälkeen osastolle päästyäni lykättiin vauva kainaloon ja jäin siihen yksin. Minulla ei ollut hyvä asento eikä ollut vauvallakaan, makasin liikkumatta ja pelkäsin, että vauva tippu sängystä. Ei puhettakaan, että olisin uskaltanut ummistaa silmiäni. Selällään on myös hankala imettää, joten sekin jäi tekemättä.
Ja mikset soittanut apua kun sitä tarvitsit?
Miten hitossa minä siihen soittonappiin olisin ylettänyt, kun vauva oli kaunalossa ja soittokello roikkui sillä puolen sänkyä ulottumattomissa?
Yleensä kyllä hoitaja katsoo, että se nappi on saavutettavissa ja tässä tapauksessa sinun itsesi olisi pitänyt tajuta pyytää se nappi siirtämään ulottuvillesi. Ilmeisesti kuitenkin sekä vauvasi että sinä selvisitte hengissä .
Mistä tulee taito, ja ensisijaisesti tarve vähätellä toisen kokemusta. Hoitaja ei pitänyt huolta siitä, että soittonappi on käden ulottuvilla. Äiti jätetiin makaamaan hionoon asentoon vauva kainalossa. Sektioäidin. Mikä tässä asiassa on sinulle niin kestämätöntä, että yrität selittää tilanteen ikävyyden pois? Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Pieleenhän tuo on mennyt, kaikkien osalta. Mut hei, hengissä sentään!! Maailman parasta joitoa siis!
Siis mitä ihmettä? Jätettiin makaamaan huonoon asentoon? Ei sektion jälkeen olla käänneltävä potilas. On varmasti ollut ikävä kokemus joo, mutta onhan tuo nyt aika uusavutonta suoraan sanottuna, jos ei osaa kylkeä kääntää tai lastaan siirtää ilman apua.
-eriVatsan alueen leikkaus kyllä vaikeuttaa liikkumista, ihan sitä kyljelleen siirtymistäkin. Ihme tapaus olet, jos sellaisen jälkeen olet täysin toimintakykyinen.
No voi voi, onpas ikävää että tuntuu vaikealta. Joka tapauksessa sitä pitää liikkua ja kääntyä heti kun puudute on poistunut.
Täällä halutaan keisarinleikkaus kaikille ja sit siihen päälle kahden vkon vuodelepo mielellään niin että vauva on hoitajilla hoidossa.
Se sairaalasänky ei hirveän leveä ole. Sen lisäksi minulla oli siinä kainalossa vauva, jonka tippumista pelkäsin. Maksin selälläni vauva kainalossa ja siinä minun olisi pitänyt pystyä siirtymään kyljelleni. Todellakin haluaisin nähdä, miten sinä sen teet.
taidat olla leveä, mahduin hyvin sänkyyn ja syötin vauvaa, laitoin sänkyyn ja vauva oli vierellä
Siis juuri osastolle paluun jälkeen, kun lapsi oli syntynyt sektiolla? Miten onnistuit vaihtamaan asentoa selältä kyljelle vauva kainalossa? Minä olisin tarvinnut siihen toisen käden avuksi, ei onnistunut pelkästään vatsa- ja jalkalihasten varassa, kun piti varoa sitä sektiohaavaa. Vitsit, että sinä olet hyvä.
No tämäpä juuri!! Olin vähän aikaa sitten toisessa vatsaleikkauksessa. Toimenpide ei ollut ihan pieni, mutta tehtiin tähystyksellä. Silti minulla oli hoitaja ja fyssari paikalla, kun piti ekan kerran nousta istumaan!!! operaation jälkeen. Antoivat ohjeita ja olivat valmiita antamaan auttavaa kättä. Ja sit dain kehuja, kun osasin oikeaoppisesti nousta, rasittamatta tikkikohtia. No, kokemusta liikaakin vatsaleikkauksista. Mutta, siis varotoimenpiteet todella hyvät, vaikka tilanne ei niin dramaattinen, kuin sektion jälkeen (jonka kokenut 2x). Eli miten ja miksi sektioäiti jätetään selviytymään yksin, ja muuten vatsaleikkauksennjälkeen ei? En ollut yhtään sen sairaampi, kun minultahan just oltiin poistettu se sairaus.
Kyllä sektion jälkeenkin eka nouseminen tehdään valvotusti. Tuskin sulle tulisi mieleenkään väittää että sut jätettiin huonoon asentoon makaamaan.
Ei, minun ei tarvinnut sitä kokea. Sain molempien sektioiden jälkeen riittävästi apua. Oli oma kätilöharjoittelija minua ja toista sektioäitiä varten. Sain levätä ja hoitaa vauvoja sopivassa suhteessa. Sain olla yksin tai hoitajan kanssa, miten itse toivoin. Toki oli sit välillä mies ja muita läheisiä paikalla.
Kommentoin tuota toista äitiä, tai hänen tilannettaan. Kun sektion jälkeen jätettiin yksin vauvan kanssa, soittonappi ulottumattomissa, makaamaan huonoon asentoon, jossa oli kykenemättä liikkumaan. Täällä tietäjät sanovat, että se oli äidin ja lapsen parhaaksi. En ymmärrä miten. Miten se heitä auttoi, mutta toisenlaisen operaation jälkeen saadaan useampi hoitaja auttamaan kaikessa. Ja veritulppajankuttajalle tiedoksi, veritulpan voi välttää, vaikka apua olisikin saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä kammottava, raaka, sairas ketju. Tuskin trollejakaan voi olla näin paljoa, joku osa näistä pahuutta huokuvista kommenteista on pakostakin ihan tosissaan olevilta, häiriintyneiltä yksilöiltä.
Jos julmuus tai ivallinen ylemmyydentunto aivan tuntemattomia, jollakin tavalla "heikoiksi" mieltämiäsi ihmisiä kohtaan on sinulle tyypillinen tunnereaktio, hae apua. Se ei ole osa normaalia psyykettä, ja nykyään ainakin oireita lievittäviä hoitoja on saatavilla. Oman terveyskeskuksen ja työterveyshuollon lisäksi alkuvaiheen hoitokontaktin ja neuvontaa eteenpäin voi saada myös erilaisista mielenterveyden puhelin- ja nettipalveluista, jos et koe olevasi vielä valmis ottamaan tilaasi puheeksi kasvokkain.
Komppi. Ilman tätä ketjua en olisi ikinä uskonut minkälaisia susia naiset vuonna 2023 ovat toisilleen. Tosin mukana taitaa olla incel-miehiäkin. Tätä Pepin syyllistämisen ja nälvimisen määrää on todella vaikea uskoa.
Kyllä sitä pitää ihan kohtuullisuuden ja rehellisyydenkin nimissä kertoa, että hyvinkin voi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!
Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.
Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.
Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?
Kuka puhui mistään ponnistuksen aikaisesta huutamisesta? Keksit omiasi.
Ei kukaan, ei edes tuo kelle vastasit.
Eikö? Tuossa vielä lainaus:
"Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?"
Tuhlaa voimansa huutamiseen ja Huomaatko?
Kuten sanoin, en tiennyt, että huusin. Silloin ei ollut kyse ponnistusvaiheesta.
Kai täysipäinen ihminen tietää huutako vai onko hiljaa.
Niinpä. Kun on kivusta sekopäinen, ei tiedä, mitä tekee. Kaikkea se kipu saakin aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!
Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.
Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.
Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?
Ai se on ok tapa selittää ensisynnyttäjälle, ettei kannata tuhlata huutamiseen energiaa? Että ole hiljaa, ettei voi niin paljon sattua? Ihmekään, jos jotkut saa traumoja veemäisistä kätilöistä...
Tuskinpa hän on sanonut suoraan noin, yhtään en ihmettele jos lopulta sanoo. Missä muussa ammatissa sä altistut monen tunnin eläimelliselle rääkymiselle ja sit sun pitäis vaan hymyillä ja lässyttää?
Olet kirjoittanut moneen kertaan, että huutaminen tapahtuu mielestäsi ponnistusvaiheessa. Sekö siis mielestäsi kestää monta tuntia? Ettei kuitenkin olisi niin, että huutaminen tapahtuukin avautumisvaiheessa, jolloin sillä ei ole tietenkään synnytyksen kestoon mitään vaikutusta.
Kukaan ei tietenkään pakota ketään kätilöksi, se on ihan oma valinta. Mielestäsi jokaisen synnyttäjän pitäisi paitsi olla hipi-hiljaa myös hallita jokainen mahdollinen poikkeavakin detalji synnytyksessä. Mutta sen kätilön ei tarvitse tietää sitä, että useimmat naiset huutavat jossakin synnytyksen vaiheessa. Synnyttäjällä on tietysti myös oikeus tulla kuulluksi ja oikeus odottaa kätilöltä ammatillista ja asiallista käytöstä. Missään muuallakaan hoitaja ei voi haukkua asiakastaan tai huutaa asiakkaalle.
Miksi ihmeessä kukaan huutaisi ja rääkyisi avautumisvaiheessa? Sehän on vielä ihan leikintekoa. Tärkeämpää olisi keskittyä hengittämisen ja rentoutumiseen supistusten välissä.
Oikeasti ponnistusvaiheen kipu on ihan peanuts verrattuna avautumisvaiheen kipuun. Minkä tietysti jokainen oikeasti synnyttänyt tietää.
No sitä saattaa olla hassuja käsityksiä jos on nähnyt synnytyksen vain elokuvissa. Niissä avautuminen usein menee lepäillessä ja hengitellessä. Vasta ponnistusvaiheessa alkaa hirveä huuto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä keskustelu on silkkaa riitelyä sivu kaupalla? Näkemyksiä on monia yhtä kuin kokemuksia myös. Toinen on herkempi ja toinen sietää enemmän. Jokainen hoitaa myös lapsensa kuin parhaaksi katsoo omien voimavarojensa mukaan.
Miksi näistä kokemuksista pitää riidellä?
Minua ei triggeröi mikään muu, kuin toisten kokemuksien väheksyminen ja moittiminen siitä, että ovat jotenkin viallisia tai yliherkkiä, jos kokemus on ollut eri, kuin jollain toisella. Jos oma kokemus on ollut ok, se on hienoa. Ei ole kuitenkaan keneltäkään pois se, jos jollakin kokemus ollut rankempi, tai jopa traumatisoiva. Miksi heitä pitää painaa alas?
Vierailija kirjoitti:
Eikä synnytyksessä oikeasti ole mitään "ponnistusvaihetta" - kohtu ei ponnista. Se supistuu, eikä supistuminen ole tietoinen tapahtuma.
Etkö sinä tosiaan tiedä, mitä vaihetta synnytyksessä sanotaan ponnistusvaiheeksi? Aihe ei ole sinulle millään lailla tuttu, mutta silti lauot mielipiteitäsi asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä kammottava, raaka, sairas ketju. Tuskin trollejakaan voi olla näin paljoa, joku osa näistä pahuutta huokuvista kommenteista on pakostakin ihan tosissaan olevilta, häiriintyneiltä yksilöiltä.
Jos julmuus tai ivallinen ylemmyydentunto aivan tuntemattomia, jollakin tavalla "heikoiksi" mieltämiäsi ihmisiä kohtaan on sinulle tyypillinen tunnereaktio, hae apua. Se ei ole osa normaalia psyykettä, ja nykyään ainakin oireita lievittäviä hoitoja on saatavilla. Oman terveyskeskuksen ja työterveyshuollon lisäksi alkuvaiheen hoitokontaktin ja neuvontaa eteenpäin voi saada myös erilaisista mielenterveyden puhelin- ja nettipalveluista, jos et koe olevasi vielä valmis ottamaan tilaasi puheeksi kasvokkain.
Komppi. Ilman tätä ketjua en olisi ikinä uskonut minkälaisia susia naiset vuonna 2023 ovat toisilleen. Tosin mukana taitaa olla incel-miehiäkin. Tätä Pepin syyllistämisen ja nälvimisen määrää on todella vaikea uskoa.
Kyllä sitä pitää ihan kohtuullisuuden ja rehellisyydenkin nimissä kertoa, että hyvinkin voi mennä.
Eihän tässä siitä ole kysymys. Suurin osa synnytyksistä menee tietysti hyvin, muttei se poista sitä tosiseikkaa, että osa menee huonosti. Niiden dissaaminen ja syyllistäminen, joilla kokemus on syystä tai toisesta ollut huono, ei auta asiaa kenenkään kannalta. Eikä sen huonon kokemuksen pitäisi edes vaikuttaa sinun hyvään kokemukseesi mitenkään. Joten ihmetyttää tämä suuri viha sellaista kohtaan joka huonosta kokemuksesta on uskaltanut kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Höpö höpö, sieltä syntyi ihan terve ja elossa oleva vauva. Äidin tietä ei vaan ollut kukaan silottamassa kuten on tämä valmiiseen pöytään tullut sukupolvi tottunut.
Mikähän kommentti tämäkin oli olevinaan.
Olen niin iäkäs, että anoppini kertoi omasta synnytyskokemuksestaan 60-luvun alussa. Hän kehotti lepäämään sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska hänen aikanaan siellä tosiaan sai silloin levätä synnytyksen jälkeen. Jos nyt siis paspomisista puhutaan.
Oma kokemus 90-luvun lopulta oli jo vähän erilainen. En kokenut sairaala-aikaa lepona.
On tosiaan sellaisia kummia myyttejä, joiden mukaan entisaikaan ihmiset eivät levänneet koskaan.
Toinen myytti on, että entisaikaan kaikki synnyttivät kotona tai saunassa, vaikka kaupungeissa monet synnyttivät sairaaloissa ainakin jo 1930-luvulla.
Jep, sairaalassa olo synnytyksen jälkeen oli ihan kamalaa. Isä passitettiin kotiin ja kipeälle äidille lyötiin täysi vastuu vauvasta YKSIN. Silmäystäkään et saanut nukuttua kun huonekaveri kuorsasi, nälässä oltiin kun en ehtinyt hakea ruokaa kun vauva opetteli imemään. Ihan kidutusta.
Olen synnyttänyt 1969 ja 1973. Sairaalassa oltiin monta päivää. Isä kävi vierastunnilla katsomassa. Vauvat olivat vauvalassa, josta ne tuotiin säännöllisesti syömään. Se oli lepoa.
Mitään ei tarvinnut itse tehdä, no suihkussa käydä. Vauvaa oli ikävä.Juu, tätähän se oli vielä 80-90-luvuillakin. Äitini on puhunut moneen kertaan että kaikkein kauheinta oli se ettei vauvansa kanssa saanut olla vaikka olisi halunnut. Ei vastasynnyttänyt äiti kaipaa lepoa yksin vaan sen vauvan kanssa. Tuo tapa on täysin verrattavissa siihen että lapsi on keskolassa, en todella ymmärrä miksi joku haikailee tätä takaisin. Ihan parasta synnytyksenä jälkeen on olla sen vauvan kanssa ihokontaktissa ja imettää silloin kun imettää, nukkua silloin kun nukuttaa ja palautua vauvan kanssa synnytyksestä. Sitä se vauvakin syntymän jälkeen tarvitsee, ei makaamista omassa sängyssä hoitajien keskellä.
Kyllä 90-luvulla sai vierihoitaa ihan niin paljon, kuin kykeni ja jaksoi. Mutta sai myös nukkua ja levätä tarpeen mukaan. Sektion jälkeen se oli tarpeen. Samoin annettiin olla sairaalassa niin halutessaan ylimääräisen vuorokauden, kun kotona oli toinen vaippaikäinen. Sai siis valita. Sai levätä ja toipua. Ja kotiutuessa olinkin suht hyväkuntoinen. Maitoa tuli ja kaikki sujui. En ymmärrä, mitä vikaa tuossa kaikkessa jonkun mielestä oli.
Tuntuu niin kamalalta nykyäitien kokemukset. Kun monista paikoista on jopa vauvasängyt poistettu kokonaan. Vauva pitää hoitaa siinä samassa vuoteessa, suihkuunkaan et pääse siten, että joku vauvaasi sen aikaa katsoisi. Mikä tuosta on kummankaan etu?Ei ainakaan -96 saanut.
Vuosina -93 ja -94 sai. Kättärillä. Jos jossain muualla ei saanut, ikävää. Toain tästä ei käy ilmi, mitä ei saanut.
Vuosina -89, -91 ja -94 ainakin sai, TAYSissa. Kahtena ensimmäisenä kertana sairaalassa suositeltiin olevan 7 vrk. Viimeisellä kotiutin itseni 4 pnä. Vauvan sai viereen tai vauvalaan, erikseen sai vielä valita öiden käytännön. Jos valitsi vauvalan yöksi, lapsi tuotiin herätessään syömään. Vauvan sai toki pitää myös yöt huoneessa jos halusi. Äiti sai siis levätä jos sitä tarvitsi. Imetyshoitaja ohjasi imetyksen ja maitoa tuli hyvin kotiin lähtiessä.
Kuka hullu on viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen? Ekan kohdalla oltiin kaksi päivää (yksi yö) ja toisen kohdalla 12 tuntia.
Minkä jälkeen palasit levänneenä, maitoa tihkuen kotiin.
Niin, ennen haluttiin sen äidinkin toipuvan hiukan siitä synnytyksestä. Samoin haluttiin tarkkailla hiukan pitempään myös vauvoja. Panostettiin myös siihen imetykseen.
No en siitä levänneestä tiedä, nukuin joo vauva rinnalla useamman tunnin. Miksi mun olisi pitänyt levätä sen enempää? Miksi sairaalasta pitäisi palata kotiin levänneenä? Kotiin sitä mennään toipumaan. Ja kyllä, vauva sai syödäkseen, ei sitä muutoin kotiin lähdettäisikään. Mistä sä luulet mun jääneen paitsi?
Valheita jälleen. Vuorokauden tai 12 h jälkeen synnytyksestä kenelläkään ei ole vielä noussut rintoihin maitoa, siihen maidon erittymisen alkamiseen menee 2 - 4 vrk.
Hihitän hieman. Olen raskaana kolmatta kertaa, synnytykseen pari kuukautta ja jo nyt rinnat tihkuu maitoa. Hyvin onnistui imettäminen ekalla ternimaidon kanssa jo ekana päivänä, tuli kyllä vähemmän kun keho vasta totutteli, mutta se ternimaito onkin sitä tehomaitoa. Tokassa lähti imetys heti käyntiin.
Nolaat itsesi tuollaisella luuloilulla. Kokemusta sinulla ei taidakaan sitten olla.
Ja vaikka sinulla on noussut, kaikilla ei kuitenkaan. Kun kaikki eivät ole niinkuin sinä. Sektiossakin sanottiin, ettei maito nouse heti. Minulla nousi, silti kaikilla ei. Ei tulis mieleenkään hihitellä yhdellekään, jolle ei nouse. Kaverillani ei kotonakaan. Kummankaan lapsen kohdalla. Asia ei ollut hänelle helppo, mutta siitäkin selvisi antamalla sitten korviketta ja vauvatkin selvisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osa tuntuu ajattelevan että on ihan ok ja normaalia, että ihminen jätetään selviytymään yksin ja asioista ei puhuta eikä tilanteita sanoiteta. Jos tuo on teidän mielestänne hyvää terveydenhuoltoa niin aika vähään olette tyytyväisiä.
Nainen ei ole mikään poikiva emolehmä vaan ihminen jolle pitäisi kommunikoida ystävällisesti puhumalla.
Ehkäpä tämä nainen itsekin voisi kommunikoida ajoissa eikä nillittää jälkikäteen. Kannattaisi myös valmistautua itse siihen synnytyksen kulkuun etukäteen eikä uhriutua jälkeenpäin.. Itsehän sinä tässä vaadit, että naista kohdellaan älyyttömänä eläimenä ääntä käyttäen.
Eli jopa ensisynnyttäjän pitäisi olla täysin tilanteen päällä ja tietää ja ymmärtää kaikki, mikä synnytykseen liittyy ja pitäisi osata kommunikoida sen synnytyksen ammattilaisen kanssa oikein? Eikä siis pidä luottaa siihen, että se synnyttyksen ammattilainen, koulutuksen saanut, tietää, ymmärtää ja osaa kommunikoida. Eli pitää ottaa sen kätilön koko ammattitaito omiin käsiin. Eikä luottaa.
Kyllä. Synnyttäjä siellä synnyttää, kätilö vain neuvoo ja ottaa vauvan vastaan. Kuka menee synnyttämään autuaan tietämättömänä mitä synnytys tarkoittaa?
Tiesitkö sinä synnyttämään mennessä onko kyseessä tunnin syöksysynnytys vai synnytätkö toista vuorokautta? Tiesitkö, kuinka pitkä ponnistusvaihe sinulle tulee? Olitko miettinyt etukäteen, miten suhtaudut imukuppiin tai kiireelliseen tai hätäsektioon? Pohditko ennen raskautta millainen käynnistetty synnytys on? Tai sitä, jos kesken ponnistusvaiheen vauva ei mahdukaan vaan se pitää työntää takaisin kohtuun ja hoitaa lapsi ulos sektiolla? Kerro vielä lisää, mitä kaikkea otit huomioon.
Tiesin toki. Tottakai olin miettinyt. Eikö kaikki?
Enkeli kirjoitti juuri elämänkirjaasi merkinnän emävalheesta.
Aika hyvä nyrkkisääntö on, että eka synnytys kestää 12h hujakoilla. Toka puolet tästä tai jopa nopeemmin, kolmas kenties vieläkin nopeemmin sekä kivuttomammin. Silloin kannattaa olla tarkempi, kerta kerralta on vähemmän kivuliasta mikä
voi ehkä vaikeuttaa ennakointia.Minä menin synnyttämään esikoista sunnuntai-iltana ja vauva syntyi tiistai aamuna kuuden aikaan. Ja koko ajan synnytin. Paljonko kului aikaa?
Niin no voit ihan googlettaa että keskimäärin 12-24h ja toi sun osuu siihen hyvin. Tokat on sit nopeempia. Viisastellaan viisastellaan vaan. Mees keittää siitä vaikka kahvia kun osaat sentään sen varmaan
Laskutaito? Jos se synnytys alkoi su vaikka klo 20 ja päättyi ti klo 6, siinä välissä on 34 h.
Täällä jotkut on vissiin oikeasti sitä mieltä että synnyttäjän pitäisi tietää jo etukäteen kaikki synnytykseen liittyvä nippelitieto(=olla gynekologi tai ainakin kätilö). Pitäisi myös etukäteen osata ennustaa, miten itse reagoi mihinkin asiaan ja miltä mikäkin synnytyksen vaihe tuntuu. Pitäisi myös osata varautua kaikkeen yllättävään siten, ettei mikään enää yllätä ja ottaa huomioon kaikki mahdollinen tai mahdotonkin asia. Pitäisi myös varautua siihen että apua ei ainakaan saa tai sitä ei kannata ylipäänsä pyytää. Maitokin pitää saada virtaamaan jo kotona koska muuten olet epäonnistunut imettäjä. Pitää myös oppia pysymään järjissään kun joutuu valvomaan 3vrk.
Mitähän vielä? Ai niin pitää tietenkin osata jo kaikki vauvoista etukäteen koska eihän sitä kukaan enää sairaalassa opeta hoitamaan vastasyntynyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju taas täynnä katkeria mahoja, miehiä ja huippuluomusynnyttäjiä, joiden mielestä synnytys ei ole suoritus eikä mikään. Ei se satu eikä mitään traumoja voi tulla kuin vaan heikoille. Kärsikää prkle!
Kukaan ei väitä etteikö synnytys sattuisi ja olisi raju mutta luonnollinen tapahtuma, Aika moni täällä vaan kuvittelee, että se on jotenkin mystisesti kätilön vika. Tai että kunhan vaan saa epiduriaalin niin homma käy mitään tuntematta ja komplikaatioitta. Varmaan monille on kova paikka huomata ettei synnytyksessä luonnolle voi mitään ja että se etenee omalla laillaan vaikka synnyttäjä olisi kuinka kontrollifriikki tahansa.
Kyllä se pikkuisen tekee itselle pahaa mieltä, jos kätilö käskee olemaan hiljempaa ja sanoo, että ei se noin kovasti voi sattua. Synnyttäjän ei kuuluisi pyydellä kätilöltä anteeksi synnytyksen aikana.
Miksi ei saisi sanoa jos synnyttäjä tuhlaa voimansa huutamiseen ja ponnistaa enemmän kasvoilla kuin oikeilla lihaksilla?
Ai se on ok tapa selittää ensisynnyttäjälle, ettei kannata tuhlata huutamiseen energiaa? Että ole hiljaa, ettei voi niin paljon sattua? Ihmekään, jos jotkut saa traumoja veemäisistä kätilöistä...
Tuskinpa hän on sanonut suoraan noin, yhtään en ihmettele jos lopulta sanoo. Missä muussa ammatissa sä altistut monen tunnin eläimelliselle rääkymiselle ja sit sun pitäis vaan hymyillä ja lässyttää?
Olet kirjoittanut moneen kertaan, että huutaminen tapahtuu mielestäsi ponnistusvaiheessa. Sekö siis mielestäsi kestää monta tuntia? Ettei kuitenkin olisi niin, että huutaminen tapahtuukin avautumisvaiheessa, jolloin sillä ei ole tietenkään synnytyksen kestoon mitään vaikutusta.
Kukaan ei tietenkään pakota ketään kätilöksi, se on ihan oma valinta. Mielestäsi jokaisen synnyttäjän pitäisi paitsi olla hipi-hiljaa myös hallita jokainen mahdollinen poikkeavakin detalji synnytyksessä. Mutta sen kätilön ei tarvitse tietää sitä, että useimmat naiset huutavat jossakin synnytyksen vaiheessa. Synnyttäjällä on tietysti myös oikeus tulla kuulluksi ja oikeus odottaa kätilöltä ammatillista ja asiallista käytöstä. Missään muuallakaan hoitaja ei voi haukkua asiakastaan tai huutaa asiakkaalle.
Miksi ihmeessä kukaan huutaisi ja rääkyisi avautumisvaiheessa? Sehän on vielä ihan leikintekoa. Tärkeämpää olisi keskittyä hengittämisen ja rentoutumiseen supistusten välissä.
No ehkä siksi että avautumisvaihe on se kivuliain vaihe.
Eiköhän jokainen huuda ihan sitä tuskaansa. Tuskin kukaan huvikseen. En ole synnyttänyt alakautta, mutta nostan hattua jokaiselle, joka on. On se sit mennyt paremmin tai pahemmin. Ja toivon jokaiselle tulevalle synnyttäjälle lempeitä ja asiansa osaavia kätilöitä ym. Uusi elämä on aina vaan suuri ihme. Siihen ei pitäisi kuulua mitään korjaantumatonta traumaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikä synnytyksessä oikeasti ole mitään "ponnistusvaihetta" - kohtu ei ponnista. Se supistuu, eikä supistuminen ole tietoinen tapahtuma.
On se vaan merkillistä miten ammattitaidottomia kaikki sairaaloiden kätilöt ja jopa lääkärit ovat. Ovat oikein nimenneet yhden vaiheen synnytyksessä ponnistusvaiheeksi. Ihan jokaisen oman lapseni ja myös kaikkien muiden näkemieni synnytysten loppuvaiheessa on äitiä pyydetty ponnistamaan lapsi ulos supistusten mukana. Se vauvan pusaaminen ulos kun sattuu ainakin ihmisillä olevan ihan tietoinen tapahtuma.
Miksi sinne sairaalaan sitten mennään synnyttämään jos ajatus on se, että kaikki Pitäisi kuitenkin osata ja pystyä tekemään itse? Miksi sairaaloita edes on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut on vissiin oikeasti sitä mieltä että synnyttäjän pitäisi tietää jo etukäteen kaikki synnytykseen liittyvä nippelitieto(=olla gynekologi tai ainakin kätilö). Pitäisi myös etukäteen osata ennustaa, miten itse reagoi mihinkin asiaan ja miltä mikäkin synnytyksen vaihe tuntuu. Pitäisi myös osata varautua kaikkeen yllättävään siten, ettei mikään enää yllätä ja ottaa huomioon kaikki mahdollinen tai mahdotonkin asia. Pitäisi myös varautua siihen että apua ei ainakaan saa tai sitä ei kannata ylipäänsä pyytää. Maitokin pitää saada virtaamaan jo kotona koska muuten olet epäonnistunut imettäjä. Pitää myös oppia pysymään järjissään kun joutuu valvomaan 3vrk.
Mitähän vielä? Ai niin pitää tietenkin osata jo kaikki vauvoista etukäteen koska eihän sitä kukaan enää sairaalassa opeta hoitamaan vastasyntynyttä.
Aika hyvä kiteytys. Lisäksi pitää pärjätä kokonaan ilman kivunluevitystä ja muistaa pitää suu kiinni koko synnytksen ajan. Miestä varten voi lisäksi pyytää muutaman lisätikin pimppilooraan.
Jäikö lykematta sana "yleensä"? Joku ensikertalainen voi synnyttää vaikka neljässä tunnissa, toisella siihen voi mennä kaksi vuorokautta. Molemmat ovat ihan normaaleja. Mutta nuo ääripäät eivät muuta sitä tosiasiaa, että YLEENSÄ siihen nenee 12 - 24 h.