Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Mun toisessa synnytyksessä oli viereisessä salissa tällainen huutaja. Meidän kätilöäkin jo nauratti lopulta ja tokaisi vain että siellä taitaa olla taas sellainen naamalla ponnistaja 😅 Onko ihme ettei synnytys suju?

Ootpa kiva ja empaattinen ihminen.

No se huutaminen ei kyllä oikeasti auta mitään, yritäpä itse samalla huutaa ja ponnistaa. Ja sitten suu kiinni. Kumpi tuntuu tehokkaammalta?

Ehkäpä se huuto kuulukin juuri siinä vaiheessa kun kielletään ponnistamasta.

Hah, niin varmaan joo. Joka kerta kun olen ollut synnyttämässä siellä on joku ulissut ja kirkunut niin että teki mieli huutaa että turpa kiinni ja synnytä. On siinä kätilöillä kestämistä tosiaan.

Et ole tainnut synnyttää oikeasti kertaakaan

Oikein "joka kerta" joku on ulissut ja kirkunut? Vaikea on uskoa tuota, kun itse olen synnyttänyt viidesti, enkä ole kuullut muiden synnyttäjien ääniä kertaakaan. En yöllä enkä päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas propagandaa tuo aeimmin linkattu Terveyskylän teksti. Siinä unohdettiin kokonaan se, että iso osa luetelluista vahingoista sopii myös alatiesynnytyksiin.

Ei se mitään propagandaa ollut. Samat riskit niin, mutta keisarinleikkauksessa suuremmat/todennäköisemmät.

Ainoastaan siksi, että suuri osa sektioista tehdään kun alatiesynnytyksessä on jo liki piru irti. Eihän se sektio niitä yritetyn alatiesynnytyksen jo syntyneitä komplikaatioita enää peruttua saa.

Miksi moni valittaa että on saanut traumoja synnytyksestä mutta eivät tee asialle mitään?

Onko uhriutuminen se ykkösasia vai miksi he eivät hae apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas propagandaa tuo aeimmin linkattu Terveyskylän teksti. Siinä unohdettiin kokonaan se, että iso osa luetelluista vahingoista sopii myös alatiesynnytyksiin.

Ei se mitään propagandaa ollut. Samat riskit niin, mutta keisarinleikkauksessa suuremmat/todennäköisemmät.

Itselle tulehdus tai lapselle astma on ihan jotain muuta kuin lapselle aivovamma synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta.

En ole lapsia tehnyt enkä tee, koska en pysty ajatellakaan synnytystä ja täysin toisten armoilla olemista. Et voi vaikuttaa mihinkään ja joku kämäinen kätilö tekee amk koulutuksellan kroppaasi liittyvät päätökset. Nykysuomessa koulutuksen tasokin on sitä lajia, että ei kiitos.

Suomessa synnyttäviin/synnyttäneisiin äiteihin suhtaudutaan, kun johonkin lypsykarjaan. Synnytyksestä ja sen jälkeisistä vammoista nyt vaan kuuluu kärsiä ja voi voi. Hoitoa saat, jos vaikka murrat luusi tapaturmaisesti, mutta jos kyse on lastensaannista, niin olet oman onnesi nojassa. En todellakaan aio altistaa itseäni moiselle hoitokulttuurille. Tunnen myös monta muuta kolmekymppistä naista, jotka ovat päätyneet samaan lopputulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas propagandaa tuo aeimmin linkattu Terveyskylän teksti. Siinä unohdettiin kokonaan se, että iso osa luetelluista vahingoista sopii myös alatiesynnytyksiin.

Ei se mitään propagandaa ollut. Samat riskit niin, mutta keisarinleikkauksessa suuremmat/todennäköisemmät.

Ainoastaan siksi, että suuri osa sektioista tehdään kun alatiesynnytyksessä on jo liki piru irti. Eihän se sektio niitä yritetyn alatiesynnytyksen jo syntyneitä komplikaatioita enää peruttua saa.

Höpöhöpö. Sektio voi estää lasten hankinnan. Kohtu ei välttämättä kestä kuin yhden sektion. Amerikan tilastot kertovat suunniteltujen sektioiden komplikaatioista. Toinen sektio altistaa isoon riskiin esim. kohdun poistoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni valittaa että on saanut traumoja synnytyksestä mutta eivät tee asialle mitään?

Onko uhriutuminen se ykkösasia vai miksi he eivät hae apua?

Siitähän se huuto vasta syntyy, jos nainen lähtee etsimään keskusteluapua synnytyksestä johtuviin traumoihin. Tässäkin ketjussa on pilkattu synnytystraumasta kärsiviä naisia.

Googlettakaapa sen  yritys.

Ite synnytin ilman epiduraalia. En edes muista millaista kipu oli mutta nopeasti syntyikin parin tunnin sairaalassa olon jälkeen. Kaikki meni hyvin eikä jäänyt pelkoja. Hammas särkyä pelkään enemmän kuin synnytystä. Olin doulana kaverin synnytyksessä ja synnytyspelkoinen kaverini otti epiduraalin ja ei pystynyt ponnistamaan kun ei tuntenut mitään. Synnytys pitkittyi niin että lopulta lapsi syntyi 23 tunnin päästä, sinisenä. Minä olin siitä paikalla vimeiset 12 tuntia. Tuli lopulta kiire saada se ulos kun sydän äänet alko hidastumaan. Kätilö sanoi lopussa että enempää ei anneta (niitä kemikaaleja) kun kaveri pyysi, kun lapsen pitää syntyä nyt.

Onneks kävi hyvin. Eise sen äidin vika ollut ettei pelkäävää äitiä osattu kuin lääkitsemällä hoitaa. Läheltä piti silti.

Vierailija kirjoitti:

En ole lapsia tehnyt enkä tee, koska en pysty ajatellakaan synnytystä ja täysin toisten armoilla olemista. Et voi vaikuttaa mihinkään ja joku kämäinen kätilö tekee amk koulutuksellan kroppaasi liittyvät päätökset. Nykysuomessa koulutuksen tasokin on sitä lajia, että ei kiitos.

Suomessa synnyttäviin/synnyttäneisiin äiteihin suhtaudutaan, kun johonkin lypsykarjaan. Synnytyksestä ja sen jälkeisistä vammoista nyt vaan kuuluu kärsiä ja voi voi. Hoitoa saat, jos vaikka murrat luusi tapaturmaisesti, mutta jos kyse on lastensaannista, niin olet oman onnesi nojassa. En todellakaan aio altistaa itseäni moiselle hoitokulttuurille. Tunnen myös monta muuta kolmekymppistä naista, jotka ovat päätyneet samaan lopputulemaan.

Eli et ole koskaan synnyttänyt ja teet johtopäätöksiä ilman faktoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas propagandaa tuo aeimmin linkattu Terveyskylän teksti. Siinä unohdettiin kokonaan se, että iso osa luetelluista vahingoista sopii myös alatiesynnytyksiin.

Ei se mitään propagandaa ollut. Samat riskit niin, mutta keisarinleikkauksessa suuremmat/todennäköisemmät.

Ainoastaan siksi, että suuri osa sektioista tehdään kun alatiesynnytyksessä on jo liki piru irti. Eihän se sektio niitä yritetyn alatiesynnytyksen jo syntyneitä komplikaatioita enää peruttua saa.

Höpöhöpö. Sektio voi estää lasten hankinnan. Kohtu ei välttämättä kestä kuin yhden sektion. Amerikan tilastot kertovat suunniteltujen sektioiden komplikaatioista. Toinen sektio altistaa isoon riskiin esim. kohdun poistoon.

Kaksi sektiota tarkoittaa jo kahta tervettä lasta, joten monelle siinä on jo riittävä lapsimäärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei näin nykynaisena kiinnosta pätkääkään, että ennen sitä pullautettiin muksu saunaillan päätteeksi ja siitä sitten suoraan iltalypsylle. Kertoo vaan sadistisesta isännästä, joka nyrkillä kaitsi perhettään. Ja 40-80 -lukujen synnyttäjät olivat taas sodan jälkeisen ajan uhreja, ei saanut valittaa mistään eikä varsinkaan itkeä tai romahtaa, kaikki piti hampaat irvessä ottaa vastaan. Ja tälläkin palstalla näkyy vielä näiden jälkeläisiä, jotka eivät ole itse ymmärtäneet vaatia itselleen inhimillistä kohtelua milloinkaan ja joita nyt harmittaa, kun nykynuoret ja nuoret aikuiset ovat tilanteen tasalla ja tietävät, että asioiden ei todellakaan ole pakko olla näin. Yhteiskunnan pitää kehittyä ja se, mitä Pepin kaltaiset naiset nyt pyytävät, on vielä joskus päivänselviä asioita ja meidän jälkipolvemme tulee kauhistelemaan, miten on ikinä voitu jättää synnyttävä nainen ja tuore äiti noin pahaan ahdinkoon.

Joskus vain ei ole kivaa, eikä kaikki mene niin kuin itse haluaisi. Saahan siitä valittaa niin paljon kuin haluaa, mutta ei se poista sitä, ettei elämästään saa pelkästään kivaa ja helppoa. Ihan sama millä vuosikymmenellä elät tai synnytät.

Jos jonkun asian voisi pienellä panostuksella saada toimimaan paremmin, turvallisemmin ja jopa halveksimallasi kivemmin, miksi sitä ei kannattaisi sitten tehdä? Miksi leikkata nurmikkoa keittiösaksilla, jos leikkurikin talosta löytyisi? Miksi poistaa hammas putkitongilla kotona, jos se käy kivemmin hammaslääkärissä? Tajuatko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi moni valittaa että on saanut traumoja synnytyksestä mutta eivät tee asialle mitään?

Onko uhriutuminen se ykkösasia vai miksi he eivät hae apua?

Siitähän se huuto vasta syntyy, jos nainen lähtee etsimään keskusteluapua synnytyksestä johtuviin traumoihin. Tässäkin ketjussa on pilkattu synnytystraumasta kärsiviä naisia.

Eli ei saa neuvoa että hakevat apua vaan heidän pitäisi antaa uhriutua lisää palstalla?

Multa leikattiin käsi, leikkaushaavaa hoidettiin huolella ja kävin useassa jälkitarkastuksessa. Haava noin 7 cm pitkä. Sektiohaava (reilusti isompi leikkaus) ei kiinnostanut ketään. Ei jälkitarkastuksia tai muutakaan hoitoa, ketään ei kiinnostanut vointini.

Vierailija kirjoitti:

Googlettakaapa sen  yritys.

En. Minkä alan yritys se on?

Tämä juttuhan oli tehty markkinoimaan ex-opettajan nykyistä uraa somevaikuttajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipas propagandaa tuo aeimmin linkattu Terveyskylän teksti. Siinä unohdettiin kokonaan se, että iso osa luetelluista vahingoista sopii myös alatiesynnytyksiin.

Ei se mitään propagandaa ollut. Samat riskit niin, mutta keisarinleikkauksessa suuremmat/todennäköisemmät.

Ainoastaan siksi, että suuri osa sektioista tehdään kun alatiesynnytyksessä on jo liki piru irti. Eihän se sektio niitä yritetyn alatiesynnytyksen jo syntyneitä komplikaatioita enää peruttua saa.

Höpöhöpö. Sektio voi estää lasten hankinnan. Kohtu ei välttämättä kestä kuin yhden sektion. Amerikan tilastot kertovat suunniteltujen sektioiden komplikaatioista. Toinen sektio altistaa isoon riskiin esim. kohdun poistoon.

Kaksi sektiota tarkoittaa jo kahta tervettä lasta, joten monelle siinä on jo riittävä lapsimäärä.

Otatko riskin ettet saa kuin yhden lapsen koska valitsit sektion?

Vierailija kirjoitti:

Multa leikattiin käsi, leikkaushaavaa hoidettiin huolella ja kävin useassa jälkitarkastuksessa. Haava noin 7 cm pitkä. Sektiohaava (reilusti isompi leikkaus) ei kiinnostanut ketään. Ei jälkitarkastuksia tai muutakaan hoitoa, ketään ei kiinnostanut vointini.

Höpsis. Kaikille tehdään jälkitarkastus. Se on ehto äitiysrahan saamiselle.

Oman esikoisen kohdalla vauvan sydänäänet heikkenivät, mutta epiduraalin ansioista ne saatiin kuntoon. Muillekin leikkauspotilaille laitetaan epiduraali leikkauksen jälkeisen kivun hoitoon, heillekö siinä ei ole mitään vaaraa? Miksi vain synnyttäjien kivunlievitys on niin hirveän vaarallista, että synnytys pitäisi hoitaa ilman mitään?

Hän sanoo että milloin päättäjät herää siihen kuinka kauheat synnytysolosuhteet Suomessa on. Tästä olen kyllä täysin eri mieltä ja niin on moni ulkomaalainenkin joka synnyttää Suomessa.