Oletko Sad Beige -äiti tai tunnetko sellaisia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä se toisen ihmisen "beige" sisustus nyppii teitä muita? Sehän on ja pysyy sen toisen kodin seinien sisällä.

Tuota yhtä mt-potilasta vaan nyppii, kuvittelee näillä horinoillaan näpäyttävänsä jotain tuttuaan, jolla ilmeisesti beige sisustus ja vaatteet. Hullu mikä hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jostakin kuullut, että tämä trendi voi vaikuttaa lapsen värinäön kehitykseen. Lapsilla pitäisi oikeasti olla paljon värejä eli ei ole mikään pikkujuttu. En tiedä, oliko tuossa Iltiksen maksullisesta jutussa siitä mainintaa.

Ap

Se on ihan totta, että pienen lapsen täytyy nähdä kirkkaita värejä. Auttaa ylipäätään näkökyvyn kehittymisessä kontrastien takia. En tiedä onko sillä mitään muuta vaikutusta. 

Miksi mulla sitten on rillit, kun kasvoin 70-luvun psykedeelisessä värien ilotulituksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jostakin kuullut, että tämä trendi voi vaikuttaa lapsen värinäön kehitykseen. Lapsilla pitäisi oikeasti olla paljon värejä eli ei ole mikään pikkujuttu. En tiedä, oliko tuossa Iltiksen maksullisesta jutussa siitä mainintaa.

Ap

Älä jaksa, ei ne lapset kotona ole 24/7. :D 

varmasti näkevät värejä ulkona, päiväkodissa, tv- ohjelmissa ja kirjoissa. Juttusi ovat sairaita.

Rauhoittaisiko se myös lapsia, jos päiväkodit ja koulut olisivatkin tyylikkään värittömiä kirkuvan värisekamelskan sijaan?

Joitain lapsia varmasti. Ei kaikkia.

Tiedättekö, mikä on AINA muodissa?

Vallalla olevien tyylisuuntauksien armoton haukkuminen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari. Entisen työpaikkani visualisti oli tämmöinen. Hän pukeutui itsekin pelkästään rusehtaviin sävyihin, mikä oli hassua, koska ne värit eivät sopineet hänelle yhtään ja hän näytti usein siltä,kuin olisi vetänyt päälleen mummonsa vanhat kotivaatteet. Koti, instatili ja lapset samaa värimaailmaa. 

Toinen on maltillisempi, käyttää sentään värejäkin.

Suomalaisista suurella osalla on viileä ihonväri, eikä lämpimät sävyt sovi kasvojen lähelle ollenkaan. Itsekin näytän olmilta beigessä.

Ai siitä se johtuu? Mietin jo kauan sitten miten omituiselta näytin beigessa paidassa, mutta tuo selittää..

Ohhoh kylläpäs toisten tyyli harmittaa monia yllättävän paljon. Miettikääs, mitä värejä luonnossa on ja varsinkin talvella täällä Suomessa. Ei ne räiskyvän väriset lelut ja sisustukset oo lapselle tarpeellisia tai edes kovin luonnollisia, jos miettii, mitä ovat nähneet ennen, kun ne on keksitty.

Mutta itse olen happy beige mom siinä mielessä, että valitsen itse neutraaleja värejä lasten vaatteissa ja sisustuksessa. Leluja on kaikenvärisiä ja ne saan pois silmistä halutessani. Sit kun kasvavat ja heitä alkaa kiinnostaa niin saavat itse valita vaatteensa, lelunsa ja huoneidensa sisustuksen :)

Yritin keksiä jotain sanottavaa tähän, ainoa mitä tuli mieleen on "hohhoijaa".

Olen ollut äiti 15 vuotta ja tänä aikana äidit on lytätty valkoisesta, harmaasta, maalaisromanttisesta ja bohosta sisustuksesta. On lytätty kun ei ole Reimatecciä kaikilla, ja on lytätty jos on tykännyt Me&I:stä tai muista vastaavista.

Vimman lettikuosi oli pitkään merkki aivojen tylsistyneisyydestä. 

Sittemmin on ollut hirveää, kun joku tienaa somessa tuhansia ja taas tuhansia, ja toisaalta aina on hirveää kun mammat ei käy töissä vaan makaa kotona. 

Jotenkin se kritiikki ei koskaan ulotu miehiin, joille on perheestä huolimatta tärkeintä auton merkki ja vuosimalli, ja jotka määrää että 50 tuumainen taulutv ja 2 metrinen soundbar on missä on (rouvan sisustussilmä saa rauhassa sairastaa vaan). Kritiikki ei koskaan samoissa määrin kolahda mustalla ja kromilla sisustaviin miehiin, joilla menee muutama tonni vuodessa Lucifer-grilliin ja uusimpaan pizzauuniin.

Miten se on niin fine, että iskät tuhlaa ulkoiseen näyttämiseen niin, että muu perhe kärsii?

Ei, olen Depressed Grey-vanhempi! Tosin jo aikuisten lasten äiskä.

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh kylläpäs toisten tyyli harmittaa monia yllättävän paljon. Miettikääs, mitä värejä luonnossa on ja varsinkin talvella täällä Suomessa. Ei ne räiskyvän väriset lelut ja sisustukset oo lapselle tarpeellisia tai edes kovin luonnollisia, jos miettii, mitä ovat nähneet ennen, kun ne on keksitty.

Mutta itse olen happy beige mom siinä mielessä, että valitsen itse neutraaleja värejä lasten vaatteissa ja sisustuksessa. Leluja on kaikenvärisiä ja ne saan pois silmistä halutessani. Sit kun kasvavat ja heitä alkaa kiinnostaa niin saavat itse valita vaatteensa, lelunsa ja huoneidensa sisustuksen :)

 

Minä olen aina voinut sisustaa suurin piirtein kuten olen halunnut, ja uskon että sen vuoksi toisten sisustusideat ja - tyylit ei ole koskaan ärsyttäneet millään tavalla. On paljon tyylejä, joista en pidä, mutta en pääse sellaiseen mielentilaan että edes tänne Vauvalle kirjoittaisin niistä kitkerästi ja alentavasti. 

Tämäkin varmaan nyt menee osalla ihon alle mutta menkööt. Olen tyytyväinen omaan, uuteen kotiini. Ja olen tosi kiitollinen, että olen elämässäni saanut omia kotejani suunnitella ja toteuttaa. 

Kun lapset oli pieniä, totta kai sisustin heidänkin huoneensa oman makuni mukaan. Nyt kun tätä taloa rakennettiin, saivat valita seiniensä värit ja mitä sieltä sitten tulikaan: Tikkurilan Jääruusu ja Tikkurilan Tuhka :D Vain kuopuksen huone on pinkki, ja huomaan, että hän alkaa siihen kyllästyä. 

Niin se vaan menee. Ainoa värikäs yksityiskohta teineillä on keskimmäisen huoneen Frendit DVD-kokoelma (kuulemma retroa) ja esikoisen huoneen yksi värikäs juliste. 

Muuten meillä kyllä värejä piisaa. Mutta se siitä, en jaksa selittää enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tokkopa tuo huoneen sisustus lasta niin vaurioittaa, Toki jos tommonen hysteerinen kontrolli ja hyväksynnän tarve leimaa kaikkea muutakin olemista ja tekemistä niin sitten.

Ei kun nimenomaan sitten muu elämä on värikästä, on harrastuksia, hauskanpitoa, ystäviä ja ulkoilua ym ym.

Voi olla tai olla olematta. Ja kyllä kovin voimakas kontrollin tarve esim sisustuksen sävyissä ja lasten vaatteissa näkyy usein sitten muussakin elämässä. 

Ei kyllä pidä paikkaansa. Mä oon adhd, ja yritän rauhoittaa kaoottista elämääni esim. rauhallisella sisustuksella. En tarvitse tähän enää yhtään mitään stimulantteja.

Niin no miksi ne samat värit kotona sitten on stimulantteja, jos ei luonnossakaan? Kotiin voi hankkia muitakin värisävyjä varmaan kuin jotain kirkuvan punaista tms. 

Usein näiden korostetusti "maanläheisten ja minimalististen" kotien tyylin ydin on itsensä ympäröiminen kalliilla tavaralla joka ei kuitenkaan useinkaan ole eettisesti tuotettua, kierrätettyä, tai ympäristöystävällisistä materiaaleista valmistettua, ja joka pistetään kiertoon heti kun trendit muuttuvat.

Koti, joka on sisustettu kierrätyskamalla tai kunnostetuilla huonekaluilla on paljon lähempänä maanläheisyyden määritelmää. 

Ne joita "beiget tyypit" ärsyttää on saattaneet tavata sellaisia "minulla on sentään tyylitajua, olen hillitty ja parempi ihminen kuin "värikkäät". Olen itse tavannut...  Ei värillä tai värittömyydellä ole muuten väliä, mutta niinkuin täällä on puhuttu, se on ikävää, että on vanhempia jotka eivät anna lastensa hankkia/hanki lapsilleen asioita joista lapset itse tykkäävät koska: "ei sovi sisustukseen".

Sivuhuomiona, kun joku sanoi, ettei luonnossa ole kirkuvia värejä, niin kyllä niitä on, esim. sellainen pikkukala kuin kardinaalitetra, ei ole jalostettu, vaan on luonnossa kirkuvan punasininen. Muitakin todella kirkasvärisiä kasveja ja eläimiä löytyy.

-Huokaus- ..jotenkin niin surullista. Nää on taas näitä "oikeita ongelmia" . Eikö ihan tosi ole mitään muuta (kehittävämpää) tekemistä, kuin haukkua toisten sisustusmieltymyksiä? 

Ja tuo, että luonnonmateriaalit ja rauhalliset värit olisivat jotenkin haitaksi lapsille on ihan täyttä puppua. Asia on oikeasti ihan päinvastoin.

Räikeät värit ovat todistetusti lähes kidutusta monille nepsylapsille ja lapset käyttäytyvät useammin levottomasti räikeänvärisessä ympäristössä. Muovisissa esineissä on jopa todettu olevan useita aineita, jotka häiritsevät ihmisten hormonitoimintaa.

Luonnonmateriaaleista ja rauhallisista sävyistä (esim.beige) tykkäävät monet muutkin, kuin somettajat ja moni myös suosii luonnonmateriaaleja ihan ekologisista syistä.

Kauniita heleitä värejä voi tuoda sisustukseen vaikkapa kasveilla. Miettikääs aikaa ennen sen kaiken muovikrääsän keksimistä. 50 luvulla lapset leikkivät käpylehmillä ja lelut olivat yleensä puisia. En tajua miten joku aikuinen ihminen voi ihan vakavissaan väittää, että räikeät muoviesineet ja kirkkaan väriset keinokuitutekstiilit olisivat jotenkin tärkeitä lapsen kehitykselle. 

https://www.today.com/parents/family/sad-beige-rcna65116

Itse olen eniten ihmetellyt, miten vanhemmat saavat lapsensa pukemaan vain "sad beige" -vaatteita (nimeä ilmiölle en olekaan aiemmin tiennyt). Meillä jo 2-vuotiaat ovat selvästi halunneet valita omat vaatteensa, eivätkä ne lempivaatteet todellakaan ole olleet mitään sad beige -palettiin sopivaa, vaikka muutama sellainenkin vaate löytyy. Aina ne lempivaatteet on olleet jotain, joissa on kirkkaita värejä, kuvia tai kuvioita. Ehkä sad beige -palettiin puettujen lasten vaatekaapeista ei sitten löydy yhtään mitään muita vaihtoehtoja, jolloin niihin pukeudutaan mukisematta.

Joo, yksi entinen työkaveri on juuri tällainen. Lapsilla on joulunakin sellaiset p...n ruskeat tonttulakit, että sopivat sisustukseen ja somekuviin.

Olen aina ihmetellyt miksi sellainen tylsä beige tai valkoinen sisustus on muotia, kun se on useimmiten aivan järjettömän rumaa ja tylsää. Ilmeisesti joidenkin mielestä se on sitten hienoa, kun "sisustavat" lapsensa ja miehensäkin samaan sävyyn.

Minusta vielä tätäkin pahempi oli ne valko-harmaa-musta-äidit 2010-luvulla. Kun ensin kotinsa näillä väreillä sisustaneet bloggarit (tai heidän seuraajansa) saivat lapsia ja tekivät sitten lapsistaankin osan sisustusta.

Minusta beige nyt vain on kertakaikkiaan ruma väri. Ihan sama onko se seinässä vai vaatteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tikuissa ja kuusenkävyissäkään mitään värejä ollut. Niih.

Kävyissä niiden eri kehitysvaiheiden aikana on tosi paljon värivaihtelua. Esim. nuoret "lapsikävyt" voivat olla suloisen kellanvihreitä. Kuusen emikukinto, josta käpy muodostuu, on syvän purppuranpunainen. Nytkin ikkunasta näkyy vanhempia kuusia, nuoria kuusia ja kuusen taimia - jokaisessa hieman erilainen sävy vihreää - toisia koristavat viimekesän lapset, nyt suloisen ruskeat kävyt.

Kiviä rakastan ja kerään edelleen. Lastenlasten kanssa etsitään sateen jälkeen jalokiviä tieltä ja hiekka- ja sorakasoista. Luonto tarjoaa äärettömän rikkaan värimaailman silmien iloksi ja riemuksi.

Rakastan esim. sammalta - lajeja on lukuisia ja niiden parissa voi helposti tutustua erilaisiin vihreän sävyihin ja niiden vaihteluihin vaikkapa kuivana kesänä tai heti sateen jälkeen, jolloin luonnon värimaailma suorastaan hehkuu.

Tikutkin voivat olla vaikka minkä värisiä, alkuperästä riippuen.

Todella leikin paljon kävyillä ja kivillä lapsuudessani 50-60-luvuilla. Kaupasta ostettuja leluja minulla ei käytännössä edes ollut - paitsi punainen palloni. Nuket olivat kotona tehtyjä tai perittyjä. Oman nallen (uutena kirkas nallenkeltainen) sain n. 6-vuotiaana ja se on minulla edelleen. :)