Oletko Sad Beige -äiti tai tunnetko sellaisia?

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan tässä, että mua on aina ahdistaneet värikkäät kosmetiikka- ja ruokapakkaukset. Miksei nekin voi olla valk-beige-musta -skaalaa?

Älä hanki lapsia. Ahdistushullujen ei kannata lisääntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden tällaisen äidin tunsin aikanaan, en muista oliko väri beige, mutta kuitenkin sisustuksen piti olla harmooninen jne. Leikki-ikäinen lapsensa halusi oman huoneensa seinälle aku ankka-mainoksen mukana tulleen julisteen, mutta äiti ei antanut siihen lupaa. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa hänelle... 

Mä ratkaisin tän niin, että lapsi sai laittaa haluamansa julisteen oveensa, sinne taa, niin että se ei näkynyt kuin vain hänelle silloin kun huoneen ovi oli kiinni. No lapsesta tuli Sad Beige aikuisena itsestäänkin. Tyylitaju tarttuu.

Helvettiäkö se sulle kuuluu miten lapsi sisustaa OMAN huoneensa?? 

Todellakin kuului, rahathan tuli multa. Ja lapsi sai haluamansa huonekalut, ja hän sai vaihtaa huoneensa järjestystä mielin määrin, eli ei joutunut tinkimään kuin siitä yhdestä julisteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustan tässä, että mua on aina ahdistaneet värikkäät kosmetiikka- ja ruokapakkaukset. Miksei nekin voi olla valk-beige-musta -skaalaa?

Älä hanki lapsia. Ahdistushullujen ei kannata lisääntyä. 

Mulla on lapsi. On jo aikuinen. Mutta hänen lapsuutensa oli kieltämättä ahdistavaa aikaa, kun silloin kaikki lastenvaatteet ja lelut oli kirkkaita legovärejä ja muovia. Ja mä olisin halunnut vaan ostaa puun värisiä leluja. Leluista jouduin sitten tinkimään ja paljon.

Ei, tunnen vain sick black ja colorful fearful-ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tokkopa tuo huoneen sisustus lasta niin vaurioittaa, Toki jos tommonen hysteerinen kontrolli ja hyväksynnän tarve leimaa kaikkea muutakin olemista ja tekemistä niin sitten.

Ei kun nimenomaan sitten muu elämä on värikästä, on harrastuksia, hauskanpitoa, ystäviä ja ulkoilua ym ym.

Voi olla tai olla olematta. Ja kyllä kovin voimakas kontrollin tarve esim sisustuksen sävyissä ja lasten vaatteissa näkyy usein sitten muussakin elämässä. 

Tuo on vähän kun elettäis jossain kaurapuurossa.

Mautonta, väritöntä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin yhden. Kun sad beige muoti alkoi se oli niiin hänen juttunsa. Ja kun uusi muoti tuli, niin se oli ja oli aina ollut niiin häntä aidoimmillaan. Kyllähän ihmiset mieltä muuttaa ja muotiakin on ihan kiva seurata, mutta en jaksa kuunnella sellaista että jokaisen muodin tullen tehdään siitä koko elämää pyörittävä estetiikka ja rakennetaan oma (ja lasten) identiteetti siihen. Mutta eipä se minun elämääni sen enempää toisaalta kosketa. Tehkööt kukin tavallaan, itse voi aina lakata seuraamasta. 

Kun sad beige muoti alkoi, my ass. 

Voiko enää pöljempää keksiä. Ihmiset pitävät eri väreistä, Joku beigestä ja joku kirkuvista väreistä. Joku noudattelee muoteja (mietitäänpä vaikka muoti-ilmiöitä keittiönkaapeissa, milloin kaikki haluaa kiiltovalkoisen, milloin mustan, milloin beigen etc.). Monet eivät tajua toimivansa muodin mukaan, mutta mitäpä senkä

No onhan se nyt vähän surkuhupaisaa että 'tietty ratkaisu tiettynä ajankohtana näyttää kivalta' ja aina ne on senhetkisen muodin mukaisia asioita, mutta ei voi sanoa että muoti miellyttää itseä vaan väitetään että tämä on nyt sitä aitoa ja oikeaa häntä ja eihän hän edes muotia seuraa. 

Tottakai ihmiset tykkää eri asioista ja joskus joku niistä on muodissakin. Mutta jos sisustus vaihtuu aina muodin mukana niin ei se sattumaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jos elämä on muuten "värikästä" ja lapsen kasvua tukevaa, niin ehkä värittömällä sisustuksella ei saa kovin paljon pahaa aikaa. Siisti beige koti on mahdollisesti kuitenkin parempi, kuin täysin epäjärjestyksessä oleva. Välimalli tietysti paras. 

Kun on rauhallinen sisustus ja sisustusvärit, koti kestää vähän sotkujakin ja tyylikkäitä kasoja. Mutta jos on villi sisustus ja paljon sotkua, lopputulos on kaoottinen.

Totta tämäkin, tosin sekin kaoottisuus on vähän makuasia. Toiset tykkää sellaisesta eikä häiriinny värikkäistä tavarakasoista sen enempää kuin "tyylikkäistä".

Mutta sitten jos se beige värimaailma ulottuu sisustuksen lisäksi kaikkiin lasten leluihin ja vaatteisiin niin mennään vähän ylikontrolloinnin puolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tokkopa tuo huoneen sisustus lasta niin vaurioittaa, Toki jos tommonen hysteerinen kontrolli ja hyväksynnän tarve leimaa kaikkea muutakin olemista ja tekemistä niin sitten.

Ei kun nimenomaan sitten muu elämä on värikästä, on harrastuksia, hauskanpitoa, ystäviä ja ulkoilua ym ym.

Voi olla tai olla olematta. Ja kyllä kovin voimakas kontrollin tarve esim sisustuksen sävyissä ja lasten vaatteissa näkyy usein sitten muussakin elämässä. 

Kyse on yleensä mieltymyksistä, ei kontrollista. Varsinkin jos on rahaa ostaa just sen värisiä vaatteita ja tavaroita jotka silmää miellyttää. 

Ei se lapsi siitä rikki mene, jos huoneessa on vaalea tai beige sisustus. Eikä värikkyys ole onnen tae. Vähän suhteellisuudentajua. 

Tikuissa ja kuusenkävyissäkään mitään värejä ollut. Niih.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tokkopa tuo huoneen sisustus lasta niin vaurioittaa, Toki jos tommonen hysteerinen kontrolli ja hyväksynnän tarve leimaa kaikkea muutakin olemista ja tekemistä niin sitten.

Ei kun nimenomaan sitten muu elämä on värikästä, on harrastuksia, hauskanpitoa, ystäviä ja ulkoilua ym ym.

Voi olla tai olla olematta. Ja kyllä kovin voimakas kontrollin tarve esim sisustuksen sävyissä ja lasten vaatteissa näkyy usein sitten muussakin elämässä. 

Kyse on yleensä mieltymyksistä, ei kontrollista. Varsinkin jos on rahaa ostaa just sen värisiä vaatteita ja tavaroita jotka silmää miellyttää. 

Joillain mieltymyksistä ja joillain kontrollista. Kyllä sen ihmisen tunteva pystyy päättelemään kummasta kyse, kuvien tai lyhyen kohtaamisen perusteella tietysti ei (välttämättä).

Jos sisustaa ja pukee lapsen tietyn estetiikan mukaan, niin se on ihan ok. Mutta jos niin pitkälle viedään asia, että vaikka lapsi miten hartaasti haluaisi jonkun lelun eikä sitä osteta, kun se on liian värikäs/muovinen/muuten estetiikan vastainen, niin se on aika kurjaa. En minäkään kauhesti esim. Elsa-kampauspäästä tai Salama McQueen autoradasta tykännyt, mutta lapsesta ne oli ihania ja niillä leikittiin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin yhden. Kun sad beige muoti alkoi se oli niiin hänen juttunsa. Ja kun uusi muoti tuli, niin se oli ja oli aina ollut niiin häntä aidoimmillaan. Kyllähän ihmiset mieltä muuttaa ja muotiakin on ihan kiva seurata, mutta en jaksa kuunnella sellaista että jokaisen muodin tullen tehdään siitä koko elämää pyörittävä estetiikka ja rakennetaan oma (ja lasten) identiteetti siihen. Mutta eipä se minun elämääni sen enempää toisaalta kosketa. Tehkööt kukin tavallaan, itse voi aina lakata seuraamasta. 

Kun sad beige muoti alkoi, my ass. 

Voiko enää pöljempää keksiä. Ihmiset pitävät eri väreistä, Joku beigestä ja joku kirkuvista väreistä. Joku noudattelee muoteja (mietitäänpä vaikka muoti-ilmiöitä keittiönkaapeissa, milloin kaikki haluaa kiiltovalkoisen, milloin mustan, milloin beigen etc.). Monet eivät t

Niin se on jännä, että vaikka 10v sitten kukaan ei pukenut pikkulapsiaan päästä varpaisiin beigeksi ja sävyttänyt heidän huonettaankin sellaiseksi. Nyt sitten tosi monien mielestä tämä on just se mun oma juttu josta tykkään. 

Ei, kyllä se on muoti-ilmiö että beige ja ruskea on nyt In. Eikä siinä siis sinällään mitään pahaa ole, että tykkää muodin mukaisista jutuista ja seuraa sitä. Se on oikeastaan ihan luonnollista käytöstä sellainen laumasieluisuus ja markkinointikoneistot osaa kyllä kikat joilla saadaan ihmiset uusimaan sisustustaan ja tyyliään  kulloisenkin trendin mukaiseksi. Ja tavallaan se, että tykkää seurata trendejä on myös yhdenlainen mieltymys, siinä missä sekin että tykkää koko ikänsä jostain samanlaisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen on varmaan aika kontrolloiva, kireän tiukkapipoinen ja hermoheikko perfektionisti. Ilo on tuosta kaukana. Siinä mielessä ymmärrän käytetyn termin, sad beige. 

Heh, itse ainakin olen luonteeltani melkoisen kaukana tuosta määritelmästä, vaikka värimakuni on rauhallisen maanläheinen. Aika pinnallista ja tiukkapipoista luokitella ihmisiä heidän lempiväriensä mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Surullisinta on kun nämä sad beige -mamat laittaa lastenhuoneenkin samaan ankeaan tyyliin.

                No siitähän tässä jutussa on just kysymys😂😂😂

Kyllä voisi keskittyä kukin jokaisen perheen tekemisiin, mitä tulee lapsen kasvua ja kehitystä tukevaan ympäristöön. 

Minä kerron mikä ei ainakaan tue vanhemmuutta ja lapsen kasvua ja kehitystä: Nyt tarkoitan perheen ulkopuolisten toimia.

- Se että perheelle tehdään törkeitä rikoksia

- Se että perhe ja lapset eristetään tahalleen eli tahalleen sabotoidaan tilanne missä perheen maine pilataan, ja jopa kehoitetaan muita olematta tekemisissä. Kerrotaan törkeitä valheita perheestä.

- Se että perheelle ja lapsille tehdään törkyrikoksia, jopa terveydenhuollossa, niin että siitä oikeasti koituu sekä psyykkistä että fyysistä haittaa.

-Se että perheelle aiheutetaan rikoksilla taloudellista haittaa.

- Se että perheelle aiheutetaan haittaa esim. ei saa asiallista ja lain mukaista kohtelua julkisissa palveluissa, koskien vaikka koulumaailmaa.

Oikeastiko oku luulee, että jos vanhemmat ei hoida vanhemmuutta kiitettävällä arvosanalla, se oikeuttaa edellämainittuihin toimiin?

Kannattaa vaan olla sinne lastensuojeluun yhteydessä ja miettiä mistä asioista voi oikeasti syyttä ja paheksua vanhempia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen on varmaan aika kontrolloiva, kireän tiukkapipoinen ja hermoheikko perfektionisti. Ilo on tuosta kaukana. Siinä mielessä ymmärrän käytetyn termin, sad beige. 

Heh, itse ainakin olen luonteeltani melkoisen kaukana tuosta määritelmästä, vaikka värimakuni on rauhallisen maanläheinen. Aika pinnallista ja tiukkapipoista luokitella ihmisiä heidän lempiväriensä mukaan. 

Eihän kyse ole pelkästään lempiväristä, vaan elämäntyylistä jossa kaiken pitää olla sen yhden perheenjäsenen (=äidin) lempivärin mukaan sävytetty. Pitäisin melko kontrollifriikkinä sitäkin, jonka koko koti on oranssi. 

Tyylinsä kullakin, mutta kieltämättä on aika surullisen tai elottoman näköisiä talot joissa värinä on joko valkoinen, beige tai harmaa tai sekoitus näistä ja joka ikinen muu värisävy loistaa poissaolollaan. Ei värejä kasveilla, tauluilla, tyynyillä, maljakoilla, kynttilöillä, yhtään millään. Trendien orjiahan nämä ihmiset on ja tosiaan eipä siinä jos heidän kotinsa mielestään huokuu heidän persoonaa ja tuo onnea, mutta lapsia käy sääliksi. Värien vaikutusta lapsiin on tutkittu ja siihen on syynsä miksi lapsilla tulisi olla värejä huoneessaan ja leluissaan jne, eikä niistä lapsista tarvitsisi tehdä mitään muotinukkeja ja pukea vain beigeen koska äiti tykkää. Väkisin tulee vain mieleen, ettei tuollaisilla ihmisillä ole mitään omaa persoonaa ja sama yritetään ulottaa lapseenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin yhden. Kun sad beige muoti alkoi se oli niiin hänen juttunsa. Ja kun uusi muoti tuli, niin se oli ja oli aina ollut niiin häntä aidoimmillaan. Kyllähän ihmiset mieltä muuttaa ja muotiakin on ihan kiva seurata, mutta en jaksa kuunnella sellaista että jokaisen muodin tullen tehdään siitä koko elämää pyörittävä estetiikka ja rakennetaan oma (ja lasten) identiteetti siihen. Mutta eipä se minun elämääni sen enempää toisaalta kosketa. Tehkööt kukin tavallaan, itse voi aina lakata seuraamasta. 

Kun sad beige muoti alkoi, my ass. 

Voiko enää pöljempää keksiä. Ihmiset pitävät eri väreistä, Joku beigestä ja joku kirkuvista väreistä. Joku noudattelee muoteja (mietitäänpä vaikka muoti-ilmiöitä keittiönkaapeissa, milloin kaikki haluaa kiiltovalkoisen,

 

70- luvulla kaikki puki värikkääseen, vuosituhannen alussa tyttö- ja poikaväreihin ja nyt beigeen. Hui kauhea, entä sitten? 

Haitko jo kriisiapua?