Jos puolison isä on ollut juoppo, niin pitääkö sen vaikuttaa minun saunakaljoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin saunakaljoittelu on juopon merkki, jotenkin vastenmielistä, että ihminen keksii saunan tekosyyksi ryyppäillä yksinään. Käytän alkoholia, mutten juo yksin.

Enemmän nyt tuo oma suhtautumisesi vaikuttaa siltä, että alkoholi on sulle ongelma.

Kehittelet tuollaisia tekosyitä, että kunhan juo seurassa, ei yksin, niin siinä on joku ero muka.

Siinä muuten on ainakin itselle valtava ero. En toki yritä omia standardejani pakottaa muille, mutta itselle alkoholi on nimenomaan seurustelujuoma. Yksin juominen - varsinkin "rentoutumiseksi" - on automaattinen red flag toisesssa. Samoin kuin se, jos luopuminen kahdesta kaljasta on joku juttu. Kaikkien tekemisten rajoittaminen ja kontrollointi on yksi asia, yhdestä yksittäisestä asiasta (varsinkin alkoholi) luopuminen puolison miellyttämiseksi toinen.

Se, että ap hakee vauva-palstalta ja appivanhemmiltaan tukea saunakaljoilleen, saa kyllä vähän miettimään, että suhtautuminen noihin kahteen kaljaan ei ole ihan terveellä pohjalla. Ja kaikki sössötykset "minä kyllä tiedän milloin kyse on riippuvuudesta, olen alkoholistien lapsi" saavat kyllä ainakin minut suuntaamaan automaattisesti ovelle.

Oma alkoholistiäitini oli sitä mieltä, että ei hänen vähäinen juomisensa vahingoita ketään, ei edes häntä itseään. Kun olin kamala kontrolloiva hirviö ja sanoin, että voit valita minut tai alkoholin, äitini valitsi alkoholin enkä ole sittemmin kuullut hänestä mitään. Tästä on aikaa vuosia.

Kaksi kaljaa ei ole ongelma. Jos joutuu aidosti pohtimaan suhteen jatkoa vs. nuo kaksi kaljaa, on. Ap:n vaimona saattaisin juosta.

Jos aviopuolisoaan alkaa uhkailemaan, luovu jostakin tai eroan, miettisin itse kaksi kertaa kannattaisiko suhdetta jatkaa.

Lapsille voidaan asettaa ja pitääkin asettaa sääntöjä, mutta kahden tasavertaisen ihmisen kohdalla uhkailu erolla, ellei toinen suostu muuttamaan tapojaan, ei tule onnistumaan.

Epäilen, että tässä on epäkohta joka monia parisuhteita vaivaa.

Vaimo uhkailee miestään erolla, elleivät asiat suju hänen haluamallaan tavalla ja mies suostuu pelätessään eroa ja estääkseen konflikteja.

Muutama vuosi menee hyvin, mutta se katkeruus jäytää miehen mieltä ja kostautuu jollakin muulla tavalla.

Vaimo alkaa halveksimaan tossua, kaikkeen suostuvaa tahdotonta miestään, josta itse on tehnyt tahdottoman hissukan ja alkaa kaipaamaan miestä, joka osaa puolustaa omaa elämäntapaansa ja juomaan ne kaksi saunakaljaa silloin kun niitä tekee mieli.

Haluaisin kuulla lainaamani viestin kirjoittajalta miten seuraavissa tilanteissa naisen kuuluu käyttäytyä oikein

- mies lopettaa tekemästä kotitöitä eikä maksa enää osuuttaan ruuasta. Nainen ei halua tehdä yksin kaikkia kotitöitä eikä maksaa suurempaa osuutta yhteisistä kuluista kun molemmilla suunnilleen samankokoinen palkka. Nainen on pyytänyt miestä tekemään kotitöitä mutta tämä sanoo aina että myöhemmin. Kauppalaskusta mies sanoo että se kuului naiselle. Miten naisen kuuluu toimia tilanteessa. Kielsit sanomasta että erotaan jos tilanne ei korjaannu. Eli jos nainen ei ole tyytyväinen, nätisti sanominen ei auta niin kuuluuko silloin vain laittaa ero vireille puhumatta asiasta mitään miehelle?

- ja sama jos omasta mielestä mies käyttää niin paljon alkoholia että se haittaa naisen elämää ja hyvinvointia. Sekö pitää vaan kestää tai varoittamatta laittaa avioero vireille?

Yleensä nää tilanteet menee vaan todellisuudessa niin, että mies kysyy ja nainen käskee.

Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Eli oli mistä tahansa asiasta kyse ja jos nainen eka kysyy mieheltä voitko tehdä tätä tai tota niin se tarkoittaa oikeesti, että TEE HETI ei mahdollisuutta vastata, että en tai kohta. Se käsky esitetään vaan kysymys muodossa mutta on käsky.  Ennen uhattiin, että jos ei mennyt naisen mielen mukaan niin ei saanut pi***. Nykyään, kun se ei enää tepsi niin nyt uhataan erolla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei sukulaisissa juoppoja. Mutta kieltämättä miehen saunakaljat häiritsee. Alussa ei häirinnyt mutta vuosien saatossa tilanne on muuttunut. Alussa mies joi 1-2 kertaa viikossa saunan päälle 1-2 olutta. Nykyään juo 3 kertaa viikossa 4-5 olutta. Eli määrä kasvaa jatkuvasti. Loukkaantuu jos huomautan asiasta. Kumpikin nautimme pitkistä yhteisistä saunahetkistä mutta nykyään lähden usein saunasta pois siinä kohden kun mies on juonut niin monta kaljaa että vaikuttaa jo juttuihin. Siis omasta mielestään kalja ei tee muuta kuin rentouttaa. Mutta aina kun on juonut sen 3-5 kaljaa niin siinä vaiheessa alkaa valittaa työstä tai naapureista tai vaikka poliitikoista. Kaikki on negatiivista ja valittaa ja uhoaa mitä sanoo kenellekin kun näkee jne. Lisäksi lupailee ja puhuu minulle asioita joita ei sitten selvinpäin pidä. Ja suuttuu jos seuraavana päivänä muistutan saunassa sanomisistaan asioista esim sinähän sanoit että mennään tänään leffaan.

Eli mies ei ole näkyvästi humalassa mutta vaikuttaa käytökseen. Ja ennenkaikkea vaikuttaa terveyteen jos vieläkin määrät kasvaa. Nyt jo ylipainoa ja niinä iltoina kun on saunottu ja mies juonut kaljaa niin saunan päälle syö todella paljon ja sitten taas seuraavana päivänä valittaa kun laihdutus ei onnistu.

Pieniä asioita yksittäin mutta minua ärsyttää tuo miehen juominen. Minun ratkaisuni on että häivyn seurasta kun alkaa ärsyttää. Ja mies on ihmeissään miksi lähden jo nyt saunasta.

Alkoholi ei muuta ihmisen luonnetta, mutta paljastaa sen.

Kyllä se alkaa luonnetta muuttaakin kun aivosolut alkavat hukkua. Molemmat vanhempani muuttuivat hyvin samalla tavoin aikansa juotuaan. Eikä se muutos ollut mitenkään mukava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin saunakaljoittelu on juopon merkki, jotenkin vastenmielistä, että ihminen keksii saunan tekosyyksi ryyppäillä yksinään. Käytän alkoholia, mutten juo yksin.

Enemmän nyt tuo oma suhtautumisesi vaikuttaa siltä, että alkoholi on sulle ongelma.

Kehittelet tuollaisia tekosyitä, että kunhan juo seurassa, ei yksin, niin siinä on joku ero muka.

Siinä muuten on ainakin itselle valtava ero. En toki yritä omia standardejani pakottaa muille, mutta itselle alkoholi on nimenomaan seurustelujuoma. Yksin juominen - varsinkin "rentoutumiseksi" - on automaattinen red flag toisesssa. Samoin kuin se, jos luopuminen kahdesta kaljasta on joku juttu. Kaikkien tekemisten rajoittaminen ja kontrollointi on yksi asia, yhdestä yksittäisestä asiasta (varsinkin alkoholi) luopuminen puolison miellyttämiseksi toinen.

Se, että ap hakee vauva-palstalta ja appivanhemmiltaan tukea saunakaljoilleen, saa kyllä vähän miettimään, että suhtautuminen noihin kahteen kaljaan ei ole ihan terveellä pohjalla. Ja kaikki sössötykset "minä kyllä tiedän milloin kyse on riippuvuudesta, olen alkoholistien lapsi" saavat kyllä ainakin minut suuntaamaan automaattisesti ovelle.

Oma alkoholistiäitini oli sitä mieltä, että ei hänen vähäinen juomisensa vahingoita ketään, ei edes häntä itseään. Kun olin kamala kontrolloiva hirviö ja sanoin, että voit valita minut tai alkoholin, äitini valitsi alkoholin enkä ole sittemmin kuullut hänestä mitään. Tästä on aikaa vuosia.

Kaksi kaljaa ei ole ongelma. Jos joutuu aidosti pohtimaan suhteen jatkoa vs. nuo kaksi kaljaa, on. Ap:n vaimona saattaisin juosta.

Jos aviopuolisoaan alkaa uhkailemaan, luovu jostakin tai eroan, miettisin itse kaksi kertaa kannattaisiko suhdetta jatkaa.

Lapsille voidaan asettaa ja pitääkin asettaa sääntöjä, mutta kahden tasavertaisen ihmisen kohdalla uhkailu erolla, ellei toinen suostu muuttamaan tapojaan, ei tule onnistumaan.

Epäilen, että tässä on epäkohta joka monia parisuhteita vaivaa.

Vaimo uhkailee miestään erolla, elleivät asiat suju hänen haluamallaan tavalla ja mies suostuu pelätessään eroa ja estääkseen konflikteja.

Muutama vuosi menee hyvin, mutta se katkeruus jäytää miehen mieltä ja kostautuu jollakin muulla tavalla.

Vaimo alkaa halveksimaan tossua, kaikkeen suostuvaa tahdotonta miestään, josta itse on tehnyt tahdottoman hissukan ja alkaa kaipaamaan miestä, joka osaa puolustaa omaa elämäntapaansa ja juomaan ne kaksi saunakaljaa silloin kun niitä tekee mieli.

Haluaisin kuulla lainaamani viestin kirjoittajalta miten seuraavissa tilanteissa naisen kuuluu käyttäytyä oikein

- mies lopettaa tekemästä kotitöitä eikä maksa enää osuuttaan ruuasta. Nainen ei halua tehdä yksin kaikkia kotitöitä eikä maksaa suurempaa osuutta yhteisistä kuluista kun molemmilla suunnilleen samankokoinen palkka. Nainen on pyytänyt miestä tekemään kotitöitä mutta tämä sanoo aina että myöhemmin. Kauppalaskusta mies sanoo että se kuului naiselle. Miten naisen kuuluu toimia tilanteessa. Kielsit sanomasta että erotaan jos tilanne ei korjaannu. Eli jos nainen ei ole tyytyväinen, nätisti sanominen ei auta niin kuuluuko silloin vain laittaa ero vireille puhumatta asiasta mitään miehelle?

- ja sama jos omasta mielestä mies käyttää niin paljon alkoholia että se haittaa naisen elämää ja hyvinvointia. Sekö pitää vaan kestää tai varoittamatta laittaa avioero vireille?

Yleensä nää tilanteet menee vaan todellisuudessa niin, että mies kysyy ja nainen käskee.

Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Eli oli mistä tahansa asiasta kyse ja jos nainen eka kysyy mieheltä voitko tehdä tätä tai tota niin se tarkoittaa oikeesti, että TEE HETI ei mahdollisuutta vastata, että en tai kohta. Se käsky esitetään vaan kysymys muodossa mutta on käsky.  Ennen uhattiin, että jos ei mennyt naisen mielen mukaan niin ei saanut pi***. Nykyään, kun se ei enää tepsi niin nyt uhataan erolla jne.

Tästä olen itse saanut noottia pojalta, että miksi pitää pukea käsky samettiin. Totesin, että tällainen puhetapa on tullut muotiin ja normaali ihminen opettelee ymmärtämään, milloin se on samettia ja milloin aito ehdotus, ja jos on silti epäselvää niin ottaa asian puheeksi. 

Kyllä meille on myös levinnyt tätä amerikkalaisuutta, että miehen pitää viedä roskapussi just heti, koska se on hänen miehinen velvollisuutensa, kunnon nainen ei roskapussiin joudu koskemaan (vaikka onkin sen laittanut ovipieleen). Muistuttaisin vaan, että mitä enemmän hankkii itselleen oikeutta sivuuttaa toisen puheet, sitä epävarmemmaksi toinen käy, ja sitä kovemmaksi muuttuu käskytys. Lopulta käskijä räyskii kaiken eikä osaa puhua normaalisti enää lainkaan. Se ei ole täysin räyskijän omaa syytä silloin, vaan tilanteeseen olisi kaivattu apua kauan sitten. Että kumpikin pystyy hengittämään suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen eksä. Yhtään ei saanut juoda, koska isä oli alkoholisti. Kun syntymäpäivänäni menin ystävieni kanssa ravintolaan ja he ostivat minulle drinkin, kävi eksäni vihaisesti kaatamassa sen pois.

Arvaatteko kuinka kivasti se suhde eteni, ja jäikö kontrollointi alkoholiin? Suhteen loppuaikoina en saanut enää käydä kaupassa, koska ties mitä hommailisin kassan kanssa! Ne traumat saivat eksästä ison otteen, enkä minä missään vaiheessa asettanut omia rajojani, koska "hänellä oli vaikeaa ja traumaattinen lapsuus". Kun olin alussa antanut periksi hänen oikuilleen, niistä ei loppua tullut.

Tässä taidetaan puhua astetta vakavammasta oireilusta kuin aapeen puolisolla, joka on kai yrittänyt mukautua. Aika monella miehellä taitaa myös olla trauma, jonka mukaan nainen ei saa yrittää vaikuttaa mitenkään hänen tekemisiinsä edes pyynnön tasolla, koska se tarkoittaa väistämättä sinun kuvaamaasi hirmuhallintoa. Mahdollisesti aapeenkin kotona molemmilla on jonkinasteinen trauma, ja ne kolisevat toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoholistin lapsena ahdistaa edelleen oluen ja muun alkoholin haju.  Tulee muistumat siitä miten känninen isä riehui ja pahoinpiteli äitiä ja minua.

Trauma on edelleen  olemassa vaikka olen aikuinen ja parisuhteessa.

Silloin kannattaa jo tutustumisvaiheessa sanoa heipat eikä jatkaa tapailua jos toisen juominen aiheuttaa traumoja ja jos selvästi se tapailukaveri selvästi käyttää alkoa säännöllisesti.

Ei se niitä traumoja aiheuta, vaan se alkaa tökkiä vanhaa traumaa, kunnes se tulehtuu ja aktivoituu. Suomessa kuitenkin säännöllisiä alkonkäyttäjiä on niin paljon, että vaikea on täysin välttääkään. Jos 8 prosenttia kansasta on raittiita, se rajaa jo parinvalintaa todella rajusti. Ei voine kauheasti syyttää ihmistä siitä, että hän lähtee suhteeseen toivoen, että tilanne lievenee. Aika usein ensihuumassa niin käykin, ja alkaa kuvitella tilanteen olevan pysyvä. Usein säännöllinen käyttäjä myös mielellään antaa ymmärtää niin, tai jopa uskoo siihen itse. Aika harva taitaa hakeutua suhteeseen ajatuksella, ettei haittaa jos toisen juominen alkaa lisääntyä vuosi vuodelta. Ellei sitten itselle ole käymässä samoin.  

Jos olet mies niin päätät itse koska juot ja miten paljon. Pienessä humalassa on mukava olo, nyt viidennen oluen jälkeen semmoinen on. Kannattaa nauttia elämästä eikä olla pillun orja. Se on kyllä ymmärrettävää että kun naisia on vaikea saada niin pitää koittaa olla mielin kielin että saa sen pidettyä. Kannattaa tehdä kuten parhaaksi näkee eikä välittää naisten kitinöistä. Ei naiset pidä miehistä jotka tekevät kuten nainen haluaa, sen joku nainenkin uskalsi tässä ketjussa myöntää.