Jos puolison isä on ollut juoppo, niin pitääkö sen vaikuttaa minun saunakaljoihin?

Olin jouluna isän luona, avasin illan toisen oluen ja kommentoi että "pakkoko sitä kaljaa on kokoajan lipittää??", isoisä oli kyllä välivaltainen alkoholisti joten ymmärrän että epämukava olo humalaisista ihmisistä mutta eikö kaksi olutta ole ihan kohtuullinen määrä...?

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei sukulaisissa juoppoja. Mutta kieltämättä miehen saunakaljat häiritsee. Alussa ei häirinnyt mutta vuosien saatossa tilanne on muuttunut. Alussa mies joi 1-2 kertaa viikossa saunan päälle 1-2 olutta. Nykyään juo 3 kertaa viikossa 4-5 olutta. Eli määrä kasvaa jatkuvasti. Loukkaantuu jos huomautan asiasta. Kumpikin nautimme pitkistä yhteisistä saunahetkistä mutta nykyään lähden usein saunasta pois siinä kohden kun mies on juonut niin monta kaljaa että vaikuttaa jo juttuihin. Siis omasta mielestään kalja ei tee muuta kuin rentouttaa. Mutta aina kun on juonut sen 3-5 kaljaa niin siinä vaiheessa alkaa valittaa työstä tai naapureista tai vaikka poliitikoista. Kaikki on negatiivista ja valittaa ja uhoaa mitä sanoo kenellekin kun näkee jne. Lisäksi lupailee ja puhuu minulle asioita joita ei sitten selvinpäin pidä. Ja suuttuu jos seuraavana päivänä muistutan saunassa sanomisistaan asioista esim sinähän sanoit että mennään tänään leffaan.

Eli mies ei ole näkyvästi humalassa mutta vaikuttaa käytökseen. Ja ennenkaikkea vaikuttaa terveyteen jos vieläkin määrät kasvaa. Nyt jo ylipainoa ja niinä iltoina kun on saunottu ja mies juonut kaljaa niin saunan päälle syö todella paljon ja sitten taas seuraavana päivänä valittaa kun laihdutus ei onnistu.

Pieniä asioita yksittäin mutta minua ärsyttää tuo miehen juominen. Minun ratkaisuni on että häivyn seurasta kun alkaa ärsyttää. Ja mies on ihmeissään miksi lähden jo nyt saunasta.

Alkoholi ei muuta ihmisen luonnetta, mutta paljastaa sen.

Ap! Tehkää kompromissi, juot alkoholitonta olutta, ja toinen voi sitten ostaa alkoholitonta viiniä ruoalle. Molemmat voittaa, eikä tartte tapella asiasta 🙏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on erittäin epäterveellistä, eikä sille ole pystytty määrittelemään turvallista alarajaa. Varmasti ärsyttää, jos puoliso kiskoo joka viikko "muutaman" kaljan peräjälkeen (ja tuskin se kulutus niihin jää). Tietysti aikuiset ihmiset saavat tehdä mitä itse parhaakseen katsovat, mutta ei kannata ihmetellä kun se puoliso saa joskus tarpeekseen ja ottaa hatkat tuollaisesta "naurettavasta" syystä.

Aloitin vegaanisen elämäntavan ja uhkasin miestäni erolla jos syö enää lihaa :-)

Kuuntelen kirkonpolttoheviä ja uhkasin miestäni erolla jos vielä kerrankin kuulen kodissamme suomipoppia.

Olemme köyhiä, mutta uhkasin miestäni erolla, ellei seuraava automme ole BMW.

Aviomiehen tärkein ominaisuus on puudelimainen tottelevaisuus, istuu käskettäessä ja jos MINÄ sanon hyppää, hän kysyy innokkaalla äänellä, kuinka korkealle rakkaani?

Kaikenlaisia kiemuroita sitä keksii, jottei kukaan vain yrittäisi viedä piiloalkkikselta niitä "muutamaa" saunakaljaa. 😂

Ehkä vaikeaa ymmärtää pointtiani, mutta yhtä naurettavaa kuin Justiinan on kieltää saunakaljoja, on yrittää kieltää puolisoltaan lihansyöntiä, köyhyyttä, musiikkimakua, tuhansia muita asioita joita puoliso pitää tärkeinä omalle fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnilleen.

Teen sinulle ehdotuksen josta ei kannata kieltäytyä.

Autoa et sitten enää aja, sillä suuri osa kuolemantapauksista ja vammautumisista aiheutuu autolla ajamisesta ja se saastuttaa maapalloa.

Sillä minä olen vihreä ja sinäkin alat vihreäksi ja ellet ala, avioerohan tästä tottelemattomuudesta seuraa.

Ei pidä vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on kieltänyt juomasta?

Mun puoliso pyrkii kontrolloimaan noita juomisia. Välillä on ok ja välillä ei ole ok. Ja edelleen kyse parista saunakaljasta vkonloppuisin. Jo suhteen alussa sanoin että jos haittaa, niin lopetetaan homma vaikka heti koska löydän kyllä sellaisenkin kumppanin joka ei tee tästä asiasta ongelmaa. Kun se ei ole mun vika että hänen isä on juonut eikä se ole mun vika että mun äiti juo. Ja noiden kummankaan kanssa ei juurikaan olla tekemisissä. Ap

Määrittele "muutama saunakalja". 3, 7 yli 10?

Kolme enintään puolen litran tölkkiä on muutama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin saunakaljoittelu on juopon merkki, jotenkin vastenmielistä, että ihminen keksii saunan tekosyyksi ryyppäillä yksinään. Käytän alkoholia, mutten juo yksin.

Enemmän nyt tuo oma suhtautumisesi vaikuttaa siltä, että alkoholi on sulle ongelma.

Kehittelet tuollaisia tekosyitä, että kunhan juo seurassa, ei yksin, niin siinä on joku ero muka.

Siinä muuten on ainakin itselle valtava ero. En toki yritä omia standardejani pakottaa muille, mutta itselle alkoholi on nimenomaan seurustelujuoma. Yksin juominen - varsinkin "rentoutumiseksi" - on automaattinen red flag toisesssa. Samoin kuin se, jos luopuminen kahdesta kaljasta on joku juttu. Kaikkien tekemisten rajoittaminen ja kontrollointi on yksi asia, yhdestä yksittäisestä asiasta (varsinkin alkoholi) luopuminen puolison miellyttämiseksi toinen.

Se, että ap hakee vauva-palstalta ja appivanhemmiltaan tukea saunakaljoilleen, saa kyllä vähän miettimään, että suhtautuminen noihin kahteen kaljaan ei ole ihan terveellä pohjalla. Ja kaikki sössötykset "minä kyllä tiedän milloin kyse on riippuvuudesta, olen alkoholistien lapsi" saavat kyllä ainakin minut suuntaamaan automaattisesti ovelle.

Oma alkoholistiäitini oli sitä mieltä, että ei hänen vähäinen juomisensa vahingoita ketään, ei edes häntä itseään. Kun olin kamala kontrolloiva hirviö ja sanoin, että voit valita minut tai alkoholin, äitini valitsi alkoholin enkä ole sittemmin kuullut hänestä mitään. Tästä on aikaa vuosia.

Kaksi kaljaa ei ole ongelma. Jos joutuu aidosti pohtimaan suhteen jatkoa vs. nuo kaksi kaljaa, on. Ap:n vaimona saattaisin juosta.

Jos aviopuolisoaan alkaa uhkailemaan, luovu jostakin tai eroan, miettisin itse kaksi kertaa kannattaisiko suhdetta jatkaa.

Lapsille voidaan asettaa ja pitääkin asettaa sääntöjä, mutta kahden tasavertaisen ihmisen kohdalla uhkailu erolla, ellei toinen suostu muuttamaan tapojaan, ei tule onnistumaan.

Epäilen, että tässä on epäkohta joka monia parisuhteita vaivaa.

Vaimo uhkailee miestään erolla, elleivät asiat suju hänen haluamallaan tavalla ja mies suostuu pelätessään eroa ja estääkseen konflikteja.

Muutama vuosi menee hyvin, mutta se katkeruus jäytää miehen mieltä ja kostautuu jollakin muulla tavalla.

Vaimo alkaa halveksimaan tossua, kaikkeen suostuvaa tahdotonta miestään, josta itse on tehnyt tahdottoman hissukan ja alkaa kaipaamaan miestä, joka osaa puolustaa omaa elämäntapaansa ja juomaan ne kaksi saunakaljaa silloin kun niitä tekee mieli.

Haluaisin kuulla lainaamani viestin kirjoittajalta miten seuraavissa tilanteissa naisen kuuluu käyttäytyä oikein

- mies lopettaa tekemästä kotitöitä eikä maksa enää osuuttaan ruuasta. Nainen ei halua tehdä yksin kaikkia kotitöitä eikä maksaa suurempaa osuutta yhteisistä kuluista kun molemmilla suunnilleen samankokoinen palkka. Nainen on pyytänyt miestä tekemään kotitöitä mutta tämä sanoo aina että myöhemmin. Kauppalaskusta mies sanoo että se kuului naiselle. Miten naisen kuuluu toimia tilanteessa. Kielsit sanomasta että erotaan jos tilanne ei korjaannu. Eli jos nainen ei ole tyytyväinen, nätisti sanominen ei auta niin kuuluuko silloin vain laittaa ero vireille puhumatta asiasta mitään miehelle?

- ja sama jos omasta mielestä mies käyttää niin paljon alkoholia että se haittaa naisen elämää ja hyvinvointia. Sekö pitää vaan kestää tai varoittamatta laittaa avioero vireille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin saunakaljoittelu on juopon merkki, jotenkin vastenmielistä, että ihminen keksii saunan tekosyyksi ryyppäillä yksinään. Käytän alkoholia, mutten juo yksin.

Enemmän nyt tuo oma suhtautumisesi vaikuttaa siltä, että alkoholi on sulle ongelma.

Kehittelet tuollaisia tekosyitä, että kunhan juo seurassa, ei yksin, niin siinä on joku ero muka.

Siinä muuten on ainakin itselle valtava ero. En toki yritä omia standardejani pakottaa muille, mutta itselle alkoholi on nimenomaan seurustelujuoma. Yksin juominen - varsinkin "rentoutumiseksi" - on automaattinen red flag toisesssa. Samoin kuin se, jos luopuminen kahdesta kaljasta on joku juttu. Kaikkien tekemisten rajoittaminen ja kontrollointi on yksi asia, yhdestä yksittäisestä asiasta (varsinkin alkoholi) luopuminen puolison miellyttämiseksi toinen.

Se, että ap hakee vauva-palstalta ja appivanhemmiltaan tukea saunakaljoilleen, saa kyllä vähän miettimään, että suhtautuminen noihin kahteen kaljaan ei ole ihan terveellä pohjalla. Ja kaikki sössötykset "minä kyllä tiedän milloin kyse on riippuvuudesta, olen alkoholistien lapsi" saavat kyllä ainakin minut suuntaamaan automaattisesti ovelle.

Oma alkoholistiäitini oli sitä mieltä, että ei hänen vähäinen juomisensa vahingoita ketään, ei edes häntä itseään. Kun olin kamala kontrolloiva hirviö ja sanoin, että voit valita minut tai alkoholin, äitini valitsi alkoholin enkä ole sittemmin kuullut hänestä mitään. Tästä on aikaa vuosia.

Kaksi kaljaa ei ole ongelma. Jos joutuu aidosti pohtimaan suhteen jatkoa vs. nuo kaksi kaljaa, on. Ap:n vaimona saattaisin juosta.

Jos aviopuolisoaan alkaa uhkailemaan, luovu jostakin tai eroan, miettisin itse kaksi kertaa kannattaisiko suhdetta jatkaa.

Lapsille voidaan asettaa ja pitääkin asettaa sääntöjä, mutta kahden tasavertaisen ihmisen kohdalla uhkailu erolla, ellei toinen suostu muuttamaan tapojaan, ei tule onnistumaan.

Epäilen, että tässä on epäkohta joka monia parisuhteita vaivaa.

Vaimo uhkailee miestään erolla, elleivät asiat suju hänen haluamallaan tavalla ja mies suostuu pelätessään eroa ja estääkseen konflikteja.

Muutama vuosi menee hyvin, mutta se katkeruus jäytää miehen mieltä ja kostautuu jollakin muulla tavalla.

Vaimo alkaa halveksimaan tossua, kaikkeen suostuvaa tahdotonta miestään, josta itse on tehnyt tahdottoman hissukan ja alkaa kaipaamaan miestä, joka osaa puolustaa omaa elämäntapaansa ja juomaan ne kaksi saunakaljaa silloin kun niitä tekee mieli.

Erittäin vahva komppi sille että miehen tulee pystyä pitämään puolensa. Suomessa on paljon tossukkamiehiä jotka eivät uskalla sitä tai tätä. He oikeasti pelkäävät suhteensa puolesta koska mitä he sitten tekevät jos joutuvat taivasalle?

Minä taas toivoisin miehiltä tasapainoa, järkeä ja kommunikointitaitoja. Tarkoitan sitä, että miehet tajuaisivat itsekin onko kyseessä ongelma vai ei, niin ettei tule edes tarvetta ulkopuoliselle puuttumiselle. Ja että asioista kyetään puhumaan ja löytämään se kultainen keskitie.

Eikä tarvitse pitää puoliaan ketään vastaan, ellei se vastapuoli ole ihan narsisti. Ja suomalaisissa naisissa on muuten paljon piilonarsisteja. Ironia onkin siinä, että narsistia vastaan ei kannata edes yrittää vängätä, vaan juosta karkuun.

Tossut eivät viehätä, koska heistä ei saa henkisellä puolella mitään irti. Minun mielestäni hiljaiset tyypit ovat myös epäilyttäviä ja epäluotettavia. Minulle tulee kiusaantunut olo sellaisten seurassa. Eli itse kallistun enemmän niiden "teen mitä huvittaa"-miesten puoleen.

Vielä kun löytäisi oman arvonsa tuntevan ja itsevarman miehen, joka ei koe tarvetta talloa ohimennen parisuhteen toista osapuolta, vaan pyrkisi harmoniaan ja osaisi tehdä kompromisseja, niin hyvä tulee. Itse teen kompromisseja ja toivon sitä myös toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi se ei ole vaimollesi ok, että otat pari olutta? Ymmärtäisin sen, jos olisi vaara, että niistä oluista lähtisi saman tien viikon ränni päälle, mutta tilanne ei kai todellakaan ole sellainen. 

Varmaan taustalla joku vaihteleva ajatusharha että elämässä voi saada kaiken minkä haluaa. En minäkään ole tyytyväinen jokaiseen asiaan elämässäni ja maailmassa yleisesti, mutta yritän opetella olemaan onnellinen siitä huolimatta.

Sikäli tämä tilanne ja ajoittainen valitus loukkaa aika syvästikin, kun olemme päätyneet tosiaan ottamaan reilusti äidistäni etäisyyttä juomisen takia. Sen lisäksi viimeisen vuoden aikana olen menettänyt kaksi läheisintä ystävääni. Tai ei vaan ole enää mielekästä olla niin paljoa tekemisissä heidän kanssaan. Toisesta on vuodessa tullut juoppo = juo ihan päivittäin kännit. Ja toinen hukkaa rahansa ja tavaransa kännissä ollessaan plus hakeutuu täysin epämääräisten ihmisten seuraan. Kiitos ei minulle. Sosiaalinen elämä kuihtunut olemattomaksi näiden seurauksena. Ap

Ja sinä ihmettelet, että puoliso on yliherkkänä sinun muutamasta saunakaljastasi? Kai tuo ystäviesi tilanne on häntäkin hätkähdyttänyt siinä missä sinua. Oletko ihan aivan varma, ettei olisi hyväksi sinunkin miettiä, voisiko saunakaljat jättää vaikka joka toinen viikonloppu väliin? Teette kompromissin. Mitä sinä siinä häviät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on kieltänyt juomasta?

Mun puoliso pyrkii kontrolloimaan noita juomisia. Välillä on ok ja välillä ei ole ok. Ja edelleen kyse parista saunakaljasta vkonloppuisin. Jo suhteen alussa sanoin että jos haittaa, niin lopetetaan homma vaikka heti koska löydän kyllä sellaisenkin kumppanin joka ei tee tästä asiasta ongelmaa. Kun se ei ole mun vika että hänen isä on juonut eikä se ole mun vika että mun äiti juo. Ja noiden kummankaan kanssa ei juurikaan olla tekemisissä. Ap

Määrittele "muutama saunakalja". 3, 7 yli 10?

Kolme enintään puolen litran tölkkiä on muutama.

Se tekee noin 4 annosta, eli mun mielestä ihan hyväksyttävä määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin saunakaljoittelu on juopon merkki, jotenkin vastenmielistä, että ihminen keksii saunan tekosyyksi ryyppäillä yksinään. Käytän alkoholia, mutten juo yksin.

Enemmän nyt tuo oma suhtautumisesi vaikuttaa siltä, että alkoholi on sulle ongelma.

Kehittelet tuollaisia tekosyitä, että kunhan juo seurassa, ei yksin, niin siinä on joku ero muka.

Toisilla on mutta minulla ei lain. Koska juon vaan jos itselläni sattuu olemaan tai toiset tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamaa saunakaljaa? 😂 Itselleni riittää saunan jälkeen yksi olut, muutama kuulostaa jo siltä, että motiivi on päihtymisessä. Ei huvittaisi itseänikään katsella, jos puoliso vetäisi joka viikko "muutaman" oluen, siiderin tms. kerralla.

Tämä on vitsi? Että aikuinen mies jos haluaisi päihtyä, niin joisi kaksi puolen litran olutta? Ei helv.... 😂 Tuosta Ei menisi humalaan kärpänenkään.

Ei mene kahdesta känniin, jos on paljon toleranssia. Ja tiedätkö millä se toleranssi tulee? No juomalla.

Itellä kun ei ole toleranssia (koska en juo), niin litra kaljaa kilahtaa nuppiin todella komeesti.

Et juo, mutta litra kaljaa kilahtaa nuppiin? Ookoo... Itse juon alkoholia 3-4 kertaa vuodessa, viime yönä oli tämän vuoden ensimmäinen kerta. En saanut unta, rupesi tekemään mieli olutta ja koska mies oli sitä viime viikonloppuna ostanut jääkaappiin, niin minäpä korkkasin. Join neljä eli 4x0,33l=1,32l. Eikä tuntunut yhtään missään, ainoa hyvä se, että sain vihdoin aamuyöstä unta. Käytin koiran yöllä lenkillä, herätessäni ei päänsärkyä tai kissanpaskan makua suussa tai mitään muutakaan. Ihan kuin en olisi mitään ottanutkaan. Humalassa en ollut missään vaiheessa. Olen alle 60-kiloinen nainen. Että ei se toleranssi välttämättä vaadi jatkuvaa dokaamista.

Tämä on hauska. Juu ei tunnu missään. Niin minunkin mieheni sanoo. Mutta hassua että puheet ja käytös on muiden mielestä erilaista. Ja pienessä humalassa sovitut asiat ei pidä enää seuraavana päivänä kun on selvä.

Ja sama naapurin kassa. Välillä niin aineissa että sammuu, oksentaa tai kuola valuen sammaltaa. Mutta ei kuulemma ole ottanut mitään. Ihan normaali olo. Juu ja lehmätkin lentää.

Helppo siinä on selittää ettei tunnu missään. Mutta kysyppä läheiseltä ja selvältä ihmiseltä näkyykö sinussa alkoholin vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin saunakaljoittelu on juopon merkki, jotenkin vastenmielistä, että ihminen keksii saunan tekosyyksi ryyppäillä yksinään. Käytän alkoholia, mutten juo yksin.

Enemmän nyt tuo oma suhtautumisesi vaikuttaa siltä, että alkoholi on sulle ongelma.

Kehittelet tuollaisia tekosyitä, että kunhan juo seurassa, ei yksin, niin siinä on joku ero muka.

Siinä muuten on ainakin itselle valtava ero. En toki yritä omia standardejani pakottaa muille, mutta itselle alkoholi on nimenomaan seurustelujuoma. Yksin juominen - varsinkin "rentoutumiseksi" - on automaattinen red flag toisesssa. Samoin kuin se, jos luopuminen kahdesta kaljasta on joku juttu. Kaikkien tekemisten rajoittaminen ja kontrollointi on yksi asia, yhdestä yksittäisestä asiasta (varsinkin alkoholi) luopuminen puolison miellyttämiseksi toinen.

Se, että ap hakee vauva-palstalta ja appivanhemmiltaan tukea saunakaljoilleen, saa kyllä vähän miettimään, että suhtautuminen noihin kahteen kaljaan ei ole ihan terveellä pohjalla. Ja kaikki sössötykset "minä kyllä tiedän milloin kyse on riippuvuudesta, olen alkoholistien lapsi" saavat kyllä ainakin minut suuntaamaan automaattisesti ovelle.

Oma alkoholistiäitini oli sitä mieltä, että ei hänen vähäinen juomisensa vahingoita ketään, ei edes häntä itseään. Kun olin kamala kontrolloiva hirviö ja sanoin, että voit valita minut tai alkoholin, äitini valitsi alkoholin enkä ole sittemmin kuullut hänestä mitään. Tästä on aikaa vuosia.

Kaksi kaljaa ei ole ongelma. Jos joutuu aidosti pohtimaan suhteen jatkoa vs. nuo kaksi kaljaa, on. Ap:n vaimona saattaisin juosta.

Jos aviopuolisoaan alkaa uhkailemaan, luovu jostakin tai eroan, miettisin itse kaksi kertaa kannattaisiko suhdetta jatkaa.

Lapsille voidaan asettaa ja pitääkin asettaa sääntöjä, mutta kahden tasavertaisen ihmisen kohdalla uhkailu erolla, ellei toinen suostu muuttamaan tapojaan, ei tule onnistumaan.

Epäilen, että tässä on epäkohta joka monia parisuhteita vaivaa.

Vaimo uhkailee miestään erolla, elleivät asiat suju hänen haluamallaan tavalla ja mies suostuu pelätessään eroa ja estääkseen konflikteja.

Muutama vuosi menee hyvin, mutta se katkeruus jäytää miehen mieltä ja kostautuu jollakin muulla tavalla.

Vaimo alkaa halveksimaan tossua, kaikkeen suostuvaa tahdotonta miestään, josta itse on tehnyt tahdottoman hissukan ja alkaa kaipaamaan miestä, joka osaa puolustaa omaa elämäntapaansa ja juomaan ne kaksi saunakaljaa silloin kun niitä tekee mieli.

Erittäin vahva komppi sille että miehen tulee pystyä pitämään puolensa. Suomessa on paljon tossukkamiehiä jotka eivät uskalla sitä tai tätä. He oikeasti pelkäävät suhteensa puolesta koska mitä he sitten tekevät jos joutuvat taivasalle?

Joo, kyllä kannattaa ihan viimeiseen asti pitää kiinni oikeudesta ryypätä.

Me käytiin miehen kanssa hiljattain keskustelu, että hänen juomisensa alkaa riistäytyä käsistä ja nyt täytyy alkaa himmaamaan. Hän nimenomaan piti kiinni oikeudestaan olla missä kunnossa vaan milloin vaan. Sanoin ihan rehellisesti, että en voi asua saman katon alla tuollaisen kanssa, joka ryyppää valtavan määrän kerralla ja sen jälkeen käyttäytyy kuin apina. Kaatuilee ja hajottaa paikkoja, huutaa ja mölisee, saa raivokohtauksia yms. Sanoin, että valitse, minä vai kaatokännääminen aina kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Hän valitsi kännäämisen. Ja nyt puhutaan oikeasti rankasta dokaamisesta. Minä en uhkaillut tai kiristänyt, vaan tarkoitin joka sanaa. Avioero on vireillä, että heippa vaan, jos kaljakeissi on tärkeämpi kuin minä.

Jos alkoholista tulee ongelmia, niin silloin se juominen on ongelma. Eihän se muuten haittaisikaan mitään!

Tässä testataan nyt ongelmanratkaisukykyä!

Helppo ratkaisu olisi lopettaa saunakaljojen juominen ja kas, ongelma olisi selätetty. Paitsi että sepä vaikuttaisi negatiivisesti saunakaljoja käyttävän mieleen. Herättäisi kenties katkeruutta, hermostuttaisi, v.tuttaisi, viilentäisi välejä ja etäännyttäisi puolisosta. Tästä huomaamme riippuvuuden mekanismin; kaljoista luopuminen aiheuttaisi hankaluuksia juojalle.

Mikäpä tähän ratkaisuksi? Jokainen voi kohdallaan miettiä, mikä voisi olla yhtä palkitseva rentoutuskeino, mutta säilyttäisi perhesovun.

- Toisaalta myös vaimo voisi miettiä tätä millä ehdoin hän voisi sietää tätä tapaa, koska kyse on kuitenkin kohtuukäytöstä. Olisiko kompromissi mitä? Pilsnerit? Vain yksi olut?

Mutta yhtä kaikki, oluen juominen loppuu kun syy siihen poistuu.

Itse en tarvitse alkoholia enää mihinkään, vaikka jossain vaiheessa sain kuulla olevani samanlainen juoppo kuin isäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamaa saunakaljaa? 😂 Itselleni riittää saunan jälkeen yksi olut, muutama kuulostaa jo siltä, että motiivi on päihtymisessä. Ei huvittaisi itseänikään katsella, jos puoliso vetäisi joka viikko "muutaman" oluen, siiderin tms. kerralla.

Tämä on vitsi? Että aikuinen mies jos haluaisi päihtyä, niin joisi kaksi puolen litran olutta? Ei helv.... 😂 Tuosta Ei menisi humalaan kärpänenkään.

Ei mene kahdesta känniin, jos on paljon toleranssia. Ja tiedätkö millä se toleranssi tulee? No juomalla.

Itellä kun ei ole toleranssia (koska en juo), niin litra kaljaa kilahtaa nuppiin todella komeesti.

Et juo, mutta litra kaljaa kilahtaa nuppiin? Ookoo... Itse juon alkoholia 3-4 kertaa vuodessa, viime yönä oli tämän vuoden ensimmäinen kerta. En saanut unta, rupesi tekemään mieli olutta ja koska mies oli sitä viime viikonloppuna ostanut jääkaappiin, niin minäpä korkkasin. Join neljä eli 4x0,33l=1,32l. Eikä tuntunut yhtään missään, ainoa hyvä se, että sain vihdoin aamuyöstä unta. Käytin koiran yöllä lenkillä, herätessäni ei päänsärkyä tai kissanpaskan makua suussa tai mitään muutakaan. Ihan kuin en olisi mitään ottanutkaan. Humalassa en ollut missään vaiheessa. Olen alle 60-kiloinen nainen. Että ei se toleranssi välttämättä vaadi jatkuvaa dokaamista.

Tämä on hauska. Juu ei tunnu missään. Niin minunkin mieheni sanoo. Mutta hassua että puheet ja käytös on muiden mielestä erilaista. Ja pienessä humalassa sovitut asiat ei pidä enää seuraavana päivänä kun on selvä.

Ja sama naapurin kassa. Välillä niin aineissa että sammuu, oksentaa tai kuola valuen sammaltaa. Mutta ei kuulemma ole ottanut mitään. Ihan normaali olo. Juu ja lehmätkin lentää.

Helppo siinä on selittää ettei tunnu missään. Mutta kysyppä läheiseltä ja selvältä ihmiseltä näkyykö sinussa alkoholin vaikutus.

Jokaisen elimistö ja aivot eritoten ovat yksilölliset. Minulla on muutama kaveri, jotka voivat olla vuosia juomatta, sitten vetäistä ihan kiitettävän määrän, eikä sitä huomaa heistä juuri ollenkaan. Minulla oli nuorempana samaa. Nyt keski-ikää lähestyessä kaikki yli 2 annosta kyllä tuntuu ja varmasti näkyykin.

Tuossa on erilaisia mahdollisuuksia.

1) Sun puoliso on huolissaan susta. Joko syystä tai ilman syytä.

2) Puolisoa ahdistaa lapsuuden muistoja muistuttava alkoholinkäyttö kodissaan.

Jos välität puolisosta, yrität ymmärtää tilannetta hänen kannaltaan. Hänenkin tietenkin pitäisi yrittää ymmärtää sinun kantaasi. Jos tuntuu, että muutaman saunakaljan juominen on sulle tärkeämpää kuin se puoliso, et joko välitä puolisosta kovin paljon tai sitten puoliso on ihan syystä huolissaan sun juomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka on kieltänyt juomasta?

Mun puoliso pyrkii kontrolloimaan noita juomisia. Välillä on ok ja välillä ei ole ok. Ja edelleen kyse parista saunakaljasta vkonloppuisin. Jo suhteen alussa sanoin että jos haittaa, niin lopetetaan homma vaikka heti koska löydän kyllä sellaisenkin kumppanin joka ei tee tästä asiasta ongelmaa. Kun se ei ole mun vika että hänen isä on juonut eikä se ole mun vika että mun äiti juo. Ja noiden kummankaan kanssa ei juurikaan olla tekemisissä. Ap

Sanoisin, että se ei taida jäädä 1-2 kaljaan nämä saunakaljat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullekin saunakaljoittelu on juopon merkki, jotenkin vastenmielistä, että ihminen keksii saunan tekosyyksi ryyppäillä yksinään. Käytän alkoholia, mutten juo yksin.

Enemmän nyt tuo oma suhtautumisesi vaikuttaa siltä, että alkoholi on sulle ongelma.

Kehittelet tuollaisia tekosyitä, että kunhan juo seurassa, ei yksin, niin siinä on joku ero muka.

Siinä muuten on ainakin itselle valtava ero. En toki yritä omia standardejani pakottaa muille, mutta itselle alkoholi on nimenomaan seurustelujuoma. Yksin juominen - varsinkin "rentoutumiseksi" - on automaattinen red flag toisesssa. Samoin kuin se, jos luopuminen kahdesta kaljasta on joku juttu. Kaikkien tekemisten rajoittaminen ja kontrollointi on yksi asia, yhdestä yksittäisestä asiasta (varsinkin alkoholi) luopuminen puolison miellyttämiseksi toinen.

Se, että ap hakee vauva-palstalta ja appivanhemmiltaan tukea saunakaljoilleen, saa kyllä vähän miettimään, että suhtautuminen noihin kahteen kaljaan ei ole ihan terveellä pohjalla. Ja kaikki sössötykset "minä kyllä tiedän milloin kyse on riippuvuudesta, olen alkoholistien lapsi" saavat kyllä ainakin minut suuntaamaan automaattisesti ovelle.

Oma alkoholistiäitini oli sitä mieltä, että ei hänen vähäinen juomisensa vahingoita ketään, ei edes häntä itseään. Kun olin kamala kontrolloiva hirviö ja sanoin, että voit valita minut tai alkoholin, äitini valitsi alkoholin enkä ole sittemmin kuullut hänestä mitään. Tästä on aikaa vuosia.

Kaksi kaljaa ei ole ongelma. Jos joutuu aidosti pohtimaan suhteen jatkoa vs. nuo kaksi kaljaa, on. Ap:n vaimona saattaisin juosta.

Jos aviopuolisoaan alkaa uhkailemaan, luovu jostakin tai eroan, miettisin itse kaksi kertaa kannattaisiko suhdetta jatkaa.

Lapsille voidaan asettaa ja pitääkin asettaa sääntöjä, mutta kahden tasavertaisen ihmisen kohdalla uhkailu erolla, ellei toinen suostu muuttamaan tapojaan, ei tule onnistumaan.

Epäilen, että tässä on epäkohta joka monia parisuhteita vaivaa.

Vaimo uhkailee miestään erolla, elleivät asiat suju hänen haluamallaan tavalla ja mies suostuu pelätessään eroa ja estääkseen konflikteja.

Muutama vuosi menee hyvin, mutta se katkeruus jäytää miehen mieltä ja kostautuu jollakin muulla tavalla.

Vaimo alkaa halveksimaan tossua, kaikkeen suostuvaa tahdotonta miestään, josta itse on tehnyt tahdottoman hissukan ja alkaa kaipaamaan miestä, joka osaa puolustaa omaa elämäntapaansa ja juomaan ne kaksi saunakaljaa silloin kun niitä tekee mieli.

Haluaisin kuulla lainaamani viestin kirjoittajalta miten seuraavissa tilanteissa naisen kuuluu käyttäytyä oikein

- mies lopettaa tekemästä kotitöitä eikä maksa enää osuuttaan ruuasta. Nainen ei halua tehdä yksin kaikkia kotitöitä eikä maksaa suurempaa osuutta yhteisistä kuluista kun molemmilla suunnilleen samankokoinen palkka. Nainen on pyytänyt miestä tekemään kotitöitä mutta tämä sanoo aina että myöhemmin. Kauppalaskusta mies sanoo että se kuului naiselle. Miten naisen kuuluu toimia tilanteessa. Kielsit sanomasta että erotaan jos tilanne ei korjaannu. Eli jos nainen ei ole tyytyväinen, nätisti sanominen ei auta niin kuuluuko silloin vain laittaa ero vireille puhumatta asiasta mitään miehelle?

- ja sama jos omasta mielestä mies käyttää niin paljon alkoholia että se haittaa naisen elämää ja hyvinvointia. Sekö pitää vaan kestää tai varoittamatta laittaa avioero vireille?

Keskustelemme ikävä kyllä eri asioista.

Keskustelemme tässä säikeessä siitä, onko aviopuolisolla oikeutta yrittää kieltää puolisoltaan ihmisille normaalia käyttäytymistä ja vaatia puolisoaan luopumaan jostakin "normaaleista" asioista uhaten erolla.

Vastaan kuitenkin kun aikaa on ja tekemisestä pulaa.

Jos puolisosi on alkoholin suurkuluttaja, alkoholisti, jota tämä topikki ei käsittele, ero on ainoa järkevä teko jonka avulla suojelet itseäsi ja mahdollista jälkikasvuasi.

Lopettamalla juopon paapomisen ja antamalla hänen vajota omaan "pohjaansa", autat häntä ehkä selviämään vielä alkoholismistaan jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos alkoholista tulee ongelmia, niin silloin se juominen on ongelma. Eihän se muuten haittaisikaan mitään!

Tässä testataan nyt ongelmanratkaisukykyä!

Helppo ratkaisu olisi lopettaa saunakaljojen juominen ja kas, ongelma olisi selätetty. Paitsi että sepä vaikuttaisi negatiivisesti saunakaljoja käyttävän mieleen. Herättäisi kenties katkeruutta, hermostuttaisi, v.tuttaisi, viilentäisi välejä ja etäännyttäisi puolisosta. Tästä huomaamme riippuvuuden mekanismin; kaljoista luopuminen aiheuttaisi hankaluuksia juojalle.

Mikäpä tähän ratkaisuksi? Jokainen voi kohdallaan miettiä, mikä voisi olla yhtä palkitseva rentoutuskeino, mutta säilyttäisi perhesovun.

- Toisaalta myös vaimo voisi miettiä tätä millä ehdoin hän voisi sietää tätä tapaa, koska kyse on kuitenkin kohtuukäytöstä. Olisiko kompromissi mitä? Pilsnerit? Vain yksi olut?

Mutta yhtä kaikki, oluen juominen loppuu kun syy siihen poistuu.

Itse en tarvitse alkoholia enää mihinkään, vaikka jossain vaiheessa sain kuulla olevani samanlainen juoppo kuin isäni.

Minkä oikean todistettavissa olevan ongelman muutama juoma aiheuttaa? Ei tule mitään mieleen. Tämä on pikemminkin niin, että nainen on kehittämällä kehittänyt ongelman asiasta, jonka ei pitäisi edes vaikuttaa häneen. Jos naisella on traumoja alkoholismista, kannattaa käydä niitä läpi ja päästää irti menneisyydestä. Ei ole reilua vertailla kaikkia alkoholin käyttäjiä johonkin yhteen juoppoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alkoholista tulee ongelmia, niin silloin se juominen on ongelma. Eihän se muuten haittaisikaan mitään!

Tässä testataan nyt ongelmanratkaisukykyä!

Helppo ratkaisu olisi lopettaa saunakaljojen juominen ja kas, ongelma olisi selätetty. Paitsi että sepä vaikuttaisi negatiivisesti saunakaljoja käyttävän mieleen. Herättäisi kenties katkeruutta, hermostuttaisi, v.tuttaisi, viilentäisi välejä ja etäännyttäisi puolisosta. Tästä huomaamme riippuvuuden mekanismin; kaljoista luopuminen aiheuttaisi hankaluuksia juojalle.

Mikäpä tähän ratkaisuksi? Jokainen voi kohdallaan miettiä, mikä voisi olla yhtä palkitseva rentoutuskeino, mutta säilyttäisi perhesovun.

- Toisaalta myös vaimo voisi miettiä tätä millä ehdoin hän voisi sietää tätä tapaa, koska kyse on kuitenkin kohtuukäytöstä. Olisiko kompromissi mitä? Pilsnerit? Vain yksi olut?

Mutta yhtä kaikki, oluen juominen loppuu kun syy siihen poistuu.

Itse en tarvitse alkoholia enää mihinkään, vaikka jossain vaiheessa sain kuulla olevani samanlainen juoppo kuin isäni.

Minkä oikean todistettavissa olevan ongelman muutama juoma aiheuttaa? Ei tule mitään mieleen. Tämä on pikemminkin niin, että nainen on kehittämällä kehittänyt ongelman asiasta, jonka ei pitäisi edes vaikuttaa häneen. Jos naisella on traumoja alkoholismista, kannattaa käydä niitä läpi ja päästää irti menneisyydestä. Ei ole reilua vertailla kaikkia alkoholin käyttäjiä johonkin yhteen juoppoon.

Naiselle on kehittynyt jonkinlainen psyykkinen yliherkkyys alkoholiin.

Nainen odottaa koko viikon ahdistuneena saunailtaa ja koko hänen viikon varrella kehitelty raivonsa kohdistuu aukisihahtavaan kaljatökkiin.

Nainen on siis itseasiassa käänteinen alkoholisti, sillä hänen mielensä täyttää alkoholi ja sen käyttö lähipiirissä saa hänessä aikaiseksi ahdistusta ja tuskatiloja ja hän on valmis jopa eroamaan muuten hyvästä miehestään muutaman oluenjuonnin seurauksena.