Onko se todella niin, että halvat ja yksinkertaiset jutut tekevät onnelliseksi ei kalliita ja ns arvostetut

Mitä pidemmälle elää sitä paremmin tämän ymmärtää.

Olen itsekin kokenut kaukomaiden luksusresortit ja pitkät reppureissut. Ties monen tähden michelinin tähden ravintolat. Ostanut usean satasen ja tonnin vaatteita. Tavannut tähtiä ja kuuluisuuksiakin. Tehnyt uraa ja ollut pätevä.

Onnellisimmillani olen kuitenkin ihan tavallisessa kodissa (vanha omakotitalo) aamulla, kun aurinko nousee ja kädessä on ihan tavallinen kuppi kahvia. Tai marjametsässä, kun mättäältä kurkistaa metsämyyrä. Tai kun jääkaapissa odottaa ihan tavallinen maksalaatikko. Ja päällä on ihana kirppislöytö.

Miksi niin monen pitää tavoitella kaikkea sitä, mikä ei edes tee onnelliseksi? Kun onni todennäköisesti on jo tässä ja nyt. Tai ainakin lähinnä ihan pikkujutuissa.

Ps. Kärsin kroonisista kivuista ja läheisiäkin on menetetty. Nämä eivät onnellisuuteeni vaikuta. Onni on enemmänkin sielunrauhaa.