Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen yksinäinen eikä kumppania meinaa löytyä, tuntuu että tilanteeni on jo toivoton.
16.02.2023 |
Olen 26-vuotias mies, ei käy flaksi tinderissä eikä muissakaan deittisovelluksissa. Tuntuu että oon jotenkin pudonnut yhteiskunnan kelkasta kun oon vieläkin sinkku, monilla ikäisilläni on pitkät parisuhteet jne. Olen mielestäni ihan hyvä ihminen ja harrastan liikuntaa jne. Mahtaakohan mulla olla edes 1% mahdollisuutta löytää tyttöystävää jonka kanssa toteuttaa perinteinen ydinperhekuvio?
Kommentit (261)
Ehkä mä sit ihan oikeasti oon yks niistä, jotka jäävät loppuiäkseen ilman pysyvää kumppania. En vain vielä osaa tai halua hyväksyä sitä. Ehkä voisin sit saada elämään täytettä ja iloa jostain muusta asiasta kuin omasta rakkaasta, mut en vielä tiedä mikä se asia voisi olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liity XU:hun. Siellä on kaikki lihavat naiset, helppoja.
Totta ja läskit antaa tehdä kaikkee pervoo.
On kuule Ap erittäin hyvät mahdollisuudet. Tinder hiiteen, menet harratuksiin ja sinkkutoimintaan ja etsit samanikäistä ja "tasoista" tyttöä. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä sit ihan oikeasti oon yks niistä, jotka jäävät loppuiäkseen ilman pysyvää kumppania. En vain vielä osaa tai halua hyväksyä sitä. Ehkä voisin sit saada elämään täytettä ja iloa jostain muusta asiasta kuin omasta rakkaasta, mut en vielä tiedä mikä se asia voisi olla.
Ap
Nyt loppuu tuo höpinä. Löytyy varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä sit ihan oikeasti oon yks niistä, jotka jäävät loppuiäkseen ilman pysyvää kumppania. En vain vielä osaa tai halua hyväksyä sitä. Ehkä voisin sit saada elämään täytettä ja iloa jostain muusta asiasta kuin omasta rakkaasta, mut en vielä tiedä mikä se asia voisi olla.
Ap
Nyt loppuu tuo höpinä. Löytyy varmasti.
Jos ei oo tähän ikään mennessä löytynyt niin tuskin tulee löytymäänkään
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen voi olla myös parisuhteessa. AP korjaa itsesi ensin ja vasta sitten mieti kumppania.
Nuoria naisia ei kiinnosta yksinäinen ja vanha peräkammarinpoika. Yritä ap ymmärtää se
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä sit ihan oikeasti oon yks niistä, jotka jäävät loppuiäkseen ilman pysyvää kumppania. En vain vielä osaa tai halua hyväksyä sitä. Ehkä voisin sit saada elämään täytettä ja iloa jostain muusta asiasta kuin omasta rakkaasta, mut en vielä tiedä mikä se asia voisi olla.
Ap
Alat aluksi miettiä miksi ylipäätään haluat parisuhteen. Onko se kaiken sen siihen tarvittavan vaivan arvoinen, vai semmoinen joka olisi ihan kiva jos kohdalle sattuu tulemaan. Totuus on kuitenkin, että mitä näkymättömämpi olet naisille, sitä enemmän joudut näkemään itse vaivaa. Jos toteat mun tavoin että hyödyt, haitat ja tarvittava vaiva ei kohtaa, joten parisuhteen hyödyt on jotenkin muuten korvattava. Seksin olet tuohon ikään mennessä varmaan korvannutkin omatoimisesti, harrastukset ja ystävät ja ehkäpä lemmikki voisi korvata läheisyyden kaipuun. Itse olen sen verran introvertti että tämäkään ei ollut vaikeaa. Huomasin että elämänlaatu ja muutenkin yleinen fiilis parani heti, kun en enää vaivannut päätäni parisuhteen etsimisellä. Elämä ikäänkuin loksahti uomaansa, kun en enää vängännyt vastaan. Kaikki ylimääräinen draama katosi ja huomasin olevani seesteisen onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tilanne on vähän ongelmallinen siksi, kun suuri osa oman ikäisistäsi naisista on jo pitkissä parisuhteissa tai avioliitossa. Nuoremmille sinkkumarkkinoilla oleville naisille taas olet jo liian vanha. Suosittelen vielä harkitsemaan vanhempaa naista tai yksinhuoltajaa
Onko näin että nykypäivänä suurin osa naisista on varattuja 26 vuotiaana? Itsestäni tuntuu näin 26 vuotiaana naisena että ainakin pk seudulla on tavallista olla tämänikäisenä sinkku.
Joo ehkä Helsingissä on tolleen, mutta muuten tuossa iässä normaalilla ihmisellä on tosiaan se pitkäaikainen kumppani ja ehkä lapsiakin. Ap kun on opiskelija niin teoreettisesti voisi löytää kumppanin opiskelupiireistä mutta ongelmaksi muodostuu ikäero, harva parikymppinen opiskeljatyttö haluaa ap:n ikäistä setämiestä
Oot oikeassa. Tunnen itteni eräänlaiseksi väliinputoajaksi. Nuorille naisille oon vanha, oman ikäiset elävät perheenperustamisvaihetta ja vanhemmat naiset pitävät mua liian junnuna.
Ap
Just tässä yks päivä mietin että jos mua kysyisi treffeille joku kiinnostava mies ja paljastuisi, että hän on mua pari vuotta nuorempi, mitä tekisin? En rehellisesti sanottuna tiedä. Mulle on aina ollut iso turn off jos mies on yhtään nuorempi, mutta tämänhetkinen kiinnostuksen kohteeni saattaa hyvinkin olla. Hän on varmasti samaa ikäluokkaa kuin minä, mutta tarkemmin on mahdotonta arvioida. Minua ovat usein lähestyneet itseäni huomattavasti nuoremmat miehet ja kuulemma näytän ikäistäni nuoremmalta, joten niin voi käydä tulevaisuudessakin. N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laske tasoasi.
En tavoittele mitään missejä tai "instabeibejä", joten koen että ei ole tarvetta laskea tasoa
Ap
Ihan vähän särähti silmään lause toteuttaa perinteinen ydinperhekuvio.
Onko se ihan mietitysti ja oikeasti se, mitä haluat? Voiko siitä olla varma noinkin nuorena - ja opiskelijana? Vai pyritkö toteuttamaan jonkun muun tahon odotuksia?
Lue kehittävää kirjallisuutta, tutustu itseesi ja vahvuuksiisi.
Hyväksy itsesi ja ulkomuotosi. Kun katsot pariskuntia niin huomaat ettei ne miehet mitään komistuksia ole
yleensä vaan kaikennäköisiä ja -painoisia, vahvalla tukalla varustettuja tai kaljuja.
Silti on puoliso rinnalla!
Jos sinusta huokuu huono itsetunto ja -luottamus, ei se ainakaan positiivisia signaaleja anna naisille.
Rohkeasti vaan juttelemaan jos sattuu sopiva tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä sit ihan oikeasti oon yks niistä, jotka jäävät loppuiäkseen ilman pysyvää kumppania. En vain vielä osaa tai halua hyväksyä sitä. Ehkä voisin sit saada elämään täytettä ja iloa jostain muusta asiasta kuin omasta rakkaasta, mut en vielä tiedä mikä se asia voisi olla.
Ap
Nyt loppuu tuo höpinä. Löytyy varmasti.
Jos ei oo tähän ikään mennessä löytynyt niin tuskin tulee löytymäänkään
Ap
Oon samassa tilanteessa kuin sinä AP plus yksi vuosi vanhempi.
Mikään mitä olen tehnyt ei ole auttanut.
Luulen että kannattaa vaan hyväksyä kohtalomme ja sen sijaan keskittyä kumppanittoman elämän hyviin puoliin.
Kumppanin löytymiselle ei ole mitään parasta ennen-päivämäärää eikä elämälle mitään "tähän mennessä pitää olla suoritettuna asia X". Ihmisten keksimiä juttuja, eivät luonnon lakeja. Miksi haluat kumppanin? Millainen kumppani sopisi sinulle parhaiten? Millaisia arvoja hänellä pitää olla? Millaista parisuhde-elämää tarvitset? Ongelmaksi tulee se, että lyödään vaan hynttyyt yhteen toisen kanssa, kun se on vastakkaista sukupuolta ja minusta kiinnostunut ja sitten vuosien päästä pähkäillään, että mitenkäs tämä näin, kun minä haluan sitä ja tätä, mutta kumppani haluaakin vastakkaisia asioita?
Jotkut löytävät kumppaninsa 19-vuotiaina, jotkut 59-vuotiaina. Joillekin ensirakkaus kolahtaa vanhainkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet tehnyt ikävuodet 18-24? Juuri silloin on miehellä parhaat saumat sinkkumarkkinoilla ja lapsettomia nuoria naisia on pilvin pimein.
Tavallaan ymmärrän ihmisen kaipuun rakkauteen ja parisuhteeseen, mutta toisaalta taas en ole koskaan ymmärtänyt joidenkin pakonomaista tarvetta vain olla jonkun kanssa. Kyllä se kumppani sieltä löytyy sitten kun on sen aika, ja on parempi olla yksin kuin vain jonkun kanssa tai jopa huonossa suhteessa. Parisuhde ei aina ole helppoa ja siihen sisältyy myös paljon haasteita, vastuuta ja vaikeitakin asioita ja hetkiä.
Sulle AP, olet mun ikäinen ja vielä nuori. Hyvin ehdit vielä löytää kumppanin, ei syytä paniikkiin. Puheesi kuulostavat paljon pikkusiskoltani, joka on vasta 22 ja silti panikoi ettei koskaan löydä rakkautta. Pah.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen vielä harkitsemaan vanhempaa naista tai yksinhuoltajaa
Suomalaiset naiset saavat nykypäivänä esikoisen 29-30-vuotiaana joten suurin osa ap:n ikäisistä 26-vuotiaista naisista on lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.
Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.
"Odota kiltisti vuoroasi, me seikkaillaan kolmekymppisiksi saakka jännisten kanssa niin kyllä sulle sitten joku nainen löytyy"
Tämä.
Aika karusti tuossa sanottiin suoraan että nylkyinen elättäjä-beta ei ole yhtä komea kuin ne nuoruuden panomiehet.
Mitä karua siinä on? Komeus ei ole minulle enää millään tavalla merkittävä asia miehessä. En vaihtaisi miestäni yhteenkäään ns. komeaan mieheen, koska rakastan häntä ihmisenä ja sitä kautta myös hänen ulkonäkönsä on minulle maailman suloisin, vaikka tiedostankin, ettei hän ole sen näköinen mistä naiset ihan pelkän ulkonäön perusteella yleensä kiinnostuu.
Ja joo myönnän, olin itse tällainen jännisten hakija (en kuitenkaan ns. kertapanojen vaan aina seurustelin niiden kanssa jonkin aikaa). Kaikki naiset ei toki ole nuorenakaan tuollaisia, mutta minä olin. Syynä oli paljolti kiusaamisen takia huono itsetunto, johon hain lääkettä miesten, ja varsinkin komeiden suosittujen miesten, ihailusta. Tajusin jossain vaiheessa itsekin, että mulle oli tärkeämpää, että mun kaverit vähän kadehtii minua kun on se komea suosittu mies, kuin se mitä itse sain sen miehen kanssa olemisesta. Tiedostin jo silloin, ettei se ehkä ihan tervettä ole mutta aikani silti jatkoin kun en muutakaan osannut. Ja jos jotain opin, niin sen, että se komeus ja suosittuus ei tee parisuhteesta eikä edes seksistä erityisen hyvää, joten miksi tavoitella sitä? Olen ollut äärimmäisen onneton sellaisen miehen rinnalla, josta monet muut minua kadehtivat, eikä se hienoa ollut. Päällepäin oli siloteltu ja täydellinen, mutta yksityiselämässä päihdeongelmaa, erittäin ailahtelevaa tunne-elämää ja käsittämättömiä mielialavaihteluita ilman syytä jne. Seksissä kaikki oli vain sitä, että hänen täytyy saada tyydyttää tarpeensa ja omituisimmatkin fantasiansa. Jos minä esitin jotain mitä haluaisin, häntä ei kiinnostanut. Ei sellaisen kanssa eläessä paljon siitä komeasta ulkonäöstä kiinnostunut hetken päästä.
Kun sitten olin päässyt luulosta, että komea puoliso tekee jotenkin onnelliseksi, pystyin katselemaan muunlaisiakin. Ja niinhän se osoittautui olevan, että samoin kuin komeus menettää merkityksensä täysin jos sen ihmisen kanssa on ahdistavaa ja riitaisaa olla muuten, niin myös se vähemmän komea ulkonäkö menettää merkityksensä jos ihminen osoittautuu sellaiseksi jonka kanssa on helppo olla ja välittäminen on molemminpuoleista. Siitä ihmisestä tulee juuri minun ihminen, se johon luotan täysin ja jota rakastan, ja niinpä se ulkonäkökin nähdään sen rakkauden läpi, vähän niin kuin ihmiset näkee omat lapsensa maailman kauneimpina, silloinkin kun he ei objektiivisesti ajatellen ole erityisen kauniita lapsia.
Taas yksi naisen muutostarina.
Yhtä satua kuin muutkin.
Tämä on kuultu tuhat kertaa. Kun perustetaan perhe ja ruuhkavuodet alkavat, miesmaku muuttuu. "Sattumalta" tasainen betauros halutaan juuri silloin kun yhteistä aikaa miehen kanssa on vähiten ja elämä on työntäyteisintä.
Jossain vaiheessa sitten sinusta alka kuitenkin tuntumaan etä elämä valuu hukkaan kädenlämpimässä suhteessa. Jotain puuttuu vaikka kaikki onkin paperilla hyvin. Silloin seuraa ero ja siirryt Tinderiin etsimän viikolopuksi jänskempää miestä joka ottaa sinut kunnolla.
Juoksunsa juoksijat eivät ole parisuhdekelpoisia. Kaltaisesi naisen kanssa ei vanheta yhdessä.
"Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan"
Miten cuck-miehesi reagoi kun kerroit hänelle tämän? Olethan kertonut?
En ole tuo kirjoittaja, mutta eikös monessa ketjussa ole toivottukin, että naiset "antaisivat mahdollisuuksia" niille vähemmän komeille, että naiset laskisivat tasoa, ja että naiset pariutuisivat niiden vähemmän hyvännäköisten kanssa. No nyt kun joku teki niin, niin sitten se ei kelpaakaan.
...ennen kuin juoksut on juostu ja on lapsikuume päällä.
Tuossa vaiheessa naiset ovat aina antaneet mahdollisuuksia vähemmän komeille, koska kaikille ei riitä komistuksia aviomiehiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.
Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.
Kas, hei Pertti. Kukaan ei usko, että tämän kirjoitti nainen, teksti vilisee incel-kliseitä. Step up your game, man.
Alue: Aihe vapaa
jos löydät naisen joka rakastaa sinua ei ulkonäöllä ole merkitystä. Älä usko Incel miehiä niin et saa oikeaa rakkautta. rakkautta ei voi pakottaa toisesta vaikka ' saisikin' naisen. sitä on moni yrittänyt eikä ole onnistunut kirjallisuus ja historia on täynnä tarinoita tästä. yleensä se on ollut nainen ketä ok yritetty pakottaa rakastamaan mutta se ei pakottamalla onnistu. luota elämään ja itseesi ap älä tuijota jotain kuvia ja menneeseen. harrasta,matkusta lue,opiskele tee itsestäsi mielenkiintoinen henkisellä puolella.