Olen yksinäinen eikä kumppania meinaa löytyä, tuntuu että tilanteeni on jo toivoton.
Olen 26-vuotias mies, ei käy flaksi tinderissä eikä muissakaan deittisovelluksissa. Tuntuu että oon jotenkin pudonnut yhteiskunnan kelkasta kun oon vieläkin sinkku, monilla ikäisilläni on pitkät parisuhteet jne. Olen mielestäni ihan hyvä ihminen ja harrastan liikuntaa jne. Mahtaakohan mulla olla edes 1% mahdollisuutta löytää tyttöystävää jonka kanssa toteuttaa perinteinen ydinperhekuvio?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tilanne on vähän ongelmallinen siksi, kun suuri osa oman ikäisistäsi naisista on jo pitkissä parisuhteissa tai avioliitossa. Nuoremmille sinkkumarkkinoilla oleville naisille taas olet jo liian vanha. Suosittelen vielä harkitsemaan vanhempaa naista tai yksinhuoltajaa
Onko näin että nykypäivänä suurin osa naisista on varattuja 26 vuotiaana? Itsestäni tuntuu näin 26 vuotiaana naisena että ainakin pk seudulla on tavallista olla tämänikäisenä sinkku.
Joo ehkä Helsingissä on tolleen, mutta muuten tuossa iässä normaalilla ihmisellä on tosiaan se pitkäaikainen kumppani ja ehkä lapsiakin. Ap kun on opiskelija niin teoreettisesti voisi löytää kumppanin opiskelupiireistä mutta ongelmaksi muodostuu ikäero, harva parikymppinen opiskeljatyttö haluaa ap:n ikäistä setämiestä
Vierailija kirjoitti:
Naiset on kiinnostuneita kusipäistä. Et kai ole liian kiltti.
On se vaan jotenkin outoa että joku sukellusvenemurhajaa saa säkkikaupalla rakkauskirjeitä vankilaan naisilta, eikä kunnon mies löydä kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Laske tasoasi.
Kenenkään ei pidä tyytyä, että olisi joku vaan. Eikä kenenkään pidä olla se johon on tyydytty.
Tyhmin neuvo ikinä on, että sokkona laskee tasoaan koska se voi ollakin että sitä pitää todellisuudessa nostaa entisestä. Tosin se vaatii sitä, että ensin tutustuu oikeasti/kunnolla itseensä ja sitten priorisoi ne vaatimuksensa uudelleen. Monilla tuo tapahtuu ihan luonnostaankin suunnilleen kolmikymppisenä.
Siihen asti sitä saattaa kummasti viehättyä ensisijaisesti ihmisen ulkonäöstä ja vaikka tietynlaisesta elämäntyylistä jollaisen itsekin kuvittelee haluavansa, mutta tuossa iässä usein sekin maku muuttuu eli ne aiemmin kovasti viehättäneet alkaakin olla aika korneja/mauttomia niin ulkoiselta olemukseltaan kuin elämäntavoiltaankin.
Viisastumisen/vanhenemisen lisäksi osaltaan tuon maun muuttumisen selittänee sekin, että nuorena käytetään paljon alkoholia sekä naisilla on usein varmuudeksi se hormonaalinen ehkäisykin kumin lisäksi. E-pillerien lopettaminen vaikkapa 10 vuoden jälkeen voi olla melkoisen silmiä avaava ja mullistavakin kokemus jossa menee uusiksi miesmausta lähtien moni muukin asia.
Hormonit on todellisuudessa melkoisia "myrkkyjä" vaikka niitä kovin auliisti ollaan tarjoamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tilanne on vähän ongelmallinen siksi, kun suuri osa oman ikäisistäsi naisista on jo pitkissä parisuhteissa tai avioliitossa. Nuoremmille sinkkumarkkinoilla oleville naisille taas olet jo liian vanha. Suosittelen vielä harkitsemaan vanhempaa naista tai yksinhuoltajaa
Onko näin että nykypäivänä suurin osa naisista on varattuja 26 vuotiaana? Itsestäni tuntuu näin 26 vuotiaana naisena että ainakin pk seudulla on tavallista olla tämänikäisenä sinkku.
Joo ehkä Helsingissä on tolleen, mutta muuten tuossa iässä normaalilla ihmisellä on tosiaan se pitkäaikainen kumppani ja ehkä lapsiakin. Ap kun on opiskelija niin teoreettisesti voisi löytää kumppanin opiskelupiireistä mutta ongelmaksi muodostuu ikäero, harva parikymppinen opiskeljatyttö haluaa ap:n ikäistä setämiestä
Tilastojen mukaan suurimmalla osalla ei kyllä ole vielä lapsia 26-vuotiaana. Etenkin keskiluokkaiset ja korkeasti koulutetut hoitavat ensin opiskelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on kiinnostuneita kusipäistä. Et kai ole liian kiltti.
On se vaan jotenkin outoa että joku sukellusvenemurhajaa saa säkkikaupalla rakkauskirjeitä vankilaan naisilta, eikä kunnon mies löydä kumppania.
Naiset tosiaan on sellaisia "onesize fits all"- tyyppisiä käyttöesineitä joista jokainen passaa yhtä mainiosti niin sukellusvenemurhaajalle kuin kunnon miehellekin kumppaniksi.
Ja jokainen tuollaiselle rakkauskirjeitä lähetellyt nainen on poissa kunnon miehen vaihtoehdoista.
Rakkauden ja kumppanuuden saamiseksi täytyy antaa jotain itsestään. Ei vaan odottaa saavansa. Mitä ap voi tarjota toiselle? Siitä kannattaa lähteä miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tilanne on vähän ongelmallinen siksi, kun suuri osa oman ikäisistäsi naisista on jo pitkissä parisuhteissa tai avioliitossa. Nuoremmille sinkkumarkkinoilla oleville naisille taas olet jo liian vanha. Suosittelen vielä harkitsemaan vanhempaa naista tai yksinhuoltajaa
Onko näin että nykypäivänä suurin osa naisista on varattuja 26 vuotiaana? Itsestäni tuntuu näin 26 vuotiaana naisena että ainakin pk seudulla on tavallista olla tämänikäisenä sinkku.
Joo ehkä Helsingissä on tolleen, mutta muuten tuossa iässä normaalilla ihmisellä on tosiaan se pitkäaikainen kumppani ja ehkä lapsiakin. Ap kun on opiskelija niin teoreettisesti voisi löytää kumppanin opiskelupiireistä mutta ongelmaksi muodostuu ikäero, harva parikymppinen opiskeljatyttö haluaa ap:n ikäistä setämiestä
Oot oikeassa. Tunnen itteni eräänlaiseksi väliinputoajaksi. Nuorille naisille oon vanha, oman ikäiset elävät perheenperustamisvaihetta ja vanhemmat naiset pitävät mua liian junnuna.
Ap
Miksi miehet kuvittelevat kelpaavan naiselle kuin naiselle sellaisena kuin ovat? niin että nainen on joku esine mikä kuuluu saada? Koska kasvatustyyli muuttuu..ja mitä liikkuu niiden äitien päässä jotka kasvattavat poikiaan sillä tyylillä että oi sulla on pippeli olet siis kuningas? ap, rakkaus tulee jos on tullakseen sitä ei voi pakottaa. kaikki eivät koskaan saa rakkautta ja löydä kumppania. ei se ole mikään itsestäänselvyyss.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tilanne on vähän ongelmallinen siksi, kun suuri osa oman ikäisistäsi naisista on jo pitkissä parisuhteissa tai avioliitossa. Nuoremmille sinkkumarkkinoilla oleville naisille taas olet jo liian vanha. Suosittelen vielä harkitsemaan vanhempaa naista tai yksinhuoltajaa
Onko näin että nykypäivänä suurin osa naisista on varattuja 26 vuotiaana? Itsestäni tuntuu näin 26 vuotiaana naisena että ainakin pk seudulla on tavallista olla tämänikäisenä sinkku.
Joo ehkä Helsingissä on tolleen, mutta muuten tuossa iässä normaalilla ihmisellä on tosiaan se pitkäaikainen kumppani ja ehkä lapsiakin. Ap kun on opiskelija niin teoreettisesti voisi löytää kumppanin opiskelupiireistä mutta ongelmaksi muodostuu ikäero, harva parikymppinen opiskeljatyttö haluaa ap:n ikäistä setämiestä
Oot oikeassa. Tunnen itteni eräänlaiseksi väliinputoajaksi. Nuorille naisille oon vanha, oman ikäiset elävät perheenperustamisvaihetta ja vanhemmat naiset pitävät mua liian junnuna.
Ap
Joo taitaa yleisestikin ottaen olla hankala ikä löytää suhdetta. Luulen kyllä että sunikäisiä sinkkunaisia on ( minäkin olen) mutta eri asia ovatko sitten miesten mielee.
N26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään ole tietenkään tilanne toivoton! Todella moni löytää vasta yli kolmekymppisenä kumppanin, varsinkin niistä jotka ei juokse yöelämässä tai ole ulkonäkönsä perusteella suosittuja, ja ehkä ovat vähän introverttejä tai ujojakin. Hyvä esimerkki tää mun työpaikka it-alalla. Ulkonäöllisesti täällä ei juuri niitä pitkiä laatikkoleukamiehiä, mitä naisten sanotaan vaativan näy. Monet noista on luultavasti olleet nuorina todella epäsuosittuja naisten keskuudessa, tuollaiset ruipelot rillipäiset nörtit jotka on illat käyttäneet lähinnä tietokoneiden parissa. Opiskeluaikanakaan tuo tyyppi ei vielä ollut ollenkaan suosittu. Mutta kas kummaa, jokaisella niistä on nyt puoliso ja perhe. Kun naisetkin on sen ikäisiä, että perheen perustaminen alkaa kiinnostaa, vakailla tuloilla varustettu rauhallinen nörtti voikin olla yhtäkkiä hyvinkin potentiaalinen kumppani, vaikka nuorempana yöelämästä hauskanpitoa ja kokemuksia haettaessa ei ollut.
Itsellänikin vaihtui 20-30 ikävuoden välillä haluttu miestyyppi täysin. Lähes kolmekymppiseksi halusin lähinnä sellaisia, jotka oli suosittuja muidenkin silmissä. Halusin sen jonka kaikki muutkin haluaa. Nämä oli usein vähän machoja käytökseltään ja karskilla tavalla komeita. Merkittävä osa myös täysin epäluotettavia parisuhdekumppaneita eikä isämateriaalia, mutta en minä mitään avioliittoa tai isää silloin etsinytkään vaan hauskaa hetkeksi. Sitten kun yöjuoksut loppui 30 paikkeilla ja kokemuksia oli tarpeeksi kerätty, aloin kaivata miestä jonka kanssa viettää tavallista, rauhallista kotielämää. It-alan työpaikalta sellainen löytyikin. Älykäs, huumorintajuinen, aivan ihana kaveri, ja loistava isä lapsille. Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan, mutta niin sitä meikäläinenkin aikuistui ja pinnallisuus väheni.
"Odota kiltisti vuoroasi, me seikkaillaan kolmekymppisiksi saakka jännisten kanssa niin kyllä sulle sitten joku nainen löytyy"
Tämä.
Aika karusti tuossa sanottiin suoraan että nylkyinen elättäjä-beta ei ole yhtä komea kuin ne nuoruuden panomiehet.
Mitä karua siinä on? Komeus ei ole minulle enää millään tavalla merkittävä asia miehessä. En vaihtaisi miestäni yhteenkäään ns. komeaan mieheen, koska rakastan häntä ihmisenä ja sitä kautta myös hänen ulkonäkönsä on minulle maailman suloisin, vaikka tiedostankin, ettei hän ole sen näköinen mistä naiset ihan pelkän ulkonäön perusteella yleensä kiinnostuu.
Ja joo myönnän, olin itse tällainen jännisten hakija (en kuitenkaan ns. kertapanojen vaan aina seurustelin niiden kanssa jonkin aikaa). Kaikki naiset ei toki ole nuorenakaan tuollaisia, mutta minä olin. Syynä oli paljolti kiusaamisen takia huono itsetunto, johon hain lääkettä miesten, ja varsinkin komeiden suosittujen miesten, ihailusta. Tajusin jossain vaiheessa itsekin, että mulle oli tärkeämpää, että mun kaverit vähän kadehtii minua kun on se komea suosittu mies, kuin se mitä itse sain sen miehen kanssa olemisesta. Tiedostin jo silloin, ettei se ehkä ihan tervettä ole mutta aikani silti jatkoin kun en muutakaan osannut. Ja jos jotain opin, niin sen, että se komeus ja suosittuus ei tee parisuhteesta eikä edes seksistä erityisen hyvää, joten miksi tavoitella sitä? Olen ollut äärimmäisen onneton sellaisen miehen rinnalla, josta monet muut minua kadehtivat, eikä se hienoa ollut. Päällepäin oli siloteltu ja täydellinen, mutta yksityiselämässä päihdeongelmaa, erittäin ailahtelevaa tunne-elämää ja käsittämättömiä mielialavaihteluita ilman syytä jne. Seksissä kaikki oli vain sitä, että hänen täytyy saada tyydyttää tarpeensa ja omituisimmatkin fantasiansa. Jos minä esitin jotain mitä haluaisin, häntä ei kiinnostanut. Ei sellaisen kanssa eläessä paljon siitä komeasta ulkonäöstä kiinnostunut hetken päästä.
Kun sitten olin päässyt luulosta, että komea puoliso tekee jotenkin onnelliseksi, pystyin katselemaan muunlaisiakin. Ja niinhän se osoittautui olevan, että samoin kuin komeus menettää merkityksensä täysin jos sen ihmisen kanssa on ahdistavaa ja riitaisaa olla muuten, niin myös se vähemmän komea ulkonäkö menettää merkityksensä jos ihminen osoittautuu sellaiseksi jonka kanssa on helppo olla ja välittäminen on molemminpuoleista. Siitä ihmisestä tulee juuri minun ihminen, se johon luotan täysin ja jota rakastan, ja niinpä se ulkonäkökin nähdään sen rakkauden läpi, vähän niin kuin ihmiset näkee omat lapsensa maailman kauneimpina, silloinkin kun he ei objektiivisesti ajatellen ole erityisen kauniita lapsia.
Taas yksi naisen muutostarina.
Yhtä satua kuin muutkin.
Tämä on kuultu tuhat kertaa. Kun perustetaan perhe ja ruuhkavuodet alkavat, miesmaku muuttuu. "Sattumalta" tasainen betauros halutaan juuri silloin kun yhteistä aikaa miehen kanssa on vähiten ja elämä on työntäyteisintä.
Jossain vaiheessa sitten sinusta alka kuitenkin tuntumaan etä elämä valuu hukkaan kädenlämpimässä suhteessa. Jotain puuttuu vaikka kaikki onkin paperilla hyvin. Silloin seuraa ero ja siirryt Tinderiin etsimän viikolopuksi jänskempää miestä joka ottaa sinut kunnolla.
Juoksunsa juoksijat eivät ole parisuhdekelpoisia. Kaltaisesi naisen kanssa ei vanheta yhdessä.
"Nuorena baareissa olisin lähinnä ylimielisesti nauranut jos hänen näköinen tyyppi olisi tullut minua pokaamaan"
Miten cuck-miehesi reagoi kun kerroit hänelle tämän? Olethan kertonut?
En ole tuo kirjoittaja, mutta eikös monessa ketjussa ole toivottukin, että naiset "antaisivat mahdollisuuksia" niille vähemmän komeille, että naiset laskisivat tasoa, ja että naiset pariutuisivat niiden vähemmän hyvännäköisten kanssa. No nyt kun joku teki niin, niin sitten se ei kelpaakaan.
Käyt hakemassa itsellesi nuoren naisen aasiasta👍🏻
Katselin tuossa aikani kuluksi vanhoja kuvia 4-6 vuoden takaa, ja täytyy kyllä sanoa ettei oo ihme että ei seuraa enää löydy. Ulkonäkö on laskenut todella dramaattisesti noista nuoruusvuosista, eikä se varmasti ole parantumaankaan päin. Lihaksia on kyllä enemmän kuin nuorena, mutta naama ja tukka onkin sitten ihan toinen juttu...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on kiinnostuneita kusipäistä. Et kai ole liian kiltti.
On se vaan jotenkin outoa että joku sukellusvenemurhajaa saa säkkikaupalla rakkauskirjeitä vankilaan naisilta, eikä kunnon mies löydä kumppania.
Nyt sitten tiedät, että miten saat naisilta kasapäin kirjeitä. Eikun tuumasta toimeen👍
Vierailija kirjoitti:
Käyt hakemassa itsellesi nuoren naisen aasiasta👍🏻
Ei. Nainen ei ole käyttötavara, joka ostetaan.
Käy ostamassa fantasydoll.
Liity XU:hun. Siellä on kaikki lihavat naiset, helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Katselin tuossa aikani kuluksi vanhoja kuvia 4-6 vuoden takaa, ja täytyy kyllä sanoa ettei oo ihme että ei seuraa enää löydy. Ulkonäkö on laskenut todella dramaattisesti noista nuoruusvuosista, eikä se varmasti ole parantumaankaan päin. Lihaksia on kyllä enemmän kuin nuorena, mutta naama ja tukka onkin sitten ihan toinen juttu...
Ap
Jos asian näin koet, niin tee molemmille jotain. Huippukampaaja,kosmetologi yms.
Ja yritä oman tasoisiasi naisia. Jos yrität itseäsi nuorempia ja huomattavasti paremman näköisiä, et varmasti onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun tilanne on vähän ongelmallinen siksi, kun suuri osa oman ikäisistäsi naisista on jo pitkissä parisuhteissa tai avioliitossa. Nuoremmille sinkkumarkkinoilla oleville naisille taas olet jo liian vanha. Suosittelen vielä harkitsemaan vanhempaa naista tai yksinhuoltajaa
Onko näin että nykypäivänä suurin osa naisista on varattuja 26 vuotiaana? Itsestäni tuntuu näin 26 vuotiaana naisena että ainakin pk seudulla on tavallista olla tämänikäisenä sinkku.
Joo ehkä Helsingissä on tolleen, mutta muuten tuossa iässä normaalilla ihmisellä on tosiaan se pitkäaikainen kumppani ja ehkä lapsiakin. Ap kun on opiskelija niin teoreettisesti voisi löytää kumppanin opiskelupiireistä mutta ongelmaksi muodostuu ikäero, harva parikymppinen opiskeljatyttö haluaa ap:n ikäistä setämiestä
Oot oikeassa. Tunnen itteni eräänlaiseksi väliinputoajaksi. Nuorille naisille oon vanha, oman ikäiset elävät perheenperustamisvaihetta ja vanhemmat naiset pitävät mua liian junnuna.
Ap
Mulle et ole mikään junnu, vaan ihan sopivan ikäinen😊 t. 33-vuotias pienen pojan yksinhuoltaja
Vierailija kirjoitti:
Liity XU:hun. Siellä on kaikki lihavat naiset, helppoja.
Niinkö. Ei pidä paikkaansa. Joka päivä ùlit vinkuu täällä kun eivät saa irtopillúa. Jos noin olisi, niin eivöt vinkuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katselin tuossa aikani kuluksi vanhoja kuvia 4-6 vuoden takaa, ja täytyy kyllä sanoa ettei oo ihme että ei seuraa enää löydy. Ulkonäkö on laskenut todella dramaattisesti noista nuoruusvuosista, eikä se varmasti ole parantumaankaan päin. Lihaksia on kyllä enemmän kuin nuorena, mutta naama ja tukka onkin sitten ihan toinen juttu...
Ap
Jos asian näin koet, niin tee molemmille jotain. Huippukampaaja,kosmetologi yms.
Ja yritä oman tasoisiasi naisia. Jos yrität itseäsi nuorempia ja huomattavasti paremman näköisiä, et varmasti onnistu.
Jaa että menisin ottamana jotakin botoksia tai hiuslisäkkeitä? Ei tule kuuloonkaan. Mieluummin hyväksyn sen etten ole enää hyvännäköinen
Ap
Niinkö?
Millainen isä sinulla on? Onko hänen käytöksensä mahdollisesti periytynyt sinulle?