Olen yksinäinen eikä kumppania meinaa löytyä, tuntuu että tilanteeni on jo toivoton.
Olen 26-vuotias mies, ei käy flaksi tinderissä eikä muissakaan deittisovelluksissa. Tuntuu että oon jotenkin pudonnut yhteiskunnan kelkasta kun oon vieläkin sinkku, monilla ikäisilläni on pitkät parisuhteet jne. Olen mielestäni ihan hyvä ihminen ja harrastan liikuntaa jne. Mahtaakohan mulla olla edes 1% mahdollisuutta löytää tyttöystävää jonka kanssa toteuttaa perinteinen ydinperhekuvio?
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Kiitos, tämä oli hyvä näkökulma. Monesti suora puhe on paras vaihtoehto vaikka se ei olisikaan sosiaalisesti korrektia
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Just tämä. Näin psykoterapeuttina tekisi mieli sanoa tämä suoraan aika monelle pariutumisen kanssa tuskailevalle, mutta luonnollisesti en voi.
Näin koronapandemian aikana pitääkin eristäytyä.
Miksi näissä aina perustellaan ulkoisia puolia? "Milsen löydä naista? Olen ok-näköinen ja liikunnallinen". Tuo on vain kuorta. Mitä harrastat? Onko kiinnostuksenkohteita? Intohimoja? Arvomaailmasi onko millainen? Mikä tekee sinusta mielenkiintoisen ja persoonallisen? Kyllä sinussa sekin puoli on, kum tuot vain esiin sen.
Mäkin olin yksinäinen. Yritykset saada seuraa päättyivät todella noloihin tilanteisiin. Käyttäydyin kuin romanttisissa komedioissa missä sankarittarelle sattuu ja tapahtuu, mutta sitä onnellista loppua ei vaan tullut. Tajusin, että liika yrittäminen vaan karkottaa ihmisiä.
Päätin nyt että opettelen tykkäämään omasta seurasta, ja jätän seuran hakemisen kokonaan pois elämästä. En jaksa tehdä itsestäni pelleä. Jos ikisinkkuenoni ovat pärjänneet elämässään hyvin ilman kumppaneita niin luulenpa ettei minullakaan ole mitään ongelmaa asian kanssa. Oma käytökseni ällöttää tällä hetkellä, lähinnä se että miten yritin olla mieliksi kaikille jotka vähänkään herättivät kiinnostusta. Ihan siitä lähtien että miten istun muuttui sillä sekunnilla kun joku miellyttävän oloinen ihminen sattui olemaan samassa tilassa. Hyi hele. Ei enää. Ja ei puhettakaan siitä miten käyttäydyin humalassa. Yh.
Loppujen lopuksi parisuhteen mukana tulee vaan omat ongelmansa, sen tiedän aiemmasta suhteesta. Sekin alkoi ihan väärällä tavalla ja olisi pitänyt päättyä jo alkuunsa, mutta idiootti kun olin niin menin halut edellä. Muista; ne ihmiset joita haluat eivät välttämättä ole niitä joiden kanssa kannattaa olla. Sille, että löytää ihmisen jota haluaa ja jonka kanssa voi olla sovussa, riidellä ja elää elämänsä, on niin mahdottoman pieni mahdollisuus.
Jos leffoja, kirjallisuutta ja musiikkia olisi uskominen niin parisuhteessa elävät ihmiset ovat onnensa kukkuloilla, mutta kurjaahan se usein on ja jatkuvasti saa jotain ristiriitaa olla ratkomassa. Ja pahempaakin. Sinkkuudessa on vähintään yhtä paljon hyviä asioita kuin mitä on parisuhteessa olemisessa. Näin minä koen.
Lapsia en luojan kiitos ole koskaan haluamalla halunnut. Sen verran paljon olen muiden lapsia hoitanut etten moista kaipaa omaan elämään. Ihana olla kotona niin ettei kukaan vaadi minulta mitään.
Ehkä päädyn hyvään parisuhteeseen vasta vanhemmalla iällä, kuten monelle tuttavalleni on käynyt. Eräskin vannoutunut vanhapoika pääsi 60-vuotiaaksi asti ilman mitään naiskokemuksia mutta yks kaks löytyi vaimo. En siis pistä vastaan jos sopiva ihminen tulee elämääni, mutta pyrin lopettamaan haaveilut kokonaan, koska ne eivät ole realistisia ja pistävät vaan nupin sekaisin. Että neuvon siis ap:tä keskittymään omaan elämään ja lopettamaan haaveilun. Itse asiassa tämän neuvon sain isältäni nuorena. Nyt vasta tajuan, että mokoma oli täysin oikeassa.
Että sellaista maanantaisepustusta sitten.
Käy suihkussa niin kyllä se siitä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Tämä!! Tuttavapiirissä on tällainen tapaus. Syynä hirveä ulkonäkö, mutta kukaan ei kehtaa sanoa.
Ei niitä kumppaneita kannata sovellutuksista etsiä. Jalkautukaa.
Muistan nuorena kuinka yksi kaveri kännissä manaili, että hän on jo 18-vuotias eikä vieläkään ole tyttöystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi viikolla mahdollisesti tapaan erästä reilu parikymppistä naista. Toivottakaa onnea
Ap
Jaaha, enpä sitten tapaakaan. Ehkä vaikutin liian innokkaalta ja siksi perui.
Ap
Ei oo muuten mun oma kommentti tämä :D
Ap
Vaikutat ap symppikseltä, missä päin Suomea vaikutat? Täällä olisi sulle 38-vuotias kahden lapsen äiti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Eikö vähemmän suosittu tyyppi voi seurustella toisen epäsuositun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Eikö vähemmän suosittu tyyppi voi seurustella toisen epäsuositun kanssa?
Se perinteinen ongelmahan on siinä, että epäviehättävä ei halua toista epäviehättävää. Jossain kohtaa ehkä tajuaa laskea standardejaan, jolloin saattaa löytää jonkun ja elää sitten katkerana siinä suhteessa.
Onko aloittaja Allu, joka nuoreni yhtäkkiä 10 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap symppikseltä, missä päin Suomea vaikutat? Täällä olisi sulle 38-vuotias kahden lapsen äiti :)
Kiva kuulla, mut vähän liikaa kyllä ikäeroa mun makuun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ap symppikseltä, missä päin Suomea vaikutat? Täällä olisi sulle 38-vuotias kahden lapsen äiti :)
Kiva kuulla, mut vähän liikaa kyllä ikäeroa mun makuun.
Ap
Oo sitten yksin. Sulle on viimein seuraa tarjottu, etkä kelpuuta.
Oletko sellainen niinsanottu kiltti mies.
Opettele löytämään iloa muista asioista kuin kumppanuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No v****voi voi. Kaikki ei tule löytämään kumppania koskaan (jo ihan tilastollinen fakta). Ja hyvä niin, noin se luonnonvalinta toimii.
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.
Mistä tällaiset piirteet tunnistaa?
Juuri näin. Joillakin on sellaiset piirteet (fyysiset ja mahdollisesti myös psyykkiset), että jäävät parinmuodostuksen ulkopuolelle (eikä siihen auta mikään tyylinmuutos tai terapia; plastiikkakirurgia ehkä jos sekään). Ja näin sen kuuluu mennä. Minusta on julmaa rohkaista tällaista ihmistä hakkaamaan päätään seinään ja ladella jotain "jokaiselle on joku", "se tapahtuu kun sitä vähiten odotat" -tyyppisiä latteuksia, kun kaikille paistaa kilometrin päähän, että tuota ihmistä ei tule kukaan koskaan haluamaan seksuaalisesti eikä romanttisesti.