Lue keskustelun säännöt.
Lapsella on vaikeuksia viihtyä koulussa, ja meidät vanhemmat on kutsuttu palaveriin
16.02.2023 |
Voi elämän kevät.
Lapsella ei siis ole ongelmia koulunkäynnin suhteen. Hän pärjää perushyvin: huonoimmat numerot on kaseja ja parhaimmat kymppejä. Hänen oppimisestaan ei ole huolta. Mutta hän on koulussa alakuloinen ja masentuneen oloinen.
Syy? Koulukiusaaminen sen hiljaisessa, salakavalassa muodossa. Jätetään ulkopuolelle, puhutaan tylysti ja lytäten, kuiskitaan toiselle samalla kun katsotaan lasta silmiin, levitetään juoruja, lavastetaan syylliseksi kun joltain katoaa jotakin. Tätä tekee kaksi oppilasta, joiden molempien ystävä oma lapsi oli vielä viime keväänä. Näiden kahden lapsen vanhemmat eivät näe asiassa ongelmaa. Koulu puhuu kaveritaidoista. Lapset on laitettu selvittämään asiaa niin, että luokassa on opettaja, oma lapsi ja nämä kaksi kiusaajaa. Ajatelkaa omalle kohdalle miten helppo siinä tilanteessa on lähteä puolustamaan omaa kokemustaan.
Kotona teemme parhaamme. Puhutaan puhumasta päästyämme ja puretaan tilanteet osiin. Vahvistetaan oman lapsen omanarvontuntoa, kerrotaan että hän ei tee mitään väärin, ne kaksi muuta tekee. Yritetään vahvistaa muun elämän hyviä puolia, luetellaan ääneen ne hyvät tyypit ja kaverit keitä lapsen elämässä on. Lapsi on herkkä, ja elämä hänen kanssaan ei aina ole helppoa.
Sitä en tiedä, mistä palaverissa puhutaan. Saanko siellä sanoa miten pettynyt olen koulun toimintaan suojata lapsia tällaiselta toksiselta luokkakaveruudelta? Itselle tuli olo, että mennään sinne syytettyjen penkille puolustamaan omaa vanhemmuutta, kotioloja, lasta. Voin olla aivan hakoteillä, tämä voi olla katastrofiajattelua, en tiedä.
Tilanne on kuitenkin aivan outo ja absurdi. Vedoten vaitiolovelvollisuuteen ja yksityisyyteen, meillä kellään ei ole mitään tietoa siitä, onko näitä kahta lasta puhuteltu miten, onko kotiin otettu yhteyttä.
Kommentit (43)
Joskus muuten ulos jättäminen johtuu ulos jätettävän vanhemmistakin. Tiedän lapseni aiemmilta luokilta yhden lapsen, joka jäi pahasti ulos jopa naapurinsa samanikäisen lapsen seurasta äitinsä takia. Äidillä on tapana tunkea nenänsä ihan joka paikkaan, ohjata kaikkien lasten leikkejä ja ottaa yhteyttä toisiin vanhempiin päivän tekemisistä ihan mitättömissä pikkujutuissa. Todella rasittava tapaus.
Lopputulos oli se, että kukaan lapsista ei enää halunnut olla koulun ulkopuolella tuon kyseisen lapsen kanssa tekemissä, kun nämä johtivat keskusteluihin jälkeenpäin. Ikävää sanoa, että tämä oli muuten muiden lasten vanhemmillekin helpotus. Todella valitettavaa lapselle, että äidin toiminta johtaa tuollaiseen. Kyseisen vanhemman kanssa ei asioita pystynyt ratkaisemaan puhumalla. Hän on mielestään aina oikeassa eikä näe toiminnassaan mitään vikaa. Jossain vaiheessa ilmeisesti ihmetteli, että miksiköhän hänen lapsensa on jäänyt yksin. Vika oli tietysti kaikissa muissa kuin hänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotikoulu on hyvä ratkaisu. Kavereita saa harrastuksissa ja osan oppiaineistakin voi suorittaa harrastuksissa (esim.musiikkiopisto, kuvataidekoulu, käsityökoulu). Lapsella menee elämänhalu ja mielenterveys tuollaisessa ympäristössä.
Minulle on aivan totaalisen yksi ja sama, jos joku pelle sanoo minulle, että näitä sanoja ei saa käyttää. Minä käytän täsmälleen niitä sanoja, mitä minä haluan. Opettaja voi ihan vapaasti vinkua vääristä sanoista, minä en anna sen ulinan vaikuttaa sanomisiini yhtään mitään.
Ja jos kyse on väkivallasta, minä en puhu mistään kiusaamisesta. Minä käytän juuri niitä sanoja tekijästä, joita pitääkin käytää, eli väkivaltainen pazka, rikollinen saazta, hakkaaja, sekopää jne.