Lue keskustelun säännöt.
Miniä haluaa tarkasti määräillä mitä hälle pitää ostaa lahjaksi
14.02.2023 |
Lähetti kuvan ja hinnan ja paikan mistä se kallis design pitää ostaa.
Sen oston jälkeen en enää halua ostaa hälle mitään, annan vain 50 e lahjakortin Prismaan. Ostakoon itse mitä huvittaa.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkin hyvä lahja se prisman lahjakortti
Persoonaton lahja se minusta on. Työpaikalta on tullut joinakin vuosina joululahjaksi Prisman lahjakortti, ja siihen se on hyvä, kun sopii kaikille.
Ensinnäkään sellaista kuin Priaman lahjakortti ei ole olemassakaan. Se on S-ryhmän lahjakortti ja käy todella monissa paikoissa.
Toisekseen, sillä voi ostaa sitten sen persoonallisen lahjan.En kutsuisi sitä ostettua tavaraa enää edes lahjaksi, jos lahjan antaja ei ole kerran saanut itse valita mitä lahjaksi antaa.
Onpas ikävää jos miniät määräilevät myös sen mitä omalle lapsenlapselle saa lahjaksi antaa. Miniät luulee omistavansa lapset? Lapset on vain lainassa, hetken, .
Antakaa isovanhempien toki olla vuorovaikutuksessa ihan omina outoina itsenään, sehän on lapselle suuri rikkaus
Tässäkin varmaan riippuu se, että mitä se isovanhempi on antamassa lahjaksi. Jotain, mitä lapsi aidosti tarvitsee ja haluaa - ja tästähän on hyvä neuvotella sen lapsen vanhempien kanssa - vai jotain, mistä mummolle tai papalle itselleen tulee hyvä mieli. Vaikka sitten Ryhmä Hau yökerrasto, kun lapsi haluaisi mieluiten Super Mario-kerraston, mutta kun lahjan antajalle tulee parempi mieli siitä itsevalitusta Ryhmä Hausta.
T: lapseton
Mä taas muistan, että lapsena sai just mummoilta kivoja lahjoja. Karkkia, blingbling-laukkuja, leluja ym. Vanhemmilta jos ois kysytty, niin joku tylsä pyjama ois tullut. Lapselle on kivempaa, että elämässä on aikuisia, jotka ei kysele vanhemmilta.
Ja kaikilla ei ole niitä kivoja mummoja ja pappoja, jotka antavat kivoja lahjoja, jos saavat itse päättää.
Jos on järkevä lahjan antaja, kuten mummosi oli, ei mitään ongelmaa. Kaikki eivät ole ja yleensä siihen joutuu se miniä puuttumaan ja saa sitten leiman, että yhyy minua sorretaan ikävän miniän toimesta.
Ihan sama kuin se, että jotkut osaavat pyytää ja toivoa järkeviä lahjoja ja osa ei, vaikka ikä alkaisi vitosella.
No mun järkevä äitini ei pitänyt kyllä mummoni lahjoista... karkki olo epäterveellistä ja bling bling turhaa. Mutta onneksi ei loukannut mummoani mielipiteillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan järkevää. Hän ei halua kaappeihin tavaraa, joita ei oikeasti hakua ja tarvitse. Mitään järkeä hankkia jotain, joka päätyy käyttämättä roskiin tai kiertoon. Itseäni ärsyttää myös, jos toivetta ei kuunnella ja jos toivottu asia on liikaa, niin rahana sitten lahja. Leikkokukatkin on loistava juttu, ne voi heittää surutta pois hetken päästä.
Minun äidilläni oli tapana kysyä minulta vinkkiä, mitä lapsille ostaa, esim. college-housuja, paitoja, legoja, hiekkaleluja..... Minulta kysyi aikoinaan mieluista, astiasarjaa, pöytäliinan kokoa ja mieluisia värejä tai vei minut kauppaan, että valitsin itselleni maton. Tuli siis aina mieluisat lahjat.
Anoppi ei ole kysynyt. Ostaa minulle vaatteita tai tekstiilejä inhokkiväreissäni, turhia ja tarpeettomia hupikynttilänjälkoja, kun nautin tyylikkäistä yksinkertaisista lasiesineistä ja painettuja joulukuvioisia liinoja, kun pidän käsityönä tehdyistä tai laadukkaista pellava- tai poppanaliinoista. Jos minulta joskus kysyttäisiin, toistaisin, etten tarvitse mitään, kun sitä olen muutenkin sanonut. Jos ihan pakko olisi jotain ostaa, niin voisin vinkata vaikka kirjan, jota toivoisin tai suklaarasian. Minulle marketin lahjakortti olisi kiva. Sillä voisi ostaa vaikka herkkuja.
Minusta voi aikuisten kesken sopia, ettei ostella esim. joululahjoja, tai jos haluaa jotenkin muistaa antaa jotain, jonka voi syödä tai juoda, kukkia, jotka voi kompostoida tai kynttilän poltettavaksi. On ihan fiksua kysyä mitä lahjansaja toivoisi tai mitä ei ollenkaan tarvitse. Fiksu toiveen esittäjä voi antaa muutaman vinkin edullisimmista vähän hintavampiin. Lahjanantaja valitsee kukkaronsa mukaan tai sen mukaan tuleeko lahja yhdeltä vai useammalta yhteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tärkeintä ole, että lahjansaaja tykkää lahjasta? Osaisinko ostaa mieleisen kysymättä?
Niinpä, tässä tapauksessahan anoppi ei ole kysynyt miniältä lahjatoivetta vaan tämä on sen kyselemättä ilmoittanut..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.
Niin, tässä tapauksessa otat riskin, että annat jotain mikä ei kiinnosta pätkääkään lahjan saajaa. Mutta tärkeintä onkin ilmeisesti antajan oma mielenliikutus annetusta lahjasta kuin lahjan saajan tunteet?
Itse sain parin sadan euron lahjakortin hierojalle lahjaksi. En ole koskaan käynyt hierojalla, kun ei ole tähän mitään tarvetta. Noh, kiitos ja kumarrus mutta tuo lahjakortti sitten vanheni käyttämättömänä. Varmasti kaikilla meillä oli lahjasta hyvä mieli mutta itseäni hieman harmitti kun tuolla rahalla olisi voinut tehdä miljoonaa muutakin asiaa jotka olisivat aidosti kiinnostaneet minua. Nyt tuosta tuli täysi hutikuti mutta omaa mielikuvitusta oltiin käytetty. Aina se ei vain osu yksiin toisen kanssa.
Eihän tässä ollut mitään järkeä. Miksi et voinut mennä edes kokeilemaan tuota hierojaa? Tai antanut lahjakorttia jollekin toiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei halua anopilta lahjoja.
Se krääsä päätyy kirpparille ripeästi.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua anopilta lahjoja.
Se krääsä päätyy kirpparille ripeästi.
Meiltä anopin antamat tavarat lähtivät exän mukana hänen huusholliinsa. Oli juuri sellaista tavaraa mistä en itse koskaan suuremmin välittänyt esim. väreiltään tai tyyliltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis porukka oikeesti jättää lahjakortteja käyttämättä koska ei sovi omaan makuun? Miksi että lahjoita sitä jollekin toiselle, jos ei itseään kiinnosta? Tai vaikka myy eteenpäin? Ennemmin siis heitetään se roskiin, mitä haaskausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkin hyvä lahja se prisman lahjakortti
Persoonaton lahja se minusta on. Työpaikalta on tullut joinakin vuosina joululahjaksi Prisman lahjakortti, ja siihen se on hyvä, kun sopii kaikille.
Ensinnäkään sellaista kuin Priaman lahjakortti ei ole olemassakaan. Se on S-ryhmän lahjakortti ja käy todella monissa paikoissa.
Toisekseen, sillä voi ostaa sitten sen persoonallisen lahjan.En kutsuisi sitä ostettua tavaraa enää edes lahjaksi, jos lahjan antaja ei ole kerran saanut itse valita mitä lahjaksi antaa.
Onpas ikävää jos miniät määräilevät myös sen mitä omalle lapsenlapselle saa lahjaksi antaa. Miniät luulee omistavansa lapset? Lapset on vain lainassa, hetken, .
Antakaa isovanhempien toki olla vuorovaikutuksessa ihan omina outoina itsenään, sehän on lapselle suuri rikkaus
Tässäkin varmaan riippuu se, että mitä se isovanhempi on antamassa lahjaksi. Jotain, mitä lapsi aidosti tarvitsee ja haluaa - ja tästähän on hyvä neuvotella sen lapsen vanhempien kanssa - vai jotain, mistä mummolle tai papalle itselleen tulee hyvä mieli. Vaikka sitten Ryhmä Hau yökerrasto, kun lapsi haluaisi mieluiten Super Mario-kerraston, mutta kun lahjan antajalle tulee parempi mieli siitä itsevalitusta Ryhmä Hausta.
T: lapseton
Mä taas muistan, että lapsena sai just mummoilta kivoja lahjoja. Karkkia, blingbling-laukkuja, leluja ym. Vanhemmilta jos ois kysytty, niin joku tylsä pyjama ois tullut. Lapselle on kivempaa, että elämässä on aikuisia, jotka ei kysele vanhemmilta.
Ei kyllä meidän lapsilla ole ollut kivaa, kun ovat saaneet liian pieniä vaatteita lahjaksi, kun vanhemmilta ei ole voitu edes sitä oikeaa kokoa kysyä. Mitä tekee neljä numeroa liian pienillä jalkineilla tai housuilla, jotka eivät mene päälle. Etenkään kuopus ei ole noudattanut iän mukaisia pituustaulukoita, vaan on aina ollut pitkä ikäisekseen.
Tai kahvin makuista suklaata, mikä ei kenestäkään meistä ollut hyvää. Johonkin leivonnaiseen niitä lopulta käytin. Jos tässä taloudessa suklaa ei sellaisenaan kelpaa, niin silloin on suklaassa jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vain fiksua ilmoittaa mitä toivoisi lahjaksi - olettaen että toiveita on eri hintaluokissa eikä suutu jos saa kuitenkin jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.
Niin, tässä tapauksessa otat riskin, että annat jotain mikä ei kiinnosta pätkääkään lahjan saajaa. Mutta tärkeintä onkin ilmeisesti antajan oma mielenliikutus annetusta lahjasta kuin lahjan saajan tunteet?
Itse sain parin sadan euron lahjakortin hierojalle lahjaksi. En ole koskaan käynyt hierojalla, kun ei ole tähän mitään tarvetta. Noh, kiitos ja kumarrus mutta tuo lahjakortti sitten vanheni käyttämättömänä. Varmasti kaikilla meillä oli lahjasta hyvä mieli mutta itseäni hieman harmitti kun tuolla rahalla olisi voinut tehdä miljoonaa muutakin asiaa jotka olisivat aidosti kiinnostaneet minua. Nyt tuosta tuli täysi hutikuti mutta omaa mielikuvitusta oltiin käytetty. Aina se ei vain osu yksiin toisen kanssa.
Eihän tässä ollut mitään järkeä. Miksi et voinut mennä edes kokeilemaan tuota hierojaa? Tai antanut lahjakorttia jollekin toiselle?
No, se nyt vain jäi kirjakaappiin ja unohtui, koska ei ole hierontaa kohtaan lainkaan mielenkiintoa. Pointti tässäkin lahjassa oli siinä, että antaja oli ahkera hierojalla kävijä, joka itse arvostaa kyseistä palvelua. Lahjan valinta perustui lahjan antajan omaan arvomaailmaan ja tämä vähän sama kuin ostaisi sian säkissä. Lopputulos on arpapeliä. Jos lahja valitaan lahjansaajan arvomaailmasta, niin ohilyöntiä ei juurikaan tapahdu.
Karrikoiden voisin kysyä, että jos saisit lahjaksi brasialaisen vahauksen niin olisitko tyytyväinen lahjaasi? Tällekin on vannoutunut käyttäjäkuntansa mutta en nyt ehkä itse lahjaksi antaisi. Ja tosiaankin mietin lahjan valinnassa lahjan saajaa pikemminkin kuin omia kiinnostukseni kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä minustakin asiatonta esittää suhteettoman kalliita toiveita. Mutta ainahan niitä voi ostaa muiden kanssa kimpassa ja on kiva että antaa lahjoja mitä tietää että tulevat käyttöön ja ovat mieluisia. Turhaa tavaraa on maailmassa jo ihan liikaa ja epätoivottu lahja päätyy sitten johonkin kaapin perälle kunnes se päätyy roskiin.
Meillä on eräs sukulainen, joka aina lapsensa syntymäpäivien lähestyessä esitti todella kalliita lahjatoiveita. Siis jotain merkkivaatteita tmv, joista moni voi vain haaveilla saavansa edes omilta vanhemmiltaan, saati sitten kummeilta. Ihan pokkana vaan ilmoitti, että joku Rukkan kallis talvihaari kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkin hyvä lahja se prisman lahjakortti
Persoonaton lahja se minusta on. Työpaikalta on tullut joinakin vuosina joululahjaksi Prisman lahjakortti, ja siihen se on hyvä, kun sopii kaikille.
Ensinnäkään sellaista kuin Priaman lahjakortti ei ole olemassakaan. Se on S-ryhmän lahjakortti ja käy todella monissa paikoissa.
Toisekseen, sillä voi ostaa sitten sen persoonallisen lahjan.En kutsuisi sitä ostettua tavaraa enää edes lahjaksi, jos lahjan antaja ei ole kerran saanut itse valita mitä lahjaksi antaa.
Onpas ikävää jos miniät määräilevät myös sen mitä omalle lapsenlapselle saa lahjaksi antaa. Miniät luulee omistavansa lapset? Lapset on vain lainassa, hetken, .
Antakaa isovanhempien toki olla vuorovaikutuksessa ihan omina outoina itsenään, sehän on lapselle suuri rikkaus
Tässäkin varmaan riippuu se, että mitä se isovanhempi on antamassa lahjaksi. Jotain, mitä lapsi aidosti tarvitsee ja haluaa - ja tästähän on hyvä neuvotella sen lapsen vanhempien kanssa - vai jotain, mistä mummolle tai papalle itselleen tulee hyvä mieli. Vaikka sitten Ryhmä Hau yökerrasto, kun lapsi haluaisi mieluiten Super Mario-kerraston, mutta kun lahjan antajalle tulee parempi mieli siitä itsevalitusta Ryhmä Hausta.
T: lapseton
Mä taas muistan, että lapsena sai just mummoilta kivoja lahjoja. Karkkia, blingbling-laukkuja, leluja ym. Vanhemmilta jos ois kysytty, niin joku tylsä pyjama ois tullut. Lapselle on kivempaa, että elämässä on aikuisia, jotka ei kysele vanhemmilta.
Ja kaikilla ei ole niitä kivoja mummoja ja pappoja, jotka antavat kivoja lahjoja, jos saavat itse päättää.
Jos on järkevä lahjan antaja, kuten mummosi oli, ei mitään ongelmaa. Kaikki eivät ole ja yleensä siihen joutuu se miniä puuttumaan ja saa sitten leiman, että yhyy minua sorretaan ikävän miniän toimesta.
Ihan sama kuin se, että jotkut osaavat pyytää ja toivoa järkeviä lahjoja ja osa ei, vaikka ikä alkaisi vitosella.
Pointtina taisi olla, että se mikä on lapsen mielestä kivaa, ei aina ole aikuisen mielestä järkevää. Meilläkin on monet synttäri- ja joululahjat saatu sukulaisilta, sellaisia leluja ja krääsiä, mitä itse en ikinä olisi ostanut tai ehdottanut, mutta mistä lapset tykkäävät. Pimeässä hohtava ranneke, laatikollinen emojitarroja ja -tehtäviä, saippuakuplakone, poninmuotoinen pyssy, kasa karkkia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.
Niin, tässä tapauksessa otat riskin, että annat jotain mikä ei kiinnosta pätkääkään lahjan saajaa. Mutta tärkeintä onkin ilmeisesti antajan oma mielenliikutus annetusta lahjasta kuin lahjan saajan tunteet?
Itse sain parin sadan euron lahjakortin hierojalle lahjaksi. En ole koskaan käynyt hierojalla, kun ei ole tähän mitään tarvetta. Noh, kiitos ja kumarrus mutta tuo lahjakortti sitten vanheni käyttämättömänä. Varmasti kaikilla meillä oli lahjasta hyvä mieli mutta itseäni hieman harmitti kun tuolla rahalla olisi voinut tehdä miljoonaa muutakin asiaa jotka olisivat aidosti kiinnostaneet minua. Nyt tuosta tuli täysi hutikuti mutta omaa mielikuvitusta oltiin käytetty. Aina se ei vain osu yksiin toisen kanssa.
Eihän tässä ollut mitään järkeä. Miksi et voinut mennä edes kokeilemaan tuota hierojaa? Tai antanut lahjakorttia jollekin toiselle?
No, se nyt vain jäi kirjakaappiin ja unohtui, koska ei ole hierontaa kohtaan lainkaan mielenkiintoa. Pointti tässäkin lahjassa oli siinä, että antaja oli ahkera hierojalla kävijä, joka itse arvostaa kyseistä palvelua. Lahjan valinta perustui lahjan antajan omaan arvomaailmaan ja tämä vähän sama kuin ostaisi sian säkissä. Lopputulos on arpapeliä. Jos lahja valitaan lahjansaajan arvomaailmasta, niin ohilyöntiä ei juurikaan tapahdu.
Karrikoiden voisin kysyä, että jos saisit lahjaksi brasialaisen vahauksen niin olisitko tyytyväinen lahjaasi? Tällekin on vannoutunut käyttäjäkuntansa mutta en nyt ehkä itse lahjaksi antaisi. Ja tosiaankin mietin lahjan valinnassa lahjan saajaa pikemminkin kuin omia kiinnostukseni kohteita.
En edes sheivaa, mutta kyllä todellakin olisin ja mielenkiinnolla odottaisin uutta kokemusta. 😂Musta on jännä ajatella, että ihminen on niin jumittunut omiin tapoihinsa, ettei kiinnostu itselle oudoista asioista ees kokeilumielessä. - se eränainen, joka kävi kosmetologilla.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on vain fiksua ilmoittaa mitä toivoisi lahjaksi - olettaen että toiveita on eri hintaluokissa eikä suutu jos saa kuitenkin jotain ihan muuta.
On se silloin jos saajalta vartavasten kysytään mitä tämä haluaisi lahjaksi. Se, että ilmoittaa lahjatoiveensa kenenkään sitä kysymättä, on erittäin epäkohteliasta.
Vierailija kirjoitti:
Siis porukka oikeesti jättää lahjakortteja käyttämättä koska ei sovi omaan makuun? Miksi että lahjoita sitä jollekin toiselle, jos ei itseään kiinnosta? Tai vaikka myy eteenpäin? Ennemmin siis heitetään se roskiin, mitä haaskausta.
Mahdotonta, jos lahjakortti on nimetty. Ei voinut antaa edes työkaverille, joka olisi tykännyt.
Erikoiset "hemmotteluhoidot" on riskilahja, jonka antaa tukeakseen yrittäjää, jos lahjakorttia ei voi lahjoittaa tai vaihtaa rahaksi.
En ole lukenut ketjua mutta onko pariskunnalla rahasta tiukkaa? Jos ei ole ikinä rahaa ostaa itselleen mitään, niin silloin joulu ja syntymäpäivä ovat tässä mielessä paineistettuja. Harmittaa todella saada jotain käyttökelvotonta tavaraa kun kerrankin voisi saada itselleen jotain kivaa. Designtavara toiveena ei toki kuulosta siltä että olisivat köyhiä. Onneksi oma anoppini lopetti turhan tavaran oston ja lahjoittaa nykyään rahaa merkkipäivinä.
Me on monta kertaa anopin kanssa yhdessä todettu, että jokaisella on jo kämppä ihan täynnä turhaa tavaraa. Ja onneksi ollaan molemmat fiksuja aikuisia ihmisiä, joilla ei ole mitään tarvetta ilkeillä muille esimerkiksi antamalla tahallaan paskoja lahjoja tai vastaavasti dissailemalla kaikkea, mitä toiselta lahjaksi saa. Jos anoppi haluaa antaa minulle lahjan, se on yleensä lahjakortti ruokakauppaan jota käytän tai jokin ihana itse tehty neuletyö, johon on kysynyt minulta mielipidettä ja väritoiveita. Itse annan anopille yleensä kukkia tai jotain sellaisia herkkuja, joita ei hänen kotikaupungistaan löydy. Mulla on hyvä anoppi ja luulen, että anopillanikin on oikein kiva miniä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.
Niin, tässä tapauksessa otat riskin, että annat jotain mikä ei kiinnosta pätkääkään lahjan saajaa. Mutta tärkeintä onkin ilmeisesti antajan oma mielenliikutus annetusta lahjasta kuin lahjan saajan tunteet?
Itse sain parin sadan euron lahjakortin hierojalle lahjaksi. En ole koskaan käynyt hierojalla, kun ei ole tähän mitään tarvetta. Noh, kiitos ja kumarrus mutta tuo lahjakortti sitten vanheni käyttämättömänä. Varmasti kaikilla meillä oli lahjasta hyvä mieli mutta itseäni hieman harmitti kun tuolla rahalla olisi voinut tehdä miljoonaa muutakin asiaa jotka olisivat aidosti kiinnostaneet minua. Nyt tuosta tuli täysi hutikuti mutta omaa mielikuvitusta oltiin käytetty. Aina se ei vain osu yksiin toisen kanssa.
Eihän tässä ollut mitään järkeä. Miksi et voinut mennä edes kokeilemaan tuota hierojaa? Tai antanut lahjakorttia jollekin toiselle?
No, se nyt vain jäi kirjahyllyyn ja unohtui, kun ei kiinnostanut missään vaiheessa käyttää sitä. Pointti tässä asiassa on siinä, että lahjan antaja valitsi lahjan omien tuntemustensa perusteella, kun hän tykkää käydä hierojalla. Noh, minua tuo nyt ei vain kiinnosta. Ylipäätänsä jos lahjan valintaan sisältyy sana: minä, niin lahjan valintaperusteet ovat väärät. Lahjan tarkoitus on ensi sijaisesti miellyttää saajaansa ja toissijaisesti antajaansa. Tosin kaikki eivät tätäkään pysty ymmärtämään vaan kuvittelevat pienen päänsä sisällä olevansa aina oikeassa.
Ihan itse teen valinnat siitä mitä haluan kokeilla, joten ihan se ja sama onko lahjakorttia vai ei. Mittarissa on riittävästi kilometreja jotta kykenen päätökseni tekemään ihan itse ilman muiden apua.
Veditpä överiksi tuon ponijutun. Kirjoittajan pointti varmaan oli se, että jos haluaa lapsellaan olevan suhteen johonkin ihmiseen, sen muodostuminen vaatii tiettyä vapautta. Joillain vanhemmilla on se hassu harha, että suhde heidän lapseen on jotain, mikä pitää ansaita kääntymällä miljoonalle mutkalle mitä vanhempi vaatii. Ja sitten sama vanhempi valittaakin, miten kukaan ei auta. Jos vanhempi määrää, että mummon koira ei saa olla samassa tilassa lapsen kanssa, lopputulema on se, että lasta ei enää haluta kylään ja mummo viettää aikaansa niiden kanssa, jotka on joustavampia.