Lue keskustelun säännöt.
Miniä haluaa tarkasti määräillä mitä hälle pitää ostaa lahjaksi
14.02.2023 |
Lähetti kuvan ja hinnan ja paikan mistä se kallis design pitää ostaa.
Sen oston jälkeen en enää halua ostaa hälle mitään, annan vain 50 e lahjakortin Prismaan. Ostakoon itse mitä huvittaa.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen ottanut sen kannan, että sanelen nykyään tarkemmin mitä toivon lahjaksi. En halua enää krääsää nurkkiini. Annan toki pari vaihtoehtoa.
Sama. En halua turhaa krääsää, olen enemmän mielissäni siitä jos minulle ei osteta mitään.
Teille ainostaan se mikä ei ole "krääsää" on juurikin kallista merkkidesignia.
Väärin. Meille krääsää on se, mitä emme ole halunneet ja mitä emme tarvitse. Minä pyysin kerran kuorimaveistä, kun oikein väännettiin kättä selän taakse. Hinta jotain parin euron luokkaa. Ja mitä sain? Ruman värisiä Luhdan pyyhkeitä. Meillä ei ollut tarvetta uusille pyyhkeille eikä ylimääräistä tilaa alkaa säilytellä niitä, emmekä niin rumia (ruskeita) olisi halunneet käyttää muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hirveä miniä, joka en halua lahjaksi yhtään mitään. Mielelläni otan vieraaksi koska vain ja tarjoan kakkukahvit, enkä siitä pahastu, jos haluaa tuoda syömistä tai juomista, mutta en tosiaan halua mitään tavaroita keneltäkään yhteenkään nurkkaan. Eikä myöskään mieheni. Anoppi "kärsi" mieheni koko nuoruuden ajan siitä, kun hänen pojalleen "ei kelpaa mikään" (kun ei siis halunnut koskaan lahjaksi MITÄÄN - ei ollut kyse siitä, että olisi nirsoillut lahjoista, että vääränlainen tuli), ja ilahtui sitten kun sai miniän, että mulle voikin ostaa kaikkien menetettyjen vuosien edestä. Noh, ei mennytkään niin kuin toivoi :D Todella monta vuotta yritti syyllistäen tyrkyttää milloin mitäkin tavaraa aina käydessään (ei siis pelkästään syntymäpäivinä), eikä mennyt jakeluun, ettemme halua mitään, koska meillä on jo kaikki mitä halutaan, ja maailma hukkuu muutenkin roskaan. Lopulta miehen piti siis ihan huutaa naama punaisena tästä. Se oli ihan kauhea tilanne, mutta sen jälkeen ymmärsi ja nyt on kaikin puolin mukava nähdä, kun ei tapaamiset pääty itkuun siitä, kun "mikään ei kelpaa" (ja siis todellakin joka ikinen kerta lähti kyynelehtien meiltä tavaroinensa, kun kieltäydyttiin ottamasta vastaan). Jotenkin se sijoiltaan mennyt levy siis pääsi takaisin paikalleen, kun mies karjaisi kunnolla.
Hyi. Olettepa hirveitä ihmisiä. Myötätuntoni täysin anoppiparan puolella. Ei poika saa huutaa vanhalle äidilleen. Etenkään kun tuon pahemmasta asiasta ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö miniältä mitä hän haluaa vai antoiko ohjeet lahjasta ihan pyytämättä?
Antoi lahjatoiveen pyytämättä.
En halua olla vain rahapussi hänelle, ostakoon itse lahjansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyitkö miniältä mitä hän haluaa vai antoiko ohjeet lahjasta ihan pyytämättä?
Antoi lahjatoiveen pyytämättä.
En halua olla vain rahapussi hänelle, ostakoon itse lahjansa.
Ap
No sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa, et osta lahjaa koska sitä on pyydetty ilman kysymystä mitä toivotaan lahjaksi. Miniän on syytä hyväksyä ettei aina saa mitä haluaa, ei edes aikuisena.
Varmaan olet aikaisemmin antanut hänelle lahjaksi hutiostoksiasi, kuten minun anoppini.
"Se on isoa M kokoa oleva pusero, oli liian iso minulle". Ennen pesua hihat olivat muutaman sentin liian lyhyetä, ensimmäisen pesun jälkeen 10 cm liian lyhyet. Olen anoppia päätä pidempi. Pesun jälkeen vaatikin sen itselleen takaisi. Eli se siitä lahjasta.
Vastaavia lahjoja oli useampiakin eli jäin ilman lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä annan lahjaksi kokonaisen ananaksen. se on terveellinen lahja. sitä voi laittaa pitsan päälle reilusti.
Itse asiassa, tää ois mun unelmalahja :D En tosin laittaisi pitsan päälle, vaan söisin silleensä. Ananas on lempihedelmäni ja haluan lahjaksi vain jotain nopeasti pois kuluvaa.
Minulle myös kelpaisi ananas. Hyvä lahja!
Paljon helpompaa jos lopettaisitte puolin ja toisin lahjat kokonaan. Kukin ostaisi omat lahjansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä annan lahjaksi kokonaisen ananaksen. se on terveellinen lahja. sitä voi laittaa pitsan päälle reilusti.
Itse asiassa, tää ois mun unelmalahja :D En tosin laittaisi pitsan päälle, vaan söisin silleensä. Ananas on lempihedelmäni ja haluan lahjaksi vain jotain nopeasti pois kuluvaa.
Minulle myös kelpaisi ananas. Hyvä lahja!
Lehtiruusukkeen voi istuttaa ruukkuun huonekasviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hirveä miniä, joka en halua lahjaksi yhtään mitään. Mielelläni otan vieraaksi koska vain ja tarjoan kakkukahvit, enkä siitä pahastu, jos haluaa tuoda syömistä tai juomista, mutta en tosiaan halua mitään tavaroita keneltäkään yhteenkään nurkkaan. Eikä myöskään mieheni. Anoppi "kärsi" mieheni koko nuoruuden ajan siitä, kun hänen pojalleen "ei kelpaa mikään" (kun ei siis halunnut koskaan lahjaksi MITÄÄN - ei ollut kyse siitä, että olisi nirsoillut lahjoista, että vääränlainen tuli), ja ilahtui sitten kun sai miniän, että mulle voikin ostaa kaikkien menetettyjen vuosien edestä. Noh, ei mennytkään niin kuin toivoi :D Todella monta vuotta yritti syyllistäen tyrkyttää milloin mitäkin tavaraa aina käydessään (ei siis pelkästään syntymäpäivinä), eikä mennyt jakeluun, ettemme halua mitään, koska meillä on jo kaikki mitä halutaan, ja maailma hukkuu muutenkin roskaan. Lopulta miehen piti siis ihan huutaa naama punaisena tästä. Se oli ihan kauhea tilanne, mutta sen jälkeen ymmärsi ja nyt on kaikin puolin mukava nähdä, kun ei tapaamiset pääty itkuun siitä, kun "mikään ei kelpaa" (ja siis todellakin joka ikinen kerta lähti kyynelehtien meiltä tavaroinensa, kun kieltäydyttiin ottamasta vastaan). Jotenkin se sijoiltaan mennyt levy siis pääsi takaisin paikalleen, kun mies karjaisi kunnolla.
Hyi. Olettepa hirveitä ihmisiä. Myötätuntoni täysin anoppiparan puolella. Ei poika saa huutaa vanhalle äidilleen. Etenkään kun tuon pahemmasta asiasta ei ole kyse.
En ymmärrä tätä "ei saa huutaa vanhalle äidille" -juttua? Tosi usein näkee näin sanottavan. Tottakai saa huutaa, kun ei mene asia perille vaikka kuinka nätisti on sanottu jo vuosia. VUOSIA! Ja aina se itkuun pillahtaminen, kun olevinaan tuli yllätyksenä, ettemme halua tavaraa. Sitten mies huusi tuon yhden kerran ja siihen loppui tavaran roudaaminen sekä itkeminen. Sanoisin, että erittäin hyvin tehty! Sitä paitsi, en nyt sanoisi, että 65-vuotias on vielä mikään vanha :D Ainakaan nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko aikuiset jotain tavaralahjoja?
Vierailija kirjoitti:
Onkin hyvä lahja se prisman lahjakortti
Persoonaton lahja se minusta on. Työpaikalta on tullut joinakin vuosina joululahjaksi Prisman lahjakortti, ja siihen se on hyvä, kun sopii kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olet aikaisemmin antanut hänelle lahjaksi hutiostoksiasi, kuten minun anoppini.
"Se on isoa M kokoa oleva pusero, oli liian iso minulle". Ennen pesua hihat olivat muutaman sentin liian lyhyetä, ensimmäisen pesun jälkeen 10 cm liian lyhyet. Olen anoppia päätä pidempi. Pesun jälkeen vaatikin sen itselleen takaisi. Eli se siitä lahjasta.
Vastaavia lahjoja oli useampiakin eli jäin ilman lahjoja.
En ole aiemmin antanut mitään lahjaa hälle, vasta äskettäin muuttivat yhteen asumaan ja sinne tuli tupaantulijais-lahjatoive tai paremminkin määräys. En kysynyt lahjatoivetta koska en ajatellut koko asiaa etukäteen. Myöhemmin menivät kihloihin ja annettiin ymmärtää että myös kihlajaislahja minulta olis jo valmiina toivomuslistalla..
En osta, ei muillekaan kukaan kihlajaislahjoja ostellut
AP
Mun anoppi antoi joka joulu lahjaksi hänen itsensä kirjailemia vohvelikangaspyyhkeitä, joita nuorena äitinä halveksin.
Kunnes anoppi kuoli. Nyt arvostan niitä hyvin paljon ja muistan anoppia lämmöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä minustakin asiatonta esittää suhteettoman kalliita toiveita. Mutta ainahan niitä voi ostaa muiden kanssa kimpassa ja on kiva että antaa lahjoja mitä tietää että tulevat käyttöön ja ovat mieluisia. Turhaa tavaraa on maailmassa jo ihan liikaa ja epätoivottu lahja päätyy sitten johonkin kaapin perälle kunnes se päätyy roskiin.
No tämä kimpassa ostaminen olisikin ihan parasta. Saisinpa vain yhden sukulaisen tähän mukaan. Monet laittavat mielummin sen parikymppiä yhteispottiin ja sillä ostetaan joku kalliimpi. Mutta yksi ei näihin suostu, vaan enemmän on parempi. Selviäisi helpommalla kun laittaisi sen 20e yhteiseen lahjaan, mutta mielummin ostaa monta eri lahjaa 100e edestä ja ne jäävät poikkeuksetta meillä vain pyörimään ja lopulta roskiin.
Eräänä vuonna sanoin asiasta x, että ei kannata ostaa, menevät vain roskiin. Nyt se asia tuli meille muutaman vuoden päästä ja roskissa on jo. Ei ollut kestävä tai millään tavalla järkevä. Toimimattomana on roskissa. Olisi tuonkin rahan pistänyt vain yhteiseen lahjaan, niin rahat eivät olisi menneet hukkaan.
Onko teillä kaikilla sitten aina mielessä lahjatoivelista? Itse en ainakaan osaa edes esittää mitään lahjatoiveita. En toivo mitään järkevää. Kun ei nyt oikein mitään ulkomaan matkaakaan kehtaa toivoa 😄
Eikö tärkeintä ole, että lahjansaaja tykkää lahjasta? Osaisinko ostaa mieleisen kysymättä?
Kukaan ei tänä yltäkylläisyyden aikana halua mitä sattuu krääsää kaappien täytteeksi.
Minun miniä neuloi mulle pyytämättä
villasukat. Rumat ja liian isot.
En laita jalkaan vaan vien kierrätyskeskukseen.
En tarvitse sillä mulla on ennestään riittävästi
kauniimpia ja sopivia. Pitää varmaankin huutaa hälle kurkku suorana että lopettaa antamasta typeriä rumia lahjojaan.
Toi myös pahaa suklaata jota en halua syöfä sillä en pidä suklaasta..
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.
Ai, mun mielestä lahjassa taas ei ole kyse antajasta vaan saajasta. Tosin en pyydä keltään mitään mutta kerron kyllä toiveen jos kysytään.
Onkin hyvä lahja se prisman lahjakortti