Miniä haluaa tarkasti määräillä mitä hälle pitää ostaa lahjaksi

Hyvä vaan, että ihmiset itse kertoo mitä haluavat lahjaksi. Itse ainakin olen saanut näitä "antajan näköisiä" lahjoja ihan liikaa. Millon mitäkin kippoa ja kuppia tai korua. En käytä koruja ja astiatkin on jo valmiiksi jne. Mieluummin sanoisin mitä haluan tai ottaisin vastaan lahjakortin markettiin.

Olettaen siis, että nuo lahjatoiveet ovat realistisia eli ei pyydetä jotakin tonnin kassia ihmiseltä, jolla ei ole rahaa kuin roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä minustakin asiatonta esittää suhteettoman kalliita toiveita. Mutta ainahan niitä voi ostaa muiden kanssa kimpassa ja on kiva että antaa lahjoja mitä tietää että tulevat käyttöön ja ovat mieluisia. Turhaa tavaraa on maailmassa jo ihan liikaa ja epätoivottu lahja päätyy sitten johonkin kaapin perälle kunnes se päätyy roskiin.

Meillä on eräs sukulainen, joka aina lapsensa syntymäpäivien lähestyessä esitti todella kalliita lahjatoiveita. Siis jotain merkkivaatteita tmv, joista moni voi vain haaveilla saavansa edes omilta vanhemmiltaan, saati sitten kummeilta. Ihan pokkana vaan ilmoitti, että joku Rukkan kallis talvihaari kiitos.

Ei oo mitään järkeä esitellä anopille lahjatoivetta. Ostakaa itse tavaramme, älkää vaatiko anoppeja ostamaan niitä.

IOn arvokasta jos isovanhemmat haluavat olla vuorovaikutuksessa lastenlasten kanssa antamalla lahjoja jotka ovat isovanhempien näköisiä. Älkää loukatko arvostelullanne. Antakaa lastemme nauttia niistä lahjoista! Niistä syntyy lapselle arvokkaita muistoja. Ei haittaa mitään vaikka lahja tuntuisi miniästä " vääränlaiselta".

Puuttumalla lapsen ja isovanhemman väleihin ja vuorovaikutukseen tuotatte vahinkoa omalle lapselle , riistätte lapselta positiivisia muistoja ja kokemuksia . Lapsi on anopin sukua ja samaa verta, vaikka te ette olekaan

Antakaa tuon tärkeän ihmisuhteen kehittyä ja kasvaa, älkää määräilkö, arvostelko ja kaventako lapsen identiteetin kehitystä.

No, laita sinäkin kuvan kanssa lahjatoive miniälle.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.

Siis mitä? Lahjan kuuluu ilahduttaa lahjan saajaa, ei kertoa lahjan antajasta! Mutta huonotapaista on tuollainen lahjan "tilaaminenkin", noloa. Jos ei ap siis ole ensin kysynyt mitä miniä haluaa lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

No, laita sinäkin kuvan kanssa lahjatoive miniälle.

Sepä se. Tuskinpa löytyy mistään anoppia joka olisi noin itsekäs että lahjatoiveitaan miniälle esittelisi.

Tuskin he myöskään ääneen toisille arvostelevat miniän antamaa lahjaa, edes takanapäin. Ovat vain iloisia että ylipäätään

jonkinlaisen lahjan saivat.

Ei ole säädetty lakia jonka mukaan lahjan kuuluu ilahduttaa lahjan saajaa siten että lahjan pitää olla täsmälleen toiveen mukainen ja hintainen.

Minä haluan antaa lahjoja jotka ovat iloisia yllätyksiä ja kertovat jotain myös minun arvomaailmasta. Jos ei kelpaa niin olkoot ilman lahjoja vastaisuudessa. En mee

enää kyläänkään jos minun tulisisille nyrpistellään.

Oletko muuten koskaan antanut anopillesi lahjaa? Onko hän sitä lahjaa arvostellut tai nyrpistellyt sille?

Entä onko anoppi lähetellyt sinulle etukäteen lahjatoiveitaan kuvan kanssa? Suuttunut jos et juuri sitä lahjaa ole hälle hankkinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ikävältä ja itsekkäältä ihmiseltä. Mieluiten minäkin annan lahjoja jotka kertoo jotain myös lahjan antajasta.

Niin, tässä tapauksessa otat riskin, että annat jotain mikä ei kiinnosta pätkääkään lahjan saajaa. Mutta tärkeintä onkin ilmeisesti antajan oma mielenliikutus annetusta lahjasta kuin lahjan saajan tunteet?

Itse sain parin sadan euron lahjakortin hierojalle lahjaksi. En ole koskaan käynyt hierojalla, kun ei ole tähän mitään tarvetta. Noh, kiitos ja kumarrus mutta tuo lahjakortti sitten vanheni käyttämättömänä. Varmasti kaikilla meillä oli lahjasta hyvä mieli mutta itseäni hieman harmitti kun tuolla rahalla olisi voinut tehdä miljoonaa muutakin asiaa jotka olisivat aidosti kiinnostaneet minua. Nyt tuosta tuli täysi hutikuti mutta omaa mielikuvitusta oltiin käytetty. Aina se ei vain osu yksiin toisen kanssa.

500 eurolla hierontaa ja kauneushoitoja, kun lahjan antajakin tasan tarkkaan tietää, etten siedä vieraiden ihmisten kosketusta ja mun naamaa ei saa paranneltua kulmahiomakoneellakaan. Oikeasti harmittaa edelleen. Minulla olisi ollut käyttöä ihan vaikka 50e Prisman lahjakortilla, ja lahjaan osallistuneistakin osalla ei oikeasti olisi ollut varaa. Ja ne rahat siis menivät hukkaan 😔

Tiedostan, että minulle on vaikea ostaa lahjoja ja minun on myös vaikea usein keksiä toiveita. Jos tuote on sen hintainen , että sitä kehtaa pyytää lahjaksi (sanotaan vaikka 50-200€, riippuen kenestä on kysymys) ja tarvitsen/haluan sen, niin olen todennäköisesti jo ostanut sen.

Jos sitten satun tarvitsemaan jotain, niin se on todennäköisesti jotain spesifiä, sanotaanko tietyt hanskat erittäin kylmiin vuoristo-olosuhteisiin ja silloin haluan juuri sen tietyn tuotteen. Jotain sinnepäin juttuja löytyy kyllä kaapeista ihan tarpeeksi ja niihin heidän ei kannata tuhlata rahojaan.

Mieluummin toisivat vaikka paketin hyvää teetä tai lupautuisivat vahtimaan lapsia, niin että saisimme vähän omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole säädetty lakia jonka mukaan lahjan kuuluu ilahduttaa lahjan saajaa siten että lahjan pitää olla täsmälleen toiveen mukainen ja hintainen.

Minä haluan antaa lahjoja jotka ovat iloisia yllätyksiä ja kertovat jotain myös minun arvomaailmasta. Jos ei kelpaa niin olkoot ilman lahjoja vastaisuudessa. En mee

enää kyläänkään jos minun tulisisille nyrpistellään.

Miksi kuvittelet, että lahjan saajat haluvat kämppänsä kertovan, että Pirkko-täti tykkää Mariskooleista tms. Kertoo paljon sinusta, että annat lahjoja ilahduttaaksesi itseäsi eikä lahjan saajaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko muuten koskaan antanut anopillesi lahjaa? Onko hän sitä lahjaa arvostellut tai nyrpistellyt sille?

Entä onko anoppi lähetellyt sinulle etukäteen lahjatoiveitaan kuvan kanssa? Suuttunut jos et juuri sitä lahjaa ole hälle hankkinut?

Kyllä on. Sekä appi, anoppi että kälyt.

Tilasivat myös majoituksia ja kyytejä ilmaiseksi ja ruokailut piti meillä olla just sellaiset kuin he syö.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole säädetty lakia jonka mukaan lahjan kuuluu ilahduttaa lahjan saajaa siten että lahjan pitää olla täsmälleen toiveen mukainen ja hintainen.

Minä haluan antaa lahjoja jotka ovat iloisia yllätyksiä ja kertovat jotain myös minun arvomaailmasta. Jos ei kelpaa niin olkoot ilman lahjoja vastaisuudessa. En mee

enää kyläänkään jos minun tulisisille nyrpistellään.

Miksi kuvittelet, että lahjan saajat haluvat kämppänsä kertovan, että Pirkko-täti tykkää Mariskooleista tms. Kertoo paljon sinusta, että annat lahjoja ilahduttaaksesi itseäsi eikä lahjan saajaa.

Just niin on kiva. Onneksi kukaan ei multa etukäteen kysellyt mitä haluaisin lahjaksi. Olen saanut kokea monta yllätystä ja uudenlaista kokemusta. Ei se haittaa jos siskon ostama mekko seisoo kaapissa koska makumme on hiukan eri, pidän sitä kuitenkin aina kun hän on näkemässä koska haluan ilahduttaa häntä. Tai miehen ostama

poliittinen kirja on yhä lukematta, koetan

kyllä lukea.

Lahjan antaja haluaa mulle kokemuksen jota itse en edes älyäisi toivoa. Kivaa.