Lue keskustelun säännöt.
Oletko asunut syntymästäsi asti samalla paikkakunnalla?
12.02.2023 |
Miltä se tuntuu, jos ihminen on jämähtänyt asumaan koko ikänsä samassa kunnassa, missä on syntynytkin?
Onko koskaan tuntunut siltä, että on menettänyt ns. jotain, jos ja kun ei ole tarvinnut ikinä muuttaa mihinkään muualle, ei työn, ei opiskelujen, eikä parisuhteen takia mihinkään kotipaikkakunnaltaan??
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset eivät muuta muualle. Heidän ei tarvitse.
Monelle helsinkiläiselle saattaisi tehdä ihan hyvää käväistä asumassa muuallakin. Vois kokeilla Suomessa vähintään paria muutakin paikkaa eri ilmansuunnilla ja kaukana toisistaan, sekä asua ulkomaillakin. Maailmankuva ja ihmiskäsitys avartuisi. No, kaikki helsinkiläiset eivät ole juntteja.
Tuota kokeilua estää se, että monella pienellä paikkakunnalla on pakko ostaa se talo. Tulee aika kallis kokeilu, jos tai kun ei saa sitä sitten seuraavalle enää kaupan. Vuokra-asuntokanta ei ole maalaiskunnissa mikään kovin kummoinen.
Ulkomaat voi olla enemmän ok varsinkin, jos ymmärtää laittaa asuntonsa Helsingissä vuokralle siksi aikaa eikä myy kokonaan pois.
Esim. voisi asua vaikka muutaman vuoden vuokralla muualla Suomessa. Voihan asuntonsa siitä huolimatta laittaa vuokralle Helsinkiin. Ei kai sitä taloa ole pakko ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan. En edes jaksa laskea montako kertaa olen muuttanut lapsuudesta alkaen. Mutta aikuisiällä n. 10 kertaa maasta toiseen.
Hgissä asunut aina eli yli 50 vuotta jo - enpä ole kaivannut muualle. Toki olen asunut eri puolilla kaupunkia.
Sisareni on 50v ja muuttanut elämänsä aikana kotitalostamme naapuriin eli meni naapurin pojan kanssa naimisiin ja yhdessä olleet teini-iästä asti. En tiedä onko se huonompi vai parempi kuin oma polkuni jolla olen kiertänyt Suomea. Viimeisen 8 vuotta asunut yhdessä ja samassa kaupungissa vaimoni kanssa mutta silloinkin asunto vaihtunut välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset eivät muuta muualle. Heidän ei tarvitse.
Monelle helsinkiläiselle saattaisi tehdä ihan hyvää käväistä asumassa muuallakin. Vois kokeilla Suomessa vähintään paria muutakin paikkaa eri ilmansuunnilla ja kaukana toisistaan, sekä asua ulkomaillakin. Maailmankuva ja ihmiskäsitys avartuisi. No, kaikki helsinkiläiset eivät ole juntteja.
Arvostan tosi paljon Suomen luontoa. Olen viihtynyt kaikkialla missä olen asunut, mutta villi luonto on minun juttuni. Pitää olla elämyksiä kauneutta ja väljyyttä. Joko sellainen ympäristö, tai suuri kaupunki.
sama
Suomessa on kaunis saaristo ja isoimmista kaupungeista suurin osa on meren rannalla, josta sinne on pääsy erilaisilla yhteysaluksilla. Tämä puoli luonnosta on se mielenkiintoinen ja monipuolinen itselleni. Toisena sitten kansallispuistot ja muu luonnon virkistyskäyttö.
Kaikilla pikkupaikkakunnilla ei itsestään selvästi ole yhtä hienoja mahdollisuuksia luontoelämyksiin tai niihin pääseminen on hankalaa, vaatii omatoimisuutta ja vaikka omaa venettä. Myöskään jotkut avohakatut ja moneen kertaan uusitut talousmetsät eivät ole yhtä hieno näkymä kuin suojellut luontokohteet, joihin pääsee kaupunkiliikenteen bussilla polun päähän.
Kaikkialla Suomessa pohjoista myöten on hienoja kansallispuistoja. Siis kaupunki, kirkonkylä tms. saattaa olla hyvinkin pieni, mutta pian pääsee luontoon eikä kaikkialla ole avohakkuita. Löytyy uskomattoman runollista, koskematonta luontoa. Mutta se on totta, että huonojen liikenneyhteyksien takia olisi vaivattominta, jos olisi oma auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut muutaman kuukauden työpätkiä pienillä paikkakunnilla. Joissain on yhteisöllisyyttä, toisissa riitoja. Ulkopuoliset otetaan vastaan sydämellisesti tai sillä asenteella, että kukas kumma sinä olet. Joillain pienillä paikkakunnilla (kuulemma) ihmiset vain istuvat kotona. Tässä kaupungissa, jossa asun on paljon toimintaa kodin ulkopuolella ja sukulaiset ja tuttavat ovat täällä. Tänne myös muuttaa paljon ihmisiä muualta, joten ei täällä pyöri vain samat naamat. Miksi itse muuttaisin pysyvästi jonnekin muualle istumaan yksin tuvassa? Jättäisin tutut ja käyttäisin monta vuotta uuden tuttavapiirin rakentamiseen? Ei kai kukaan muuta vain muuttamisen takia?
On kyllä hyvä olla kokemus olla uutena yksin jossain vieraassa paikassa. Perheelliset tietysti eivät sitä kokemusta ihan sellaisenaan pysty saamaan, jos oma perhe on turvana mukana.
Minä ehdin asua ne ensimmäiset 18 vuotta ulkopuolisena paikkakunnalla, jonne vanhempani olivat muuttaneet. Olin ulkopuolinen koko ajan, vaikka olinkin siellä syntynyt (tai sairaalassa muutaman kymmenen kilometrin päässä). Ei sellainen ole ihmiselle mitenkään ideaali tilanne, jos suurin osa muista paikkakuntalaisista on jotain sukua toisilleen ja opettajatkin ovat paikkakunnan sukujen jälkeläisiä, välillä opiskelemassa käyneitä.
Ehkä tämä selittää sen, miksi sitten kiinnityin opiskelupaikkakuntaani niin, etten ole täältä halunnut muuttaa pois ja olen nyt asunut täällä jo pidempään kuin siellä pienellä paikkakunnalla. Onnellisena ja tyytyväisenä.
Olen myös sitä mieltä, että riittävän isossa kaupungissa yhteisöllisyydellä on mahdollisuus toimiakin paremmin kuin maalla, koska kaupungissa niitä yhteisöjä voi olla erilaisia ja niihin voi hakeutua omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Maalla on vain se sukulaisten ja jonkun paikallisen kiinnostuksenkohteen tai -kohteiden muodostama yhteisö. Jos et ole kiinnostunut samoista asioista kuin siellä yleisesti, niin huomaat olevasi tavattoman yksin. Kenttä on paljon kapeampi, kun ihmisiä ei riitä erilaisiin harrastuksiin.
Olen myös kiinnostunut nykyisen kotikaupunkini paikallishistoriasta, joka onkin paljon pidempi ja yksityiskohtaisempi kuin sillä perusmaaseutupaikkakunnalla, jossa vartuin. Oikeasti on mahdollista saada tietoja siitä, mitä ihmiset täällä ovat tehneet ja ajatelleet, jopa vuosisatoja sitten. Sekin luo lisää siteitä tänne ja jopa Suomen historiaan.
Olen asunut koko kuutisenkymmentä vuotta kestäneen elämäni samalla paikkakunnalla, pienessä maalaispitäjässä. Poikkeuksena vuoden kestänyt opiskelu toisella puolen Suomea, sekä armeija- aika. Joitakin vuosia asuin pariin eri otteeseen pitäjän kuntakeskuksessa. Nyt asun kotitalossani, siinä samassa missä olen syntynytkin.
En koe menettäneeni mitään enkä ole kaivannut muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin lapsuuden ja nuoruuden pienellä paikkakunnalla maatilalla. Sitten lähdin opiskelemaan isohkoon naapurikaupunkiin ja tänne jäin. Myöhemmin synnyinpaikkakuntani liitettiin nykyiseen kotikaupunkiini, joten tavallaan asun vieläkin samalla paikkakunnalla. Vaikka välimatka ei ole pitkä, ympäristö on aivan erilainen maalaistalossa ja kaupungin kerrostalossa, mutta olisi se kiva matkustella ja nähdä vähän muutakin maailmaa, vaikka ei kokonaan muuttaisi pois.
Mielestäni jokaisen kannattaisi ainakin kerran elämässään kokeilla asumista muuallakin kuin synnyinseudullaan, mielellään ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jokaisen kannattaisi ainakin kerran elämässään kokeilla asumista muuallakin kuin synnyinseudullaan, mielellään ulkomailla.
Niinpä ja etenkin lähteä muualle asumaan vaikkapa ihan Suomen sisällä edes naapurimaakunnan rajojakin ylittäen sieltä oman syntymäkuntansa kunnasta/kaupungista, missä on jo sukunsa aiemmatkin sukupolvet asuneet syntymästään hautausmaalle saakka.
Saattaisihan se ihmistä jalostaa suhtautumaan ihmisiin eritavalla, ja eikä pitämään itseään jotenkin erinomaisena, kun on ikänsä asunut esim. jossain savolaisessa vähäväkisessä maalaiskylässä, jossa joka toisessa töllissä sukulaisia tai vanhoja koulukavereita tai rippikoulukavereita. Ainoat kylälle muuttaneet muualta tulleet saattavat olla ammatiltaan "tyyliin" peruskoulun rehtori, kunnanjohtaja, kirkkoherra, kirkonkylän apteekkari ja K-kauppiaspariskunta jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut monilla eri paikkakunnilla, myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Tuntuisi oudolta jos olisi koko ikänsä asunut samalla paikkakunnalla. En osaa eläytyä ajatukseen.
Minä osaan eläytyä, kun näen kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat paikkakunnallaan. Miksi muuttaa, jos ei ole tarvetta muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku paikasta pk-seudulle ja sieltä taas pikku kylään. Tarkoitus muuttaa isomman kaupungin lähettyville lähitulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jokaisen kannattaisi ainakin kerran elämässään kokeilla asumista muuallakin kuin synnyinseudullaan, mielellään ulkomailla.
Miksi, jos ei ole tarvetta? Olen asunut ulkomailla ja samanlainen arki siellä on kuin Suomessakin. En suosittele muuttamaan pelkän ulkomaille muuton takia. Jos oikeasti viihtyy kotikunnassaan, niin nauttikaa siitä ja jättäkää turhat muutot pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jokaisen kannattaisi ainakin kerran elämässään kokeilla asumista muuallakin kuin synnyinseudullaan, mielellään ulkomailla.
Niinpä ja etenkin lähteä muualle asumaan vaikkapa ihan Suomen sisällä edes naapurimaakunnan rajojakin ylittäen sieltä oman syntymäkuntansa kunnasta/kaupungista, missä on jo sukunsa aiemmatkin sukupolvet asuneet syntymästään hautausmaalle saakka.
Saattaisihan se ihmistä jalostaa suhtautumaan ihmisiin eritavalla, ja eikä pitämään itseään jotenkin erinomaisena, kun on ikänsä asunut esim. jossain savolaisessa vähäväkisessä maalaiskylässä, jossa joka toisessa töllissä sukulaisia tai vanhoja koulukavereita tai rippikoulukavereita. Ainoat kylälle muuttaneet muualta tulleet saattavat olla ammatiltaan "tyyliin" peruskoulun rehtori, kunnanjohtaja, kirkkoherra, kirkonkylän apteekkari ja K-kauppiaspariskunta jne.
Ja minkä takia ihmiset pitäisivät itseään jotenkin erinomaisina? Samaa hommaa sen on siellä naapuripitäjässäkin. Olen muuttanut monta kertaa, mutta ihan sama ihminen olen kuin silloin kotipitäjässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Asuin lapsuuden ja nuoruuden pienellä paikkakunnalla maatilalla. Sitten lähdin opiskelemaan isohkoon naapurikaupunkiin ja tänne jäin. Myöhemmin synnyinpaikkakuntani liitettiin nykyiseen kotikaupunkiini, joten tavallaan asun vieläkin samalla paikkakunnalla. Vaikka välimatka ei ole pitkä, ympäristö on aivan erilainen maalaistalossa ja kaupungin kerrostalossa, mutta olisi se kiva matkustella ja nähdä vähän muutakin maailmaa, vaikka ei kokonaan muuttaisi pois.
Miksi et voisi muuttaa kokonaan kauas synnyinseudultasi? On aivan eri asia matkustella muualla kuin lähteä ihan totaalisesti synnyinpaikkakunnasta muuttokuorman kera toiselle puolelle Suomea aivan entuudestaan tuntemattomien ihmisten asuttamaan kuntaan, missä ihmiset puhuvatkin sellaisella murteella, että menee miltei ulkomaan kielen opettelulta alkuasukasaikasi ennen kuin opit ymmärtämään täydellisesti uuden asuinpaikkasi ihmisiä.
Esimerkiksi työpaikkasi ruokakin saattaa olla menuultaan joskin niin poikkeavaa maakuntaruokaa jokunen päivä viikossa, ettet ole edes kuullut moista syötävää olleen olemassakaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Asun siellä missä olen syntynyt, mutta asuin kymmenen vuotta välillä muualla.
On nähty muailmoo:D
Sä ootkiin ns. paluumuuttaja synnyinpaikkakunnallesi. Kymmenen vuotta muualla asuminen antaa ihmiselle tietysti jonkin verran näkemystä ja kokemusta, mutta välimatkaa pitää olla vähintään sen verran satoja kilometrejä synnyinpaikkakuntaansa, ettei sieltä käydä ihan joka viikko iltakahveilla sukulaisilla ja/tai entisaikain naapureilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jokaisen kannattaisi ainakin kerran elämässään kokeilla asumista muuallakin kuin synnyinseudullaan, mielellään ulkomailla.
Niinpä ja etenkin lähteä muualle asumaan vaikkapa ihan Suomen sisällä edes naapurimaakunnan rajojakin ylittäen sieltä oman syntymäkuntansa kunnasta/kaupungista, missä on jo sukunsa aiemmatkin sukupolvet asuneet syntymästään hautausmaalle saakka.
Saattaisihan se ihmistä jalostaa suhtautumaan ihmisiin eritavalla, ja eikä pitämään itseään jotenkin erinomaisena, kun on ikänsä asunut esim. jossain savolaisessa vähäväkisessä maalaiskylässä, jossa joka toisessa töllissä sukulaisia tai vanhoja koulukavereita tai rippikoulukavereita. Ainoat kylälle muuttaneet muualta tulleet saattavat olla ammatiltaan "tyyliin" peruskoulun rehtori, kunnanjohtaja, kirkkoherra, kirkonkylän apteekkari ja K-kauppiaspariskunta jne.Ja minkä takia ihmiset pitäisivät itseään jotenkin erinomaisina? Samaa hommaa sen on siellä naapuripitäjässäkin. Olen muuttanut monta kertaa, mutta ihan sama ihminen olen kuin silloin kotipitäjässäkin.
Niin mutta tarkasteleppa nyt tarkemmin muuttokokemuksesi jälkeen itseäsi, että oletko sittenkään ihan sama kuin lähtöpaikassasi asuessasi; et ole, vaan olet kokenut muualla asumisen psykedeeliset vaikutukset, jotka jättävät sinuun ikuiset rupiset arvet,;): D Ne vaan saattavat putkahtaa myöhemmin sieluasi kaivertaen.
Ilmeisesti olisi tarkoitus nyt nolostua, tai tuntea syyllisyyttä mukavuusalueella pysymisestä, mutta ei, en ole muuttanut kotipaikkakunnaltani ikinä pois. Olen tosin vasta 27, joten eipä sitä tiedä, missä seuraavien vuosikymmenien aikana tulee käytyä asumassa, mutta aika samanlaista se tylsä harmaa arki kai on lähes kaikkialla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut monilla eri paikkakunnilla, myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Tuntuisi oudolta jos olisi koko ikänsä asunut samalla paikkakunnalla. En osaa eläytyä ajatukseen.
Minä osaan eläytyä, kun näen kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat paikkakunnallaan. Miksi muuttaa, jos ei ole tarvetta muuttaa?
Miksei ihminen voisi olla vielä onnellisempi muualla? Itse pidän aika epätodennäköisenä sitä, että ihminen olisi sattumalta syntynyt niin upeaan paikkaan, että missään muualla elämä ei voisi olla kiinnostavampaa tai edes kokeilunarvoista.
Olen ollut muutaman kuukauden työpätkiä pienillä paikkakunnilla. Joissain on yhteisöllisyyttä, toisissa riitoja. Ulkopuoliset otetaan vastaan sydämellisesti tai sillä asenteella, että kukas kumma sinä olet. Joillain pienillä paikkakunnilla (kuulemma) ihmiset vain istuvat kotona. Tässä kaupungissa, jossa asun on paljon toimintaa kodin ulkopuolella ja sukulaiset ja tuttavat ovat täällä. Tänne myös muuttaa paljon ihmisiä muualta, joten ei täällä pyöri vain samat naamat. Miksi itse muuttaisin pysyvästi jonnekin muualle istumaan yksin tuvassa? Jättäisin tutut ja käyttäisin monta vuotta uuden tuttavapiirin rakentamiseen? Ei kai kukaan muuta vain muuttamisen takia?
On kyllä hyvä olla kokemus olla uutena yksin jossain vieraassa paikassa. Perheelliset tietysti eivät sitä kokemusta ihan sellaisenaan pysty saamaan, jos oma perhe on turvana mukana.