Lue keskustelun säännöt.
Oletko asunut syntymästäsi asti samalla paikkakunnalla?
12.02.2023 |
Miltä se tuntuu, jos ihminen on jämähtänyt asumaan koko ikänsä samassa kunnassa, missä on syntynytkin?
Onko koskaan tuntunut siltä, että on menettänyt ns. jotain, jos ja kun ei ole tarvinnut ikinä muuttaa mihinkään muualle, ei työn, ei opiskelujen, eikä parisuhteen takia mihinkään kotipaikkakunnaltaan??
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun. Enkä ole menettänyt mitään.
N42.
Et tiedä, koska et ole asunut muualla
Olen muuttanut paljon eikä siellä muualla ole ollut sen kummoisempaa.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. armeija asumista?
Mielestäni on!
Eli suurin osa miehistä on asunut ainakin 6 kk muualla.
Kasarmeilla tai metsässä asumista
Ei nykypäivänä armeija ole asumista muualla. Sieltä ollaan tosi paljon lomilla kotona.
En ole.
Helsinki-kirkkonummi-espoo
Kirkkonummelta piti päästä pois. On perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. armeija asumista?
Mielestäni on!
Eli suurin osa miehistä on asunut ainakin 6 kk muualla.
Kasarmeilla tai metsässä asumista
Ei nykypäivänä armeija ole asumista muualla. Sieltä ollaan tosi paljon lomilla kotona.
No kyllä siellä asutaan. Jos käyt viinkonloppuisin jossain esim. vanhemmilla. Et asu vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. armeija asumista?
Mielestäni on!
Eli suurin osa miehistä on asunut ainakin 6 kk muualla.
Kasarmeilla tai metsässä asumista
Ei nykypäivänä armeija ole asumista muualla. Sieltä ollaan tosi paljon lomilla kotona.
No kyllä siellä asutaan. Jos käyt viinkonloppuisin jossain esim. vanhemmilla. Et asu vanhemmilla.
Mitä olen vierestä nähnyt, niin kyllä asutaan vanhemmilla. Se käyminen kotona on todellakin tiheää ja lisäksi sieltä armeijasta palataan kotiin omaan huoneeseen ja mahdollisesti jotain hanttihommia tekemään ainakin, kunnes saadaan opiskelupaikka. Mikään muuttokuorma ei ole lähtenyt vielä mihinkään eikä ole joutunut ottamaan normaalia vastuuta omasta taloudesta tai mistään muustakaan, mistä on päättänyt joko armeija tai vanhemmat.
Ihan yhtä hyvin voisi väittää, että joku tosi-tv-sarjan muutaman kuukauden kuvaukset on asumista muualla. Tyyliin "asuinpa ensin Espoossa, sitten Tyynenmeren paratiisisaarella, sitten taas Espoossa, kunnes muutin Helsinkiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aloittajan mielestä jämähtämistä?
On se tietyllä tavalla ns. "juurilleen jämähtämistä" asua koko elämänsä samalla paikkakunnalla, mihin on aikoinaan syntynytkin. Toisaalta ihmiselle tekee hyvää asua elämänsä aikana kaukana synnyinpaikaltaan, sillä ihmiset ovat kuitenkin erilaisia jo puhumansa murteen takia. Jos koko ikänsä asuu samalla paikkakunnalla, niin jopa asennoituminen muualta muuttaneisiin ihmisiin voi olla jollain tavalla kompleksinen.
Itse olen asunut muuallakin kuin syntymäkunnassani, ja muuttanut monellekin paikkakunnalle monien vuosien ajaksi, ja nytkin asun muualla kuin siellä, missä olen syntynyt ja viettänyt alkuosan elämästäni, ja sekään paikkakunta ei ollut oman sukuni eli omien vanhempieni syntymäpaikkakunta.
Miksi muuttaa, jos ei ole tarvetta muuttaa. Minä muutin, kun en pidä lapsuuden kotikunnasta. Nykyisestä pidän enkä täältä kyllä muuta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stadissa asunut aina tosin en samoilla kulmilla. Pohjoisessa, keskisessä ja nyt idässä, jossa suurimman osan nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aloittajan mielestä jämähtämistä?
On se tietyllä tavalla ns. "juurilleen jämähtämistä" asua koko elämänsä samalla paikkakunnalla, mihin on aikoinaan syntynytkin. Toisaalta ihmiselle tekee hyvää asua elämänsä aikana kaukana synnyinpaikaltaan, sillä ihmiset ovat kuitenkin erilaisia jo puhumansa murteen takia. Jos koko ikänsä asuu samalla paikkakunnalla, niin jopa asennoituminen muualta muuttaneisiin ihmisiin voi olla jollain tavalla kompleksinen.
Itse olen asunut muuallakin kuin syntymäkunnassani, ja muuttanut monellekin paikkakunnalle monien vuosien ajaksi, ja nytkin asun muualla kuin siellä, missä olen syntynyt ja viettänyt alkuosan elämästäni, ja sekään paikkakunta ei ollut oman sukuni eli omien vanhempieni syntymäpaikkakunta.
Kaveri asuu paikkakunnalla, jossa käy paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia turisteja. Kaikenlaista murretta ja kieliä kuulee sillä paikkakunnalla eikä tarvitse lähteä muualle niitä kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorille miehillehän on tyypillistä se, ettei haluta muuttaa pois kotipaikkakunnalta ei edes vaikka olisi työtön ja saisi töitä muualta. Mieluumin sitten möllöttämistä työttömänä vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aloittajan mielestä jämähtämistä?
On se tietyllä tavalla ns. "juurilleen jämähtämistä" asua koko elämänsä samalla paikkakunnalla, mihin on aikoinaan syntynytkin. Toisaalta ihmiselle tekee hyvää asua elämänsä aikana kaukana synnyinpaikaltaan, sillä ihmiset ovat kuitenkin erilaisia jo puhumansa murteen takia. Jos koko ikänsä asuu samalla paikkakunnalla, niin jopa asennoituminen muualta muuttaneisiin ihmisiin voi olla jollain tavalla kompleksinen.
Itse olen asunut muuallakin kuin syntymäkunnassani, ja muuttanut monellekin paikkakunnalle monien vuosien ajaksi, ja nytkin asun muualla kuin siellä, missä olen syntynyt ja viettänyt alkuosan elämästäni, ja sekään paikkakunta ei ollut oman sukuni eli omien vanhempieni syntymäpaikkakunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Nuorille miehillehän on tyypillistä se, ettei haluta muuttaa pois kotipaikkakunnalta ei edes vaikka olisi työtön ja saisi töitä muualta. Mieluumin sitten möllöttämistä työttömänä vuosikausia.
Eksäni on tuollainen, mutta hänelle luonto on niin tärkeää ja tykkää metsästää ja kalastaa ja varmaan masentuisi, jos joutuisi kaupunkiin muuttamaan työn takia. Hänellä on töitä, mutta ymmärtäisin hyvin ettei muuttaisi pois, jos työttömäksi jäisi.
Kyllä, olen ollut turkulainen koko ikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aloittajan mielestä jämähtämistä?
On se tietyllä tavalla ns. "juurilleen jämähtämistä" asua koko elämänsä samalla paikkakunnalla, mihin on aikoinaan syntynytkin. Toisaalta ihmiselle tekee hyvää asua elämänsä aikana kaukana synnyinpaikaltaan, sillä ihmiset ovat kuitenkin erilaisia jo puhumansa murteen takia. Jos koko ikänsä asuu samalla paikkakunnalla, niin jopa asennoituminen muualta muuttaneisiin ihmisiin voi olla jollain tavalla kompleksinen.
Itse olen asunut muuallakin kuin syntymäkunnassani, ja muuttanut monellekin paikkakunnalle monien vuosien ajaksi, ja nytkin asun muualla kuin siellä, missä olen syntynyt ja viettänyt alkuosan elämästäni, ja sekään paikkakunta ei ollut oman sukuni eli omien vanhempieni syntymäpaikkakunta.Kaveri asuu paikkakunnalla, jossa käy paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia turisteja. Kaikenlaista murretta ja kieliä kuulee sillä paikkakunnalla eikä tarvitse lähteä muualle niitä kuuntelemaan.
Silläkin on tosiaan väliä, onko kyseessä iso tai edes muuten muuttuva paikkakunta vai joku pikkukunta, jossa mikään muu ei muutu kuin se, että väki vanhenee ja vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nuorille miehillehän on tyypillistä se, ettei haluta muuttaa pois kotipaikkakunnalta ei edes vaikka olisi työtön ja saisi töitä muualta. Mieluumin sitten möllöttämistä työttömänä vuosikausia.
Eksäni on tuollainen, mutta hänelle luonto on niin tärkeää ja tykkää metsästää ja kalastaa ja varmaan masentuisi, jos joutuisi kaupunkiin muuttamaan työn takia. Hänellä on töitä, mutta ymmärtäisin hyvin ettei muuttaisi pois, jos työttömäksi jäisi.
Kaupungissakin on mahdollista harrastaa esimerkiksi kansallispuistoissa vaeltamista ja metsästysseurojakin on, kalastusta yms. Jos ei ole riittävän alkukantaista, niin sitten kun autolla menee parikymmentä kilometriä, niin kyllä löytyy.
Olisinpa. Synnyin ihanassa, kauniissa rannikkokaupungissa. Vanhempani olivat sinne muuttaneet, joten mitään suurempaa yhteisöä siellä meillä ei ollut, mutta ystäviä kyllä. Vanhempien erotessa muutimme kauas pk-seudun kehyskuntiin (vaihteli), missä toki viihdyin ok kun sain kavereita. Muutin sitten opintojen vuoksi kuivaan sisämaakaupunkiin enkä ole ikinä viihtynyt yhtä hyvin. Tuli sitten tavattua mies ja perustettua perhe täällä ja kun vanhempanikin muuttivat perässä niin en kehtaa lähteä. Jonain päivänä hankin pienen vapaa-ajanasunnon rannikolta, enää max 2 v odotettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aloittajan mielestä jämähtämistä?
On se tietyllä tavalla ns. "juurilleen jämähtämistä" asua koko elämänsä samalla paikkakunnalla, mihin on aikoinaan syntynytkin. Toisaalta ihmiselle tekee hyvää asua elämänsä aikana kaukana synnyinpaikaltaan, sillä ihmiset ovat kuitenkin erilaisia jo puhumansa murteen takia. Jos koko ikänsä asuu samalla paikkakunnalla, niin jopa asennoituminen muualta muuttaneisiin ihmisiin voi olla jollain tavalla kompleksinen.
Itse olen asunut muuallakin kuin syntymäkunnassani, ja muuttanut monellekin paikkakunnalle monien vuosien ajaksi, ja nytkin asun muualla kuin siellä, missä olen syntynyt ja viettänyt alkuosan elämästäni, ja sekään paikkakunta ei ollut oman sukuni eli omien vanhempieni syntymäpaikkakunta.Kaveri asuu paikkakunnalla, jossa käy paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia turisteja. Kaikenlaista murretta ja kieliä kuulee sillä paikkakunnalla eikä tarvitse lähteä muualle niitä kuuntelemaan.
Silläkin on tosiaan väliä, onko kyseessä iso tai edes muuten muuttuva paikkakunta vai joku pikkukunta, jossa mikään muu ei muutu kuin se, että väki vanhenee ja vähenee.
Jos on sellainen paikkakunta, jossa luonto on tärkeä, niin ei sieltä hevillä muuta pois. Mulla on sukulaisia Lapissa ja he eivät sieltä kyllä ikinä muuta mihinkään. Osa on kyllä lähtenyt maailmalle, mutta osa pysyy ikuisesti juurillaan.
Asun siellä missä olen syntynyt, mutta asuin kymmenen vuotta välillä muualla.
On nähty muailmoo:D
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa. Synnyin ihanassa, kauniissa rannikkokaupungissa. Vanhempani olivat sinne muuttaneet, joten mitään suurempaa yhteisöä siellä meillä ei ollut, mutta ystäviä kyllä. Vanhempien erotessa muutimme kauas pk-seudun kehyskuntiin (vaihteli), missä toki viihdyin ok kun sain kavereita. Muutin sitten opintojen vuoksi kuivaan sisämaakaupunkiin enkä ole ikinä viihtynyt yhtä hyvin. Tuli sitten tavattua mies ja perustettua perhe täällä ja kun vanhempanikin muuttivat perässä niin en kehtaa lähteä. Jonain päivänä hankin pienen vapaa-ajanasunnon rannikolta, enää max 2 v odotettava.
Ovatko vanhempasi palanneet yhteen vai kumpikin halusi vain muuttaa samalle paikkakunnalle sinun kanssa?
Ovat tunteneet jonkinlaista kateuden ja vahingonilon sekaista alemmuutta vanhempiani kohtaan, vaikka hehän ne pientilat perivät, kun vanhempani taas joutuivat hakemaan elantonsa pitkin Suomea.
Vielä sen jälkeenkin, kun äitini oli kuollut ja isäni sairastunut vakavasti, minulle tultiin puhumaan, miten he itse nyt vain tässä ovat "maata tönkineet" koko elämänsä.
Vanhempieni lama-ajan vaikeudet (mm. isä joutui työttömäksi) on myös otettu nyt minulle esille selvästi vahingoniloiseen sävyyn ja kerrottu nautiskellen, miten silloin isää haukuttiinkaan oikein joukolla, kun oli erehtynyt rakentamaan talon meidän perheelle vain muutama vuosi aiemmin. He itse asuivat siis silloinkin niillä perintötonteillaan, mutta isäni "virheelle" naureskeltiin vielä vanhuksinakin.
Eivät ymmärrä kuin oman näkökantansa tässä asiassa.