Oletko asunut syntymästäsi asti samalla paikkakunnalla?
Miltä se tuntuu, jos ihminen on jämähtänyt asumaan koko ikänsä samassa kunnassa, missä on syntynytkin?
Onko koskaan tuntunut siltä, että on menettänyt ns. jotain, jos ja kun ei ole tarvinnut ikinä muuttaa mihinkään muualle, ei työn, ei opiskelujen, eikä parisuhteen takia mihinkään kotipaikkakunnaltaan??
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla ei ole ihmeempää. Ihan samoin arki sujuu ja kaiken löytää netistä.
Ei sieltä netistä ihan kaikkea löydä, et ainakaan voi kokea asioita itse ihan konkreettisesti. Et voi esimerkiksi itse pulahtaa Välimereen uimaan, vaikka katseletkin youtuben videolta Välimeren turkoosia merivettä jne. Et koe sitä kuitenkaan omalla hipiälläsi, kun meren vesi aaltoineen hivelee ihosi pintaa.
Mun ongelma on varmaan se, että olen tehnyt jo tuon kaiken ja käynyt itseäni kiinnostavissa paikoissa, olen asunut vieraissa maissa.
En ole ottanut rokotetta. Siksi en voi hakea edelleenkään töitä, jotka vaatii matkustamista.
Odota hetki. Sen jälkeen susta kilpaillaan. Todennäköisesti rokotevauriouhreja tai niiden riskissä olevia ei haluta palkata.
Ihmisiä pyritään palkkaamaan yrityksiin noin neljäksi vuodeksi. Periaatteessa voisi palkata kuusikymppisenkin. Pitää pysyä toimintakykyisenä noin viisi vuotta.
Säät voi olla erilaiset, mutta ihan samat aamukahvit ja kaurapuurot keität.
Tämä on sama juttu kuin rahasta. Todellisuudessa eri kulisseissa näytellään samat tarinat.
Itsäsi et pääse pakoon.
Olen elänyt elämäni aikana monella eri paikkakunnalla, toisaalta siinä on tiettyjä pieniä haittojakin, mutta enimmäkseen hyötyä. Ja kyllä minä huomaan ihmisissä jotka eivät ole koskaan asuneet missään muualla, sellaisen tietynlaisen jämähtämisen, kun se ajatus on kapempaa, toki jos matkustelee paljon se voi korjata asiaa.
Mielestäni oli helpotus palata Suomeen. Täällä minä tiedän, kuinka asiat hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut monilla eri paikkakunnilla, myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Tuntuisi oudolta jos olisi koko ikänsä asunut samalla paikkakunnalla. En osaa eläytyä ajatukseen.
Minä osaan eläytyä, kun näen kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat paikkakunnallaan. Miksi muuttaa, jos ei ole tarvetta muuttaa?
Miksei ihminen voisi olla vielä onnellisempi muualla? Itse pidän aika epätodennäköisenä sitä, että ihminen olisi sattumalta syntynyt niin upeaan paikkaan, että missään muualla elämä ei voisi olla kiinnostavampaa tai edes kokeilunarvoista.
Mutta miksi muuttaa jos on tyytyväinen oloonsa? Ne yleensä muuttavat, jotka hakevat sitä onnea muualta.
Myöskin opiskelu, ura etc. saattavat viedä sinut muualle; onni tulee siinä saumalla, jos on tullakseen.
Mikä ihmeen onni?[/quote
Ylläoleva kommentti/
Suora lainaus: " Ne yleensä muuttavat, jotka hakevat sitä onnea muualta."Minä en ole muuttanut maasta toiseen *hakeakseni onnea.* Onni on tullut siinä "saumalla" eli minulla on ollut onni kohdata maailman ihanin mies, perustaa perhe yhdessä hänen kanssaan jne.
Ei sen onnen tarvitse olla sen ihmeellisempää!Onni on myös oma koti kotipaikkakunnalla eikä ole ollut tarvetta muuttaa mihinkään.
Tottakai on! Kellä se on mitenkin/ missäkin.
En ole, kävin syntymässä tämän kaupungin sairaalassa jossa nyt asun, mutta asuin kolmikymppiseksi asti naapurikunnassa. Nyt asunut kohta 18 vuotta tässä kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni oli helpotus palata Suomeen. Täällä minä tiedän, kuinka asiat hoidetaan.
Missä asioissa sinulla oli vaikeaa hoitaa asioita?
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aloittajan mielestä jämähtämistä?
Ap kuittaa: On todellakin jämähtäminen ihmiselle tapahtunut, jos koko elämänsä aikana ei muuta mihinkään toisaalle omalta syntymäpaikkakunnaltaan.
Sanotaan, että matkailu avartaa, mutta muutto omalta synnyinseudultaan ja satojen jopa tuhansien kilometrien päähän vuosikymmeniksi vasta avartaakin ja koulii ihmistä, kun ei olekkaan muita läheisiä ja sukulaisia sekä ystäviä samassa kunnassa.
Tässä ketjussa kotipaikkakunnalleen syntymästään lähtien jämähtäneet ihmiset, ovatpa vielä työikäisiä tai jo eläkeläisiä hehkuttamassa matkailua, joka tietenkin avartaa ihmismieltä. Mutta ei se ole samaa kuin muuttaminen sieltä syntymäpaikkakunnaltaan jopa koko loppuelämäkseen muualle. Lomamatka tai työmatka kestää oman aikansa ja vakituiseen omaan kotiin sieltä aina palataan takaisin sinne sukulaistensa ja jopa lapsesta asti solmittujen ystävyyssuhdetoverien sekä kylän tuttavien joukkoon, jossa kaupan myyjätkin ovat tutuiksi tulleet kera hautuumaahoitajien ja kunnallispolitiikkojen jne.
En ole. Ensimmäiset 19 vuotta kyllä, sitten muutin opiskelujen perässä kahteen kaupunkiin, toinen oli eri maassakin ja siellä aloitin myös työurani. 28v sitten takaisin synnyinpaikkakunnalle, jossa asuimme mieheni kanssa pari vuotta, nyt on mennyt jo 15 vuotta toisessa suuressa kaupungissa. Pääkaupunkiseudulta tuskin muutamme koskaan enää pois, sen verran elämä on keskittynyt tänne ja täällä on kaikki, mitä tarvitsemme.
Tunnen kyllä useamman, joka asuu yhä synnyinpaikkakunnallaan, osa ihan lähellä lapsuudenkotiaan. Ja pari muuta, jotka asuivat pari vuotta opintojen aikana muualla ja sitten muuttivat takaisin kotiseudulle. Tiedän yhden, joka valitsi sellaisen ammatin, jottei tarvitse lähteä vanhempien helmoista mihinkään ja asuukin yhä, lähes 40v, siellä samassa lapsuuden kodissaan (joka kyllä on iso maalaistalo).
Täällä yksi "jämähtänyt". No, kävin opiskelemassa 2-3 vuotta silloin joskus ja vähältä piti etten jäänyt sille tielle. Muutin äitin nurkkiin ja sain sitten ekan vakityön täältä. Oli varaa matkustellakin. Ostin oman asunnon ja sain lapsetkin. Siipan kanssa ostettiin tämä nykyinen asunto ja sitten ysärilama vei työt molemmiltakin. Tein pätkiä muualla ja toinenkin pitkäaikainen työ löytyi täältä kotikylästä. Lapset kasvoi ja lähti pk-seudulle, toinen palasi naapurikylään.
Ongelmia kohtaa aina, vähän erilaisia vain. Täällä on vähemmän työpaikkoja, pk-seudulla on enemmän kilpailua niistä. Joku kaukana asuva murehtii vanhusten pärjäämistä, kotikylässä asuva saa niskaansa heitä koskien jotain !???! Täällä pitää olla auto, jossain on julkisia, mutta onko ne kivat käyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut monilla eri paikkakunnilla, myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Tuntuisi oudolta jos olisi koko ikänsä asunut samalla paikkakunnalla. En osaa eläytyä ajatukseen.
Minä osaan eläytyä, kun näen kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat paikkakunnallaan. Miksi muuttaa, jos ei ole tarvetta muuttaa?
Miksei ihminen voisi olla vielä onnellisempi muualla? Itse pidän aika epätodennäköisenä sitä, että ihminen olisi sattumalta syntynyt niin upeaan paikkaan, että missään muualla elämä ei voisi olla kiinnostavampaa tai edes kokeilunarvoista.
Niin kaikki eivät voi syntyä Turkuun.
Mutta sattumaa tai todennäköisyyksiä ei siinä ole, että minä synnyin. Kaikki esivanhemmat ovat ihan tarkoituksella muuttaneet juuri tänne eri ilmansuunnista, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, ja vaikka olivat muuallakin asuneet. Isojen kaupunkien hyvä puoli on juuri se, että sinne tulee ihmisiä eri suunnista ja koko ajan. Se tuo hyvää tunnelmaa verrattuna että samat änkyrät vain asustavat. Vaikka käy sääliksi niitä jotka joutuvat kotoaan lähtemään muualle, ja vähän kurjalta tuntui lapsena, että osa sukulaisista asui kaukana. Sitten taas oikein isoissa kaupungeissa on jo liikaa ihmisiä ja autoja ja liian hidasta kulkea paikasta toiseen massojen mukana.
Tavallaan mielellään asuisin muuallakin, mutta sitten en voisi asua täällä samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla ei ole ihmeempää. Ihan samoin arki sujuu ja kaiken löytää netistä.
Ei sieltä netistä ihan kaikkea löydä, et ainakaan voi kokea asioita itse ihan konkreettisesti. Et voi esimerkiksi itse pulahtaa Välimereen uimaan, vaikka katseletkin youtuben videolta Välimeren turkoosia merivettä jne. Et koe sitä kuitenkaan omalla hipiälläsi, kun meren vesi aaltoineen hivelee ihosi pintaa.
No tuon voi kokea lomamatkalla eikä sen takia tarvitse sinne muuttaa. Vaikka on jäänyt kotipaikkakunnalleen ei se sitä tarkoita ettei matkustaisi ja katselisi maailmanmenoa muualla.
Minä haluan kokea sen ihan jokapäiväisessä elämässäni. Ihanaa pulahtaa aamu-uinnille joka ikinen aamu auringon paistaessa lähes aina.
Juu, samalla paikkakunnalla olen koko ikäni asunut.
Kyllä se ajottain ahdistaa, mutta en ole pystynyt poiskaan muuttamaan, mt-ongrlmien takia. Nyt en pysty muuttamaan edes paikkakunnan sisällä, vaikka täytyisi, ei ole voimia ja kukaan ei auta tässä asiassa.