Toksisin työpaikka, jossa olet työkennellyt

Karatsai-järvellä Uralilla oli kyllä aika toksinen olo https://img.ilcdn.fi/HOwLd4NsZzZ_gf_SoUa-OarxS6I=/full-fit-in/612x0/img…

Kaikissa vanhusten hoivapaikoissa, missä olen työskennellyt, on ollut ankea, huono työilmapiiri ja huono hoiva. Nykyään teen pelkästään keikkoja, voin valita minne menen, mitä vuoroja teen, eikä tarvitse toista kertaa mennä paikkaan, jossa ei viihdy. Lisäksi palkka paljon parempi. Voi lomailla, kun itselle sopii. Töitä on niin paljon, kuin vain jaksaa tehdä.Teen keikkaa vanhuspuolella ja päiväkodeissa. En ikinä ottaisi vakituista paikkaa. Keikkatyöläisenä parasta on vapaus, sekä se, että ei tarvitse ottaa osaa näiden työpaikkojen kuppikuntien ongelmiin. Tekee vuoronsa ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa vanhusten hoivapaikoissa, missä olen työskennellyt, on ollut ankea, huono työilmapiiri ja huono hoiva. Nykyään teen pelkästään keikkoja, voin valita minne menen, mitä vuoroja teen, eikä tarvitse toista kertaa mennä paikkaan, jossa ei viihdy. Lisäksi palkka paljon parempi. Voi lomailla, kun itselle sopii. Töitä on niin paljon, kuin vain jaksaa tehdä.Teen keikkaa vanhuspuolella ja päiväkodeissa. En ikinä ottaisi vakituista paikkaa. Keikkatyöläisenä parasta on vapaus, sekä se, että ei tarvitse ottaa osaa näiden työpaikkojen kuppikuntien ongelmiin. Tekee vuoronsa ja se siitä.

ei missä, vaan joissa

Nokia telecommunications

Mielenkiintoista olisi kuulla, missäpäin Suomea tällainen perheyritys sijaitsee? 

Vierailija kirjoitti:

Perheyritys sanaa käytetään innolla mainonnassa. Jatkossa vältän todellakin ko. yrityksiä työnhaussa. Työpaikkana sisustusalan yritys. Todella toksinen ilmapiiri, jämähtäneet työtavat ja kiusaaminen. Yrittäjillä heikot itsetunnot, joita pönkitetään asiakkaita ja perheen ulkopuolisia työntekijöitä mollaamalla.

Mielenkiintoista olisi kuulla, missäpäin Suomea tällainen perheyritys sijaitsee?

HSL on mielenvikaisin työpaikka, mitä kuvitella saattaa. Huonoja palavereja, surkeaa esimiestyötä, noloja tilanteita yhteistyökumppanien kanssa päivittäin, mikään ei ikinä valmistu ja ei minkäänlaista taloudellista vastuuta mistään, koska rahaa tulee jäsenkuntien pohjattomasta kukkarosta. TJ hymyilee vaikka ei ole elämässään onnistunut kuin jättämään taakseen savuavia raunioita. Ressukat.

Olen ollut monessa sellaisessa. Valitettavasti.

Ensimmäinen oli erään vanhainkodin keittiö. Olin siellä (onneksi) vain kesätöissä. Kahvi- ja lounastauoilla emäntä ja keittäjät istuivat omassa pöydässä, ja keittiöapulaiset ja kesätyöntekijät omassa. Emme saaneet "sekoittaa" istumajärjestystä, vaan tästä pidettiin kiinni. Vanhemmat työntekijät olivat todella kamalia meitä nuorempia kohtaan. Puhuivat toisilleen meistä esim tyyliin "toi ei osaa mitään". 

Toinen oli eräs tukkuliike, jota johtaa 2 omistajaa. He ovat tehneet huonoja rekrytointeja ja heidän lellikkinsä saivat tehdä mitä vaan ja muut kärsivät. Edes esille tuotuihin epäkohtiin ei puututtu ja esim äitiyslomista suututtiin ja ne otettiin loukkauksina. Täysin epäpätevää johtamista. 

Kolmas on eräs virasto Hgissä,  nimeä en viitsi paljastaa. Uskomattoman toksinen paikka joka osaltaan johtuu siitä että monillakaan työntekijöistä ei ole pysyvää työsopimusta. Se johtaa siihen että ihmiset yrittävät päteä muiden kustannuksella ja edetä kyynärspää-taktiikalla, että varmasti saisivat jatkoa sopimuksiinsa. Mutta sekään ei täysin selitä paikan toksista ilmapiiriä - onneksi en enää ole siellä.  

Musiikkioppilaitos Jyväskylästä pohjoiseen. Alueella liian paljon ammattilaisia työpaikkoihin nähden, mitä talon johto on vuosikymmenet käyttänyt häpeilemättä hyväkseen. Tuloksena kymmeniä nipin napin leivänsyrjässä roikkuvia päteviä opettajia, jotka taistelevat oppilaista ja tuntimääristä vuosi toisensa jälkeen. Juuri ketään ei vakinaisteta, paaaljon sivutoimisia joille ei kuulu mm. sairausajan palkat eikä paljon muutkaan työedut jne.

Voitte kuvitella kuppikuntaisuuden ja kyräilyn määrän.

Ja kaikki tämä onnistuu, koska ko oppilaitoksella on käytännössä monopoliasema koko maakunnassa. Järkyttävää nähdä, kuinka moni työlleen omistautunut ja taitava opettaja on vuosien kuluessa menettänyt niin uskon kykyihinsä kuin mahdollisuuden edetä urallaan tai käyttää laajasti osaamistaan. Mutta lupaukset, ensi vuonna sulle on suunnitteilla jotainne eivät vain lopu.

EKKS kirurginen osasto.

Ruohonjuuri

Eduskunta

Vierailija kirjoitti:

Up.

20 minuuttia edellisestä viestistä ja nyt up.

Osaatko muuta kirjoittaa?

Rinnekoti, narsistien hiekkalaatikko.

Mitä kokemuksia ja mielipiteitä näistä työilmapiirin pilaajista eli ovatko he aina niitä jotka ovat olleet talossa pisimpään? Minun kokemukseni mukaan ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen työpaikka. Uudet työkaverit heti kaivetaan facebookista esiin ennen kuin on edes ihmistä tavannut. Kauheasti juoruilua ihan miesten että naisten kesken.

Missä päin Suomea?

Mun entisellä työpaikalla tapahtui tuota samaa. Heti kun selvisi uuden työntekijän nimi, joka ei vielä ollut taloon tullut, kaivettiin somesta esille. Työyhteisö saattoi tietää kaiken oleellisen ja olemattoman, halusi tai ei.

Minusta olisi hyvin ahdistavaa tulla sellaiseen paikkaan töihin, missä sinusta on kaavailtu tietty mielikuva ennen kuin olet päässyt edes esittelemään itseäsi.

No täähän on kaikkialla nykyään, ihmisuhteissa, työpaikoilla jne.

Jengi googlaa sua ensin pää sauhuten ja muodostaa vahvan mielikuvan, ennen kuin tulee tervehtimään.

Parhaat tapaukset sellaisia että olen kaupassa maksanut kortilla, niin joko nimeni on nähty suoraan kortista tai kassa on sanonut "anna mä vähän putsaan sitä", jos kortti ei ole heti toiminut ja utsinut nimen siitä. Minun nimisiä ei ole maassa kuin yksi. Sitten kun menet samaan kauppaan seuraavan kerran, niin porukka virnuilee.

Onpa kyllä hyvin erikoista, jos kaupan kassaa noin kovin kiinnostaa joku asiakas, että tämä vielä myöhemmin hoksaa kassan googlanneen ja juorunneen muille ko. asiakkaasta.

Mitä ihmettä teistä siellä sitten on, tarkoitan siellä googlessa?

Kyllä minun nimen saa ihmiset tietää ja monethan tietävätkin ja jos minut googlaavat, niin ei siellä mitään ihmeellistä minusta löydy. Korkeintaan se, missä olen töissä ja ehkä näkyy että olen ollut jonkun kerran ehdokkaana vaaleissa ja kuulun muutamaan lautakuntaan. Ei mitään muuta. Mitä naureskelemista sellaisessa on. En ole facessa.

Ja mitä virnuilemista jossain facebookissakaan sitten on? Ihmiset antaa sinne ne tiedot itsestään, mitkä itse haluaa kaikkien nähtäväksi.

Toksinen on nyt niin kovin muodikas sana.

Lähihoitajaksi opiskellessani, pakkoharjoitteluissa, pahimpia olivat Myllypuron vanhustenkeskus, Päiväkumpu Pasila ja Kontulan vanhustenkeskus.

Suopursun palvelutalo, Tikkurilassa. Täysin järjetön paikka.

En nyt sen kummemmin avaa työpaikkaani, mutta se on huomattu, että yksikin vaikealuonteinen persoona pystyy pilaamaan koko työpaikan ilmapiirin.

Jatkuvaa puuttumista milloin mihinkin, valittamista muiden työtavoista ja jokaisesta pikkuerehdyksestäkin suuren suuri numero. Alituisia työpaikkakokouksia, joissa pyrittiin muka puhdistamaan ilmaa, mutta päinvastoin se pilaantui entistä enemmän. Jos joku myöhästyi töistä puoli minuuttia, se kirjattiin ylös ja vietiin johdon tietoisuuteen isoon ääneen. Jos jotkut työntekijät keskustelivat hetkenkin keskenään omista asioistaan, siitä kovaääniset nuhteet, kokoaikaista kyyläämistä mitä teet ja miksi teet noin etkä näin, kun näinkin voi tehdä.

Sitten tämä yksi ihminen lähti pois, ja Simsalabim, ilmapiiri muuttui muutamassa viikossa ja lopultakin pystyimme puhumaan asiasta suorin sanoin ilman pelkoa, että joudutaan taas johonkin palaveriin selittelemään mitään.

Kukaan ei kytännyt, ei kyylännyt ei kannellut. Työpaikastani tuli miellyttävä ja ihana yhteisö, itse asiassa ikään kuin löysimme toisemme viimeinkin. Tämä lähtenyt henkilö oli väliportaan johtaja, ei meidän varsinainen esimies ( tai siis esihenkilö), mutta sellaisessa asemassa, että pystyi vaikuttamaan työolosuhteisiimme ja moniin muihinkin asioihin siellä, siksi hän sai mellastaa siellä mielin määrin.

Hänen tilalleen tuli normaali ihminen ja tänä päivänä meillä on työpaikka, jossa kaikki viihdymme.

Säälittelimme vain sitä työpaikkaa, mihin hän meiltä siirtyi.