Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien seksin näkeminen traumatisoi
08.02.2023 |
Hesarissa tänään:
Kuulin lapsena säännöllisesti vanhempieni harrastavan seksiä ja joskus näinkin näitä tilanteita. Vanhempani eivät tehneet sitä tahallaan, vaan olivat lähinnä liian huolettomia ja turhan luottavaisia sen suhteen, etten herää tai huomaa heitä. Seksi, jota näin, oli hyvin perinteistä vanilijaseksiä, mutta koen, että se traumatisoi minut pitkäksi aikaa. Millaisia seurauksia lapselle voi olla siitä, että hän kuulee tai näkee perheen aikuisten välistä seksiä?
Olen ihan samaa mieltä, kyllähän se traumatisoi jollain tasolla lasta.
En nyt tiedä mitä psykologi siihen vastasi, kun ei ole hesarin tunnuksia, mutta varmaan hänkin sitä sanoi.
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina käy niin helposti. Vanhemmillakin voi olla erilaisia nukkumarytmejä tai vaikka vuorotöitä jolloin vanhemmat eivät ole hereillä enää samaan aikaan kun lapset ovat nukahtaneet. Monet lapset myös voivat nukkua huonosti ja nukuttaminen voi mennä todella myöhään jonka jälkeen vanhemmatkin jo ihan väsyneitä. Tai lapset voivat tulla hyvin usein vanhempien viereen nukkumaan.
Jollekulle voi tulla yllätyksenä, mutta seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin myöhään illalla tai yöllä..
Tiedän, että on perheitä, joissa on todella haasteellisia aikatauluja juuri vuorotyön takia, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden hankalien aikataulujen tuottamista ongelmista juuri seksi on ehkä helpoimmin ratkaistavissa olevia asioita. Ei kukaan jaksa rättiväsyneenä seksiä, eikä aina löydy seksille aikaa, mutta en usko, etteikö sille voisi olla mahdollista löytää yhteinen aika, paikka ja jaksaminen edes muutamia kertoja kuukaudessa - jos siis ylipäätään kiinnostusta asiaan enää edes on.
Minusta taas nimenomaan seksille on vaikea löytää aikaa, koska jos pari kertaa kuussa löytyy sopiva hetki niin niihin kertoihin kertyy myös se paine, että silloin pitää seksiä harrastaa oli tilanne tai aika mikä vaan. Kumppanilla tai itsellä voi olla odotuksia sitä hetkeä kohtaan ja jos noista harvoista kerroista tuleekin vaan suoritus, se ei ainakaan lisää tyytyväisyyttä tilanteeseen. Seksin aikatauluttaminen ei kaikilla ylipäätään onnistu ja pari kertaa kuussa voi olla toisille riittävä määrä, toisille taas aivan riittämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä yksi ja sama pervo vastailemassa vai onko todella näin paljon ihmisiä joiden mielestä seksin harrastaminen sopii lasten silmille?!
Tutustu historiaan. Lukaise/kuuntele vaikka Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia.
Se on oikeasti todella hyvä ja mielenkiintoinen tietokirja kivikaudelta 1900-luvun alun historiasta Suomessa.
Historian lukeminen ei ole ikinä kenellekään pahaksi. Tule sitten kertomaan mielipiteesi tästä asiasta.
Tämä. Ei minua ainakaan haittaa tyttäreni parittelun katsominen.
Kukaan mies ei ole tehnyt minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen, vaikkei ole lapsia :)
T31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kenelläkään pitäisi enää nykyään edes tulla mieleen ryhtyä harrastamaan yhdyntää samassa huoneessa, missä lapsi esim. nukkuu?
Järjetöntä.
On eri asia, jos vanhemmat ovat hetken keskenään makuuhuoneessa (tai muualla) illalla ovi lukossa, mahdollisesti lasten nukkumaanmenon jälkeen, tai isompien lasten vetäydyttyä omiin huoneisiinsa.
Jos sellainen vahinko kävisi, että lapsi jostakin syystä ryntäisi vanhempien makuuhuoneeseen kesken aktin, tuskin siitä varsinaisesti mitään traumoja seuraisi, mutta epämiellyttävää se olisi, kaikille osapuolille.
Lasten vanhempina seksiä on hiukan suunniteltava, ei siinä sen kummempaa ole.
Jos joutuu yöpymään jatkuvasti samassa tilassa lasten kanssa, pitää tyytyä esimerkiksi huomaamattomaan käsiseksiin peiton alla tai järjestää muualta jokin paikka, missä harrastaa seksiä.
Meillä on onneksi OKT:ssa hyvä saunaosasto, jossa on melko helppoa harrastaa lasten huomaamatta seksiä. Eli siis saunan jälkeen lapset saavat mennä syömään iltapalaa ja katsomaan videoita, kun vanhemmat jäävät vielä joksikin aikaa "saunomaan". Saunaosaston ovessa on tietenkin lukko, jotta yllätyksiä ei tapahdu. Itse asiassa tämä on piristänyt seksielämäämme kummasti, seksin harrastaminen on helppoa ja mukavaa, alkuillasta on vielä jaksamista, ja esim. suihkussa käynti (tai suihkusta nauttiminen) on vaivatonta. Lapset ovat myös tottuneet siihen, että jäämme keskenämme saunomaan, joten he eivät kyseenalaista asiaa. Emme tietenkään joka saunomisen aikana harrasta seksiä (ja harrastamme seksiä välillä myös muualla/muulloin), mutta jäämme muutoinkin keskenämme saunaan lasten lähdettyä juttelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä - usein sellaisista asioista, joista lasten ei tarvitse kuulla tai tulla keskeyttämään.
Lasten pitää myös oppia siihen, että välillä aikuiset viettävät keskenään omaa aikaa, jolloin heitä ei saa tulla häiritsemään.
No eipä tuokaan sitten kovin tervettä ole, jos assosioivat sitten saunomisen seksuaalisuuteen. Rikkoo saunakulttuurin normeja ja sitten teini-iän kynnyksellä lapset eivät enää halua samaan aikaan saunaan, kun ymmärtävät tämän teidän irstailunne.
Minä olen nyt 30v ja vasta tämä keskustelu sai minut ajattelemaan vaihtoehtoa että vanhempani saattoivat tehdä sitä juurikin silloin kun he jäivät kaksistaan saunomaan pidemmäksi aikaa. Ei ole ollut tapana miettiä vanhempieni seksielämää, eikä kukaan meistä lapsista heitä saunasta yllättänytkään. En koe traumatisoituneeni, ja suhteeni saunaankin on ollut aina terve.
Meillä oli samoin. Vasta aikuisiällä tajusin, että vanhemmat saattoivat laittaa minut esimerkiksi toimittamaan jotakin asiaa johonkin, tai sitten jäivät pihasaunalle pesemään lauteita tai jotakin vastaavaa.
Eipä tuo mitään traumoja ole tuottanut. Jälkikäteen ajateltuna olen tietenkin todella tyytyväinen, että tuokin puoli heidän parisuhteestaan toimi, ja he olivat kaiken kaikkiaan onnellisia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni eläinlaji menee poikasiltaan piiloon kun jatkavat sukuaan?
Emme ole eläimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä normaalia on se että lapsi joutuu näkemään vanhempiensa paneskelua on vaikka se että menet sukulaisesi luo kylään ja isäntäväki alkaa panemaan...eikä tuotakaan voi verrata kun lapsi ei ymmärrä asiasta mitään ja koko juttu pelottaa. Joskus ennen vanhaan on harrastettu seksiä vaikka kuusen alla metsässä tai vaikka aitan ylisillä. Muitakin paikkoja oli kuin se pirtti. Eikä elämä ollut yhtä seksiä kuten nyt, oli paljon erilaisia häveliäisyydsääbtöjä liittyen vaikka kuukautusiin ja esiaviolliseen seksiin. Elämä oli rankkaa ja nälkä vaivasi tuskin mielessä oli pelkkä seksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä yksi ja sama pervo vastailemassa vai onko todella näin paljon ihmisiä joiden mielestä seksin harrastaminen sopii lasten silmille?!
Tutustu historiaan. Lukaise/kuuntele vaikka Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia.
Se on oikeasti todella hyvä ja mielenkiintoinen tietokirja kivikaudelta 1900-luvun alun historiasta Suomessa.
Historian lukeminen ei ole ikinä kenellekään pahaksi. Tule sitten kertomaan mielipiteesi tästä asiasta.
Siitäkään ei ole kuin yllättävän vähän aikaa, kun lapsen ruumiillinen kurittaminen kiellettiin. Lapset ovat joutuneet elämään jatkuvassa pelossa. Ja tosissasiko olet siis sitä mieltä, että lapset eivät ole vitsasta tai erityisesti siitä PELOSTA joutua saamaan vitsaa traumatisoituneet? Luultavasti seksin näkeminen on ollut peloista pienin, mutta ei kuitenkaan poista sitä.
Olen eri, mutta minä olen sitä mieltä että myös nykyinen kevyestä tukkapöllystä ja luunapeista yms traumatisoituminen on enemmän kulttuurin tulosta kuin luontaista psykologiaa. Oikea pahoinpitely tietysti erikseen.
Vähän samoila linjoilla vaikkei se kovin suosittu mielipide olekaan. Kun äiti nappasi tukasta tai korvasta kiinni, tai isä antoi luunapin, se ei sattunut erikoisesti, mutta oli sellainen STOP! Pysäytti jonkun vaarallisen tai häiritsevän toiminnan kivuttomammin kuin huutaminen, jäkättäminen, jäähyily, tunteiden sanottaminen ym vatvominen.
Tuskin kuitenkaan hyväksyisit vaikka oman puolison toiminnan pysäyttämistä voimakeinoin vaikka tukistamalla? Ja jos et niin miksi lasta saisi kohdella toisin?
On aika paljon asioita, joita mun huoltajana on oikeus, jopa velvollisuus kohdistaa lapseen, mutta vastaavasti ei aikuiseen.. Kuvittelisin, että aikuisella olisi jo omasta turvallisuudestaan mm vastuu, jolloin jos puolisoni päättäisi juosta päätä pahkaa liikenteen seassa tai keikkua ylikulkusillan kaiteella, niin en tiedä olisiko tukkapöllö oikea metodi toiminnan pysäyttämiseen.
Toisekseen jos puolisoni käyttäytyisi jatkuvasti niin, että huutaisi ja räyhäisi mulle, varastelisi mun lompakosta rahaa ja valehtelisi, niin minun vaihtoehtoni ei olisi rajoittaa hänen vapautta pakottamalla tunteiden sanoitus-sessioon tai arestiin, vaan vetää johtopäätökset ja lähteä eri teille. On kuitenkin vähän eri tilanne kuin lapsen kanssa.
Mutta väkivalta ei ole yksi niistä. Se ei ole hyväksyttävää aikuisten välisissä suhteissa missään tilanteessa eikä siis myöskään lasten kanssa.
näinhän se on päätetty, että korvasta kiinni nappaaminen on väkivaltaa. Itse koin sen osana vanhempien harmillista määräilyä silloin, nyt koen sen olleen kasvatusta ja välittämistä.
Olen kiitollinen siitä, että omassa lapsuudessani ei istuttu vielä tuntia improvisoimassa nukketeatteriesitystä siitä, miksi olisi hyvä uskoa kerta kieltämisestä, ettei auton katolle kiivetä hyppimään.
No toisen koskeminen fyysisesti niin että aiheutetaan kipua on väkivaltaa. Ei se selittelemällä miksikään muutu.
Eikä missään oikeasti missään mitään nukketeatteriesityksiä katsella vaan asiat selitetään lapselle jämäkästi niin että lapsi ymmärtää miksi jotain ei saa tehdä. Ei se ole mitään asian ymmärtämistä että lapsi oppii välttämään kipua ja fyysistä rangaistusta.
sinä et saa kehittymätöntä lasta ymmärtämään oikeasti, ettei liiterin katolle voi kiivetä hyppiäkseen alle houkuttavasti muodostuneeseen lumikasaan, et sitten niin millään määrällä selitystä. Tai että sen lapselle otetun koiran on päästävä ulos suurin piirtein tiettyyn kellon aikaan, ihan sen eläimen asiallisen kohtelun nimissä. Tai ettei koko kauppa jaksa kuunnella kun huudetaan pettymystä kun ei tänään vielä ollutkaan karkkipäivä, ei, vaikkei se lapsen mielestä huutamista ollutkaan vaan protestoimista isoon ääneen.
Seuraamusten, lue rangaistuksen, pelossa se lapsi noista ja monesta muusta omasta mielestään asiahommasta luopuu, tai ainakin salaa puuhat jatkossa paremmin. Se seuraamus tai rangaistus on sinusta sitten vaikka, että kaverisynttärit on peruttu, kuten tehtiin kerran mulle. Olisin mieluummin ottanut luunapin. Synttäreiden peruminen -myös kavereilta- tuntui epäoikeudenmukaisuuden huipentumalta, eikä takuulla opettanut mitään muuta kuin sen, että vanhemmilla on valta ja voima mielivaltaisiin päätöksiin.
Kirjoituksessasi on järkeä.
LIEVÄ ruumiillinen kuritus on selkeä osoitus lapselle, että hän käyttäytyi väärin useista kielloista huolimatta.
Sanktio on välitön, eikä sitä joudu miettimään viikkokausia, kuten puhelimen takavarikoimista tai kuukauden päästä tapahtuvaa synttäreiden perumista.
Lapsi ei useinkaan edes ymmärrä pitkän ajan päähän jatkuvia tavaroiden takavarikoimisia, sillä mitä kauemmin itse teosta aikaa kuluu, sitä järjettömämmältä koko rangaistus tuntuu myös vanhemmasta.
Välitön lievä luunappi toimii paremmin kuin jatkuva jankutus samoista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni eläinlaji menee poikasiltaan piiloon kun jatkavat sukuaan?
Emme ole eläimiä.
Tämä. Olemme kasveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni eläinlaji menee poikasiltaan piiloon kun jatkavat sukuaan?
Emme ole eläimiä.
kuinka moni uroseläin karjuu ja voihkii kun siemenneste rojahtaa naaraan punttiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina käy niin helposti. Vanhemmillakin voi olla erilaisia nukkumarytmejä tai vaikka vuorotöitä jolloin vanhemmat eivät ole hereillä enää samaan aikaan kun lapset ovat nukahtaneet. Monet lapset myös voivat nukkua huonosti ja nukuttaminen voi mennä todella myöhään jonka jälkeen vanhemmatkin jo ihan väsyneitä. Tai lapset voivat tulla hyvin usein vanhempien viereen nukkumaan.
Jollekulle voi tulla yllätyksenä, mutta seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin myöhään illalla tai yöllä..
Tiedän, että on perheitä, joissa on todella haasteellisia aikatauluja juuri vuorotyön takia, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden hankalien aikataulujen tuottamista ongelmista juuri seksi on ehkä helpoimmin ratkaistavissa olevia asioita. Ei kukaan jaksa rättiväsyneenä seksiä, eikä aina löydy seksille aikaa, mutta en usko, etteikö sille voisi olla mahdollista löytää yhteinen aika, paikka ja jaksaminen edes muutamia kertoja kuukaudessa - jos siis ylipäätään kiinnostusta asiaan enää edes on.
Minusta taas nimenomaan seksille on vaikea löytää aikaa, koska jos pari kertaa kuussa löytyy sopiva hetki niin niihin kertoihin kertyy myös se paine, että silloin pitää seksiä harrastaa oli tilanne tai aika mikä vaan. Kumppanilla tai itsellä voi olla odotuksia sitä hetkeä kohtaan ja jos noista harvoista kerroista tuleekin vaan suoritus, se ei ainakaan lisää tyytyväisyyttä tilanteeseen. Seksin aikatauluttaminen ei kaikilla ylipäätään onnistu ja pari kertaa kuussa voi olla toisille riittävä määrä, toisille taas aivan riittämätön.
Ikävää, jos näihin tilanteisiin liittyy paineita. Mutta hyvä ja rauhallinen keskustelu aiheesta voisi helpottaa asiaa. Ehkä myös etukäteen tapahtuva, miellyttävä tunnelmaan virittäytyminen (vaikka viestein) voisi olla mukavaa.
Pari kertaa kuussa ei ole mikään seksitön parisuhde, mutta ei sitä toki voi aktiiviseksikaan kuvata. Onneksi nämä ovat ohimeneviä ongelmia ja tilanteita - lasten kasvaessa (ja oman iän, varmuuden ja kokemuksen karttuessa) asiat helpottavat: omat tai kumppanin odotukset / pettymykset eivät ole kenties niin kovia, ja tilaisuuksia nautinnolliseen ja iloiseen seksiin tulee varmasti vielä löytymään. Vasta vanhempanahan seksi onkin ihanaa, koska se ei enää ole mitään suorittamista, vaan pelkkää yhdessä ilakoimista :D
Elettiin 70-lukua. Hyvä kaverini joutui todistamaan vanhempiensa ja heidän vieraidensa seksiä, keskellä päivää.
Ovi oli kyllä kiinni, mutta äänet kuuluivat. Kaikki paikalla olleet lapset joutuivat sitä touhua kuuntelemaan.
Kaverini kun kertoi tästä, niin hän itki. Hän halusi sen jälkeen aina kotoaan pois, kun ne tietyt vieraat tulivat.
Tuollaisesta menosta olisi pitänyt tehdä lastensuojeluilmoitus.
Täysin ajattelematonta toimintaa aikuisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan yhden tilanteen ja jotenkin se on etova.
Lapsi ei miellä seksiä hellyytenä eikä rakkautena.
Niin, koska se ei sitä ole, vaan eläimellistä himoa.
Tärkeintä on, että aikuiset suhtautuvat asioihin rauhallisesti ja luonnollisesti ja edes pyrkivät välttämään lasten altistumista tilanteille. Jos näin käy, selitetään asia ikätaso huomioiden. Ei kuitenkaan yksityiskohtaisen tarkasti eri toimituksia kuvaillen ellei lapsi kysele ja halua puhua laajemmin. Ne ehtii oppia myöhemminkin. Tarkoitan siis näitä, että kerrotaan mihin kaikkialle sen pippelin voi työntää ja muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina käy niin helposti. Vanhemmillakin voi olla erilaisia nukkumarytmejä tai vaikka vuorotöitä jolloin vanhemmat eivät ole hereillä enää samaan aikaan kun lapset ovat nukahtaneet. Monet lapset myös voivat nukkua huonosti ja nukuttaminen voi mennä todella myöhään jonka jälkeen vanhemmatkin jo ihan väsyneitä. Tai lapset voivat tulla hyvin usein vanhempien viereen nukkumaan.
Jollekulle voi tulla yllätyksenä, mutta seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin myöhään illalla tai yöllä..
Tiedän, että on perheitä, joissa on todella haasteellisia aikatauluja juuri vuorotyön takia, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden hankalien aikataulujen tuottamista ongelmista juuri seksi on ehkä helpoimmin ratkaistavissa olevia asioita. Ei kukaan jaksa rättiväsyneenä seksiä, eikä aina löydy seksille aikaa, mutta en usko, etteikö sille voisi olla mahdollista löytää yhteinen aika, paikka ja jaksaminen edes muutamia kertoja kuukaudessa - jos siis ylipäätään kiinnostusta asiaan enää edes on.
Minusta taas nimenomaan seksille on vaikea löytää aikaa, koska jos pari kertaa kuussa löytyy sopiva hetki niin niihin kertoihin kertyy myös se paine, että silloin pitää seksiä harrastaa oli tilanne tai aika mikä vaan. Kumppanilla tai itsellä voi olla odotuksia sitä hetkeä kohtaan ja jos noista harvoista kerroista tuleekin vaan suoritus, se ei ainakaan lisää tyytyväisyyttä tilanteeseen. Seksin aikatauluttaminen ei kaikilla ylipäätään onnistu ja pari kertaa kuussa voi olla toisille riittävä määrä, toisille taas aivan riittämätön.
Samankaltaisia kokemuksia ja näillä asioilla on tapana kertautua. Jos esimerkiksi löytyy kaksi joilla on samankaltaiset halut harrastaa seksiä ei silloin muiden asioiden pieleen menolla ole hirveästi vaikutusta. Jos taas toinen haluaa jo alun alkaenkin vain kerran viikossa tai parin viikon välein on siinä riskinä se että menee miten sattuu esim kuukautissyklien ja kuun asentojen mukaan jos nyt sattuu edes saamaan lapset mummolaan. Ja mummolaan lapset saa silloin kerran kuukautisten aikaan tai siltä se ainakin tuntuu, turhautuminen kasvaa pettymysten myötä. Ja tähän yhteiskunta toteaa "mutta seksiä on myös oma käsi!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina käy niin helposti. Vanhemmillakin voi olla erilaisia nukkumarytmejä tai vaikka vuorotöitä jolloin vanhemmat eivät ole hereillä enää samaan aikaan kun lapset ovat nukahtaneet. Monet lapset myös voivat nukkua huonosti ja nukuttaminen voi mennä todella myöhään jonka jälkeen vanhemmatkin jo ihan väsyneitä. Tai lapset voivat tulla hyvin usein vanhempien viereen nukkumaan.
Jollekulle voi tulla yllätyksenä, mutta seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin myöhään illalla tai yöllä..
Tiedän, että on perheitä, joissa on todella haasteellisia aikatauluja juuri vuorotyön takia, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden hankalien aikataulujen tuottamista ongelmista juuri seksi on ehkä helpoimmin ratkaistavissa olevia asioita. Ei kukaan jaksa rättiväsyneenä seksiä, eikä aina löydy seksille aikaa, mutta en usko, etteikö sille voisi olla mahdollista löytää yhteinen aika, paikka ja jaksaminen edes muutamia kertoja kuukaudessa - jos siis ylipäätään kiinnostusta asiaan enää edes on.
Minusta taas nimenomaan seksille on vaikea löytää aikaa, koska jos pari kertaa kuussa löytyy sopiva hetki niin niihin kertoihin kertyy myös se paine, että silloin pitää seksiä harrastaa oli tilanne tai aika mikä vaan. Kumppanilla tai itsellä voi olla odotuksia sitä hetkeä kohtaan ja jos noista harvoista kerroista tuleekin vaan suoritus, se ei ainakaan lisää tyytyväisyyttä tilanteeseen. Seksin aikatauluttaminen ei kaikilla ylipäätään onnistu ja pari kertaa kuussa voi olla toisille riittävä määrä, toisille taas aivan riittämätön.
Jos itse (yhdyntä)seksin osalta koette paineita tai kovia odotuksia, olisiko teille mahdollista löytyä useammin hetki esimerkiksi kahdenkeskiselle sylittelylle vähissä vaatteissa / ihokosketuksessa ilman, että se eskaloituisi seksiin?
Tällaiset intiimi-illat ovat meillä pitempien seksitaukojen aikana tärkeitä, ja pidämme yllä intiimiä läheisyyttä tällä tavalla. Lempeä ihokosketus tuottaa oksitosiinia, joka parantaa mielialaa, ja on omiaan viemään esimerkiksi seksiin liittyviä paineita ja jännitystä pois. Esimerkiksi vauva- ja taaperoaikana, kun seksi oli vähissä, olivat kuitenkin tuollaiset lempeät intiimi-illat meille molemmille tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina käy niin helposti. Vanhemmillakin voi olla erilaisia nukkumarytmejä tai vaikka vuorotöitä jolloin vanhemmat eivät ole hereillä enää samaan aikaan kun lapset ovat nukahtaneet. Monet lapset myös voivat nukkua huonosti ja nukuttaminen voi mennä todella myöhään jonka jälkeen vanhemmatkin jo ihan väsyneitä. Tai lapset voivat tulla hyvin usein vanhempien viereen nukkumaan.
Jollekulle voi tulla yllätyksenä, mutta seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin myöhään illalla tai yöllä..
Tiedän, että on perheitä, joissa on todella haasteellisia aikatauluja juuri vuorotyön takia, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden hankalien aikataulujen tuottamista ongelmista juuri seksi on ehkä helpoimmin ratkaistavissa olevia asioita. Ei kukaan jaksa rättiväsyneenä seksiä, eikä aina löydy seksille aikaa, mutta en usko, etteikö sille voisi olla mahdollista löytää yhteinen aika, paikka ja jaksaminen edes muutamia kertoja kuukaudessa - jos siis ylipäätään kiinnostusta asiaan enää edes on.
Minusta taas nimenomaan seksille on vaikea löytää aikaa, koska jos pari kertaa kuussa löytyy sopiva hetki niin niihin kertoihin kertyy myös se paine, että silloin pitää seksiä harrastaa oli tilanne tai aika mikä vaan. Kumppanilla tai itsellä voi olla odotuksia sitä hetkeä kohtaan ja jos noista harvoista kerroista tuleekin vaan suoritus, se ei ainakaan lisää tyytyväisyyttä tilanteeseen. Seksin aikatauluttaminen ei kaikilla ylipäätään onnistu ja pari kertaa kuussa voi olla toisille riittävä määrä, toisille taas aivan riittämätön.
Samankaltaisia kokemuksia ja näillä asioilla on tapana kertautua. Jos esimerkiksi löytyy kaksi joilla on samankaltaiset halut harrastaa seksiä ei silloin muiden asioiden pieleen menolla ole hirveästi vaikutusta. Jos taas toinen haluaa jo alun alkaenkin vain kerran viikossa tai parin viikon välein on siinä riskinä se että menee miten sattuu esim kuukautissyklien ja kuun asentojen mukaan jos nyt sattuu edes saamaan lapset mummolaan. Ja mummolaan lapset saa silloin kerran kuukautisten aikaan tai siltä se ainakin tuntuu, turhautuminen kasvaa pettymysten myötä. Ja tähän yhteiskunta toteaa "mutta seksiä on myös oma käsi!".
Mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi ymmärtää, että seksiä on muukin kuin kiihkeä yhdyntä. Jos itse ei halua, niin voisiko sille puolisolle kuitenkin tarjota intiimiä yhdessäoloa, vaikka yhteistä suihkussa käymistä ja kenties käsin hyväilyä, jos itsellä on kuukautiset tai muu haluttomuutta aiheuttava tilanne?
Ja pah, näin kyllä lapsuudessa porukoiden puuhat vahingossa kun yllätin muutaman kerran, siitä tuskin traumatisoidun vaan siitä kun isä petti äitiä.. Vaikuttaa omiin parisuhteisiini ja miten osaan luottaa. Varmaan loppuelämän oon pskana siitä ksipäästä.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla suurin syy kaikkiin mielenterveyden ongelmiin epäterve suhtautuminen seksiin.
Ennen vanhaan 10-henkinen perhe asui pienessä pirtissä jossa kenellekään ei jäänyt epäselväksi mistä lapset tulevat tai miten ne sinne päätyvät mutta kenelläkään ei mennyt näin luonnollisesta asiasta kuuppa sekaisin.
Suuressa talossa kylvettiin saunassa isännät ja rengit piikojen ja talon tyttärien kanssa sekaisin ja alastomuus oli maailman puhtain ja luonnollisin asia eikä mitään traumauttavaa nettipornoa.
Kerrn olen elämässäni nähnyt vanhempieni harrastavan seksiä ja pidin sitä (pidän vieläkin) hyvin vastenmielisenä (vaikka oli täysin tavallista). En tiedä johtuuko tästä yhdestä omasta kokemuksestani vai muista syistä, mutta itselleni on täysin mahdoton ajatellakaan harrastavani seksiä kotona ellen tiedä lasten nukkuva 100% varmuudella. Ja näin teini-ikäisten lasten vanhempana tämä tietysti käytännössä tarkoittaa, että seksiä voi harrastaa äärimmäisen harvoin.
sinä et saa kehittymätöntä lasta ymmärtämään oikeasti, ettei liiterin katolle voi kiivetä hyppiäkseen alle houkuttavasti muodostuneeseen lumikasaan, et sitten niin millään määrällä selitystä. Tai että sen lapselle otetun koiran on päästävä ulos suurin piirtein tiettyyn kellon aikaan, ihan sen eläimen asiallisen kohtelun nimissä. Tai ettei koko kauppa jaksa kuunnella kun huudetaan pettymystä kun ei tänään vielä ollutkaan karkkipäivä, ei, vaikkei se lapsen mielestä huutamista ollutkaan vaan protestoimista isoon ääneen.
Seuraamusten, lue rangaistuksen, pelossa se lapsi noista ja monesta muusta omasta mielestään asiahommasta luopuu, tai ainakin salaa puuhat jatkossa paremmin. Se seuraamus tai rangaistus on sinusta sitten vaikka, että kaverisynttärit on peruttu, kuten tehtiin kerran mulle. Olisin mieluummin ottanut luunapin. Synttäreiden peruminen -myös kavereilta- tuntui epäoikeudenmukaisuuden huipentumalta, eikä takuulla opettanut mitään muuta kuin sen, että vanhemmilla on valta ja voima mielivaltaisiin päätöksiin.