Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien seksin näkeminen traumatisoi
08.02.2023 |
Hesarissa tänään:
Kuulin lapsena säännöllisesti vanhempieni harrastavan seksiä ja joskus näinkin näitä tilanteita. Vanhempani eivät tehneet sitä tahallaan, vaan olivat lähinnä liian huolettomia ja turhan luottavaisia sen suhteen, etten herää tai huomaa heitä. Seksi, jota näin, oli hyvin perinteistä vanilijaseksiä, mutta koen, että se traumatisoi minut pitkäksi aikaa. Millaisia seurauksia lapselle voi olla siitä, että hän kuulee tai näkee perheen aikuisten välistä seksiä?
Olen ihan samaa mieltä, kyllähän se traumatisoi jollain tasolla lasta.
En nyt tiedä mitä psykologi siihen vastasi, kun ei ole hesarin tunnuksia, mutta varmaan hänkin sitä sanoi.
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina ole omasta halusta tai älyn puutteesta kiinni. Jos on esim. erilaiset kemiat, toiselle riittää paljon pienempi määrä seksiä kuin toiselle, voi olla sairautta tai ei vaan kertakaikkiaan ole muuta mahdollisuutta kuin hotelli. Jos esim. toisella on bakteerikammo mikä aiheuttaa tietynlaiset rutiinit ja rajoitteet aktiin. Tai jos lapset eivät vaan nuku ja aamulla pitää herätä aikaisin. Tai jos on kuukautiset päällä. Tai jos on vammainen lapsi joka ei ymmärrä sanatonta viestintää. Tai jos mummola ei olekaan lähellä tai mummoa ei ole tai mummo ei halua hoitaa. Normaalin ihmisen elämässä on vaikka miten paljon kaikkea muutakin kuin seksi ja vähän ihmetyttää vähän normaalin elämän elämisestä puhutaan. Joko jauhetaan jostain idyllistä tai täydellisestä puutteesta mutta normaali elämä on yleensä kompromisseja. Yleensä touhua haittaavia parametrejä on samaan aikaan useampi kuin yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan Suomessa perheenjäsenet ovat nukkuneet eri huoneissa? Ei kovin kauan. Olen 48 vuotias ja kun olin pieni, asuimme kaksiossa, eli vanhempani ja me lapset nukuimme kaikki siinä samassa makuuhuoneessa. Ja kun hieman katsoo historiaan, niin ei silloin ollut kuin rikkailla useampia huoneita. Sitä ennen koko väki asui samassa mökin huoneessa ja lapsia syntyi.
Traumatisoituvatko lapset? No eivät traumatisoituneet ainakaan siitä, vaan elivät ihan sitä elämäänsä asiaa enempää ajattelematta. Nykypäivänä vain kaikesta on lupa pahoittaa mielensä ja tehdä minäminästä ison numeron.
Katsos kun se on ihan eri asia. Ennen oli Benny Hill, Spede Pasanen ja Mennään bussilla. Seksi ja sen harrastaminen on nyt kontrolloitavien asioiden listalla. On tullut tilinteon aika ja vanhat synnit korjataan.
Nuo olivat puhtaasti naisia vähätteleviä ja halventavia ohjelmia. Ei niissä ollut kyse molemminpuolisesta halusta ja hellyydestä. Seksi ja seksismi ovat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä yksi ja sama pervo vastailemassa vai onko todella näin paljon ihmisiä joiden mielestä seksin harrastaminen sopii lasten silmille?!
Tutustu historiaan. Lukaise/kuuntele vaikka Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia.
Se on oikeasti todella hyvä ja mielenkiintoinen tietokirja kivikaudelta 1900-luvun alun historiasta Suomessa.
Historian lukeminen ei ole ikinä kenellekään pahaksi. Tule sitten kertomaan mielipiteesi tästä asiasta.
Siitäkään ei ole kuin yllättävän vähän aikaa, kun lapsen ruumiillinen kurittaminen kiellettiin. Lapset ovat joutuneet elämään jatkuvassa pelossa. Ja tosissasiko olet siis sitä mieltä, että lapset eivät ole vitsasta tai erityisesti siitä PELOSTA joutua saamaan vitsaa traumatisoituneet? Luultavasti seksin näkeminen on ollut peloista pienin, mutta ei kuitenkaan poista sitä.
Olen eri, mutta minä olen sitä mieltä että myös nykyinen kevyestä tukkapöllystä ja luunapeista yms traumatisoituminen on enemmän kulttuurin tulosta kuin luontaista psykologiaa. Oikea pahoinpitely tietysti erikseen.
Vähän samoila linjoilla vaikkei se kovin suosittu mielipide olekaan. Kun äiti nappasi tukasta tai korvasta kiinni, tai isä antoi luunapin, se ei sattunut erikoisesti, mutta oli sellainen STOP! Pysäytti jonkun vaarallisen tai häiritsevän toiminnan kivuttomammin kuin huutaminen, jäkättäminen, jäähyily, tunteiden sanottaminen ym vatvominen.
Tuskin kuitenkaan hyväksyisit vaikka oman puolison toiminnan pysäyttämistä voimakeinoin vaikka tukistamalla? Ja jos et niin miksi lasta saisi kohdella toisin?
On aika paljon asioita, joita mun huoltajana on oikeus, jopa velvollisuus kohdistaa lapseen, mutta vastaavasti ei aikuiseen.. Kuvittelisin, että aikuisella olisi jo omasta turvallisuudestaan mm vastuu, jolloin jos puolisoni päättäisi juosta päätä pahkaa liikenteen seassa tai keikkua ylikulkusillan kaiteella, niin en tiedä olisiko tukkapöllö oikea metodi toiminnan pysäyttämiseen.
Toisekseen jos puolisoni käyttäytyisi jatkuvasti niin, että huutaisi ja räyhäisi mulle, varastelisi mun lompakosta rahaa ja valehtelisi, niin minun vaihtoehtoni ei olisi rajoittaa hänen vapautta pakottamalla tunteiden sanoitus-sessioon tai arestiin, vaan vetää johtopäätökset ja lähteä eri teille. On kuitenkin vähän eri tilanne kuin lapsen kanssa.
Mutta väkivalta ei ole yksi niistä. Se ei ole hyväksyttävää aikuisten välisissä suhteissa missään tilanteessa eikä siis myöskään lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin muistan yhden tilanteen ja koin sen todella ahdistavana. Menin yöllä vanhempien makkaran eikä ne huomanneet mua. En yhtään tajunneet mitä tekivät, koin tosi ahdistavana.
voi ei. Minut vanhempien helliminen teki iloiseksi kun sitä näki niin vähän, enemmän kireää ilmapiiriä. Siskojen kanssa tirskuttiin ja huudeltiin oven läpi jotain nokkeluuksia kun äiti ja isi "nukkuivat myöhään" joskus viikonloppuaamuina. Sitten kun ovi aukesi ja yleensä äiti sieltä nousi aamupalalle niin piti tietysti koirien kanssa hyökätä sänkyyn möyrimään. Kyllä minä nyt tiedän mitä siellä harrastettiin vain hetki aiemmin, ja "tiesin" sen myös silloin, mutta eihän pienellä lapsella ollut mitään konseptia mitä se tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihmisen luonnollisen tilan kannalta jotenkin omituista ja järjenvastaista. Miksi täysin luonnollinen ja positiivinen asia traumatisoi? Esi-isillämme oli varmasti vielä paljon vähemmän mahdollisuuksia tehdä sitä missään piilossa kuin nykypäivän ihmisillä.
Ettei vain olisi ihmisen itse kehittämät kulttuuriset asiat ja asenteet tehneet tästä asiasta näin vaikean? Tai toisaalta kun meistä tuli älykkäitä ja hyvin itsetietoisia, niin tuliko sen mukana myös häveliäisyys ja outo suhtautuminen tällaisiin asioihin?
Mutta onhan sillekin joku selitys, että miksi porn..n katsominen on periaatteessa K-18. Jotain traumatisoivaa seksin näkemisessä on, vaikka kuinka olisi luonnollista.
Eläimet harrastavat seksiä muiden nähden. Ihmisillä on käsitys, että se on intiimiä. Ei kai missään kulttuurissa sitä harrasteta muiden tai lasten nähden.
Elokuvien seksikohtaukset ovat hämärtäneet tätä intiimiyttä lasten silmissä, minkä näkee nyt kun he ovat kasvaneet aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina käy niin helposti. Vanhemmillakin voi olla erilaisia nukkumarytmejä tai vaikka vuorotöitä jolloin vanhemmat eivät ole hereillä enää samaan aikaan kun lapset ovat nukahtaneet. Monet lapset myös voivat nukkua huonosti ja nukuttaminen voi mennä todella myöhään jonka jälkeen vanhemmatkin jo ihan väsyneitä. Tai lapset voivat tulla hyvin usein vanhempien viereen nukkumaan.
Jollekulle voi tulla yllätyksenä, mutta seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin myöhään illalla tai yöllä..
Tiedän, että on perheitä, joissa on todella haasteellisia aikatauluja juuri vuorotyön takia, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden hankalien aikataulujen tuottamista ongelmista juuri seksi on ehkä helpoimmin ratkaistavissa olevia asioita. Ei kukaan jaksa rättiväsyneenä seksiä, eikä aina löydy seksille aikaa, mutta en usko, etteikö sille voisi olla mahdollista löytää yhteinen aika, paikka ja jaksaminen edes muutamia kertoja kuukaudessa - jos siis ylipäätään kiinnostusta asiaan enää edes on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina ole omasta halusta tai älyn puutteesta kiinni. Jos on esim. erilaiset kemiat, toiselle riittää paljon pienempi määrä seksiä kuin toiselle, voi olla sairautta tai ei vaan kertakaikkiaan ole muuta mahdollisuutta kuin hotelli. Jos esim. toisella on bakteerikammo mikä aiheuttaa tietynlaiset rutiinit ja rajoitteet aktiin. Tai jos lapset eivät vaan nuku ja aamulla pitää herätä aikaisin. Tai jos on kuukautiset päällä. Tai jos on vammainen lapsi joka ei ymmärrä sanatonta viestintää. Tai jos mummola ei olekaan lähellä tai mummoa ei ole tai mummo ei halua hoitaa. Normaalin ihmisen elämässä on vaikka miten paljon kaikkea muutakin kuin seksi ja vähän ihmetyttää vähän normaalin elämän elämisestä puhutaan. Joko jauhetaan jostain idyllistä tai täydellisestä puutteesta mutta normaali elämä on yleensä kompromisseja. Yleensä touhua haittaavia parametrejä on samaan aikaan useampi kuin yksi.
No sen ainakin tiedän, että seksivastaisilla ihmisillä on tekosyitä aina useampi kuin yksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä yksi ja sama pervo vastailemassa vai onko todella näin paljon ihmisiä joiden mielestä seksin harrastaminen sopii lasten silmille?!
Tutustu historiaan. Lukaise/kuuntele vaikka Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia.
Se on oikeasti todella hyvä ja mielenkiintoinen tietokirja kivikaudelta 1900-luvun alun historiasta Suomessa.
Historian lukeminen ei ole ikinä kenellekään pahaksi. Tule sitten kertomaan mielipiteesi tästä asiasta.
Siitäkään ei ole kuin yllättävän vähän aikaa, kun lapsen ruumiillinen kurittaminen kiellettiin. Lapset ovat joutuneet elämään jatkuvassa pelossa. Ja tosissasiko olet siis sitä mieltä, että lapset eivät ole vitsasta tai erityisesti siitä PELOSTA joutua saamaan vitsaa traumatisoituneet? Luultavasti seksin näkeminen on ollut peloista pienin, mutta ei kuitenkaan poista sitä.
Olen eri, mutta minä olen sitä mieltä että myös nykyinen kevyestä tukkapöllystä ja luunapeista yms traumatisoituminen on enemmän kulttuurin tulosta kuin luontaista psykologiaa. Oikea pahoinpitely tietysti erikseen.
Vähän samoila linjoilla vaikkei se kovin suosittu mielipide olekaan. Kun äiti nappasi tukasta tai korvasta kiinni, tai isä antoi luunapin, se ei sattunut erikoisesti, mutta oli sellainen STOP! Pysäytti jonkun vaarallisen tai häiritsevän toiminnan kivuttomammin kuin huutaminen, jäkättäminen, jäähyily, tunteiden sanottaminen ym vatvominen.
Tuskin kuitenkaan hyväksyisit vaikka oman puolison toiminnan pysäyttämistä voimakeinoin vaikka tukistamalla? Ja jos et niin miksi lasta saisi kohdella toisin?
On aika paljon asioita, joita mun huoltajana on oikeus, jopa velvollisuus kohdistaa lapseen, mutta vastaavasti ei aikuiseen.. Kuvittelisin, että aikuisella olisi jo omasta turvallisuudestaan mm vastuu, jolloin jos puolisoni päättäisi juosta päätä pahkaa liikenteen seassa tai keikkua ylikulkusillan kaiteella, niin en tiedä olisiko tukkapöllö oikea metodi toiminnan pysäyttämiseen.
Toisekseen jos puolisoni käyttäytyisi jatkuvasti niin, että huutaisi ja räyhäisi mulle, varastelisi mun lompakosta rahaa ja valehtelisi, niin minun vaihtoehtoni ei olisi rajoittaa hänen vapautta pakottamalla tunteiden sanoitus-sessioon tai arestiin, vaan vetää johtopäätökset ja lähteä eri teille. On kuitenkin vähän eri tilanne kuin lapsen kanssa.
Mutta väkivalta ei ole yksi niistä. Se ei ole hyväksyttävää aikuisten välisissä suhteissa missään tilanteessa eikä siis myöskään lasten kanssa.
näinhän se on päätetty, että korvasta kiinni nappaaminen on väkivaltaa. Itse koin sen osana vanhempien harmillista määräilyä silloin, nyt koen sen olleen kasvatusta ja välittämistä.
Olen kiitollinen siitä, että omassa lapsuudessani ei istuttu vielä tuntia improvisoimassa nukketeatteriesitystä siitä, miksi olisi hyvä uskoa kerta kieltämisestä, ettei auton katolle kiivetä hyppimään.
En toisaalta ymmärrä miksi se vanhemmille oli nii tärkeää että lapset esittävät idaria. Aina tuli toruja kun lipsautti jotain mitä sen ikäisen ei olisi "kuulunut" tietää.
Päiväkodissa sitten uteliaiden korvien kuulumattomissa keskustelimme vanhempiemme paritteluäänistä ja joku tyttö sanoi että vanhempansa olivat alkaneet parittelemaan samalla sängyllä jossa hän oli päikkäreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina käy niin helposti. Vanhemmillakin voi olla erilaisia nukkumarytmejä tai vaikka vuorotöitä jolloin vanhemmat eivät ole hereillä enää samaan aikaan kun lapset ovat nukahtaneet. Monet lapset myös voivat nukkua huonosti ja nukuttaminen voi mennä todella myöhään jonka jälkeen vanhemmatkin jo ihan väsyneitä. Tai lapset voivat tulla hyvin usein vanhempien viereen nukkumaan.
Jollekulle voi tulla yllätyksenä, mutta seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin myöhään illalla tai yöllä..
Tiedän, että on perheitä, joissa on todella haasteellisia aikatauluja juuri vuorotyön takia, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden hankalien aikataulujen tuottamista ongelmista juuri seksi on ehkä helpoimmin ratkaistavissa olevia asioita. Ei kukaan jaksa rättiväsyneenä seksiä, eikä aina löydy seksille aikaa, mutta en usko, etteikö sille voisi olla mahdollista löytää yhteinen aika, paikka ja jaksaminen edes muutamia kertoja kuukaudessa - jos siis ylipäätään kiinnostusta asiaan enää edes on.
Tietenkin aina jotenkin joskus löytyy aikaa mutta jos aikataulut ovat haasteelliset niin kyllä siinä pitää olla tähdet ja kuu oikeassa asennossa että edes pari kertaa kuussa tulee tilaisuus eteen. Ja niin että silloin vielä sattuu edes vähän tekemään mieli. Seksihän ei oikein toimi niin että hommiin ryhdytään heti kun se ainoa tilaisuus tulee vaikka ei yhtään juuri silloin tekisi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihmisen luonnollisen tilan kannalta jotenkin omituista ja järjenvastaista. Miksi täysin luonnollinen ja positiivinen asia traumatisoi? Esi-isillämme oli varmasti vielä paljon vähemmän mahdollisuuksia tehdä sitä missään piilossa kuin nykypäivän ihmisillä.
Ettei vain olisi ihmisen itse kehittämät kulttuuriset asiat ja asenteet tehneet tästä asiasta näin vaikean? Tai toisaalta kun meistä tuli älykkäitä ja hyvin itsetietoisia, niin tuliko sen mukana myös häveliäisyys ja outo suhtautuminen tällaisiin asioihin?
Mutta onhan sillekin joku selitys, että miksi porn..n katsominen on periaatteessa K-18. Jotain traumatisoivaa seksin näkemisessä on, vaikka kuinka olisi luonnollista.
Vielä, kun joku osaisi antaa tuon selityksen. Suurin osa nuorista kuitenkin katsoo pornoa huomattavasti nuorempana ja iso osa harrastaa seksiäkin alle 18-vuotiaana, niin miksi tuosta ikärajasta täytyy pitää kiinni.
Itse veikkaisin, että kyseessä on lähinnä poliittinen ongelma. Yksikään kansanedustaja ei halua profiloitua siksi tyypiksi, joka edistää pornoa nuorille.
Venäjällä näytettiin pitkään pornoa iltapäivisin tv:stä. Minulla oli venäläinen kaveri, joka kertoi tästä. Lapset saattoivat katsoa erotiikkaa koulun jälkeen.
Ei ainakaan parantanut naisten tasa-arvoa.
No saatiinhan se venäjä tähänkin ketjuun. Tiedätkö mistä maasta naisten ja äitien päivä on kotoisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En toisaalta ymmärrä miksi se vanhemmille oli nii tärkeää että lapset esittävät idaria. Aina tuli toruja kun lipsautti jotain mitä sen ikäisen ei olisi "kuulunut" tietää.
Päiväkodissa sitten uteliaiden korvien kuulumattomissa keskustelimme vanhempiemme paritteluäänistä ja joku tyttö sanoi että vanhempansa olivat alkaneet parittelemaan samalla sängyllä jossa hän oli päikkäreillä.
Vai päiväkodissa jo joku tyttö käytti sanaa paritella..hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihmisen luonnollisen tilan kannalta jotenkin omituista ja järjenvastaista. Miksi täysin luonnollinen ja positiivinen asia traumatisoi? Esi-isillämme oli varmasti vielä paljon vähemmän mahdollisuuksia tehdä sitä missään piilossa kuin nykypäivän ihmisillä.
Ettei vain olisi ihmisen itse kehittämät kulttuuriset asiat ja asenteet tehneet tästä asiasta näin vaikean? Tai toisaalta kun meistä tuli älykkäitä ja hyvin itsetietoisia, niin tuliko sen mukana myös häveliäisyys ja outo suhtautuminen tällaisiin asioihin?
Mutta onhan sillekin joku selitys, että miksi porn..n katsominen on periaatteessa K-18. Jotain traumatisoivaa seksin näkemisessä on, vaikka kuinka olisi luonnollista.
Lapsia halutaan kollektiivisesti suojella seksiltä siksi koska se vääristää lapsen mieltä. Siksi. Tottakai on traumatisoivaa kohdata mitä tahansa materiaalia johon ei ole kykyä vielä suhtautua.
Kyllähän pienempikin lapsi voi tutustua itseensä koskettelemalla itseään, mutta kyllä se nyt vain on eri aisa että lapsi istutetaan naapurin sohvalle ja naapuri koskettelee itseään lapsen katsellessa.
Jos et ymmärrä miten, googlella löytyy tietoa.
Traumatisointi tarkoittaa sitä, ettei vielä aikuisenakaan osaa suhtautua asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä yksi ja sama pervo vastailemassa vai onko todella näin paljon ihmisiä joiden mielestä seksin harrastaminen sopii lasten silmille?!
Tutustu historiaan. Lukaise/kuuntele vaikka Ulla Koskisen Suomessa selviytymisen historia.
Se on oikeasti todella hyvä ja mielenkiintoinen tietokirja kivikaudelta 1900-luvun alun historiasta Suomessa.
Historian lukeminen ei ole ikinä kenellekään pahaksi. Tule sitten kertomaan mielipiteesi tästä asiasta.
Siitäkään ei ole kuin yllättävän vähän aikaa, kun lapsen ruumiillinen kurittaminen kiellettiin. Lapset ovat joutuneet elämään jatkuvassa pelossa. Ja tosissasiko olet siis sitä mieltä, että lapset eivät ole vitsasta tai erityisesti siitä PELOSTA joutua saamaan vitsaa traumatisoituneet? Luultavasti seksin näkeminen on ollut peloista pienin, mutta ei kuitenkaan poista sitä.
Olen eri, mutta minä olen sitä mieltä että myös nykyinen kevyestä tukkapöllystä ja luunapeista yms traumatisoituminen on enemmän kulttuurin tulosta kuin luontaista psykologiaa. Oikea pahoinpitely tietysti erikseen.
Vähän samoila linjoilla vaikkei se kovin suosittu mielipide olekaan. Kun äiti nappasi tukasta tai korvasta kiinni, tai isä antoi luunapin, se ei sattunut erikoisesti, mutta oli sellainen STOP! Pysäytti jonkun vaarallisen tai häiritsevän toiminnan kivuttomammin kuin huutaminen, jäkättäminen, jäähyily, tunteiden sanottaminen ym vatvominen.
Tuskin kuitenkaan hyväksyisit vaikka oman puolison toiminnan pysäyttämistä voimakeinoin vaikka tukistamalla? Ja jos et niin miksi lasta saisi kohdella toisin?
On aika paljon asioita, joita mun huoltajana on oikeus, jopa velvollisuus kohdistaa lapseen, mutta vastaavasti ei aikuiseen.. Kuvittelisin, että aikuisella olisi jo omasta turvallisuudestaan mm vastuu, jolloin jos puolisoni päättäisi juosta päätä pahkaa liikenteen seassa tai keikkua ylikulkusillan kaiteella, niin en tiedä olisiko tukkapöllö oikea metodi toiminnan pysäyttämiseen.
Toisekseen jos puolisoni käyttäytyisi jatkuvasti niin, että huutaisi ja räyhäisi mulle, varastelisi mun lompakosta rahaa ja valehtelisi, niin minun vaihtoehtoni ei olisi rajoittaa hänen vapautta pakottamalla tunteiden sanoitus-sessioon tai arestiin, vaan vetää johtopäätökset ja lähteä eri teille. On kuitenkin vähän eri tilanne kuin lapsen kanssa.
Mutta väkivalta ei ole yksi niistä. Se ei ole hyväksyttävää aikuisten välisissä suhteissa missään tilanteessa eikä siis myöskään lasten kanssa.
näinhän se on päätetty, että korvasta kiinni nappaaminen on väkivaltaa. Itse koin sen osana vanhempien harmillista määräilyä silloin, nyt koen sen olleen kasvatusta ja välittämistä.
Olen kiitollinen siitä, että omassa lapsuudessani ei istuttu vielä tuntia improvisoimassa nukketeatteriesitystä siitä, miksi olisi hyvä uskoa kerta kieltämisestä, ettei auton katolle kiivetä hyppimään.
No toisen koskeminen fyysisesti niin että aiheutetaan kipua on väkivaltaa. Ei se selittelemällä miksikään muutu.
Eikä missään oikeasti missään mitään nukketeatteriesityksiä katsella vaan asiat selitetään lapselle jämäkästi niin että lapsi ymmärtää miksi jotain ei saa tehdä. Ei se ole mitään asian ymmärtämistä että lapsi oppii välttämään kipua ja fyysistä rangaistusta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan yhden tilanteen ja jotenkin se on etova.
Lapsi ei miellä seksiä hellyytenä eikä rakkautena.
Tai teini.
En ole kuullut tai nähnyt vanhempieni seksiä. Mutta traumat jäänyt kyllä siitä että isäni yllätti minut masturboimasta. 90 luvun alussa kun tuli huoneeseen koputtamatta. pyytämään puhelimeen kun ystäväni soitti. Luulen että isä sai yhtä suuret traumat. Olin silloin 14v. Asiasta ei ikinä puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan yhden tilanteen ja jotenkin se on etova.
Lapsi ei miellä seksiä hellyytenä eikä rakkautena.Tai teini.
No teinin kyllä pitäisi ymmärtää jos on saanut laadukasta seksuaalivalistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toisaalta ymmärrä miksi se vanhemmille oli nii tärkeää että lapset esittävät idaria. Aina tuli toruja kun lipsautti jotain mitä sen ikäisen ei olisi "kuulunut" tietää.
Päiväkodissa sitten uteliaiden korvien kuulumattomissa keskustelimme vanhempiemme paritteluäänistä ja joku tyttö sanoi että vanhempansa olivat alkaneet parittelemaan samalla sängyllä jossa hän oli päikkäreillä.
Vai päiväkodissa jo joku tyttö käytti sanaa paritella..hohhoijaa.
Onko merkitystä käytetystä sanasta? Kyllä me sille saman verran synonyymejä tiesimme kuin nyt aikuisenakin.
Luonto-ohjelmissa ja vanhempien käyttämänä ainakin kuuli myös paritella-sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla asuimme kaksiossa ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Olin herkkäuninen ja heräsin muutamia kertoja vanhempieni touhuihin. Oksetti, hävetti, raivostutti. Olisin halunnut pois paikalta. Olin 10 ja 12 välillä.
Häpesin sitä, että vanhempani eivät piitanneet minun herkkyydestäni. Tunsin itseni likaiseksi.
Tämä on vaikuttanut kielteisesti omaan seksuaalisuuteeni.Nyt aikuisena ehkä kuitenkin voit jo ymmärtää että vanhemmillasi ei ehkä ollut mitään muuta aikaa tai paikkaa hoitaa luonnolisia tarpeitaan. Joten eivät he olleet piittaamatta sinusta vaan muuta mahdollisutta ei vai ollut.
Hyi yök, mikä vastaus! Siis kuule, niitä "luonnollisia tarpeita" on vaikka mihin suuntaan ainakin miehillä, ja tervejärkinen ei niitä toteuta ihan vapaasti. Sisältää myös sen avioseksin - jos ei pysty tekemään sitä ilman lasten läsnäoloa (vaikka menemällä kellariin), niin sitten on ilman. Karmea ajatusmaailma, että lapsen pitää vaan kestää tuollaista! YÖK.
Aika harva haluaa olla kokonaan ilman. Kyllä seksuaalisuus kuuluu ihmisyyteen.
On myös toinen vaihtoehto: ei mene naimisiin tai käyttää kondomia.
Eli siis jos haluaa lapsia niin pitää olla valmis elämään selibaatissa vuosia?
Onhan näitä ihan tutkittukin, esim Osmo Kontula ja kumppanit. Moni elää vähäseksisessä liitossa vuosikausia. Joko ei saada kahdenkeskistä aikaa tai on muuta estettä. Toiveiden ja toteutumisten välillä on iso ero mutta pitäisi olla tiedossa ennen kuin alkaa hankkia lapsia tai menee pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan Suomi on vielä siitä poikkeuksellinen maa että täällä suhtautuminen parisuhteen normeihin on poikkeuksellisen jyrkkää, etenkin nuorilla. Normit kiristyvät mutta parisuhteiden kestot lyhenee. Kannattaa erota jos ei pysty niitä normeja täyttämään. Uusimpana ilmiönä on sitten tietenkin polyamoriat ja muut.
Tätä en jaksa tajuta: miten ihmiset eivät pysty nyky-Suomessa järjestelemään sen vertaa asioitaan, että voisivat lasten saannin jälkeenkin nauttia parisuhdeseksistä yhdessä? Uusavuttomuutta. Ei, en tarkoita sitä, että mitään p**nobileitä pitäisi järjestää lasten läsnä ollessa, vaan sitä, että vanhemmat voisivat OMASSA MAKUUHUONEESSAAN touhuta HILJAA lasten nukkuessa toisessa huoneessa. Tai poistua itse toiseen huoneeseen harrastamaan seksiä, kun lapset nukkuvat (parempi vaihtoehto). Tai järjestää lapsia välillä yökylään. Tai päiväsaikaan johonkin hoitoon.
Vaihtoehtoja kyllä on, jos on halua.
Mutta tuo on totta: jos asioita ei ymmärretä järjestää oikein, niin sitten pahimmassa tapauksessa tosiaan kidutaan vuosikausia vastentahtoisessa selibaatissa... kunnes riitaisa avioero korjaa tilanteen.
Joku aikanaan taisi lohkaistakin osuvasti, että lapsiperheen vanhempien seksielämä alkaa uudelleen vasta avioeron jälkeen, kun lapset ovat vuoron perään jomman kumman vanhemman kotona.
Ei ihme, että Suomi on avioerojen luvattu maa.
Ei se aina käy niin helposti. Vanhemmillakin voi olla erilaisia nukkumarytmejä tai vaikka vuorotöitä jolloin vanhemmat eivät ole hereillä enää samaan aikaan kun lapset ovat nukahtaneet. Monet lapset myös voivat nukkua huonosti ja nukuttaminen voi mennä todella myöhään jonka jälkeen vanhemmatkin jo ihan väsyneitä. Tai lapset voivat tulla hyvin usein vanhempien viereen nukkumaan.
Jollekulle voi tulla yllätyksenä, mutta seksiä voi harrastaa muulloinkin kuin myöhään illalla tai yöllä..
Tiedän, että on perheitä, joissa on todella haasteellisia aikatauluja juuri vuorotyön takia, mutta silti olen sitä mieltä, että näiden hankalien aikataulujen tuottamista ongelmista juuri seksi on ehkä helpoimmin ratkaistavissa olevia asioita. Ei kukaan jaksa rättiväsyneenä seksiä, eikä aina löydy seksille aikaa, mutta en usko, etteikö sille voisi olla mahdollista löytää yhteinen aika, paikka ja jaksaminen edes muutamia kertoja kuukaudessa - jos siis ylipäätään kiinnostusta asiaan enää edes on.
Tietenkin aina jotenkin joskus löytyy aikaa mutta jos aikataulut ovat haasteelliset niin kyllä siinä pitää olla tähdet ja kuu oikeassa asennossa että edes pari kertaa kuussa tulee tilaisuus eteen. Ja niin että silloin vielä sattuu edes vähän tekemään mieli. Seksihän ei oikein toimi niin että hommiin ryhdytään heti kun se ainoa tilaisuus tulee vaikka ei yhtään juuri silloin tekisi mieli.
Olen pahoillani, jos teillä oikeasti on tilanne noin haasteellinen. On varmasti hankalaa paitsi seksielämän, myös ihan kaiken muun elämän järjestelemisen osalta.
Itse en osaa oikein edes kuvitella tuollaista, koska meillä on melkein päinvastainen tilanne - eli molemmat olemme töissä virka-ajan puitteissa, työmatkat ovat lyhyet, etätöitä tehdään välillä samoina päivinä, ja lapsetkin ovat usein kavereillaan - eli tilaisuuksia yhteisiin intiimihetkiin onneksi löytyy mukavasti, ja yhteistä aikaa järjestyy muutenkin hyvin. Olemme myös onnellisia siksi, että meillä myös kommunikaatio pelaa seksin osalta tosi hyvin, eli pystymme sopivan tilaisuuden tullen käyttämään sen hyödyksi ja toisaalta - jos tiedetään, että on esimerkiksi sairautta, kuukautiset tai vaikka eturauhastulehdus (miehelläni on niitä aika ajoin) - osaamme myös jättää mahdolliset odotukset parempaan hetkeen.
Toivon teille kovasti jaksamista - ehkä tulevaisuudessa löydätte enemmän aikaa myös toisillenne, viimeistään lasten kasvaessa helpottaa - kunhan jaksatte sinne asti!
Kyllä, nyt on lastemme elämä pilattu jumalattomalla ja mielisairaalla irstailulla :D :D :D
...Only in AV