Lue keskustelun säännöt.
Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!
Keitin kokonaista ohraa, sekoitin siihen currytahnaa ja lopuksi paistettua uunilenkkiä. Hyvää!
Kommentit (1264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekis mieli hk sinistä uunissa niin että se kuori hieman kutistuu. En vain ole ostanut sitä yli 10 vuoteen.
Se kuori ei ole syötävää ja se pitää poistaa makkarasta ennen uuniin laittoa.
Hookoon Sinisestä puheen ollen, kun täällä nyt mainittiin tuo muodikas "proteiininlähde"...
Niin Sinisen resepti oli 70-luvulla eri. Löytää tietoa netistä. 70-luvun sinisessä oli puolet enemmän lihaa elikkä sitä kuuluisaa protskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tomaattipastaa tein tänään.
Laitoin ensin puoli pussillista pennepastaa kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.
Sitten lorautin kasarin pohjalle vähän öljyä, 2 sipulia, 4 valkosipulin kynttä, pienen pätkän silputtua salamimakkaraa, lusikallisen mustapippurirouhetta ja pari desilitraa soijarouhetta.
Kun olivat pehmenneet ja vähän jo ruskistuneetkin, lisäsin 4 pieneksi pilkottua tomaattia, purkillisen paseerattua tomaattia, lusikallisen kuivattua basilikaa, desilitran kermaa ja desilitran vettä. Lopuksi maistoin ja lisäsin vielä vähän suolaa.
Kun pasta oli kypsää, kaadoin veden pois ja lisäsin tomaattikastikkeen kattilaan pastan sekaan.
Tätä söin tänään, riittää myös huomiseksi ja vielä ylihuomisen lounaaksi. On tosi hyvää!
Salamia eikä muitakaan kestomakkaroita kuten myös savustettuja makkaratuotteita ei alkuunkaan suositella paistettavaksi. Kai olet kuullut Nitrosaminestä joka jo ihan pieninä määrinäkin saattaa aiheuttaa syöpää. Nitrosamine tunkeutuu maksaan ja munuaisiinkin.
Italialaistuneena suomalaisena en kyllä pari kolme päivää sitten keitettyä pastaa syö. Pasta on mössöksi hautunut eikä ole enää al dente, mössöpasta lihottaa, al dentenä syöty sensijaan ei.
Ei suomalainen ole kuullut nitrosaminesta, koska se on suomeksi nitrosamiini. Ja suomalaisissa lihatuotteissa sitä on niin vähän, ettei sitä aina pystytä edes mittaamaan. Suomalaisissa lihatuotteissa kun käytetään todella vähän nitriittejä. Suomalaisissa kestomakkaroissa tai savustetuissa lihatuotteissa ei ole nitrosamiineja merkittäviä määriä, koska niissä ei alunperinkään ole käytetty niitä nitraatteja. Nitrosamiinia syntyy mahalaukussa nitraateista, nitraatteja muuten on lähestulkoon kaikissa ruoka-aineissa kasviksia myöden. Mitä hapottomampi maha (puhun nyt siis oikeasta vatsahappojen puutteesta) sitä suurempi riski nitrosamiinien muodostumiseen ja sitä suurempi mahasyövän riski.
Käristettyihin ruokiin syntyy akryyliamiineja, jotka nekin ovat karsinogeenisiä.
Oikeastaan mitään ruokaa ei voi syödä, lopputuloksena on hengenmeno jossain vaiheessa. Miksi pitkittää kärsimystä syömällä maukasta ruokaa, kun voi näännyttää itsensä nälkään muutamassa kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tomaattipastaa tein tänään.
Laitoin ensin puoli pussillista pennepastaa kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.
Sitten lorautin kasarin pohjalle vähän öljyä, 2 sipulia, 4 valkosipulin kynttä, pienen pätkän silputtua salamimakkaraa, lusikallisen mustapippurirouhetta ja pari desilitraa soijarouhetta.
Kun olivat pehmenneet ja vähän jo ruskistuneetkin, lisäsin 4 pieneksi pilkottua tomaattia, purkillisen paseerattua tomaattia, lusikallisen kuivattua basilikaa, desilitran kermaa ja desilitran vettä. Lopuksi maistoin ja lisäsin vielä vähän suolaa.
Kun pasta oli kypsää, kaadoin veden pois ja lisäsin tomaattikastikkeen kattilaan pastan sekaan.
Tätä söin tänään, riittää myös huomiseksi ja vielä ylihuomisen lounaaksi. On tosi hyvää!
Salamia eikä muitakaan kestomakkaroita kuten myös savustettuja makkaratuotteita ei alkuunkaan suositella paistettavaksi. Kai olet kuullut Nitrosaminestä joka jo ihan pieninä määrinäkin saattaa aiheuttaa syöpää. Nitrosamine tunkeutuu maksaan ja munuaisiinkin.
Italialaistuneena suomalaisena en kyllä pari kolme päivää sitten keitettyä pastaa syö. Pasta on mössöksi hautunut eikä ole enää al dente, mössöpasta lihottaa, al dentenä syöty sensijaan ei.
Tarkoitatko että makkaroihin tulee nitrosamineja siitä kun ne paistaa? En ole ennen kuullutkaan. Olen välttänyt makkaroiden ja nitriittipitoisten kasvisten yhdistämistä, esimerkiksi kaali ja makkara. Mutta onneksi tuossa ruoassa nyt oli tosi minimaalisen vähän salamia.
Pitää katsoa mitä tuo pasta on huomenna. Jos se pehmenee niin ehkä sen voi paistaa rapsakaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuorehernesoseen kun lisää kalapuikoille ja perunamuusille niin nam. Puikkojen päälle pari tippaa suosikkietikkaasi ja vielä enempi nam.
Suosikkietikkasi? Onko tämä yleistäkin, että ihmisillä on suosikkietikka?
Itsehän ei juuri etikan makua siedä, joten lähinnä tulee ostettua pyykkiä ja siivoamista varten.
Itseasiassa on. Tykkään etikasta ja käytän paljon ruuanlaitossa omenaviini-, riisiviini-, puna- ja valkoviinietikkaa, vaaleata balsamicoa sekä olutetikkaa joka on se jota briteissä vakkarina fish n'chipsien päälle laitetaan. Väkiviinaetikkaan taas tehdään pikkelöidyt vihannekset.
Brittien fish and chips etikka on nimeltään malt vinegar ei mikään olutetikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitetyt perunat ja kananmunakastike, nam. Ja on täyttävää. Tähän jos vielä jotain paistettua kalaa tai kalapuikkoja mukaan ja etikkapunajuuria, täydellistä.
Miten teet kananmunakastikkeen?[/quote Kananmunakastike on valkokastiketta, johon muussataan sekaan keitettyja kananmunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaalilaatikko ja itse tehty hernekeitto ovat ihan parasta.
Kyllä ovat. Ilman muuta. Itse tein eilen lihattomia kaalikääryleitä 25 kpl. En laittanut riisiä vaan luomuohraryynejä ja sekoitin pieniksi pilkottuja porkkanoita, sipulia, selleriä ja pari valkosipulinkynttä ryyneihin ja loput kaalinlehdistä, jotka olivat liian pieniä tai rikkoutuneita. Kaalikääryleet olivat runsaan tunnin keittiön puuhellan uunissa hautumassa 150-160 astetta. Naapuri tuli kylään ja maistoi, söi heti kolme kpl noin niinkuin maistiaiseksi :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitetyt perunat ja kananmunakastike, nam. Ja on täyttävää. Tähän jos vielä jotain paistettua kalaa tai kalapuikkoja mukaan ja etikkapunajuuria, täydellistä.
Miten teet kananmunakastikkeen?[/quote Kananmunakastike on valkokastiketta, johon muussataan sekaan keitettyja kananmunia.
Olen eri, en muussaa kananmunia. Reilunkokoisina paloina laitan kastikkeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuskodissa tehtiin usein peruna-lihalaatikkoa. Raa'at perunaviipaleet ladottiin uunivuokaan kerroksittain sipulisilpun sekä siankylkisiivujen kanssa. Päälimmäiseksi kylkisiivuja. Mausteeksi suolaa ja maustepippuria. Yleensä tämä tehtiin ilman munamaitoa ja liemenä toimi vesitilkka johon sekoitettiin rahtunen vehnäjauhoja.
Tätä ei ole tullut tehdyksi vuosiin. Ketjun innoittamana voisikin tehdä viikonloppuna.[/quote Minä teen tätä ruokaa ilman sipulia ja nesteenä vettä. Maustepippurit kokonaisina. Läskisemmät lihapalat päällimmäiseksi eikä vehnäjauhoja minun ruuassani. Tämän kanssa puolukkasurvos on must juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuorehernesoseen kun lisää kalapuikoille ja perunamuusille niin nam. Puikkojen päälle pari tippaa suosikkietikkaasi ja vielä enempi nam.
Suosikkietikkasi? Onko tämä yleistäkin, että ihmisillä on suosikkietikka?
Itsehän ei juuri etikan makua siedä, joten lähinnä tulee ostettua pyykkiä ja siivoamista varten.
Itseasiassa on. Tykkään etikasta ja käytän paljon ruuanlaitossa omenaviini-, riisiviini-, puna- ja valkoviinietikkaa, vaaleata balsamicoa sekä olutetikkaa joka on se jota briteissä vakkarina fish n'chipsien päälle laitetaan. Väkiviinaetikkaan taas tehdään pikkelöidyt vihannekset.
Brittien fish and chips etikka on nimeltään malt vinegar ei mikään olutetikka.
No malt on mallas ja jos joku olutetikaksi nimittää, niin onko niin väliä, varsinkaan kun Suomessa ei edes myydä tuota etikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekis mieli hk sinistä uunissa niin että se kuori hieman kutistuu. En vain ole ostanut sitä yli 10 vuoteen.
Se kuori ei ole syötävää ja se pitää poistaa makkarasta ennen uuniin laittoa.
Hookoon Sinisestä puheen ollen, kun täällä nyt mainittiin tuo muodikas "proteiininlähde"...
Niin Sinisen resepti oli 70-luvulla eri. Löytää tietoa netistä. 70-luvun sinisessä oli puolet enemmän lihaa elikkä sitä kuuluisaa protskua.
En todellakaan usko, että 70-luvulla olisi lenkkimakkarassa käytetty 75% lihaa ja eläinperäisiä tuotteita, sen verran köyhää kansa oli silloinkin. Alunperinhän (60-luvulla) se on tehty naudan+hevosenlihasta, että ihan varmasti on maistunut erilaiselle ennen.
No okei, lenkkimakkara oli alunperin kalliimpaa kuin täysliha, mutta nimenomaan sinisen lenkin salaisuus oli edullinen hinta, ja se selittyi sillä, että siinä käytettiin keinosuolta ja halpoja ruhonosia.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, tajusin just että en ole koskaan syönyt leipäressua. Onko sama asia kuin aiemmin mainittu leipäkepsu? En sitäkään ole syönyt. Voisin kokeilla, onnistuuko ihan jostain Vaasan ruispaloista, vai pitääkö tuohon olla jotain vanhanaikaista limppua?
Tuo leipäkepsu taitaa olla aika lähellä, siinä leipäpalat näköjään kastetaan maitoon ennen paistamista vähän niinkuin köyhissä ritareissa.
Jos ne ruispalat on mallia 100% niin tulee hyvää, ne tavalliset on vähän pullamaisempia, mutta onnistuu niilläkin. Mitä kuivempi, sen parempi, kunhan nyt ei sentään ole homeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuskodissa tehtiin usein peruna-lihalaatikkoa. Raa'at perunaviipaleet ladottiin uunivuokaan kerroksittain sipulisilpun sekä siankylkisiivujen kanssa. Päälimmäiseksi kylkisiivuja. Mausteeksi suolaa ja maustepippuria. Yleensä tämä tehtiin ilman munamaitoa ja liemenä toimi vesitilkka johon sekoitettiin rahtunen vehnäjauhoja.
Tätä ei ole tullut tehdyksi vuosiin. Ketjun innoittamana voisikin tehdä viikonloppuna.[/quote Minä teen tätä ruokaa ilman sipulia ja nesteenä vettä. Maustepippurit kokonaisina. Läskisemmät lihapalat päällimmäiseksi eikä vehnäjauhoja minun ruuassani. Tämän kanssa puolukkasurvos on must juttu.
Minun isoäiti ja äiti tekivät noin silakkalaatikkoa, sinne tuli pieniä siansivusiivuja ja silakoita perunaviipaleiden väliin, mausteita ja yrttejä kuten lipstikkaa, persiljaa ja paljon ruohosipulia tai myös talvella tavallista keltasipulia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekis mieli hk sinistä uunissa niin että se kuori hieman kutistuu. En vain ole ostanut sitä yli 10 vuoteen.
Se kuori ei ole syötävää ja se pitää poistaa makkarasta ennen uuniin laittoa.
Hookoon Sinisestä puheen ollen, kun täällä nyt mainittiin tuo muodikas "proteiininlähde"...
Niin Sinisen resepti oli 70-luvulla eri. Löytää tietoa netistä. 70-luvun sinisessä oli puolet enemmän lihaa elikkä sitä kuuluisaa protskua.
En todellakaan usko, että 70-luvulla olisi lenkkimakkarassa käytetty 75% lihaa ja eläinperäisiä tuotteita, sen verran köyhää kansa oli silloinkin. Alunperinhän (60-luvulla) se on tehty naudan+hevosenlihasta, että ihan varmasti on maistunut erilaiselle ennen.
No okei, lenkkimakkara oli alunperin kalliimpaa kuin täysliha, mutta nimenomaan sinisen lenkin salaisuus oli edullinen hinta, ja se selittyi sillä, että siinä käytettiin keinosuolta ja halpoja ruhonosia.
Jokunen vuosi sitten toin Suomesta tuota hk sinistä mukanani mutta ei maistunut ja oli kyllä ihme, ettei meidän koirakaan suostunut sitä syömään. Muuten syö vaikka mitä kotiruokaa jos annetaan. Mahtoiko lenkki olla liian suolaista koirallekin, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tomaattipastaa tein tänään.
Laitoin ensin puoli pussillista pennepastaa kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.
Sitten lorautin kasarin pohjalle vähän öljyä, 2 sipulia, 4 valkosipulin kynttä, pienen pätkän silputtua salamimakkaraa, lusikallisen mustapippurirouhetta ja pari desilitraa soijarouhetta.
Kun olivat pehmenneet ja vähän jo ruskistuneetkin, lisäsin 4 pieneksi pilkottua tomaattia, purkillisen paseerattua tomaattia, lusikallisen kuivattua basilikaa, desilitran kermaa ja desilitran vettä. Lopuksi maistoin ja lisäsin vielä vähän suolaa.
Kun pasta oli kypsää, kaadoin veden pois ja lisäsin tomaattikastikkeen kattilaan pastan sekaan.
Tätä söin tänään, riittää myös huomiseksi ja vielä ylihuomisen lounaaksi. On tosi hyvää!
Salamia eikä muitakaan kestomakkaroita kuten myös savustettuja makkaratuotteita ei alkuunkaan suositella paistettavaksi. Kai olet kuullut Nitrosaminestä joka jo ihan pieninä määrinäkin saattaa aiheuttaa syöpää. Nitrosamine tunkeutuu maksaan ja munuaisiinkin.
Italialaistuneena suomalaisena en kyllä pari kolme päivää sitten keitettyä pastaa syö. Pasta on mössöksi hautunut eikä ole enää al dente, mössöpasta lihottaa, al dentenä syöty sensijaan ei.
Tarkoitatko että makkaroihin tulee nitrosamineja siitä kun ne paistaa? En ole ennen kuullutkaan. Olen välttänyt makkaroiden ja nitriittipitoisten kasvisten yhdistämistä, esimerkiksi kaali ja makkara. Mutta onneksi tuossa ruoassa nyt oli tosi minimaalisen vähän salamia.
Pitää katsoa mitä tuo pasta on huomenna. Jos se pehmenee niin ehkä sen voi paistaa rapsakaksi?
"Nitrosamiinit syövän aiheuttajina
Nitrosamiinit ovat aineita, joilla tiedetään oleva osuutensa maha-, virtsarakko- ja ruokatorvisyövän synnyssä. Niitä muodostuu helposti muista yhdisteistä, joita on paljon elintarvikkeissa, lääkkeissä, kosmeettisissa tuotteissa ja ympäristössä. Monissa kasviksissa ja juomavedessä on nitraatteja. Niistä muodostuu esimerkiksi bakteerien vaikutuksesta vaarallisempia nitriittejä. Nitriitit ovat tehokkaita säilöntäaineita, minkä takia niitä lisätään elintarvikkeisiin. Nitriitit ovat sellaisinaan jonkin verran myrkyllisiä ainakin pikkulapsille, mutta luonnon amiinien kanssa reagoidessaan niistä syntyy vaarallisempia aineita, nitrosamiineja, jotka ovat karsinogeeneja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tomaattipastaa tein tänään.
Laitoin ensin puoli pussillista pennepastaa kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen.
Sitten lorautin kasarin pohjalle vähän öljyä, 2 sipulia, 4 valkosipulin kynttä, pienen pätkän silputtua salamimakkaraa, lusikallisen mustapippurirouhetta ja pari desilitraa soijarouhetta.
Kun olivat pehmenneet ja vähän jo ruskistuneetkin, lisäsin 4 pieneksi pilkottua tomaattia, purkillisen paseerattua tomaattia, lusikallisen kuivattua basilikaa, desilitran kermaa ja desilitran vettä. Lopuksi maistoin ja lisäsin vielä vähän suolaa.
Kun pasta oli kypsää, kaadoin veden pois ja lisäsin tomaattikastikkeen kattilaan pastan sekaan.
Tätä söin tänään, riittää myös huomiseksi ja vielä ylihuomisen lounaaksi. On tosi hyvää!
Salamia eikä muitakaan kestomakkaroita kuten myös savustettuja makkaratuotteita ei alkuunkaan suositella paistettavaksi. Kai olet kuullut Nitrosaminestä joka jo ihan pieninä määrinäkin saattaa aiheuttaa syöpää. Nitrosamine tunkeutuu maksaan ja munuaisiinkin.
Italialaistuneena suomalaisena en kyllä pari kolme päivää sitten keitettyä pastaa syö. Pasta on mössöksi hautunut eikä ole enää al dente, mössöpasta lihottaa, al dentenä syöty sensijaan ei.
Ei suomalainen ole kuullut nitrosaminesta, koska se on suomeksi nitrosamiini. Ja suomalaisissa lihatuotteissa sitä on niin vähän, ettei sitä aina pystytä edes mittaamaan. Suomalaisissa lihatuotteissa kun käytetään todella vähän nitriittejä. Suomalaisissa kestomakkaroissa tai savustetuissa lihatuotteissa ei ole nitrosamiineja merkittäviä määriä, koska niissä ei alunperinkään ole käytetty niitä nitraatteja. Nitrosamiinia syntyy mahalaukussa nitraateista, nitraatteja muuten on lähestulkoon kaikissa ruoka-aineissa kasviksia myöden. Mitä hapottomampi maha (puhun nyt siis oikeasta vatsahappojen puutteesta) sitä suurempi riski nitrosamiinien muodostumiseen ja sitä suurempi mahasyövän riski.
Käristettyihin ruokiin syntyy akryyliamiineja, jotka nekin ovat karsinogeenisiä.
Oikeastaan mitään ruokaa ei voi syödä, lopputuloksena on hengenmeno jossain vaiheessa. Miksi pitkittää kärsimystä syömällä maukasta ruokaa, kun voi näännyttää itsensä nälkään muutamassa kuukaudessa?
Sattui noin kamala virhe kun olen parempi lukemaan saksalaisena kaikkea infoa saksaksi, niin nimi vääristyi sitten nitrosamineksi. Suokaa anteeksi. Niin, Suomessa sitten syödään vain ja ainoastaan Suomessa valmistettuja liha ja makkaratuotteita jotka vissiin sitten kaikki luomua ilman mitään säilöntäaineita. Onko Lidl salamit suomalaisia ym. kestomakkarat jne.? Ulkomailta ei tuoda mitään lihoja Suomeen?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun lapsuudessani syötiin perunoita ja ruskeakastiketta, lisukkeena itsepoimittua puolukkaa. Maitolasillinen ainoana proteiininlähteenä. Seuraavana päivänä sitten paistettuja perunoita ja sillonkin vain maitolasillinen proteiininlähteenä. Leipää oli myös ruoalla tarjolla, mutta ei leikkeleitä.
Meill ei koskaan 70 luvulla pelkkää ruskeaa kastiketta ollut vaikka köyhiä oltiinkin. Joskus tosin paistettiin pelkkää jauhelihaa ilman kastiketta. En enää muista minkä kanssa syötiin. Silloin vielä jauheliha oli kohtuu hintaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekis mieli hk sinistä uunissa niin että se kuori hieman kutistuu. En vain ole ostanut sitä yli 10 vuoteen.
Se kuori ei ole syötävää ja se pitää poistaa makkarasta ennen uuniin laittoa.
Hookoon Sinisestä puheen ollen, kun täällä nyt mainittiin tuo muodikas "proteiininlähde"...
Niin Sinisen resepti oli 70-luvulla eri. Löytää tietoa netistä. 70-luvun sinisessä oli puolet enemmän lihaa elikkä sitä kuuluisaa protskua.
En todellakaan usko, että 70-luvulla olisi lenkkimakkarassa käytetty 75% lihaa ja eläinperäisiä tuotteita, sen verran köyhää kansa oli silloinkin. Alunperinhän (60-luvulla) se on tehty naudan+hevosenlihasta, että ihan varmasti on maistunut erilaiselle ennen.
No okei, lenkkimakkara oli alunperin kalliimpaa kuin täysliha, mutta nimenomaan sinisen lenkin salaisuus oli edullinen hinta, ja se selittyi sillä, että siinä käytettiin keinosuolta ja halpoja ruhonosia.
Turun seudulta kotoisin niin meilläpäin oli kaupoissa sellaista tummaa lenkkimakkaraa, se lenkkikin oli isompi kuin tavallinen lenkki ja siitä voi ostaa palasia milloin minkäkin kokoisia. Sitä sanottiin halpamakkaraksi tai "otanpa palan tuota hevoshalpaa". Se oli varmaankin hevosen lihaa. Itse tykkäsin siitä kylläkin, silloin harvoin kuin sitä sai. Maaseudun asukkaina käytiin harvoin missään ruokakaupoissa.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan anoppilassa ensimmäisellä vierailulla aamiaiseksi oli paistettua kaurapuuroa. Mutta sehän olikin hyvää! Edellisenä päivänä keitetään puuroa isompi määrä ja paistetaan voissa paistinpannulla puuron viipaleita (on jäähtyessään jähmettynyt sellaiseen viipaloitavaan muotoon). Lisukkeeksi vaikka kiisseliä tai hilloa, maitoa.
Vain uuniriisipuuroa olen paistinpannulla paistettuna syönyt.
Vierailija kirjoitti:
Omituista nälvintää ruskeasta kastikkeesta. Minä olen vasta vauvapalstalla oppinut, että ruskeaa kastiketta on syöty sellaisenaan. Meillä se tarkoitti yleensä jauhelihakastiketta, ja oli myös liha- tai nakkikastiketta, joiden pohjana oli "ruskea kastike". En ole tiennyt, että sitä on syöty myös sellaisenaan. En kuitenkaan ole ollut missään uutispimennossa - tuskinpa minua lasta/nuorta olisi tuolloin 70-80 -luvuilla moiset uutiset tai artikkelit kiinnostaneetkaan.
Jos ollaan käyty jossain kylässä niin ilmeisesti kukaan ei ole halunnut tarjota meille ruskeaa kastiketta ilman "sattumia", koska en muista sitä missään syöneeni. Koulussa ei ollut tarjolla.
Olen ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä missä molemmat vanhemmat kävivät töissä (tekivät uraa) ja muistaakseni korostetun hetero-lihaasyövä isäni halusi että ruualla syödään lihaa. Niin sitä sitten oli, kun ei mitään estettä asialle ollut.
Ei tarvitse kiihtyä siitä että elämämme ovat olleet erilaisia ja olemme nähneet ja kokeneet erilaisia asioita. Onhan se nyt outoa jos ei jossain vauvapalstalla voi keskustella avoimesti tällaisesta asiasta.
Ja ennen kuin kukaan alkaa motkottaa: ei, en hämmästele, tuomitse tai naura. Totean vain neutraalisti tosiasian. Vm 71
Vuosimallia -63 ja mnäkin täältä ekaa kertaa kuulin, että jotkus syöneet pelkkää ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa. Me oltiin köyhiä 70 luvulla ja asuttiin vuokralla. Ei enää tosin, muttei leveästi kuitenkaan edelleenkään.
Minä laitan ne lihapullat siihen kastikkeeseen hautumaan paistamisen jälkeen. Paistan lihapullat kuivalla pannulla. Edelleen teen tätä ruokaa tai jos laiskottaa laitan lihapullat hautumaan mutti tomaattimurskaan. Viikonloppuna ehkä lihapullia ohjelmassa, mutta en ole vielä päättänyt kumpi kastike