Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Vierailija kirjoitti:
Omalle äidilleni on aina tärkeintä ollut se miltä perhe näyttää ulospäin, kuin mitä perheen sisällä olijoista tuntuu. Lasta saa vaikka sättiä tai haukkua jos se takaa äidin mielestä ulkokultaisuuden.
Hänelle on myös aina ollut tärkeämpää se ettei hän menetä kasvojaan, kuin oma lapsi. JA se että hän on aina oikeassa, vaikka olisi miten väärässä.
Nämä siis ovat menneet lasten ohi ja yli hänen tärkeysasteikollaan. Eihän se tervettä ole.
Tuo on tietysti jo tosi äärimmäistä ja väärin. Mutta näin ohimennen tuli vaan mieleen, että vihaan sitä, jos lapsi tai aikuinen levittelee perheensä asioita ympäriinsä ja puhuu perheenjäsenistään ikävään sävyyn vaikkapa ystävilleen. Jonkun mielestä se voi olla kulissia, minun mielestäni se on itsestäänselvä käytöstapa, niin kauan kun kyse ei ole kaltoinkohteluata tai väkivallasta tms. mistä pitääkin puhua. Yleisin on se että vaimo haukkuu viinipäissään miestään 🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli sisarus ei koe asiaa, jos hän elää perheessä, mutta ei itse saa selkäänsä?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Juuri näin. Jos näkee pahoinpitelyn sivusta, ei ole itse sen pahoinpitelyn kokija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle äidilleni on aina tärkeintä ollut se miltä perhe näyttää ulospäin, kuin mitä perheen sisällä olijoista tuntuu. Lasta saa vaikka sättiä tai haukkua jos se takaa äidin mielestä ulkokultaisuuden.
Hänelle on myös aina ollut tärkeämpää se ettei hän menetä kasvojaan, kuin oma lapsi. JA se että hän on aina oikeassa, vaikka olisi miten väärässä.
Nämä siis ovat menneet lasten ohi ja yli hänen tärkeysasteikollaan. Eihän se tervettä ole.
Tuo on tietysti jo tosi äärimmäistä ja väärin. Mutta näin ohimennen tuli vaan mieleen, että vihaan sitä, jos lapsi tai aikuinen levittelee perheensä asioita ympäriinsä ja puhuu perheenjäsenistään ikävään sävyyn vaikkapa ystävilleen. Jonkun mielestä se voi olla kulissia, minun mielestäni se on itsestäänselvä käytöstapa, niin kauan kun kyse ei ole kaltoinkohteluata tai väkivallasta tms. mistä pitääkin puhua. Yleisin on se että vaimo haukkuu viinipäissään miestään 🤮
Kaltoinkohtelua on myös se että lapsen hyväksikäytöstä vaietaan että perheen maine pysyy yllä. Vaikka perheessä tätä ei olisi tapahtunutkaan, vaan perheen ulkopuolella.
Tällaistahan tässä tarkoitetaan, että julkisivu menee lasten edelle. Ei se ole tervettä minustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli sisarus ei koe asiaa, jos hän elää perheessä, mutta ei itse saa selkäänsä?
-eri
Sisarus kokee oman lapsuutensa. Hän ei koe sisaruksensa lapsuutta.
MITEN TÄMÄ VOI OLLA JOLLEKULLE NOIN VAIKEAA?
Samassa perheessä sisarusten lapsuudenkokemukset voivat olla täysin erilaiset.
Tätä on nyt täällä sulle jankutettu jo sivutolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Tämähän ei ole mielipideasia. Sen näet jo ihan omista sanavalinnoistasi: Seurata, sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Juuri näin. Jos näkee pahoinpitelyn sivusta, ei ole itse sen pahoinpitelyn kokija.
Kokemus se sekin on, järkyttävä sellainen. Kukaan ei ole väittänyt sivusta seuraajan kokoneen itse tapahtumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Juuri näin. Jos näkee pahoinpitelyn sivusta, ei ole itse sen pahoinpitelyn kokija.
Kokemus se sekin on, järkyttävä sellainen. Kukaan ei ole väittänyt sivusta seuraajan kokoneen itse tapahtumaa.
On väittänyt.
Ja se silminnäkijä ei edelleenkään KOE sitä onnettomuutta/pahoinpitelyä ITSE.
Ja se että joku työkaverisi horisee sinulle yksityisasioitaan ei ole sama asia kuin onnettomuuden todistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Tämähän ei ole mielipideasia. Sen näet jo ihan omista sanavalinnoistasi: Seurata, sivusta.
Seurata sivusta=rinnalla kokea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Sympatiaa ei tarvitse tuntea, mutta kyllä hän on kokenut perheesi trauman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Tämähän ei ole mielipideasia. Sen näet jo ihan omista sanavalinnoistasi: Seurata, sivusta.
Seurata sivusta=rinnalla kokea
Rinnalla ei ole sama asia kuin keskellä. Ja tuo että menet mukaan tuolla lailla ja omit muiden kokemuksia on sairasta käytöstä.
Ja ethän sinä mitään rinnalla KOE, vaan se ns kokija vuodattaa sinulle oman yksipuolisen näkemyksensä omista itsekkäistä syistä. Samantapaisista kuin tämä äiti nyt tekee hakiessaan laajaa lohtua ja tukea itselleen Hesarista. Tyypillistä narsistin käytöstä. Kerätä sitä hyysääjien rinkiä ympärilleen käsikassaroiksi.
KUKAAN hyvä äiti ei toimi noin, vaan jos hän kokee tarvitsevansa tukea, hän hakee sen yksityisesti, ei sukulaisista, työpaikalta, naapurista jne.
Tiedänpä tapauksen, jossa aikuinen lapsi katkaisi välit äitiinsä, kun isänsä on narsisti jo ainakin kolmannessa polvessa ja katkerana haukkunut valhein lapsen äidin kaikille, etenkin lapselle, kun tämä äiti jätti tämän miehen tultuaan kaltoinkohdelluksi liitossa.
Isän uusi puoliso ja lapset traumatisoituneet myös tämän miehen vuoksi, on mt-diagnooseja ym. Kohtelee tätä edellisen liittonsa aikuista lastakin erittäin huonosti, mutta niinpä vaan lapsi palvoo tätä isäänsä ja omaa kyllä itsekin selvästi narsistin piirteitä, ja miksipä ei, kun isän puolen suvussaan mennyt jo monta polvea.
Äiti on todellakin kunnon ihminen. Teki lapsen eteen kaikkensa ja eli eron jälkeen monta vuotta yksin pelkästään lastaan varten. Nyt äiti on uudessa liitossa, jossa saanut lisää lapsia. Tasapainoinen perhe ja hyvin näyttää menevän.
Tämä aikuinen lapsi uskoo kaikki isänsä katkerat valheet tästä äidistä ja lapsi syyttää kaikista isänsä aiheuttamista traumoista äitiään, johon sitten katkaisi välit aikuisena kokonaan.
Äiti toki surullinen, mutta minkäs tuolle tekee. Lapsella ei kunnon ystäväsuhteita ole ollut koskaan, vaan kaikki suhteet päättynyt tai lapsi itse katkaissut, kun näkee kaikissa muissa vain vikoja ja itse on täydellinen. Syyttänyt mm. että äiti ei ollut antanut olla koskaan kavereiden kans tai harrastaa mitään ym. Vaikka äiti oli yrittänyt pitää yllä kaverisuhteita ja kestinnyt yökyläkavereita, kuskannut ja kustantanut harrastuksia jne. Lapsi vaan näkee mustan valkoisena: äitissä pelkkiä vikoja ja isässään tai itsessään ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Tämähän ei ole mielipideasia. Sen näet jo ihan omista sanavalinnoistasi: Seurata, sivusta.
Seurata sivusta=rinnalla kokea
Rinnalla ei ole sama asia kuin keskellä. Ja tuo että menet mukaan tuolla lailla ja omit muiden kokemuksia on sairasta käytöstä.
Ja ethän sinä mitään rinnalla KOE, vaan se ns kokija vuodattaa sinulle oman yksipuolisen näkemyksensä omista itsekkäistä syistä. Samantapaisista kuin tämä äiti nyt tekee hakiessaan laajaa lohtua ja tukea itselleen Hesarista. Tyypillistä narsistin käytöstä. Kerätä sitä hyysääjien rinkiä ympärilleen käsikassaroiksi.
KUKAAN hyvä äiti ei toimi noin, vaan jos hän kokee tarvitsevansa tukea, hän hakee sen yksityisesti, ei sukulaisista, työpaikalta, naapurista jne.
Höpöhöpö. Ihan jokainen saa purkaa ajatuksiaan lheisille ihmisille, oli äiti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Et edelleenkään keskustele tuon kirjoittaneen kanssa. Miten se sivusta seuraaminen ei ole kokemus?
Ihminen, joka määkyy avlla toisille lukemansa perusteella, että et ole sitä tätä ja tuota, ei ole kauhean uskottava sanoessaan *ei muutu sun kokemukseksi*. Enemmän he tietää kuin sinä pystyt ikinä arvioimaan.
Voi luoja...
Minkä kirjoittaneen nyt tällä kertaa?
Että mitenkö se että seuraa sivusta ei ole kokemus? Rautalangasta väännetty miljoonaan kertaan, mutta tollo ei vain tajua.
Se että sinä tai joku seuraa jotain asian sivusta ei kenenkään kirjoittajan osalta missään tilanteessa tee sinusta tai jostakusta sen asian kokijaa.
Johan se tuossa itselläsikin lukee: SEURATA - EI KOKEA. SIVUSTA - EI KESKELTÄ.
Eli puoliso ei ole kokenut asiaa sitä sivusta seuratessaan tai onnettomuuden silminnäkijä tai pahoinpitelyn silminnäkijä. Ok, tämän halusin vain kuulla. Olen kanssasi täysin eri mieltä.
Juuri näin. Jos näkee pahoinpitelyn sivusta, ei ole itse sen pahoinpitelyn kokija.
Kokemus se sekin on, järkyttävä sellainen. Kukaan ei ole väittänyt sivusta seuraajan kokoneen itse tapahtumaa.
On väittänyt.
Ja se silminnäkijä ei edelleenkään KOE sitä onnettomuutta/pahoinpitelyä ITSE.
Ja se että joku työkaverisi horisee sinulle yksityisasioitaan ei ole sama asia kuin onnettomuuden todistaja.
No voi pyhä lehmä. On se silti hänen kokemuksensa, kuten nyt tämä jankkaaminen sun kanssa on mun kokemus. Kyllä mäkin voin tästä miehelleni kertoa ja hän kokee sen mun kertoman kautta. Ihme pilkunnussimista että ei ole kokemut kun ei ole itse kokenut. Kuka sitten? Sä vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin, siskoni meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Yleensä siskoni sanoo, ettei hän ole mitään nähnyt ja äitini sanoo, ettei ole pahoinpidellyt, ja sitten he yhdessä sanovat että olen kuvitellut koko asian ja minun pitäisi mennä hoitoon.
Silloin tällöin sisko kuitenkin alkaa avautua, miten rankkaa hänellä oli seurata jatkuvaa pahoinpitelyä, ja penää minulta, että häntä ei kukaan ymmärrä ja tue.
Eipä hirveästi herää sympatiaa. Ei kai kukaan ymmärrä ja tue, jos kiistää koko asian. Ja miksi minun pitäisi ymmärtää, miten rankkaa juuri hänellä oli, kun en itse saa mitään myötätuntoa? Minä oli kumminkin se, jota siinä pahoinpideltiin. Jos kysyn tätä, hän sanoo, että väkivalta oli minun vikani, olin ärsyttävä. Hän oli viaton uhri.
Tuli nyt vaan mieleen tästä vierestä kokijan jankkauksesta.
Sympatiaa ei tarvitse tuntea, mutta kyllä hän on kokenut perheesi trauman.
Aivan varmasti, eihän tuo mitenkään tervettä ole, että käsitys todellisuudesta muuttuu noin paljon edes takaisin. Mutta joku roti kumminkin. Voisin tuntea myötätuntoa, jos hän itse ymmärtäisi sitä myös tarjota. Eihän kumpikaan perheen lapsista ole syyllinen vanhempien väkivaltaisuuteen, se nyt on selvää. Mutta tämä yrittää ikään kuin vetää välistä, mielistelee äitiä sulkemalla silmänsä, ja silti haluaisi minulta tukea, ehkä jopa anteeksipyynnön siitä, että sillä lailla tulin koko ajan hakatuksi, että hänelle tuli paha mieli.
Eli kyllä, sivusta seuraaja voi toki traumatisoitua, mutta kyllä hän on myös ensi luokan turhankitisijä, jos pitää sitä omaa kokemustaan siinä ensisijaisena ja pahimpana. Siskossani näkyy paljon samanlaisia narsistisia piirteitä kuin äidissäni.
Omalle äidilleni on aina tärkeintä ollut se miltä perhe näyttää ulospäin, kuin mitä perheen sisällä olijoista tuntuu. Lasta saa vaikka sättiä tai haukkua jos se takaa äidin mielestä ulkokultaisuuden.
Hänelle on myös aina ollut tärkeämpää se ettei hän menetä kasvojaan, kuin oma lapsi. JA se että hän on aina oikeassa, vaikka olisi miten väärässä.
Nämä siis ovat menneet lasten ohi ja yli hänen tärkeysasteikollaan. Eihän se tervettä ole.