Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
En olisi uskonut että joku nainen valittaa lehdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Hassuintahan tässä nyt on se että hän puhui itsensä ihan pussiin. Aiemmin hän täällä valemuistosta puhuttaessa sanoi että kukaan ei voi sanoa mitään valheeksi, kun on se sen kokenut (vaikka muistasikin väärin) ja nyt se ei sit ole kokemus kun mukanäki. 😅Aamun piristys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Eipä ollut mun kokemus. Hän sanoi Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa. Nyt on aika lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Onko teille jotain sielullista apua tällaisesta älyttömästä kinaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Kirjoitus on mitäänsanomaton, tyhjä ja ympäripyöreä. Siinä on piilonarsku kuvitellut olevansa ovela fantasioidessaan kun oletettu kohde on lukenut kirjoituksen. Oletettu kohde tuskin edes lukee Heseria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitus on mitäänsanomaton, tyhjä ja ympäripyöreä. Siinä on piilonarsku kuvitellut olevansa ovela fantasioidessaan kun oletettu kohde on lukenut kirjoituksen. Oletettu kohde tuskin edes lukee Heseria.
Kirjoittaja on aivan varmasti kuvannut kirjoituksensa lehdestä ja postittanut sen nyyhkykirjeen kanssa lapselleen.
Ja jakanut sadalle lähimmälle höynäytettävälle.
Ja viettänyt viikon surkutteluorgiat.
Väsynyt tytär kirjoitti:
Kylläpä suretti tämä kirjoitus. Itse olen omalle äidille yrittänyt puhua, mutta vastauksena on aina esimerkiksi, ettei muista koko asiaa tai että minä muistan väärin. Toisinaan myöntää jotain, mutta aina keksii jonkun oikeutuksen asialle. Tulee sellainen olo, että olenko itse hullu tai muistanko todella väärin tai ettänolen kiittämätön, kun kehtaan jostain manita. Saa epäilemään itseään. Olen nyt onnellisempi, kun olen ottanut etäisyyttä, mutta toisaalta saa koko ajan pelätä, milloin äiti seurailee, ottaa yhteyttä yhteisiin tuttuihin, joille kertoilee kaikenlaisia kummallisia, valheellisia tarinoita/tulkintoja minusta. Olen yrittänyt sanoa, että haluan vaan etäisyyttä, mutta hän ei kunnioita tätä vaan toistuvasti rikkoo rajoja vedoten äidin rakkauteen. Edes toiselle paikkakunnalle muutto ei ole auttanut.
Lastaan rakastava äiti ottaa vaikka vähän takkiinsa, kunhan siitä tulee lapselleen hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.Mistähän sinä muka tiedät mitä siellä on tapahtunut oikeasti?
Mistä sinä? On melko sairasta asettaa itsensä täysin randomina ulkopuolisena jalustalle. Todennnäköisemmin hän tietää mitä on tapahtunut kuin sinä. Sinulla on kauhean vaikea selvästi ymmärtää että ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Ei hänen tarinassaan kenelläkään ollut erilaista kokemusta, vaan siinä kerrottiin tismalleen samanlaisesta äidistä kuin se Hesarin äiti. Viaton pieni pulmunen, jonka kanssa ei setvitä asioita kuten hän haluaa. Ainoa ero oli lasten lukumäärä, muuten ihan sama itkuvirsi ja syyttömän kummastelu.
Avaapa tämä sun logiikka kerrankin ihan kokonaan. Ihminen ei siis voi olla hankala tai sairas tai syyllinen omiin ihmissuhteisiin vaan kyse aina vanhemmista.
Sit kun tämä ihminen lisääntyy, sitkö hän muuttuu vastuulliseksi vai edelleen syytetään niitä (iso)vanhempia? Kuinka monta sukupuolvea taaksepäin tää pätee?
Ns "hänen" tarinassa kuvattiin tismalleen samanlainen äiti kuin on ketjun aiheena.
Viaton pieni syytön pulmusparka, jota katalat lapset kohtelee kaltoin, eikä suostu setvimään asioita äidin haluamalla tavalla. Siis pelkkä äidin kuvaus siitä miten huonosti lapsi/lapset häntä kohtelee.
Ihan sama tarina. Eikä hän edes kertonut kokemuksesta kuten väitit, vaan kuvasi muka jonkun random tuttavan.
Kuinka erilainen se tarina voi olla? Onhan teidän äiti on narsisti -tarinatkin ihan samanlaisia. Tämä on keskustelupalsta eikä mikään sun leikkikenttäsi tai oksennusämpärisi.
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.
Voi sun kanssasi. Oli erilainen kokemus kun sun ja kyllä oli kokemus. Sä et tuo mitään keskusteluun, et ole tuonut missään vaiheessa. Ekalta sivulta lähtien sä olet vain hyökännyt muita vastaan. Täällä on ihmisiä, jotka jakavat kokemuksiaan ja sit vastassa on sunlainen öykkäri. Joskus voisi miettiä mitä kirjoittaa.
Ei ollut erilainen vaan tismalleen sama kuin Hesarin äidin sössötys.
Ja se että kuvailee kuvitteellisen tuttavan tarinan ei ole kokemus.
On se. Jos sulla ei ole kokemuksia ilman että sä et ole pääosallinen, toki se on harmillista. Sulla on selvästi paha olla, kun sä monta päivää haukut muita ja kyseenalaistat ja vänkäät. Tämä nyt ei ole kuitenkaan se oikea paikka purkaa tuntojaan, puhutaan monelle aika henkilökohtaisista asioista. Heistä ei yksikään kaipaa sun riidan haastamista. Jos olet eri mieltä jostakin, pistä alapeukku ja mene vaikka lastesi luo.
Ei ole kokemus.
Kokemus on jotain jonka kokee, ei jotain jonka mukanäkee.
Älä jaksa. Sä et ole mikään ylijumala, joka jakelee täällä kokiko vai ei-päätelmiä. Se mitä on sivusta seurannut, on kokemus. Vai rääytkö onnettomuuden näkijälle, että mitä siinä uliset, kun sä vaan näit?
Kokemus on jotain jonka kokee.
Sinä et kuvannut kokemusta, vaan ulkopuolisen ihmisen tarinan, joka on lisäksi vielä höpöä.
Yksi monista saman valheen versioista.
Jos näkee onnettomuuden, kokee traumaattisen kokemuksen.
Sen sijaan se että joku tuttava mukakokee jotain ei muutu sinun kokemukseksesi millään.
Väität siis että vierestä seuraava puoliso ei voi puhua kokemuksestaan esim. tällaisissa asioissa?
Miten se tuttava muuttui puolisoksi????
Rautalangasta:
Ihminen kokee _itse_ jotain - kokemus.
Ihminen näkee tai kuulee jonkun kokevan/kokeneen jotain - ei-kokemus.
Miten niin kuulee? Vielä kerran: Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa
On kokemus, puolison tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin. Vastaatko kysymykseen?
Niin, olet seurannut _sivusta_. Et ole kokenut _itse_.
Mahdollisuus että KAIKKI LAPSET MONIKOSSA ottaa pesäeron täysin viattomaan, syyttömään, hyvään äiti teresa - äitiin on häviävän pieni, etten sanoisi olematon.
Mahdollisuus että tällainenkin äiti silti yrittää esittää itsensä viattomana, syyttömänä, hyvänä äiti teresa -äitinä on suuri.
Ja näemmä on sitten vielä mahdollisuus, että joku täydellinen pässi menee uskomaan tämän äidin version. Uskomatonta, mutta näemmä totta. Ainakin saduissa.
Vierailija kirjoitti:
Olenpa omakohtaisesti sivusta joutunut seuraamaan äidin ja lapsien välirikkoa, aivan naurettavasta syystä. Joo, ymmärrän jos jonkun äiti on ollut esimerkiksi väkivaltainen, lapsia laiminlyövä ihmishirviö, mut tavanomaiset, aikuisten väliset ristiriidat kyllä pitäisi selvittää eikä taantua lapsen tasolle oman äidin suhteen.
Se äidin poistaminen elämästä on vain typerää kostamista, josta tulee paha olo kaikille. Järkevämpää olisi tosiaan selvittää asiat, vaikka ammattilaisen kanssa. Edes yrittää.
Moniko meistä on itse täydellinen äiti, puoliso, sisarus, lapsi, työkaveri? Millä tavalla itse kukin meistä traumatisoi muita elämän varrella? Onko se aina pahuutta ja ymmärretäänkö aina edes tekojemme laatu? Kannattaa miettiä sitä, ennen kuin tuomitsee ihmisen ankarasti eikä ole valmis minkäänlaiseen armoon.
Nyt jotain rajaa. Itse kukin meistä ei kuljeskele traumatisoimassa ihmisiä. Ne traumojen aiheuttajat ovat yleensä sairaita päästään ja miksi sellaisen lapseksi syntyminen asettaisi sinut sellaiseen asemaan, että on pakko sairastuttaa itsensäkin, kun eihän se psykopaattivanhempi voi päävammalleen mitään ja kukaan ei ole täydellinen?
Sinä väitit, että kyse olisi erilaisesta kokemuksesta, vaikka kyse ei ollut erilaisesta, eikä kokemuksesta.