Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokaisen kokemus lapsuudestaan on erilainen, vaikka ympäristö olisi näennäisesti sama. Pelkästään lasten ikäero vaikuttaa jo kokemuksiin suuresti. Itse olin vanhempi joten olin hereillä usein silloin, kun vanhemmat riitelivät, tulivat baarista kotiin tai jättivät yksin kotiin, kun lähtivät dokaamaan. Pienempi sisarukseni nukkui, eikä välttämättä ymmärtänyt asioita vielä samalla tavalla kuin minä, koska kognitiivinen kehitykseni oli muutaman vuoden häntä edellä. Pienemmät sisarukset usein myös kokevat vanhemmat sisaruksensa turvanaan, jolloin se vanhempi lapsi joutuu kantamaan tavallaan vastuun myös niistä pienemmistä, jos vanhemmat eivät siihen jostain syystä kykene.
Toi on ihan totta. Toisaalta myös nuorempi lapsi voi "päästä" näkemään eri asioita kuin vanhempi, koska ajatellaan, ettei pieni kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. Eli ihan hyvin on voitu käyttää huumeita pienen lapsen nähden ajatuksella, ettei se mitään ymmärrä.
Minä "pääsin" näkemään mm äitini harrastamassa seksiä satunnaisen miehen kanssa samassa huoneessa jossa nukuin, ajatus kai oli ettei lapsi herää, eikä ymmärrä. Pitkään jäi ahdistava muisto.
Samoin alkoholin käyttö, äitini on alkoholisti, mutta en minä häntä nähnyt juuri koskaan lasi kädessä. Vasta myöhemmin tajusin, että se hyväntuulisuus oli kaikki humalaa, ja se mikä vaikutti masennukselta ja surulta olikin sitä, että hän oli selvin päin. Jos minulla olisi ollut sisarus, hän ei ehkä olisi tajunnut koko kuviota, ja sitten äiti muuttikin ulkomaille vuosiksi.
En ihan kepoisesti syyttäisi sisarusta valemuistoista, etenkään jos perheessä on jotakin musta lammas- kuviota muutenkin.
Mutta meneehän se sisko vähän liian pitkälle jos hän alkaa lähettelemään äidin työpaikalle jotain narkkikirjeitä. Eikös juuri ole sanottu että narskut tekevät niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Niin kulunut väite.
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?
Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.
Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?
😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?
Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.
Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,
toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.
MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?
Eri
Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.
Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.
Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.
-eriSinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.
Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.
Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.
Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.
Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.
Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.
Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?
Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.
-eriNeutraaliin?
Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.
Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.
Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.
Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.
Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.
Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?
Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.
Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.
Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.
Miksi?
Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.
Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.
Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.
Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.
Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.
Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.
On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos
-se alkuperäinen
Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.
Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.
Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.
Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.
Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?
En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.
Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.
Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.
Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?
Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?
Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?
Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?
Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?
Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.
En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.
Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.
Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.
Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.
Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?
Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.
Esimerkki: sisko itkien: * Etkö muka muista että äiti oli ihan sekaisin koko lapsuutemme?*
Minä: *En, miten sekaisin?*
Sisko *No sehän piikitti heti aamusta*
Minä: *Mitä?*
Sisko: *Niin, mä leikin niillä neuloilla pienenä*
Minä: *Aha*
Sisko: *Nonih, sä et usko mua* *Luulis että säkin nyt katkaiset välit tollaseen narkkiin*Mitäs sä tähän sit sanoisit?
Mulle on nyt jäänyt epäselväksi onko tämä siskotilanne siis teoreettinen, vai oikeasti tapahtunut?
Kyllä se sen tuolla kertoi että todellinen. Sanoi ettei avaa asiaa kokonaan, minkä kyllä täällä saadun räpätyksen vuoksi ymmärrän hyvin.
Ei se ole todellinen. Se on näitä vänkyttäjän satuja tarinoita, joita riittää loputtomiin.
Sehän katosi koko hahmo, kun vänkyttäjä palasi vänkyttäjänä.
Sinä olet ainut joka täällä vänkyttää. Ainakin neljälle ihmiselle rähiset ja haukut valehtelijaksi. Samalla peräänkuulutat omis ajatuksia ja niiden kunnioittamista. Toivottavasti olet provo etkä todellinen ihminen.
Sinä olet ne neljä ihmistä myös. Sama horina erilaisena versiona.
Jäätävää jankutusta.
Naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokaisen kokemus lapsuudestaan on erilainen, vaikka ympäristö olisi näennäisesti sama. Pelkästään lasten ikäero vaikuttaa jo kokemuksiin suuresti. Itse olin vanhempi joten olin hereillä usein silloin, kun vanhemmat riitelivät, tulivat baarista kotiin tai jättivät yksin kotiin, kun lähtivät dokaamaan. Pienempi sisarukseni nukkui, eikä välttämättä ymmärtänyt asioita vielä samalla tavalla kuin minä, koska kognitiivinen kehitykseni oli muutaman vuoden häntä edellä. Pienemmät sisarukset usein myös kokevat vanhemmat sisaruksensa turvanaan, jolloin se vanhempi lapsi joutuu kantamaan tavallaan vastuun myös niistä pienemmistä, jos vanhemmat eivät siihen jostain syystä kykene.
Toi on ihan totta. Toisaalta myös nuorempi lapsi voi "päästä" näkemään eri asioita kuin vanhempi, koska ajatellaan, ettei pieni kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. Eli ihan hyvin on voitu käyttää huumeita pienen lapsen nähden ajatuksella, ettei se mitään ymmärrä.
Minä "pääsin" näkemään mm äitini harrastamassa seksiä satunnaisen miehen kanssa samassa huoneessa jossa nukuin, ajatus kai oli ettei lapsi herää, eikä ymmärrä. Pitkään jäi ahdistava muisto.
Samoin alkoholin käyttö, äitini on alkoholisti, mutta en minä häntä nähnyt juuri koskaan lasi kädessä. Vasta myöhemmin tajusin, että se hyväntuulisuus oli kaikki humalaa, ja se mikä vaikutti masennukselta ja surulta olikin sitä, että hän oli selvin päin. Jos minulla olisi ollut sisarus, hän ei ehkä olisi tajunnut koko kuviota, ja sitten äiti muuttikin ulkomaille vuosiksi.
En ihan kepoisesti syyttäisi sisarusta valemuistoista, etenkään jos perheessä on jotakin musta lammas- kuviota muutenkin.
Mutta meneehän se sisko vähän liian pitkälle jos hän alkaa lähettelemään äidin työpaikalle jotain narkkikirjeitä. Eikös juuri ole sanottu että narskut tekevät niin.
Niin, tämähän on pelkkää soopaa ja valetta koko tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.
Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.
Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.
Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.
Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?
Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.
En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?
Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään.
Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?
Kaikki. Lähtien siitä ettei anneta lapselle oikeutta omiin mielipiteisiin ja muistoihin, valitetaan kun lapsi ei tee kuten äiti haluaa ja etenkin se, että uhriudutaan ja haetaan liittolaisia julkisesti sanomalehdessä, tätä lapsiparkaa vastaan. Ei noin toimi hyvä vanhempi.
Missä kohtaa ei anneta oikeutta omiin mielipiteisiin tai muistoihin?
Tai uhriudutaan? Tai edes valitetaan kuk ei tee kuten äiti haluaa?
Lue se juttu nyt edes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokaisen kokemus lapsuudestaan on erilainen, vaikka ympäristö olisi näennäisesti sama. Pelkästään lasten ikäero vaikuttaa jo kokemuksiin suuresti. Itse olin vanhempi joten olin hereillä usein silloin, kun vanhemmat riitelivät, tulivat baarista kotiin tai jättivät yksin kotiin, kun lähtivät dokaamaan. Pienempi sisarukseni nukkui, eikä välttämättä ymmärtänyt asioita vielä samalla tavalla kuin minä, koska kognitiivinen kehitykseni oli muutaman vuoden häntä edellä. Pienemmät sisarukset usein myös kokevat vanhemmat sisaruksensa turvanaan, jolloin se vanhempi lapsi joutuu kantamaan tavallaan vastuun myös niistä pienemmistä, jos vanhemmat eivät siihen jostain syystä kykene.
Toi on ihan totta. Toisaalta myös nuorempi lapsi voi "päästä" näkemään eri asioita kuin vanhempi, koska ajatellaan, ettei pieni kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. Eli ihan hyvin on voitu käyttää huumeita pienen lapsen nähden ajatuksella, ettei se mitään ymmärrä.
Minä "pääsin" näkemään mm äitini harrastamassa seksiä satunnaisen miehen kanssa samassa huoneessa jossa nukuin, ajatus kai oli ettei lapsi herää, eikä ymmärrä. Pitkään jäi ahdistava muisto.
Samoin alkoholin käyttö, äitini on alkoholisti, mutta en minä häntä nähnyt juuri koskaan lasi kädessä. Vasta myöhemmin tajusin, että se hyväntuulisuus oli kaikki humalaa, ja se mikä vaikutti masennukselta ja surulta olikin sitä, että hän oli selvin päin. Jos minulla olisi ollut sisarus, hän ei ehkä olisi tajunnut koko kuviota, ja sitten äiti muuttikin ulkomaille vuosiksi.
En ihan kepoisesti syyttäisi sisarusta valemuistoista, etenkään jos perheessä on jotakin musta lammas- kuviota muutenkin.
Mutta meneehän se sisko vähän liian pitkälle jos hän alkaa lähettelemään äidin työpaikalle jotain narkkikirjeitä. Eikös juuri ole sanottu että narskut tekevät niin.
Niin, tämähän on pelkkää soopaa ja valetta koko tarina.
Sinä täällä olet soopaa. Sun päähäsi ei mahdu mitään muuta kuin sun oma ajatuksesi. Onneksi et ole mun lähipiirissä, joutuisin hankkimaan lähestymiskiellon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.
Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.
Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.
Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.
Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?
Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.
En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?
Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään.
Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?
Kaikki. Lähtien siitä ettei anneta lapselle oikeutta omiin mielipiteisiin ja muistoihin, valitetaan kun lapsi ei tee kuten äiti haluaa ja etenkin se, että uhriudutaan ja haetaan liittolaisia julkisesti sanomalehdessä, tätä lapsiparkaa vastaan. Ei noin toimi hyvä vanhempi.
Missä kohtaa ei anneta oikeutta omiin mielipiteisiin tai muistoihin?
Tai uhriudutaan? Tai edes valitetaan kuk ei tee kuten äiti haluaa?
Lue se juttu nyt edes.
Luettu on. Siellä päässä vissiin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokaisen kokemus lapsuudestaan on erilainen, vaikka ympäristö olisi näennäisesti sama. Pelkästään lasten ikäero vaikuttaa jo kokemuksiin suuresti. Itse olin vanhempi joten olin hereillä usein silloin, kun vanhemmat riitelivät, tulivat baarista kotiin tai jättivät yksin kotiin, kun lähtivät dokaamaan. Pienempi sisarukseni nukkui, eikä välttämättä ymmärtänyt asioita vielä samalla tavalla kuin minä, koska kognitiivinen kehitykseni oli muutaman vuoden häntä edellä. Pienemmät sisarukset usein myös kokevat vanhemmat sisaruksensa turvanaan, jolloin se vanhempi lapsi joutuu kantamaan tavallaan vastuun myös niistä pienemmistä, jos vanhemmat eivät siihen jostain syystä kykene.
Toi on ihan totta. Toisaalta myös nuorempi lapsi voi "päästä" näkemään eri asioita kuin vanhempi, koska ajatellaan, ettei pieni kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. Eli ihan hyvin on voitu käyttää huumeita pienen lapsen nähden ajatuksella, ettei se mitään ymmärrä.
Minä "pääsin" näkemään mm äitini harrastamassa seksiä satunnaisen miehen kanssa samassa huoneessa jossa nukuin, ajatus kai oli ettei lapsi herää, eikä ymmärrä. Pitkään jäi ahdistava muisto.
Samoin alkoholin käyttö, äitini on alkoholisti, mutta en minä häntä nähnyt juuri koskaan lasi kädessä. Vasta myöhemmin tajusin, että se hyväntuulisuus oli kaikki humalaa, ja se mikä vaikutti masennukselta ja surulta olikin sitä, että hän oli selvin päin. Jos minulla olisi ollut sisarus, hän ei ehkä olisi tajunnut koko kuviota, ja sitten äiti muuttikin ulkomaille vuosiksi.
En ihan kepoisesti syyttäisi sisarusta valemuistoista, etenkään jos perheessä on jotakin musta lammas- kuviota muutenkin.
Mutta meneehän se sisko vähän liian pitkälle jos hän alkaa lähettelemään äidin työpaikalle jotain narkkikirjeitä. Eikös juuri ole sanottu että narskut tekevät niin.
Niin, tämähän on pelkkää soopaa ja valetta koko tarina.
Sinä täällä olet soopaa. Sun päähäsi ei mahdu mitään muuta kuin sun oma ajatuksesi. Onneksi et ole mun lähipiirissä, joutuisin hankkimaan lähestymiskiellon.
Lakkaa valehtelemasta niin sillähän siitä pääset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitaisko sopia, että jätetään ad hominemit väliin, kun ei tämmöisellä anonyymilla palstalla pysty kohdistamaan sitä mitenkään järkevästi?
Ei sillä, että se nyt muutenkaan olisi argumentoinnin aatelia.
Kylläpä suretti tämä kirjoitus. Itse olen omalle äidille yrittänyt puhua, mutta vastauksena on aina esimerkiksi, ettei muista koko asiaa tai että minä muistan väärin. Toisinaan myöntää jotain, mutta aina keksii jonkun oikeutuksen asialle. Tulee sellainen olo, että olenko itse hullu tai muistanko todella väärin tai ettänolen kiittämätön, kun kehtaan jostain manita. Saa epäilemään itseään. Olen nyt onnellisempi, kun olen ottanut etäisyyttä, mutta toisaalta saa koko ajan pelätä, milloin äiti seurailee, ottaa yhteyttä yhteisiin tuttuihin, joille kertoilee kaikenlaisia kummallisia, valheellisia tarinoita/tulkintoja minusta. Olen yrittänyt sanoa, että haluan vaan etäisyyttä, mutta hän ei kunnioita tätä vaan toistuvasti rikkoo rajoja vedoten äidin rakkauteen. Edes toiselle paikkakunnalle muutto ei ole auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsynyt tytär kirjoitti:
Kylläpä suretti tämä kirjoitus. Itse olen omalle äidille yrittänyt puhua, mutta vastauksena on aina esimerkiksi, ettei muista koko asiaa tai että minä muistan väärin. Toisinaan myöntää jotain, mutta aina keksii jonkun oikeutuksen asialle. Tulee sellainen olo, että olenko itse hullu tai muistanko todella väärin tai ettänolen kiittämätön, kun kehtaan jostain manita. Saa epäilemään itseään. Olen nyt onnellisempi, kun olen ottanut etäisyyttä, mutta toisaalta saa koko ajan pelätä, milloin äiti seurailee, ottaa yhteyttä yhteisiin tuttuihin, joille kertoilee kaikenlaisia kummallisia, valheellisia tarinoita/tulkintoja minusta. Olen yrittänyt sanoa, että haluan vaan etäisyyttä, mutta hän ei kunnioita tätä vaan toistuvasti rikkoo rajoja vedoten äidin rakkauteen. Edes toiselle paikkakunnalle muutto ei ole auttanut.
Tuo on klassista gaslightingia. Tehdään uhrista mt-ongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokaisen kokemus lapsuudestaan on erilainen, vaikka ympäristö olisi näennäisesti sama. Pelkästään lasten ikäero vaikuttaa jo kokemuksiin suuresti. Itse olin vanhempi joten olin hereillä usein silloin, kun vanhemmat riitelivät, tulivat baarista kotiin tai jättivät yksin kotiin, kun lähtivät dokaamaan. Pienempi sisarukseni nukkui, eikä välttämättä ymmärtänyt asioita vielä samalla tavalla kuin minä, koska kognitiivinen kehitykseni oli muutaman vuoden häntä edellä. Pienemmät sisarukset usein myös kokevat vanhemmat sisaruksensa turvanaan, jolloin se vanhempi lapsi joutuu kantamaan tavallaan vastuun myös niistä pienemmistä, jos vanhemmat eivät siihen jostain syystä kykene.
Toi on ihan totta. Toisaalta myös nuorempi lapsi voi "päästä" näkemään eri asioita kuin vanhempi, koska ajatellaan, ettei pieni kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. Eli ihan hyvin on voitu käyttää huumeita pienen lapsen nähden ajatuksella, ettei se mitään ymmärrä.
Minä "pääsin" näkemään mm äitini harrastamassa seksiä satunnaisen miehen kanssa samassa huoneessa jossa nukuin, ajatus kai oli ettei lapsi herää, eikä ymmärrä. Pitkään jäi ahdistava muisto.
Samoin alkoholin käyttö, äitini on alkoholisti, mutta en minä häntä nähnyt juuri koskaan lasi kädessä. Vasta myöhemmin tajusin, että se hyväntuulisuus oli kaikki humalaa, ja se mikä vaikutti masennukselta ja surulta olikin sitä, että hän oli selvin päin. Jos minulla olisi ollut sisarus, hän ei ehkä olisi tajunnut koko kuviota, ja sitten äiti muuttikin ulkomaille vuosiksi.
En ihan kepoisesti syyttäisi sisarusta valemuistoista, etenkään jos perheessä on jotakin musta lammas- kuviota muutenkin.
Mutta meneehän se sisko vähän liian pitkälle jos hän alkaa lähettelemään äidin työpaikalle jotain narkkikirjeitä. Eikös juuri ole sanottu että narskut tekevät niin.
Niin, tämähän on pelkkää soopaa ja valetta koko tarina.
Sinä täällä olet soopaa. Sun päähäsi ei mahdu mitään muuta kuin sun oma ajatuksesi. Onneksi et ole mun lähipiirissä, joutuisin hankkimaan lähestymiskiellon.
Lakkaa valehtelemasta niin sillähän siitä pääset.
Sinä täällä keksit näitä siskoni puolusteli äitiä ja olin ainut, joka näki-juttuja. Mitäs jos vaan pitäisit itsestäsi huolta ja jättäisit muut rauhaan? Kukaan ei tarvitse sun pahaa oloasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitimyytti elää edelleen vahvana, mikä on surullista. Sitten otetaan vielä lyömäaseeksi päivän muotisana, narsismi.
Voisiko nämä kaksi nyt mennä muualle, pysytään aiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äitikin voi herätä siihen, että lapsi on täysin k.sipää luonnehäiriöineen, kun lapsi on aikuiseksi täysin varttunut ( yli 30v) . Ei kannata pilata elämäänsä stressaamalla. Eläimiäkin syntyy luonnevikaisina. Jos olet kaikkesi tehnyt, toteat se oli siinä, jos lapsi katkaisee välit.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä äitikin voi herätä siihen, että lapsi on täysin k.sipää luonnehäiriöineen, kun lapsi on aikuiseksi täysin varttunut ( yli 30v) . Ei kannata pilata elämäänsä stressaamalla. Eläimiäkin syntyy luonnevikaisina. Jos olet kaikkesi tehnyt, toteat se oli siinä, jos lapsi katkaisee välit.
Jankutijankutijankutijankuti.
Joo mutta on jotenkin kohtuutonta että kun lapset on hoidettu ja kasvatettu sitten valistuneet lapset aikuisina kaivavat lapsuuttaan ja muistoja ja alkavat syyttää vanhempiaan mistä milloinkin vaikka vanhempi ei muistaisi sitä tapahtuneeksikaan. Esim. lapsen 18 vuotta on pitkä aika että olisi ihme jos siinä ei olisi mitään negatiivistä tapahtunut, mutta kun nykyään ollaan niin herkkiä. Sitten vaan katkaistaan välit ja yhteinen se hyväkin historia kuin mitään ei olisi ollutkaan. Vanhemmille välien katkaiseminen on hankalampaa kun se kiintymys yleensä on kasvanut ainakin sen 18 vuotta ja ainakin minulle lapseni on aina tärkeintä ja rakkainta maailmassa.
Ketju kertoo karua totuutta siitä, että mies on täysin ok ja haluttu tekemättä mitään.
Jotkut naiset ovat tunnevammaisia, mutta suurin osa ei.
Nämä ovat perhekeskeisiä.
He elävät onnellisina lastensa isovanhempiin yhteyttä pitäen tuntien sukupolvia yhdistävän rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta on jotenkin kohtuutonta että kun lapset on hoidettu ja kasvatettu sitten valistuneet lapset aikuisina kaivavat lapsuuttaan ja muistoja ja alkavat syyttää vanhempiaan mistä milloinkin vaikka vanhempi ei muistaisi sitä tapahtuneeksikaan. Esim. lapsen 18 vuotta on pitkä aika että olisi ihme jos siinä ei olisi mitään negatiivistä tapahtunut, mutta kun nykyään ollaan niin herkkiä. Sitten vaan katkaistaan välit ja yhteinen se hyväkin historia kuin mitään ei olisi ollutkaan. Vanhemmille välien katkaiseminen on hankalampaa kun se kiintymys yleensä on kasvanut ainakin sen 18 vuotta ja ainakin minulle lapseni on aina tärkeintä ja rakkainta maailmassa.
Kas kun ne ongelmavanhemmathan ei sitä häiriökäyttäytymistään suinkaan lopeta kun se lapsi täyttää 18.
Eikä se sairas perhedynamiikka muutu terveeksi samanlaisella taikaiskulla.
Ja kun lapsuudessa on traumaattisia asioita, olisi hyvä päästä kertomaan niistä vanhemmalle, jotta niistä ylipäätään voisi toipua. Vanhempi voisi myös pyytää anteeksi tai edes pahoitella tai sanoa, että ymmärtää sen olleen kamalaa.
Sen sijaan että aletaan meuhkata julkisuudessa, syyttää valemuisotissa ja sepittää tarinoita mielenterveysongelmista.
Kyllähän ihminen tekee virheitä ja varsinkin lapsena koetut jutut jäävät kummittelemaan.
Kaikkien vanhemmat ovat erilaisia, mutta kyllä sitä pitää antaa asioiden unohtua, eikä katkeroitua.
Toki jos koettu erityisen vakavaa väkivaltaa, niin asia ihan eri.
Onhan se monesti lapsella helpompaa jos vanhempi hankala tai muuten kotrolloiva, mutta äideille ja isille on kuitenkin tärkeää pitää edes joskus yhteyttä.
Tähän peukku ylös, jos olet yksi näistä tämän henkilön valehtelijaksi haukkuma.