Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä

Voi myös olla että äidin mielestä lapsen kertoma syy ei ole riittävä yhteydenpidon lopettamiseen, tai että tuollaista syytä ei ole olemassa ensinkään.

Äitini on negatiivinen ja puhuu pahaa/ikävästi muista, sekä muistelee kaikkea häntä kohtaan tehtyä väärää. Kun sanon äidilleni että hän on negatiivinen, hän kieltää olevansa negatiivinen. Kun sanon että hän puhuu muista pahaa, hän kieltää puhuvansa. Jos sanoisin hänelle että en halua enää olla hänen kanssaan tekemisissä noihin syihin vedoten, niin ei hän sitä ymmärtäisi ollenkaan, vaan jankkaisi että ei tuo ole mikään syy, koska eihän hän ole negatiivinen ollenkaan, vaan todella positiivinen, eikä koskaan puhu pahaa muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.

Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.

Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?

Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.

En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?

Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään. 

Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?

Kaikki. Lähtien siitä ettei anneta lapselle oikeutta omiin mielipiteisiin ja muistoihin, valitetaan kun lapsi ei tee kuten äiti haluaa ja etenkin se, että uhriudutaan ja haetaan liittolaisia julkisesti sanomalehdessä, tätä lapsiparkaa vastaan. Ei noin toimi hyvä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.

Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.

Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?

Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.

En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?

Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään. 

Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?

Kaikki. Lähtien siitä ettei anneta lapselle oikeutta omiin mielipiteisiin ja muistoihin, valitetaan kun lapsi ei tee kuten äiti haluaa ja etenkin se, että uhriudutaan ja haetaan liittolaisia julkisesti sanomalehdessä, tätä lapsiparkaa vastaan. Ei noin toimi hyvä vanhempi.

Ai sä puhut aloituksen perheestä etkä perheestä, jossa tässä lainatussa ketjussa puhutaan. Aloituksenkin mielipidekirjoituksen pohjalta aika lennokas analyysi.

Tuona lapsena juoksisin. Ihme juttu sekin, ettei äiti muka tiedä mistä on kyse, mutta tarkasti tietää että valemuistoista.

Eli äiti tietää ihan tarkkaan miksi lapsi ei halua pitää yhteyttä, hän ei vaan hyväksy että aikuinen lapsi saa ihan itse päättää, ketä elämässään pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.

Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.

Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?

Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.

En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?

Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään. 

Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?

Kaikki. Lähtien siitä ettei anneta lapselle oikeutta omiin mielipiteisiin ja muistoihin, valitetaan kun lapsi ei tee kuten äiti haluaa ja etenkin se, että uhriudutaan ja haetaan liittolaisia julkisesti sanomalehdessä, tätä lapsiparkaa vastaan. Ei noin toimi hyvä vanhempi.

Ai sä puhut aloituksen perheestä etkä perheestä, jossa tässä lainatussa ketjussa puhutaan. Aloituksenkin mielipidekirjoituksen pohjalta aika lennokas analyysi.

Osuva analyysi.

Ja samahab täällä muutenkin toistuu: pitää totella, olla tietynlainen, pitää turpa kiinni ja kunnioittaa äitiä vaikkamikä olisi.

Muu on väärin. Siskotkin riehuu jos et noin tee.

Ja vähinyään haukkuu mt-ongelmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.

Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.

Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?

Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.

En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?

Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään. 

Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?

Kaikki. Lähtien siitä ettei anneta lapselle oikeutta omiin mielipiteisiin ja muistoihin, valitetaan kun lapsi ei tee kuten äiti haluaa ja etenkin se, että uhriudutaan ja haetaan liittolaisia julkisesti sanomalehdessä, tätä lapsiparkaa vastaan. Ei noin toimi hyvä vanhempi.

Ai sä puhut aloituksen perheestä etkä perheestä, jossa tässä lainatussa ketjussa puhutaan. Aloituksenkin mielipidekirjoituksen pohjalta aika lennokas analyysi.

Osuva analyysi.

Ja samahab täällä muutenkin toistuu: pitää totella, olla tietynlainen, pitää turpa kiinni ja kunnioittaa äitiä vaikkamikä olisi.

Muu on väärin. Siskotkin riehuu jos et noin tee.

Ja vähinyään haukkuu mt-ongelmaiseksi.

Ei täällä ole mitään tollasta puhuttu. Nimenomaanhan nämä valittajat vaatii ajattelemaan että äiti on aina perseestä, muu on väärin. Muutenkin todella erikoista että vain yksi totuus on silloin oikein kun se on oma totuus ja sit vaaditaan avartamaan ajattelua kun puhutaankin eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.

Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.

Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?

Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.

En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?

Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään. 

Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?

Kaikki. Lähtien siitä ettei anneta lapselle oikeutta omiin mielipiteisiin ja muistoihin, valitetaan kun lapsi ei tee kuten äiti haluaa ja etenkin se, että uhriudutaan ja haetaan liittolaisia julkisesti sanomalehdessä, tätä lapsiparkaa vastaan. Ei noin toimi hyvä vanhempi.

Missä kohtaa ei anneta oikeutta omiin mielipiteisiin tai muistoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.

Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.

Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?

Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.

En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?

Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään. 

Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?

Kaikki. Lähtien siitä ettei anneta lapselle oikeutta omiin mielipiteisiin ja muistoihin, valitetaan kun lapsi ei tee kuten äiti haluaa ja etenkin se, että uhriudutaan ja haetaan liittolaisia julkisesti sanomalehdessä, tätä lapsiparkaa vastaan. Ei noin toimi hyvä vanhempi.

Missä kohtaa ei anneta oikeutta omiin mielipiteisiin tai muistoihin?

Tai uhriudutaan? Tai edes valitetaan kuk ei tee kuten äiti haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.

Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.

Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?

Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.

En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?

Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään. 

Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?

Kirjoittajan käyttämät sanavalinnat ja kirjoittamat asiat huokuvat tietynlaista toksista asennetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isosiskoni valittaa, etten halua olla yhteydessä. Olen pistänyt poikki erittäin pitkän ja raskaan harkinnan jälkeen. Ennen kuin pistin poikki pyysin häneltä, että menisimme yhdessä perheterapiaan, koska en jaksa enää. Siihen hän huusi suoraa kurkkua, että viat ovat minussa (ei hänessä). En ollut ajatellut, että etsittäisiin terapiassa virheitä, vaan ett kommunikointia parannettaisiin. Olen ajatellut, että ehkä hyvä että huusi noin, koska olen jälkeenpäin lukenut, että narsistit osaavat hyvin manipuloida terapiatilanteessa.

Ongelmana enää lähinnä on, että ihmiset eivät ymmärrä, että sisarukset eivät ole aina kivoja, eivätkä vanhimmat sisarukset ole aina vastuuntuntoisia, usein ovat valitettavasti yksinkertaisesti epäasiallisen ilkeitä. Lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös sisarusten kesken ja se on tutkimusten mukaan varsin traumatisoivaa.

Näinpä. Minullakin on kaksikin isosisarusta, jotka eivät todellakaan ole niitä vastuuntuntoisia ihmisiä. Joku täällä jo ehti moittia, miten itse sota-aikana syntyneet vanhempani ovat varmaan jotain curling-vanhempia tms. paskaa ja nähtävästi sai siitä vielä yläpeukkuja muilta ajattelemattomilta.

Ei: Vaan on ihmisiä, jotka eivät ota toisten selkeästikään asettamia rajoja mitenkään huomioon vaan manipuloivat ja painostavat muita henkisesti, kunnes toinen voi olla ihan loppu. Esimerkiksi aikuinen lapsi voi vuosikymmeniä uhkailla omalla itsemurhallaan tai olla muka aina kuolemassa johonkin keksimäänsä sairauteen tms., jos hänet vähänkin isä tai äiti yrittää saada toimimaan vastuullisen aikuisen tavoin. Samaa peliä harrastetaan sitten pikkusiskonkin suuntaan, kun sehän on toiminut vanhusten kanssa niin hyvin.

Se, että on mahdollisuus olla olematta tekemisissä jonkun sukulaisen tai useammankin kanssa on oikeasti nykypäivän luksusta ja satsausta omaan henkiseen hyvinvointiin. Itseltäni tämä onnistuu, koska lapsuudenkotini painostavasta ilmapiiristä onnistuin pakenemaan 18-vuotiaana toiselle puolelle maata opiskelemaan ja myös jäin tänne. Siksi minun oli helpompi oikeasti laittaa välit poikki sisaruksiini, kun aloin vuorostani vanhempieni jälkeen saada sitkeitä rahapyyntöjä ja muuta painostusta kaikenlaisten perusasioiden hoitajaksi, mutta kyllähän sekin vaati lisää ikävyyksiä: Välttelen tällä hetkellä omaa vapaa-ajanasuntoani, joka sijaitsee liian lähellä heitä, ja lopulta jouduin luopumaan myös joistakin iäkkäistä sukulaisista, jotka myös ymmärtämättömyyttään jäivät heidän koukkuunsa.

Hinta on joskus tosi kova, mutta välttämätön maksettavaksi. Kaikki eivät siihen pysty. Itse uskon, että iäkkäät vanhemmat ovat monesti tällaisten aikuisten lastensa uhreja, koska minne ne vanhukset nyt esimerkiksi voisivat lähteä omasta kodistaan jollain pikkupaikkakunnalla, jos sinne majoittuu heidän aikuisia lapsiaan vaatimalla vaatimaan itsensä palvelemista ja käyttäytymään epävakaasti. Vanhemmilla toki on aina jokin heikko kohta muutenkin lapsiinsa, mutta mukana on myös pienen yhteisön keskellä asuvan häpeää tilanteesta. Tätä häpeää ja pelkoja voi aikuinen manipuloija käyttää hyvinkin taitavasti hyväkseen.

Curlingista tällainen on hyvin kaukana. Kyse on henkisestä (ja lehtijuttujen perusteella joskus fyysisestäkin) väkivallasta omia vanhempia ja sisaruksia kohtaan. Ei sellaisesta hyötyvä todellakaan suostu mihinkään henkiseen hoitoon: Sitäkin on meilläkin yritetty. Useita kertoja. Suomessa on hyvin korkea raja ottaa ketään tahdonvastaiseenkaan hoitoon ja eihän sille ole sinällään perusteitakaan, jos esimerkiksi ihmisen jatkuvat itsemurhapuheet eivät todellakaan ole aitoja vaan pelkästään julma tapa saada muut tanssimaan pillinsä mukaan.

Kiitos tästä. Sisarukseni tekee samaa, hän on alkoholisti. Vanhempamme hoitavat hänen asiansa, ja vanhempien omaisuuskin on mennyt tämän lapsen velkoihin sun muihin. 

Sen sijaan herättää silti kysymyksen että monenko mielestä tämän aikuisen lapsen ongelmat ja käytös siis onkin tosiasiassa vanhempien vika? Ilmeisesti aika monen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.

Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.

Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.

Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.

Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?

Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.

En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?

Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään. 

Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?

Kirjoittajan käyttämät sanavalinnat ja kirjoittamat asiat huokuvat tietynlaista toksista asennetta. 

Joka voi johtua ihan mistä vain. Täällä se on sit heti dysfunktionaalinen perhe ja narsisti äiti 😅

Teepäs niin, että kirjoita ajatuksesi paperille liittyen sulle pahaa oloa tuottavaan asiaan ja laita se tänne analysoitavaksi. Rohkeasti vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isosiskoni valittaa, etten halua olla yhteydessä. Olen pistänyt poikki erittäin pitkän ja raskaan harkinnan jälkeen. Ennen kuin pistin poikki pyysin häneltä, että menisimme yhdessä perheterapiaan, koska en jaksa enää. Siihen hän huusi suoraa kurkkua, että viat ovat minussa (ei hänessä). En ollut ajatellut, että etsittäisiin terapiassa virheitä, vaan ett kommunikointia parannettaisiin. Olen ajatellut, että ehkä hyvä että huusi noin, koska olen jälkeenpäin lukenut, että narsistit osaavat hyvin manipuloida terapiatilanteessa.

Ongelmana enää lähinnä on, että ihmiset eivät ymmärrä, että sisarukset eivät ole aina kivoja, eivätkä vanhimmat sisarukset ole aina vastuuntuntoisia, usein ovat valitettavasti yksinkertaisesti epäasiallisen ilkeitä. Lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös sisarusten kesken ja se on tutkimusten mukaan varsin traumatisoivaa.

Näinpä. Minullakin on kaksikin isosisarusta, jotka eivät todellakaan ole niitä vastuuntuntoisia ihmisiä. Joku täällä jo ehti moittia, miten itse sota-aikana syntyneet vanhempani ovat varmaan jotain curling-vanhempia tms. paskaa ja nähtävästi sai siitä vielä yläpeukkuja muilta ajattelemattomilta.

Ei: Vaan on ihmisiä, jotka eivät ota toisten selkeästikään asettamia rajoja mitenkään huomioon vaan manipuloivat ja painostavat muita henkisesti, kunnes toinen voi olla ihan loppu. Esimerkiksi aikuinen lapsi voi vuosikymmeniä uhkailla omalla itsemurhallaan tai olla muka aina kuolemassa johonkin keksimäänsä sairauteen tms., jos hänet vähänkin isä tai äiti yrittää saada toimimaan vastuullisen aikuisen tavoin. Samaa peliä harrastetaan sitten pikkusiskonkin suuntaan, kun sehän on toiminut vanhusten kanssa niin hyvin.

Se, että on mahdollisuus olla olematta tekemisissä jonkun sukulaisen tai useammankin kanssa on oikeasti nykypäivän luksusta ja satsausta omaan henkiseen hyvinvointiin. Itseltäni tämä onnistuu, koska lapsuudenkotini painostavasta ilmapiiristä onnistuin pakenemaan 18-vuotiaana toiselle puolelle maata opiskelemaan ja myös jäin tänne. Siksi minun oli helpompi oikeasti laittaa välit poikki sisaruksiini, kun aloin vuorostani vanhempieni jälkeen saada sitkeitä rahapyyntöjä ja muuta painostusta kaikenlaisten perusasioiden hoitajaksi, mutta kyllähän sekin vaati lisää ikävyyksiä: Välttelen tällä hetkellä omaa vapaa-ajanasuntoani, joka sijaitsee liian lähellä heitä, ja lopulta jouduin luopumaan myös joistakin iäkkäistä sukulaisista, jotka myös ymmärtämättömyyttään jäivät heidän koukkuunsa.

Hinta on joskus tosi kova, mutta välttämätön maksettavaksi. Kaikki eivät siihen pysty. Itse uskon, että iäkkäät vanhemmat ovat monesti tällaisten aikuisten lastensa uhreja, koska minne ne vanhukset nyt esimerkiksi voisivat lähteä omasta kodistaan jollain pikkupaikkakunnalla, jos sinne majoittuu heidän aikuisia lapsiaan vaatimalla vaatimaan itsensä palvelemista ja käyttäytymään epävakaasti. Vanhemmilla toki on aina jokin heikko kohta muutenkin lapsiinsa, mutta mukana on myös pienen yhteisön keskellä asuvan häpeää tilanteesta. Tätä häpeää ja pelkoja voi aikuinen manipuloija käyttää hyvinkin taitavasti hyväkseen.

Curlingista tällainen on hyvin kaukana. Kyse on henkisestä (ja lehtijuttujen perusteella joskus fyysisestäkin) väkivallasta omia vanhempia ja sisaruksia kohtaan. Ei sellaisesta hyötyvä todellakaan suostu mihinkään henkiseen hoitoon: Sitäkin on meilläkin yritetty. Useita kertoja. Suomessa on hyvin korkea raja ottaa ketään tahdonvastaiseenkaan hoitoon ja eihän sille ole sinällään perusteitakaan, jos esimerkiksi ihmisen jatkuvat itsemurhapuheet eivät todellakaan ole aitoja vaan pelkästään julma tapa saada muut tanssimaan pillinsä mukaan.

Kiitos tästä. Sisarukseni tekee samaa, hän on alkoholisti. Vanhempamme hoitavat hänen asiansa, ja vanhempien omaisuuskin on mennyt tämän lapsen velkoihin sun muihin. 

Sen sijaan herättää silti kysymyksen että monenko mielestä tämän aikuisen lapsen ongelmat ja käytös siis onkin tosiasiassa vanhempien vika? Ilmeisesti aika monen?

Kaikkien, tervetuloa avlle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isosiskoni valittaa, etten halua olla yhteydessä. Olen pistänyt poikki erittäin pitkän ja raskaan harkinnan jälkeen. Ennen kuin pistin poikki pyysin häneltä, että menisimme yhdessä perheterapiaan, koska en jaksa enää. Siihen hän huusi suoraa kurkkua, että viat ovat minussa (ei hänessä). En ollut ajatellut, että etsittäisiin terapiassa virheitä, vaan ett kommunikointia parannettaisiin. Olen ajatellut, että ehkä hyvä että huusi noin, koska olen jälkeenpäin lukenut, että narsistit osaavat hyvin manipuloida terapiatilanteessa.

Ongelmana enää lähinnä on, että ihmiset eivät ymmärrä, että sisarukset eivät ole aina kivoja, eivätkä vanhimmat sisarukset ole aina vastuuntuntoisia, usein ovat valitettavasti yksinkertaisesti epäasiallisen ilkeitä. Lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös sisarusten kesken ja se on tutkimusten mukaan varsin traumatisoivaa.

Näinpä. Minullakin on kaksikin isosisarusta, jotka eivät todellakaan ole niitä vastuuntuntoisia ihmisiä. Joku täällä jo ehti moittia, miten itse sota-aikana syntyneet vanhempani ovat varmaan jotain curling-vanhempia tms. paskaa ja nähtävästi sai siitä vielä yläpeukkuja muilta ajattelemattomilta.

Ei: Vaan on ihmisiä, jotka eivät ota toisten selkeästikään asettamia rajoja mitenkään huomioon vaan manipuloivat ja painostavat muita henkisesti, kunnes toinen voi olla ihan loppu. Esimerkiksi aikuinen lapsi voi vuosikymmeniä uhkailla omalla itsemurhallaan tai olla muka aina kuolemassa johonkin keksimäänsä sairauteen tms., jos hänet vähänkin isä tai äiti yrittää saada toimimaan vastuullisen aikuisen tavoin. Samaa peliä harrastetaan sitten pikkusiskonkin suuntaan, kun sehän on toiminut vanhusten kanssa niin hyvin.

Se, että on mahdollisuus olla olematta tekemisissä jonkun sukulaisen tai useammankin kanssa on oikeasti nykypäivän luksusta ja satsausta omaan henkiseen hyvinvointiin. Itseltäni tämä onnistuu, koska lapsuudenkotini painostavasta ilmapiiristä onnistuin pakenemaan 18-vuotiaana toiselle puolelle maata opiskelemaan ja myös jäin tänne. Siksi minun oli helpompi oikeasti laittaa välit poikki sisaruksiini, kun aloin vuorostani vanhempieni jälkeen saada sitkeitä rahapyyntöjä ja muuta painostusta kaikenlaisten perusasioiden hoitajaksi, mutta kyllähän sekin vaati lisää ikävyyksiä: Välttelen tällä hetkellä omaa vapaa-ajanasuntoani, joka sijaitsee liian lähellä heitä, ja lopulta jouduin luopumaan myös joistakin iäkkäistä sukulaisista, jotka myös ymmärtämättömyyttään jäivät heidän koukkuunsa.

Hinta on joskus tosi kova, mutta välttämätön maksettavaksi. Kaikki eivät siihen pysty. Itse uskon, että iäkkäät vanhemmat ovat monesti tällaisten aikuisten lastensa uhreja, koska minne ne vanhukset nyt esimerkiksi voisivat lähteä omasta kodistaan jollain pikkupaikkakunnalla, jos sinne majoittuu heidän aikuisia lapsiaan vaatimalla vaatimaan itsensä palvelemista ja käyttäytymään epävakaasti. Vanhemmilla toki on aina jokin heikko kohta muutenkin lapsiinsa, mutta mukana on myös pienen yhteisön keskellä asuvan häpeää tilanteesta. Tätä häpeää ja pelkoja voi aikuinen manipuloija käyttää hyvinkin taitavasti hyväkseen.

Curlingista tällainen on hyvin kaukana. Kyse on henkisestä (ja lehtijuttujen perusteella joskus fyysisestäkin) väkivallasta omia vanhempia ja sisaruksia kohtaan. Ei sellaisesta hyötyvä todellakaan suostu mihinkään henkiseen hoitoon: Sitäkin on meilläkin yritetty. Useita kertoja. Suomessa on hyvin korkea raja ottaa ketään tahdonvastaiseenkaan hoitoon ja eihän sille ole sinällään perusteitakaan, jos esimerkiksi ihmisen jatkuvat itsemurhapuheet eivät todellakaan ole aitoja vaan pelkästään julma tapa saada muut tanssimaan pillinsä mukaan.

Kiitos tästä. Sisarukseni tekee samaa, hän on alkoholisti. Vanhempamme hoitavat hänen asiansa, ja vanhempien omaisuuskin on mennyt tämän lapsen velkoihin sun muihin. 

Sen sijaan herättää silti kysymyksen että monenko mielestä tämän aikuisen lapsen ongelmat ja käytös siis onkin tosiasiassa vanhempien vika? Ilmeisesti aika monen?

Mhiin tämäkin nyt taas liittyy. Uusi satujatarina vänkyttäjältämme volume 1+000009.

Kenen vika se sinusta on että vanhemmat ovat opettaneet lapselleen täydellisen curlingin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Esimerkki: sisko itkien: * Etkö muka muista että äiti oli ihan sekaisin koko lapsuutemme?*

Minä: *En, miten sekaisin?*

Sisko *No sehän piikitti heti aamusta*

Minä: *Mitä?*

Sisko: *Niin, mä leikin niillä neuloilla pienenä*

Minä: *Aha*

Sisko: *Nonih, sä et usko mua* *Luulis että säkin nyt katkaiset välit tollaseen narkkiin*

Mitäs sä tähän sit sanoisit?

Mulle on nyt jäänyt epäselväksi onko tämä siskotilanne siis teoreettinen, vai oikeasti tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Esimerkki: sisko itkien: * Etkö muka muista että äiti oli ihan sekaisin koko lapsuutemme?*

Minä: *En, miten sekaisin?*

Sisko *No sehän piikitti heti aamusta*

Minä: *Mitä?*

Sisko: *Niin, mä leikin niillä neuloilla pienenä*

Minä: *Aha*

Sisko: *Nonih, sä et usko mua* *Luulis että säkin nyt katkaiset välit tollaseen narkkiin*

Mitäs sä tähän sit sanoisit?

Mulle on nyt jäänyt epäselväksi onko tämä siskotilanne siis teoreettinen, vai oikeasti tapahtunut?

Kyllä se sen tuolla kertoi että todellinen. Sanoi ettei avaa asiaa kokonaan, minkä kyllä täällä saadun räpätyksen vuoksi ymmärrän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Esimerkki: sisko itkien: * Etkö muka muista että äiti oli ihan sekaisin koko lapsuutemme?*

Minä: *En, miten sekaisin?*

Sisko *No sehän piikitti heti aamusta*

Minä: *Mitä?*

Sisko: *Niin, mä leikin niillä neuloilla pienenä*

Minä: *Aha*

Sisko: *Nonih, sä et usko mua* *Luulis että säkin nyt katkaiset välit tollaseen narkkiin*

Mitäs sä tähän sit sanoisit?

Mulle on nyt jäänyt epäselväksi onko tämä siskotilanne siis teoreettinen, vai oikeasti tapahtunut?

Kyllä se sen tuolla kertoi että todellinen. Sanoi ettei avaa asiaa kokonaan, minkä kyllä täällä saadun räpätyksen vuoksi ymmärrän hyvin.

Ei se ole todellinen. Se on näitä vänkyttäjän satuja tarinoita, joita riittää loputtomiin.

Sehän katosi koko hahmo, kun vänkyttäjä palasi vänkyttäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Esimerkki: sisko itkien: * Etkö muka muista että äiti oli ihan sekaisin koko lapsuutemme?*

Minä: *En, miten sekaisin?*

Sisko *No sehän piikitti heti aamusta*

Minä: *Mitä?*

Sisko: *Niin, mä leikin niillä neuloilla pienenä*

Minä: *Aha*

Sisko: *Nonih, sä et usko mua* *Luulis että säkin nyt katkaiset välit tollaseen narkkiin*

Mitäs sä tähän sit sanoisit?

Mulle on nyt jäänyt epäselväksi onko tämä siskotilanne siis teoreettinen, vai oikeasti tapahtunut?

Ei ole todellinen, vain näitä keksittyjä möyhötyksiä, joita täällä on nyt kerrottu milloin alkoholistipojasta, milloin tuttavan lapsesta ja milloin misätkin satuhahmosta. Aina sama satutäti valheen takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?

Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.

Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.

Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.

Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.

Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.

Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.

1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.

Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.

Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.

Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä.  En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.

Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa. 

Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli. 

Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut,  vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut. 

Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.

Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.

Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta. 

Tuo äiti ei syytä itseään vaan sitä lastaan joka ei toimi tai ajattele tai muista kuten äiti vaatii.

Kuten jo kerroin, en puhu tuosta jutun äidistä, vaan yleisesti siitä että on olemassa myös tilanteita joissa se syy ei ole äidissä, vaan lapsen omissa ongelmissa. Ymmärrätkö että niin voi olla?

Syy mihin???

Otsikossa lukee.

Otsikossa lukee että ketjussa jutellaan Hesarin äidistä.

Ja jos lapsella on ongelmia eikä hän niiden takia pidä äitiin yhteyttä, se kyllä kertoo kaiken äidistä.

Itse en jaksa äitiäni edes normaalioloissa mutta en ainakaan silloin kun on vaikeuksia koska hän kuormittaa aina ja silloin potenssiin miljoona. Ei myöskään tunnista käsitteitä rajat tai yksityisyys.

Ei todellakaan syy lapsen ongelmiin, kuten mt-ongelmiin tai päihteidenkäyttöön ole aina äidissä. Mistä sä näitä revit...

Opettele hei kuule lukemaan.

Toistan: jos lapsi ongelmiensa takaa ei jaksa äitiään, se äiti ei ole lapselle sellainen ihminen jota lapsi jaksaisi tai johon hän turvaisi.

Äiti on siis äitinä epäonnistunut.

Eli sulla ei ole pähideongelmista tai mt- ongelmista oikein riittävästi kokemusta. Asia selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Esimerkki: sisko itkien: * Etkö muka muista että äiti oli ihan sekaisin koko lapsuutemme?*

Minä: *En, miten sekaisin?*

Sisko *No sehän piikitti heti aamusta*

Minä: *Mitä?*

Sisko: *Niin, mä leikin niillä neuloilla pienenä*

Minä: *Aha*

Sisko: *Nonih, sä et usko mua* *Luulis että säkin nyt katkaiset välit tollaseen narkkiin*

Mitäs sä tähän sit sanoisit?

Mulle on nyt jäänyt epäselväksi onko tämä siskotilanne siis teoreettinen, vai oikeasti tapahtunut?

Kyllä se sen tuolla kertoi että todellinen. Sanoi ettei avaa asiaa kokonaan, minkä kyllä täällä saadun räpätyksen vuoksi ymmärrän hyvin.

Ei se ole todellinen. Se on näitä vänkyttäjän satuja tarinoita, joita riittää loputtomiin.

Sehän katosi koko hahmo, kun vänkyttäjä palasi vänkyttäjänä.

Sinä olet ainut joka täällä vänkyttää. Ainakin neljälle ihmiselle rähiset ja haukut valehtelijaksi. Samalla peräänkuulutat omis ajatuksia ja niiden kunnioittamista. Toivottavasti olet provo etkä todellinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Esimerkki: sisko itkien: * Etkö muka muista että äiti oli ihan sekaisin koko lapsuutemme?*

Minä: *En, miten sekaisin?*

Sisko *No sehän piikitti heti aamusta*

Minä: *Mitä?*

Sisko: *Niin, mä leikin niillä neuloilla pienenä*

Minä: *Aha*

Sisko: *Nonih, sä et usko mua* *Luulis että säkin nyt katkaiset välit tollaseen narkkiin*

Mitäs sä tähän sit sanoisit?

Mulle on nyt jäänyt epäselväksi onko tämä siskotilanne siis teoreettinen, vai oikeasti tapahtunut?

Ei ole todellinen, vain näitä keksittyjä möyhötyksiä, joita täällä on nyt kerrottu milloin alkoholistipojasta, milloin tuttavan lapsesta ja milloin misätkin satuhahmosta. Aina sama satutäti valheen takana.

No ei ole. Sinä täällä vietät kaiken aikasi ja ajdistelet narsistisella tyylilläsi muita.