Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
No tuo kirjoituksen äitihän ei kuuntele.
Hän väittää lapsensa muistavan väärin ja olevan mt-ongelmainen ja huumorintajuton.
Eli lapsessa kaikki vika ja hän itse on kärsivä uhri.
Jees. Ei ole äidin asia päättää kuka muistaa mitenkin. Hän voi esittää oman versionsa, miten hän itse asian muistaa, mutta ei pakottaa sitä faktaksi kenenkään toisen päähän.
Mulla aikuinen lapsi koki montakin asiaa eri tavalla kuin minä, onhan hän ihan eri henkilökin, ja oli lapsi tuolloin. Hän muistaa myös asioita täysin väärin, siis tapahtuneita jotka eivät ole mennyt hänen muistikuviensa mukaan. En nyt tarkoita mitään ikäviä tapahtumia, vaan tapahtumia yleensä, esim. että oltiin reissussa tädin kanssa, vaikka tosiasiassa mukana ei ollu täti vaan mummo.
Totta! Mun sisko muistaa eri lailla joitain yksityiskohtia kuin minä tai toinen sisko esim. Esim muistaa olleensa mukana kun yksi koirista vietiin viimeiselle reissulle, mutta ei hän kyllä ollut, ei ollut kukaan muu kuin isä.
Itse olen viime vuosina monta kertaa saanut kuulla pojaltani että väitän hänen sanoneen jotain mitä hän ei sanonut. En ensin uskonut, mutta vastattain mieskin on kertonut, että muistan jotain hänen sanomaansa väärin, ihan siis arkisia asioita, kuten onko hän aikonur mennä salille to vai pe.
Vaikea näistä on sitä 'totuutta' kaivaa, eikö olisi fiksumpaa koittaa löytää tapa tulla toimeen erimielisyyksistä huolimatta? Siksi kai tämä äiti on esittänyt yhteistä terapiaa. Jos tytär ei näe tässä arvoa niin eipä se äiti taida asialle mitään voida.Jos toinen on dominoiva ja päällekäyvä ja käsityksissään ihan pöpelikössä (kuten tuo äiti on), ei siitä terapiasta tai keskustelusta tule yhtään mitään.
Se on just tuota samaa suuren luokan uhritarinaa sitten ja siinäkin on taas vain yksi sankaritar.
Joo ei siihen mikään terapia auta että äiti vaatii lapsensa korjaamaan muistonsa ja kokemuksensa yhdenmukaiseksi äidin kanssa. Terapiasta voi olla hyötyä ainoastaan siihen että äiti tajuaisi sen että lapsella on eri käsitys asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missään ei ole sanottu, että kyseessä on tytär. Yleensä äideillä on sairas napanuorasuhde poikiin eikä tyttäriinsä.
Omalla äidilläni on sekä tyttäreen että poikaan. Eri tavalla vain.
Miksei voida kertoa kysyjälle, mitä on tehnyt väärin? Ei kukaan oikeasti ole voinut tehdä mitään mitä ei voisi sanoa kysyjälle.
Äitien käyttäjät ovat vielä erikseen, mutta heillekin pitäisi kertoa syy.
Miksi näin sairasta asiaa on edes olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Miksi ihmeessä se vika pitää väkisin kaivaa lapsesta, kun idioottikin näkee ko kirjoituksesta, että kirjoittaja on täysin narsistinen ja päästään vialla?
Vastasin lainaamaani viestiin, en aloituksen ensimmäiseen virkkeeseen. Eli ei kaikki ole samaa mieltä, ja tilanteitakin on erejä, kuten sitten jäljempänä kerroin omasta elämästäni esimerkin.
Enkä puhunut viasta mitään, vaan sanoin että joskus se sopii jonkun agendaan parhaiten, että toinen ihminen syyttää itseään, vaikka se ei hänen syytään olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.
Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.
Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.
Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.
Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?
Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.
En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?
Sitä sinä juuri kysyit. Ks yllä.
Katso itse, en kysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei voida kertoa kysyjälle, mitä on tehnyt väärin? Ei kukaan oikeasti ole voinut tehdä mitään mitä ei voisi sanoa kysyjälle.
Äitien käyttäjät ovat vielä erikseen, mutta heillekin pitäisi kertoa syy.
Miksi näin sairasta asiaa on edes olemassa.
Varmasti on kerrottu, lukuisia kertoja, mutta kun sitä ei kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta.
Tuo äiti ei syytä itseään vaan sitä lastaan joka ei toimi tai ajattele tai muista kuten äiti vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voida kertoa kysyjälle, mitä on tehnyt väärin? Ei kukaan oikeasti ole voinut tehdä mitään mitä ei voisi sanoa kysyjälle.
Äitien käyttäjät ovat vielä erikseen, mutta heillekin pitäisi kertoa syy.
Miksi näin sairasta asiaa on edes olemassa.
Olen sanonut äidilleni mitä hän on tehnyt väärin. Hän on esimerkiksi aina oikeassa mielestään. Hän vastaa tähän että hän ei todellakaan ole aina oikeassa, mutta juuri tässä nimen omaisessa asiassa hän on oikeassa. Vaikka hän siis olisi väärässä. Mitä tuossa voi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta.
Tuo äiti ei syytä itseään vaan sitä lastaan joka ei toimi tai ajattele tai muista kuten äiti vaatii.
Kuten jo kerroin, en puhu tuosta jutun äidistä, vaan yleisesti siitä että on olemassa myös tilanteita joissa se syy ei ole äidissä, vaan lapsen omissa ongelmissa. Ymmärrätkö että niin voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta.
Tuo äiti ei syytä itseään vaan sitä lastaan joka ei toimi tai ajattele tai muista kuten äiti vaatii.
Kuten jo kerroin, en puhu tuosta jutun äidistä, vaan yleisesti siitä että on olemassa myös tilanteita joissa se syy ei ole äidissä, vaan lapsen omissa ongelmissa. Ymmärrätkö että niin voi olla?
Syy mihin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on kolme lasta. Minua äitimme pahoinpiteli, sekä fyysisesti että henkisesti, muita ei.
Äitini on myös ollut koko aikuisikäni minua kohtaan järjettömän kateellinen ja mitätöivä.
Saman perhene lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen heistä elää oman lapsuutensa, halusivat tai eivät.
Suunnilleen sama juttu: kolme lasta meilläkin, kolmen vuoden sisään syntyneitä, kaikki tyttöjä. Mutta meitä ei kohdeltu samalla tavalla. Vanhin tytär oli piika, jonka piti pärjätä yksin. Totta kai piti ymmärtää, että toiset - varsinkin nuorin - ovat lapsia, joita pitää huomata enemmän. Ison tytön piti auttaa ja ymmärtää, vaikkei ollut juuri vanhempi. Paikka sisarusparvessa merkitsee yllättävän paljon siihen, miten vanhemmat kohtelevat, kenelle sysätään vastuuta ja kuka pääsee olemaan vauva vielä teininä. Samoin sukupuoli: esikoispoika voi olla perheen prinssi, kun taas esikoistyttö on piika.
Myös se, miten vanhemmat kokevat erilaisuuden lapsissa, vaikuttaa. Jos vanhemmissa on narsistista häiriötä, heidän voi olla todella vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä sitä, että lapsi on jollain lailla erilainen kuin he itse tai ei ole sellainen, joka täyttää heidän statusunelmiaan ja saa heidät vaikuttamaan hyviltä muiden silmissä. Tämä sitten kostautuu lapselle eri tavalla kuin sille, joka on enemmän vanhemman mieleen. Narsistinen vanhempi voi olla jopa kateellinen lapselleen, jonka pelkää näyttävän itseään etevämmältä - tai jonka pelkää näkevän liian hyvin, mikä on vikana perheen elämässä tai vanhemmassa. Jos vanhempi on tällä lailla sairas, hän myös maalaa vääränlaisesta lapsesta kuvan, jonka syöttää muille. Silloin uhri jää todella yksin ja hänen kokemuksensa perheestä on niin erilainen, ettei kukaan muu ymmärrä, miksi hän voi huonosti, miksi hän puhuu asioita, joita muut eivät tunnista, tai miksi hän ei halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka näkevät hänet narsistisen ihmisen puheiden kautta.
Pitää myös muistaa se, että kaikille kuuluu rajat yksityisyyden suhteen. Jos tämä mielipidepalstan äiti ei ole ymmärtänyt, että hänen aikuisella lapsellaan on omat rajansa ja oikeutensa, ehkä ainoa keino on tosiaan olla tekemisissä äidin kanssa niin vähän kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta.
Tuo äiti ei syytä itseään vaan sitä lastaan joka ei toimi tai ajattele tai muista kuten äiti vaatii.
Kuten jo kerroin, en puhu tuosta jutun äidistä, vaan yleisesti siitä että on olemassa myös tilanteita joissa se syy ei ole äidissä, vaan lapsen omissa ongelmissa. Ymmärrätkö että niin voi olla?
Syy mihin???
Otsikossa lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on kolme lasta. Minua äitimme pahoinpiteli, sekä fyysisesti että henkisesti, muita ei.
Äitini on myös ollut koko aikuisikäni minua kohtaan järjettömän kateellinen ja mitätöivä.
Saman perhene lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen heistä elää oman lapsuutensa, halusivat tai eivät.
Suunnilleen sama juttu: kolme lasta meilläkin, kolmen vuoden sisään syntyneitä, kaikki tyttöjä. Mutta meitä ei kohdeltu samalla tavalla. Vanhin tytär oli piika, jonka piti pärjätä yksin. Totta kai piti ymmärtää, että toiset - varsinkin nuorin - ovat lapsia, joita pitää huomata enemmän. Ison tytön piti auttaa ja ymmärtää, vaikkei ollut juuri vanhempi. Paikka sisarusparvessa merkitsee yllättävän paljon siihen, miten vanhemmat kohtelevat, kenelle sysätään vastuuta ja kuka pääsee olemaan vauva vielä teininä. Samoin sukupuoli: esikoispoika voi olla perheen prinssi, kun taas esikoistyttö on piika.
Myös se, miten vanhemmat kokevat erilaisuuden lapsissa, vaikuttaa. Jos vanhemmissa on narsistista häiriötä, heidän voi olla todella vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä sitä, että lapsi on jollain lailla erilainen kuin he itse tai ei ole sellainen, joka täyttää heidän statusunelmiaan ja saa heidät vaikuttamaan hyviltä muiden silmissä. Tämä sitten kostautuu lapselle eri tavalla kuin sille, joka on enemmän vanhemman mieleen. Narsistinen vanhempi voi olla jopa kateellinen lapselleen, jonka pelkää näyttävän itseään etevämmältä - tai jonka pelkää näkevän liian hyvin, mikä on vikana perheen elämässä tai vanhemmassa. Jos vanhempi on tällä lailla sairas, hän myös maalaa vääränlaisesta lapsesta kuvan, jonka syöttää muille. Silloin uhri jää todella yksin ja hänen kokemuksensa perheestä on niin erilainen, ettei kukaan muu ymmärrä, miksi hän voi huonosti, miksi hän puhuu asioita, joita muut eivät tunnista, tai miksi hän ei halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka näkevät hänet narsistisen ihmisen puheiden kautta.
Pitää myös muistaa se, että kaikille kuuluu rajat yksityisyyden suhteen. Jos tämä mielipidepalstan äiti ei ole ymmärtänyt, että hänen aikuisella lapsellaan on omat rajansa ja oikeutensa, ehkä ainoa keino on tosiaan olla tekemisissä äidin kanssa niin vähän kuin mahdollista.
Totta tämä. Tutuissa on perhe, jonka aikuinen poika sytytti vanhempiensa talon palamaan ja tapboi itsensä siihen perään. Vieläkin kaikki ihmettelevät mikä sille tuli, kun oli niiiiin hyvä perhe ja kaikki tyttäret niiiin hienoissa ammateissa ja elämässä hyvin voivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta.
Tuo äiti ei syytä itseään vaan sitä lastaan joka ei toimi tai ajattele tai muista kuten äiti vaatii.
Kuten jo kerroin, en puhu tuosta jutun äidistä, vaan yleisesti siitä että on olemassa myös tilanteita joissa se syy ei ole äidissä, vaan lapsen omissa ongelmissa. Ymmärrätkö että niin voi olla?
Syy mihin???
Otsikossa lukee.
Otsikossa lukee että ketjussa jutellaan Hesarin äidistä.
Ja jos lapsella on ongelmia eikä hän niiden takia pidä äitiin yhteyttä, se kyllä kertoo kaiken äidistä.
Itse en jaksa äitiäni edes normaalioloissa mutta en ainakaan silloin kun on vaikeuksia koska hän kuormittaa aina ja silloin potenssiin miljoona. Ei myöskään tunnista käsitteitä rajat tai yksityisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta.
Tuo äiti ei syytä itseään vaan sitä lastaan joka ei toimi tai ajattele tai muista kuten äiti vaatii.
Kuten jo kerroin, en puhu tuosta jutun äidistä, vaan yleisesti siitä että on olemassa myös tilanteita joissa se syy ei ole äidissä, vaan lapsen omissa ongelmissa. Ymmärrätkö että niin voi olla?
Syy mihin???
Otsikossa lukee.
Otsikossa lukee että ketjussa jutellaan Hesarin äidistä.
Ja jos lapsella on ongelmia eikä hän niiden takia pidä äitiin yhteyttä, se kyllä kertoo kaiken äidistä.
Itse en jaksa äitiäni edes normaalioloissa mutta en ainakaan silloin kun on vaikeuksia koska hän kuormittaa aina ja silloin potenssiin miljoona. Ei myöskään tunnista käsitteitä rajat tai yksityisyys.
Ei todellakaan syy lapsen ongelmiin, kuten mt-ongelmiin tai päihteidenkäyttöön ole aina äidissä. Mistä sä näitä revit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?
Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.
Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.
Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.
Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.
Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.
Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.
1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.
Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.
Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.
Lapsi voi myös sotkeentua päihteisiin, tai olla mt-ongelmainen sillä tavalla että katkaisee välit vanhempaansa ilman vanhemman syytä. En tiedä mistä tässä jutussa kiikastaa, mutta on kyllä kumma jos lapsi on ns. normaali, ja vanhempi on normaali, mutta välit silti katkaistaan. Suorastaan taitaa olla ennenkuulumatonta sellainen. Minä luulin että minulle kävi näin kummallisesti, kunnes vyyhti aukeni.
Oma lapseni katkaisi välit minuun minua syyttäen, kun hän ei halunnut että hänen ongelmansa tulisivat minun tietooni. Hänelle sopi hyvin se että minä luulisin olevani syypää, jolloin en kaivelisi muita syitä vaan syyttelisin itseäni ja hän saisi rauhassa elellä elämää johon minulla olisi satavarmasti sanottavaa.
Hän hankkiutui myöhemmin hoitoon, ja soitti minulle sieltä ja kertoi miten asia oli.
Siihen asti olin todellakin syytellyt itseäni, mutta eipä se syyllisyys tuohon loppunut, vaan sitten syytin itseäni siitä miten en ollut tällaista kuviota huomannut.
Mutta yhtä kaikki, sain lapseni takaisin, ja se on tärkeintä mitä voin koskaan ikinä saada.
Jos lapsi on narkomaani tai mt-ongelmainen, normaali äiti ei keskity silloin vellomaan omissa tuskissaan, vaan on ensisijaisesti huolissaan lapsestaan, ei siinä että onko hän juuri nyt saanut sen ainutlaatuisen äiti-lapsi-suhteen johon hänellä mielestään on oikeus.
Äiti ei välttämättä tiedä lapsensa ongelmista. On olemassa todella paljon vanhempia joilta lapset salaavat ongelmansa. Siksi voi todellakin tuntua siltä että itseä syytetään turhasta.
Tuo äiti ei syytä itseään vaan sitä lastaan joka ei toimi tai ajattele tai muista kuten äiti vaatii.
Kuten jo kerroin, en puhu tuosta jutun äidistä, vaan yleisesti siitä että on olemassa myös tilanteita joissa se syy ei ole äidissä, vaan lapsen omissa ongelmissa. Ymmärrätkö että niin voi olla?
Syy mihin???
Otsikossa lukee.
Otsikossa lukee että ketjussa jutellaan Hesarin äidistä.
Ja jos lapsella on ongelmia eikä hän niiden takia pidä äitiin yhteyttä, se kyllä kertoo kaiken äidistä.
Itse en jaksa äitiäni edes normaalioloissa mutta en ainakaan silloin kun on vaikeuksia koska hän kuormittaa aina ja silloin potenssiin miljoona. Ei myöskään tunnista käsitteitä rajat tai yksityisyys.
Ei todellakaan syy lapsen ongelmiin, kuten mt-ongelmiin tai päihteidenkäyttöön ole aina äidissä. Mistä sä näitä revit...
Opettele hei kuule lukemaan.
Toistan: jos lapsi ongelmiensa takaa ei jaksa äitiään, se äiti ei ole lapselle sellainen ihminen jota lapsi jaksaisi tai johon hän turvaisi.
Äiti on siis äitinä epäonnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutun kirjoittanut äiti: "Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus."
Aha, lapsi käy siis psykoterapiassa omasta puolestaan? Tämä äiti ei kuitenkaan kerro, onko hän itse käynyt omasta puolesta psykoterapiassa tilanteen vuoksi?
"Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat."
Jos ei tuossa tilanteessa hankeudu itse psykoterapiaan, vaan laittaa taakan ja vastuun lapselle ja vaatii, että lapsi ikään kuin tulisi ja ratkaisisi tilanteen ja helpottaisi vanhemman oloa, vaikka lapsi on ilmeisesti itse vaikeuksissa, niin kuulostaa kyllä valitettavasti vastuuttomalta vanhemmalta.
Äiti ei yksinkertaisesti kestä sitä, että siellä lapsen psykoterapiassa kuullaan yhtään mitään muuta kuin se hänen totuutensa, joka on se ainoa oikea totuus.
Tai sitten hän tarkoittaa juuri sitä mitä sanoo. Se että pohtii terapiassa omaa elämäänsä, ei tuo ratkaisua heidän tilanteeseensa vaikka toki hyväksi yksilölle onkin.
Mihin ihmeen heidän tilanteeseensa? Eihän sen lapsen psykoterapian ole tarkoitus äidin oloa helpottaakaan. Lapsihan on jo rajansa määritellyt.
Ja aikuinen lapsi ei ole millään tavoin vastuussa äitinsä olotiloista, eikä ole lapsi-lapsikaan.
Tilanteeseen, josta hän puhuu. Luitko edes koko juttua? Kukaan ei sanonut että lapsi olisi vastuussa. Äitinsä haluaisi selvittää asiat ja tavata, se ei psykoterapialla selviä.
Ei ole mitään heidän tilannettaan.
Se juuri on se ongelma mitä äiti - ja sinä - ei tajua. Se aikuinen lapsi ei ole äidin jatke, ei äidin perheen jäsen, ei millään tavoin samaa yksikköä kuin se äiti, eikä mitenkään velvollinen edes painostettaessa ja sairauksilla uhkaillen parantamaan yhtään mitään yhteistä tilannetta äitinsä kanssa.
Aikuisella ihmisellä on oikeus omiin rajoihin. Se on ihan jo laissa.
Tottakai on, mutta et sä tiedä heidän asioistaan tai tilsnteestaan yhtään mitään. Et edes sitä onko se lapsi vetänyt omat rajansa tai kiusaaja tai sairas. Ihan kuin tästä olisi tullut ihmisten omien traumojen terapia-ketju taas vaihteeksi. Objektiivisuus loistaa poissaolollaan.
Yritä lukea objektiivisesti seuraava lause: " Vakavaksi kriisiksi muodostunut kahden perheenjäsenen välinen harhainen muistikuva yhdessä eletystä elämästä ei laukea, vaan jatkuu tulehtuneena jopa vuosia."
Miten mielestäsi on objektiivista väittää, että tilanteesta ei tiedetä mitään? Millä objektiivisuudella päättelet, että kirjoittaja muotoilee omat muistikuvat harhaisiksi? Millä objektiivisuudella päättelet, että asiasta ei ole kirjoittajan mukaisesti keskusteltu, mutta kaikesta epätietoisuudesta huolimatta tiedetään jonkun osapuolen muistikuvat harhaiseksi?
Objektiivisuus ei ole synonyymi typeryydelle. Annetun tiedon perusteella voi tehdä päätelmiä. Objektiivisuus ei tarkoita, että saisi ymmärtää vain väitety tieto, vaikka se on selkeästi ristiriidassa muun annetun tiedon kanssa.
Olen eri kirjoittaja. Mutta mistä sinä tiedät noin varmaksi, että se lapsen muistikuva ei ole harhainen? Voihan lapsella olla vaikka skitsofrenia. Mistä sen tietää? Ei tuosta jutusta voi päätellä, mitä on taustalla. Eihän me tiedetä oikeesti tuosta tilanteesta mitään.
Ei kai skitsofrenikon äiti kirjoittaisi noin vaan kirjoittaisi, miten avohoito on heikolla tolalla ja lapsen skitsofrenian hoito mitä sattuu.
Olen itse juuri tuollaisen äidin lapsi. Minä olen aina väärässä ja vääränlainen. Jos ikinä suutuin tai oireilin yhtään mitenkään, minussa oli jotain vikaa. Minun olisi pitänyt kestää vuosikausien henkinen väkivalta ihan zeninä, vaikka olin alaikäinen lapsi. Äiti ei ole koskaan ymmärtänyt, miltä minusta tuntuu ja mitä minä olisin tarvinnut.
Ihmiset usein haluais ymmärtää. Mutta ei vaan kykene ymmärtämään. Jos ihmisen tunteet ei ole lapsena tulleet kohdatuiksi, ihminen ei opi tunnistamaan omia tunteita, eikä tietenkään kykene tunnistamaan toistenkaan tunteita. Jos toinen ei ymmärrä, siitä syntyy helposti just tommonen tunne, että minä olen väärässä ja vääränlainen. Toivottavasti sinun tunteesi ovat kuitenkin jossain muualla tulleet kohdatuiksi ja opit itse (ainakin paremmin kuin äitisi) tunnistamaan omia tunteitasi ja ymmärtämään myös muita. Ettei tuo ikävä ketju jatku ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Joka viikko lehdissä kerrotaan vanhemmista, joille on tullut aivan uppo-outona asiana että oma lapsi on piikittänyt ties miten pitkään samassa asunnossa asuen.
Salaamisen epäonnistumiseen yhden lapsen kohdalla riittää, että on puhunut asioita kuvitellen ettei lapsi vielä ymmärrä vaikka on läsnä. Muiden kohdalla on mahdollisesti osannut varoa. Se yksi lapsi kasvaa koko ajan alusta asti täysin toiseen tietoisuuteen kuin muut eikä välttämättä edes tajua ettei muiden tietoisuus olekaan samanlainen.
Mutta se tulee heille esiin, täällä puhutussa asiassa se ei ole tullut kenellekään esiin eikä tälle yhdellekään ennenkuin yllättäen aikuisena, kotoa poismuuttaneena.
Todennäköisemmin hänellä on aina ollut paha olla dysfunktionaalisessa lapsuudenperheessään ja sitten jokin tapahtuma on vain katkaissut kamelin selän.
Miksi perhe olisi dysfunktionaalinen?
Minä en tiedä _miksi_ se on dysfunktionaalinen.
En mä sitä kysynyt. Miksi sä luulet että se olisi dysfunktionaalinen?
Olen eri kuin hän, jolta kysyt, mutta dysfunktionaaliselta se vaikuttaa näin lukijan silmään.
Millä tavalla? Mikä siihen viittaa?
Niin. Ja miten voi "muistaa väärin" edes, jos kyseessä on oma kokemus asiasta.