Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".
Toisaalta, välillä kyllä se lapsikin on väärässä.
Minulla on yksi sukulaispoika, aikamies jo, joka pani välit poikki äitiinsä. Väittää mm. että muistaa täsmälleen ihan kaiken syntymästään saakka, siis kyllä, siitä hetkestä kun pää putkahti ulos. Ja häntä on niiiiin laiminlyöty. Keskustele siinä sitten...
Poikaparka on ilmeisesti niitä harvoja, joilla pössytteli laukaisee psykoosin, joka ei mene koskaan ohi. Oli nimittäin ihan normaali siihen saakka, että löysi ko. harrastuksen, sen jälkeen onkin sitten luettu tiilenpäitä sun muuta. Ja jutut tosiaan kautta linjan tuota "muistan kaiken syntymäni hetkestä lähtien" -tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".
Toisaalta, välillä kyllä se lapsikin on väärässä.
Minulla on yksi sukulaispoika, aikamies jo, joka pani välit poikki äitiinsä. Väittää mm. että muistaa täsmälleen ihan kaiken syntymästään saakka, siis kyllä, siitä hetkestä kun pää putkahti ulos. Ja häntä on niiiiin laiminlyöty. Keskustele siinä sitten...
Poikaparka on ilmeisesti niitä harvoja, joilla pössytteli laukaisee psykoosin, joka ei mene koskaan ohi. Oli nimittäin ihan normaali siihen saakka, että löysi ko. harrastuksen, sen jälkeen onkin sitten luettu tiilenpäitä sun muuta. Ja jutut tosiaan kautta linjan tuota "muistan kaiken syntymäni hetkestä lähtien" -tasoa.
Mutta kirjoittaisiko hämen äitinsä ikinä noin? Jos hän siis on normaali, hyvä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme etteivät isät ole puuttuneet asioihin ollenkaan? ovat kuitenkin ihan yhtä tärkeitä kasvatuksessa kuin äidit. aina ihmetyttää mihin isät ovat näissä kuvioissa kadonneet? nythän tällainen äidin syy kaikki ei olisi enää mahdollista kun monet erolapset ovat 50/50 systeemillä vanhemmillaan.
Omalla kohdallani se oli nimen omaan isä jonka takia elämäni meni pilalle. Luulin nuorena että isän luokse muuttaminen olisi hyvä idea, koska isän luona sai juoda alkoholia ja tupakoida, sekä olla menemättä kouluun.
Sossut siirsivät minut isälleni asumaan, kun sitä ponnekkaasti vaadin, ja äitini oli jo aivan loppu kanssani. Äitini vastusti viimeiseen asti siirtoani alkoholisti-isälleni, mutta sossut eivät uskoneet että isäni on alkoholisti, ja niinpä muutin isän sohvalle asumaan. Isä joi ja käytti itseensä kaikki rahani, myös opintotukeni, ja minun piti viedä pulloja että sain rahaa. Äidille valehtelin että kaikki on paljon paremmin kuin hänen luonaan.
Kun sitten muutin pois 18-vuotispäivänäni, omaan asuntooni, olinkin jo päihderiippuvainen. Edelleenkin vihasin äitiäni, mutta pikkuhiljaa vihan kohde vaihtui kun aloin ymmärtämään kenen vika kaikki itseasiassa olikaan.
En ole enää missään tekemisissä isäni kanssa, ja käsittelen nyt traumojani terapiassa. Äidiltä olen pyytänyt anteeksi monta kertaa, mutta äiti ei edes halua kuulla mitään anteeksipyyntöjä, hän on vain tyytyväinen että olen hengissä ylipäätään. Puhumme päivittäin puhelimessa, ja äiti on nykyään paras ystäväni.
Niin. Tuolla oli toinen ketju, jossa raivokkaasti puolustettiin lapsen oikeutta itse määrätä, ettei tahdo asua toisen vanhemman kanssa enää ollenkaan. Yli 12-vuotias osaa kuulema itse arvioida mikä hänelle on parhaaksi.
Omasta nuoruudesta muutama esimerkki muistuu mieleen, mitkä kertoo toista tarinaa. Teini-ikäinen halusi asumaan pääasiallisesti isän /tädin luo ja siitä se alamäki sitten lähti. Tosin äiditkin oli näissä vähän sellaisia elämänkoulun käyneitä, olisivatko muuten antaneet periksi pojilleen (?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä lapsi on yrittänyt keskustella asioista, mutta äiti toistelee vain "kaikki tekevät virheitä", "aina olen parhaani yrittänyt" tai "ajat olivat toisenlaiset kuin nyt".
Toisaalta, välillä kyllä se lapsikin on väärässä.
Minulla on yksi sukulaispoika, aikamies jo, joka pani välit poikki äitiinsä. Väittää mm. että muistaa täsmälleen ihan kaiken syntymästään saakka, siis kyllä, siitä hetkestä kun pää putkahti ulos. Ja häntä on niiiiin laiminlyöty. Keskustele siinä sitten...
Poikaparka on ilmeisesti niitä harvoja, joilla pössytteli laukaisee psykoosin, joka ei mene koskaan ohi. Oli nimittäin ihan normaali siihen saakka, että löysi ko. harrastuksen, sen jälkeen onkin sitten luettu tiilenpäitä sun muuta. Ja jutut tosiaan kautta linjan tuota "muistan kaiken syntymäni hetkestä lähtien" -tasoa.
Sama vale taas, uusversio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka täysipäinen pui omia perheasioitaan julkisesti lehdessä? Ei kukaan.
heh, kymmenet tässäkin ketjussa :)
Hänhän kirjoitti edelleenkin nimettömänä, keskustelupalstalla, kuten täälläkin kaikki
Tämä ei ole lehti. Tämä on keskustelupalsta.
Hän lähetti sössötyksenä Suomen suurimpaan sanomalehteen, nimikin toimituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka täysipäinen pui omia perheasioitaan julkisesti lehdessä? Ei kukaan.
heh, kymmenet tässäkin ketjussa :)
Hänhän kirjoitti edelleenkin nimettömänä, keskustelupalstalla, kuten täälläkin kaikki
Tämä ei ole lehti. Tämä on keskustelupalsta.
Hän lähetti sössötyksenä Suomen suurimpaan sanomalehteen, nimikin toimituksella.
Niin? Enemmän täällä luultavasti on lukijoita ja moni kirjoittaa todella tunnistettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka täysipäinen pui omia perheasioitaan julkisesti lehdessä? Ei kukaan.
heh, kymmenet tässäkin ketjussa :)
Hänhän kirjoitti edelleenkin nimettömänä, keskustelupalstalla, kuten täälläkin kaikki
Tämä ei ole lehti. Tämä on keskustelupalsta.
Hän lähetti sössötyksenä Suomen suurimpaan sanomalehteen, nimikin toimituksella.
Niin? Enemmän täällä luultavasti on lukijoita ja moni kirjoittaa todella tunnistettavasti.
Sinä väitit, että tämäkin olisi lehti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka täysipäinen pui omia perheasioitaan julkisesti lehdessä? Ei kukaan.
heh, kymmenet tässäkin ketjussa :)
Hänhän kirjoitti edelleenkin nimettömänä, keskustelupalstalla, kuten täälläkin kaikki
Tämä ei ole lehti. Tämä on keskustelupalsta.
Hän lähetti sössötyksenä Suomen suurimpaan sanomalehteen, nimikin toimituksella.
Niin? Enemmän täällä luultavasti on lukijoita ja moni kirjoittaa todella tunnistettavasti.
Sinä väitit, että tämäkin olisi lehti.
saivartelija :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuosakin lehtikirjoituksessa 70-luvun äiti iskenyt jälleen xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka täysipäinen pui omia perheasioitaan julkisesti lehdessä? Ei kukaan.
heh, kymmenet tässäkin ketjussa :)
Hänhän kirjoitti edelleenkin nimettömänä, keskustelupalstalla, kuten täälläkin kaikki
Tämä ei ole lehti. Tämä on keskustelupalsta.
Hän lähetti sössötyksenä Suomen suurimpaan sanomalehteen, nimikin toimituksella.
Niin? Enemmän täällä luultavasti on lukijoita ja moni kirjoittaa todella tunnistettavasti.
Sinä väitit, että tämäkin olisi lehti.
saivartelija :'D
Sinähän tässä saivartelet.
On koko lailla eri asia lähettää tuollainen kirjoirus sanomalehteen. Sinne pitää lähettää myös omat tietonsa, nimi, osoite jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
No tuo kirjoituksen äitihän ei kuuntele.
Hän väittää lapsensa muistavan väärin ja olevan mt-ongelmainen ja huumorintajuton.
Eli lapsessa kaikki vika ja hän itse on kärsivä uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa hirveästi tuodaan ilmi, kuinka tyytyväiset ja tasapainoiset sisarukset osoittavat, että lapsuus on ollut hyvä ja vika olisi sitten lapsessa itsessään, jos hän on tyytymätön lapsuuteensa ja kärsii mielenterveysongelmista. Läheiseni on kokenut täysin erilaisen lapsuuden kuin 10 vuotta vanhempi sisaruksensa. Sisarus muisteli ihanaa lapsuuttaan ja järkyttyi, kun tuttavani sanoi suoraan, että hän muistaa lapsuudestaan riidat ja alkoholismin, jotka alkoi tämän isomman sisaruksen jo muutettua kotoa. Vanhemmat voivat myös suosia jotain lapsistaan toisten/toisten kustannuksella.
Traumaattiset tapahtumat ovat monesti sellaisia, että ne unohtuvat TÄYSIN. Mieli suojaa näin itseään liian järkyttäviltä asioilta. Eli ei ole ollenkaan tavatonta, että toinen sisarus muistaa kammottavia tapahtumia ja toiselle niistä ei ole jäänyt mitään muistikuvaa.
Itse asiassa tällaisesta pahojen asioiden unohtamisesta ei ole tieteellistä näyttöä. Päinvastoin ihminen muistaa traumatisoivat asiat vaikka pyrkii ne unohtamaan ja olemaan ajattelematta niitä.
Lähde?
En kirjoittanut mitään edellisistä kommenteista, mutta tiedän myös tieteelliseksi tosiasiaksi, että ihmisellä on taipumus muistaa negatiiviset asiat. Kun ihminen muistaa negatiiviset asiat, niin tämä sisään rakennettu ominaisuus estää tilanteen toistamisen tehokkaammin kuin "negatiivisten asioiden unohtaminen".
Harvalla on kyky muistaa kaikki asiat, jolloin toiselle jää muistiin toiset asiat ja toiselle jotkin toiset. Jos joku kokee jonkin tilanteen negatiivisesti, niin saman tilanteen negatiiviseksi kokenut todenäköisemmin muistaa saman tilanteen kuin sellainen, jonka mielestä asiassa ei ollut mitään negatiivista.
Edellinen ei kuitenkaan tarkoita, että kasvatus rankaisemalla olisi kannatettava tapa, koska se tuhoaa enemmän kuin opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
No tuo kirjoituksen äitihän ei kuuntele.
Hän väittää lapsensa muistavan väärin ja olevan mt-ongelmainen ja huumorintajuton.
Eli lapsessa kaikki vika ja hän itse on kärsivä uhri.
Mistä tiedät vaikka olisikin? Uhri on usein ymmällään, kun ei tiedä mitä on tehnyt väärin. Tai sitten voi olla, että toinen on yrittänytkin selittää, mutta ei vaan pysty tunnistamaan itsessään niitä asioita niin ei ymmärrä, tai näkevät ne lapsensa kanssa eri tavalla. Eihän me tuota tapausta kukaan tunneta, niin ei kannata peilata ja projisoida liikaa omiin kokemuksiin.
Syyttelystä ole kenellekään koskaan mitään hyvää seurannut. Puoleen tai toiseen.
En mä silti ymmärrä että joku vaivautuu Hesariin kirjoittamaan, jos toinen ei halua olla yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
No tuo kirjoituksen äitihän ei kuuntele.
Hän väittää lapsensa muistavan väärin ja olevan mt-ongelmainen ja huumorintajuton.
Eli lapsessa kaikki vika ja hän itse on kärsivä uhri.
Mistä tiedät vaikka olisikin? Uhri on usein ymmällään, kun ei tiedä mitä on tehnyt väärin. Tai sitten voi olla, että toinen on yrittänytkin selittää, mutta ei vaan pysty tunnistamaan itsessään niitä asioita niin ei ymmärrä, tai näkevät ne lapsensa kanssa eri tavalla. Eihän me tuota tapausta kukaan tunneta, niin ei kannata peilata ja projisoida liikaa omiin kokemuksiin.
Syyttelystä ole kenellekään koskaan mitään hyvää seurannut. Puoleen tai toiseen.
En mä silti ymmärrä että joku vaivautuu Hesariin kirjoittamaan, jos toinen ei halua olla yhteydessä.
Emme tiedä mitään mutta sen tiedät että äiti on varmuudella uhri?
Minä en usko että yksikään lapsi panee välejä niin, että äidille on oikeasti epäselvää, miksi hän niin tekee. Ellei äiti sitten ole sairaudentunnoton narsisti. Ja tuo kirjoittaja tuo kyllä selkeästi ilmi kaikki tyypilliset narsistiset piirteet, mitä ikinä äidissä voi olla.
Kohta aikuinen tyttäreni sanoi katkaisevansa välit kun muuttaa kotoa. Olen aivan hirveä äiti kun ei saa sitä tätä tai tota ja vielä synnyttänyt hänet aivan liian vanhana (35 v). Kuinka hirveä seniili olen kun en anna alaikäisen juoda ympärikännejä ja juoksen hakemaan keskellä yötä kännisten keskeltä, miten noloa tämä kaikki on tytölle. Kaikkien muiden äidit antaa olla vaikka aamuun asti ja käyvät vielä ostamassa juomat. Miten hirveä olen kun huudan (vaikka itse asiassa puhun vihaisesti enkä huuda) jos pankkikortti on hävinnyt kolmannen kerran ja puhelimia hajonnut/tahallaan rikottu monta kertaa vuosien varrella. Tästä voisi jatkaa loputtomiin mitä sontaa tulee niskaan joka päivä ja odotan oikeasti et muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sisar ja veli, jotka kumpikin syyttävät nyt jo kuollutta äitiämme ja hoitokodissa muistisairaana asuvaa isäämme kaikista ongelmistaan. Ne heidän esittämänsä syyt ovat erikoisia kuten se, että isä oli yrittänyt painostaa veljeä muuttamaan pois kotoa veljen ollessa jo aikuinen ja hakemaan työpaikkoja. Tämä tapahtui 1980-luvulla ennen lamaa, kun niitä työpaikkoja todellakin oli, ja veljeni oli valmistunut lukion jälkeisestä koulusta.
Kärsin jo lapseni todella paljon tilanteesta, jossa minua parikymmentä vuotta vanhemmat ihmiset (olemme täyssisaruksia) eivät itsenäistyneet vaan viettivät aikaa kodissamme äidin huollettavina ja riidellen kovaan ääneen milloin mistäkin isän kanssa. Äiti yritti tasoitella tilanteita, isä kyllä menetti joskus malttinsakin ja huusi takaisin tai sitten vetäytyi makuuhuoneeseensa pois koko tilanteesta.
Ihmettelin aina, mikä nämä kaksi sai koko ajan pysymään kuitenkin kiinteästi mukana perhe-elämässämme, kun kerran tämä tilanne oli kerta kaikkiaan rasittava. Miksi sisareni vietti kaikki pitkät kesälomansa vanhempien luona sen sijaan, että olisi aikuisena ihmisenä hakenut seuraa muualta, vaikka matkustellut, kun varaahan hänellä olisi ollut. Ja miksi veljeni asui sitkeästi vanhempien hoivissa, vaikka kyllähän nyt joku sossu olisi hänelle asunnon jostain järjestänyt.
Vanhempani olivat epätoivoisia ja pois opiskelemaan muutettuanikin äiti soitteli minulle, kun taas oli ollut joku iso riita sisareni tai veljeni ja isän välillä. Isä taas yritti hakea veljeäni psykiatriseen hoitoon ja eläkkeellekin, mutta ei onnistunut. Veljeni eli ja oli siinä sitten äidin kansaneläkkeillä ja täysihoidossa siihen asti, kunnes äiti kuoli.
Sisareni ja monien sukulaisteni mielestä kaikki on vanhempieni vikaa. Minä olen nähnyt koko elämäni, miten äitini ja isäni omaan uupumukseensa astikin yrittivät näiden kahden eteen kaikkensa. Sisartanikin palveltiin ties missä asioissa, joissa hänellä olisi ollut varaa hyväpalkkaisena ihmisenä toimia itse. Mutta silti jokin katkeruus on ja hän väittää, että minua on suosittu.
Minua ei ole suosittu mitenkään, ei todellakaan edes taloudellisesti, vaan ensin olin pikkulapsi, jolle tietenkin kuuluikin enemmän huolenpitoa kuin täysi-ikäisille ihmisille. Sitten olen ollut oikeasti ainut meistä lapsista, joka on yrittänyt aikuisena käyttäytyä aikuisen tavoin. En ole käyttänyt omia vanhempiani jatkuvana kaatopaikkana kaikille omille ongelmilleni ja haastanut riitaa milloin mistäkin. Vanhempani ovat olleet yksinkertaisesti todella uupuneita tähän kaikkeen, mutta eivät ole voineet muuta kuin jatkaa. Kunnes sitten sairastuivat ja toinen kuolikin ja nämä kaksi yrittivät jäädä minun huolehdittavikseni.
Se ei onnistunut: Aikani yritin puhua järkeä, hakea apua heille kuten olivat vanhempanikin hakeneet, mutta ei onnistunut vaan sain heidät vielä siitäkin silmilleni. Yrittivät syyllistää ja uhkailla. Katkaisin välit ja siellä he nyt sitten varmasti surevat sitä, miten kylmä ja kova sisar heillä onkaan. Se hyväpuheisempi heistä eli sisareni sai tähän juoneensa vielä yhden sukulaisemmekin mukaan vaatimaan minulta läheisempää yhteydenpitoa sisareeni. Lopetin kanssakäymisen myös tämän sukulaisen kanssa.
Ihmisellä on jokin vastuu omastakin elämästään. Todellakin jos ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, oli syy nyt sitten mikä tahansa, niin se napanuora tulee katkaista. Kaikkien hyvinvoinnin edistämiseksi.
Ehkä tähän on jo kymmenen kertaa vastattukin, mutta todellakin tilanne on ollut MYÖS vanhempiesi vastuulla. He ovat täysin mahdollistaneet sisarustesi totaalisen rajattoman käytöksen.
Sinä taas et sitä mahdollistanut, vaan teit sen minkä järkevä ihminen tekee, eli pistit välit poikki.
Mutta sisarustesi käytös on varmasti alkanut jo lapsuudessa, vanhempasi ovat olleet curling-vanhempia ja antaneet kaikessa periksi. Tuollaisia lapsia siitä sitten saa.
Juu noin se on. Etenkin masentunut muistaa nimenomaan niitä negatiivisia asioita, ja usein ihan märehtii niitä ja masentuneen ihmisen ajatukset muodostaa sellaisen negatiivisen kehän. Jos lapselle on päässyt syntymään sellainen, niin äidin, tai kenenkään muunkaan, voi olla vaikea saada kiinni niistä lapsen mieltä painavista negatiivisista asioista, koska muille ne on vain tavallisia neutraaleja asioita, eikä voi ymmärtää.
Ei tuossa välttämättä kukaan ole pahis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.
Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.
Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.
Minun aikuinen lapseni suuttui minulle kerran, ja lopetti viesteihin vastaamisen. Kyllä hän minulle kertoi, ja minä kuuntelin. Pyysin anteeksi, ihan aidosti. Mutta en saanut tehtyä tekemättömäksi.
Toiset ovat vain pitkävihaisia. Eli en ihan suoralta kädeltä väittäisi, ettei kuuntele.
Oisko tuossa muutama kuukausi mennyt. Isääänsä hän katkaisi kerran välit moneksi vuodeksi. Molempiin sittemmin korjaantuneet.
No tuo kirjoituksen äitihän ei kuuntele.
Hän väittää lapsensa muistavan väärin ja olevan mt-ongelmainen ja huumorintajuton.
Eli lapsessa kaikki vika ja hän itse on kärsivä uhri.
Mistä tiedät vaikka olisikin? Uhri on usein ymmällään, kun ei tiedä mitä on tehnyt väärin. Tai sitten voi olla, että toinen on yrittänytkin selittää, mutta ei vaan pysty tunnistamaan itsessään niitä asioita niin ei ymmärrä, tai näkevät ne lapsensa kanssa eri tavalla. Eihän me tuota tapausta kukaan tunneta, niin ei kannata peilata ja projisoida liikaa omiin kokemuksiin.
Syyttelystä ole kenellekään koskaan mitään hyvää seurannut. Puoleen tai toiseen.
En mä silti ymmärrä että joku vaivautuu Hesariin kirjoittamaan, jos toinen ei halua olla yhteydessä.
Emme tiedä mitään mutta sen tiedät että äiti on varmuudella uhri?
Minä en usko että yksikään lapsi panee välejä niin, että äidille on oikeasti epäselvää, miksi hän niin tekee. Ellei äiti sitten ole sairaudentunnoton narsisti. Ja tuo kirjoittaja tuo kyllä selkeästi ilmi kaikki tyypilliset narsistiset piirteet, mitä ikinä äidissä voi olla.
No tuo on sinun mielipide. Se on tullut selväksi. Minä olen eri mieltä.
Enkä tosiaan sanonut varmuudella tietäväni yhtään mitään. Sanoin että kun emme tunne tapausta, niin mistä voi tietää, onko tässä nyt uhri vai ei.
heh, kymmenet tässäkin ketjussa :)
Hänhän kirjoitti edelleenkin nimettömänä, keskustelupalstalla, kuten täälläkin kaikki