Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon narsisti sanan arkipäiväistyminen ja asioiden ylipsykologisointi onkaan luonut syntipukkeja tyhjästä.

Paljon. Narsisti-sana on aikoja sitten menettänyt merkityksensä, kun sitä viljellään miten sattuu. Narsistin uhrille se osuu aina silmään ja saa veren kiehumaan silloin kun sitä heitellään ilmoille ihan joka asian ja teon yhteydessä.

Eihän sitä tässäkään ketjussa ole missään heitelty. On vain sanottu että Hesariin kirjoittanut äiti vaikuttaa pesunkestävältä narsistilta.

On myös listattu, mihin tämä päätelmä perustuu.

Sitten täällä on tämä yksi joka yrittää selittää ja sössöttää ja uhriutuu kaikkien äitien puolesta. Syytä käytökseensä ei pysty kertomaan.

Kaikkien äitien puolesta? Ihan omasta äidistään hän puhui. Kyllä se nyt olet sinä, joka uhriutuu. Sinä sotket lisäksi nyt itsekkyyden narsismiin.

Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.

Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.

Ihme etteivät isät ole puuttuneet asioihin ollenkaan? ovat kuitenkin ihan yhtä tärkeitä kasvatuksessa kuin äidit. aina ihmetyttää mihin isät ovat näissä kuvioissa kadonneet? nythän tällainen äidin syy kaikki ei olisi enää mahdollista kun monet erolapset ovat 50/50 systeemillä vanhemmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.

Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.

Todennäköisesti hänelle on kyllä kerrottu, mutta jos ei kuuntele eikä muista, niin minkäpä kukaan sille voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon narsisti sanan arkipäiväistyminen ja asioiden ylipsykologisointi onkaan luonut syntipukkeja tyhjästä.

Paljon. Narsisti-sana on aikoja sitten menettänyt merkityksensä, kun sitä viljellään miten sattuu. Narsistin uhrille se osuu aina silmään ja saa veren kiehumaan silloin kun sitä heitellään ilmoille ihan joka asian ja teon yhteydessä.

Eihän sitä tässäkään ketjussa ole missään heitelty. On vain sanottu että Hesariin kirjoittanut äiti vaikuttaa pesunkestävältä narsistilta.

On myös listattu, mihin tämä päätelmä perustuu.

Sitten täällä on tämä yksi joka yrittää selittää ja sössöttää ja uhriutuu kaikkien äitien puolesta. Syytä käytökseensä ei pysty kertomaan.

Kaikkien äitien puolesta? Ihan omasta äidistään hän puhui. Kyllä se nyt olet sinä, joka uhriutuu. Sinä sotket lisäksi nyt itsekkyyden narsismiin.

Tälle meni kyllä ihon alle täysin yhden ihmisen erilainen kokemus. Uskomatonta 😅

Vierailija kirjoitti:

On totta, että kukaan täällä ei voi tietää, mitä tuon kirjoittajan (tai kenenkään kommentoijan) elämässä on oikeasti tapahtunut, mutta tuossa tekstissä on kyllä todella epäilyttävää kielenkäyttöä.

https://www.issendai.com/psychology/estrangement/missing-missing-reason…

Tuossa on mielenkiintoinen kirjoitus englannin kauniilla kielellä.

Artikkelin mukaan lastensa hylkäämien vanhempien, ja vanhempansa hylänneiden lasten keskustelufoorumeilla on suuri ero siinä, miten jäsenet keskustelevat elämäntapahtumistaan.

Kun vanhempi puhuu siitä, miten lapsi on hänet hylännyt, hän jauhaa omista tunteistaan. Hän kertaa, miten lapsi hyökkäsi hänen päälleen verbaalisesti, haukkuen häntä ja kutsuen häntä maailman pahimmaksi ihmiseksi, luetellen mitä hirveimpiä haukkumasanoja, eikä vanhempi voi ymmärtää, miksi. Hän sanoo olevansa shokissa, loukkaantunut, murheellinen, epätoivoinen. Hän ei kuitenkaan sano, mitä hänen lapsensa on tarkalleen sanonut; syyttikö lapsi häntä jostain teosta, oliko lapsi loukkaantunut vanhemman sanomisista, oliko lapsi tyytymätön vanhempansa asenteeseen? Näistä ei puhuta. Yhteisön toiset jäsenet myötäilevät häntä ja tarjoavat hänelle tukea kyseenalaistamatta mitään, mitä hän sanoo.

Sen sijaan kaltoinkohdeltujen lasten foorumilla kaikki käyttäjät janoavat faktoja ja yksityiskohtia. Lapset kopioivat ja valokuvaavat vanhempiensa lähettämiä viestejä ja kertaavat sanasta sanaan, mitä vanhemmat ovat heille tehneet ja sanoneet. Toki sielläkin puhutaan niistä tunteista, mitä vanhempien käytös saa heissä aikaan, mutta näille tunteille haetaan aina oikeutusta. Käyttäjät kyseenalaistavat toistensa kertomuksia ja tarjoavat monimuotoisia näkökantoja siihen, mistä voisi olla kyse.

Artikkelin mukaan silloin, kun vanhempi väittää lapsensa hylänneen hänet "ilman mitään ymmärrettävää syytä", niin lapsi on tosiasiassa antanutkin vanhemmalle lukuisia syitä ja perusteluita valinnalleen. Vanhempi vain selittelee kaikki nuo perustelut itselleen parhain päin, ja kun hän tällä tavalla vääntelee kaikki lapsensa sanomiset merkitsemään ei-mitään, hän jatkaa valittamista siitä, miten hän ei ymmärrä välirikon syytä.

Jos vaikka lapsi antaa syyksi, että kun "sinä äiti aina vähättelet minua", niin äiti vääntelee: "Enhän vähättele, lapseni ei nyt ymmärrä mistään mitään kun luulee minun vähättelevän häntä, hän on varmaan itse vain perfektionisti eikä itse riitä itselleen, mutta minä olen aina arvostanut häntä niin kuin jokainen äiti lastaan arvostaa". Eli kun lapsen perustelu on vähätelty kumoon, niin vanhempi voi taas valittaa, että mitään perusteluita ei ole saanut.

Niin, ja mikä on hylkäys? Monikin lapsi on itsenäistyessään jossain vaiheessa vanhemmilleen vihainen, eikä halua olla tekemisissä. Näin oli minun kohdallani kun sain oman lapseni, ja näin oli oman lapseni kohdalla teini-iässä. 

Kyllä minä ainakin osaan eritellä syyt miksi lapseni ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä, ja ne nyt vain eivät olleet minusta riippuvia syitä. vaan lapsesta riippuvia, ja ne on käsitelty kun hän kasvoi kunnolla aikuiseksi, ja nykyään välit ovat niin hyvät kuin ne vain voivat olla. Ja todellakin se aika  tuntui minusta äitinä pahalta. 

Nyt aikuisena lapseni ihmettelee miksi jonkun kaverin äiti oli niin huono että antoi teinilapsensa seurustella täysi-ikäisten miesten kanssa, että miksi se äiti ei välittänyt lapsestaan. Että hän ei ainakaan ikinä antaisi. 

Silloin kun hän itse oli teini, olin maailman ilkein äiti joka ei rakasta lastaan yhtään, kun sanoin ettei ole mitään mahdollisuutta että hän saisi seurustella aikuisen miehen kanssa. 

Niin ne ajatukset kääntyvät kun älliä tulee lisää.

Minun annettiin seurustella teininä aikuisen miehen kanssa, ja kun tulin hyväksikäytetyksi, niin äitini sanoi vain että syy on täysin minussa, että mitäs olin niin typerä. 

Meidän välimme ovat surkeat, mutta tekemisissä olen. Äitini oli myös kohtuullinen isovanhempi lapselleni, vaikka äitinä ei kummoinen ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eri aikakausilla on omat tapansa ja vuosikymmenten kuluttua ne vanhat asiat saattavat näyttäytyä ihan erilaisessa valossa kuin silloin aikanaan. Tämä ilmiö korostaa monia vanhoja erimielisyyksiä ja saattaa tehd jostain aikanaan tavanomaisesta ikävästä kokemuksesta vahvasti traumaattisen.

Minua kasvatettiin 60-luvulla tyypilliseen ajan tapaan. Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito mainio jälkiruoka.

Olemme käsitelleet tätä asiaa usein ja olem ymmärtänyt, että äitini toteutti vain oman lapsuudenperheensä sitä kurittaa, jota rakastaa - kasvatusihannetta. Äitini on nykyään jo yli yhdeksänkymppinen. Ei meillä yhteisymmärrystä näistä asioista vieläkään ole, mutta aika on haalistanut muistot. Syömme nykyään pari kerta kuukaudessa yhdessä pullamaitoa ja täytyy sanoa, että se on edelleen yhtä hyvää kuin sillin ennen.

Nyt on kieroutunut stoori. Kaikkia pervoja se leipä elättää.

Vierailija kirjoitti:

Ihme etteivät isät ole puuttuneet asioihin ollenkaan? ovat kuitenkin ihan yhtä tärkeitä kasvatuksessa kuin äidit. aina ihmetyttää mihin isät ovat näissä kuvioissa kadonneet? nythän tällainen äidin syy kaikki ei olisi enää mahdollista kun monet erolapset ovat 50/50 systeemillä vanhemmillaan.

Omalla kohdallani se oli nimen omaan isä jonka takia elämäni meni pilalle. Luulin nuorena että isän luokse muuttaminen olisi hyvä idea, koska isän luona sai juoda alkoholia ja tupakoida, sekä olla menemättä kouluun. 

Sossut siirsivät minut isälleni asumaan, kun sitä ponnekkaasti vaadin, ja äitini oli jo aivan loppu kanssani. Äitini vastusti viimeiseen asti siirtoani alkoholisti-isälleni, mutta sossut eivät uskoneet että isäni on alkoholisti, ja niinpä muutin isän sohvalle asumaan. Isä joi ja käytti itseensä kaikki rahani, myös opintotukeni, ja minun piti viedä pulloja että sain rahaa. Äidille valehtelin että kaikki on paljon paremmin kuin hänen luonaan. 

Kun sitten muutin pois 18-vuotispäivänäni, omaan asuntooni, olinkin jo päihderiippuvainen. Edelleenkin vihasin äitiäni, mutta pikkuhiljaa vihan kohde vaihtui kun aloin ymmärtämään kenen vika kaikki itseasiassa olikaan. 

En ole enää missään tekemisissä isäni kanssa, ja käsittelen nyt traumojani terapiassa. Äidiltä olen pyytänyt anteeksi monta kertaa, mutta äiti ei edes halua kuulla mitään anteeksipyyntöjä, hän on vain tyytyväinen että olen hengissä ylipäätään. Puhumme päivittäin puhelimessa, ja äiti on nykyään paras ystäväni. 

Isosiskoni valittaa, etten halua olla yhteydessä. Olen pistänyt poikki erittäin pitkän ja raskaan harkinnan jälkeen. Ennen kuin pistin poikki pyysin häneltä, että menisimme yhdessä perheterapiaan, koska en jaksa enää. Siihen hän huusi suoraa kurkkua, että viat ovat minussa (ei hänessä). En ollut ajatellut, että etsittäisiin terapiassa virheitä, vaan ett kommunikointia parannettaisiin. Olen ajatellut, että ehkä hyvä että huusi noin, koska olen jälkeenpäin lukenut, että narsistit osaavat hyvin manipuloida terapiatilanteessa.

Ongelmana enää lähinnä on, että ihmiset eivät ymmärrä, että sisarukset eivät ole aina kivoja, eivätkä vanhimmat sisarukset ole aina vastuuntuntoisia, usein ovat valitettavasti yksinkertaisesti epäasiallisen ilkeitä. Lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu myös sisarusten kesken ja se on tutkimusten mukaan varsin traumatisoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo viesti oli aivan asiallinen. No, kyllähän kunnon äiti -jutut oli vähän omituisia, mutta ehkäpä kirjoittaja halusi korostaa, ettei ollut mikään nisti tms.

Todennäköisesti tuo äiti onntehnyt paljonkin väärin, mutta kaipa hänellä olisi oikeus tietää, mitä hän tehnyt. Mutta kun ei tiedä.

Hänelle on aivan varmasti kerrottu, mutta hän ei kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On totta, että kukaan täällä ei voi tietää, mitä tuon kirjoittajan (tai kenenkään kommentoijan) elämässä on oikeasti tapahtunut, mutta tuossa tekstissä on kyllä todella epäilyttävää kielenkäyttöä.

https://www.issendai.com/psychology/estrangement/missing-missing-reason…

Tuossa on mielenkiintoinen kirjoitus englannin kauniilla kielellä.

Artikkelin mukaan lastensa hylkäämien vanhempien, ja vanhempansa hylänneiden lasten keskustelufoorumeilla on suuri ero siinä, miten jäsenet keskustelevat elämäntapahtumistaan.

Kun vanhempi puhuu siitä, miten lapsi on hänet hylännyt, hän jauhaa omista tunteistaan. Hän kertaa, miten lapsi hyökkäsi hänen päälleen verbaalisesti, haukkuen häntä ja kutsuen häntä maailman pahimmaksi ihmiseksi, luetellen mitä hirveimpiä haukkumasanoja, eikä vanhempi voi ymmärtää, miksi. Hän sanoo olevansa shokissa, loukkaantunut, murheellinen, epätoivoinen. Hän ei kuitenkaan sano, mitä hänen lapsensa on tarkalleen sanonut; syyttikö lapsi häntä jostain teosta, oliko lapsi loukkaantunut vanhemman sanomisista, oliko lapsi tyytymätön vanhempansa asenteeseen? Näistä ei puhuta. Yhteisön toiset jäsenet myötäilevät häntä ja tarjoavat hänelle tukea kyseenalaistamatta mitään, mitä hän sanoo.

Sen sijaan kaltoinkohdeltujen lasten foorumilla kaikki käyttäjät janoavat faktoja ja yksityiskohtia. Lapset kopioivat ja valokuvaavat vanhempiensa lähettämiä viestejä ja kertaavat sanasta sanaan, mitä vanhemmat ovat heille tehneet ja sanoneet. Toki sielläkin puhutaan niistä tunteista, mitä vanhempien käytös saa heissä aikaan, mutta näille tunteille haetaan aina oikeutusta. Käyttäjät kyseenalaistavat toistensa kertomuksia ja tarjoavat monimuotoisia näkökantoja siihen, mistä voisi olla kyse.

Artikkelin mukaan silloin, kun vanhempi väittää lapsensa hylänneen hänet "ilman mitään ymmärrettävää syytä", niin lapsi on tosiasiassa antanutkin vanhemmalle lukuisia syitä ja perusteluita valinnalleen. Vanhempi vain selittelee kaikki nuo perustelut itselleen parhain päin, ja kun hän tällä tavalla vääntelee kaikki lapsensa sanomiset merkitsemään ei-mitään, hän jatkaa valittamista siitä, miten hän ei ymmärrä välirikon syytä.

Jos vaikka lapsi antaa syyksi, että kun "sinä äiti aina vähättelet minua", niin äiti vääntelee: "Enhän vähättele, lapseni ei nyt ymmärrä mistään mitään kun luulee minun vähättelevän häntä, hän on varmaan itse vain perfektionisti eikä itse riitä itselleen, mutta minä olen aina arvostanut häntä niin kuin jokainen äiti lastaan arvostaa". Eli kun lapsen perustelu on vähätelty kumoon, niin vanhempi voi taas valittaa, että mitään perusteluita ei ole saanut.

Niin, ja mikä on hylkäys? Monikin lapsi on itsenäistyessään jossain vaiheessa vanhemmilleen vihainen, eikä halua olla tekemisissä. Näin oli minun kohdallani kun sain oman lapseni, ja näin oli oman lapseni kohdalla teini-iässä. 

Kyllä minä ainakin osaan eritellä syyt miksi lapseni ei halunnut olla kanssani missään tekemisissä, ja ne nyt vain eivät olleet minusta riippuvia syitä. vaan lapsesta riippuvia, ja ne on käsitelty kun hän kasvoi kunnolla aikuiseksi, ja nykyään välit ovat niin hyvät kuin ne vain voivat olla. Ja todellakin se aika  tuntui minusta äitinä pahalta. 

Nyt aikuisena lapseni ihmettelee miksi jonkun kaverin äiti oli niin huono että antoi teinilapsensa seurustella täysi-ikäisten miesten kanssa, että miksi se äiti ei välittänyt lapsestaan. Että hän ei ainakaan ikinä antaisi. 

Silloin kun hän itse oli teini, olin maailman ilkein äiti joka ei rakasta lastaan yhtään, kun sanoin ettei ole mitään mahdollisuutta että hän saisi seurustella aikuisen miehen kanssa. 

Niin ne ajatukset kääntyvät kun älliä tulee lisää.

Minun annettiin seurustella teininä aikuisen miehen kanssa, ja kun tulin hyväksikäytetyksi, niin äitini sanoi vain että syy on täysin minussa, että mitäs olin niin typerä. 

Meidän välimme ovat surkeat, mutta tekemisissä olen. Äitini oli myös kohtuullinen isovanhempi lapselleni, vaikka äitinä ei kummoinen ollutkaan.

Minun isäni kuoli kun olin 15. Äitini halusi muuttaa, dumppasi sitten meidät lapset väliaikaiseen asuntoon ja keskittyi täysin omaan elämättömään elämään joka oli jäänyt elämättä koska hän pamahti paksuksi - mikä tietenkin oli isäni syy ja siskoni syy, äidillä ei mitään vastuuta.

Hän ei siis huolehtinut meille edes ruokarahaa, asunnosta jätti vuokrat maksamatta ja koko elämä meni ihan sekaisin. Minun lukiooni ei ollut rahaa.

Sitten se hänen miehensä tuli paasaamaan meille, miten meidän kuuluu elää ja miten äitimme oli kaikkensa antanut ja blaablaa.

Äiti sotki raha-asiansa, sotki kaikki asiat, pikkusiskoni lakkasi menemästä kouulun, minun piti setviä niitä poissaoloja.

Täyttä kaaosta ja turvattomuutta.

Äitini mielestä hän ei ole tehnyt mitään väärää, kaikkensa on antanut, parhaansa on yrittänyt jne.

Vaikka hän on ollut aina se perheen lapsi, me lapset vastuunkantajia. Nyt on jo 80 ja edelleen odotamme, että järki löytäisi hänen päänuppiinsa.

Minä olen ilmoittanut lapsilleni ja veljeni perheelle, että mikäli ikinä ryhdyn käyttäytymään muita kohtaan kuten äitini, minun kanssani ei tarvitse olla missään tekemissä.

Veljen kanssa yritetään vaan hammasta purren kestää, vaikka välillä tilanne menee sietämättömäksi. Veljeni opastaa minua olemaan kuuntelematta äitini juttuja ja miettimään ihan muita asioita, ja välillä vaan hymähtämään jotain ikään kuin kuuntelisin. 

Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?

Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.

Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.

Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.

Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.

Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.

Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.

1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?

Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.

Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.

Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.

Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.

Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.

Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.

1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?

Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.

Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.

Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.

Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.

Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.

Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.

1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Olen aina ihmetellyt, miksei noissa käsketä kunnioittamaan myös lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?

Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.

Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.

Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.

Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.

Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.

Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.

1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Samaa mieltä. Järisyttäviä vihanpurkauksia täällä. Minusta hs kirjoitus oli asiallinen mutta näköjään triggeröi ihmisten traumat esiin.

Harvoin ne asialliset kirjoitukset silleen toimii. Siellähän kaikki kommentit ovat tismalleen samansuuntaisia kuin täällä.

Jos se kirjoitus olisi asiallinen, joku edes olisi samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?

Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.

Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.

Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.

Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.

Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.

Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.

1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Tuore oikeusjuttu Italiassa juurikin totesi ettei isovanhemmilla ole mitään oikeuksia lapsenlapsiin.

Niin kuin ei olekaan.

Ja parhaitenhan ne suhteet säilyy kaikkiin kun käyttäytyy hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko koskaan miettineet minkälaisia traumoja teidän äideillä ja iseillä mahdollisesti on ja että ovat tehneet parhaansa niillä taidoilla jotka ovat hallinneet?

No ette varmaan kun maailma pyörii vaan sen oman navan ympäri.

On mietitty vaikka kuinka paljon ja syytetty itseämme, että tuntuu pahalta. Lapsi usein ymmärtää vanhempaansa pohjattomasti itsensä kustannuksella vielä aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?

Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.

Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.

Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.

Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.

Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.

Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.

1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Eiköhän tämä ole ihan tervettä narsistivihaa.

Mahdoton ruudun takaa sanoa, mikä juuri tuon äidin tilanne on, eikä häntä voi kukaan täällä diagnosoida. Mutta tuo tapa, jolla hän omasta lapsestaan kirjoittaa, on todella ominainen narsistille, ja siksi täällä ihan aiheellisesti epäillään, että vika saattaakin olla äidissä itsessään.

Narsismi on lapsen vanhemmassa sellainen tauti, että pahempaa en keksi. Ja se on myös valitettavan yleinen tauti. Narsististen vanhempien uhrien vertaistukiryhmissä toistuu aina sama kaava: yksi kuvailee jotain tapahtumaa tai ominaisuutta narsistiseen vanhempaansa liittyen, ja toiset vastaavat: "tuo on aivan kuin puhuisit minun äidistäni/isästäni". Narsistit käyttävät samoja, salakavalia ja julmia keinoja lastensa hajottamiseen ja hallitsemiseen. Sitä on vaikea nähdä perheen ulkopuolelle, koska narsistit ovat äärimmäisen lahjakkaita piilottamaan toimintansa. He osaavat häpäistä uhrinsa hiljaisiksi, ja rikkoa lastensa omanarvontunnon tavoilla, jotka he voivat välittömästi kuitata pelkäksi vitsailuksi, mikäli joku heidän toimintansa kyseenalaistaisi. Siksi ulkopuolisten voi olla vaikea uskoa niitä hirveyksiä, millä narsisti lapsiaan kiduttaa.

Mutta kuten sanoin, narsistit noudattavat keskenään samoja kaavoja hämmentävän usein. Ja kun kerran on narsistisen vanhemman uhriksi joutunut, niin ne samat toimintatavat kyllä tunnistaa, kun uudelleen vastaan tulevat.

En edelleenkään väitä, että tuon mielipiteen kirjoittaja olisi diagnosoitavissa narsistiksi, mutta faktana voin kertoa tämän: tuo tapa, jolla hän puhuu lapsestaan, revitellen hänen väitettyjä mielenterveysongelmiaan maankuulussa sanomalehdessä ja vähätellen hänen näkemystään asioista "harhaisena", vain saadakseen sääliä ja oikeutusta omalle kärsimykselleen, on tasan tarkkaan jotain, mitä oikea narsisti tekisi. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää nais- ja äitivihaa tällä palstalla. Oletteko itse olevinanne jollakin tavalla ylempänä - superäitejä?

Suomessa on ok katkaista välit äitiinsä ties mistäkin syystä. Suoranaista heitteilejättöä kiittämättömyydestä puhumattakaan. Projisoidaan kaikki oman elämän ongelmat äitisuhteeseen.

Samalla kärsivät kaikki sukulaissuhteet yhden itsekkään ihmisen valintojen vuoksi.

Tiesittekö muuten että Italiassa on tuomarin ratkaistava saako vanhemmat vieroittaa lapsenlapset isovanhemmistaan? Äitisuhteen katkaisija on siellä tutkinnan kohde.

Näin maissa jossa perheyhteyksiä ei niin vaan ole kulttuurin mukaista katkaista.

Menkää itseenne ja hävetkää. Miettikää mitä äitinne on saanut puolestanne kestää leimaallisenne kanssa.

Joskus voi tulla päivä että on liian myöhäistä mutta tekonne seuraa mukananne loppuelämänne ajan.

1. Käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Heh. Narsistinen äitini, johon olen katkaissut välit, harrastaa ihan tuota samaa raamatulla päähän lyömistä. Ei saa olla eri mieltä, vaan pitää niinku just hävetä ja muistaa kymmenen käskyä.

En oikein usko, että Raamatussa tarkoitettiin sitä, että keski-ikäinen lapsi on aina väärässä suhteessa vanhaan äitiinsä 😏