Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Tuossa oli siis syitä, miksi narsisti ei tykkää käydä töissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi tuo selittää, miksi mies ei suostunut ottamaan itse ruokaa. Hän ei halunnut alistua ap:n käskyvaltaan, vaan pakotti rankalla henkisellä väkivallalla eli kuolemallaan uhaten kiristäen ap:n alistumaan ja toimimaan hänen palvelijanaan.
No huhhuh, en kyllä katselisi tuollaista vänisijää!
Siinäpä vietät parhaat vuotesi ap kotiorjana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä masentuneita ja nepsyjä mukamas riittää..? Kuitenkin jaksetaan autoa rassata tarkkaan ja hartaasti.
Sehän on nykyisin muolia , olla adhd , nepsu add, masentunut etc. Sen diagnoosin taakse kun menee , saa käyttäytyä kuin vajaaälynen ,laiskotella, elää toisten verorahoilla jne.
Näitä on nykyisin joka puolella.Kuvottavaa kuunneltavaa.
Tuo koskee vain miehiä. Ei yksikään mies katselisi sellaista naista kuin aloittajan mies on. Ei hoitaisi ja passaisi ja voitelisi leipiä.
Vaikka naisella olisi adhd, asperger ja masennus kaikki samaan aikaan, ei hän saisi siltikään miehiltä mitään hoivaa ja palvontaa.
Kuulostaa minulta. Siksi en todellakaan hanki lemmikkejä tai edes haaveile parisuhteesta. Itsestään huolehtimisessa on jo niin iso työ. Johonkin harratusprojektiin saatan uppoutua vaikka kymmeneksi tunniksi, tiskit ja lumityöt saavat odottaa parempaa päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minulta. Siksi en todellakaan hanki lemmikkejä tai edes haaveile parisuhteesta. Itsestään huolehtimisessa on jo niin iso työ. Johonkin harratusprojektiin saatan uppoutua vaikka kymmeneksi tunniksi, tiskit ja lumityöt saavat odottaa parempaa päivää.
Et siis käy myöskään töissä, elät puolison kustannuksella ja suostut syömäänkin vain, kun puolisosi tekee sinulle ruuan valmiiksi ja tuo eteesi lautasella ja voitelee leivätkin puolestasi? Jos puoliso ei suostu palvelemaan sinua, menet nälkälakkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta että ap:n mies on joka viikko tulossa flunssaan, tuli mieleen oma isäni, joka on tuolta osin samanlainen. Muutenkin luulen että on vähän samanlainen psyyke, tosin ei tuota nälkään kuolemista sentään harrasta, koska jäi leskeksi ja lasten yksinhuoltajaksi aikoinaan, niin ei ollut mahkuja sellaiseen. Mutta joskus olen nähnyt hänen silleen heittäytyvän täysin marttyyriksi, kun nainen ei hänen mielestään ole ruokkinut häntä oikein. Lisäksi silloin kun oli meidän yksinhuoltaja, niin teki ne asiat mitä osasi, ja jos joku vanhemmuuden osa-alue olisi vaatinut opeteltavaa, niin ilmoitti vaan meille (siis 4- ja 9-vuotiaille yksinhuollettavilleen), että sitä osa-aluetta ei nyt vaan ole tarjolla. Ei esim. osannut ostaa vaatteita itselleen eikä lapsille eikä koostaa sellaisia aterioita, joissa on proteiini ja lisäke, mistään salaatista nyt puhumattakaan. Paistoi esim. kanankoipia uunissa ja siinä se ateria sitten olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa minulta. Siksi en todellakaan hanki lemmikkejä tai edes haaveile parisuhteesta. Itsestään huolehtimisessa on jo niin iso työ. Johonkin harratusprojektiin saatan uppoutua vaikka kymmeneksi tunniksi, tiskit ja lumityöt saavat odottaa parempaa päivää.
Et siis käy myöskään töissä, elät puolison kustannuksella ja suostut syömäänkin vain, kun puolisosi tekee sinulle ruuan valmiiksi ja tuo eteesi lautasella ja voitelee leivätkin puolestasi? Jos puoliso ei suostu palvelemaan sinua, menet nälkälakkoon?
Luitko ensimmäistä lausetta pitemmälle? Töissä käyn ja yksin elän eli nälkälakkoilu ei oikein ole vaihtoehto :)
Arjen pyörittäminen vaan tuntuu joskus mahdottoman työläältä. Juuri tuossa sain tyhjennettyä tiskikoneen (odottanut jo perjantaista asti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jaa-a kirjoitti:
Hei , luin hieman hyppien , olen adhd
No Adhd (tai add :lta vaikuttaa) myös kilpirauhasen alitoiminta kuullostaa sopivalta. Nämä verikokeet voi hakea ilman lääkärin lähetettä puhti jne paikoista. Ali (ja yli) tominta todetaan TSH, T3v ja T4v arvoilla. Tämä verikoe ja kudosraudat kannattaa hakea. Myös testosteroini kannattaa mitata, jollei ole liian kallista.
Alitoiminnan oireita: masennus, keskittymisvaikeudet, hiusten oheneminen ja/tai lähtö, univaikeudet, lihominen (voi myös laihtua), jatkuva kylmän tunne, suolan himo, ummetus, libidon menetys (seksi ei kiinnosta)
Ylitoiminnan voi saada stressistä (burn out) ja nämä yli ja alitoiminnan oireet voi mennä ristiin, jotkut lihoo ja ylitoiminnassa yleensä laihtuu. Ylitoiminnassa: hikoilu, laihtuminen, sydämmen ylimääräinen jyskytys (palpitaatio) , vihaisuus, ei pysty oikein saamaan mitään kunnolla aikaiseksi, hiusten lähtö ja oheneminen
Mutta myös täysi burn out voi oireilla ed. mainitusti.
Aloittaisin noilla kilpirauhaskokeilla. Jos TSH on kunnolla koholla (muistaakseni yli 3.6) voi hakea alitoiminta lääkitysen yleiseltä lääkäriltä. Mikäli alitoimintaa ei näy TSH arvoissa, mutta ed. mainittuja oireita on, kannattaa hakeutua Aava lääkärikeskuksen Endokrinologeille, prof. Matti Välimäki on paras.
Älä nyt viitsi.
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja pystyn tekemään kotityöt, hoitamaan lapsen yksin ja köymään kokoaikatöissä. On loukkaus kilpirauhassairaita kohtaan våittää, että tuollaisella ilmeisimmin täysi k-pää miehellä olisi kilpirauhassairaus. Mies toimii noin täysin tahallaan ja tietoisesti. Se nälkäviikko oli röyhkeää manipulointia, ihan sama kui narsistit uhkaavat itsemurhalla saadakseen mitä haluavat.
Kilpirauhasen vajaatoiminta voi hoitamattomana tappaa. Oikealla lääkityksellä se on oireeton. Aloittajan miehellä ei ole diagnoosia, joten jos hänellä on tauti, se on hoitamaton tauti.
Hienoa että olet valinnut smoin kuin minä! Tätä meidän harrastamaa ilmiötä, jossa nainen päättää jäädä huolehtimaan kodista ja perheestä ja pukeutuu vanhan ajan kotirouvien tapaan, kutsutaan nimellä tradwife. Lyhenne tulee englannin kielen sanoista traditional wife.
Olet ilmeisesti aina pitänyt kotitöistä ja isoäitisi sekä äitisi ovat ehkä tärkeitä roolimalleja. Olet varmaan saanut auttaa heitä keittiössä ja puutarhatöissä, ja vuosien mittaan hän tykästyit yhä enemmän ajatukseen perinteisistä sukupuolirooleista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa välttämättä ole kyse mistään kummoisesta.
Kaikkia ei vain kiinnosta tehdä kotitöitä. Itsellenikin koti on lepopaikka eikä mikään orjatyömaa. Kyllä tiskiä kertyy, puhtaat vaatteet vähissä ja lakanatkin pitäisi vaihtaa mutta ei vain jaksa kiinnostaa. Mielenkiintoni ja energiani kohdistuu elämässä kaikkeen muuhun. Silloin tällöin kerään motivaatiota ja tempaisen kaikki kotityöt samana päivänä, sitten taas annan olla pari viikkoa. En juurikaan tee ruokaa kotona, käyn lounailla ja ravintoloissa. Olen toisaalta käyttänyt energiani ja aikani niin hyödykseni että jos tuollaisesta tulisi puolisolta valittamista niin ei olisi mitään ongelmaa palkata siivojaa ja huoltomiestä lapioimaan lumia pihalta.
t. mies30
Miehet heittäytyy osaamattomiksi, ja yhä edelleen jotkut naiset uskovat ja päivittelevät kuinka avuttomia miehet ovat. Hellanlettas.
No, hyväksikäytettäviä hölmöjä riittää. Aina löytyy palvelija ja passaaja ja mahdollistaja. Ehtymätön luonnonvara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tehdään yhdessä. Osallistutaan kumpikin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa välttämättä ole kyse mistään kummoisesta.
Kaikkia ei vain kiinnosta tehdä kotitöitä. Itsellenikin koti on lepopaikka eikä mikään orjatyömaa. Kyllä tiskiä kertyy, puhtaat vaatteet vähissä ja lakanatkin pitäisi vaihtaa mutta ei vain jaksa kiinnostaa. Mielenkiintoni ja energiani kohdistuu elämässä kaikkeen muuhun. Silloin tällöin kerään motivaatiota ja tempaisen kaikki kotityöt samana päivänä, sitten taas annan olla pari viikkoa. En juurikaan tee ruokaa kotona, käyn lounailla ja ravintoloissa. Olen toisaalta käyttänyt energiani ja aikani niin hyödykseni että jos tuollaisesta tulisi puolisolta valittamista niin ei olisi mitään ongelmaa palkata siivojaa ja huoltomiestä lapioimaan lumia pihalta.
t. mies30
Kirjoittelin tuossa jo ylempänä ja tämä kuvaus osuu minuun täysin. Tiskit, pyykit ja ruuanlaittaminen on ihan pakkopullaa. Autoa saatan laittaa kymmenen tuntia putkeen tai vaikka edistää koodausprojektia. Silti olen ihan hyvin selvinnyt omakotitalossa yksin. Lumiakaan ei ole pakko aina kolata, painaa vaan menemään nelivedolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli aikaisemmin tuollainen. Hän on autismin kirjolla ja tunnistaa itsessään myös PDA-piirteet.
Ajan myötä tilanne on meillä parantunut. Mies on löytänyt itselleen sopivat rutiinit ja oppinut hyväksymään, että tietyt jutut on tehtävä. Nykyään hän selviää arjesta ihan hyvin, ikää vähän yli 40 v. Kymmenen vuotta sitten kaikki oli minun harteillani.
Meillä on auttanut ensinnäkin asioista puhuminen ja toiseksi se, että yhdellä lapsella diagnosoitiin autismi, ja sen seurauksena mies itsekin hakeutui tutkimuksiin. Diagnoosi ei sinänsä muuta mitään, mutta lisääntynyt itseymmärrys jollain tavalla kuitenkin auttaa ilmeisesti.
Mä mietin, että miten sun mies olisi pärjännyt ilman sinua silloin aikaisemmin? Olisiko hänen asuntonsa ollut niin kuin kauheuksien himohamstraajakodissa?
Tapasimme tosi nuorina :D Mies asui ennen tapaamistamme opiskelija-asuntolassa, jossa oli myös ruokala, ruokailut hoituivat siellä. Huone oli pieni ja tavaraa vähän, pyykit hän kuljetti lapsuudenkotiinsa. Mulla meni aikansa ennen kuin tajusin, että miehelle arjen pyörittäminen oli tuskaa, hän taisi alkuun tsempata mun kanssa. Varmaan sitten lasten syntyessä kuorma kävi hänelle liian suureksi, en ihan tarkalleen muista.
Missä vaiheessa se burn-out oli sitten tullut? Kertomasi mukaan oli toipumassa kun tapasitte, mutta eihän mies ollut ehtinyt edes opintoja suorittaa eikä ollut työelämässä. Eikä ollut elänyt itsenäisesti vaan itse asiassa asuntola kuulostaa palvelujen laajuuden perusteella tukiasumiselta.
Eikö mies oikeasti ole hoidon piirissä? Burn-out menee ajan kanssa ohi eikä tarvitse kuin vuosia odotella? Että ei tarvitse myöntää, että syy on oikeasti neurologinen poikkeavuus tai psyykkinen? Ellei miehesi ole vain yksinkertaisesti heikkolahjainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa välttämättä ole kyse mistään kummoisesta.
Kaikkia ei vain kiinnosta tehdä kotitöitä. Itsellenikin koti on lepopaikka eikä mikään orjatyömaa. Kyllä tiskiä kertyy, puhtaat vaatteet vähissä ja lakanatkin pitäisi vaihtaa mutta ei vain jaksa kiinnostaa. Mielenkiintoni ja energiani kohdistuu elämässä kaikkeen muuhun. Silloin tällöin kerään motivaatiota ja tempaisen kaikki kotityöt samana päivänä, sitten taas annan olla pari viikkoa. En juurikaan tee ruokaa kotona, käyn lounailla ja ravintoloissa. Olen toisaalta käyttänyt energiani ja aikani niin hyödykseni että jos tuollaisesta tulisi puolisolta valittamista niin ei olisi mitään ongelmaa palkata siivojaa ja huoltomiestä lapioimaan lumia pihalta.
t. mies30
Kirjoittelin tuossa jo ylempänä ja tämä kuvaus osuu minuun täysin. Tiskit, pyykit ja ruuanlaittaminen on ihan pakkopullaa. Autoa saatan laittaa kymmenen tuntia putkeen tai vaikka edistää koodausprojektia. Silti olen ihan hyvin selvinnyt omakotitalossa yksin. Lumiakaan ei ole pakko aina kolata, painaa vaan menemään nelivedolla.
Mutta sinä oletkin yksin, tässä kuviossa ei lapset ja koirat ruokkimatta. Ihan eri asia aikuisen elää yksikään kuin pellossa, kuin että siitä kärsii lapset ja eläimetkin.
Ei ole ihan vastaavasta kokemusta, mutta siitä on ettei ongelmaista puolisoa voi muuttaa tai auttaa jos tämä on itse sitä mieltä ettei hänellä ole ongelmaa. Sekin on tuttua että vika ja syy on aina jossain muualla ja se selittää / oikeuttaa oman huonon käytöksen.
Jos olisin ap sun asemassa niin eroaisin, oikeasti. Tietysti silloinkin joutuisit tekemään kaiken yksin, mutta ainakaan sulla ei olisi sitä aikuista ukkoa vielä lisäksi hoidettavana! Etkä joudu koko ajan elämään epäreilussa asetelmassa jossa toinen ei tee mitään vaan perseilee itsekkäästi. Ainakin minulla on helpottanut henkisesti eron jälkeen, ei tarvi koko ajan pettyä toisen osapuolen touhuun tai sen puutteeseen, eikä stressata hankalaa tilannetta.
Mieti myös millaisen mallin lapsille tuollainen isä antaa! Ei huolehdi mistään eikä kunnioita äitiä. Eikä käy töissä, eli ei elätä omia lapsiaan.
Ihan vähintään neuvon sua lopettamaan sen ukon syöttämisen ihan heti ja kokonaan. Huolehdi sinä lapset ja koira ja itsesi, ukko kuolkoot nälkään jos ei osaa itse edes leipää tehdä! Ja todellakin pyydä anoppi apuun jos siltä tuntuu. Mutta mihinkään oikeasti parempaan tilanteeseen et erittäin todennäköisesti pääse niin kauan kuin siedät tuollaista tyrannia. Siksi se ero on mun mielestä oikea ratkaisu.
Eivät kaikki ole niin energisiä tai palaudu samanlailla. Tai uuvuksissa tai vain haluaa tehdä rauhallisemmin asioita eikä hötkyilemällä suorittaa sataa asiaa päivässä, missä lepo aika?
-They like to control, but hate being controlled. Thus, if its not a managing or executive position, they gonna struggle because they hate to somehow submit to anyone (it makes them feel weak and inferior).
-They have hard times following rules or regulations, as they feel entitled to to whatever they want. Any sort of dicipline is a struggle for them and they will riot against it.
-They will constantly argue with their colleagues and bosses and never admit their mistakes.
-They are just lazy and easily bored.
This doesnt apply to grandiose narcissists since many of them seek success and can actually work hard in order to gain power, status, money and respect/admiration from others.
But many covert narcissists are pretty much like what I described above. They have a victim mindset and believe the world owes them everything in return to their endless sufferings.
Eli ap:n mies on tyypillinen piilonarsisti, covert narcissist.