Lue keskustelun säännöt.
Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
04.02.2023 |
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan multa. Itselläni on vaikea traumatausta, masennus, krooninen väsymysoireyhtymä ja burnout. Oireilee juuri noin, että on uupunut, vaikea saada asioita tehtyä, lamaantuu jos kokee ylikuormitusta ja stressiä. Liiasta aktiivisuudesta saattaa tulla romahdustila, jolloin olen todella väsynyt ihan fyysisesti, jopa pieni kuume saattaa nousta.
1-2 asiaa päivässä saa toimitettua. Aina ei edes sitäkään. En vaadi itseltäni liikaa, koska se aiheuttaa romahduksen. Pienin askelin on eteenpäin menty parempaan suuntaan. Edistystä ja jaksamisen lisääntymistä tapahtuu, mutta se on hyvin hidasta. Pidän kyllä täysin mahdollisena, että entisen veroista ja normaalisti jaksavaa minusta ei tule enää koskaan.
Olen ratkaissut asian niin, että käytän ne vähäiset voimavarani mukavien asioiden tekemiseen, koska se tukee kuntoutumistani ja eteenpäin menoani parhaiten. Se on sitten jostain pois, minun tapauksessani kotitöistä, siivoamisesta ja työnteosta. Onneksi asun yksin ja olen lapseton sinkku vailla lemmikkieläimiä, niin kukaan muu ei joudu kärsimään tästä läävästä ja elintavoistani.
Lisään vielä sen, että näihin romahdustiloihin liittyy vielä kovat kivut: Pää-, niska-, selkä- ja hartiasäryt. Ja näitä kipuja ja syvää uupumusta kestää sitten vielä yleensä useamman päivän putkeen, n. 3vrk, mutta pahimmillaan on kestänyt 2 viikkoa putkeen!
Näitä romahduksia voin ennaltaehkäistä olemalla rasittamalla itseäni liikaa. Esim. jos tänään liikun, huominen on EHDOTTOMASTI pidettävä lepopäivänä. Jos useamman päivän putkeen edes kävelen liikaa, seurauksena ovat nämä kovat kivut, syvä uupumus ja kuumeilu. Eli välipäivät ja riittävä lepo pitävät minut jokseenkin toimintakykyisenä.
Pitkälti nämä kivut ja romahdustilat johtuvat kroonisesta väsymysoireyhtymästä, jonka uskon olevan seurausta virustaudista. Lääketiede tuntee jo virustaudin jälkeisen väsymystilan, joka jää päälle, eikä koskaan parane täysin, vaan juuri stressi ja rasitus laukaisevat piilevän viruksen uudelleen jylläämään. Long covidissa on kyse ihan samasta ilmiöstä. Eli olkaahan varovaisia tuomitsemasta muita laiskoiksi, saatatte hyvinkin saada tämän taudin vielä itsellenne taakaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vielä, olen soi 360/363, onko aloittajan miehelle joskus tapahtunut jotain stressaavaa, raskasta, traumaattista tms.?
Tarkoitan ennenkuin hän muuttui noin radikaalisti.
Itsellä oli niin, että oli monta vaikeaa elämäntilannetta yhtäaikaa ja nopealla aikavälillä. Tuli työuupumus, ero, taloudelliset vaikeudet, muuttoja jne.
Se uuvutti niin, että sen jälkeen en ole palautunut ennalleen.
Olen ikäänkuin elänyt kaksi erilaista elämää. Ennen ja jälkeen.
Olen myös ollut erilainen ihminen, eli persoona ennen ja jälkeen on muuttunut.
Se surettaa joskus, mutta ei voi mitään.
Aloittajan miestäkin voi tämä saamattomuutensa surettaa ja tuskastuttaa, ei se ole helppoa hänelläkään, vaikka niin luulisi.
Monesti se täällä unohdetaan kun elämää eletään usein aikaansaavaavien, tarmokkaiden ja ahkerien ehdoilla ja sen mukaisesti oletetaan kaikkien toimivan.
Aika perusjuttu mun mielestä siivota kerran viikossa-tai jos ei hotsita, kerran 2 viikossakin riittää perus-siisteyteen. Ap:n mielestä kerran päivässä. Eli oliskohan taaaas sama että frouvan mielestä pitää paikat olla kuin kodin kuvalehden kuvaaja olis tulossa 5 minuutin päästä tekemään juttua asunnosta? Ja omaa ylisuorittajuuttaan tukkiessaan toiselle ei ymmärrä ettei toimi?
Vierailija kirjoitti:
Aika perusjuttu mun mielestä siivota kerran viikossa-tai jos ei hotsita, kerran 2 viikossakin riittää perus-siisteyteen. Ap:n mielestä kerran päivässä. Eli oliskohan taaaas sama että frouvan mielestä pitää paikat olla kuin kodin kuvalehden kuvaaja olis tulossa 5 minuutin päästä tekemään juttua asunnosta? Ja omaa ylisuorittajuuttaan tukkiessaan toiselle ei ymmärrä ettei toimi?
AP:n miehelle pitää voidella leivät ja laittaa ruoka lautaselle, tai hän ei syö. Hän ei käytä koiraa ulkona jos ei jaksa. Minusta on aika perusjuttu että lattialla ei ole koiran ulosteita, vaikka ei olisikaan kuvaajaa tulossa.
Masentunut.
Miehen käytös ei todellakaan ole normaalia.Patista lääkäriin ja jos ei lähde, uhkaa erolla. Sinun ei tarvitse loputtomasti ymmärtää ja tehdä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kirjoitus oli aivan kuin oma kirjoitukseni. Olin suorastaan hämmästynyt.
Olen itse ajautunut samaan loukkoon, en tiedä, onko järkeä suostua tekemään kaikki, mutta kun on pakko toisaalta.
Joku kysyi, mitä ap:n mies tekee tai miten saa aikansa kulumaan. Oma mies tekee ristikoita noin 10-12 tuntia vuorokaudessa.
Jos yöksi on luvattu lumisadetta, hän varmuuden vuoksi jo illalla alkaa valittaa joko selkäänsä, jalkojaan tms., jotta välttyy mokomalta hommalta kuin kolaamiselta.
Meillä onkin nyt ongelma edessä. Olen sairastunut vakavasti. Kukahan tekee kotihommat?
Oletko hyväksynyt miehen tekemättömyyden tähän asti?
Entäs jos et enää hyväksyisi?
Pärjäät varmasti paremmin elämässä ilman miestä, josta ei ole kuin työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli aikaisemmin tuollainen. Hän on autismin kirjolla ja tunnistaa itsessään myös PDA-piirteet.
Ajan myötä tilanne on meillä parantunut. Mies on löytänyt itselleen sopivat rutiinit ja oppinut hyväksymään, että tietyt jutut on tehtävä. Nykyään hän selviää arjesta ihan hyvin, ikää vähän yli 40 v. Kymmenen vuotta sitten kaikki oli minun harteillani.
Meillä on auttanut ensinnäkin asioista puhuminen ja toiseksi se, että yhdellä lapsella diagnosoitiin autismi, ja sen seurauksena mies itsekin hakeutui tutkimuksiin. Diagnoosi ei sinänsä muuta mitään, mutta lisääntynyt itseymmärrys jollain tavalla kuitenkin auttaa ilmeisesti.
Mä mietin, että miten sun mies olisi pärjännyt ilman sinua silloin aikaisemmin? Olisiko hänen asuntonsa ollut niin kuin kauheuksien himohamstraajakodissa?
Tapasimme tosi nuorina :D Mies asui ennen tapaamistamme opiskelija-asuntolassa, jossa oli myös ruokala, ruokailut hoituivat siellä. Huone oli pieni ja tavaraa vähän, pyykit hän kuljetti lapsuudenkotiinsa. Mulla meni aikansa ennen kuin tajusin, että miehelle arjen pyörittäminen oli tuskaa, hän taisi alkuun tsempata mun kanssa. Varmaan sitten lasten syntyessä kuorma kävi hänelle liian suureksi, en ihan tarkalleen muista.
Missä vaiheessa se burn-out oli sitten tullut? Kertomasi mukaan oli toipumassa kun tapasitte, mutta eihän mies ollut ehtinyt edes opintoja suorittaa eikä ollut työelämässä. Eikä ollut elänyt itsenäisesti vaan itse asiassa asuntola kuulostaa palvelujen laajuuden perusteella tukiasumiselta.
Eikö mies oikeasti ole hoidon piirissä? Burn-out menee ajan kanssa ohi eikä tarvitse kuin vuosia odotella? Että ei tarvitse myöntää, että syy on oikeasti neurologinen poikkeavuus tai psyykkinen? Ellei miehesi ole vain yksinkertaisesti heikkolahjainen.
Burnout ei välttämättä lähde itsestään vaan lepäämällä vuosissakaan. Jos/kun hermosto menee kunnolla jumiin, se täytyy vähitellen uudelleen erikseen tietoisesti opettaa vähä vähältä toimimaan taas normaalimmin. Krooninen väsymysoireyhtymä -nimellä ainakin tätä kutsutaan. Ei oo tahdosta kiinni, ei voi ihminen valita olla täysin toimintakykyinen, mutta voi valita pieniä asioita, joilla voi ehkä ajan kanssa kuntoutua johonkin asti.
Krooninen väsymysoireyhtymä/ME-sairaus on kyllä yleisimmin virusinfektion jälkeen puhkeava sairaus, jossa esim. kehon energiantuotannossa on häiriöitä solutasolla. Liiallinen rasitus saa sairaudessa aikaan rasituksen jälkeisen ns. pem-oireen, jonka sisältö vaihtelee potilaiden välillä: yleisimmin liiallisen rasituksen jälkeiset oireet ovat huonovointisuutta, kuumeilua, fatiikkia, näköhäiriöitä, päänsärkyä, huimausta...
"Kuntoutumisella" ei ole mitään tekemistä "hermoston kouluttamisen" kanssa, vaan se tapahtuu siltä pohjalta, että ihminen tunnistaa rajat, mitä jaksaa/pystyy tekemään, ja sopeuttaa toimintansa näihin rajoihin niin, ettei jatkuvasti kuormita itseään liikaa. Noin 5-10% sairastuneista parantuu sairastumisen jälkeisen parin vuoden aikana kokonaan, pieni osa saattaa "kuntoutua" hieman, eli pystyy vähän lisäämään rasitusta, suurimmalla osalla sairastuneista kunto pysyy loppuelämän samana, mutta rajojen tunnistamisen avulla kyetään välttämään pem-oireita ja elämänlaatu paranee.
Eli esimerkiksi niin, että väsymysoireyhtymää sairastava tunnistaa, että vaikka hän ennen sairastumistaan kykeni tekemään päivittäin 10 kotityötä, sairastumisen myötä jo 5 kotityötä saa aikaan pem-oireet. Eli välttääkseen pem-oireet (jotka usein johtavat siihen, että menisi useampi päivä, että kotitöitä pystyisi tekemään vain 0-1 kun olo on niin paha), kannattaa tehdä kotitöitä määrä 4.
Yleensä sairastuminen krooniseen väsymysoireyhtymään aiheuttaa niin valtavaa syyllisyyttä ja ns. huonoa omatuntoa, kun ei enää pysty siihen mihin ennen (iso osa sairastuneista on ollut ennen sairastumistaan hyvinkin aktiivisia, ja muiden taakoiksi siirtyminen sairauden myötä on aivan kamalaa), niin perheellisellä väsymysoireyhtymää sairastavalla kyllä melko satavarmasti ne 4 asiaa, jotka hän päivän aikana kykenee tekemään, on perheen parissa tehtyjä. Eikä todellakaan jotain itsekästä autonropaamista, kuten ap.n miehellä. Mitä oman lähipiirin ME-sairasta olen seurannut, ja vertaisryhmiä, niin ongelmana sairastuneilla on pikemminkin se, että he kerta kerran jälkeen ylittävät ne omat rajansa (ja sitten kärsivät siitä seuraavan huonovointisuuden), kun eivät vaan haluaisi lannistua sairauden edessä.
Eihän toki ME kenestäkään mitään pyhimystä tee, jos ihminen on esim. ollut vahvasti nar sistinen ennen sairastumistaan, niin hyvin saattaa sairastumisen jälkeen ns. ottaa ilon irti sairaudestaan ja passata itsensä muilla. Mutta ME siis pelkiltään ei kyllä tuollaista selitä, mitä ap kuvaa.
Noh eihän tuo normaalia ole. Kuulostaa masennukselta. Onko miehesi ollut aina tuollainen vai muuttunut tällaiseksi vasta myöhemmin? Jotkut meistä ovat aikaansaavempia kuin toiset mutta kyllä itse ajattelisin että terveen ihmisen pitäisi vaivatta hoitaa koiran pissitys, ruoanlaitto ja kaupassakäynti ym perusaskareet.
Olen itse aika laiska tyyppi, varsinkin mitä kotitöihin tulee. Kivoja juttuja jaksan puuhata vaikka yömyöhään mutta kotityöt ei kiinnosta. Parikymppisenä koti olikin aika sotkuinen, laskut rästissä, elin opiskelijaravintolan ruoilla ja leivällä. Sitten tutustuin mieheeni jolla oli skarppi ote elämään ja aloin myös hoitamaan osani kotitöistä, nolotti kun hän hoiti kaiken. Lasten syntymän jälkeen olen melkein innostunut kotitöistä ja kodin hommista ja olen varmaan viimeiset 10 vuotta saanut tyydytystä siitä että ehdin ja jaksan vielä töiden jälkeen viedä lapset uimaan, siivota kodin, viedä roskat, laittaa ruokaa ja leipoakin.
Eli minä sain itseäni niskasta kiinni ja onnistuin muuttamaan elämänasenteeni kunhan vähän kypsyin. Tosin en tiedä minkä ikäinen miehesi on, vanhemmalla iällä muutos voi olla vaikea.
Tsemppiä, toivottavasti keksitte ongelmaan ratkaisun. En itse jaksaisi elää tuollaisen ihmisen kanssa, tai sellaisen jollainen itse olin ennen. Pitkässä parisuhteessa tulee aikoja jolloin toinen ottaa enemmän vastuuta, mutta sen pitäisi mennä myös toisinpäin. Ja pitäisi olla luotto siihen että jos itse romahtaisi/joutuisi sairaalaan/kuolisi, toinen kykenisi kantamaan arjen ja vastuun perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa välttämättä ole kyse mistään kummoisesta.
Kaikkia ei vain kiinnosta tehdä kotitöitä. Itsellenikin koti on lepopaikka eikä mikään orjatyömaa. Kyllä tiskiä kertyy, puhtaat vaatteet vähissä ja lakanatkin pitäisi vaihtaa mutta ei vain jaksa kiinnostaa. Mielenkiintoni ja energiani kohdistuu elämässä kaikkeen muuhun. Silloin tällöin kerään motivaatiota ja tempaisen kaikki kotityöt samana päivänä, sitten taas annan olla pari viikkoa. En juurikaan tee ruokaa kotona, käyn lounailla ja ravintoloissa. Olen toisaalta käyttänyt energiani ja aikani niin hyödykseni että jos tuollaisesta tulisi puolisolta valittamista niin ei olisi mitään ongelmaa palkata siivojaa ja huoltomiestä lapioimaan lumia pihalta.
t. mies30
Kirjoittelin tuossa jo ylempänä ja tämä kuvaus osuu minuun täysin. Tiskit, pyykit ja ruuanlaittaminen on ihan pakkopullaa. Autoa saatan laittaa kymmenen tuntia putkeen tai vaikka edistää koodausprojektia. Silti olen ihan hyvin selvinnyt omakotitalossa yksin. Lumiakaan ei ole pakko aina kolata, painaa vaan menemään nelivedolla.
Mutta sinä oletkin yksin, tässä kuviossa ei lapset ja koirat ruokkimatta. Ihan eri asia aikuisen elää yksikään kuin pellossa, kuin että siitä kärsii lapset ja eläimetkin.
Olen viesti 334, eli en tuo jota sinä lainasit, vaan tuo jota lainaamasi henkilö lainasi.
Halusin vain sanoa että hyvä huomio. Olen tällä hetkellä poikamies koska olen halunnut keskittyä elämässä muihin asioihin, mutta tästä on varmasti hyvä puhua jos löydän jonkun elämään rinnalleni. Siis tästä että en ole kovin innokas kotitöiden suhteen. Sitten asia täytyy käsitellä ja sopia, että jos menee ihan mahdottomaksi niin otetaan vaikka siivooja ja minä kustannan sen. Ei tietenkään ole kiva jos tilanteesta kärsisi muu perhe ja mahdolliset eläimet, mutta asialle on kiva löytää ratkaisu. Mielestäni ulkopuolisten palkkaaminen on ihan hyvä ratkaisu vai mitä mieltä olette?
Itse en olisi parisuhteessa ihmisen kanssa, joka mieluummin palkkaa siivojan, kuin tekee normaaleja kodin askareita. Siivoja ei siellä kuitenkaan joka päivä käy, joten asetelma saattaisi helposti muuttua sellaiseksi, että itse tekisin niitä kodin pieniä askareita - pöydän pyyhkimistä, tiskikoneen täyttöä jne - ja mies ei käyttäisi näihin yhtään aikaa, kun hän nyt kuitenkin kustantaa sen siivoojan. Ei tuntuisi hyvältä jutulta minusta. Varmaan lastenhoitokin ulkoistettaisiin mahdollisimman varhain, tai itse joutuisin olemaan suuremmassa vastuussa lapsesta. Haluan elää ihmisen kanssa, joka on aikuinen ja osaa ja jaksaa hoitaa elämäänsä aikuisten tavoin, mm. kodin arkiaskareet. Ei omakaan kotini ole läheskään aina mitenkään tiptop, mutta intentio on kuitenkin pitää se kunnossa.
Tällä en muuten tarkoita, että siivoja tai kodin ulkopuolinen apu olisi itsessään mitenkään huono asia, tai etten itse voisi koskaan sellaista käyttää. Jos esimerkiksi molemmat aikuiset ovat kovin kiireisiä ja yhdessä päättävät palkata siivojan, asia täysin ok. Mutta omalle kohdalleni tuntuisi vähän epämiellyttävältä asetelmalta, että mies on kotiasioissa niin laiska tai saamaton, ettei jaksa kodin arkisiivousta, ja yksin sen takia pitäisi palkata siivooja. Herättäisi paljon kysymyksiä myös liittyen lastenhoitoon ja sen sujumiseen.
Ap, miehesi voi olla asperger. Tosi yleinen ongelma suomalaisilla miehillä väkilukuun nähden, ja kaltaisiasi aloituksia on lähes kuukausittain tällä palstalla.
Assimiehet eivät yleensä jaksa kokopäivätyötä, tai sitten kaikki kotona jää hoitamatta: lapset eivät saa ruokaa tai syövät muroja, tiskejä voi olla kuukauden ajalta, pyykkiä on pesty viimeksi luoja ties milloin. Nämä miehet istuvat tietokoneella nollaamassa päätään, samalla kun lapset jäävät yksin ja kotityöt tekemättä. Eivät näe mitään ristiriitaa tässä, kuten eivät myöskään siinä, että sillä energialla jonka kuluttavat selittelyyn, olisi voinut jo esim. viedä ne roskat tai laittaa ne tiskit. Eivät tee tätä ilkeyttään, eivät vaan oikeasti ymmärrä.
Jos ap tai vastaavissa tilanteissa olevat ovat somessa, liittykää tukiryhmiin. Neurotyypillisesti poikkeava kumppani on superraskas, yleensä neurotyypillinen vaimo väsyy ja masentuu jossain vaiheessa. Eroprosentti on korkea myös. Osa naisista kehittää ns. Cassandra-syndrooman.
t. ei, autismi EI ole supervoima
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en ymmärrä, on askareiden haaliminen. Tyhjentäkää kodista ylimääräiset rojut, ottakaa lapset mukaan kotitöihin jo pienenä ( vaatekaapin hyllyn reunoihin mitä vaatteita siihen kuuluu, hyvät säilytyssysteemit leluille yms) kausivaatteet eri paikkaan, ajastetut pesukoneet ja imurit ja lattianpesulaite, siivooja, kalenterit, lapsille arkitoimikuvakortit, lukkarit seinille. Omakotitalo ei ole mikään pakollinen, mutta varmasti joku teini tulee tekemään taskurahalla lumitöitä, nurtsin leikkaa robotti-imuri. Ei kausiverhoja tms krääsää. Ruuanlaittovuorot koko perheelle/valmisruokaa/noutoruokaa/ruokaboksit yms. Pesukoneen lisäksi kuivain ja tarvittaessa jokaiselle oma puhtaan pyykin kori. Pyykki lajitellaan jo koteihin, niin ei tarvitse tehdä sitä toiste ennen pesua ymsyms.
Kuulostaa kätevältä, paitsi ettei ole, kun äiti on jo muutenkin uupumassa kuormansa alle. Isä tuskin jaksaisi em. järjestelyihin osallistua.
Siivojan palkkaaminen, ruuan tilaaminen ja lumityöt tekijän etsiminen on hyvä alku, joka keventää arkea sen verran, että voi miettiä seuraava steppiä. Välisiivoukseen ostaa myös robotti-imuriin aika vaivattomasti.
Perheessä on yksi palkansaaja, jotenkin voisi päätellä, että rahaa ei ole liikaa. Eiköhän apua olisi jo ostettu, jos siihen olisi varaa.
Vie ap mies lääkäriin. Annat vaihtoehdoksi eron tai avun hakemisen. Aikuisen ihmisen, varsinkin vanhemman, velvollisuus on hakea apua itselleen.
Muutama käytännön ehdotuskin minulla on. Onko kotitöistä jokin sellainen, mikä tuntuu miehestä vähemmän raskaalta? Voiko hän listata työt kevyimmästä raskaimpaan? Tehkää helpoimmasta hommasta miehen vastuulle kuuluva, mieluiten niin, että sinä et sitä koskaan tee.
Lopeta myös ylihoivaaminen. Kyllä mies saa ruuan lautaselleen ja kahvin kuppiin, kun ymmärtää, että sellainen palvelu on loppu. Tai jos ei saa, niin ainakin ongelmat tulevat niin näkyviksi, että niihin on pakko puuttua.
Jotenkin tulee myös sellainen tunne, että mies voisi paremmin, jos hänellä olisi enemmän rakennetta päivässä, rutiineja ja sääntöjä jota noudattaa. Yhdessä paperille kirjattuna ja kodissa hyvällä paikalla näkyvillä. Alkuun muutama asia, aamulla ensimmäiseksi yksi asia, mikä on pakko hoitaa. Ruutuaikaa ja muuta kivaa vasta kun on tehnyt edes jotain kodin, perheen ja oman hyvinvoinnin eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä jumala. Masennus in my ass. Älkää viitsikö leimata masentuneita tuollaisiksi. Persoonallisuushäiriö tuolla miehellä on ja erittäin kova manipulaattori sekä henkisen väkivallan käyttäjä. Jopa vakavasti ja pitkäaikaisesti masentuneet välittävät puolisosta ja perheestä, tuo mies ei anna vaimolle edes ihmisarvoa. Kukaan ei ole vielä perunakattilan ääreen kuollut. Lisäksi voi olla nepsy piirteitä mutta jos on noin hallitsemattomalla tolalla asiat, niin sitten miehen paikka on mielisairaalassa, tuetun asumisen yksikössä tai jossain muussa kuntouttavassa paikassa. Yhdessä jatkamisen kriteeri on että mies hakee apua. Tai suostuu siihen että vaimo sen tekee. Sen jälkeen sinne lääkäriin mennään, vaikka kottikärryillä tai ambulanssilla. Mutta kyllä tuo tarvitsee osastojakson ja lääkityksen näin ensi alkuun. Tuo sairas kierre on katkaistava ihan sama mikä sen aiheuttaa, vain sillä on väliä että nyt se pitää saada loppumaan.
Lisäksi kannattaa kertoa läheisille esim miehen perheelle että näin huonosti hällä menee, kaikki voivat olla yhtenä rintamana ohjaamassa miehen hoidon piiriin.
Nyt toimintaa, ottakaa heti yhteyttä vaikka akuutti mielenterveyspäivystykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kaikki ole niin energisiä tai palaudu samanlailla. Tai uuvuksissa tai vain haluaa tehdä rauhallisemmin asioita eikä hötkyilemällä suorittaa sataa asiaa päivässä, missä lepo aika?
Tämä on sinänsä ihan validi kommentti, vaikka tähän onkin tullut äkäisiä vastauksia. Joskus voi olla tilanne että enemmän tekevä on liian vaativa ja vaativuudessaan joustamaton, joskus voi olla että vähemmän tekevä on liian välinpitämätön.
Esimerkiksi minun siskolleni on tärkeää, että porkkanat leikataan oikeaoppisesti ruokalajin mukaan kuutioiksi tai suorakulmioiksi, missä järjestyksessä aamutoimet hoidetaan jne. Hän voisi hyvin kirjoittaa AP:n kaltaisen vuodatuksen siitä, että hän tekee kaiken ja ei tuo Verttiina edes porkkanoita osaa leikata oikein vaikka hän itku silmässä pyytää. Minä en kuitenkaan suostu määrittelemään itseäni laiskaksi noin typerän syyn takia, ja siksi en enää esim. lomaile hänen kanssaan koska tiedän että se vain menee tiuskimiseksi ja huutamiseksi. Hänen mielestään syy varmasti on se että minä olen niin laiska enkä suostu tekemään asioita ainoalla objektiivisesti oikealla tavalla.
Toisaalta joissain muissa tilanteissa tunnistan, että toimintani stressaa toisia. Esimerkiksi jätän vaatteita lattialle, itseäni se ei vaivaa, mutta ymmärrän että se haittaa toisia, ja minusta ei ole liikaa pyydetty jos toimin siistimmin silloin kun olen vaikka yökylässä muiden luona tai joku minun luona.
Jokaisen täytyy itse elämässään määritellä missä asioissa joustaa ja missä ei. AP:n tarinan yksityiskohtien perusteella minun mielipiteeni on että AP on tähän asti joustanut äärettömiin ja haluaisi joustaa vähemmän, kun taas hänen miehensä ei ole joustanut oikein ollenkaan. Sama tarina erilaisilla yksityiskohdilla voisi vaikuttaa siltä että AP olisi se osapuoli joka ei halua joustaa ja stressaantuu vääränlaisista porkkananviipaleista.
Kyllä suosittelen kertaamaan koko peruskoulun äikäntunnit jos aloituksesta saa luettua rivien välistä että aloittaja nillittää jostain pienistä yksityiskohdista :O
Jos kumppani ei pysty tekemään ruokaostoksia tai ruokkimaan yhteisiä lapsia tai edes aina itseään eikä viitsi viedä koiraa ulos tarpeilleen niin kyllä kyse on jostain ihan muusta kuin siitä että toinen on joustamaton kun toinen pilkkoo porkkanat väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vie ap mies lääkäriin. Annat vaihtoehdoksi eron tai avun hakemisen. Aikuisen ihmisen, varsinkin vanhemman, velvollisuus on hakea apua itselleen.
Muutama käytännön ehdotuskin minulla on. Onko kotitöistä jokin sellainen, mikä tuntuu miehestä vähemmän raskaalta? Voiko hän listata työt kevyimmästä raskaimpaan? Tehkää helpoimmasta hommasta miehen vastuulle kuuluva, mieluiten niin, että sinä et sitä koskaan tee.
Lopeta myös ylihoivaaminen. Kyllä mies saa ruuan lautaselleen ja kahvin kuppiin, kun ymmärtää, että sellainen palvelu on loppu. Tai jos ei saa, niin ainakin ongelmat tulevat niin näkyviksi, että niihin on pakko puuttua.
Jotenkin tulee myös sellainen tunne, että mies voisi paremmin, jos hänellä olisi enemmän rakennetta päivässä, rutiineja ja sääntöjä jota noudattaa. Yhdessä paperille kirjattuna ja kodissa hyvällä paikalla näkyvillä. Alkuun muutama asia, aamulla ensimmäiseksi yksi asia, mikä on pakko hoitaa. Ruutuaikaa ja muuta kivaa vasta kun on tehnyt edes jotain kodin, perheen ja oman hyvinvoinnin eteen.
No nyt :D
Jos vaikka teet aloittaja miehelle sellaisen taulukon, aina kun tekee jonkun peruskotityön (jonkun niistä jotka ovat kuuluneet sinulle automaattisesti koko ajan) niin saa valita taulukkoon iloisen värisen autotarran ja kun tarroja on kertynyt viisi niin sitten tulee joku kiva palkinto, vaikka pullo kaljaa. Ja muistat tietty kehua valtavasti miestä joka välissä.
Aika paha.
Fakta on että suurin osa miehistä ei ymmärrä lasten hoitoon liittyviä meta töitä ja heille tuottaa suuria haasteita hoitaa asioita yksin.
Omasta kokemuksestani puhun.
Vierailija kirjoitti:
Aika paha.
Fakta on että suurin osa miehistä ei ymmärrä lasten hoitoon liittyviä meta töitä ja heille tuottaa suuria haasteita hoitaa asioita yksin.
Omasta kokemuksestani puhun.
Jep, näinhän se on.
Samoin esim. pyykinpesukone on pelottava ja vieras esine, sen käyttäminen on ihan mahdotonta miehille, vaikka töissä värkkäisivät minkä koneitten parissa. Ja jos pakotetaan pyykinpesuun niin vahingossahan sitä eksyy punainen paita lakanoiden joukkoon kuutenkymppiin ja koko kasa värjääntyy ja nainen hoitaa pyykit jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie ap mies lääkäriin. Annat vaihtoehdoksi eron tai avun hakemisen. Aikuisen ihmisen, varsinkin vanhemman, velvollisuus on hakea apua itselleen.
Muutama käytännön ehdotuskin minulla on. Onko kotitöistä jokin sellainen, mikä tuntuu miehestä vähemmän raskaalta? Voiko hän listata työt kevyimmästä raskaimpaan? Tehkää helpoimmasta hommasta miehen vastuulle kuuluva, mieluiten niin, että sinä et sitä koskaan tee.
Lopeta myös ylihoivaaminen. Kyllä mies saa ruuan lautaselleen ja kahvin kuppiin, kun ymmärtää, että sellainen palvelu on loppu. Tai jos ei saa, niin ainakin ongelmat tulevat niin näkyviksi, että niihin on pakko puuttua.
Jotenkin tulee myös sellainen tunne, että mies voisi paremmin, jos hänellä olisi enemmän rakennetta päivässä, rutiineja ja sääntöjä jota noudattaa. Yhdessä paperille kirjattuna ja kodissa hyvällä paikalla näkyvillä. Alkuun muutama asia, aamulla ensimmäiseksi yksi asia, mikä on pakko hoitaa. Ruutuaikaa ja muuta kivaa vasta kun on tehnyt edes jotain kodin, perheen ja oman hyvinvoinnin eteen.
No nyt :D
Jos vaikka teet aloittaja miehelle sellaisen taulukon, aina kun tekee jonkun peruskotityön (jonkun niistä jotka ovat kuuluneet sinulle automaattisesti koko ajan) niin saa valita taulukkoon iloisen värisen autotarran ja kun tarroja on kertynyt viisi niin sitten tulee joku kiva palkinto, vaikka pullo kaljaa. Ja muistat tietty kehua valtavasti miestä joka välissä.
No vaikka niin, jos sillä saa asioita tehtyä. Itsekin huokuttelen itseni tekemään viikkosiivousta perjantaisin lupaamalla palkinnoksi lasillisen viiniä =D Tentteihin luin niin, että joka sivun jälkeen sain syödä karkin, viinrypäleen tms.
Autismia ja ehkä ADHD?