Mies ei selviydy arjen pyörittämisestä
Onko kenelläkään muulla miestä, jolla ei yksinkertaisesti energia ja rahkeet riitä tavallisesta arjesta selviytymiseen hetkellisesti yksin ilman että kunto romahtaa ja seurauksena on mielenterveysoireita?
Olen viime aikoina toden teolla havahtunut siihen, että näyttää siltä ettei mun mieheni vaan yksinkertaisesti kykene tavalliseen arkeen. Selvennykseksi, tavallisella arjella tarkoitan sitä, että päivittäin täytyy tiskata, laittaa ruokaa tai ainakin huolehtia että jämiä on jääkaapissa, lämmittää jos on takka, huolehtia koiran ruokinnasta ja lenkityksestä, siivota edes illalla hiukan, viedä roskat, ruokkia lapset, tehdä lumitöitä jne. Viikottain täytyy käydä kaupassa, pestä pyykkiä, siivota isommin ja lämmittää sauna. No se ei ole pakollinen. Eikö nuo ole ihan joka perheessä arjessa tapahtuvia asioita vai onko minulla vääristynyt käsitys?
Miehellä on vuosia ollut vaikeuksia selvitä näistä. Hän ahdistuu koko päiväksi ja lamaantuu, jos tietää että hänen pitäisi tänään tehdä kotitöitä. Vaikka itse hommiin menisi max tunti yhteensä, ei hän voi tehdä päivän aikana mitään muuta vaan torkkuen kerää voimia muun ajan. Hänelle ottaa kai voimille ajatus siitä että pitäisi tehdä jotain. Auton korjausta yms omia juttujaan tekee mielellään, ja se syökin usein arjen pyörityskykyä häneltä entisestään. Siksi olen päässyt helpommalla, kun teen suurimman osan itse. En voi luottaa, että hän tekee sovittua koiran iltapissatusta, koska voi yhtä hyvin olla makoilemassa sängyssä silloin. Ruuanlaittovastuuta en voi jättää hänelle, koska hän ei vaan tee mitään ruokaa silloin, ja riutuu itsekin koko päivän ravinnotta. Normaalisti teen kaikki ruuat, mutta myös laitan ne hänelle lautaselle ja keitän kahvit, voitelen leivän jne.
Välillä hänellä on myös kausia, kun on vuodepotilas eikä pysty osallistumaan arkeen lainkaan koska kokee että on ollut niin rankkaa, että pitää levätä viikkoja.
Koska olen pyörittänyt tätä sirkusta vuosia yksin saamatta lainkaan lomaa, alan olla siinä kunnossa että itkien kysyin mieheltä voisinko minäkin saada joskus lomailla tekemättä mitään niin että hän hoitaisi perheen. Vastasi, että tottakai, hän on reipas ihminen jolta hoituu kyllä arjen pyöritys. Hänelle sopi, että hän vastaisi kaikesta arkityöstä. Tämän viikon olenkin sitten levännyt. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, perhe ei ole syönyt viikon aikana yhtään lämmintä ruokaa, talossa on kylmä, kukaan minua lukuunottamatta ei ole peseytynyt, roskis on sama kuin sunnuntaina. Lapsilta loppuu puhtaat vaatteet, kaupassa ei ole käyty viikkoon. Kysyttäessä ei edes tiedä onko kaapeissa ruokatarpeita. On tosi kärttyisen ja loukkaantuneen oloinen. Mitä ihmettä? Äijä nukkuu kuusi vuotta selvitäkseen yhden viikon minun arjestani, ja tämä on tulos?
Olen tietysti myös huolissani hänestä, eihän tuo ole normaalia mutta kun on mielestään ihan hyvässä kunnossa, aina vaan on joku ulkopuolinen syy miksi on väsynyt. Väh. kerran viikossa on myös kipeäksi tulossa. Ei koe tarvitsevansa apua. Ei ole töissä.
Mitä ihmettä tällaiselle ihmiselle voi tehdä? Hän ei teknisesti pärjäisi itsenäisesti asuen, mutta tuskin kuitenkaan saisi osastohoitopaikkaa. Onko minun velvollisuuteni vaimona hoitaa häntä vaikka hän olisi missä kunnossa? Mikä tällaiseen auttaa? Onko jollain omakohtaista kokemusta siitä, että ajatus kotitöistä lamaannuttaa mutta olet päässyt siitä eroon? Voisiko hän harjoittelemalla tottua kotitöihin? Minä kyllä tavallisesti jaksan tätä arkea pyörittää, mutta on todella ahdistava ajatus että en ihan oikeasti voisi koskaan hellittää ilman että koko perhe kärsii. Alan pian kallistua siihen, että seuraavan kerran kun tulen kipeäksi, pyydän anopin hoitamaan koko perhettä. Siinäpä ihmettelee, miksi poikansa ei terveenä voi hoitaa.
Kommentit (431)
On se vaan saatanan kumma, että tässä maassa tuntuu olevan vain kelvottomia miehiä: ne joko ryyppää, eivät pidä tarpeeksi hauskaa vaimon kanssa tai sitten pitävät liikaakin, on varmaan niitäkin, jotka ovat tylsiä, kun eivät halua ravintolaan syömään ja ottamaan huikkaa, tekevät liikaa töitä tai tekevät liian vähän töitä...ei siis tunnu olevan yhtä ainuttakaan, joka kelpaa suomen naispuoliselle väeställe.
Siinä on yksi niistä syistä, että menin naimisiin ruotsittaren kanssa. Kotikieli on ruotsi, joskus puhutaan ihan harjoituksen vuoksi englantia tai saksaa, ei koskaan suomea. Ja skulle kunna skriva även det här på svenska, men ids inte denna gång.
Vierailija kirjoitti:
Luin vasta aloituksen mutta kuulostaa heti kättelyssä masentuneelta mieheltä. Masennusta voi olla vaikka ei itse sitä tiedostaisikaan.
Mielestäni kirjoittaja, siis aloittaja, kuulostaa tyytymättömältä ja masentuneelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia. Tuo ei ole kenenkään etu - ei edes sen miehen. Lääkäriin pitäisi päästä eikä suostua vain "masennusdiagnoosiin" vaan kyllä isommmasta asiasta on kyse jos on aina ollut tuollainen, että normaalit arjen asiat vievät kaikki voimat.
MIllainen hän on sosiaalisesti - onko hänellä kavereita ja ystäviä vai viekö sosiaaliset ympyrät viimeisetkin voimat.
Kyllä vanhvasti vaikuttaisi, että taustalla voisi olla neuropsykologisia haasteita autisminkirjosta ADHD:n...tai jotain muuta, mutta ei ns. "normaalia". Ehkä voisitte ottaa siivousapua kotiin jotain arjen helpotusta. Mies voisi hyötyöä ADHD-lääkityksestä.
Miten nämä käytännössä toteutetaan nämä vinkit? Jos mies ei kaipaa lääkärin apua niin miten täysivaltainen aikuinen sinne toimitetaan? Ja mistä otetaan siivousapua jos perheessä on maksimissaan yksi palkkatöissä käyvä aikuinen?
Ainakin omassa kunnassa tarjotaan lapsiperheiden kotipalvelua. Tämä kyseinen perhe olisi selvästi kohderyhmää. Myös perhetyötä on tarjolla. Ap.n perhe voisi hyötyä näistä palveluista. Kaiken kaikkiaan ap:n olisi hyvä kertoa avoimesti tilanteesta esim. neuvolassa tai ottaa yhteyttä lapsiperheiden palveluohjaukseen.
Teidän kunta on todellinen harvinaisuus. Käytännössä kuntien perhetyö on varattu ls-perheisiin, ja mitään kunnallista koti- ja siivousapua ei lapsiperheisiin ole ollut tarjolla vuosikymmeniin.
Minä olen kuin miehesi. Olen itse 40 v nainen. En koskaan ole ymmärtänyt, miten ihmiset jaksavat omakotitaloja, lapsiperhearkea ja vielä lemmikkejä vaikka pidänkin eläimistä.
Syön terveellisesti, liikun monipuolisesti ja pidän elämästäni, mutta energiaa ei silti riittäisi "normaaliin" arkeen. Siksi asunkin yksiössä minimalistisesti (helppo siivota), eikä ole lapsia, lemmikkejä, eikä miestä. Työt jaksan tehdä jotenkuten, ja olen siis osa-aikainen. Veriarvot kunnossa, mutta väsyn vaan helposti. Kesällä jaksaa paremmin, kuin talvella, eli kaamosväsymystä ainakin on.
Minkäänlaista ratkaisua en keksi ap:n tilanteeseen. Harmillista tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä masentuneita ja nepsyjä mukamas riittää..? Kuitenkin jaksetaan autoa rassata tarkkaan ja hartaasti.
Sehän on nykyisin muolia , olla adhd , nepsu add, masentunut etc. Sen diagnoosin taakse kun menee , saa käyttäytyä kuin vajaaälynen ,laiskotella, elää toisten verorahoilla jne.
Näitä on nykyisin joka puolella.Kuvottavaa kuunneltavaa.
Siis kuinka uskomattoman yksinkertaista porukkaa täällä on?? Tottakai masentuneena jaksaa tehdä itselle mieleisiä asioita, mutta ei kotitöitä... ei kaikkeen masennukseen liity aina kysyttömyyttå tehdä mitään kuin maata, tai että ei tuntisi mistään mielihyvää. Itsekkin käyn vaativissa töissä enkä todellakaan laita ruokaa tai siivoa
Olipa pitkä viesti. En jaksanut lukea kaikkea, sorry.
Joku terveysongelmahan tuossa on taustalla. Onko mitään diagnoosia olemassa? Ei välttämättä ole kyse mielenterveysongelmista. Kannattaa testauttaa veriarvot. Miehelläkin voi olla anemiaa tai kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka ne naisilla yleisempiä onkin.
Onneksi on rakkautta, siirtää vaikka vuoria. Olisiko mahdollista masennusta hänellä? Voiko olla tahallista kettuilua sinua kohtaa?
Hei , luin hieman hyppien , olen adhd
No Adhd (tai add :lta vaikuttaa) myös kilpirauhasen alitoiminta kuullostaa sopivalta. Nämä verikokeet voi hakea ilman lääkärin lähetettä puhti jne paikoista. Ali (ja yli) tominta todetaan TSH, T3v ja T4v arvoilla. Tämä verikoe ja kudosraudat kannattaa hakea. Myös testosteroini kannattaa mitata, jollei ole liian kallista.
Alitoiminnan oireita: masennus, keskittymisvaikeudet, hiusten oheneminen ja/tai lähtö, univaikeudet, lihominen (voi myös laihtua), jatkuva kylmän tunne, suolan himo, ummetus, libidon menetys (seksi ei kiinnosta)
Ylitoiminnan voi saada stressistä (burn out) ja nämä yli ja alitoiminnan oireet voi mennä ristiin, jotkut lihoo ja ylitoiminnassa yleensä laihtuu. Ylitoiminnassa: hikoilu, laihtuminen, sydämmen ylimääräinen jyskytys (palpitaatio) , vihaisuus, ei pysty oikein saamaan mitään kunnolla aikaiseksi, hiusten lähtö ja oheneminen
Mutta myös täysi burn out voi oireilla ed. mainitusti.
Aloittaisin noilla kilpirauhaskokeilla. Jos TSH on kunnolla koholla (muistaakseni yli 3.6) voi hakea alitoiminta lääkitysen yleiseltä lääkäriltä. Mikäli alitoimintaa ei näy TSH arvoissa, mutta ed. mainittuja oireita on, kannattaa hakeutua Aava lääkärikeskuksen Endokrinologeille, prof. Matti Välimäki on paras.
Olet tehnyt kaiken miehen eteen, jopa voidellut leivät ja sitten ihmettelet kun ei kykene mihinkään? Jos ei ole tutkittu onko vikaa jossain niin ois korkea aika.
jaa-a kirjoitti:
Hei , luin hieman hyppien , olen adhd
No Adhd (tai add :lta vaikuttaa) myös kilpirauhasen alitoiminta kuullostaa sopivalta. Nämä verikokeet voi hakea ilman lääkärin lähetettä puhti jne paikoista. Ali (ja yli) tominta todetaan TSH, T3v ja T4v arvoilla. Tämä verikoe ja kudosraudat kannattaa hakea. Myös testosteroini kannattaa mitata, jollei ole liian kallista.
Alitoiminnan oireita: masennus, keskittymisvaikeudet, hiusten oheneminen ja/tai lähtö, univaikeudet, lihominen (voi myös laihtua), jatkuva kylmän tunne, suolan himo, ummetus, libidon menetys (seksi ei kiinnosta)
Ylitoiminnan voi saada stressistä (burn out) ja nämä yli ja alitoiminnan oireet voi mennä ristiin, jotkut lihoo ja ylitoiminnassa yleensä laihtuu. Ylitoiminnassa: hikoilu, laihtuminen, sydämmen ylimääräinen jyskytys (palpitaatio) , vihaisuus, ei pysty oikein saamaan mitään kunnolla aikaiseksi, hiusten lähtö ja oheneminen
Mutta myös täysi burn out voi oireilla ed. mainitusti.
Aloittaisin noilla kilpirauhaskokeilla. Jos TSH on kunnolla koholla (muistaakseni yli 3.6) voi hakea alitoiminta lääkitysen yleiseltä lääkäriltä. Mikäli alitoimintaa ei näy TSH arvoissa, mutta ed. mainittuja oireita on, kannattaa hakeutua Aava lääkärikeskuksen Endokrinologeille, prof. Matti Välimäki on paras.
Älä nyt viitsi.
Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja pystyn tekemään kotityöt, hoitamaan lapsen yksin ja köymään kokoaikatöissä. On loukkaus kilpirauhassairaita kohtaan våittää, että tuollaisella ilmeisimmin täysi k-pää miehellä olisi kilpirauhassairaus. Mies toimii noin täysin tahallaan ja tietoisesti. Se nälkäviikko oli röyhkeää manipulointia, ihan sama kui narsistit uhkaavat itsemurhalla saadakseen mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta tai adhd:lta.
Itselläni unohtuu pyykit pestä, ruuat laittaa ja pyykin lajittelu on jo ajatuksena raskas.
Minun perusarjessani on työ, lastenhaku, ruuanlaitto, tiskikoneen& pyykkikone-pesut, lasten nukutus/iltatoimet.
Ajatus koiran lenkityksestä, tunnin (!) lumitöistä ja takkapuiden järjestämisestä kuulostaa kyllä kohtuuttomalta lisäksi.
Muuttakaa kerrostaloon ja luopukaa koirasta. Pääsette helpommalla.
t. masentunut adhd-nainen
Koira on perheenjäsen. Ei perheenjäsenistä luovuta idiootin miehen takia!
Ainoa neuvo tähän tilanteeseen on, että miehen TÄYTYY hakeutua lääkäriin. Miellytti tai ei. Ei ole missään tapauksessa normaalia elämää, että puoliso joutuu leivätkin voitelemaan.
Vierailija kirjoitti:
No kukkahattuset tietävät et kyse on narsismista, autismista aspergerista tai muusta kehitysvammasta. Aivan selvät merkit joten voimme tehdä diagnoosin lääkäreiden puolesta.
Mistä sinä tuon keksit? Itse olet eräänlainen kukkahattu, etkö huomaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin miksi ihmeessä passaat miehelle ruuatkin nenän eteen voileipää myöten!?
Jätä edes se hänen itsensä tehtäväksi, tuskin nälkään kupsahtaa.Siksi, koska kyllä kupsahtaa. Jos en laita hänelle ruokaa nenän eteen, niin hän ei syö. Ei vaikka olisi nälkä. Ei jaksa itse laittaa ruokaa lautaselle eikä pidä siitä. Jos en tarjoile hänelle ruokaa, niin mulla on lapsen ja koiran lisäksi hoidettavana ihan oikeasti huonokuntoinen, pyörtyilevä potilas joka on tasan niin kauan syömättä kunnes joko tuon hänelle ruokaa tai vien hänet sairaalaan. Näin on käynyt, on pahimmillaan ollut viikonkin pelkällä kahviravinnolla kun päätin että ei hän voi täyden pottukattilan ääreen kuolla. Lopulta tärisi sängyssä harmaana, paleli ja uikutti että on niin paha olo kun ei täällä ole saanut edes ruokaa moneen päivään ja varmaan on jo puutosoireitakin. Tokeni sitten eteen kannetulla makaronilaatikolla.
AP
Miksi ihmeessä ette ole jo käyneet lääkärissä? Eihän tällainen ole millään tavalla normaalia, vaan miehellä on selkeästi todella pahoja ongelmia. Oli kyse sitten autismista, masennuksesta, add-oireiluista tai burnoutista, tuolle on tehtävä jotain ihan jo miehen itsensäkin vuoksi.
Sama. Jos mies tietoisesti päättää tappaa itsensä täyden perunakattilan eteen ja tokenee vasta, kun vaimo(ke) tuo makaroonilaatikkoa lautasella nenän eteen, niin ei tosiaankaan ole normaali eikä terve mies.
Tunnen useita autisteja, masentuneita, ADHD-tyyppejä ja kroonisesti sairaita, minä itseni mukaanlukien. Kukaan ei jätä tietoisesti syömättä ja uikuta harmaana peiton alla, että "apua apua, tuokaa ruokaa, kuolen!" Itselläni on todella pahoja ruoansulatusongelmia ja ruokailuni ei ole millään mittapuulla normaalia, mutta aina minä jotain saan tungettua naamaani niinä karmeinakin kausina, että pysyn hengissä, vaikka sitten suklaapatukan ja mehua.
Tässä on nyt ap:n miehellä jokin sairaus ja päälle jäänyt äiti hoivaa-marttyyrimoodi.
Kyseessä voi olla myös "ethän eroa"-manipulointi: älä eroa ja jätä minua, kuolen sänkyyni nälkään, jos et ole tuomassa minulle ruokaa lautasella ja se on sitten sinun syysi :(
Jos lähtisi selvittämään, mikä vaivaa, joutusi luopumaan näistä manipuloivista äiti-piika-palveluista, joihin on jo tottunut.
Hoitoonhan jonnekin suljettuun paikkaan tommonen ihminen kuuluisi, jos ei muka saa syötyä itse.
Tämä mies kuulostaa oikeastaan ihan aidolta narsistilta, yksi niitä harvoja oikeita narsistekäja, joista palstalla on ollut kuvauksia. On pysyvä piirre hänessä, ollut jo nuoresta lähtien tuollainen. Loismainen elämäntapa. Pyrkii hyötymään muista. Manipuloi. Uhkailee ja kiristää uhriaan kuolemisella.
Narsisti ei ole siis itseään peilistä ihaileva ja kehuva tyyppi, vaan sellainen on vain itserakas. Narsisti on persoonallisuushäiriöinen, joka manipuloi ja kokee oikeudekseen hyötyä muiden kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan saatanan kumma, että tässä maassa tuntuu olevan vain kelvottomia miehiä: ne joko ryyppää, eivät pidä tarpeeksi hauskaa vaimon kanssa tai sitten pitävät liikaakin, on varmaan niitäkin, jotka ovat tylsiä, kun eivät halua ravintolaan syömään ja ottamaan huikkaa, tekevät liikaa töitä tai tekevät liian vähän töitä...ei siis tunnu olevan yhtä ainuttakaan, joka kelpaa suomen naispuoliselle väeställe.
Siinä on yksi niistä syistä, että menin naimisiin ruotsittaren kanssa. Kotikieli on ruotsi, joskus puhutaan ihan harjoituksen vuoksi englantia tai saksaa, ei koskaan suomea. Ja skulle kunna skriva även det här på svenska, men ids inte denna gång.
Millä tavalla tämä liittyy ap:n aloituksen ongelmaan? Meinaatko, että aloituksessa kuvaillun miehen tulisi kelvata? Koska laiska lapamadon hyödyllisyysasteella oleva mies ei kelpaa suomalaiselle naiselle, menit naimisiin ruotsalaisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tarina on totta niin miksi ihmeessä passaat miehelle ruuatkin nenän eteen voileipää myöten!?
Jätä edes se hänen itsensä tehtäväksi, tuskin nälkään kupsahtaa.Siksi, koska kyllä kupsahtaa. Jos en laita hänelle ruokaa nenän eteen, niin hän ei syö. Ei vaikka olisi nälkä. Ei jaksa itse laittaa ruokaa lautaselle eikä pidä siitä. Jos en tarjoile hänelle ruokaa, niin mulla on lapsen ja koiran lisäksi hoidettavana ihan oikeasti huonokuntoinen, pyörtyilevä potilas joka on tasan niin kauan syömättä kunnes joko tuon hänelle ruokaa tai vien hänet sairaalaan. Näin on käynyt, on pahimmillaan ollut viikonkin pelkällä kahviravinnolla kun päätin että ei hän voi täyden pottukattilan ääreen kuolla. Lopulta tärisi sängyssä harmaana, paleli ja uikutti että on niin paha olo kun ei täällä ole saanut edes ruokaa moneen päivään ja varmaan on jo puutosoireitakin. Tokeni sitten eteen kannetulla makaronilaatikolla.
AP
Miksi ihmeessä ette ole jo käyneet lääkärissä? Eihän tällainen ole millään tavalla normaalia, vaan miehellä on selkeästi todella pahoja ongelmia. Oli kyse sitten autismista, masennuksesta, add-oireiluista tai burnoutista, tuolle on tehtävä jotain ihan jo miehen itsensäkin vuoksi.
Sama. Jos mies tietoisesti päättää tappaa itsensä täyden perunakattilan eteen ja tokenee vasta, kun vaimo(ke) tuo makaroonilaatikkoa lautasella nenän eteen, niin ei tosiaankaan ole normaali eikä terve mies.
Tunnen useita autisteja, masentuneita, ADHD-tyyppejä ja kroonisesti sairaita, minä itseni mukaanlukien. Kukaan ei jätä tietoisesti syömättä ja uikuta harmaana peiton alla, että "apua apua, tuokaa ruokaa, kuolen!" Itselläni on todella pahoja ruoansulatusongelmia ja ruokailuni ei ole millään mittapuulla normaalia, mutta aina minä jotain saan tungettua naamaani niinä karmeinakin kausina, että pysyn hengissä, vaikka sitten suklaapatukan ja mehua.
Tässä on nyt ap:n miehellä jokin sairaus ja päälle jäänyt äiti hoivaa-marttyyrimoodi.
Epäilen, että tuo yksi viesti viikon syömättä olleesta miehestä oli trollausta, eikä tilanne oikeasti ole mennyt niin pitkälle. Mutta eihän tässä kyllä tilanne normaaliltakaan vaikuta. Mietin myös sitä, että jos mies ei kerran ole töissä, niin miten rahapuoli toimii? Jos on työttömänä, luulisi työkkärin patistelevan johonkin kursseille tai puuhastelupajoille - miten selviää niistä tai miten välttää ne? Jos on työkyvyttömyyseläkkeellä, täytyy olla jokin diagnoosi - mikä? Vai elääkö ihan puhtaasti vaimon rahoilla olematta minkään systeemin kirjoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin sairastuneen mieheni. Elämä oli aika tavalla samanlaista, kuin aloittajalla. Minulla ei voimat riittäneet ja osastojakson jälkeen otin eron. Mies joutui tuettuun asumiseen. Elämäni vaikein päätös, mutta olisin romahtanut itsekin, kenties lopullisesti ja se ei ollut vaihtoehto, koska meillä on lapsia.
Ihanaa että naiset hyväksyy sairaan puolison jättämisen.
Siis kun sairaana on mies. Jos mies jättää vaimonsa koska vaimo on huonossa hapessa niin sehän on suurin sika ikinä.
Lapset on etusijalla.
Luin vasta aloituksen mutta kuulostaa heti kättelyssä masentuneelta mieheltä. Masennusta voi olla vaikka ei itse sitä tiedostaisikaan.