Miten työttömät ym.kotona olevat saa aikansa kulumaan?Olen ollut viikon sairaslomalla...

Kyllä mulla kuluis aika kotona ilman työssäkäyntiäkin. Mutta mieluusti käyn töissä koska sit ei tarvitse ajatella rahaa silleen että laskisi joka senttiä. Olin hetken opiskelijana pienillä tuloilla ja ai että se oli ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen olisi hyvä opetella olemaan itsensä kanssa.

Apn kaltaiset on ulkoapäin ohjautuvia eli tarvitsevat jonkun toisen ihmisen sanomaan mitä pitää tehdä. Laitoksissa taitaa yleensä olla tuollaisia mutta näköjään vielä löytyy työpaikkojakin joissa omien aivojen käyttö on kielletty. Nämä sitten eläköityessään masentuvat ja sortuvat päihteisiin, eivät uskalla tai osaa tehdä mitään ilman ohjeita. Tai jatkavat työntekoa vielä vuosia eläkeiän jälkeen, selittävät rahanpuutteella vaikka tosiasiassa pelottaa elää omaa elämää.

No viikon saikusta menee puolet nukkumalla - mulla on ainakin sen verran stressiä töistä että väsyttää. Sama loman alkaessa, eka viikko menee melkein vaan levätessä, kun ei tarvitse tehdä mitään. Sille viikolle en koskaan suunnittele mitään.

Olin 1,5 vuotta työttömänä n. 6 vuotta sitten ja aika kului ihan siivillä; takana silloin 15 vuoden työputki. Oli kaikenlaista tekemistä työnhaun lisäksi. Ehti lenkkeilemään luontoon, uimaan, lukemaan kirjoja, tekemään käsitöitä, tekemään suursiivouksen kaappeihin ja koko kotiin, hoitamaan vanhoja vanhempia ja tekemään vapaaehtoistyötä hyväntekeväisyysjärjestössä sekä opiskelemaan ja silti ehti ihan vaan olemaan rauhassa. Tuon kokemuksen perusteella luulen kyllä viihtyväni eläkkeellä - kun sinne joskus ehkä pääsen...

Tunnit tahtoo loppua vaikka olen ollut työttömänä jo 5vuotta. Kotitöitä on aina rästissä kun ei kerkeä /jaksa. Päivittäin autan leskeksi jääneitä naapureita 1-2 tuntia joka päivä. Kohta lähden taas kevään parhailla keleillä tekemään meidän perheelle ja anopille polttopuut metsästä. Koska molemmilla puu lämmitys niin puuhommissa menee viikkoja kun hentona naisena en jaksa tehdä pitkää päivää moottorisahan kanssa. Anoppi tarvii viikoittain apua laskujen maksussa, lumitöissä, ruohon leikkuussa jne. Omien teinien ja miehen kanssa menee illat.

Nautin tietokonepeleistä. Palapelejä voisin tehdä päivittäin jos olisi aikaa. Kirjoja on mukava lukea. Syksyisin marjastus on kivaa. Pihahommia riittää koko kesäksi. Joskus teen huvikseni jollekin tutulle jonkun pienen työhommiin. Valitettavasti pienillä yrityksillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta työllistää minua pidemmäksi aikaa.

Tekemistä riittää. Tunnen huonoa omatuntoa välillä siitä että elän työttömyyskorvauksella mutta toisaalta tuen montaa vanhusta ja yhtä mielenterveyskuntoutujaa päivittäin. Eli yhteiskunta säästää kun nämä ihmiset eivät tarvi niin paljoa tukea ja apua yhteiskunnan maksamana. Ja toki haen töitä mutta olen jo aikalailla luovuttanut sen takia että kukaan ei halua palkata rumaa 60v naista. Eli haen mutta en usko työllistyväni.

Mä olin yhdessä välissä työttämänä muutaman kuukauden. Ajan sain ihan helposti kulumaan, kun oli kesä ja alkusyksy. Kesällä olin kotona lasten kanssa, syksyllä toinen meni sitten kouluun ja toinen oli parina päivänä viikossa päiväkodissa, niin että saatiin pidettyä paikka vanhassa ryhmässä. Niinä päivinä kun lapsi oli hoidossa tein urakalla kotitöitä, niin että muina päivinä sain sitten viettää rauhassa aikaa kotona olleen lapsen kanssa. Saatoin myös ekaluokkalaisen pyörällä kouluun ja menin vastaan iltapäiväkerhon jälkeen. Toki mun tilanne oli silleen erilainen, että mä tiesin että mulla alkaa työt taas jonkin ajan päästä ja otin työttömyyden vähän loman kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Halveksun työtävieroksujia. Niitä näyttää tässäkin ketjussa riittävän

No mitä sen työttömän pitäisi tehdä kun töitä ei saa?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla hyvä herätys sulle, jos elämän sisältö on työkavereissa ja työpaikassa. Siis herätys pohtia sitä, mitä oikeasti elämästäsi haluat.

On hyvä, että sulla on tää missä viihdyt. Mutta kai tiedät, että työnantajallesi olet loppujen lopuksi vain yksi resurssi, jonka voi korvata?

Toivottavasti löydät jotain, mikä pitää pystyssä ja järjissään silloinkin kun firma myydään ulkomaille ja suomalainen työpiste tehostetaan ja ajetaan alas. Tai mitä muuta sitä nyt maailmalla sattuu. Kaatuu niitä valtamerilaivojakin.

Tämä on niin totta. Eikä sitä firmaa tarvi edes myydä, riittää iso organisaatiomuutos. Itsellä pari työpaikkaa, ns. "varmoja eläkepaikkoja", tekivät juuri tämän. Ihmiset ihania ja viihdyin todella. Työt olisivat jatkuneet molemmilla kerroilla, mutta työn tekemisen paikkakunta muuttunut jopa toiselle puolelle Suomea. Kummallekin oli sanottava ei kiitos. Jälkiviisaana tiedän, että nyt olisin toisessa ulkoistuksen takia ihan jossain muussa firmassa töissä ja tekemässä jotain mitä en halunnut loppuikääni tehdä.

Onneksi mulla on muutakin elämää kuin työ ja uusia töitä toistaiseksi löytynyt samantien.

Sairaana tilanne on eri kun et sen takia kykene kaikkeen mitä haluaisit, mutta kannattaa rauhassa parannella itsensä, silloin pääsee nopeammin sinne töihinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen olisi hyvä opetella olemaan itsensä kanssa.

Pointsit tälle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen olisi hyvä opetella olemaan itsensä kanssa.

Apn kaltaiset on ulkoapäin ohjautuvia eli tarvitsevat jonkun toisen ihmisen sanomaan mitä pitää tehdä. Laitoksissa taitaa yleensä olla tuollaisia mutta näköjään vielä löytyy työpaikkojakin joissa omien aivojen käyttö on kielletty. Nämä sitten eläköityessään masentuvat ja sortuvat päihteisiin, eivät uskalla tai osaa tehdä mitään ilman ohjeita. Tai jatkavat työntekoa vielä vuosia eläkeiän jälkeen, selittävät rahanpuutteella vaikka tosiasiassa pelottaa elää omaa elämää.

Lässynlässynlää....

Miten tämä sama keskustelu on täällä koko ajan?

Ap, sinun tyhjä pääsi on sinun tyhjä pääsi. Sinunlaisesi reppanat ovat säälittäviä joutuessaan työkyvyttömiksi tai eläkkeelle ja äärimmäisen huonoa seuraa muutenkin, koska sitovat ihmisarvonsa käytännössä työnantajaan eivätkä käsitä sitä, että ihmiset aina ja kaikkina aikoina tekevät sekä työtä että viihdyttävät itseään eri tavoin.

Aivan turha on yksitotiselle ihmiselle selittää, miten ihmeessä TYÖTÖN VOI TEHDÄ TYÖTÄ. En edes aloita. En myöskään ala tähän listaamaan, mitä kaikkea tekemistä maailmassa on, koska täytyy kyllä olla yksinkertainen, jos ei aikuisikään mennessä ole tajunnut, mistä pitää ja miten koostaa päivänsä.

Samoin seuraa löytää kyllä. Minulla on ollut elämässäni liuta työkavereita ja ihan kivoja ovat olleet. Ystävät ovat sitten erikseen. Lisäksi on perhe ja oikein hyvää on elämä ollut.

Olisi muuten syytä kokonaan luopua sanasta työtön, koska kukaan ei sitä ihmisenä ole vaan aivan muuta.

Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva monisairas, mutta on minullakin hyviä päiviä. Silloin kirjoitan runoja ja lauluja, käyn vesijumpassa ja vesijuoksemassa ja lenkkeilen, neulon ja lisäksi teen vapaaehtoistyötä. Lisäksi tapaan ystäviäni. Joskus tuntuu että ihan kiire on. Jos olen sairauksieni takia kotosalla, lepäilen katselen suoratoistopalveluista sarjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en ole sairauslomalla muuta kuin silloin, kun olen oikeasti sairas. Silloin lähinnä nukun. Ihmetyttää, miten olet saanut viikon saikun vaikka olet ihan toimintakykyinen ja pirteä.

Ja sehän ei sinulle,kotkalle,kuulu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kalastele4n ja reissaan. Teen ruokaa ja välillä käyn kuppiloissa, keikoilla ym. Onhan tuota vaikka mitä.

M39 työkyvyttömyyseläkkeellä

Miten voi epäonnistua elämässä noin pahasti että jo tuossa iässä on eläkkeellä. Vai onko kenties ihan äidinmaidosta perittyä?

Olipahan rumasti sanottu!

Häpeä,sinä ilkeä ihminen!

Itse heräsin n. klo 4 ja aloin juomaan olutta, tässä nyt tissutellaan. Siinä sivussa valmistellaan illan saunakarnevaaleja ja viritellään takkahuoneeseen grilli valmiiksi. Puolilta päiviltä isolle kirkolle lounaalle ja parille bisselle. Sitten Alkon kautta saunan lämmitykseen ja odotellaan "työläisten" saapumista n. klo 17-18. Viimeiset lähtee joskus sunnuntai-ip. Alkuviikon voikin sitten lepäillä ja valmistautua tulevaan vloppuun. Tällasella kuviolla tässä nyt menty useampi vuosi eikä ole aika pitkäksi todellakaan käyny.

Aamu meni siinä, että sai 4 lapsen aamutoimet tehtyä ja lapset kouluun. Nyt söin itse aamupalan ja hengähdän hetken. Sitten kirjastoon ja kauppaan. Sitten tuleekin jo ensimmäinen lapsi koulusta. Lasten kanssa tulee vietettyä paljon aikaa yhdessä puuhastellen. Nautin omasta ajastani päivisin kun lapset ovat koulussa, sillä totaali yksinhuoltajalle nämä ovat ainoata omaa aikaani. Olen ollut puolisen vuotta työttömänä, ihan aktiivisesti en ole töitä hakenut, sillä pieni breikki tekee nyt hyvää. Keskityn nyt omaan hyvinvointiin, jaksamiseen ja hemmotteluun. Aikani saan erittäin hyvin kulumaan, sillä tämä on harvinaista herkkua, että saan omaa aikaa ilman lapsia ja ilman työtä. Sosiaalista elämää minulla on ystävistä joten ihan yksin en ole. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä nyt meni taas tunteisiin!en ole sinkku ja harrastan kaikenlaista,mutta tarvitsen ja haluan rutiineja.Ne tuo arkeen rytmiä.Kyllä vapaat ja lomat tuntuu ihan erinlaisilta kun käy töissä,kuin että olisi aina kotona.Tietenkään kaikki ei voi siihen vaikuttaa ja silloin on jtn keksittävä.

Ehkä itse alkaisin opiskella jotain.

T.ap

Lähinnä ihmetyttää miten aikuinen ihminen ei keksi itselleen tekemistä ja on niin riippuvainen vielä muista. Eläkkeellä et tule pärjäämään jos et opettele nauttimaan omasta ajasta ja keksi tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ihmiset makaa kotona toimettomina kaikenlaisilla työkyvyttömyyseläkkeillä ja saikuilla ja sitten ihmetellään miksi suomen talous on kuralla

Ennen oli hävettävää nuoren maata kotona. Piti olla opiskelupaikka tai työpaikka, eikä tullut kuuloonkaan jäädä kotiin. Hetken aikaa saattoi olla työttömänä jos ei heti päässyt sinne mihinkä pyrki. Opiskeluaikanakin tienattiin jollain muutaman tunnin siivoustyöllä. Siitä sai kuntoilua josta vähän maksettiin. 

En tajua kuinka nuoret pystyy makaamaan kotona pääasiallisesti ja ikääntyneillä se on vähän eri juttu jo, ja luonnollistakin hellittää. 

60+ saan aikani kulumaan kotona mainiosti. Kotitöitä, leipomista, käsitöitä, lukemista, leffoja, kesällä pihatöitä yms. halpojen harrastusten parissa. 

Kyllä siinä ottaa aikaa, ennen, kuin hektisen työelämän kahleet murtuvat ja tajuaa, "miten typerää työssä käynti on".

Nyt voi elää täyttä elämää, olla vapaa kaikesta. Ahdistaa ajatuskin 5 viikon kesä lomasta, kun arki on nyt lomaa.

Aika kuluu kuin siivillä uusien rutiinien parissa ja välillä voi piristää elämää lähtemällä lomalta lomalle.

Nyt 12 vuotta poissa työmarkkinoilta...

Elän muutenkin tosi erakosti ja nautin yksinäisyydstä, joten aika kuluu. Joskus vain olen ja joskus on tehtävääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halveksun työtävieroksujia. Niitä näyttää tässäkin ketjussa riittävän

No mitä sen työttömän pitäisi tehdä kun töitä ei saa?

Mikä sulla on ongelmana kun et saa töitä? Liian suuret odotukset ja vaatimukset vai liian huono koulutus tai vähäiset työkokemukset?

Mun ulkomaalainen vävyni halusi töitä ja teki jossain vaiheessa 3 eri työtä, muutama tunti yhdessä ja muutama toisessa. Työpäivä saattoi venyä 13 tuntiin matkoineen mutta sitkeästi sinnitteli. Surkea palkka ja hommia joita useimmat halveksivat: siivoajana ja tiskarina. 

Meni vuosi ja hänelle tarjottiin 3 fine-dining ravintolasta vakihommia keittiön ja salin puolelta, oli vuoden mittaan onnistunut näyttämään kykynsä ja pätevyytensä. Nyt on pidetty työntekijä, kohtuupalkalla ja haaveilee sommelierin koulutuksesta.