Miten vastaisit, jos sinuun ottaa yhteyttä joku henkilö menneisyydestä

En tiedä, mitä vastaisin, mutta tiedän, mitä ajattelisin. Että henkilö ei tiedä ihmismielestä pätkääkään.

Riippuu kuka se on. Jos se on yksi stalkkereistani, en vastaisi yhtään mitään. Jos se on jompikumpi ex-poikaystävistäni, toki kuuntelisin ja käyttäytyisin ystävällisesti. Ja ilmoittaisin, että olen naimisissa.

Nauraisin katketakseni ja käskisin suksia kuuseen 🤣

Onpa ylimielisiä vastauksia. Mitä jos yhteydenottoja olisikin hän, joka kosketti sinua syvästi ja jota kohtaan sinullakin jäi tunteita ja jotakin kesken? Varsinkin, jos hän lähettäisi ihan asiallisen viestin eikä vuodattaisi outoja rakkauden tunnustuksia. Jos se olisikin hän, johon itsekin olisit halunnut ottaa vielä kerran yhteyttä ja puhua asiat selviksi.

Minulla on kolme henkilöä, joiden yhteydenotosta ilahtuisin, kaksi miestä ja yksi nainen. Yksi heistä on lapsuuden ystäväni.

Ajattelisin, että hän on kehittymätön ja ehkä hänellä jotain ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ylimielisiä vastauksia. Mitä jos yhteydenottoja olisikin hän, joka kosketti sinua syvästi ja jota kohtaan sinullakin jäi tunteita ja jotakin kesken? Varsinkin, jos hän lähettäisi ihan asiallisen viestin eikä vuodattaisi outoja rakkauden tunnustuksia. Jos se olisikin hän, johon itsekin olisit halunnut ottaa vielä kerran yhteyttä ja puhua asiat selviksi.

Minulla on kolme henkilöä, joiden yhteydenotosta ilahtuisin, kaksi miestä ja yksi nainen. Yksi heistä on lapsuuden ystäväni.

Ymmärrän näkemyksesi, koska sinulla on menneisyydessä heitä joiden kanssa tahtoisit selvittää asiat ja joiden kanssa jotakin on jäänyt kesken. Minulla taasen ei ole vuosien takaiseen haikailemisia. Toisaalta en laittaisi vastaan esimerkiksi exien kanssa kuulumisten vaihtamista, mutten toisaalta myöskään haikaile vuosien takaisia rakkauksia, koska ne tunteet ja tapahtumat on jo käsitelty. Olen oppinut sen mitä tuolloisilla suhteilla ja niiden päättymisellä oli opetettavana enkä enää suostu samaan tai tyytymään rakkaudessa.

Vähän yllättävää, että kaipausketjuissa on tuhansia kaipaavia kommentteja, mutta täällä on näin kylmiä kommentteja🤔

Kyllä mulla on menneisyydessä ihmisiä, joiden kanssa asiat eivät ola syystä tai toisesta voineet edetä ja tunteita on varmasti ollut. En ajattele ollenkaan niin musta-valkoisesti, että niiden tunnustaminen olisi jotenkin omituista, pelottavaa kylläkin. Ja toisaalta aina sanotaan, että jos jotain on jäänyt elämässä katumaan, niin sitä, että ei tullut kertoneeksi tunteistaan. Eli oikeastaan minusta se on vaan pelkästään hyvä juttu, jos nyt uskaltaa.

Vastaus riippuisi sitten henkilöstä ja mun elämäntilanteesta tietenkin.

Onhan näitä, kaksin kappalein.

Aluksi yllätyin todenteolla. Mutta koska kaikilla on omat kuvionsa, ajatellaan vaan toisiamme lämmöllä :)

Menneisyydessäni ei ole yhtään sellaista henkilöä kehen vaihtaisin nykyisen mieheni. Joten sanoisin ei kiitos ja yritä päästä eteenpäin elämässäsi.

Mitä nyt tuohon voisi vastata, muuta kuin "kiitos ei"? Vaikka joku olisikin ajatellut minua vuosikaudet, on kai päivänselvää, että hän on ihastunut siihen kuvitelmaan minusta, ei minuun.

Vaikka olisinkin vapaa, olisi aika iso kynnys aloittaa tapailua, sen verran friikkiä tuo olisi.

Minulle soitti mies menneisyydestä, noin kymmenen vuoden takaa. Olisi kovasti halunnut tavata ja kertoi kuinka oli minua kaivannut kaikki nämä vuodet. Olimme aikoinaan eronneet sen verran huonoissa väleissä, että en uskonut sanaakaan. Todennäköisesti joku nainen oli heittänyt hänet pihalle ja mies oli ilman asuntoa. Mietin vain kuinka mones olin, jolle hän soitti. Ei tullut kauppoja.

Minulle tavallaan kävi noin.

Olemme tunteneet 10-vuotiaista, toisaalta olemme jollain tavalla olleet toistemme elämässä aina. Välillä toki pitkiä pätkiä eri puolilla maailmaa elämän vietävänä.

Koskaan ei välillämme tapahtunut mitään mutta joku tunne siinä aina oli.

Kun molemmat olimme eronneet vuosia aiemmin, me kaksi törmäsimme ja aloimme jutella. Molemmat muisti ja tunnisti sen yhteyden ja nyt olemme yhdessä. En olisi voinut parempaa puolisoa löytää, kukaan ei tunne minua niinkuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Vähän yllättävää, että kaipausketjuissa on tuhansia kaipaavia kommentteja, mutta täällä on näin kylmiä kommentteja🤔

Kaipausketju on fantasiaketju. Tämän ketjun aihe on miten toimisit irl.

Olen huomannut, että etenkin ihastumisvaiheessa ihmiset kehittävät jonkun ideaalin, joka ei ihan vastaa todellisuutta. Menneiden kultareunaisissa haikailussa on kyse vähän samasta asiasta. Romantiikka on ihanaa eskapismia, mutta se on pelkkiä pilvilinnoja ilman konkretiaa ja arjen rosoa.

Olen muutamaa menneisyyden ihmistä ajatellut myöhemmin. Ajankohta oli väärä, olin liian kehittymätön, enkä osannut arvostaa sitä mitä heillä olisi ollut elämääni tarjota.

Minun tieni on tämä, jonka olen kulkenut. Kaikkea hyvää kaikille. Rakkaus on universaalia ja säilön teistäkin kauniita ajatuksia, mutta voin katsoa vain eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ylimielisiä vastauksia. Mitä jos yhteydenottoja olisikin hän, joka kosketti sinua syvästi ja jota kohtaan sinullakin jäi tunteita ja jotakin kesken? Varsinkin, jos hän lähettäisi ihan asiallisen viestin eikä vuodattaisi outoja rakkauden tunnustuksia. Jos se olisikin hän, johon itsekin olisit halunnut ottaa vielä kerran yhteyttä ja puhua asiat selviksi.

Minulla on kolme henkilöä, joiden yhteydenotosta ilahtuisin, kaksi miestä ja yksi nainen. Yksi heistä on lapsuuden ystäväni.

Kyse ei ollut pelkästään yhteydenotosta, vaan tuollaisesta vuosien (yksipuolisen) rakkauden tunnustamisesta. Minullakin on menneisyydessä lähinnä ihmisiä, joiden yhteydenottoon suhtautuisin vähintäänkin neutraalisti. Mutta tuollainen vuosien ihastuksen tunnustaminen on lähinnä creepy. Ensimmäinen kysymys on, miksi ei ole toiminut näiden vuosien aikana Toinen on, miten voi olla ihastunut, jos ei enää edes tunne koko ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Minulle soitti mies menneisyydestä, noin kymmenen vuoden takaa. Olisi kovasti halunnut tavata ja kertoi kuinka oli minua kaivannut kaikki nämä vuodet. Olimme aikoinaan eronneet sen verran huonoissa väleissä, että en uskonut sanaakaan. Todennäköisesti joku nainen oli heittänyt hänet pihalle ja mies oli ilman asuntoa. Mietin vain kuinka mones olin, jolle hän soitti. Ei tullut kauppoja.

Ilman asuntoa? Otatko yhdestä puhelusta miehen luoksesi asumaan?

Riippuu täysin ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tuntuu nyt +40 tulevan ihan solkenaan. Olisiko avioelämä alkanut kyllästyttämään?

Jos joku lähettäisi kuvatunlaisen rakkaudentunnustuksen minulle, naimisissa olevalle naiselle, hän osoittaisi  jo siinä kyseenalaista arvostelukykyä. Asian imartelevuus jäisi sen, ja koko tilanteen omituisuuden, varjoon. 

Varsinaisista existäni ensimmäisen osalta tällainen viesti olisi vastenmielinen tyyliin 'creepy', toisen osalta yllättävä mutta melko neutraali, ja kolmannen osalta se olisi vain uudella tavalla naamioitu yritys päästä purkamaan hänen kateuttaan ja kaunaansa.  Muissakaan nuoruuden virityksissäni ei ole sellaista tyyppiä, jonka rakkaudentunnustuksesta nyt ilahtuisin; ei heissä välttämättä mitään vikaa ollut, mutta minä sain jo sen parhaan miehen :).