Yli 40 vuotiaille kysymys: Missä iässä sulla on ollut kiireisimmät "ruuhkavuodet"?
Nuoremmatkin saa toki vastata, jos siltä tuntuu, että kiireisimmät vuodet on jo ohi.
Mikä teki eniten kiirettä? Ja millainen elämäntilanteesi yleisesti ottaen oli?
Kommentit (25)
No olen lähellä viittäkymmentä ja mulla on pieniä lapsia ja teinejä. Olen tehnyt lapset kahdessa erässä. Lisäksi vaativa työ. Sanoisin että nyt on melko ruuhkaisaa.
En enää muista ja osaa sanoa, koska kaikki on ollut niin pitkään sumuista. N43.
M53, ei ole vielä ollut ruuhkavuosia, koska yksi kantavia ajatuksiani on aina ollut
"kiire on vain ajankäytön organisoimattomuutta".
38-48. Kolme pk-tai kouluikäistä paljon harrastavaa lasta ja parit omaishoidettavat ja sitten hautajaiset/ pesänselvitykset. Työpaikkaakin vaihdoin tuona aikana kahdesti.
N. 35-45, kun oli alkuun omat opinnot työn ohessa ja esikoululainen / alakoululainen, sitten lapsen ja omien harrastusten ja miehen menojen sumpliminen. Sitten helpotti, kun lapsi oli lukiossa ja pystyi kulkemaan itsenäisesti treeneihin (ei liittynyt ikään, vaan siihen, että treeneihin oli kerrankin lyhyt matka).
Ja sitten tulikin avioero ja kohta lapsi muuttikin pois, joten nyt on rauhallista itsekseni.
-47v
Ei ole ollut, kun lapset oli pieniä olin kotona heidän kanssa. Sen jälkeen hyvin yhdistyi työ ja lasten harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut. T. vela
Velalla ei ole ollut edes hoidettavia vanhempia?
53 v, kun oli kokopäivätyö, vielä lapsi kotona, koira ja lisäksi vanhemmat alkoivat tarvita päivittäin apua paljon, joinain päivinä tuntikausia.
Ehkä joskus 23-vuotiaana, kun opiskelin ja kävin töissä samaan aikaan.
28-34. Mies sairastui vakavasti ja tahin pikkukoululaisen, kaikkien kodin töiden, keskeneräisten remonttien ja oman vuorotyöni kanssa. Nyt on kaikki hyvin, kaikilla.
37-40v. Päiväkotivuodet oli ehdottomasti niit ruuhkavuosia. Nyt eskarilaisenkin kanssa on helpompaa. Toki onhan tässä välissä ollut esim korona, joka muutti työkuvioita tosi paljon. Nyt etätöiden kanssa työelämä on paljon joustavampaa, ei ollut tälläistä silloin kun lapsi aloitti päiväkodin.
En tiedä onko niitä edes ollut. Lapsia ei ole eikä tule ja vanhemmatkin kuolivat ennenaikaisesti.
t. 41v
Täällä vastailee näköjään ihmisiä, jotka eivät ole vielä joutuneet vastuuseen huonokuntoisista ja ehkä myös dementoituneista vanhemmista, joiden luona pitää käydä päivittäin auttamassa lääkkeitä, ruokaa, vessaan ja ulkoilemaan ja seuraneidiksi.
30-40 v, kun lapset olivat pieniä. Raskaat vuodet jatkuivat noin 46 v saakka, kun jäin yksin lasten kanssa. Nyt tosi helppoa, kun ikää on 52 v.
Ei ole vielä tullut ruuhkavuosia eteen. Lapset nyt 12 ja 15. Lapsilla vain kolme kertaa viikossa harrastuksia ja mies tekee etätöitä, joten harrastuskuskaukset on hänen vastuulla. Omat vanhemmat hyvässä kunnossa ja pärjäävät itse.
Kun lapset olivat nuorempia työmatka oli meillä molemmilla vanhenmilla 10 min suunta, joka helpotti arkea paljon.
18-25 vuotiaana kun kävin yhtä aikaa töissä ja opiskelin. Ei ollut edes lomia kun ne oli pakko käydä töissä. Sen jälkeen on ollut yhtä juhlaa.
Vela 43v
Koko ajan lasten syntymän jälkeen. Kaksi tukea tarvitsevaa lasta, dementoituneet ja tukea tarvitsevat vanhemmat ja yksi sekopää sukulainen, joka sotkee kaikkien asiat. Ja työ ja koti hoidettavana myös. Kirjaimellisesti ottaen juoksemalla hoidan niin arjet kuin pyhät.
Ei ole ollut. Jälkeen ajateltuna kotiäitiyden jälkeen aloitetut opinnot ja kolmen lapsen päivähoitoon vienti oli vähän säpinää, mutta kuului elämään eikä se mitään rankkaa ollut. Nyt nuorin lapsi jo 17v. Tasaista oikeastaan ollut aina.