Yli 40 vuotiaille kysymys: Missä iässä sulla on ollut kiireisimmät "ruuhkavuodet"?

Olen nyt 44 vuotta. Ruuhkaisimmat ajat olivat ehkä silloin, kun lapset olivat päiväkoti-iässä ja ei vielä ollut etätyömahdollisuutta eli 5-10 vuotta sitten. Kyllä se vaan kummasti helpottaa, kun lapset ovat kasvaneet isommiksi. Vanhempani ovat vielä onneksi suhteellisen hyvässä kondiksessa.

Vastaan serkkuni puolesta. Hän ole alle nelikymppinen, kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Kävi töissä ja teki jatko-opintoja. Hänen isänsä sairastui nopeasti etenevään muistisairauteen ja siinä tuli muitakin sairauksia lisäksi. Serkku seilasi päiväkodin, työpaikan, vanhempiensa kodin ja sairaalan välillä. En tajua, miten hän kesti sen parin vuoden jakson.

Olisi kiva kuulla, miten "kiire on vain ajankäytön organisointia" -mies olisi tuon hoitanut paremmin.

Juuri nyt.

Lapset ovat kouluiässä ja harrastavat aktiivisesti.

Vie todella paljon aikaa ja kaistaa olla aktiivisesti harrastavan lapsen vanhempi.

Lapsen harrastuksen myötä koko yhteisö tulee mukana, ja ainakin meillä harrastukset vaativat myös vanhemmilta paljon aikaa, omistautumista ja tietysti myös niitä kuskauksia ja rahaa. Usein on niin, että lapsen harrastuksen myötä myös sinulla on uusi harrastus, halusit tai et.

Päiväkoti-ikä oli tähän verrattuna erittäin leppoisaa ja helppoa. Helpompaa elämänvaihetta lasten kasvatuksessa saa hakea.

Pienet lapset, pienet murheet - isot lapset, isot murheet.

44v

51 ja 2025. Yhtä helvettiä alusta loppuun. En toivo kenellekään tälläistä. 

Vielä ei ole tullut ruuhkavuosia vastaan, olen 75 v.

Asia oli jo tiedossa, että omista jutuista joutuu karsimaan, kun lapsia hankkii ja kiirettäkin voi pukata.

Mutta ikävuosina 28-40 tapahtui melko paljon. Lapsista kaksi nuorinta syntyi, viisi muuttoa kolmella paikkakunnalla, lasten päiväkotien ja koulujen aloitukset. Vanhimmalla lapsella kolmannella luokalla kolmas koulu kolmannella paikkakunnalla, kahden lapsille tärkeiden isovanhempien kuolemat alle vuoden välein. Määräaikaiset työpaikat aina vuodeksi kerrallaan, tosin lopulta sain vakipaikan, puolison yrittäjyys, mutta kaikki on normielämää.

VaahtoVasara kirjoitti:

M53, ei ole vielä ollut ruuhkavuosia, koska yksi kantavia ajatuksiani on aina ollut

"kiire on vain ajankäytön organisoimattomuutta".

                  Entä kun  aitataulutetua tehtävää on ollut niin PALJON ettei sitä ole  pysynyt  mitenkään organisoimaan ? 

            Näin oli itsellä. tein täysillä   klo 6 -21 ja hyvä että sai kaikki tehtyä

Noin 38 vuotiaana. Nuorin kolmesta lapsesta meni silloin päiväkotiin (3 vuotiaana eli myöhemmin kuin sisarukset) ja kaksi muuta oli alakoulussa. Molemmat vanhemmat vuorotyössä, niin olihan siinä aikataulutusta.

Tuosta on jo useampi vuosi aikaa.  Tsemppiä kaikille, erityisesti päiväkoti-ikäisten vanhemmille!

32 - 38v

Piti aina "treenata" töiden jälkeen ja olla hyvässä kunnossa. Samaan aikaan pyörittää lapsiperhearkea......

30-40 vuotiaana, kun lapset oli päiväkoti-ikäisiä ja/tai  alakoululaisia ja opiskelin työn ohessa.

Olen jättänyt pariutumatta ja lisääntymättä, joten elämäntilanne ei ole sinänsä pakottanut ruuhkavuosiin. Mutta tuli tuossa ikävuosina 30-40 oltua vähän liian kunnianhimoinen ja suorastaan työnarkomaani, joten meni 16-tuntisia työpäiviä tehden, muutaman tunnin unilla arkisin  ja energiajuomaa ja iltaisin alkoholiakin stressilääkkeeksi kitaten. Eli aiheutin itse itselleni ruuhkavuodet. Loppuunpalaminen josta seurasi lähes puolen vuoden saikku pakotti rauhoittumaan.

Kuulostaa ketjukolarilta. 

21-25v kun opiskelin ja kävin kaikki vapaapäivät töissä. Välillä oli kuukausien putkia ettei ollut yhtä ainoaa vapaapäivää. Työelämässä (toimistotyö, joskus työmatkoja) vapaa aikaa on aina ollut siihen verrattuna ruhtinaallisesti.

Vela 46v, ei hoidettavia sukulaisiakaan

Ps. Näitä juttuja kun lukee niin osaa kyllä olla todella kiitollinen omista elämänvalinnoistaan! Kai tuota pakolla jaksaa jos on itsensä noihin tilanteisiin laittanut, mutta kuulostaa aivan kauhealta!

Eikö tuo kysymys kannattaisi osoittaa yli 70-vuotiaille

Vierailija kirjoitti:

VaahtoVasara kirjoitti:

M53, ei ole vielä ollut ruuhkavuosia, koska yksi kantavia ajatuksiani on aina ollut

"kiire on vain ajankäytön organisoimattomuutta".

 

                  Entä kun  aitataulutetua tehtävää on ollut niin PALJON ettei sitä ole  pysynyt  mitenkään organisoimaan ? 

            Näin oli itsellä. tein täysillä   klo 6 -21 ja hyvä että sai kaikki tehtyä

Vähennä tehtäviä. Ei tietenkään kukaan kaikkea mahdollista voi tehdä, silloin karsitaan määrää. 

Oon saanut neljä lastani kahdessa erässä, vanhimmat ovat jo yli parikymppisiä, sitten on alakouluikäinen ja eskari. Kyllä raskaimmat vuodet ovat olleet pikkkulapsivuodet ja tarhavuodet heti niiden perään. Lasten kanssa helpottaa merkittävästi kun koulu alkaa ja varsinkin sitten, kun ovat sellaisia 3-luokkalaisia. 5-luokkalainen voi olla jo joskus koko päivän yksin kotona ja 13 v voi olla jopa yön yksin. 

Vaikka aika raskasta onkin olllut, niin sitten kun nuori muuttaa pois kotoa, on se aika kriisin paikka. Monesti mietin, että kyllä lapsettomat säästyy todella paljolta, mutta menettävät sitäkin enemmän. Pikkulapsiperheen äitinä olemista ei pysty kuvittelemaan, ennen kuin osuu omalle kohdalle ja olet siinä suossa nenää myöten :) 

Nimim. Koko ajan helpompaan suuntaan...

32-44 v. Tähän mahtuu päiväkotiajat, avioero ja yksinhuoltajuus, lasten harrastukset jne. Nyt ei ole ruuhkaa kuin töihin mennessä. N49

En ole sellaista kokenut koskaan. Vaikka kolmen 8-12v lapsen isä. Normaalia arkea on ollut herättää lapset aamulla 5:30 ja viiden minuutin päästä olla jo matkalla kohti päiväkotia ja itse töihin kuudeksi. Hakea hoidosta, laittaa ruokaa. Niitä perus askareita. Ei minulla ole ollut yli kymmeneen vuoteen kertaakaan aikaa lähteä yksin ulos, mutta en silti koe että olisi ruuhkavuodet. Oikein kivaa ja normaalia elämää. Ap

48 v lapseton, kaksi- ja kolmikymppisenä oli kiireisintä, nyt on iän ja terveyden takia vauhti reippaasti hidastunut. Mutta en kyllä voi todellakaan puhua mistään ruuhkavuosista missään vaiheessa omalla kohdalla.

Hämmästyttää miten ihmiset onnistuvat olemaan kokoaikatöissä, hankkimaan perheen ja parhaassa tapauksessa hoitamaan vielä vanhemmatkin, sekä taloyhtiön kokoukset ja ehkä vielä kiinnostumaan politiikastakin. Mulle ihan uskomatonta, olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun tai joutunut suljetulle paljon vähemmästäkin.

Ei olla siinäkään ihmiset samalla viivalla. Olkaa te kiitollisia että selviätte ruuhkavuosistanne, minä oon kiitollinen siitä että saan elää täällä minäkin, vaikka en tuohon pysty. 

Vierailija kirjoitti:

On alkanut olla ruuhkaista. N44. Vuoden sisään siirtyminen osa-aikaisista vakituiseen työhön, kaksi muuttoa, omakotitalon ostaminen, häät, ensimmäinen lapsi tulossa, kumpikin vanhemmista sairastaa, lisäksi huolehdin sairaan sukulaisvanhuksen asioista. Työn muututtua fyysisestä toimistotyöksi pitäisi löytää aikaa liikuntaharrastukseen. En tiedä, mistä karsisi. Onneksi en ehtinyt ottaa suunnittelemaani koiranpentua.

Tuohon jos vielä saat erikoislapsen, johon on aika iso riski 44 (!!) vuotiaana, niin huh. Kannattiko enää alkaa? Koira olisi ollut helpompi ja kivempi...