Onko väärin opettaa neljävuotiaalle, että jos alkaa suututtamaan tai harmittamaan, niin pitää mennä yksin toiseen huoneeseen hengittelemään?

Kamala idea. En minä ainakaan ole lapsiani tuollaiseen laittanut.

Parempi olisi ehkä yhdessä neljävuotiaan kanssa hengitellä ja opettaa oikeaa hengittelytapaa. Kannattaa googlettaa vagushermo + hengitys.

Vierailija kirjoitti:

Kamala idea. En minä ainakaan ole lapsiani tuollaiseen laittanut.

Kyseessä on helposti tulistuva ja hankalasti rauhoittuva lapsi. Mitä keinoja sinä hänelle sitten opettaisit vaikka tilanteeseen, että kesken leikin alkaa suututtamaan? Jotta ei räjähtäisi?

Ap

Ei siis saa näyttää tunteita.

Sairas ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala idea. En minä ainakaan ole lapsiani tuollaiseen laittanut.

Kyseessä on helposti tulistuva ja hankalasti rauhoittuva lapsi. Mitä keinoja sinä hänelle sitten opettaisit vaikka tilanteeseen, että kesken leikin alkaa suututtamaan? Jotta ei räjähtäisi?

Ap

Tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi ehkä yhdessä neljävuotiaan kanssa hengitellä ja opettaa oikeaa hengittelytapaa. Kannattaa googlettaa vagushermo + hengitys.

Tätä on opeteltu jo pitkään, mutta lapsi ei pysty siihen, jos on muita (kuin minä) läsnä. Siksi sain ajatuksen, että jos kokeilisi ideaa että hän siirtyisi itse toisaalle hengittelemään. En ole aina paikalla auttamassa.

Ap

On tosi väärin opettaa olemaan yksin, jos on voimakas tunne. Iha sairas idea.

Vierailija kirjoitti:

Ei siis saa näyttää tunteita.

Saa tietenkin näyttää tunteita, eihän siitä ole mitenkään kyse. Vaan siitä että millä keinoin lapsi saa rauhoitettua itsensä kun hermostuu.

Ap

Sanoisin, että riippuu ihan lapsesta ja hänen temperamentistaan, mutta en tiedä onko 4-vuotias vielä liian pieni tuohon. Minulle lapsena tuo olisi ollut hyvä ratkaisu, koska reagoin pettymyksiin hyvin voimakkaasti ja halusin itsekin silloin olla rauhassa, mutta äidin olisi pitänyt olla minun kanssani ottamassa se tunne vastaan. Näin sanon siis nyt aikuisena, oli nimittäin jo lapsena nöyryyttävää joutua olemaan muiden edessä, kun suutuin.

Ei tietenkään jätetä yksin tunteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi ehkä yhdessä neljävuotiaan kanssa hengitellä ja opettaa oikeaa hengittelytapaa. Kannattaa googlettaa vagushermo + hengitys.

Tätä on opeteltu jo pitkään, mutta lapsi ei pysty siihen, jos on muita (kuin minä) läsnä. Siksi sain ajatuksen, että jos kokeilisi ideaa että hän siirtyisi itse toisaalle hengittelemään. En ole aina paikalla auttamassa.

Ap

Hän on kuitenkin vasta neljä. Jos nyt pystyy sinun kanssa rauhoittumaan hengitysharjoituksilla niin ehkäpä seuraava aste olisi teidän yhdessä harjoitella siedettävän välimatkan päässä muista ihmisistä sitä hengittelytapaa. Tavoite olisi kuitenkin varmaan että hän oppisi rauhoittumaan myös muiden ihmisten läsnäollessa?

Vierailija kirjoitti:

On tosi väärin opettaa olemaan yksin, jos on voimakas tunne. Iha sairas idea.

No mitä keinoja minä hänelle opetan niihin tilanteisiin? Joissa en ole itse paikalla. Eikä kukaan muukaan sellainen aikuinen, joka ehtii auttamaan siihen heti.

Ap

Ei hyvä ajatus, lapsi oppii pidättelemään raivoa mutta ei se mihinkään katoa vaan patoutuu.

Parempi olisi opettaa sanoittamaan asiaa: Minua suututtaa/kiukuttaa kun x ja sitten etsiä ratkaisuehdotuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi ehkä yhdessä neljävuotiaan kanssa hengitellä ja opettaa oikeaa hengittelytapaa. Kannattaa googlettaa vagushermo + hengitys.

Tätä on opeteltu jo pitkään, mutta lapsi ei pysty siihen, jos on muita (kuin minä) läsnä. Siksi sain ajatuksen, että jos kokeilisi ideaa että hän siirtyisi itse toisaalle hengittelemään. En ole aina paikalla auttamassa.

Ap

Hän on kuitenkin vasta neljä. Jos nyt pystyy sinun kanssa rauhoittumaan hengitysharjoituksilla niin ehkäpä seuraava aste olisi teidän yhdessä harjoitella siedettävän välimatkan päässä muista ihmisistä sitä hengittelytapaa. Tavoite olisi kuitenkin varmaan että hän oppisi rauhoittumaan myös muiden ihmisten läsnäollessa?

Se on tietenkin se tavoite. Mutta ongelmaa ei ole tilanteissa joissa olen paikalla vaan niissä joissa en ole. Ap

Siinä mielessä toi on ongelmallista, että aina ei oo sitä paikkaa jonne voi mennä rauhoittumaan. Niinpä ois parempi opetella pysymään rauhallisena ihan siinä tilanteessa. Voi olla vaikeempaa ja mennä pidempi aika, mutta voi olla pidemmän päälle hyödyllisempi taito.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että riippuu ihan lapsesta ja hänen temperamentistaan, mutta en tiedä onko 4-vuotias vielä liian pieni tuohon. Minulle lapsena tuo olisi ollut hyvä ratkaisu, koska reagoin pettymyksiin hyvin voimakkaasti ja halusin itsekin silloin olla rauhassa, mutta äidin olisi pitänyt olla minun kanssani ottamassa se tunne vastaan. Näin sanon siis nyt aikuisena, oli nimittäin jo lapsena nöyryyttävää joutua olemaan muiden edessä, kun suutuin.

Minun lapsi inhoaa sitä että muut näkevät hänen suuttumisen tai pettymyksen, kuten sinäkin pienenä. Mutta kun en voi olla aina paikalla.

Mitä neuvoisit minulle tilanteisiin, joissa lapsi on vaikka hoitajan kanssa ja itse en ole paikalla? Hän ei halua hoitajan näkevän hänen suuttumusta.

Ap

Lapsi yksin kun hän on heikoimmillaan? 

Opettakaa lasta ilmaisemaan tunteet puhumalla. Minua nyt suututtaa, koska.. . Olen vihainen xxx: lle koska. . Olisin halunnut xx ruokaa mutta ärsyttää syödä xx, kosta en tykkää. Rähjäämään fyysisesti ei kannata opettaa eikä sitä kannustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi ehkä yhdessä neljävuotiaan kanssa hengitellä ja opettaa oikeaa hengittelytapaa. Kannattaa googlettaa vagushermo + hengitys.

Tätä on opeteltu jo pitkään, mutta lapsi ei pysty siihen, jos on muita (kuin minä) läsnä. Siksi sain ajatuksen, että jos kokeilisi ideaa että hän siirtyisi itse toisaalle hengittelemään. En ole aina paikalla auttamassa.

Ap

Hän on kuitenkin vasta neljä. Jos nyt pystyy sinun kanssa rauhoittumaan hengitysharjoituksilla niin ehkäpä seuraava aste olisi teidän yhdessä harjoitella siedettävän välimatkan päässä muista ihmisistä sitä hengittelytapaa. Tavoite olisi kuitenkin varmaan että hän oppisi rauhoittumaan myös muiden ihmisten läsnäollessa?

Se on tietenkin se tavoite. Mutta ongelmaa ei ole tilanteissa joissa olen paikalla vaan niissä joissa en ole. Ap

Ehkäpä pitäisi sitten harjoitella hengittelyä myös muiden turvallisten aikuisten kanssa, niin että olet läsnä ja hekin osallistuvat. Tekee hyvää myös aikuisille oppia sitä vagushermon aktivointia tietoisesti.