Onko väärin opettaa neljävuotiaalle, että jos alkaa suututtamaan tai harmittamaan, niin pitää mennä yksin toiseen huoneeseen hengittelemään?

Minut jätettiin juuri tuolla tavoin yksin tunteineni kun olin lapsi ja jäi kamalat traumat. 

Kyllä lapsen tulee saada näyttää kaikki tunteensa. Mene sinä sinne toiseen huoneeseen hengittelemään. Kaikille niitä lapsia tuleekin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsen tulee saada näyttää kaikki tunteensa. Mene sinä sinne toiseen huoneeseen hengittelemään. Kaikille niitä lapsia tuleekin.

Miksi ette viitsi lukea aloitusta ja kommentteja yhtään ennen kuin kommentoitte? Puhut ihan eri asiasta kuin minä.

Ap

Siis pystyykö lapsi hengittelemään rauhoittuakseen ainoastaan kun olet paikalla ja muitakin ihmisiä paikalla, vai ainoastaan kun olette kahden kesken?

Vierailija kirjoitti:

Siis pystyykö lapsi hengittelemään rauhoittuakseen ainoastaan kun olet paikalla ja muitakin ihmisiä paikalla, vai ainoastaan kun olette kahden kesken?

Vain kun olemme kahden. Hän nimittäin hermostuu paljon siitä jos joku muu kuin minä näkee hänen suuttumuksen, ja silloin ei pysty enää edes tuellani rauhouttumaan, koska hänen kaikki huomio on niissä muissa ihmisissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pystyykö lapsi hengittelemään rauhoittuakseen ainoastaan kun olet paikalla ja muitakin ihmisiä paikalla, vai ainoastaan kun olette kahden kesken?

Vain kun olemme kahden. Hän nimittäin hermostuu paljon siitä jos joku muu kuin minä näkee hänen suuttumuksen, ja silloin ei pysty enää edes tuellani rauhouttumaan, koska hänen kaikki huomio on niissä muissa ihmisissä.

Ap

Hän on kuitenkin vasta neljä. Jos nyt pystyy sinun kanssa rauhoittumaan hengitysharjoituksilla niin ehkäpä seuraava aste olisi teidän yhdessä harjoitella siedettävän välimatkan päässä muista ihmisistä sitä hengittelytapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis pystyykö lapsi hengittelemään rauhoittuakseen ainoastaan kun olet paikalla ja muitakin ihmisiä paikalla, vai ainoastaan kun olette kahden kesken?

Vain kun olemme kahden. Hän nimittäin hermostuu paljon siitä jos joku muu kuin minä näkee hänen suuttumuksen, ja silloin ei pysty enää edes tuellani rauhouttumaan, koska hänen kaikki huomio on niissä muissa ihmisissä.

Ap

Hän on kuitenkin vasta neljä. Jos nyt pystyy sinun kanssa rauhoittumaan hengitysharjoituksilla niin ehkäpä seuraava aste olisi teidän yhdessä harjoitella siedettävän välimatkan päässä muista ihmisistä sitä hengittelytapaa.

Niin opetellaankin. Mutta minun pitää keksiä nyt heti käyttöön otettavaksi keino tilanteisiin, joissa en ole itse paikalla. Sillä en voi aina olla paikalla.

Ap

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiukkukirja/

Tavallaan ymmärrän mitä ap hakee takaa koska itselle ainakin se alkava raivostuminen alkaa laantumaan jos saa hetken olla rauhassa.

Mun mies sanoo aina kun lapsi alkaa hermostua että mee omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ja takas saa tulla kun on rauhoittunut. Toi on ihan hirveätä varsinkin kun kyseessä on 2v. Joka kerta menen lapsen mukana ja joka kerran sanon miehellä jälkikäteen että noin ei voi tehdä ja perustelut, ja hän aina lupaa ettei enää tee mutta vissiin jossain selkärangassa aika tiukasti kun jatkaa vaan. Joo ero ois kiva mutta mites lapset sitten pärjää isänsä kanssa kun ei saa ollenkaan näyttää tunteita isällään ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala idea. En minä ainakaan ole lapsiani tuollaiseen laittanut.

Kyseessä on helposti tulistuva ja hankalasti rauhoittuva lapsi. Mitä keinoja sinä hänelle sitten opettaisit vaikka tilanteeseen, että kesken leikin alkaa suututtamaan? Jotta ei räjähtäisi?

Ap

Tutkimuksiin.

Herranen aika, ei jokaisesta harmista tai raivonpuuskasta tarvita tutkimuksia. Ihmiselämään kuuluu pienestä pitäen nousuja ja laskuja, iloa ja pettymyksiä, raivoa ja tyyneyttä. Sen voi kertoa lapselle: nyt sinua suututtaa, koska jne. Tämä riittää, tunteiden sanoittaminen ja aikuisen läsnäolo. Paha mieli kuuluu elämään siinä kuin hyväkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siis saa näyttää tunteita.

Saa tietenkin näyttää tunteita, eihän siitä ole mitenkään kyse. Vaan siitä että millä keinoin lapsi saa rauhoitettua itsensä kun hermostuu.

Ap

Saa näyttää tunteita, juu kyllä mutta miten ja missä? Ap on oikeassa kun jo tässä vaiheessa osaa kiinnittää huomion tuohon asiaan.

Itsehillintä on taitolaji ja sillä saa paljon hyvää aikaan työelämässä, perheessä, ystävyyssuhteissa....

Mun neuvo, että puhuisi tunteistaan omille vanhemmilleen kun ärsyttää ja vanhemmat kuuntelisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala idea. En minä ainakaan ole lapsiani tuollaiseen laittanut.

Kyseessä on helposti tulistuva ja hankalasti rauhoittuva lapsi. Mitä keinoja sinä hänelle sitten opettaisit vaikka tilanteeseen, että kesken leikin alkaa suututtamaan? Jotta ei räjähtäisi?

Ap

Ei nyt ainakaan yksinään mihinkään herrajjestas!

Opetat että tunteet ovat sallittuja MUTTA toista ei saa lyödä! Siinä kaikki.

Ei ole olemassa mitään pikaratkaisua. Hän on neljä. Voitte noiden harjoituksien lisäksi jutella siitä, että omia tunteita ei tarvitse hävetä vaikka muut ovat näkemässä. Kaikilla on samat tunteet ja jokainen pukuun puettu setämieskin joskus itkee ja kiukkuaa. Lisäksi voit toki sanoa että yksinkin voi harjoitella hengitystä vaikkei olisi kiukkuinenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän mitä ap hakee takaa koska itselle ainakin se alkava raivostuminen alkaa laantumaan jos saa hetken olla rauhassa.

Mun mies sanoo aina kun lapsi alkaa hermostua että mee omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ja takas saa tulla kun on rauhoittunut. Toi on ihan hirveätä varsinkin kun kyseessä on 2v. Joka kerta menen lapsen mukana ja joka kerran sanon miehellä jälkikäteen että noin ei voi tehdä ja perustelut, ja hän aina lupaa ettei enää tee mutta vissiin jossain selkärangassa aika tiukasti kun jatkaa vaan. Joo ero ois kiva mutta mites lapset sitten pärjää isänsä kanssa kun ei saa ollenkaan näyttää tunteita isällään ollessaan.

Hyvä kun ymmärsit mitä haen takaa.

Ja korostan, että ideani ei ole ollenkaan tuo, että lapsi vain käsketään yksin omaan huoneeseen. Vaan idea olisi, että lapsi tunnistaisi itsessään kun alkaa suututtamaan ja osaisi kävellä syrjään suututtavasta tilanteesta, koska hänen on vaikea rauhoittua kun muita on läsnä. Yritän auttaa lasta selviämään paremmin tunteidensa kanssa.

Ap

Lapseni, joka autismin kirjolla ja adhd, käyttää esim. tavaran puristelua tai hypistelyä (ihan vaikka joku koru, joka aina mukana), juoda lasi vettä tai huuhdella kasvot/ranteet viileällä vedellä, seinän työntäminen, lapsen asento (jooga), hengittäminen joko yksin tai yhdessä. Sanallinen rauhoittaminen esim. ei mitään hätää tai tämä menee ohi.

Saa olla myös yksin ja poistua tilanteesta. Lasta ei saa pakottaa olemaan samassa tilassa, on hyvä sopia minne voi mennä jos haluaa olla yksin tai voi poistua aikuisen kanssa.

Se miten nämä toimii päiväkodissa tai koulussa onkin sitten yleensä se pulma, koska siellä halutaan että lapsi pystyisi johonkin mihin ei pysty vaikka haluaisi. Lapsi on yksilö, kaikki tavat eivät toimi kaikilla.

Tärkeintä että lapsi saa itse valita rauhoittuuko yksin vai jonkun kanssa. Kyse on kypsymättömistä taidoista tunteidensäätelyssä kuitenkin, ei siitä että lapsi tahallaan raivoaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala idea. En minä ainakaan ole lapsiani tuollaiseen laittanut.

Kyseessä on helposti tulistuva ja hankalasti rauhoittuva lapsi. Mitä keinoja sinä hänelle sitten opettaisit vaikka tilanteeseen, että kesken leikin alkaa suututtamaan? Jotta ei räjähtäisi?

Ap

Ei nyt ainakaan yksinään mihinkään herrajjestas!

Opetat että tunteet ovat sallittuja MUTTA toista ei saa lyödä! Siinä kaikki.

TAI!

Kysy kirjastosta onko siellä lapsille suunnattuja tunne-kirjoja, tai osta oppi ja ilo: https://www.oppijailo.fi/verkkokauppa/tunnepeli Niitä on vaikka mimmosia!

Vierailija kirjoitti:

Lapseni, joka autismin kirjolla ja adhd, käyttää esim. tavaran puristelua tai hypistelyä (ihan vaikka joku koru, joka aina mukana), juoda lasi vettä tai huuhdella kasvot/ranteet viileällä vedellä, seinän työntäminen, lapsen asento (jooga), hengittäminen joko yksin tai yhdessä. Sanallinen rauhoittaminen esim. ei mitään hätää tai tämä menee ohi.

Saa olla myös yksin ja poistua tilanteesta. Lasta ei saa pakottaa olemaan samassa tilassa, on hyvä sopia minne voi mennä jos haluaa olla yksin tai voi poistua aikuisen kanssa.

Se miten nämä toimii päiväkodissa tai koulussa onkin sitten yleensä se pulma, koska siellä halutaan että lapsi pystyisi johonkin mihin ei pysty vaikka haluaisi. Lapsi on yksilö, kaikki tavat eivät toimi kaikilla.

Tärkeintä että lapsi saa itse valita rauhoittuuko yksin vai jonkun kanssa. Kyse on kypsymättömistä taidoista tunteidensäätelyssä kuitenkin, ei siitä että lapsi tahallaan raivoaisi.

Saako kysyä miten hoitopaikassa on varmistettu, että lapsi pääsee halutessaan pois tilanteesta?

Ap

Hengittely on hyvä idea, mutta yhdessä vanhemman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hengittely on hyvä idea, mutta yhdessä vanhemman kanssa.

Kyllä kyllä. Mutta kun en ole aina paikalla. Ei kukaan neljävuotiaan äiti voi olla aina paikalla. Tarvitsemme keinoja niihin tilanteisiin. Ap

Meidän tytär ei koskaan pitänyt siitä että hänen lähelleen mentiin tai ohjattiin mitenkään muutoinkaan. Aluksi hän kiukkusi sit kiukkunsa siinä missä sattui olemaan ja hänelle vaan sanottiin, että olen tässä sit kun haluat jutella tai syliin. Sit kolme- neljä-vuotiaana hän itse meni huoneeseensa kiukkuamaan. Tehtiin huoneeseen pesä tyynyistä ja sinne hän sit itse aina meni, aluksi itkemään, myöhemmin lukemaan tai pehmolelun kanssa makoilemaan.

Jos lapsi tietää että ei ole kyse rangaistuksesta, oma tila tunteiden käsittelylle on oikein hyvä ratkaisu.