Lue keskustelun säännöt.
Tytär täytti 16 eikä halua mennä enää viikonlopuiksi isälleen. Voinko pakottaa hänet sinne?
29.01.2023 |
Tyttö sanoo ettei jaksa enää vaihtaa kotia ja rahdata tavaroita edestakaisin, vaikka matka onkin lyhyt. Hän haluaa mieluummin nähdä isäänsä silloin kun itselle sopii.
Miten on? Voiko tyttö ja isä päättää keskenään näin? Meillä on lastenvalvojalla tehty sopimus viikonlopuista ja lomista (myös elatusmaksusta). Se on käsittääkseni sitova siihen asti kunnes lapsi on täysikäinen. Minulle on tärkeää saada omaa rauhaa välillä. Tärkeintä on se että isällä on myös vastuunsa ja velvollisuutensa ja niistä hän pääsisi luistamaan, jos annan tytölle periksi.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.
Tää on totta. Mulla on pieniä lapsia, ketkä sopimuksen mukaan olisi isällä joka toinen viikonloppu, mutta isä varailee itselleen lomareissuja jne. siten, että pari kertaa vuodessa ei vain ota lapsia esim. kuukauteen.
Ja tuo isä on siis ulospäin kunnollinen, tienaa ylimmässä 5%ssa (kuten minäkin), on aktiivinen seuratoiminnassa jne. On vain poskettoman itsekäs, että omat lomareissut menee lasten tapaamisen ohi. Ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja naimisissa, hänellä oli kummilapsia, joihin piti hyvin yhteyttä ja kaverinsa oli osallistuvia isiä. En aidosti yhtään ajatellut, että isä voisi noin täysin luistaa vanhemmuudesta.
Alkuun ajattelin, että huoltajuussopimus jotenkin varmistaisi isänkin osallistumisen, mutta on tässä käynyt tosiaan aika selväksi, että ei todella sido etäisää mitenkään. En voi tehdä mitään, kun hän ilmoittaa, ettei esim. kuukauteen ota lapsia.
Mutta hyvähän se lapsen kannalta vain on, ettei mikään laki tai sopimus pakota vanhempaa tapaamaan lasta vasten tahtoaan. Ei lapselle tee hyvää tavata väkisin ihmistä, joka ei halua lasta tavata.
Kyllä hän tavatessa esittää kovinkin rakastavaa isää (halailee lapsia jne.). Vanhempi lapsi on jo tajunnut kuvion ja kyselee mm. että miksi eivät näe isäänsä enemmän. Harrastaa futista ja siellä näkee aktiivisia isiä valmentajina, kavereillaan näkee isätkin siellä kotona. Mutta tosiaan voi olla kokonaisia kuukausia, ettei isää näy. En itse jaksa enää yrittää muuttaa tilannetta (olen tehnyt sitä jo monta vuotta, jo silloin, kun olimme yhdessä, joten päätin luovuttaa). Surullista lasten kannalta, mutta isän päätös, jolle en äitinä voi mitään (tai näin mun on pakko ajatella ja hyväksyä tilanne, koska en voi jatkuvasti miettiä asiaa, kun on työt ja lapsiarki pyöritettävänä).
Mutta ap saa kyllä sympatiat täältä, jos sielläkin on isä, jolle oma aika on niin tärkeää, ettei edes kokonaista viikonloppua voi viettää lapsensa kanssa, arjesta puhumattakaan.
Tästähän ei Ap:n mukaan kuitenkaan ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.
Tää on totta. Mulla on pieniä lapsia, ketkä sopimuksen mukaan olisi isällä joka toinen viikonloppu, mutta isä varailee itselleen lomareissuja jne. siten, että pari kertaa vuodessa ei vain ota lapsia esim. kuukauteen.
Ja tuo isä on siis ulospäin kunnollinen, tienaa ylimmässä 5%ssa (kuten minäkin), on aktiivinen seuratoiminnassa jne. On vain poskettoman itsekäs, että omat lomareissut menee lasten tapaamisen ohi. Ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja naimisissa, hänellä oli kummilapsia, joihin piti hyvin yhteyttä ja kaverinsa oli osallistuvia isiä. En aidosti yhtään ajatellut, että isä voisi noin täysin luistaa vanhemmuudesta.
Alkuun ajattelin, että huoltajuussopimus jotenkin varmistaisi isänkin osallistumisen, mutta on tässä käynyt tosiaan aika selväksi, että ei todella sido etäisää mitenkään. En voi tehdä mitään, kun hän ilmoittaa, ettei esim. kuukauteen ota lapsia.
Kun erosin vaimostani, otin lähivanhemmuuden vastuun tietäen hyvin sen tarkoittavan, että juuri minun täytyy toimia perälautana silloin, kun kaikki menee pieleen. Jos toisella vanhemmalla on pakollista tai vähemmän pakollista menoa tai sairastumisia, niin minä olen se, jonka täytyy viime kädessä homma hoitaa, vaikka sitten 39 asteen kuumeessa. Minun takanani ei ole enää suojakerroksia. Minulla on lopullinen vastuu..
Miten tämä voi tulla niin monelle yllätyksenä? Vai onko kyseessä vain itsekkyys, että "lapset kuuluu äidille", samoin kuin elatusmaksut ja muut etuudet, mutta lähivanhemmuuden vastuukysymyksistä sitten kuitenkin mielellään laistettaisiin?
T: Iloinen yksinhuoltajaisä, joka ei koskaan ole pyytänyt senttiäkään elaria
Harvoin olen kuullut tosiaan yksinhuoltaja/lähivanhempana olevasta miehestä joka kitisisi samaan tapaan kuin vastaavassa tilanteessa olevat naiset kuten ap ja hänen tukijansa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.
Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.
Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).
Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.
Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.
Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.
Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)
Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.
Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.
Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.
Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.
Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.
Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.
Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.
Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.
Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.
Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.
Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.
Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.
Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.
Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?
Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään.
Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?
Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.
Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.
Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.
Lainaamassasi tekstissä ei kylläkään ollut minkäälaista solvausta, vaikka itse taisit piston rinnassasi kokeakin. Aphan on trolli, mutta oli tai ei, se on apn vastuulla kertoa taustaa paremmin, ja jos sitä ei kerrota, on ok olettaa että tausta on mahdollisimman normaali ja keskiverto. Missään ei myöskään ole sanottu ettei isä voisi minään viikonloppuna olla lastaan vahtimassa.
Miksi teet lapsia, jos et jaksa niitä hoitaa (lainaus tekstistäsi) on todellakin solvaus ja todella epäinhimillinen sellainen kuormittunutta vanhempaa kohtaan. Ehkä hän on pikkulapsiaikana ollut energinen, mutta vaikka terveydentilan heikennyttyä tai iän myötä jaksaminen on muuttunut? Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, niin tuollaisia lauseita ei saisi päästää suustaan. Eihän kukaan uskalla tehdä enää lapsia, jos se tarkoittaa, että seuraavat 19v sun täytyy sitten olla ulospäin energinen ja jaksava, vaikka oikeasti olisit ihan loppu. Tämä meidän yhteiskunnan malli, jossa äitien täytyy yksin hoitaa lapset (vain osa miehistä osallistuu ja muulta yhteisöltä ei saa mitään apuja, kuten monissa muissa kulttuureissa), on epäinhimillinen.
Jos on ihan loppu eikä jaksa omia lapsiaan kotonaan, niin sitten pitää hakea jostain ulkopuolelta apua. Ihan sama onko se terveyskeskus, neuvola, joku järjestö tai oma lähipiiri. Se että oma vanhempi työntää oman lapsensa ulos talosta, vaikka lapsi menisikin etävanhemman luokse, ole oikein lasta kohtaan. Ei se lapsi heitteillä ole isänsä luona, totta, mutta jos lapsi lähtökohtaisesti kokee raskaaksi sen että pitää joka viikko tai joka toinen viikko laittaa kamat kasaan ja mennä pariksi päiväksi toiseen kämppään parhaimmillaan eri paikkakunnalle, niin onhan se raskasta ja elämää rajoittavaa eikä siihen pidä pakottaa. Kukaan ei halua elää nuoruuttaan heittopussina jota ei haluta pitää kotona yhtään pidempään kuin vanhempien kesken on sovittu, koska vanhemmat eivät pystyneet asumaan yhdessä. Tässäkin tapauksessa tuo teini vaan toivoo, että voisi tavata isäänsä vähän vapaammin eikä tarvitsisi aina olla yötä.
Miten nuo mainitsemasi tahot voisivat auttaa äidin jaksamisessa, jos ei ole millään tavalla mahdollista, että lapsi olisi esim. isänsä vastuulla jonkun viikonlopun? Tuskin mikään tukiperhe, mummi tms. sitten kävisi yhtään sen enempää, jos kunnollinen isäkään ei käy avuksi. Taitaa olla niin, että äidit saa leponsa vasta, kun ovat sairaalakunnossa ja lääkäri antaa todistuksen, ettei pysty olemaan vastuussa. Ihan typerä tämä meidän kulttuuri, ei mulla muuta.
No näin se vaan menee. Jos menee erotilanteessa ottamaan lähivanhemman vastuun, niin sitten se vastuu pitää myös kantaa. Ei siitä voi poimia vain haluamiaan asioita, kuten elareita.
T: Yksinhuoltajaisä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.
Tää on totta. Mulla on pieniä lapsia, ketkä sopimuksen mukaan olisi isällä joka toinen viikonloppu, mutta isä varailee itselleen lomareissuja jne. siten, että pari kertaa vuodessa ei vain ota lapsia esim. kuukauteen.
Ja tuo isä on siis ulospäin kunnollinen, tienaa ylimmässä 5%ssa (kuten minäkin), on aktiivinen seuratoiminnassa jne. On vain poskettoman itsekäs, että omat lomareissut menee lasten tapaamisen ohi. Ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja naimisissa, hänellä oli kummilapsia, joihin piti hyvin yhteyttä ja kaverinsa oli osallistuvia isiä. En aidosti yhtään ajatellut, että isä voisi noin täysin luistaa vanhemmuudesta.
Alkuun ajattelin, että huoltajuussopimus jotenkin varmistaisi isänkin osallistumisen, mutta on tässä käynyt tosiaan aika selväksi, että ei todella sido etäisää mitenkään. En voi tehdä mitään, kun hän ilmoittaa, ettei esim. kuukauteen ota lapsia.
Kun erosin vaimostani, otin lähivanhemmuuden vastuun tietäen hyvin sen tarkoittavan, että juuri minun täytyy toimia perälautana silloin, kun kaikki menee pieleen. Jos toisella vanhemmalla on pakollista tai vähemmän pakollista menoa tai sairastumisia, niin minä olen se, jonka täytyy viime kädessä homma hoitaa, vaikka sitten 39 asteen kuumeessa. Minun takanani ei ole enää suojakerroksia. Minulla on lopullinen vastuu..
Miten tämä voi tulla niin monelle yllätyksenä? Vai onko kyseessä vain itsekkyys, että "lapset kuuluu äidille", samoin kuin elatusmaksut ja muut etuudet, mutta lähivanhemmuuden vastuukysymyksistä sitten kuitenkin mielellään laistettaisiin?
T: Iloinen yksinhuoltajaisä, joka ei koskaan ole pyytänyt senttiäkään elaria
Eihän siinä mitään yllätystä ollut. Minä olen ottanut vastuun lapsista jo kun he syntyivät. Se toki tuli yllätyksenä, että vastuu ei olekaan jaettuna toisen huoltajan kanssa, vaan yksin minulla. Siis näin oli käytännössä jo, kun olimme naimisissa, vaikka tuolloin oikeuden edessa vastuu olisi ollut tasan. Käytäntö oli siitä kaukana.
Useimmiten eron jälkeenkin vastuuta kyllä jaetaan (meillä se ei siis ollut näin ennen eroakaan, että mun tapauksesta turha puhua, ja eron jälkeenkin jako sopimuksessakin on luonapidon osalta n. 17/83pros., eikä sekään tosiaan toteudu). Kyllä kuitenkin on tapauksia, joissa sairastumiset jne. hoidetaan sen mukaan, kenen vuoroviikko on, ja tosiaan luonapitokin on 50-50.
Yleensä ydinperheissäkin molemmat vanhemmat saavat aikaa harrastaa tai tehdä vaikka ylitöitä, että kyllä se vähän yllätyksenä tuli, että olinkin sitten ihan avioliitossa ja yhteisessä huushollissa elävä yksinhuoltaja. Eron jälkeen helpotti henkisesti, kun ei tarvinut lasten isältä enää edes odottaa mitään, kun oli ihan sovittu, että vastuu on mulla. Mutta olisin nyt kuvitellut, että se 17% luonapito edes, mutta ei.
Lapset oli siis ihan yrittämällä yritettyjä, että isä oli kyllä siinä vaiheessa ihan mukana. Tuota elarijuttua en jaksa edes kommentoida. Jos hoitovastuusta jo noin luistaa, niin vähintä, mitä voi tehdä, on edes osallistua elatukseen. Olen itsekin kyllä hyvätuloinen (tienaan enemmän kuin exäni), että eipä meillä hätää olisi, vaikka isänsä katoaisi kuviosta lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?
Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.
Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.
Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.
Se että jotkut vanhemmat heittävät itse lapsensa ulos ennen täysi-ikäistymistään ei kyllä ole hyvää vanhemmuutta. Lapsella on oikeus huolenpitoon ja kotiin kunnes hän täyttää 18. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista siihen asti ja vaikka vanhempi maksaisi lapsen asumiskulut, lasta ei silti saa väkisin heittää omilleen jos hän ei halua tai ole valmis vielä muuttamaan kotoa. Yrittäkää nyt jo ymmärtää, mitä se kasvatusvastuu ja huoltajuus tarkoittaa ihan lain mukaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö teini saa esittää toivetta siitä, kumman luona eroperheessä asuu ja miten haluaa tavata toista vanhempaansa. Kumpikin vanhempi on lähtökohtaisesti velvollinen kasvattamaan oman jälkikasvunsa, mutta lapsi ei ole velvollinen sitoutumaan vanhempien keskinäisiin sopimuksiin.
Ap haluaa yhden yön olla YKSIN. Ei se voi olla liikaa vaadittu 16-vuotiaalta, kun samaan aikaan moni 16v tosiaan asuukin jo omillaan.
Nukkuuko tämä 16v äitinsä vieressä yöt vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ap:n komppaajille jopa lapsessa on jotain vikaa. Kertoo heidän empatiastaan heikommassa asemassa olevia kohtaan. Mitähän seuraavaksi nämä oikeuttavat itselleen? Raskaana olevan naisen henkisen pahoinpitelyn miehen toimesta?
Siis sunko mielestä äidin pitää kuormittaa itsensä vaikka itsemurhaan asti, eikä saa sanallakaan sanoa, että kaipaisi omaa tilaa ja lepoa edes yhden vuorokauden kahdessa viikossa, mutta isältä ei voi odottaa edes sitä, että jonkun viikonlopun ottaisi vastuun lapsesta? Tosi reilu peli.
Kyllä tuollaisessa tilanteessa lastensuojelu ja muu ulkopuolinen apu on tärkeämpää. Jos ottanut lähivanhemman vastuun niin se on kannettava eikä saa uhriutua martyyrin kruunua tavoitellessa.
"Minä tarvitsen" ...Minä, Minä, Minä.
Miksi H...tissä lapsi saatetaan maailmaan jos Minä ja minun tarpeet ovat etusijalla?
Miten niin tarvitsee itse lepoa ja rauhaa?
Mene lenkille? 16-vuotias pärjää omillaan muutaman tunnin.
Yritä hyvä ihminen käsittää että lapsen
tarpeet tulevat ensimmäisenä sitten omat= Vanhemmuus&aikuisuus.
Jos olet oikeasti sairas ja tarvitset lepoa ja rauhaa, neuvottele lapsesi kanssa asiasta, mutta Elä nyt tänne kirjoita....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ap:n komppaajille jopa lapsessa on jotain vikaa. Kertoo heidän empatiastaan heikommassa asemassa olevia kohtaan. Mitähän seuraavaksi nämä oikeuttavat itselleen? Raskaana olevan naisen henkisen pahoinpitelyn miehen toimesta?
Siis sunko mielestä äidin pitää kuormittaa itsensä vaikka itsemurhaan asti, eikä saa sanallakaan sanoa, että kaipaisi omaa tilaa ja lepoa edes yhden vuorokauden kahdessa viikossa, mutta isältä ei voi odottaa edes sitä, että jonkun viikonlopun ottaisi vastuun lapsesta? Tosi reilu peli.
Kyllä tuollaisessa tilanteessa lastensuojelu ja muu ulkopuolinen apu on tärkeämpää. Jos ottanut lähivanhemman vastuun niin se on kannettava eikä saa uhriutua martyyrin kruunua tavoitellessa.
Kuulostaa ihan siltä, kuin olisi jotenkin vaihtoehto ruveta vain etävanhemmaksi. Aika harva isä sitä suostuu ottamaan, tai vaikka ottaisikin, niin äidin täytyisi silti hoitaa kaikki tarvike- ja vaatehankinnat, kouluun ja harrastuksiin ilmoittamiset jne. tai vähintään muistutella isää jatkuvasti näistä. Että ne äidin vaihtoehdot usein on antaa lapsi huostaan tai ottaa se lähivanhemmuus. Useimmiten isä voi vaan sanoa, ettei huvita ruveta lähivanhemmaksi ja äiti ottaa sitten vastuun.
Jotenkin kyllä erikoista, jos ei 16-vuotiaasta voi olla yhtäkään yötä erossa. Aika extremeä, että 16v pitäisi ottaa huostaan, että äiti saisi yhden yön olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
"Minä tarvitsen" ...Minä, Minä, Minä.
Miksi H...tissä lapsi saatetaan maailmaan jos Minä ja minun tarpeet ovat etusijalla?
Miten niin tarvitsee itse lepoa ja rauhaa?
Mene lenkille? 16-vuotias pärjää omillaan muutaman tunnin.
Yritä hyvä ihminen käsittää että lapsen
tarpeet tulevat ensimmäisenä sitten omat= Vanhemmuus&aikuisuus.Jos olet oikeasti sairas ja tarvitset lepoa ja rauhaa, neuvottele lapsesi kanssa asiasta, mutta Elä nyt tänne kirjoita....
Mä kans mietin tässä tapauksessa kovasti sitä, että eikö lapsen kanssa voi ollenkaan keskustella asiasta. Jos äidillä on jaksaminen tiukoilla ja tarvitsee omaa tilaa, niin eikö voisi vaan pyytää lapselta, että saisinko nyt tämän viikonlopun olla yksin kotona, jos menisit vaikka isällesi tai kaverillesi tms. Yleensä kai noin ison lapsen kanssa voi jo jutella asiasta.
Taitaa olla vaan juuri sitä, mitä joku tuossa kritisoikin, että vanhemmat hyppää juuri niin kuin teini keksii haluta, eikä teiniä ole ollenkaan opetettu huomioimaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ap:n komppaajille jopa lapsessa on jotain vikaa. Kertoo heidän empatiastaan heikommassa asemassa olevia kohtaan. Mitähän seuraavaksi nämä oikeuttavat itselleen? Raskaana olevan naisen henkisen pahoinpitelyn miehen toimesta?
Siis sunko mielestä äidin pitää kuormittaa itsensä vaikka itsemurhaan asti, eikä saa sanallakaan sanoa, että kaipaisi omaa tilaa ja lepoa edes yhden vuorokauden kahdessa viikossa, mutta isältä ei voi odottaa edes sitä, että jonkun viikonlopun ottaisi vastuun lapsesta? Tosi reilu peli.
Kyllä tuollaisessa tilanteessa lastensuojelu ja muu ulkopuolinen apu on tärkeämpää. Jos ottanut lähivanhemman vastuun niin se on kannettava eikä saa uhriutua martyyrin kruunua tavoitellessa.
Kuulostaa ihan siltä, kuin olisi jotenkin vaihtoehto ruveta vain etävanhemmaksi. Aika harva isä sitä suostuu ottamaan, tai vaikka ottaisikin, niin äidin täytyisi silti hoitaa kaikki tarvike- ja vaatehankinnat, kouluun ja harrastuksiin ilmoittamiset jne. tai vähintään muistutella isää jatkuvasti näistä. Että ne äidin vaihtoehdot usein on antaa lapsi huostaan tai ottaa se lähivanhemmuus. Useimmiten isä voi vaan sanoa, ettei huvita ruveta lähivanhemmaksi ja äiti ottaa sitten vastuun.
Jotenkin kyllä erikoista, jos ei 16-vuotiaasta voi olla yhtäkään yötä erossa. Aika extremeä, että 16v pitäisi ottaa huostaan, että äiti saisi yhden yön olla yksin.
Ap:n pitäisi kantaa vastuu elämänvalinnoistaan eikä uhriutua täällä.
Kommenttini tulee hieman sivusta, koska en ole eronnut ja teini-ikäisten lasten kanssa perheenä eletään.
Ketjussa ihmettelin tätä aloittajan ajatusta omasta ajasta.
Vaikka asutaan kahden teinin kanssa saman katon alla, nyt alkaa hiljalleen olla omaa aikaa.
Teineillä on treenit useampana päivänä viikossa, käyvät kavereillaan, on omat menot, viime kesänä olivat kesätöissä kumpainenkin osan lomastaan.
Välillä on sitten talo täynnä teinejä, mutta eiväthän he enää tarvitse vahtimista tai ohjaamista kuten pikkulapset. Ruokaa kyllä menee, mutta kiva kun näen ne kaverit pöydän ääressä ja samalla kuulen heidänkin kuulumisensa. Ihan hyvä tuntea kavereitakin, teinien kanssa saa olla herkällä korvalla.
Vaikka ovatkin itsenäisiä ja omatoimisia, eivät ole vielä aikuisia, vaan tarvitsevat tukea, tsemppausta, neuvoja, rakkautta, ruokaa ja tiedon ja luoton siihen, että vanhemmat ovat paikalla ja läsnä tarvittaessa.
Ap on pakottamassa teiniä ja samalla hylkäämässä tämän. Oikeastaan kurjimmat asiat mitä voi nuorelle tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenttini tulee hieman sivusta, koska en ole eronnut ja teini-ikäisten lasten kanssa perheenä eletään.
Ketjussa ihmettelin tätä aloittajan ajatusta omasta ajasta.
Vaikka asutaan kahden teinin kanssa saman katon alla, nyt alkaa hiljalleen olla omaa aikaa.
Teineillä on treenit useampana päivänä viikossa, käyvät kavereillaan, on omat menot, viime kesänä olivat kesätöissä kumpainenkin osan lomastaan.
Välillä on sitten talo täynnä teinejä, mutta eiväthän he enää tarvitse vahtimista tai ohjaamista kuten pikkulapset. Ruokaa kyllä menee, mutta kiva kun näen ne kaverit pöydän ääressä ja samalla kuulen heidänkin kuulumisensa. Ihan hyvä tuntea kavereitakin, teinien kanssa saa olla herkällä korvalla.
Vaikka ovatkin itsenäisiä ja omatoimisia, eivät ole vielä aikuisia, vaan tarvitsevat tukea, tsemppausta, neuvoja, rakkautta, ruokaa ja tiedon ja luoton siihen, että vanhemmat ovat paikalla ja läsnä tarvittaessa.
Ap on pakottamassa teiniä ja samalla hylkäämässä tämän. Oikeastaan kurjimmat asiat mitä voi nuorelle tehdä.
Näinpä. Ap:n avauksesta kuultaa läpi erovanhemman pohjaton itsekkyys ja omaan napaan tuijottelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.
Tää on totta. Mulla on pieniä lapsia, ketkä sopimuksen mukaan olisi isällä joka toinen viikonloppu, mutta isä varailee itselleen lomareissuja jne. siten, että pari kertaa vuodessa ei vain ota lapsia esim. kuukauteen.
Ja tuo isä on siis ulospäin kunnollinen, tienaa ylimmässä 5%ssa (kuten minäkin), on aktiivinen seuratoiminnassa jne. On vain poskettoman itsekäs, että omat lomareissut menee lasten tapaamisen ohi. Ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja naimisissa, hänellä oli kummilapsia, joihin piti hyvin yhteyttä ja kaverinsa oli osallistuvia isiä. En aidosti yhtään ajatellut, että isä voisi noin täysin luistaa vanhemmuudesta.
Alkuun ajattelin, että huoltajuussopimus jotenkin varmistaisi isänkin osallistumisen, mutta on tässä käynyt tosiaan aika selväksi, että ei todella sido etäisää mitenkään. En voi tehdä mitään, kun hän ilmoittaa, ettei esim. kuukauteen ota lapsia.
Mutta hyvähän se lapsen kannalta vain on, ettei mikään laki tai sopimus pakota vanhempaa tapaamaan lasta vasten tahtoaan. Ei lapselle tee hyvää tavata väkisin ihmistä, joka ei halua lasta tavata.
Kyllä hän tavatessa esittää kovinkin rakastavaa isää (halailee lapsia jne.). Vanhempi lapsi on jo tajunnut kuvion ja kyselee mm. että miksi eivät näe isäänsä enemmän. Harrastaa futista ja siellä näkee aktiivisia isiä valmentajina, kavereillaan näkee isätkin siellä kotona. Mutta tosiaan voi olla kokonaisia kuukausia, ettei isää näy. En itse jaksa enää yrittää muuttaa tilannetta (olen tehnyt sitä jo monta vuotta, jo silloin, kun olimme yhdessä, joten päätin luovuttaa). Surullista lasten kannalta, mutta isän päätös, jolle en äitinä voi mitään (tai näin mun on pakko ajatella ja hyväksyä tilanne, koska en voi jatkuvasti miettiä asiaa, kun on työt ja lapsiarki pyöritettävänä).
Mutta ap saa kyllä sympatiat täältä, jos sielläkin on isä, jolle oma aika on niin tärkeää, ettei edes kokonaista viikonloppua voi viettää lapsensa kanssa, arjesta puhumattakaan.
Tästähän ei Ap:n mukaan kuitenkaan ole kyse.
Ap kertoi, että isää tapaa lasta, mutta ei koskaan yön yli. Ei se, että juo 16-vuotiaan kanssa kahvit silloin tällöin ole mitään vastuunkantamista lapsesta. Vastuu on 100% äidillä tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?
Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.
Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.
Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.
Alaikäisen heittäminen ulos kodista on heitteillejättökö ja laitonta
Jos maksaa teinin yli 16v:n asumisen ja muutkin kulut, niin ei ole kyllä millään tapaa heitteille jättö. Mun kaverin vanhemmat vuokras kämpän mun kaverille, kun hän aloitti lukion. Moni 16v asuu omillaan. Vanhemmat on elatusvelvollisia, mutta ei tarvi asua saman katon alla.
Ei tarvitse asia saman katon alla, mutta etenkin lähivanhemmalla on vahva velvollisuus huolehtia myös lapsen henkisestä hyvinvoinnista täysi-ikäisyyteen asti. 18:n ikävuoden koittaessa lapsensa saa lain edessä hylätä kuin märän rätin jos omassa mielessään tuntee sen olevan oikein, mutta ei ennen sitä. Jos alaikäinen lapsi tarvitsee vanhempaansa, hänen hylkääminensä on lain edessä heitteillejättö ihan riippumatta siitä, annetaanko hänelle hylätessä kultalusikka suuhun.
T: Yksinhuoltajaisä, joka ei hylännyt lastaan, ei edes tämän täyttäessä 18
Kysyn vaan edelleen, että miten se lähivanhempiin pystyy huolehtimaan sen lapsen henkisestä hyvinvoinnista, jos itsekin on kuormittunut ja haluaa pois kaikista häiriötekijöistä, siis olla yksin. Eihän tuo nyt ole mikään tavanomainen tilanne. Normaalimpaa on varmasti, että 16-vuotiaan vanhemmat toivoisivat, että näkisivät teiniään enemmän, kun teineillä tuppaa olemaan niitä omia menoja kodin ulkopuolella. Esim. mun vanhemmat oli ihmeissään, kun veljeni oli tosi usein tyttöystävänsä luona öitäkin lukioikäisenä.
Ap:lla nyt on sellainen tilanne, että ap on kuormittunut (syytä ei varsinaisesti ole kerrottu), ja tarvitsee lepoa ja omaa tilaa. Ei siihen nyt auta, että ei-kuormittuneet ihmiset aukoo hänelle päätään siitä, että mitäs teit lapsia, kestä, kun kerran rupesit. Lapsen isähän rupesi alun perin hommaan ihan yhtälailla, ja nyt isä voi elää kuin lapseton, eikä tarvi yhtään kantaa vastuuta, vaikka onkin lapsen kanssa hyvissä väleissä ja lapsen äiti on kuormittunut. Eikö se ole vähän erikoista? Jos minä saisin tietää, ettei lasten isä jaksa, niin kyllä minä tarjoutuisin ottamaan lapset sitten mun luo.
Vastasit minulle, mutta vähän niin kuin asian vierestä ja laitoit suuhuni sanoja, joita en ole kirjoittanut.
1) Minä en ole aukonut päätäni, että mitäs teit lapsia.
2) Lapsen äiti on päättänyt ottaa lähivanhemman vastuun, ja silloin se vastuu on myös kannettava.
3) Jos lähivanhempi ei jaksa, voi hakea apua. Säkällä sitä saakin.
4) Aika rohkeaa syyttää "ei-kuormittuneeksi". Väittäisin tietävän ihan tarpeeksi kuormituksesta, kun olen samaan aikaan hoitanut asiantuntijatyötä ja poikaani silloin pienempänä, kun hän vielä tarvitsi minua paljon. En laittanut häntä sen paremmin kännykän kuin televisionkaan eteen, vaan revin itsestäni sen irti, että vietimme leppoisaa aikaa legoilla rakennellen ja saunoa silloinkin, kun asuntovelkaa oli niin, että tiesin ettei pientä nuhaa enempää sovi sairastaa tai kaikki romahtaa justiinsa ja samaan aikaan firma meinasi kaatua alta. Jälkeen päin on helppo ajatella, että kaikki kannatti, sillä kun pohjatyön teki nuorempana, nyt meillä on hyvät ja lämpimät välit. Sain säilytettyä pojan välit äitiinsäkin, vaikka tämä karkasi aikaa sitten miehen perässä toiselle paikkakunnalle.
5) Joka ikinen kerta, kun äiti on kysynyt, voinko syystä tai toisesta katsoa poikamme perään silloin, kun olisi ollut hänen viikonloppunsa, olen vastannut kyllä. Se on ollut poissa omasta "vapaa-ajastani", mutta otin sen aina henkisenä sijoituksena päätökseen, jonka tein 12 vuotta sitten, eli lähivanhemmuuden vastuun ja pojan parhaan huomioon ottamiseen. En kysellyt itseltäni, sattuisiko asia huvittamaan minua juuri tällä kertaa.
Että semmoista. Kirjoitin tämän vastineesi vain, koska vastasit nimellisesti minulle, mutta olkiukkoilit minulle ihan muiden argumentteja.
- Yksinhuoltajaisä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ap:n komppaajille jopa lapsessa on jotain vikaa. Kertoo heidän empatiastaan heikommassa asemassa olevia kohtaan. Mitähän seuraavaksi nämä oikeuttavat itselleen? Raskaana olevan naisen henkisen pahoinpitelyn miehen toimesta?
Siis sunko mielestä äidin pitää kuormittaa itsensä vaikka itsemurhaan asti, eikä saa sanallakaan sanoa, että kaipaisi omaa tilaa ja lepoa edes yhden vuorokauden kahdessa viikossa, mutta isältä ei voi odottaa edes sitä, että jonkun viikonlopun ottaisi vastuun lapsesta? Tosi reilu peli.
Kyllä tuollaisessa tilanteessa lastensuojelu ja muu ulkopuolinen apu on tärkeämpää. Jos ottanut lähivanhemman vastuun niin se on kannettava eikä saa uhriutua martyyrin kruunua tavoitellessa.
Kuulostaa ihan siltä, kuin olisi jotenkin vaihtoehto ruveta vain etävanhemmaksi. Aika harva isä sitä suostuu ottamaan, tai vaikka ottaisikin, niin äidin täytyisi silti hoitaa kaikki tarvike- ja vaatehankinnat, kouluun ja harrastuksiin ilmoittamiset jne. tai vähintään muistutella isää jatkuvasti näistä. Että ne äidin vaihtoehdot usein on antaa lapsi huostaan tai ottaa se lähivanhemmuus. Useimmiten isä voi vaan sanoa, ettei huvita ruveta lähivanhemmaksi ja äiti ottaa sitten vastuun.
Jotenkin kyllä erikoista, jos ei 16-vuotiaasta voi olla yhtäkään yötä erossa. Aika extremeä, että 16v pitäisi ottaa huostaan, että äiti saisi yhden yön olla yksin.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kyllä se on vaihtoehto ryhtyä lähivanhemmaksi. Harvoin siitä varmaan tapellaan, kuka ne lapset joutuu ottamaan, oletus kai on että edes toinen vanhemmista (yleensä äiti) haluaa lapset itselleen. Viime kädessä lastensuojelu auttaa. Ja äidin ei ole pakko etävanhempana päsmäröidä noiden hankintojen suhteen, jos lapsi asuu isänsä luona ja asiat ei hoidu, niin käytännön asioista voidaan jutella taas viranomaisen kanssa. Se että toinen ottaa kaiken vastuun pyytämättä itselleen on ihan oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä tarvitsen" ...Minä, Minä, Minä.
Miksi H...tissä lapsi saatetaan maailmaan jos Minä ja minun tarpeet ovat etusijalla?
Miten niin tarvitsee itse lepoa ja rauhaa?
Mene lenkille? 16-vuotias pärjää omillaan muutaman tunnin.
Yritä hyvä ihminen käsittää että lapsen
tarpeet tulevat ensimmäisenä sitten omat= Vanhemmuus&aikuisuus.Jos olet oikeasti sairas ja tarvitset lepoa ja rauhaa, neuvottele lapsesi kanssa asiasta, mutta Elä nyt tänne kirjoita....
Mä kans mietin tässä tapauksessa kovasti sitä, että eikö lapsen kanssa voi ollenkaan keskustella asiasta. Jos äidillä on jaksaminen tiukoilla ja tarvitsee omaa tilaa, niin eikö voisi vaan pyytää lapselta, että saisinko nyt tämän viikonlopun olla yksin kotona, jos menisit vaikka isällesi tai kaverillesi tms. Yleensä kai noin ison lapsen kanssa voi jo jutella asiasta.
Taitaa olla vaan juuri sitä, mitä joku tuossa kritisoikin, että vanhemmat hyppää juuri niin kuin teini keksii haluta, eikä teiniä ole ollenkaan opetettu huomioimaan muita.
Ap jossain viestissä taisi sanoa, että teini on tehnyt tämän päätöksen ihan vastikään vuodenvaihteen jälkeen. Että ei se äiti ole kuukausia elänyt sen teinin tossun alla ja kärsinyt kotona, vaan ehkä pari viikonloppua jos teini tosiaan ei ole isälleen mennyt yöksi. Varmasti 16v kanssa voi keskustella tuosta oman ajan tarpeesta, mutta ap nyt haluaa sitkeästi että teini jatkaa vanhempien ties milloin sopimaa järjestelyä yökyläilyistä vaikka se ei ole teinin tahdon mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.
Tää on totta. Mulla on pieniä lapsia, ketkä sopimuksen mukaan olisi isällä joka toinen viikonloppu, mutta isä varailee itselleen lomareissuja jne. siten, että pari kertaa vuodessa ei vain ota lapsia esim. kuukauteen.
Ja tuo isä on siis ulospäin kunnollinen, tienaa ylimmässä 5%ssa (kuten minäkin), on aktiivinen seuratoiminnassa jne. On vain poskettoman itsekäs, että omat lomareissut menee lasten tapaamisen ohi. Ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja naimisissa, hänellä oli kummilapsia, joihin piti hyvin yhteyttä ja kaverinsa oli osallistuvia isiä. En aidosti yhtään ajatellut, että isä voisi noin täysin luistaa vanhemmuudesta.
Alkuun ajattelin, että huoltajuussopimus jotenkin varmistaisi isänkin osallistumisen, mutta on tässä käynyt tosiaan aika selväksi, että ei todella sido etäisää mitenkään. En voi tehdä mitään, kun hän ilmoittaa, ettei esim. kuukauteen ota lapsia.
Mutta hyvähän se lapsen kannalta vain on, ettei mikään laki tai sopimus pakota vanhempaa tapaamaan lasta vasten tahtoaan. Ei lapselle tee hyvää tavata väkisin ihmistä, joka ei halua lasta tavata.
Kyllä hän tavatessa esittää kovinkin rakastavaa isää (halailee lapsia jne.). Vanhempi lapsi on jo tajunnut kuvion ja kyselee mm. että miksi eivät näe isäänsä enemmän. Harrastaa futista ja siellä näkee aktiivisia isiä valmentajina, kavereillaan näkee isätkin siellä kotona. Mutta tosiaan voi olla kokonaisia kuukausia, ettei isää näy. En itse jaksa enää yrittää muuttaa tilannetta (olen tehnyt sitä jo monta vuotta, jo silloin, kun olimme yhdessä, joten päätin luovuttaa). Surullista lasten kannalta, mutta isän päätös, jolle en äitinä voi mitään (tai näin mun on pakko ajatella ja hyväksyä tilanne, koska en voi jatkuvasti miettiä asiaa, kun on työt ja lapsiarki pyöritettävänä).
Mutta ap saa kyllä sympatiat täältä, jos sielläkin on isä, jolle oma aika on niin tärkeää, ettei edes kokonaista viikonloppua voi viettää lapsensa kanssa, arjesta puhumattakaan.
Tästähän ei Ap:n mukaan kuitenkaan ole kyse.
Ap kertoi, että isää tapaa lasta, mutta ei koskaan yön yli. Ei se, että juo 16-vuotiaan kanssa kahvit silloin tällöin ole mitään vastuunkantamista lapsesta. Vastuu on 100% äidillä tuossa tilanteessa.
Elarit on vastuunkantoa lapsesta, noin niin kuin yksinkertaisimmillaan. Lapsella on tapaamisoikeus, ei tapaamispakko. Et löydä mitään tahoa, joka tuon ikäistä pakottaisi yöksi isälleen vastoin tahtoaan vaikka isä mielellään lapsen ottaisikin luokseen. Kahvittelu on ihan ok tapa pitää yhteyttä ja jos lapsi tapaa isäänsä useampana päivänä, sitä laatuaikaa kertyy enemmän kuin siinä pakollisessa viikonloppureissussa joka voi olla laadultaan mitä vaan, jos vanhempi on vaikka tosi väsynyt tai stressaantunut kun lapsi tulee kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille ap:n komppaajille jopa lapsessa on jotain vikaa. Kertoo heidän empatiastaan heikommassa asemassa olevia kohtaan. Mitähän seuraavaksi nämä oikeuttavat itselleen? Raskaana olevan naisen henkisen pahoinpitelyn miehen toimesta?
Siis sunko mielestä äidin pitää kuormittaa itsensä vaikka itsemurhaan asti, eikä saa sanallakaan sanoa, että kaipaisi omaa tilaa ja lepoa edes yhden vuorokauden kahdessa viikossa, mutta isältä ei voi odottaa edes sitä, että jonkun viikonlopun ottaisi vastuun lapsesta? Tosi reilu peli.
Kyllä tuollaisessa tilanteessa lastensuojelu ja muu ulkopuolinen apu on tärkeämpää. Jos ottanut lähivanhemman vastuun niin se on kannettava eikä saa uhriutua martyyrin kruunua tavoitellessa.
Kuulostaa ihan siltä, kuin olisi jotenkin vaihtoehto ruveta vain etävanhemmaksi. Aika harva isä sitä suostuu ottamaan, tai vaikka ottaisikin, niin äidin täytyisi silti hoitaa kaikki tarvike- ja vaatehankinnat, kouluun ja harrastuksiin ilmoittamiset jne. tai vähintään muistutella isää jatkuvasti näistä. Että ne äidin vaihtoehdot usein on antaa lapsi huostaan tai ottaa se lähivanhemmuus. Useimmiten isä voi vaan sanoa, ettei huvita ruveta lähivanhemmaksi ja äiti ottaa sitten vastuun.
Jotenkin kyllä erikoista, jos ei 16-vuotiaasta voi olla yhtäkään yötä erossa. Aika extremeä, että 16v pitäisi ottaa huostaan, että äiti saisi yhden yön olla yksin.
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kyllä se on vaihtoehto ryhtyä lähivanhemmaksi. Harvoin siitä varmaan tapellaan, kuka ne lapset joutuu ottamaan, oletus kai on että edes toinen vanhemmista (yleensä äiti) haluaa lapset itselleen. Viime kädessä lastensuojelu auttaa. Ja äidin ei ole pakko etävanhempana päsmäröidä noiden hankintojen suhteen, jos lapsi asuu isänsä luona ja asiat ei hoidu, niin käytännön asioista voidaan jutella taas viranomaisen kanssa. Se että toinen ottaa kaiken vastuun pyytämättä itselleen on ihan oma valinta.
Tätähän tämä on ap:n kaltaisten ja heidän komppaajien elämä jota sitten täällä somessa ruotivat.
Uhriudu, uhriudu niin kaikista kirkkaimman kruunun saat he ajattelevat.
Kannattaisiko jo nuorena ennen lapsien hankkimista miettiä mikä on se omannäköinen elämä ja elää sen mukaisesti eikä yrittää elää sellaisessa roolissa joka ei kuitenkaan heille itselleen sovi. Ihan oma syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?
Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.
Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.
Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.
Alaikäisen heittäminen ulos kodista on heitteillejättökö ja laitonta
Jos maksaa teinin yli 16v:n asumisen ja muutkin kulut, niin ei ole kyllä millään tapaa heitteille jättö. Mun kaverin vanhemmat vuokras kämpän mun kaverille, kun hän aloitti lukion. Moni 16v asuu omillaan. Vanhemmat on elatusvelvollisia, mutta ei tarvi asua saman katon alla.
Ei tarvitse asia saman katon alla, mutta etenkin lähivanhemmalla on vahva velvollisuus huolehtia myös lapsen henkisestä hyvinvoinnista täysi-ikäisyyteen asti. 18:n ikävuoden koittaessa lapsensa saa lain edessä hylätä kuin märän rätin jos omassa mielessään tuntee sen olevan oikein, mutta ei ennen sitä. Jos alaikäinen lapsi tarvitsee vanhempaansa, hänen hylkääminensä on lain edessä heitteillejättö ihan riippumatta siitä, annetaanko hänelle hylätessä kultalusikka suuhun.
T: Yksinhuoltajaisä, joka ei hylännyt lastaan, ei edes tämän täyttäessä 18
Kysyn vaan edelleen, että miten se lähivanhempiin pystyy huolehtimaan sen lapsen henkisestä hyvinvoinnista, jos itsekin on kuormittunut ja haluaa pois kaikista häiriötekijöistä, siis olla yksin. Eihän tuo nyt ole mikään tavanomainen tilanne. Normaalimpaa on varmasti, että 16-vuotiaan vanhemmat toivoisivat, että näkisivät teiniään enemmän, kun teineillä tuppaa olemaan niitä omia menoja kodin ulkopuolella. Esim. mun vanhemmat oli ihmeissään, kun veljeni oli tosi usein tyttöystävänsä luona öitäkin lukioikäisenä.
Ap:lla nyt on sellainen tilanne, että ap on kuormittunut (syytä ei varsinaisesti ole kerrottu), ja tarvitsee lepoa ja omaa tilaa. Ei siihen nyt auta, että ei-kuormittuneet ihmiset aukoo hänelle päätään siitä, että mitäs teit lapsia, kestä, kun kerran rupesit. Lapsen isähän rupesi alun perin hommaan ihan yhtälailla, ja nyt isä voi elää kuin lapseton, eikä tarvi yhtään kantaa vastuuta, vaikka onkin lapsen kanssa hyvissä väleissä ja lapsen äiti on kuormittunut. Eikö se ole vähän erikoista? Jos minä saisin tietää, ettei lasten isä jaksa, niin kyllä minä tarjoutuisin ottamaan lapset sitten mun luo.
Vastasit minulle, mutta vähän niin kuin asian vierestä ja laitoit suuhuni sanoja, joita en ole kirjoittanut.
1) Minä en ole aukonut päätäni, että mitäs teit lapsia.
2) Lapsen äiti on päättänyt ottaa lähivanhemman vastuun, ja silloin se vastuu on myös kannettava.
3) Jos lähivanhempi ei jaksa, voi hakea apua. Säkällä sitä saakin.
4) Aika rohkeaa syyttää "ei-kuormittuneeksi". Väittäisin tietävän ihan tarpeeksi kuormituksesta, kun olen samaan aikaan hoitanut asiantuntijatyötä ja poikaani silloin pienempänä, kun hän vielä tarvitsi minua paljon. En laittanut häntä sen paremmin kännykän kuin televisionkaan eteen, vaan revin itsestäni sen irti, että vietimme leppoisaa aikaa legoilla rakennellen ja saunoa silloinkin, kun asuntovelkaa oli niin, että tiesin ettei pientä nuhaa enempää sovi sairastaa tai kaikki romahtaa justiinsa ja samaan aikaan firma meinasi kaatua alta. Jälkeen päin on helppo ajatella, että kaikki kannatti, sillä kun pohjatyön teki nuorempana, nyt meillä on hyvät ja lämpimät välit. Sain säilytettyä pojan välit äitiinsäkin, vaikka tämä karkasi aikaa sitten miehen perässä toiselle paikkakunnalle.
5) Joka ikinen kerta, kun äiti on kysynyt, voinko syystä tai toisesta katsoa poikamme perään silloin, kun olisi ollut hänen viikonloppunsa, olen vastannut kyllä. Se on ollut poissa omasta "vapaa-ajastani", mutta otin sen aina henkisenä sijoituksena päätökseen, jonka tein 12 vuotta sitten, eli lähivanhemmuuden vastuun ja pojan parhaan huomioon ottamiseen. En kysellyt itseltäni, sattuisiko asia huvittamaan minua juuri tällä kertaa.
Että semmoista. Kirjoitin tämän vastineesi vain, koska vastasit nimellisesti minulle, mutta olkiukkoilit minulle ihan muiden argumentteja.
- Yksinhuoltajaisä
Just näin, vanhemmuus ei ole mitään harrastustoimintaa, jota voi tehdä kun huvittaa ja jaksaa, rusinoita ei voi nyppiä pullasta, eikä kuormittuneenakaan voi hylätä lasta/ lapsia.
Ja miten ihmeessä 16-vuotias vielä voi vanhempaa kuormittaa?
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.
Uupumus, sairaus, mikä tahansa ikävä tilanne voi kohdata myös kahden vanhemman perhettä, eikä siinäkään tilanteessa mietitä, että mihinhän ne lapset tästä saisi.
Tosi kurjissa tilanteissa toki huostaan, mutta aika pitkälle eskaloitunut tilanne silloin on päällä.
Ap:n pitäisi miettiä aikuistuvaa, mutta ei vielä aikuista, nuortaan. Nuori tarvitsee tunteen turvallisuudesta, mutta myös päätäntävaltaa omista asioistaan ja nyt on kasvussaan tullut siihen, että vuoroviikko-asumisesta on ns kasvanut ulos.
Haluaisiko Ap itse rampata viikoittain kahden osoitteen välillä? Ap, toivota tyttäresi lämpimästi tervetulleeksi omaan kotiinsa, ja ole tukena itsenäistymisessä, mutta älä pakota siihen liian varhain. Sinä olet vanhempi, vastuussa itsestäsi ja teoistasi, tyttäresi ei ole vastuussa sinusta, eikä haluamisistasi tai tarpeistasi.
Kun erosin vaimostani, otin lähivanhemmuuden vastuun tietäen hyvin sen tarkoittavan, että juuri minun täytyy toimia perälautana silloin, kun kaikki menee pieleen. Jos toisella vanhemmalla on pakollista tai vähemmän pakollista menoa tai sairastumisia, niin minä olen se, jonka täytyy viime kädessä homma hoitaa, vaikka sitten 39 asteen kuumeessa. Minun takanani ei ole enää suojakerroksia. Minulla on lopullinen vastuu..
Miten tämä voi tulla niin monelle yllätyksenä? Vai onko kyseessä vain itsekkyys, että "lapset kuuluu äidille", samoin kuin elatusmaksut ja muut etuudet, mutta lähivanhemmuuden vastuukysymyksistä sitten kuitenkin mielellään laistettaisiin?
T: Iloinen yksinhuoltajaisä, joka ei koskaan ole pyytänyt senttiäkään elaria