Tytär täytti 16 eikä halua mennä enää viikonlopuiksi isälleen. Voinko pakottaa hänet sinne?

Olen itse 16 v ja joutunut ravaamaan jo neljä vuotta äidin ja isän kodin väliä. Ette voi tajuttakkaan ,miten se on niin henkisesti ,kuin fyysisestikin älyttömän raskasta.

Niillä on sitten siellä välillä omia säätöjä ja yövieraita - uusia kokeilurakkaita.

Hyi hel,,,tti, en ikinä mene naimisiin tai tee lapsia kärsimään tällaista elämää.

Minulla on monia samassa tilanteessa olevia kaverita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.

Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.

Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).

Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.

Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.

Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.

Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.

Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)

Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.

Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.

Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.

Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.

Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.

Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.

Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.

Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.

Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.

Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.

Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.

Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.

Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa  äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.

Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?

Mulla on 15-vuotias ainakin sellainen kyläluuta, ettei tunnu suuresti kärsivän yöpaikan vaihtumisesta. Viikosta menee aina yksi tai kaksi yötä joko kaverilla, mökillä, mummolassa, matkoilla tai kaverit on meillä. Kassi aina pakattuna ja johonkin suuntaan menossa.

Mutta onhan aikuisetkin erilaisia, joku viihtyy kotona ja toinen aina jossain liikkeellä, itse kuulun jälkimmäisiin

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 16 v ja joutunut ravaamaan jo neljä vuotta äidin ja isän kodin väliä. Ette voi tajuttakkaan ,miten se on niin henkisesti ,kuin fyysisestikin älyttömän raskasta.

Niillä on sitten siellä välillä omia säätöjä ja yövieraita - uusia kokeilurakkaita.

Hyi hel,,,tti, en ikinä mene naimisiin tai tee lapsia kärsimään tällaista elämää.

Minulla on monia samassa tilanteessa olevia kaverita.

Aikuinen ihminen kirjoittaa esiintyen 16-vuotiaana. Tämän kuka tahansa, kenellä teini-ikäisiä lapsia, tunnistaa. Ajatusviiva; kokeilurakkaat; henkinen ja fyysinen raskaus; lopun toteamus.

Sanon tässä vaiheessa vain, että jos parisuhteessa olo, kuin myös siitä eroaminen, ahdistaa niin suunnattomasti, että tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta -naamaan hieromiselta suorastaan -kun joku eroaa ja jatkaa elämäänsä eronneena perheenä, niin kannattaa hankkia ammattilaisen keskusteluapua. Joku ratkaisuhan tuollaiseen solmutilanteeseen on saatava. En usko, että se on heidän pakonomainen syyllistämisensä, ketkä ovat prosessissaan päässeet eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 16 v ja joutunut ravaamaan jo neljä vuotta äidin ja isän kodin väliä. Ette voi tajuttakkaan ,miten se on niin henkisesti ,kuin fyysisestikin älyttömän raskasta.

Niillä on sitten siellä välillä omia säätöjä ja yövieraita - uusia kokeilurakkaita.

Hyi hel,,,tti, en ikinä mene naimisiin tai tee lapsia kärsimään tällaista elämää.

Minulla on monia samassa tilanteessa olevia kaverita.

Ap ei kai tietääkseni ole maininnut mistään uusista miehistä, vaan toivoi saavansa olla yksin. Luulisi, että 16-vuotias ihan jopa ymmärtäisi tämän, että äitinsä tarvitsee tilaa ja menisi vaikka kaverilleen joskus yöksi, jos sinne isän luo ei voi mennä. Jännä muuten, jos tytär ei edes voi kertoa, miksi sinne isän luo ei voi mennä.

Moni tuon ikäinen asuu jo omillaan tai kulkee joka viikonloppu toisella paikkakunnalla olevan koulun asuntolan ja lapsuuden kodin väliä. Ei se kulkeminen varmasti ole 16-vuotiaalle se ongelma. Tuo on toki ongelma, jos kotona ravaa jatkuvasti uusia miehiä/naisia, mutta ap ei ole kertonut, että olisi mitään sellaista.

(Ja samaan aikaan sopii kyllä tietysti kysyä, että eikö äidillä ole oikeutta rakkauteen, mutta toki olen itsekin sitä mieltä, ettei niitä tapailmiehiä tarvi kotiin tuoda, vaan vasta sitten, jos on vakavaa.)

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät aisti mitään kun heidät pakotetaan kodistaan pois ja se on hyvää vanhemmutta mutta yllätysyllätys kun pettäjä alkaa selitellä hyppyään lennosta toiseen suhteeseen niin silloin kyllä lapset aistivatkin ns huonon suhteen heti. Tää on kyllä sellaista pyörittelyä että.

Perusjuttua, jossa tarina muuttuu aina sillä tavalla että se on äidille edullisin. Kaikki pystytään itselle oikeuttamaan, ihan parinvalinnasta lähtien eron kautta tapaamissotkuihin. Mikään ei ole omaa vikaa eikä syytä, ja ainoa mitä voi tehdä on kiusata exää, ja jopa sitä omaa mukulaa. Muuhun ei pystytä, koska ei vain olla itse tehty mitään mitä olisi pitänyt harkita, eikä mitään minkä olisi voinut hoitaa eri tavalla. Näitä on maat ja mannut väärällään, minäminäminä, ja syy on aina toisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.

Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.

Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).

Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.

Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.

Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.

Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.

Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)

Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.

Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.

Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.

Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.

Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.

Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.

Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.

Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.

Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.

Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.

Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.

Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.

Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa  äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.

Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?

Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään. 

Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?

Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät aisti mitään kun heidät pakotetaan kodistaan pois ja se on hyvää vanhemmutta mutta yllätysyllätys kun pettäjä alkaa selitellä hyppyään lennosta toiseen suhteeseen niin silloin kyllä lapset aistivatkin ns huonon suhteen heti. Tää on kyllä sellaista pyörittelyä että.

Perusjuttua, jossa tarina muuttuu aina sillä tavalla että se on äidille edullisin. Kaikki pystytään itselle oikeuttamaan, ihan parinvalinnasta lähtien eron kautta tapaamissotkuihin. Mikään ei ole omaa vikaa eikä syytä, ja ainoa mitä voi tehdä on kiusata exää, ja jopa sitä omaa mukulaa. Muuhun ei pystytä, koska ei vain olla itse tehty mitään mitä olisi pitänyt harkita, eikä mitään minkä olisi voinut hoitaa eri tavalla. Näitä on maat ja mannut väärällään, minäminäminä, ja syy on aina toisissa.

Tunnetko ihmisiä jotka elävät vuosikymmeniä itsensä kanssa kulississa ja syyttävät aina toisia omista mokailuistaan. Terapia ei aina tuollaisiin auta vaan antaa uusia keinoja ja maskeja näytelmänsä jatkamiseen. Ei ihme että teini-ikäinen lapsi ei halua olla enää mukana tuollaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?

Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.

Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.

Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.

Alaikäisen heittäminen ulos kodista on heitteillejättökö ja laitonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.

Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.

Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).

Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.

Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.

Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.

Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.

Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)

Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.

Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.

Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.

Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.

Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.

Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.

Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.

Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.

Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.

Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.

Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.

Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.

Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa  äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.

Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?

Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään. 

Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?

Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.

Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.

Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?

Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.

Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.

Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.

Alaikäisen heittäminen ulos kodista on heitteillejättökö ja laitonta

Jos maksaa teinin yli 16v:n asumisen ja muutkin kulut, niin ei ole kyllä millään tapaa heitteille jättö. Mun kaverin vanhemmat vuokras kämpän mun kaverille, kun hän aloitti lukion. Moni 16v asuu omillaan. Vanhemmat on elatusvelvollisia, mutta ei tarvi asua saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.

Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.

Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).

Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.

Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.

Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.

Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.

Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)

Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.

Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.

Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.

Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.

Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.

Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.

Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.

Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.

Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.

Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.

Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.

Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.

Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa  äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.

Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?

Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään. 

Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?

Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.

Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.

Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.

Oiskohan ap:lla joku perheellinen varattu kumppani nyt kierroksessa jota ei kehtaa tyttärelleen näyttää koska kulissien takaa paljastuisi tuo asia? Ulospäin tietenkin esitetään muuta. Asian salaaminen kaikilta siksi tärkeää. Aivan erinomainen malli lapsellekin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.

Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.

Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).

Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.

Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.

Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.

Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.

Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)

Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.

Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.

Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.

Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.

Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.

Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.

Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.

Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.

Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.

Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.

Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.

Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.

Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa  äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.

Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?

Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään. 

Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?

Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.

Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.

Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.

Oiskohan ap:lla joku perheellinen varattu kumppani nyt kierroksessa jota ei kehtaa tyttärelleen näyttää koska kulissien takaa paljastuisi tuo asia? Ulospäin tietenkin esitetään muuta. Asian salaaminen kaikilta siksi tärkeää. Aivan erinomainen malli lapsellekin. :D

Sehän se tietysti on se todennäköisin vaihtoehto, jos äiti-ihminen kaipaa lepoa. Just joo.

Onkohan siellä isän luona jotain hu o ria, kun teini ei halua mennä sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?

Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.

Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.

Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.

Se että jotkut vanhemmat heittävät itse lapsensa ulos ennen täysi-ikäistymistään ei kyllä ole hyvää vanhemmuutta. Lapsella on oikeus huolenpitoon ja kotiin kunnes hän täyttää 18. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista siihen asti ja vaikka vanhempi maksaisi lapsen asumiskulut, lasta ei silti saa väkisin heittää omilleen jos hän ei halua tai ole valmis vielä muuttamaan kotoa. Yrittäkää nyt jo ymmärtää, mitä se kasvatusvastuu ja huoltajuus tarkoittaa ihan lain mukaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö teini saa esittää toivetta siitä, kumman luona eroperheessä asuu ja miten haluaa tavata toista vanhempaansa. Kumpikin vanhempi on lähtökohtaisesti velvollinen kasvattamaan oman jälkikasvunsa, mutta lapsi ei ole velvollinen sitoutumaan vanhempien keskinäisiin sopimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?

Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.

Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.

Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.

Se että jotkut vanhemmat heittävät itse lapsensa ulos ennen täysi-ikäistymistään ei kyllä ole hyvää vanhemmuutta. Lapsella on oikeus huolenpitoon ja kotiin kunnes hän täyttää 18. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista siihen asti ja vaikka vanhempi maksaisi lapsen asumiskulut, lasta ei silti saa väkisin heittää omilleen jos hän ei halua tai ole valmis vielä muuttamaan kotoa. Yrittäkää nyt jo ymmärtää, mitä se kasvatusvastuu ja huoltajuus tarkoittaa ihan lain mukaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö teini saa esittää toivetta siitä, kumman luona eroperheessä asuu ja miten haluaa tavata toista vanhempaansa. Kumpikin vanhempi on lähtökohtaisesti velvollinen kasvattamaan oman jälkikasvunsa, mutta lapsi ei ole velvollinen sitoutumaan vanhempien keskinäisiin sopimuksiin.

Ap haluaa yhden yön olla YKSIN. Ei se voi olla liikaa vaadittu 16-vuotiaalta, kun samaan aikaan moni 16v tosiaan asuukin jo omillaan.

Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?

Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.

Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.

Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.

Se että jotkut vanhemmat heittävät itse lapsensa ulos ennen täysi-ikäistymistään ei kyllä ole hyvää vanhemmuutta. Lapsella on oikeus huolenpitoon ja kotiin kunnes hän täyttää 18. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista siihen asti ja vaikka vanhempi maksaisi lapsen asumiskulut, lasta ei silti saa väkisin heittää omilleen jos hän ei halua tai ole valmis vielä muuttamaan kotoa. Yrittäkää nyt jo ymmärtää, mitä se kasvatusvastuu ja huoltajuus tarkoittaa ihan lain mukaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö teini saa esittää toivetta siitä, kumman luona eroperheessä asuu ja miten haluaa tavata toista vanhempaansa. Kumpikin vanhempi on lähtökohtaisesti velvollinen kasvattamaan oman jälkikasvunsa, mutta lapsi ei ole velvollinen sitoutumaan vanhempien keskinäisiin sopimuksiin.

Ap haluaa yhden yön olla YKSIN. Ei se voi olla liikaa vaadittu 16-vuotiaalta, kun samaan aikaan moni 16v tosiaan asuukin jo omillaan.

Ja lisäys vielä, että ap pyytää lasta menemään siksi yöksi lapsen isän luo (varmaan voisi mennä kaverilleenkin, mutta tuo isä nyt on olemassa ja lapsi on siellä ennenkin ollut). Ihan turha puhua mistään heitteillejätöistä. Se 16v ei todellakaan ole heitteillä, jos on isänsä luona viikonloppuna.

Kyssäri: mikä panee väsäämään näinkin paskan provon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset vielä pieniä, mutta lastenvalvojalla lasten isä alkoi sluibailemaan heittämällä jotain, että ei kai ne lapset enää teininä sitten ollenkaan halua tulla hänen luokseen. Lastenvalvoja totesi siihen aika topakasti, ettei teinit itse päätä menemisistään, eikä isän vanhemmuuden vastuu katoa mihinkään, vaan isä on velvollinen huolehtimaan siitä, että hänen ja lasten tapaamiset toteutuvat.

Että näin se on ap:nkin tilanteessa. Ei teini voi päättää, että juuri äidin tulee katsoa hänen peräänsä joka viikonloppu. Kyllä se on isänkin tehtävä välillä.

Ei. Lainsäädäntö lähtee tapaamisoikeudesta joka on lapsella. Se ei lähde siitä että ap:lla olisi itsenäinen oikeus ajaa lapsi pois kotoaan niin halutessaan.

Siis se lapsi on menossa isälleen. Omalle isälleen. On se nyt kumma, jos ei isälleen voi mennä, varsinkin, jos ap sanoo, että isä on ihan ok, eikä mikään väkivaltainen juoppo.

Kuvitelkaapa tilanne ydiperheessä. Äiti on kuormittunut ja isä päättää ratkaista tilanteen lähtemällä lasten kanssa mökille, että äiti saa olla rauhassa. Teini ei halua lähteä. Kyllä ne vanhemmat silti vaan voi päättää, että nyt isän matkaan täksi viikonlopuksi. Näin se normaaleissa perheissä menee, eikä siten, että teini sanelee missä ja kenen kanssa viikonloppunsa viettää.

Ydinperhe poikkeaa tästä ap:n tilanteesta jo lainsäädännön tasolla. Lainsäätäjä on hallut suojella lapsia juuri ap:n kaltaisten vanhempien päähänpistoilta lapsen suhteen. Kun hajottaa ydinperheen niin vastuu kasvaa. Silloin se pitää kantaa. Jos ei siihen pysty niin älä hanki lapsia.

Miltä päähänpistoilta? Noillahan on sopimus. Teini vaan sai oman päähänpiston, ettei menisikään isälleen. Kyllä päin vastoin yleensä pakotetaan niihin tapaamisiin, jos teinin syy olla menemättä on tasoa, kun ei huvita. Monestihan ongelma on se, että vaikka väkivaltaista juoppoisää on pakko tavata, kun sopimuksessa lukee. Outo juttu, että kunnollista isää ei tarvitsisi sopimuksen mukaisesti tavata?

Hmm, vai onko ap sittenkin kunnollinen isä jonka 16 vuotias tytär on ilmoittanut hänelle että ei halua tulla enää yöksi vaan haluaa olla äitinsä luona. Avaus kirjoitettu naisen näkökulmasta peitelläkseen todellisen tilanteen mistä oikeasti kyse? Ymmärtäisin tämän jos miehellä paljon pettämistaustaa tyttären varhaisemmassa lapsuudessa.

Onhan tuo mahdollista ja jos näin ja etävanhemman roolissa niin asia on täysin selvä 16-vuotiasta teiniä ei lain mukaan vaikka vanhemmilla olisi sopimus keskenään pakottaa tapaamaan etävanhempaansa vastoin tahtoaan.

Tämä vastaa myös apn avaukseen. Eli teinin tahto ratkaisee. Live with that.

Ydinperheessä asia olisi toisin mutta kun se on rikottu niin lapsen oikeudet kasvavat jo 12-vuotiaana suhteessa vanhempiinsa. Onneksi lainsäädäntömme suojelee lapsia vastuuttomilta ja itsekkäiltä erovanhemmilta.

Tiedätkö mitä, monet jää ydinperheeseen itsekkäistä syistä, esim. siksi, että paremmin tienaava puoliso mahdollistaa leveämmän elämän tai paremmat sosiaaliset ympyrät nimen omaan sille äidille/isälle. Lapset saa sitten katsella sitä kylmää ilmapiiriä tai vaihtoehtoisesti riitaisaa ilmapiiriä siellä kotona.

Ja todellakin ydinperheissäkin kauniisti kehotetaan lapsia poistumaan viikonloppuna esim. mummolaan tai kaverille, jos vanhemmat haluaa omaa aikaa, tai vaikka lähetetään lapsi johonkin leirille tms. Ihan normaalia. Ei todellakaan ketkään vanhemmat köki kotona 16-vuotiaan kanssa joka viikonloppu. Ja joo, toki joskus tehdään perheenä jotain yhdessä (ja niin tekee se yh-vanhempikin lasten kanssa), mutta ei joka viikonloppu.

Kaunainen ja katkeroitunut erovanhempi päästelee nyt siellä? Oletko oikeasti käsitellyt oman osuutesi eroosi tai eroihisi? Ei sitä katkeruutta kannata ydinperheeseen suunnata. Harmillista jos sulla se ei onnistunut mutta tuo tekstisi on hyvin katkeran oloinen ikäänkuin suurin osa ydinperheistä olisi kulisseja tai riitaisia. Eivät ole.

Miksi perhe olisi joku kulissi, jos vanhemmillakin on sosiaalinen elämä ja haluavat lapset pois jaloista, kun järjestävät vaikka illanistujaiset? Ihan normaalia. Päin vastoin, jos mietin itseäni lapsena, niin ei mulle ollut mikään ongelma mennä lauantaina vaikka kaverin luo tai sinne mummolaan, jos vanhemmat pyysi. Miten ap:n lapsille ja näille vänkääjille täällä on niin iso juttu, että antaa vanhemmille omaa rauhaa viikonloppuna? Ei normaali teini roiku kokoajan kotona ja äidissään.

Vähän eri asia laittaa pienemmät lapset mummolaan tai kaverin luokse jos vanhemmat käy jossain tai pitää illanistujaiset, kuin yrittää määrätä 16-vuotiasta menemään viikonlopuksi pois kotoaan jos nuori nimenomaan on ilmaissut, ettei jaksa ravata kahden asunnon välillä. Mitä se 16v siellä kotona haittaa, vaikka vanhemmat pitäisikin vähän iltaa keskenään? Tuskinpa sitä kiinnostaa liittyä joukkoon. Ja tässä nyt vaan on kyse siitä, että äippää harmittaa kun eksä saa "vapaata" lastenhoidosta, vaikka mies edelleen hoitaa elarit ja tapaa tyttöä tytön omien aikataulujen mukaan. Ap haluaisi itselleen rauhallisen lapsettoman viikonlopun, mutta lapsi vaan ei halua lähteä kotoaan. Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.

Tää on totta. Mulla on pieniä lapsia, ketkä sopimuksen mukaan olisi isällä joka toinen viikonloppu, mutta isä varailee itselleen lomareissuja jne. siten, että pari kertaa vuodessa ei vain ota lapsia esim. kuukauteen.

Ja tuo isä on siis ulospäin kunnollinen, tienaa ylimmässä  5%ssa (kuten minäkin), on aktiivinen seuratoiminnassa jne. On vain poskettoman itsekäs, että omat lomareissut menee lasten tapaamisen ohi. Ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja naimisissa, hänellä oli kummilapsia, joihin piti hyvin yhteyttä ja kaverinsa oli osallistuvia isiä. En aidosti yhtään ajatellut, että isä voisi noin täysin luistaa vanhemmuudesta.

Alkuun ajattelin, että huoltajuussopimus jotenkin varmistaisi isänkin osallistumisen, mutta on tässä käynyt tosiaan aika selväksi, että ei todella sido etäisää mitenkään. En voi tehdä mitään, kun hän ilmoittaa, ettei esim. kuukauteen ota lapsia.