Lue keskustelun säännöt.
Tytär täytti 16 eikä halua mennä enää viikonlopuiksi isälleen. Voinko pakottaa hänet sinne?
29.01.2023 |
Tyttö sanoo ettei jaksa enää vaihtaa kotia ja rahdata tavaroita edestakaisin, vaikka matka onkin lyhyt. Hän haluaa mieluummin nähdä isäänsä silloin kun itselle sopii.
Miten on? Voiko tyttö ja isä päättää keskenään näin? Meillä on lastenvalvojalla tehty sopimus viikonlopuista ja lomista (myös elatusmaksusta). Se on käsittääkseni sitova siihen asti kunnes lapsi on täysikäinen. Minulle on tärkeää saada omaa rauhaa välillä. Tärkeintä on se että isällä on myös vastuunsa ja velvollisuutensa ja niistä hän pääsisi luistamaan, jos annan tytölle periksi.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.
Tää on totta. Mulla on pieniä lapsia, ketkä sopimuksen mukaan olisi isällä joka toinen viikonloppu, mutta isä varailee itselleen lomareissuja jne. siten, että pari kertaa vuodessa ei vain ota lapsia esim. kuukauteen.
Ja tuo isä on siis ulospäin kunnollinen, tienaa ylimmässä 5%ssa (kuten minäkin), on aktiivinen seuratoiminnassa jne. On vain poskettoman itsekäs, että omat lomareissut menee lasten tapaamisen ohi. Ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja naimisissa, hänellä oli kummilapsia, joihin piti hyvin yhteyttä ja kaverinsa oli osallistuvia isiä. En aidosti yhtään ajatellut, että isä voisi noin täysin luistaa vanhemmuudesta.
Alkuun ajattelin, että huoltajuussopimus jotenkin varmistaisi isänkin osallistumisen, mutta on tässä käynyt tosiaan aika selväksi, että ei todella sido etäisää mitenkään. En voi tehdä mitään, kun hän ilmoittaa, ettei esim. kuukauteen ota lapsia.
Mutta hyvähän se lapsen kannalta vain on, ettei mikään laki tai sopimus pakota vanhempaa tapaamaan lasta vasten tahtoaan. Ei lapselle tee hyvää tavata väkisin ihmistä, joka ei halua lasta tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset vielä pieniä, mutta lastenvalvojalla lasten isä alkoi sluibailemaan heittämällä jotain, että ei kai ne lapset enää teininä sitten ollenkaan halua tulla hänen luokseen. Lastenvalvoja totesi siihen aika topakasti, ettei teinit itse päätä menemisistään, eikä isän vanhemmuuden vastuu katoa mihinkään, vaan isä on velvollinen huolehtimaan siitä, että hänen ja lasten tapaamiset toteutuvat.
Että näin se on ap:nkin tilanteessa. Ei teini voi päättää, että juuri äidin tulee katsoa hänen peräänsä joka viikonloppu. Kyllä se on isänkin tehtävä välillä.
Ei. Lainsäädäntö lähtee tapaamisoikeudesta joka on lapsella. Se ei lähde siitä että ap:lla olisi itsenäinen oikeus ajaa lapsi pois kotoaan niin halutessaan.
Siis se lapsi on menossa isälleen. Omalle isälleen. On se nyt kumma, jos ei isälleen voi mennä, varsinkin, jos ap sanoo, että isä on ihan ok, eikä mikään väkivaltainen juoppo.
Kuvitelkaapa tilanne ydiperheessä. Äiti on kuormittunut ja isä päättää ratkaista tilanteen lähtemällä lasten kanssa mökille, että äiti saa olla rauhassa. Teini ei halua lähteä. Kyllä ne vanhemmat silti vaan voi päättää, että nyt isän matkaan täksi viikonlopuksi. Näin se normaaleissa perheissä menee, eikä siten, että teini sanelee missä ja kenen kanssa viikonloppunsa viettää.
Ydinperhe poikkeaa tästä ap:n tilanteesta jo lainsäädännön tasolla. Lainsäätäjä on hallut suojella lapsia juuri ap:n kaltaisten vanhempien päähänpistoilta lapsen suhteen. Kun hajottaa ydinperheen niin vastuu kasvaa. Silloin se pitää kantaa. Jos ei siihen pysty niin älä hanki lapsia.
Miltä päähänpistoilta? Noillahan on sopimus. Teini vaan sai oman päähänpiston, ettei menisikään isälleen. Kyllä päin vastoin yleensä pakotetaan niihin tapaamisiin, jos teinin syy olla menemättä on tasoa, kun ei huvita. Monestihan ongelma on se, että vaikka väkivaltaista juoppoisää on pakko tavata, kun sopimuksessa lukee. Outo juttu, että kunnollista isää ei tarvitsisi sopimuksen mukaisesti tavata?
Hmm, vai onko ap sittenkin kunnollinen isä jonka 16 vuotias tytär on ilmoittanut hänelle että ei halua tulla enää yöksi vaan haluaa olla äitinsä luona. Avaus kirjoitettu naisen näkökulmasta peitelläkseen todellisen tilanteen mistä oikeasti kyse? Ymmärtäisin tämän jos miehellä paljon pettämistaustaa tyttären varhaisemmassa lapsuudessa.
Onhan tuo mahdollista ja jos näin ja etävanhemman roolissa niin asia on täysin selvä 16-vuotiasta teiniä ei lain mukaan vaikka vanhemmilla olisi sopimus keskenään pakottaa tapaamaan etävanhempaansa vastoin tahtoaan.
Tämä vastaa myös apn avaukseen. Eli teinin tahto ratkaisee. Live with that.
Ydinperheessä asia olisi toisin mutta kun se on rikottu niin lapsen oikeudet kasvavat jo 12-vuotiaana suhteessa vanhempiinsa. Onneksi lainsäädäntömme suojelee lapsia vastuuttomilta ja itsekkäiltä erovanhemmilta.
Tiedätkö mitä, monet jää ydinperheeseen itsekkäistä syistä, esim. siksi, että paremmin tienaava puoliso mahdollistaa leveämmän elämän tai paremmat sosiaaliset ympyrät nimen omaan sille äidille/isälle. Lapset saa sitten katsella sitä kylmää ilmapiiriä tai vaihtoehtoisesti riitaisaa ilmapiiriä siellä kotona.
Ja todellakin ydinperheissäkin kauniisti kehotetaan lapsia poistumaan viikonloppuna esim. mummolaan tai kaverille, jos vanhemmat haluaa omaa aikaa, tai vaikka lähetetään lapsi johonkin leirille tms. Ihan normaalia. Ei todellakaan ketkään vanhemmat köki kotona 16-vuotiaan kanssa joka viikonloppu. Ja joo, toki joskus tehdään perheenä jotain yhdessä (ja niin tekee se yh-vanhempikin lasten kanssa), mutta ei joka viikonloppu.
Kaunainen ja katkeroitunut erovanhempi päästelee nyt siellä? Oletko oikeasti käsitellyt oman osuutesi eroosi tai eroihisi? Ei sitä katkeruutta kannata ydinperheeseen suunnata. Harmillista jos sulla se ei onnistunut mutta tuo tekstisi on hyvin katkeran oloinen ikäänkuin suurin osa ydinperheistä olisi kulisseja tai riitaisia. Eivät ole.
Miksi perhe olisi joku kulissi, jos vanhemmillakin on sosiaalinen elämä ja haluavat lapset pois jaloista, kun järjestävät vaikka illanistujaiset? Ihan normaalia. Päin vastoin, jos mietin itseäni lapsena, niin ei mulle ollut mikään ongelma mennä lauantaina vaikka kaverin luo tai sinne mummolaan, jos vanhemmat pyysi. Miten ap:n lapsille ja näille vänkääjille täällä on niin iso juttu, että antaa vanhemmille omaa rauhaa viikonloppuna? Ei normaali teini roiku kokoajan kotona ja äidissään.
Vähän eri asia laittaa pienemmät lapset mummolaan tai kaverin luokse jos vanhemmat käy jossain tai pitää illanistujaiset, kuin yrittää määrätä 16-vuotiasta menemään viikonlopuksi pois kotoaan jos nuori nimenomaan on ilmaissut, ettei jaksa ravata kahden asunnon välillä. Mitä se 16v siellä kotona haittaa, vaikka vanhemmat pitäisikin vähän iltaa keskenään? Tuskinpa sitä kiinnostaa liittyä joukkoon. Ja tässä nyt vaan on kyse siitä, että äippää harmittaa kun eksä saa "vapaata" lastenhoidosta, vaikka mies edelleen hoitaa elarit ja tapaa tyttöä tytön omien aikataulujen mukaan. Ap haluaisi itselleen rauhallisen lapsettoman viikonlopun, mutta lapsi vaan ei halua lähteä kotoaan. Voi voi.
tytär ei nyt vaan jaksa mennä isän luo. Nykyään on aika paljon juttuja mitä lapset, ja vähän vanhemmatkin, ei jaksa. Ei voi pakottaa jos ei jaksa.
Kasvatustrendin tulokset on voinut lukea viime viikotkin oikeastaan jokaisesta uutisesta, joka käsittelee jollain lailla lasten ja nuorten nykytilaa ja tulevaisuutta. Mut ei mitään, jatkakaa. Minä oon kasvattanut poikaani toisin, tosin vaikeaahan se on kun kavereiden ei kenenkään tarvitse koskaan jaksaa mitään ja kaiken saa mitä keksii pyytää. Kiitos kovasti kun teette kasvatustyöstä himpun verran vaikeampaa, te muut vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Kyssäri: mikä panee väsäämään näinkin paskan provon?
Tarve tarinointiin jossain muualla jotta saa itseään jalustalle sekä mahdollisuus siellä muualla haukkua palstalaisia vanhanaikaisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.
Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.
Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).
Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.
Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.
Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.
Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)
Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.
Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.
Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.
Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.
Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.
Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.
Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.
Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.
Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.
Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.
Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.
Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.
Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.
Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?
Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään.
Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?
Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.
Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.
Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.
Lainaamassasi tekstissä ei kylläkään ollut minkäälaista solvausta, vaikka itse taisit piston rinnassasi kokeakin. Aphan on trolli, mutta oli tai ei, se on apn vastuulla kertoa taustaa paremmin, ja jos sitä ei kerrota, on ok olettaa että tausta on mahdollisimman normaali ja keskiverto. Missään ei myöskään ole sanottu ettei isä voisi minään viikonloppuna olla lastaan vahtimassa.
Miksi teet lapsia, jos et jaksa niitä hoitaa (lainaus tekstistäsi) on todellakin solvaus ja todella epäinhimillinen sellainen kuormittunutta vanhempaa kohtaan. Ehkä hän on pikkulapsiaikana ollut energinen, mutta vaikka terveydentilan heikennyttyä tai iän myötä jaksaminen on muuttunut? Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, niin tuollaisia lauseita ei saisi päästää suustaan. Eihän kukaan uskalla tehdä enää lapsia, jos se tarkoittaa, että seuraavat 19v sun täytyy sitten olla ulospäin energinen ja jaksava, vaikka oikeasti olisit ihan loppu. Tämä meidän yhteiskunnan malli, jossa äitien täytyy yksin hoitaa lapset (vain osa miehistä osallistuu ja muulta yhteisöltä ei saa mitään apuja, kuten monissa muissa kulttuureissa), on epäinhimillinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.
Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.
Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).
Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.
Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.
Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.
Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)
Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.
Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.
Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.
Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.
Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.
Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.
Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.
Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.
Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.
Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.
Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.
Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.
Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.
Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?
Missään ei ole sanottu, että äiti ei voi itse lähteä jonnekin ja pitää olla 24/7 fyysisesti saatavilla. Missään ei ole sanottu, etteikö tyttö olisi itsenäinen tai että hän kuormittaisi vanhempiaan olemalla jotenkin riippuvainen tai tarvitseva. On vain todettu, että tyttö ei jaksa enää tuossa iässä vaihtaa asuntoa joka toinen viikonloppu ja haluaa tavata isäänsä vähän vapaammilla aikatauluilla. Tyttö tapaa isäänsä edelleen, ei ole kieltäytynyt näkemästä tätä tms. Tämäkös nyt osaa suututtaa niin paljon, että vedetään herneet henkeen ja aletaan vänkäämään lapsen oikeudesta päättää omasta elämästään edes sen verran, että saisi tavata etävanhempaansa joustavammin. Totta kai vanhemmuus on raskasta ja voi olla uupumusta ja mt-ongelmia ja ties mitä, ei se silti poista sitä faktaa että lasta ei voi vaan kotoaan passittaa muualle jos äidin pää ei kestä. Ei sitä lasta sinne isälleen voi väkisin laittaa, mutta epäilen että tyttö menisi sinne ehkä pidemmäksikin aikaa tässä tapauksessa jos näkisi nuo ap:n tänne kirjoittamat viestit. Kyllä mulla empatiaa riittää sekä äidille että lapselle, mutta laki on tässä tapauksessa lapsen puolella ja on uskomatonta, miten moni täällä narisee siitä, että teinissä on nyt jotain vikaa kun hän ei halua noudattaa vanhempien erossa tehtyjä sopimuksia, jotka takaavat teinille oikeuden tavata isäänsä. Oikeuden, ei velvollisuuden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille ap:n komppaajille jopa lapsessa on jotain vikaa. Kertoo heidän empatiastaan heikommassa asemassa olevia kohtaan. Mitähän seuraavaksi nämä oikeuttavat itselleen? Raskaana olevan naisen henkisen pahoinpitelyn miehen toimesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etävanhempi pääsee kyllä halutessaan laistamaan kaikista muista velvollisuuksista paitsi elatusmaksuista. Mikään laki tai tapaamissopimus ei pakota etävanhempaa tapaamaan lastaan, jos ei halua tai edellytä tapaamaan tietyin väliajoin. Jos etävanhempi haluaa tavata vaikka kerran kuussa yhden päivän, niin se on täysin ok. Tapaamissopimus on tehty lapsen ja etävanhemman turvaksi, jotta lähivanhempi ei estä heidän tapaamista.
Tää on totta. Mulla on pieniä lapsia, ketkä sopimuksen mukaan olisi isällä joka toinen viikonloppu, mutta isä varailee itselleen lomareissuja jne. siten, että pari kertaa vuodessa ei vain ota lapsia esim. kuukauteen.
Ja tuo isä on siis ulospäin kunnollinen, tienaa ylimmässä 5%ssa (kuten minäkin), on aktiivinen seuratoiminnassa jne. On vain poskettoman itsekäs, että omat lomareissut menee lasten tapaamisen ohi. Ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia ja naimisissa, hänellä oli kummilapsia, joihin piti hyvin yhteyttä ja kaverinsa oli osallistuvia isiä. En aidosti yhtään ajatellut, että isä voisi noin täysin luistaa vanhemmuudesta.
Alkuun ajattelin, että huoltajuussopimus jotenkin varmistaisi isänkin osallistumisen, mutta on tässä käynyt tosiaan aika selväksi, että ei todella sido etäisää mitenkään. En voi tehdä mitään, kun hän ilmoittaa, ettei esim. kuukauteen ota lapsia.
Mutta hyvähän se lapsen kannalta vain on, ettei mikään laki tai sopimus pakota vanhempaa tapaamaan lasta vasten tahtoaan. Ei lapselle tee hyvää tavata väkisin ihmistä, joka ei halua lasta tavata.
Kyllä hän tavatessa esittää kovinkin rakastavaa isää (halailee lapsia jne.). Vanhempi lapsi on jo tajunnut kuvion ja kyselee mm. että miksi eivät näe isäänsä enemmän. Harrastaa futista ja siellä näkee aktiivisia isiä valmentajina, kavereillaan näkee isätkin siellä kotona. Mutta tosiaan voi olla kokonaisia kuukausia, ettei isää näy. En itse jaksa enää yrittää muuttaa tilannetta (olen tehnyt sitä jo monta vuotta, jo silloin, kun olimme yhdessä, joten päätin luovuttaa). Surullista lasten kannalta, mutta isän päätös, jolle en äitinä voi mitään (tai näin mun on pakko ajatella ja hyväksyä tilanne, koska en voi jatkuvasti miettiä asiaa, kun on työt ja lapsiarki pyöritettävänä).
Mutta ap saa kyllä sympatiat täältä, jos sielläkin on isä, jolle oma aika on niin tärkeää, ettei edes kokonaista viikonloppua voi viettää lapsensa kanssa, arjesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille ap:n komppaajille jopa lapsessa on jotain vikaa. Kertoo heidän empatiastaan heikommassa asemassa olevia kohtaan. Mitähän seuraavaksi nämä oikeuttavat itselleen? Raskaana olevan naisen henkisen pahoinpitelyn miehen toimesta?
Siis sunko mielestä äidin pitää kuormittaa itsensä vaikka itsemurhaan asti, eikä saa sanallakaan sanoa, että kaipaisi omaa tilaa ja lepoa edes yhden vuorokauden kahdessa viikossa, mutta isältä ei voi odottaa edes sitä, että jonkun viikonlopun ottaisi vastuun lapsesta? Tosi reilu peli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.
Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.
Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).
Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.
Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.
Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.
Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)
Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.
Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.
Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.
Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.
Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.
Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.
Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.
Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.
Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.
Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.
Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.
Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.
Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.
Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?
Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään.
Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?
Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.
Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.
Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.
Lainaamassasi tekstissä ei kylläkään ollut minkäälaista solvausta, vaikka itse taisit piston rinnassasi kokeakin. Aphan on trolli, mutta oli tai ei, se on apn vastuulla kertoa taustaa paremmin, ja jos sitä ei kerrota, on ok olettaa että tausta on mahdollisimman normaali ja keskiverto. Missään ei myöskään ole sanottu ettei isä voisi minään viikonloppuna olla lastaan vahtimassa.
Miksi teet lapsia, jos et jaksa niitä hoitaa (lainaus tekstistäsi) on todellakin solvaus ja todella epäinhimillinen sellainen kuormittunutta vanhempaa kohtaan. Ehkä hän on pikkulapsiaikana ollut energinen, mutta vaikka terveydentilan heikennyttyä tai iän myötä jaksaminen on muuttunut? Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, niin tuollaisia lauseita ei saisi päästää suustaan. Eihän kukaan uskalla tehdä enää lapsia, jos se tarkoittaa, että seuraavat 19v sun täytyy sitten olla ulospäin energinen ja jaksava, vaikka oikeasti olisit ihan loppu. Tämä meidän yhteiskunnan malli, jossa äitien täytyy yksin hoitaa lapset (vain osa miehistä osallistuu ja muulta yhteisöltä ei saa mitään apuja, kuten monissa muissa kulttuureissa), on epäinhimillinen.
Jos on ihan loppu eikä jaksa omia lapsiaan kotonaan, niin sitten pitää hakea jostain ulkopuolelta apua. Ihan sama onko se terveyskeskus, neuvola, joku järjestö tai oma lähipiiri. Se että oma vanhempi työntää oman lapsensa ulos talosta, vaikka lapsi menisikin etävanhemman luokse, ole oikein lasta kohtaan. Ei se lapsi heitteillä ole isänsä luona, totta, mutta jos lapsi lähtökohtaisesti kokee raskaaksi sen että pitää joka viikko tai joka toinen viikko laittaa kamat kasaan ja mennä pariksi päiväksi toiseen kämppään parhaimmillaan eri paikkakunnalle, niin onhan se raskasta ja elämää rajoittavaa eikä siihen pidä pakottaa. Kukaan ei halua elää nuoruuttaan heittopussina jota ei haluta pitää kotona yhtään pidempään kuin vanhempien kesken on sovittu, koska vanhemmat eivät pystyneet asumaan yhdessä. Tässäkin tapauksessa tuo teini vaan toivoo, että voisi tavata isäänsä vähän vapaammin eikä tarvitsisi aina olla yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.
Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.
Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).
Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.
Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.
Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.
Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)
Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.
Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.
Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.
Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.
Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.
Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.
Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.
Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.
Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.
Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.
Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.
Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.
Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.
Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?
Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään.
Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?
Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.
Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.
Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.
Lainaamassasi tekstissä ei kylläkään ollut minkäälaista solvausta, vaikka itse taisit piston rinnassasi kokeakin. Aphan on trolli, mutta oli tai ei, se on apn vastuulla kertoa taustaa paremmin, ja jos sitä ei kerrota, on ok olettaa että tausta on mahdollisimman normaali ja keskiverto. Missään ei myöskään ole sanottu ettei isä voisi minään viikonloppuna olla lastaan vahtimassa.
Miksi teet lapsia, jos et jaksa niitä hoitaa (lainaus tekstistäsi) on todellakin solvaus ja todella epäinhimillinen sellainen kuormittunutta vanhempaa kohtaan. Ehkä hän on pikkulapsiaikana ollut energinen, mutta vaikka terveydentilan heikennyttyä tai iän myötä jaksaminen on muuttunut? Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, niin tuollaisia lauseita ei saisi päästää suustaan. Eihän kukaan uskalla tehdä enää lapsia, jos se tarkoittaa, että seuraavat 19v sun täytyy sitten olla ulospäin energinen ja jaksava, vaikka oikeasti olisit ihan loppu. Tämä meidän yhteiskunnan malli, jossa äitien täytyy yksin hoitaa lapset (vain osa miehistä osallistuu ja muulta yhteisöltä ei saa mitään apuja, kuten monissa muissa kulttuureissa), on epäinhimillinen.
Ydinperhemalli jossa molemmat vanhemmat osallistuvat lapsiarkeen on ihan valtavirtaa ja siinä ei ole kyllä mitään epäinhimillistä. Ne ihmiset jotka eivät halua tehdä töitä perheen eteen vaan käyttävät eroa ratkaisunaan omiin eikä edes siitä toisesta johtuviin ongelmiin joutuvat sitten ap:n kaltaisiin tilanteisiin. Kyllähän se voi tuntua ikävältä kun on ihan itse oman elämänsä sössinyt ja sitten trollailee avauksia täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.
Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.
Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).
Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.
Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.
Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.
Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)
Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.
Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.
Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.
Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.
Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.
Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.
Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.
Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.
Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.
Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.
Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.
Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.
Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.
Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?
Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään.
Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?
Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.
Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.
Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.
Lainaamassasi tekstissä ei kylläkään ollut minkäälaista solvausta, vaikka itse taisit piston rinnassasi kokeakin. Aphan on trolli, mutta oli tai ei, se on apn vastuulla kertoa taustaa paremmin, ja jos sitä ei kerrota, on ok olettaa että tausta on mahdollisimman normaali ja keskiverto. Missään ei myöskään ole sanottu ettei isä voisi minään viikonloppuna olla lastaan vahtimassa.
Miksi teet lapsia, jos et jaksa niitä hoitaa (lainaus tekstistäsi) on todellakin solvaus ja todella epäinhimillinen sellainen kuormittunutta vanhempaa kohtaan. Ehkä hän on pikkulapsiaikana ollut energinen, mutta vaikka terveydentilan heikennyttyä tai iän myötä jaksaminen on muuttunut? Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, niin tuollaisia lauseita ei saisi päästää suustaan. Eihän kukaan uskalla tehdä enää lapsia, jos se tarkoittaa, että seuraavat 19v sun täytyy sitten olla ulospäin energinen ja jaksava, vaikka oikeasti olisit ihan loppu. Tämä meidän yhteiskunnan malli, jossa äitien täytyy yksin hoitaa lapset (vain osa miehistä osallistuu ja muulta yhteisöltä ei saa mitään apuja, kuten monissa muissa kulttuureissa), on epäinhimillinen.
Jos on ihan loppu eikä jaksa omia lapsiaan kotonaan, niin sitten pitää hakea jostain ulkopuolelta apua. Ihan sama onko se terveyskeskus, neuvola, joku järjestö tai oma lähipiiri. Se että oma vanhempi työntää oman lapsensa ulos talosta, vaikka lapsi menisikin etävanhemman luokse, ole oikein lasta kohtaan. Ei se lapsi heitteillä ole isänsä luona, totta, mutta jos lapsi lähtökohtaisesti kokee raskaaksi sen että pitää joka viikko tai joka toinen viikko laittaa kamat kasaan ja mennä pariksi päiväksi toiseen kämppään parhaimmillaan eri paikkakunnalle, niin onhan se raskasta ja elämää rajoittavaa eikä siihen pidä pakottaa. Kukaan ei halua elää nuoruuttaan heittopussina jota ei haluta pitää kotona yhtään pidempään kuin vanhempien kesken on sovittu, koska vanhemmat eivät pystyneet asumaan yhdessä. Tässäkin tapauksessa tuo teini vaan toivoo, että voisi tavata isäänsä vähän vapaammin eikä tarvitsisi aina olla yötä.
Miten nuo mainitsemasi tahot voisivat auttaa äidin jaksamisessa, jos ei ole millään tavalla mahdollista, että lapsi olisi esim. isänsä vastuulla jonkun viikonlopun? Tuskin mikään tukiperhe, mummi tms. sitten kävisi yhtään sen enempää, jos kunnollinen isäkään ei käy avuksi. Taitaa olla niin, että äidit saa leponsa vasta, kun ovat sairaalakunnossa ja lääkäri antaa todistuksen, ettei pysty olemaan vastuussa. Ihan typerä tämä meidän kulttuuri, ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.
Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.
Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).
Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.
Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.
Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.
Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)
Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.
Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.
Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.
Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.
Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.
Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.
Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.
Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.
Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.
Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.
Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.
Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.
Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.
Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?
Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään.
Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?
Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.
Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.
Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.
Lainaamassasi tekstissä ei kylläkään ollut minkäälaista solvausta, vaikka itse taisit piston rinnassasi kokeakin. Aphan on trolli, mutta oli tai ei, se on apn vastuulla kertoa taustaa paremmin, ja jos sitä ei kerrota, on ok olettaa että tausta on mahdollisimman normaali ja keskiverto. Missään ei myöskään ole sanottu ettei isä voisi minään viikonloppuna olla lastaan vahtimassa.
Miksi teet lapsia, jos et jaksa niitä hoitaa (lainaus tekstistäsi) on todellakin solvaus ja todella epäinhimillinen sellainen kuormittunutta vanhempaa kohtaan. Ehkä hän on pikkulapsiaikana ollut energinen, mutta vaikka terveydentilan heikennyttyä tai iän myötä jaksaminen on muuttunut? Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, niin tuollaisia lauseita ei saisi päästää suustaan. Eihän kukaan uskalla tehdä enää lapsia, jos se tarkoittaa, että seuraavat 19v sun täytyy sitten olla ulospäin energinen ja jaksava, vaikka oikeasti olisit ihan loppu. Tämä meidän yhteiskunnan malli, jossa äitien täytyy yksin hoitaa lapset (vain osa miehistä osallistuu ja muulta yhteisöltä ei saa mitään apuja, kuten monissa muissa kulttuureissa), on epäinhimillinen.
Ydinperhemalli jossa molemmat vanhemmat osallistuvat lapsiarkeen on ihan valtavirtaa ja siinä ei ole kyllä mitään epäinhimillistä. Ne ihmiset jotka eivät halua tehdä töitä perheen eteen vaan käyttävät eroa ratkaisunaan omiin eikä edes siitä toisesta johtuviin ongelmiin joutuvat sitten ap:n kaltaisiin tilanteisiin. Kyllähän se voi tuntua ikävältä kun on ihan itse oman elämänsä sössinyt ja sitten trollailee avauksia täällä.
No mä olen eronnut, ja johtui kyllä siitäkin, ettei lasten isä osallistunut perhe-elämään yhtään, kun olimme yhdessä. Olin silloin todella kuormittunut ja tottakai odotin osallistumista, joten siitäkin itsessään tuli riitaa. Lisäksi oli henkistä ja jo fyysistäkin väkivaltaa (mulla ei saanut olla kodin ulkopuolisia kontakteja, en saanut koskaan poistua kotoa ilman lapsia, vaikka mies oli melkein joka ilta jossain, ja mun urahaaveetkin lyttäsi, vaikka ennen lapsia oli ollut todella kannustava ja silloin meno oli ihan normaalia myös mun vapaa-ajan suhteen. Olimme 4v yhdessä ennen esikoista.). Eron jälkeen isäviikonloppujen myötä isän osallistuminen on siis lisääntynyt huomattavasti, kun on edes joka toinen viikonloppu.
En nyt ihan tiedä, että olinko se tässä minä, joka ei halunnut tehdä töitä perheen eteen, mutta kiitos syyllistyksestä. Ja noin muuten, tottakai tiedän ydinperheitä, joissa molemmat osallistuu (niissäkin silti uuvutaan ja tarvitaan omaa tilaa), mutta kyllä näitä liikaa on, joissa isät luistaa vastuusta. Eivätkä ne ole mitään laitapuolen kulkijoita, vaan monesti esim. uraisät eivät kanna vastuuta, vaikka välillä leikittävätkin lapsia. Ja silti heillä useimmiten on hyvin tienaava puolisokin, eli nainen kantaa suurimman vastuun lapsista ja kodista, vaikka kulut maksetaankin puoliksi.
Tämä jankkaaminen voidaan päättää toteamukseen, että on väärin, että aloittaja on mennyt ylipäätään eroamaan, syistä riippumatta. Koska moni muukaan ei uskalla erota taloudellisten tappioiden tai pärjäämättömyyden pelossa, ei niin kuulu aloittajankaan tehdä. Kaikki ikävä ja vähänkin harmillinen mitä eron jälkeen tapahtuu, on suoraa seurausta erosta, itseään voi vain syyttää. Mikä tahansa mukava asia mikä eron jälkeen on tapahtunut, on vain väliaikaista ja vastoinkäyminen odottaa aivan nurkan takana. Vaihtamalla ei parane, eron jälkeen ei voi olla onnellinen, kuka ajattelisi lapsia.
Ainoa millä aloittaja voi keskustelun suunnan kääntää, on kertoa, että isä jätti vieraan huo.. anteeksi, naisen takia, vaikka hän oli kaikkensa uhrannut liiton eteen, liitossa oli upeaa huumoria, ihanaa intohimoa ja syvää kunnioitusta. Isä on sittemmin aivopessyt tyttärensä kuvittelemaan, ettei "jaksa" tulla yökylään, koska haluaa viettää viikonloput kahden sen huo.. anteeksi, heitukkansa kanssa tuhlaten liiton aikana yhdessä säästettyjä rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on aivan liikaa kelvottomia ja itsekkäitä vanhempia jotka eivät osaa ajatella kuin itseään ja omia nautintojaan lapsen edusta välittämättä.
Tämäkö on sitä modernia perhemallia, jonka tieltä ydinperhemalli jossa vanhemmat sitoutuvat tekemään välillä perheen eteen, pitää heittää roskiin.
Eiköhän tuossa ap:nkin tarinassa se kelvoton ole lähinnä se isä, joka ei ota lasta luokseen koskaan, vaan on ulkoistanut kaikki lapsen asiat asumisesta ja yhteisestä ajasta lähtien täysin lapsen äidille. Elarit sentään maksaa (kunnes lapsi täyttää 18v, jonka jälkeen yleensä vielä asutaan n. vuosi kotona, mutta ei tartte enää edes elareita maksaa).
Joo, vaikka kyse onkin teinistä, niin jotain on vialla, jos isä ei ole edes sen vertaa suhdetta muodostanut lapseensa, että lapsi edes silloin tällöin haluaisi tulla käymään. Eikö isä muuten vie teiniä koskaan mihinkään? Siis vaikka reissuun tai sinne isän puolen mummolaan? Laskettelureissua näin kevättalvella? Kyllä teiniä yleensä kiinnostaa sellaiset. Isä ei siis vaivaudu tekemään lapsensa kanssa mitään, mikä lasta kiinnostaisi, jos ei enää halua ollenkaan mennä isälleen.
Ja tuossahan siis kyse on varmasti siitä, että joka toinen viikko menisi viikonloppuna käymään isällä. Ei ole mitään jatkuvaa ravaamista sellainen.
Voihan se olla vaikkapa niin että tuo isä on lähtenyt lennosta suhteeseen henkistä väkivaltaa aphen käyttäen tuon teinin olleessa päiväkoti-/alakoulu-ikäinen. Teinillä saattaa nyt tulla traumat tuosta pintaan ja siksi ei halua olla isänsä luona. Mutta totta tarinan lapsen isä vaikuttaa epäonnistuneen vanhempana samoin kuin ap.
Isä ja tyttö ovat ap:n sanoman mukaan keskenään sopineet, että jatkossa tapaavat kun molemmille sopii, ja ovat tavanneet myös.
Kyllä tämä vaikuttaa siltä, että isä on onnistunut. Hän ymmärtää, että teini ei ole mikään pakotettava pikkulapsi ja että teinin elämä on jo niin täynnä, että yökyläilyt alkavat olla raskaita. Ja ymmärtää, että suhde muodostuu paremmaksi kun nähdään silloin kun teini oikeasti tahtoo, ei pakosta. Hän on kyennyt kuuntelemaan teiniä, keskustelemaan tämän kanssa ja sopimaan asioista kuten fiksut ihmiset tekee. (Vrt ap, joka tahtoo vaan pakottaa kaikki tahtoonsa, ettei kukaan vaan pääse yhtään helpommalla, vaikka itsekin nimenomaan tahtoo päästä helpommalla.)
Voit olla varma, että jos isässä olisi jotain moitittavaa, ap olisi sen meille suurennellen kertonut. Niin kaunainen on hänen aloituksensa.
Isä on varmasti tehnyt kaiken niin hyvin kuin viikonloppuisän on mahdollista.
Hei haloo nyt!!! Se isä on itsekäs sluiba, jolla on täysi mahdollisuus pyörittää vaikka bordellia kotonaan,koska näkee tytärtään vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Äiti tuskin on saanut pienintäkään mahdollisuutta muihin ihmissuhteisiin, kun elää kokoajan lapsensa tahdissa. Siis äiti ei voi kutsua edes ystäviään kylään ilman, että teini on aina siinä kuulolla, että mitä puhutaan jne. ja äidillä ei tietenkään saa olla uutta parisuhdetta, mutta isällä tottakai saa olla. Ja isä on niiiin paljon parempi vanhempana.
Toi on niin sairasta, miten äidiltä vaaditaan täyttä uhrautumista äitiyteen, ettei saa olla enää mitään omaa ja isältä riittää, että käy pari kertaa kuussa lapsen kanssa kahvilla.
Normaalisti sekä isä että äiti käyttävät yhtä paljon aikaa lastensa kanssa ja molemmilla on mahdollisuus myös omaan aikaan, omiin ihmissuhteisiin ja lepoon. Nyt tuo äiti sitten joka viikonloppu valvoo, että tuleeko se tytär bileistä kotiin ja isän ei tarvi tehdä sellaista koskaan. Se isä ei edes ole mikään vanhempi, kun tyttärensä ei edes yhtä kokonaista vuorokautta kestä isän huushollissa asua.
Sellaista sattuu jos lapsia tekee. Turha itkeä kun maidot lattialla.
Joo, ja tämähän koskee siis vain naisia. Isät voivat kyllä vetäytyä hommasta ihan tuosta noin vain.
Olen arjessa yh, ja nyt joka toinen viikonloppu pienet lapset on isällään. Alkuperäinen diili oli, että on kaksi vastuullista vanhempaa. Lasten isä on näennäisen kunnollinen (vastuullinen työ, luottamustoimia jne.) ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ei vaan sitten kiinnostanutkaan lapsiarki häntä ja tuli ero.
Olin tähän asti ajatellut, että homma helpottaa vuosien saatossa, mutta tajusinpa tästä ketjusta, että pahenee vaan. Nyt mulla on ollut joka toinen viikonloppu mahku tavata ystäviä ilman lapsia, urheilla siten, ettei lapset ole mukana, lähteä naisten viikonloppureissuun, tai vaikka vaan tuijottaa rauhassa seinää, mitä aika usein tuleekin silloin tehtyä, mutta jatkossa ei sitten ole sitäkään, vaan kaikki teiniuhmat tulee sitten vissiin yksin mulle ja vain minä valvon joka viikonloppu, tuleeko teinit kotiin viikonloppuisin jne., jos lapset voi sitten vaan todeta, että eivät muuten menekään enää isälleen.
Sellainen ahdistus tähän maanantaihin. Taidan ottaa vaan jotkut menolennot Aruballe ja kadota.
Jos sulle tuli yllätyksenä, että lapset sitoo ja aiheuttaa huolta, niin ei voi mitään. Ei tuossa tilanteessa merkittävästi muuttuisi mikään, vaikka sun mies olisi saman katon alla sun ja lastesi kanssa. Ihan samalla tavalla ne teiniuhmat ja viikonloppuvalvomiset on edessä, oli aikuisia taloudessa yksi tai viisi. Vai luuletko, että voisit mennä rauhallisin mielin nukkumaan kun teinit luuhaavat ties missä ja tiedät, että mies valvoo? Aruballekaan et voisi lähteä, vaikka miehesi asuisi teidän kanssa. Mies varmaan käy edelleen töissä ja kuulostaa siltä, että hän käyttää siihen aika paljon aikaa. Ei lapsia silloinkaan voi jättää vaan toisen hoidettavaksi ja itse ottaa vapaa-aikaa kun huvittaa. Suosittelen että palkkaat tai lahjot jostain lastenvahdin, jotta saat itsellesi aikaa.
Kuulkaas kun mun ihan ydinperheessä, jossa on erittäin osallistuva mies, elävä ystäväni sai juuri uupumusdiagnoosin. Heilläkin on kaksi pientä lasta. Ja täällä joku yksin kahden lapsen arkea pyörittävä kertoo, että tulee ahdistus, jos ei hommaan tule helpotusta vielä vuosiin ja toivoo katoavansa Aruballe, niin mammoilta irtoaa tuollaista mitäs läksit -tyylistä haistattelua. Ei todellakaan tarvi ihmetellä, että miksi syntyvyys laskee, kun äitien kuuluisi olla jotain yli-ihmisiä, joiden kuuluu vaan jaksaa painaa ja haudata kaikki omat tarpeet jonnekin kaapin perälle. Muuten tulee tuollaisia, luulitko, että olis helppoa -kommentteja. Ainoa järkevä osuus tuossakin kommentissa oli ehdotus, että ostaisi apuja, jos ei niitä ilmaiseksi saa. Ja ilmaiseksihan niitä ei ole tässä maassa tarjolla, kun avun sijasta vaan syyllistetään.
Ap:kin kaipaa siis sitä, että kerran kahdessa viikossa saisi olla kotonaan yksin. Luulisi, että 16-vuotiaan vanhempana jo onnistuisi. Tuon ikäisellä pitäisi olla jo omiakin menoja. Aikaisemmin tyttö on mennyt isälleen, mutta nyt ei halua mennä edes sinne, ja ilmeisesti kovin itsenäinen tapaus ei ole, kun kuormittaa äitiä. Tai ehkä äidillä on muuta kuormaa (töissä, omat vanhemmat, ystävyyssuhteissa, taloushuolia tms.), jolloin pienikin este siihen, että saisi rauhassa keräillä itseään, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Ja täällä vaan haukutaan, kuinka et varmasti välitä lapsestasi yhtään, jos et 24/7 ole hänelle saatavilla. Ei ole normaalia 16-vuotiaan olla noin tarpeinen ja toisaalta ap itse varmaan ihan oikeasti tarvisi edes yhden viikonlopun vain itselleen.
Mikä teitä vaivaa, että empatian taso on noin matala? Jopa lapsettomat ihmiset uupuvat ja heilläkin on joskus rankkaa. Miten niillä ei saisi olla, joilla on kaiken muun lisäksi lapsetkin kasvatettavana?
Mikä sua vaivaa kun teet lapsia vaikka et niitä edes niiden ollessa 16v jaksa hoitaa, vaikka mitään hoisettavaa ei enää edes oikeastaan ole. Tuo on just tuota itselle selittelyä ja inhottavan toiminnan oikeuttamista. Jos ei jaksa oikeasti kahta vuotta enää jos ei saa olla YÖTÄ yksin kotona, niin kyllä sitten pitää tehdä ihan muita toimenpiteitä kuin pakottaa lapsi isälleen, tai ylipäätään mihinkään.
Mitä silloine yöllä muuten tehdään mitä ei voi tehdä kun teini nukkuu samassa asunnossa? Miten se häiritsee kun se on ensin päivän koulussa, illan kavereiden kanssa jossain, ja tulee yöksi nukkumaan kotiinsa? Eikö sitä omaa lasta todiaan siedä silmissään edes?
Jos on huolia töissä tai muissa suhteissa niin sitten selvitetään ne, eikä ajeta lasta pois kotoa. Eihän se ole lapsen vika ettei äiti osaa rajata MUUTA elämäänsä mitenkään.
Mulla ei tosiaan ole mitään teini-ikäisiä lapsia (että henk.koht. solvaukset ei nyt ihan toimi). Ap ei kai ole kertonut, että millainen tyttärensä on, että onko esim. sellaista, että viikonloppuisin pitää aina valvoa myöhään varmistaakseen, että tytär tulee riennoilta kotiin, tai onko jotain muuta, esim. pelaa myöhään yöllä, jolloin kolistelee kotona vielä yölläkin tms., tai onko esim. tytöllä joku harrastus, jonka kuljetuksen vuoksi on herättävä viikonloppuaamunakin todella aikaisin, ja äiti haluaisi nukkua. Näitä nyt voi keksiä mielin määrin, mutta kun et tiedä, niin älä myöskään poissulje.
Ihan oikeasti, miksi isä ei voisi tehdä noita hommia edes jonain viikonloppuna, jos äiti on kuormittunut? On ihan sairasta, ettei äiti saisi toivoa ollenkaan lepoa. Ei se äiti ole mikään robotti, joka vaan jaksaa ja jaksaa.
Lainaamassasi tekstissä ei kylläkään ollut minkäälaista solvausta, vaikka itse taisit piston rinnassasi kokeakin. Aphan on trolli, mutta oli tai ei, se on apn vastuulla kertoa taustaa paremmin, ja jos sitä ei kerrota, on ok olettaa että tausta on mahdollisimman normaali ja keskiverto. Missään ei myöskään ole sanottu ettei isä voisi minään viikonloppuna olla lastaan vahtimassa.
Miksi teet lapsia, jos et jaksa niitä hoitaa (lainaus tekstistäsi) on todellakin solvaus ja todella epäinhimillinen sellainen kuormittunutta vanhempaa kohtaan. Ehkä hän on pikkulapsiaikana ollut energinen, mutta vaikka terveydentilan heikennyttyä tai iän myötä jaksaminen on muuttunut? Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, niin tuollaisia lauseita ei saisi päästää suustaan. Eihän kukaan uskalla tehdä enää lapsia, jos se tarkoittaa, että seuraavat 19v sun täytyy sitten olla ulospäin energinen ja jaksava, vaikka oikeasti olisit ihan loppu. Tämä meidän yhteiskunnan malli, jossa äitien täytyy yksin hoitaa lapset (vain osa miehistä osallistuu ja muulta yhteisöltä ei saa mitään apuja, kuten monissa muissa kulttuureissa), on epäinhimillinen.
Jos on ihan loppu eikä jaksa omia lapsiaan kotonaan, niin sitten pitää hakea jostain ulkopuolelta apua. Ihan sama onko se terveyskeskus, neuvola, joku järjestö tai oma lähipiiri. Se että oma vanhempi työntää oman lapsensa ulos talosta, vaikka lapsi menisikin etävanhemman luokse, ole oikein lasta kohtaan. Ei se lapsi heitteillä ole isänsä luona, totta, mutta jos lapsi lähtökohtaisesti kokee raskaaksi sen että pitää joka viikko tai joka toinen viikko laittaa kamat kasaan ja mennä pariksi päiväksi toiseen kämppään parhaimmillaan eri paikkakunnalle, niin onhan se raskasta ja elämää rajoittavaa eikä siihen pidä pakottaa. Kukaan ei halua elää nuoruuttaan heittopussina jota ei haluta pitää kotona yhtään pidempään kuin vanhempien kesken on sovittu, koska vanhemmat eivät pystyneet asumaan yhdessä. Tässäkin tapauksessa tuo teini vaan toivoo, että voisi tavata isäänsä vähän vapaammin eikä tarvitsisi aina olla yötä.
Miten nuo mainitsemasi tahot voisivat auttaa äidin jaksamisessa, jos ei ole millään tavalla mahdollista, että lapsi olisi esim. isänsä vastuulla jonkun viikonlopun? Tuskin mikään tukiperhe, mummi tms. sitten kävisi yhtään sen enempää, jos kunnollinen isäkään ei käy avuksi. Taitaa olla niin, että äidit saa leponsa vasta, kun ovat sairaalakunnossa ja lääkäri antaa todistuksen, ettei pysty olemaan vastuussa. Ihan typerä tämä meidän kulttuuri, ei mulla muuta.
Totta kai mummit ja kaverit käy siinä missä se isäkin, eikä sitä lasta tarvitse välttämättä heidän luokseen viedä. Lapsenvahti voi tulla kotiinkin jotta äippä pääsee tuulettumaan. Toki jos se oma aika on pakko saada viettää siinä omassa asunnossa neljän seinän sisällä ilman mitään häiriöitä, niin menee vaikeaksi. En ole alalla, joten en voi sanoa millaista apua terveyskeskukset ym. voivat antaa, mutta näihin uupuneet ihmiset nyt yleensä ohjataan. Lastensuojelu on varmaan myös paikka, mistä voisi saada jotain tukitoimia. Tai sitten on ehkä pohdittava, pitäisikö lasten muuttaa isänsä luokse jos se on mahdollista ja äidistä ei ole huoltajaksi. Ei näihin tilanteisiin ole yhtä oikeaa ratkaisua, mutta ratkaisu ei ole se että 16v teiniä pompotellaan ympäriinsä vanhempien sopimuksiin vedoten, vastoin nuoren omaa tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?
Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.
Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.
Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.
Alaikäisen heittäminen ulos kodista on heitteillejättökö ja laitonta
Jos maksaa teinin yli 16v:n asumisen ja muutkin kulut, niin ei ole kyllä millään tapaa heitteille jättö. Mun kaverin vanhemmat vuokras kämpän mun kaverille, kun hän aloitti lukion. Moni 16v asuu omillaan. Vanhemmat on elatusvelvollisia, mutta ei tarvi asua saman katon alla.
Ei tarvitse asia saman katon alla, mutta etenkin lähivanhemmalla on vahva velvollisuus huolehtia myös lapsen henkisestä hyvinvoinnista täysi-ikäisyyteen asti. 18:n ikävuoden koittaessa lapsensa saa lain edessä hylätä kuin märän rätin jos omassa mielessään tuntee sen olevan oikein, mutta ei ennen sitä. Jos alaikäinen lapsi tarvitsee vanhempaansa, hänen hylkääminensä on lain edessä heitteillejättö ihan riippumatta siitä, annetaanko hänelle hylätessä kultalusikka suuhun.
T: Yksinhuoltajaisä, joka ei hylännyt lastaan, ei edes tämän täyttäessä 18
Vierailija kirjoitti:
Sillä on tytär löytänyt feminismin ja miesten vihaaminen. Ja jos ei niin kyllä kohta taas isä kelpaa kun ollaan rahaa vailla
Ai, tämä sama vätys käy vähän joka keskustelussa toistamassa mantraansa ja naisvihaansa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä jankkaaminen voidaan päättää toteamukseen, että on väärin, että aloittaja on mennyt ylipäätään eroamaan, syistä riippumatta. Koska moni muukaan ei uskalla erota taloudellisten tappioiden tai pärjäämättömyyden pelossa, ei niin kuulu aloittajankaan tehdä. Kaikki ikävä ja vähänkin harmillinen mitä eron jälkeen tapahtuu, on suoraa seurausta erosta, itseään voi vain syyttää. Mikä tahansa mukava asia mikä eron jälkeen on tapahtunut, on vain väliaikaista ja vastoinkäyminen odottaa aivan nurkan takana. Vaihtamalla ei parane, eron jälkeen ei voi olla onnellinen, kuka ajattelisi lapsia.
Ainoa millä aloittaja voi keskustelun suunnan kääntää, on kertoa, että isä jätti vieraan huo.. anteeksi, naisen takia, vaikka hän oli kaikkensa uhrannut liiton eteen, liitossa oli upeaa huumoria, ihanaa intohimoa ja syvää kunnioitusta. Isä on sittemmin aivopessyt tyttärensä kuvittelemaan, ettei "jaksa" tulla yökylään, koska haluaa viettää viikonloput kahden sen huo.. anteeksi, heitukkansa kanssa tuhlaten liiton aikana yhdessä säästettyjä rahoja.
Onpas katkeraa passiivis-agressiivista vuodatusta nyt. Ei ollenkaan raikasta vaan aika tunkkaista. Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?
Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.
Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.
Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.
Se että jotkut vanhemmat heittävät itse lapsensa ulos ennen täysi-ikäistymistään ei kyllä ole hyvää vanhemmuutta. Lapsella on oikeus huolenpitoon ja kotiin kunnes hän täyttää 18. Vanhemmalla on velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista siihen asti ja vaikka vanhempi maksaisi lapsen asumiskulut, lasta ei silti saa väkisin heittää omilleen jos hän ei halua tai ole valmis vielä muuttamaan kotoa. Yrittäkää nyt jo ymmärtää, mitä se kasvatusvastuu ja huoltajuus tarkoittaa ihan lain mukaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö teini saa esittää toivetta siitä, kumman luona eroperheessä asuu ja miten haluaa tavata toista vanhempaansa. Kumpikin vanhempi on lähtökohtaisesti velvollinen kasvattamaan oman jälkikasvunsa, mutta lapsi ei ole velvollinen sitoutumaan vanhempien keskinäisiin sopimuksiin.
Ap haluaa yhden yön olla YKSIN. Ei se voi olla liikaa vaadittu 16-vuotiaalta, kun samaan aikaan moni 16v tosiaan asuukin jo omillaan.
Ja lisäys vielä, että ap pyytää lasta menemään siksi yöksi lapsen isän luo (varmaan voisi mennä kaverilleenkin, mutta tuo isä nyt on olemassa ja lapsi on siellä ennenkin ollut). Ihan turha puhua mistään heitteillejätöistä. Se 16v ei todellakaan ole heitteillä, jos on isänsä luona viikonloppuna.
Ei. Ap haluaa tyttärensä juoksevan isänsä luona oman pillinsä mukaan, eikä niin kuin tytär itse katsoo parhaaksi. Ap:n mukaan tytär tapaa isäänsä usein päivisin, mutta ei sillä tavalla kuin Ap haluaa. Ap haluaa, että isä ja tytär noudattaisivat Ap:n isän kanssa tekemää tapaamissopimusta, vaikka tytär ei ole ollut sopimusta tekemässä ja vaikka tyttärellä on 16-vuotiaana oikeus päättää itse, missä muodossaan isäänsä tapaa. Tämän kaiken Ap on lukuisissa viesteissään vahvistanut.
Yksinhuoltajaisänä en pysty tajuamaan Ap:tä. En voi tajuta, miksi lapsi ei olisi tervetullut olemaan kotonaan. Kun oma poikani alkoi olla 15-16 -vuotias, aloin silloin tällöin mennä omia menojani yhden tai jopa kahden yön yli, ja hän sai jäädä kissankaitsijaksi. Ei tulisi mieleenkään ajaa häntä pois kotoaan. Joskus hän käy äitinsä luona yli kymmenen vuotta sitten tehdyn tapaamissopimuksen mukaan ja joskus hänellä on täällä kotipaikkakunnallaan muita menoja. Ja se on ihan hyvä. Kyllä minulle kelpaa, että lapseni haluaa olla kotona, joko yksin tai kavereiden kanssa; pysyypähän poissa pahanteosta. Eikä hän nyt 18-vuotiaana enää kovin kauaa nurkissa tule pyörimään, armeijakin alkaa kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tällainen: itse kun olin teini, niin pyysin välillä vanhempiani poistumaan kotoa, koska halusin pitää bileet esim. synttäreideni aikaan. Vanhemmat olivat aina haluttomia lähtemään, mutta joskus suostuivat. Eikö vastaavasti vanhempi voisi pyytää noinkin vanhaa teiniä menemään jonnekin (vaikka isälleen tai kaverilleen), jos äidillä on vaikka mielessä järjestää illanistujaiset tms.? Ei kai se nyt maailmanloppu ole joskus olla poissa kotoa, jos joku muu huushollissa asuva tarvitsee huushollin käyttöönsä?
Itse olin teininä useinkin pois kotoa ja varsinkin aina silloin, kun vanhemmillani oli jotain, mitä teininä pidin pönötysillallisina siellä. Vähän erikoinen 16v, jos on oltava äidin helmoissa joka viikonloppu.
Sun spinnaukset sanasalaatteineen ovat rasittavia ja menevät ohi aiheen ytimen.
Ei kun olen oikeassa. Jos 16v on riittävän iso päättämään, ettei mene enää isänsä luo, niin 16v on myös riittävän iso siihen, että äiti voi pyytää 16-vuotiasta antamaan äidille omaa rauhaa esimerkiksi tiettynä viikonlopun päivänä. Tosiaan, jotkut oikeasti heittää 16-vuotiaat jo kokonaan omiin asuntoihinsa.
Alaikäisen heittäminen ulos kodista on heitteillejättökö ja laitonta
Jos maksaa teinin yli 16v:n asumisen ja muutkin kulut, niin ei ole kyllä millään tapaa heitteille jättö. Mun kaverin vanhemmat vuokras kämpän mun kaverille, kun hän aloitti lukion. Moni 16v asuu omillaan. Vanhemmat on elatusvelvollisia, mutta ei tarvi asua saman katon alla.
Ei tarvitse asia saman katon alla, mutta etenkin lähivanhemmalla on vahva velvollisuus huolehtia myös lapsen henkisestä hyvinvoinnista täysi-ikäisyyteen asti. 18:n ikävuoden koittaessa lapsensa saa lain edessä hylätä kuin märän rätin jos omassa mielessään tuntee sen olevan oikein, mutta ei ennen sitä. Jos alaikäinen lapsi tarvitsee vanhempaansa, hänen hylkääminensä on lain edessä heitteillejättö ihan riippumatta siitä, annetaanko hänelle hylätessä kultalusikka suuhun.
T: Yksinhuoltajaisä, joka ei hylännyt lastaan, ei edes tämän täyttäessä 18
Kysyn vaan edelleen, että miten se lähivanhempiin pystyy huolehtimaan sen lapsen henkisestä hyvinvoinnista, jos itsekin on kuormittunut ja haluaa pois kaikista häiriötekijöistä, siis olla yksin. Eihän tuo nyt ole mikään tavanomainen tilanne. Normaalimpaa on varmasti, että 16-vuotiaan vanhemmat toivoisivat, että näkisivät teiniään enemmän, kun teineillä tuppaa olemaan niitä omia menoja kodin ulkopuolella. Esim. mun vanhemmat oli ihmeissään, kun veljeni oli tosi usein tyttöystävänsä luona öitäkin lukioikäisenä.
Ap:lla nyt on sellainen tilanne, että ap on kuormittunut (syytä ei varsinaisesti ole kerrottu), ja tarvitsee lepoa ja omaa tilaa. Ei siihen nyt auta, että ei-kuormittuneet ihmiset aukoo hänelle päätään siitä, että mitäs teit lapsia, kestä, kun kerran rupesit. Lapsen isähän rupesi alun perin hommaan ihan yhtälailla, ja nyt isä voi elää kuin lapseton, eikä tarvi yhtään kantaa vastuuta, vaikka onkin lapsen kanssa hyvissä väleissä ja lapsen äiti on kuormittunut. Eikö se ole vähän erikoista? Jos minä saisin tietää, ettei lasten isä jaksa, niin kyllä minä tarjoutuisin ottamaan lapset sitten mun luo.
Lainaamassasi tekstissä ei kylläkään ollut minkäälaista solvausta, vaikka itse taisit piston rinnassasi kokeakin. Aphan on trolli, mutta oli tai ei, se on apn vastuulla kertoa taustaa paremmin, ja jos sitä ei kerrota, on ok olettaa että tausta on mahdollisimman normaali ja keskiverto. Missään ei myöskään ole sanottu ettei isä voisi minään viikonloppuna olla lastaan vahtimassa.