Keskustelun vaikeus ja sosiaalinen pelko

Alkoholi auttaa tähän tautiin.

En myös ole varma onko kyse huonosta ilmaisutaidostani vai jännittämisestäni.

Joskus nuorempana pärjäsin paremmin ihmisten kanssa, sitten tapahtui jotain mikä veti mut tähän pelkojen suohon

Vierailija kirjoitti:

En myös ole varma onko kyse huonosta ilmaisutaidostani vai jännittämisestäni.

Joskus nuorempana pärjäsin paremmin ihmisten kanssa, sitten tapahtui jotain mikä veti mut tähän pelkojen suohon

Tämä siis ap

Minulla täysin samoja kokemuksia. Minua kiusattiin/syrjittiin lapsena ja nuorena, eikä minulla ollut kavereita (ei ole edelleenkään). Ylianalysoin muiden puheita ja ilmeitä, ja olen tosi jännittynyt ja jotenkin itsetietoinen sosiaalisissa tilanteissa. En tiedä mikä tähän auttaisi, tuntuu että nämä tunteet pahenee vuosi vuodelta. Ehkä terapia olisi järkevää, mutta siihen ei ole varaa.

Tsemppiä sinulle.

Ota pieniä askelia. Itse olen päässyt eroon peloista aika hyvin, tiedän siis miltä se tuntuu. Ihmiset yleensä tykkäävät enemmän kuuntelijoista kuin pälättäjistä. Eikä kannata yrittää miellyttää muita, sillä ei saa muitten kunniotusta.

Mulla oli tuota nuorempana, kädetkin tärisi ja sydän hakkasi. Nykyään mulla on escitalopram-lääkitys.

Kukaan tuskin kiinnittää huomiota jännitykseesi, ihmiset ovat pääosin ystävällisiä. Etkä ole ainoa jännittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuota nuorempana, kädetkin tärisi ja sydän hakkasi. Nykyään mulla on escitalopram-lääkitys.

Kukaan tuskin kiinnittää huomiota jännitykseesi, ihmiset ovat pääosin ystävällisiä. Etkä ole ainoa jännittäjä.

Miten koet lääkkeen auttaneen jännitykseesi ?

Onko lääkkeitä tullut jotain sivuvaikutuksia?

Ap

Älä tarkkaile itseäsi koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Älä tarkkaile itseäsi koko ajan.

Niin, kyllä, mutta mitäs sitten kun muut tarkkailevat ja kommentoivat tai jopa nauravat omaa olemusta ? Sitä on vaikea sen jälkeen olla miettimättä

1. Ihmiset ovat erilaisia. Ehkei ole yhteistä. Joskus osuu joku omanlainen. 

2. Juorukellojen kanssa ei kannatakaan puhua kaikkea. Onko se henkilö luotettava. Moni ihminen ei ole luotettava.

3. Jos on oikeasti kiva, kai sen jostain huomaa. Myöhemmin ihmisistä vaan paljastuu kaikkea, jos on näytellyt kivaa ja onkin ymmärtämätön. Minkälainen arvomaailma muilla on, mitä kannattavat.

4. Jos joku ei pidä sinusta ja avaa suun, käy kuin palstalla. 

5. Jos olisit toisessa paikassa, jossa on eri ilmapiiri, se voisi olla erilaista. Mutta kuka sellaisia paikkoja loihtisi. Moni asia vaikuttaa.

6. Osa on kiinni työpaikassa ja sen säännöissä, ilmapiirissä. Jääkö muulle tilaa, ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

1. Ihmiset ovat erilaisia. Ehkei ole yhteistä. Joskus osuu joku omanlainen. 

2. Juorukellojen kanssa ei kannatakaan puhua kaikkea. Onko se henkilö luotettava. Moni ihminen ei ole luotettava.

3. Jos on oikeasti kiva, kai sen jostain huomaa. Myöhemmin ihmisistä vaan paljastuu kaikkea, jos on näytellyt kivaa ja onkin ymmärtämätön. Minkälainen arvomaailma muilla on, mitä kannattavat.

4. Jos joku ei pidä sinusta ja avaa suun, käy kuin palstalla. 

5. Jos olisit toisessa paikassa, jossa on eri ilmapiiri, se voisi olla erilaista. Mutta kuka sellaisia paikkoja loihtisi. Moni asia vaikuttaa.

6. Osa on kiinni työpaikassa ja sen säännöissä, ilmapiirissä. Jääkö muulle tilaa, ihmiselle. 

Kohta 4. ---> Miten palstalla käy ?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tarkkaile itseäsi koko ajan.

Niin, kyllä, mutta mitäs sitten kun muut tarkkailevat ja kommentoivat tai jopa nauravat omaa olemusta ? Sitä on vaikea sen jälkeen olla miettimättä

On ilkeää naureskella toisille. Se on sivitymättömyyttä. Kaikki ollaan erilaisia. Ei kaikki osaa rupatella.

Mulla samaa, ikääkin jo yli 40, mutta varmasti peräisin lapsena kiusatuksi tulemisesta. Vieläkin pelottaa, että muut ei minusta pidä tai pitävät tyhmänä, jos jotain sanon, vaikka hölmöä onkin, tiedän viime vuodet etätöissä on vaan pahentanut tilannetta. Porukassa tyydyn lähinnä seuraamaan vierestä, hymyilen ja nyökyttelen. Työkaverit pitävät varmasti tosi hissukkana introverttina, mutta haittaako tuo lopulta mitään

Tuo on melko yleistä, eli et varmasti ole yksin tuon jännityksesi kanssa. Googlen mukaan psykologiseksi häiriöksi luokiteltavaa sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistusta löytyisi 8 % prosentilla yhdysvaltalaisnaisista ja 6,1% yhdysvaltalaismiehistä ( https://www.nimh.nih.gov/health/statistics/social-anxiety-disorder ) .

Terapia ja lääkitys voivat molemmat hyvinkin auttaa vaivaan, joten kannattanee selvittää, missä määrin niitä olisi saatavillasi. Omien asenteiden muutoksen tehokkuutta vaivan lievittämiseksi ei varmaankaan voida tietää, mutta yleensä ihmiset eivät vihaa tai halveksi niitä, joiden kanssa he ovat tekemisissä, vaan toisiin ihmisiin suhtaudutaan positiivisesti. Jos olet useimmiten hiljainen, niin sanoisin, että on hyvin epätodennäköistä, että sinua vihataan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa, ikääkin jo yli 40, mutta varmasti peräisin lapsena kiusatuksi tulemisesta. Vieläkin pelottaa, että muut ei minusta pidä tai pitävät tyhmänä, jos jotain sanon, vaikka hölmöä onkin, tiedän viime vuodet etätöissä on vaan pahentanut tilannetta. Porukassa tyydyn lähinnä seuraamaan vierestä, hymyilen ja nyökyttelen. Työkaverit pitävät varmasti tosi hissukkana introverttina, mutta haittaako tuo lopulta mitään

Mua ei sinänsä myöskään haittaa jos pidetään hissukkana, mutta nykyään pelkään, että tilanne eskaloituu kunnon kiusaamiseksi sillä tavalla että olen se syntipukki jota aina kritisoidaan ja ihmetellään ja on naurunaiheena. Ja se, että jos esimerkiksi ei kerrota jotain työhön liittyviä tärkeitä asioita tai että näitä kaikkia pitää alkaa selvittelemään esimiehen kanssa.

Tai jonka seura on niin vastenmielistä että kaikki juoksevat pakoon kun näkevät minut.

Kuulostaa varmaan hullulta, mutta mun pääni on sitä mieltä että tämä varmasti tapahtuu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa, ikääkin jo yli 40, mutta varmasti peräisin lapsena kiusatuksi tulemisesta. Vieläkin pelottaa, että muut ei minusta pidä tai pitävät tyhmänä, jos jotain sanon, vaikka hölmöä onkin, tiedän viime vuodet etätöissä on vaan pahentanut tilannetta. Porukassa tyydyn lähinnä seuraamaan vierestä, hymyilen ja nyökyttelen. Työkaverit pitävät varmasti tosi hissukkana introverttina, mutta haittaako tuo lopulta mitään

Mua ei sinänsä myöskään haittaa jos pidetään hissukkana, mutta nykyään pelkään, että tilanne eskaloituu kunnon kiusaamiseksi sillä tavalla että olen se syntipukki jota aina kritisoidaan ja ihmetellään ja on naurunaiheena. Ja se, että jos esimerkiksi ei kerrota jotain työhön liittyviä tärkeitä asioita tai että näitä kaikkia pitää alkaa selvittelemään esimiehen kanssa.

Tai jonka seura on niin vastenmielistä että kaikki juoksevat pakoon kun näkevät minut.

Kuulostaa varmaan hullulta, mutta mun pääni on sitä mieltä että tämä varmasti tapahtuu.

Ap

Ootko ketonut näitä ajatuksia psykologille, työnohjauksessa tai työterveyslääkärille? Jos siihen saisi keskustelutukea ennenkun menee pahemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samaa, ikääkin jo yli 40, mutta varmasti peräisin lapsena kiusatuksi tulemisesta. Vieläkin pelottaa, että muut ei minusta pidä tai pitävät tyhmänä, jos jotain sanon, vaikka hölmöä onkin, tiedän viime vuodet etätöissä on vaan pahentanut tilannetta. Porukassa tyydyn lähinnä seuraamaan vierestä, hymyilen ja nyökyttelen. Työkaverit pitävät varmasti tosi hissukkana introverttina, mutta haittaako tuo lopulta mitään

Mua ei sinänsä myöskään haittaa jos pidetään hissukkana, mutta nykyään pelkään, että tilanne eskaloituu kunnon kiusaamiseksi sillä tavalla että olen se syntipukki jota aina kritisoidaan ja ihmetellään ja on naurunaiheena. Ja se, että jos esimerkiksi ei kerrota jotain työhön liittyviä tärkeitä asioita tai että näitä kaikkia pitää alkaa selvittelemään esimiehen kanssa.

Tai jonka seura on niin vastenmielistä että kaikki juoksevat pakoon kun näkevät minut.

Kuulostaa varmaan hullulta, mutta mun pääni on sitä mieltä että tämä varmasti tapahtuu.

Ap

Ootko ketonut näitä ajatuksia psykologille, työnohjauksessa tai työterveyslääkärille? Jos siihen saisi keskustelutukea ennenkun menee pahemmaksi.

Olen menossa työterveyslääkäriin kyllä, ja ajattelin ottaa asian puheeksi siellä nyt kun tämä näyttää vaan pahentuvan koko ajan. Mietin vaan että onko koeajalla järkevää käyttää näitä palveluita näin paljon :/

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä tarkkaile itseäsi koko ajan.

Niin, kyllä, mutta mitäs sitten kun muut tarkkailevat ja kommentoivat tai jopa nauravat omaa olemusta ? Sitä on vaikea sen jälkeen olla miettimättä

Luulet, että kaikki tarkkailevat sinua, mutta se ei ole totta. Ownaa se, että olet sosiaalisesti kömpelö, ja yritä miettiä asian humoristisia aspekteja. Ole valmis vaikka tulemaan sen kanssa ulos kaapista. Jännitystä helpottaisi, jos ei olisi sellainen olo, että täytyy koko sjan yrittää peittää sitä. Todellisuudessa ihmiset pitävät sinua varmasti ihan mukavana, mutta ehkä vähän hiljaisena. En itse koskaan ainakaan ajattele mitään pahaa, jos huomaan jonkun jännittävän. Päin vastoin, voin samaistua. Moni muukin meistä on joskus jännittänyt sosiaalisia tilanteita, joten et varmasti ole ainoa. Yritä muuttaa pään sisäistä puhettasi niin, että sen sijaan että valmiiksi ajattelet, että muut suhtautuvat sinuun negatiivisesti, suuntaat ajatuksen siihen, kuinka mukavia työkaverisi varmasti ovat ja on kiva tutustua heihin. Suuntaa ajatukset itsestäsi muihin ja ole aidosti kiinnostunut ympärillä olevista ihmisistä. Kuten joku edellä sanoi, useimmat pitävät enemmän niistä, jotka kuuntelevat mitä muilla on sanottavaa. Näin myös lakkaat koko ajan tarkkailemasta vain itseäsi ja pystyt paremmin rentoutumaan tilanteessa. Ajan kanssa kehitys sosiaalisessa kanssa käymisessä niin, että se käy luonnostaan. Tsemppiä!

Kuulostaa myös masennukselta- mulla mielialalääkkeet auttaa sos jännitykseen ja noihin ns vainoharhoihin siitä että kaikki vihaa ja inhoaa.