Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
27.01.2023 |
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
Silti ihmisiä arvotetaan sen perusteella, mitä he tekevät tai eivät tee. Kuka on värjännyt hiukset, kuka kaveeraa liikkeeseen kuulumattomien kanssa liian läheisesti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silti ihmisiä arvotetaan sen perusteella, mitä he tekevät tai eivät tee. Kuka on värjännyt hiukset, kuka kaveeraa liikkeeseen kuulumattomien kanssa liian läheisesti jne.
Sydämestä uskovainen ei toimi niin. Ulkokullainen ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Silti ihmisiä arvotetaan sen perusteella, mitä he tekevät tai eivät tee. Kuka on värjännyt hiukset, kuka kaveeraa liikkeeseen kuulumattomien kanssa liian läheisesti jne.
Miten teki Jeesus? Mitä hän sanoi niille jotka kaveerasi "epäuskoisten" kanssa? Ei mitään. Hän päin vastoin kaveerasi itsekkin. Ei viihtynyt fariseusten eli "hyvinä uskovaisina" itseä pitävien seurassa joilla oli omat säännöt.
Mitä hän sanoi hiusten värjäämisestä? Ei mitään. Jo silloin hiukset hennattiin ja värjättiin kasveista saaduilla väreillä. Joka toisia arvottaa ulkoisilla asioilla ei ole sydämestään oppinut tuntemaan Jeesusta. Hän elää yhä lain alla omavanhurskaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Silti ihmisiä arvotetaan sen perusteella, mitä he tekevät tai eivät tee. Kuka on värjännyt hiukset, kuka kaveeraa liikkeeseen kuulumattomien kanssa liian läheisesti jne.
Kuulostaa hyvin sairaalta. Lahkoissa ja kulteissa jäsenten välinen henkinen kontrolli on tuollaista, mutta harvassa niissäkään noin pahaa. Lahkot ja eriseurat on kadottavia syntejä eli Paavali sanoo, että niitä toteuttavat ei peri taivasta.
"Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäs." Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta,"
Vierailija kirjoitti:
Silti ihmisiä arvotetaan sen perusteella, mitä he tekevät tai eivät tee. Kuka on värjännyt hiukset, kuka kaveeraa liikkeeseen kuulumattomien kanssa liian läheisesti jne.
Tämä on syy miksi vl:lla on huono maine. Se miten he kohtelevat muita ihmisiä ja miten he vaanivat toisten tekemisiä. Onneksi porukassa on tavallisia ihmisiä, joilla usko on henkilökohtainen ja jotka sallivat saman muille. Heidän vuokseen voisin harkita vl-tilaisuuksissa käymistä. Mutta nämä, ketkä juoruaa, panettelee, kyttää ja tarkkailee muita. He ovat kyllä alhaista sakkia. Ei heitä vainota Kristuksen tähden, kuten omahyväisesti väittävät. He kohtelevat muita niin huonosti ja epäkristillisesti, että sen vuoksi heistä ei pidetä. Tällaisia lakihenkisiä kyttääjiä on vl-uskovaisissa yllättävän paljon ja mikä pahinta, he ovat omasta mielestään oikeassa ja puhtaasti uskomassa.
Todellisuudessa he ovat rakastuneet lakiin, sääntöihin ja omaan erinomaisuuteen. Heidän kaltaisten vuoksi vl-usko ei vaikuta oikealta ja kutsuvalta vaan näkyy muille ihmisten sääntöinä, omahyväisyytenä ja kateellisena kyttäyksenä. Sen vuoksi harva kääntyy siihen. Oppi on usein puheissa raamatun mukaista mutta käytännössä kaukana alkuperäisestä kristinuskosta monimutkaisineen sääntöineen ja toisten ihmisten tarkkailuineen. Jotkut vl-ihmiset on kuplassa kasvaneet aivan kummallisiksi eivätkä edes ymmärrä sitä itse, miten outoa ja epäraamatullista heidän käytös on. Ei kaikki suinkaan, monet liian monet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hyvä että on anonyymi palsta missä voi keskustella nimettömästi. Yhteisöille tavallinen ongelma on se, että muodostuu "hyväksytty tapa" ja "hyväksytyt mielipiteet" keskustella.
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000010208451.html
Uskonnon rikkoma
Hilla kertoo lapsuudesta vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.
LUKEKAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamalaa. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua tuollaista kokemaan. Ahdistaa lukeakin.
Kiitos linkistä, kun ei Hesaria tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan vl-liikettä olisi aikoinaan voinut kutsua paastoliikkeeksi. Kaikesta maallisesta olisi pitänyt kieltäytyä, se on tavallaan jatkuvaa henkistä/hengellistä paastoamista. (Kumma kyllä tämä ei sitten ulottunut materialismiin ja seksuaalisuuteen.) Ongelmallisesti käy helposti niin, että kun vaaditaan ulkoista täydellisyyttä, tapojen noudattamista hurskauden merkkinä, ihmiset alkaa noudattaa niitä näennäisesti eivätkä kiinnitä enää sisäiseen tilaan huomiota. Vaikka kristillisesti ajateltuna nimenomaan sisäinen uudistuminen on tärkeää, ei ulkoisten tapojen noudattaminen. Johtaa just näihin tilanteisiin, että ei käytetä korvakoruja mutta kiusataan muita lapsia omassa koulussa. Niin niin, kumpaan asiaan pitäisi kiinnittää huomiota, ei liene epäselvää... Ollaan muille ilkeitä tai tehdään moraalisesti väärin, mutta käydään tunnollisesti seuroissa joka viikko, sehän se on todellisen kristityn merkki.. (not).
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua tuollaista kokemaan. Ahdistaa lukeakin.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua elämään helvetinpelossa tai vanhempien hylkäämisen pelossa. Joka muuta väittää on jollain tavalla sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan vl-liikettä olisi aikoinaan voinut kutsua paastoliikkeeksi. Kaikesta maallisesta olisi pitänyt kieltäytyä, se on tavallaan jatkuvaa henkistä/hengellistä paastoamista. (Kumma kyllä tämä ei sitten ulottunut materialismiin ja seksuaalisuuteen.) Ongelmallisesti käy helposti niin, että kun vaaditaan ulkoista täydellisyyttä, tapojen noudattamista hurskauden merkkinä, ihmiset alkaa noudattaa niitä näennäisesti eivätkä kiinnitä enää sisäiseen tilaan huomiota. Vaikka kristillisesti ajateltuna nimenomaan sisäinen uudistuminen on tärkeää, ei ulkoisten tapojen noudattaminen. Johtaa just näihin tilanteisiin, että ei käytetä korvakororuja mutta kiusataan muita lapsia omassa koulussa. Niin niin, kumpaan asiaan pitäisi kiinnittää huomiota, ei liene epäselvää... Ollaan muille ilkeitä tai tehdään moraalisesti väärin, mutta käydään tunnollisesti seuroissa joka viikko, sehän se on todellisen kristityn merkki.. (not).
Ymmärrän tosi hyvin mitä tarkoitat, ja olen samoilla linjoilla sun kanssa siitä, että sisäisessä maailmassa tapahtuvat asiat pitäisi laittaa ulkoisia tärkeämmiksi. Esimerkiksi korvakoruista on tehty mielestäni liian iso numero. Kuitenkin samaan aikaan on ihmisiä (esim. ulkomailla) jotka ovat vl-yhteisössä ja käyttävät korviksia, kun ne kuuluvat kulttuuriin. En ehkä näe tarvetta korvakoruille, mutta en myöskään koe niitä uskomisen esteeksi, jos ihminen kerran haluaa uskoa.
Myöskään seurakertojen määrä ei tee autuaaksi, totta, mutta tähän haluaisin sanoa että sinä ja minä emme kuitenkaan voi sanoa, mitä jonkun sydämessä on. Ei voi tietää, miten hän koettaa tehdä parannusta asioista, esim. siitä että puhuu toisille rumasti, kiusaa, sortuu herkästi juoruiluun,... Missään ei kuitenkaan opeteta uskovaisen olevan pyhä, synnitön tai virheetön ihminen, ja anteeksikin kehotetaan antamaan aina, kun sitä ollaan vailla. Joskus ihminen voi joutua taistelemaan ihan alati saman asian kanssa, mutta ei se tarkoita sitä, että hän pitäisi toimintaansa oikeana.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, meikkaaminen ei tuota kaikille paineita. Monille se on ainoastaan iloa tuova asia ja vapaaehtoinenkin vielä. Moni ilmaisee itseään meikkaamalla: toiset laittavat paljon meikkiä, toiset vähemmän. Ei kenenkään ole pakko meikata. Minä en ole mikään intohimoinen meikkaaja, vaikka nuorempana olin. Nykyisin en meikkaa kuin ehkä kerran tai kahdesti viikossa ja meikkaus on luokkaa kevyesti sävyttävä voide ja vähän kulmageeliä kulmiin. Tykkään luonnollisesta lookista. Kun vietin äitiysvapaalla/vanhempainvapaalla muutaman vuoden käytännössä ilman meikkiä, niin totuin siihen. Jokainen tavallaan, mutta ei se meikkaaminen sitä tekeville ole mikään työmaa.
Tämä! Meikkaaminen on itsen ilmaisemista ja taidemuoto siinä kuin joku muu. Ei ole kummempaa kuin pukeutuminen, millaisessa asussa kukin viihtyy ja miten ilmaisee vaatteilla itseä. Tai hiustyylillä. Se on ongelma että toisin kuin pukeutuminen tai kampauk
Paljon on myös niitä, jotka ei halua meikata. Siis ihan aidosti ei halua. Antakaa myös heidän tehdä tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on taas ihmetyttänyt se, miksi monissa tilanteissa vanhoillislestadiolaiset eivät ääneen kerro olevansa vanhoillislestadiolaisia? Katsoin juuri yhden muutaman vuoden takaisen remontointiohjelman jakson. Siinä oli selvästi vanhoillislestadiolainen perhe: monta pientä lasta kotihoidossa, kotona ei telkkaria, hyllyssä ei mitään viinilaseja tms (näitähän näkee nykyään monissa ei-vl-perheissä), olohuoneessa oli piano, ei levysoittimia tms, perheen äiti ei meikannut eikä korvakoruja ollut.
Miksi sitä vanhoillislestadiolaisuutta ei mainita ääneen? Minusta on tosi kurja, jos jotenkin joutuu piilottelemaan sitä, mitä aidosti on. Eihän se ole mikään paha asia, jos toteaisi, että me olemme vanhoillislestadiolaisia ja se näkyy meidän kodissamme. Päinvastoin asia voisi olla monen katsojan/vanhoillislestadiolaisen mielestä mielenkiintoinen: millaisia tilaratkaisuita voidaan suurperheen arjen helpottamiseksi tehdä, miten tiloista saadaan muunneltavi
Miten vanhoillislestadiolaisuus itsessään vaikuttaa mielestäsi kodin tilaratkaisuihin? Pitäisikö myös kertoa, jos on helluntailainen, ateisti tai ahkera ev.lut. kirkossa kävijä?
Entä esitteletkö sinä itsesi sitä kautta, minkä sortin hengellisyyttä edustat tai jos se ei ole osa arkeasi, niin kenties mihin puolueeseen kuulut tai minkä pankin asiakas olet? :)
En kysy ilkeilläkseni, vaan ihan pohdintaa herättääkseni.
Minusta suurperhe- aspekti tai sellaisesta haaveileva, on ihan riittävä tuollaisessa yhteydessä, joskaan ei omaa olemistaan tarvi mitenkään häpeillä. En kylläkään itsekään koe tarvetta koko ajan kuuluttaa, miten minä uskon. Tietysti kerron, jos asia tulee puheeksi mitä tahansa luontevaa reittiä pitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö, meikkaaminen ei tuota kaikille paineita. Monille se on ainoastaan iloa tuova asia ja vapaaehtoinenkin vielä. Moni ilmaisee itseään meikkaamalla: toiset laittavat paljon meikkiä, toiset vähemmän. Ei kenenkään ole pakko meikata. Minä en ole mikään intohimoinen meikkaaja, vaikka nuorempana olin. Nykyisin en meikkaa kuin ehkä kerran tai kahdesti viikossa ja meikkaus on luokkaa kevyesti sävyttävä voide ja vähän kulmageeliä kulmiin. Tykkään luonnollisesta lookista. Kun vietin äitiysvapaalla/vanhempainvapaalla muutaman vuoden käytännössä ilman meikkiä, niin totuin siihen. Jokainen tavallaan, mutta ei se meikkaaminen sitä tekeville ole mikään työmaa.
Tämä! Meikkaaminen on itsen ilmaisemista ja taidemuoto siinä kuin joku muu. Ei ole kummempaa kuin pukeutuminen, millaisessa asussa kukin viihtyy ja miten ilmaisee vaatteilla itseä. Tai hiustyylillä. Se o
Onko täällä joku joskus sanonut, että jokaisen on pakko meikata, halusi tai ei? Enpä usko. Joten siinä mielessä turha kommentti. Ja hei, jos jollain firmoilla on joitain sääntöjä tyyliin huoliteltu ulkoasu kuuluu asiaan = kevyt meikki, niin se ei liene minun vikani. Tai kenenkään muunkaan kuin sen firman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua tuollaista kokemaan. Ahdistaa lukeakin.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua elämään helvetinpelossa tai vanhempien hylkäämisen pelossa. Joka muuta väittää on jollain tavalla sairas.
No tämä! Lasun paikka on tuollainen.
Onkohan lestadiolaisilla riivaajien ulosajoa lapsista? Meillä helluntaiseurakunnassa oli, muistan sen lapsuudesta. Isä rukoillen huusi, avasi oven ja uunien pellit jos kiukuttelin lapsena. Silloin minussa oli riivaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalaa. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua tuollaista kokemaan. Ahdistaa lukeakin.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua elämään helvetinpelossa tai vanhempien hylkäämisen pelossa. Joka muuta väittää on jollain tavalla sairas.
No tämä! Lasun paikka on tuollainen.
Huolestuttavinta siinä on jos aikuinen ei itse ymmärrä asiaa, siis ei näe siinä mitään epänormaalia. Moraalia pitää toki opettaa, mutta pelossa ei pitäisi joutua yhdenkään lapsen elämään, kristinuskossahan se sanoma on päinvastainen, älä pelkää. Jos aikuisen mielestä on ok, että lapsi elää helvetinpelossa, silloin aikuisella on itsellään joko mielenterveysongelma tai hengellinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan vl-liikettä olisi aikoinaan voinut kutsua paastoliikkeeksi. Kaikesta maallisesta olisi pitänyt kieltäytyä, se on tavallaan jatkuvaa henkistä/hengellistä paastoamista. (Kumma kyllä tämä ei sitten ulottunut materialismiin ja seksuaalisuuteen.) Ongelmallisesti käy helposti niin, että kun vaaditaan ulkoista täydellisyyttä, tapojen noudattamista hurskauden merkkinä, ihmiset alkaa noudattaa niitä näennäisesti eivätkä kiinnitä enää sisäiseen tilaan huomiota. Vaikka kristillisesti ajateltuna nimenomaan sisäinen uudistuminen on tärkeää, ei ulkoisten tapojen noudattaminen. Johtaa just näihin tilanteisiin, että ei käytetä korvakororuja mutta kiusataan muita lapsia omassa koulussa. Niin niin, kumpaan asiaan pitäisi kiinnittää huomiota, ei liene epäselvää... Ollaan muille ilkeitä tai tehdään moraalisesti väärin, mutta käydään tunnollisesti seuroissa joka viikko, sehän se on todellisen kri
Ymmärrän tosi hyvin mitä tarkoitat, ja olen samoilla linjoilla sun kanssa siitä, että sisäisessä maailmassa tapahtuvat asiat pitäisi laittaa ulkoisia tärkeämmiksi. Esimerkiksi korvakoruista on tehty mielestäni liian iso numero. Kuitenkin samaan aikaan on ihmisiä (esim. ulkomailla) jotka ovat vl-yhteisössä ja käyttävät korviksia, kun ne kuuluvat kulttuuriin. En ehkä näe tarvetta korvakoruille, mutta en myöskään koe niitä uskomisen esteeksi, jos ihminen kerran haluaa uskoa.
Jos vl-liikkeen opissa olisi painotettu aidosti sitä, että jokaisen pitää pyrkiä tekemään oikein kaikissa asioissa, siis pyrkiä moraaliseen "puhtauteen", edes puolet siitä määrästä mitä on painotettu seuroissa käymisen tärkeyttä ja tapakulttuuria, niin lopputulos olisi huomattavasti parempi. Monille voisi tehdä jopa hyvää jäädä joku sunnuntai pois seuroista ja tutkia itsenäisesti raamattua, mitä siellä oikeastaan sanotaan. Seuroissa käymisestä on tehty jonkinlainen uskon mittari, vaikka paljon tärkeämpää on se miten ihminen sitä elämää kokonaisuudessaan elää.
Ketju on lukittu.
Ei niitä ymmärrä myöskään usein vl:t itse. Koko ajan niitä on vähemmän ja iso osa vl-liä ei enää noudata sellaisia tapoja mitkä ei liity varsinaisesti uskon elämään. Poislukien esim. alkoholi joka voi viedä huonolle tielle. Suviseuroissa puhuttiin monessa saarnassa siitä, että teot ei pelasta ketään vaan pelkkä usko. Ja varoitettiin uskovaisia tekopyhyydestä eli pyhyyden etsimisestä omista ja muiden teoista ja tekemättömyydestä.