Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

yks vuosi bb:ssä oli se Pippa joka oli v-lestadiolaistaustainen , jätti 8 lasta isälle ja lähti  pois opiskelemaan ja työelämään, naimisiin muslimimiehen kanssa josta myös eronut

Minusta tuo oli hyvä esimerkki siitä, kun sanotaan että ihmisen pitää elää tietyt vaiheet elämässään. Jos joku vaihe jää elämättä, se pomppaa elämään joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita mitään 'raivokasta nuoruutta' tai vastaavaa, mutta sitä että saa elää huoletonta aikuisen elämää ja tutustua itseensä kuka on jne. ennen kun esim. perustaa perheen.

Esimerkiksi opiskelijaelämä tekee ihan hyvää, huom: en tarkoita nyt ryyppäämistä ja remuamista, vaan ihan se normaali sosiaalinen puoli siinä.

Jos elää esim. vl-kuplassa missä nippa nappa täysi-ikäisenä saa lapsen ja hyppää "vaimon ja äidin" rooliin, varmasti jossain kohtaa tulee hetki kun kyseenalaistaa valintansa. Ei välttämättä halua muuttaa mitää, mutta miettii että toisinkin olisi voinut edetä.

Ja jooillain se, no ehkä "keski-iänkriisi" tai vastaava voikin saada pakan ihan sekaisin. Tilanne kun esim. nelikymppinen ikänsä kuplassa elänyt räväyttää eteimään itseään, voi herkemmin läheiset (ja itsekkin) kärsiä jne. mitä jos teininä elää ja kokee ja etsii itseään.

Tosi herttainen perhe. Mutta niin nuoria ja kirkasotsaisia vielä.

Jossain vaiheessa perheen äiti ja isä muuttavat omiin huoneisiinsa, naapurissa jopa asuntovaunuun muutti äiti yöksi. Olen nähnyt ja kuullut. Onko niin että seksi loppuu naisen vaihdevuosiin kun lapsia ei enää tule vai mitä tuo on että isälle tehdään oma siipi taloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yks vuosi bb:ssä oli se Pippa joka oli v-lestadiolaistaustainen , jätti 8 lasta isälle ja lähti  pois opiskelemaan ja työelämään, naimisiin muslimimiehen kanssa josta myös eronut

Minusta tuo oli hyvä esimerkki siitä, kun sanotaan että ihmisen pitää elää tietyt vaiheet elämässään. Jos joku vaihe jää elämättä, se pomppaa elämään joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita mitään 'raivokasta nuoruutta' tai vastaavaa, mutta sitä että saa elää huoletonta aikuisen elämää ja tutustua itseensä kuka on jne. ennen kun esim. perustaa perheen.

Esimerkiksi opiskelijaelämä tekee ihan hyvää, huom: en tarkoita nyt ryyppäämistä ja remuamista, vaan ihan se normaali sosiaalinen puoli siinä.

Jos elää esim. vl-kuplassa missä nippa nappa täysi-ikäisenä saa lapsen ja hyppää "vaimon ja äidin" rooliin, varmasti jossain kohtaa tulee hetki kun kyseenalaistaa valintansa. Ei välttämättä halua muuttaa mitää, mutta miettii että toisinkin olisi voinut edetä.

Ja jooillain se, no ehkä "keski-iänkriisi" tai vastaava voikin saada pakan ihan sekaisin. Tilanne kun esim. nelikymppinen ikänsä kuplassa elänyt räväyttää eteimään itseään, voi herkemmin läheiset (ja itsekkin) kärsiä jne. mitä jos teininä elää ja kokee ja etsii itseään.

Kummallinen myytti. Lapselliset ja kypsymättömät ihmiset perustelevat "kadotetulla nuoruudella" sitä, jos tekevät vastuuttomia ratkaisuja.

Emmemmin on niin, että tietyt ihmiset tekevät kerta toisensa jälkeen päättömiä asioita.

Olen 11-lapsisen vl-perheen lapsi. Kaikista negatiivisista kommenteista huomaa, että sitä yhteisöllisyyden ja rakkauden määrä ei ulkopuolinen pysty ymmärtämään. Varsinkin nyt kun aikuistumme, en voi sanoin kuvailla sisarusten antamaa tukea. Toki meidänkin perheessä (kuten jokaisen muunkin) on omat onglemansa, mutta aina tilanteesta riippuen toisia autetaan ja pidetään yhtä. Koen, että mitä enemmän lapsia on tullut, sen paremmin vanhempani ovat osanneet heitä kasvattaa. Luulen, että eniten vanhempien omat traumat vaikuttavat nimenomaan vanhimpiin lapsiin. Me lestaadiolaiset kunnioitamme teidän ei-lestadiolaisten elämäntapaa, niin miksi ette voi antaa sitä samaa kunnioitusta meille?

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole aikaa jäädä sohvalle tai silloin koko systeemi hajoaa. Suuri lapsimäärä vaatii paljon ruokaa, huolenpitoa, pyykinpesua... Työlista on loputon. Myös lestadiolainen äiti (tai isä) voi väsähtää ja silloin on suuri perhe suuressa pulassa. Useinhan se on niin, että äiti hoitaa perhettä ja kotia ja se on hänen päätyönsä, kun taas isät käyvät töissä. Äideillä on melkoisen rankkaa varsinkin silloin, jos itsellä on haasteellista pitää järjestystä yllä ja jos lapset sattuvat olemaan vilkkaampaa sorttia.

Uskon, että ennen oli helpompaa kasvattaa suurta perhettä. Nykyään moni lapsi, myös lestadiolainen, joutuu liikaa kännykän tai muun laitteen kasvattamaksi. Sen huomaa. Jos on paljon lapsia, tuetokone on helppo lapsenvahti - eikä tule edes sotkua.

Pöhelö väite. Ennen ei ollut mukavuuksia eikä kodinkoneita. Mikä nykyajassa olisi sen rankempaa kuin entisajassa, jolloin kaikki työt vei enemmän aikaa ja kulutti ihmisiä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Kuoleekohan kukaan lestadiolaisäiti koskaan noihin jatkuviin synnytyksiin?

Ei siihen nyt ehkä kuole, mutta kohtu voi kyllä roikkua polvissa. 🙈

Suomessa kuolee äitejä synnytykseen todella harvoin, ei edes joka vuosi, joten ei ne lessutkaan ole missään suuressa hengenvaarassa vaikka synnyttävät monta kertaa. 

Äidilläni on neljä lasta, jokaisen synnytys oli edellistä nopeampi ja helpompi. 

Äidinäidillä oli kymmenen lasta, ja meinasi kuopuksen synnytykseen kuolla kun oli jo nelikymppinen ja verenvuoto ei meinannut lakata. Onneksi kylällä oli verenpysäyttäjä joka pelasti isoäitini, sairaalaan kun ei olisi kotoa hengissä selvinnyt. Tämä 50-luvulla. 

Isoäitini oli maailman kiltein ihminen, huumorintajuinen ja positiivinen, siitä huolimatta, että hänen elämänsä oli ollut raskasta ja aina köyhää. Sitä en tiedä, että olisiko halunnut niin paljon lapsia jos olisi voinut valita. Ehkä. Vanhimmat lapset olivat muuttaneet jo kotoa kun nuorin syntyi kun ikäeroa oli vanhimman ja nuorimman välillä 20 vuotta.

Sanoivat että kaikki lapset saavat tulla mutta sitten puhuivat kahdesta. Kai nuo tajuavat että jos seksiä harrastavat aktiivisesti ilman ehkäisyä niin on aika todennäköistä että se lapsiluku kasvaa paljon suuremmaksi. Vai käyttävätkö sitten "salaa" ehkäisyä?!

Voihan se olla niin,että usean lapsen perheessä ei lasten kasvatus ja huolehtiminen ole siinä mallissa kuin se parhaimmillaan olisi. Yli 20 vuotta opetustyötä peruskoulussa tehneenä minun on kyllä todettava, että lasten ongelmat eivät ole riippuvaisia perheen koosta. Todella usein koulussa painitaan ongelmien parissa lapsen kanssa, joka on perheen ainokainen tai hänellä on muutama sisarus. En parhaalakaan tahdolla kykene vetämään yhtäläisyyttä lapsen ongelmien ja perheen koon välille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kamalaa, kun tuo nainen sanoi, että Luoja on luonut hänet synnyttämään

Kyllähän Luoja on luonut meidät naiset muuhunkin kuin pelkkään synnyttämis tarkoitukseen.

Tarkoitti tuolla varmaan vain sitä, ettei se raskaana oleminen ja synnyttäminen ole naiselle niin iso juttu ja kamalaa kuin nykyään moni ajattelee, vaan meidän (naisten) kehot on tehty sitä varten. Ei liity siihen, mitä kaikkea muuta elämässä on. 

Yhtä lailla sitten varmaan Luoja on luonut miehet siittämään lapsia.

Lukekaas oman huvikseen Usko, toivo ja raskaus - Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää -kirja. Se löytyy myös äänikirjana esimerkiksi Bookbeatilta. Siinä on todellista tarinaa mitä tuo uskonto on ja kirjoittajilla on itselläänkin oma historia siellä. Teksti on karua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä totta, että nykyään moniin vl-perheisiin syntyy vähemmän lapsia. Itselläkin kirkassilmäisyys vähän karissut rankkojen vauvavuosien aikana ja seuraavaan lapseen tulee kyllä pidempi tauko, sama tilanne useissa tuttavaperheissä. Tärkeää on suojella elämää, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Itse ainakin koen että iso perhe on oikeasti lapselle rikkaus, tuki ja turva, joten sen haluaisin heille antaa. Jaksamisen rajoissa.

Mutta tosi juttu on, että nykyään tunnutaan tekevän hirveä haloo raskauksista ja synnytyksestä, ne ihan oikeasti ovat naisen keholle luonnollisia asioita, eivätkä sitä mitenkään ihmeellisesti kuluta. Eri juttu tietysti jos joudutaan vaikka sektioita tekemään, tietenkään se kohtuhaava ei ole yhtä kestävä kuin koskematon lihas, ja se pitää ottaa huomioon. Raskaus ei ole sairaus, vaikka toki se ajoittain siltä tuntuukin 😅

Jep, tuota mieltä lestadiolaiset oikeasti ovat. Ja liikkeestä lähteneet ex-lestadolaispariskunnat tekevät yleensä lapset selvästi nuorempana kuin muut ihmiset, ja tekevät niitä usemman kuin ihmiset Suomessa yleensä.

Ihmiset tottuu siihen mitä on, minä en osaa yhtään ymmärtää ns. tavallisten länsimaalaisten asennetta lasten saamiseen. En osaa samaistua siihen, miten negatiivisten lasien läpi kaikki lapsiin liittyvä nähdään. Olen vain elänyt siinä suhteessa erilaisessa maailmassa.

Ottamatta kantaa uskonnollisiin näkökohtiin, minulle lapsimäärän rajoittaminen tarkoittaa nimenomaan positiivista asennetta kaikkeen lapsiin liittyvään.

Paras tilanne perheessä on ja asenteetkin pysyvät hallinnassa kun lapsia on sen verran, että vanhemmat jaksavat hoitaa heidät hyvin ja heillä on mahdollisuus paneutua kuhunkin lapseensa myös muutoin, kuin pakollisen perushoidon verran.

Joo sitähän tulee raskaaksi joka seksi kerralla

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kamalaa, kun tuo nainen sanoi, että Luoja on luonut hänet synnyttämään

Kyllähän Luoja on luonut meidät naiset muuhunkin kuin pelkkään synnyttämis tarkoitukseen.

Sanoiko nainen siis, että luoja on luonut minut pelkästään synnyttämään?

Luulenpa että kokemuksia uskosta ja siinä elämisessä on yhtä monta kun on uskojia. Eihän uskovaisetkaan pidä kaikkia teitä jotka käytää alkoholia juoppoina. sairaita mahtuu jokaiseen piiriin.

Surullista katsottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yks vuosi bb:ssä oli se Pippa joka oli v-lestadiolaistaustainen , jätti 8 lasta isälle ja lähti  pois opiskelemaan ja työelämään, naimisiin muslimimiehen kanssa josta myös eronut

Minusta tuo oli hyvä esimerkki siitä, kun sanotaan että ihmisen pitää elää tietyt vaiheet elämässään. Jos joku vaihe jää elämättä, se pomppaa elämään joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita mitään 'raivokasta nuoruutta' tai vastaavaa, mutta sitä että saa elää huoletonta aikuisen elämää ja tutustua itseensä kuka on jne. ennen kun esim. perustaa perheen.

Esimerkiksi opiskelijaelämä tekee ihan hyvää, huom: en tarkoita nyt ryyppäämistä ja remuamista, vaan ihan se normaali sosiaalinen puoli siinä.

Jos elää esim. vl-kuplassa missä nippa nappa täysi-ikäisenä saa lapsen ja hyppää "vaimon ja äidin" rooliin, varmasti jossain kohtaa tulee hetki kun kyseenalaistaa valintansa. Ei välttämättä halua muuttaa mitää, mutta miettii että toisinkin olisi voinut edetä.

Ja jooillain se, no ehkä "keski-iänkriisi" tai vastaava voikin saada pakan ihan sekaisin. Tilanne kun esim. nelikymppinen ikänsä kuplassa elänyt räväyttää eteimään itseään, voi herkemmin läheiset (ja itsekkin) kärsiä jne. mitä jos teininä elää ja kokee ja etsii itseään.

Kummallinen myytti. Lapselliset ja kypsymättömät ihmiset perustelevat "kadotetulla nuoruudella" sitä, jos tekevät vastuuttomia ratkaisuja.

Emmemmin on niin, että tietyt ihmiset tekevät kerta toisensa jälkeen päättömiä asioita.

Ei vastuuttomia ratkaisuja tarvitse tehdä. Näen että ne vastuuttomat harvoin opiskelevat/valmistuvat.

Mitä pahaa on esim. opiskelijavaihdossa, että näkee maailman vähän eri kulmasta? Tai kivasta reissusta kaverien kanssa, joita voi tehdä ihan vesiselvänä. Ja myös vaikka uskonnollisiin asioihin liittyen, erilaiset hyväntekeväisyysprojektit ym. joissa usein ylläpito on ttötä vastaaan, vai lennot pitää maksaa itse.

Mutta monesti noissa porukoissa halutaan tehdä ihmisistä, no, sanotaan nyt että tyhmiä. Sehän esim. toisen uskontosuuntauksen päämäärä on: estää naisten opiskelu/työssäkäynti jotta eivät kyseenalaista uskoa/tiedä mistään muusta, ja synnyttävät lisää 'sotureita'.

Jos noissa lestadioilaispiireissäkin kannustettaisiin sihen, että etsitään se oma tie ja harkitaan lapsia vasta opintojen jälkeen harvempi varmasti jäisi tuohon elämäntapaan. Ehkä voisi olla uskossa jne. mutta tekisi myös muuta kun lapsia.

Olipa älyvapaa näkemys, ottaen huomioon, että lestadiolaiset arvostavat koulutusta, eivätkä rajoita sitä millään tavalla. Kaikki tietämäni lestadiolaiset ovat korkeasti koulutettuja ja älykkäitä ihmisiä, jotka myös matkustelevat eivätkä elä missään tietämättömyydessä.

Mitä tulee siihe, kuka katuu tekemisiään, en ole huomannut että valtaväestö olisi tässä mitenkään parempi. Päinvastoin. Ei ole tullut vastaan toista nuoruutta eläviä lestadiolaisia toisin kuin valtaväestöä.

Mielenkiintoista tässä dokumentissa oli myös se, että tämä parikymppinen kaksilapsinen nuoripari asui uudelta näyttävässä omakotitalossa, jonka pihalla oli ainakin yksi auto, vaikka kummallakaan ei ole varsinaista ammattia eikä äidillä edes aikomusta mennä töihin. En tiedä vaikuttaako tähän uskonyhteisön tuki vai muut syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä totta, että nykyään moniin vl-perheisiin syntyy vähemmän lapsia. Itselläkin kirkassilmäisyys vähän karissut rankkojen vauvavuosien aikana ja seuraavaan lapseen tulee kyllä pidempi tauko, sama tilanne useissa tuttavaperheissä. Tärkeää on suojella elämää, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Itse ainakin koen että iso perhe on oikeasti lapselle rikkaus, tuki ja turva, joten sen haluaisin heille antaa. Jaksamisen rajoissa.

Mutta tosi juttu on, että nykyään tunnutaan tekevän hirveä haloo raskauksista ja synnytyksestä, ne ihan oikeasti ovat naisen keholle luonnollisia asioita, eivätkä sitä mitenkään ihmeellisesti kuluta. Eri juttu tietysti jos joudutaan vaikka sektioita tekemään, tietenkään se kohtuhaava ei ole yhtä kestävä kuin koskematon lihas, ja se pitää ottaa huomioon. Raskaus ei ole sairaus, vaikka toki se ajoittain siltä tuntuukin 😅

Jep, tuota mieltä lestadiolaiset oikeasti ovat. Ja liikkeestä lähteneet ex-lestadolaispariskunnat tekevät yleensä lapset selvästi nuorempana kuin muut ihmiset, ja tekevät niitä usemman kuin ihmiset Suomessa yleensä.

Ihmiset tottuu siihen mitä on, minä en osaa yhtään ymmärtää ns. tavallisten länsimaalaisten asennetta lasten saamiseen. En osaa samaistua siihen, miten negatiivisten lasien läpi kaikki lapsiin liittyvä nähdään. Olen vain elänyt siinä suhteessa erilaisessa maailmassa.

Ottamatta kantaa uskonnollisiin näkökohtiin, minulle lapsimäärän rajoittaminen tarkoittaa nimenomaan positiivista asennetta kaikkeen lapsiin liittyvään.

Paras tilanne perheessä on ja asenteetkin pysyvät hallinnassa kun lapsia on sen verran, että vanhemmat jaksavat hoitaa heidät hyvin ja heillä on mahdollisuus paneutua kuhunkin lapseensa myös muutoin, kuin pakollisen perushoidon verran.

Kuten opettaja tuossa kommentoi, Tosiasiassa perheiden lapsiluku ei korreloi sen kanssa, ketkä tarjoavat hyvän lapsuuden lapsilleen. Lastensuojelun asiakkaina lestadiolaiset tuskin ovat sen useammin kuin muutkaan.