Miksi tuollaisia lapsia otetaan päiväkoteihin?

Laiteattaan 10 pientä lasta harjoittelijan kansaa samaan koppiin, pidetään päivästä toiseen, eikö tuo nyt ole itsestään selvä miten siinä käy.

Aikuisia ammattilaisia siinä tarvittaisiin, ei kenenkään paha olo mene sillä, että hoitajat suojautuvat.

Ehkä nykymaailmaan onkin kasvattatettava silmittömiä antipasifisti t@ppajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on tuollainen. Jo koululainen. Eikä ole kasvatuksen tulos, vaan ihan vain kehittymättömyyttä tunteiden hallinnassa. Inhottavaa lukea, miten ei yhtään ymmärretä, että neuroepätyypillisyys on kuin sairaus, ei kasvatusongelma. Varmasti on joka ikinen kerta koko lapsen elämän ajan kielletty ja kerrottu miksi.

Kyllä se ymmärrys kaikkoaa aika tehokkaasti, kun jonkun "nepsyn" takia oma lapsi on taas haavoilla tai mustelmilla. On muuten varmasti paljon inhottavampaa valvoa öitä kun lapsi itkee kun pelkää sitä päiväkodin nepsyä niin, että ei saa peloltaan nukuttua kuin se, että lukee että joku ei "ymmärrä".

Kuka aikuinen vie lapsensa päiväkotiin, jossa tämä pelkää. Menetkö itse töihin, jossa sinua hakataan, eikö SINUN tehtäväsi ole suojella lastasi tuollaisella kohtelulta ja nostaa meteli siellä oäiväkodissa ja vaatia siellä turvallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on tuollainen. Jo koululainen. Eikä ole kasvatuksen tulos, vaan ihan vain kehittymättömyyttä tunteiden hallinnassa. Inhottavaa lukea, miten ei yhtään ymmärretä, että neuroepätyypillisyys on kuin sairaus, ei kasvatusongelma. Varmasti on joka ikinen kerta koko lapsen elämän ajan kielletty ja kerrottu miksi.

Kyllä se ymmärrys kaikkoaa aika tehokkaasti, kun jonkun "nepsyn" takia oma lapsi on taas haavoilla tai mustelmilla. On muuten varmasti paljon inhottavampaa valvoa öitä kun lapsi itkee kun pelkää sitä päiväkodin nepsyä niin, että ei saa peloltaan nukuttua kuin se, että lukee että joku ei "ymmärrä".

Kuka aikuinen vie lapsensa päiväkotiin, jossa tämä pelkää. Menetkö itse töihin, jossa sinua hakataan, eikö SINUN tehtäväsi ole suojella lastasi tuollaisella kohtelulta ja nostaa meteli siellä oäiväkodissa ja vaatia siellä turvallisuutta.

Se lapsi tarvitsee ruokaa ja kodin. Vaatteita. Lelujakin. Näitä en olisi voinut lapsilleni suoda ilman töihin menoa.

Minä vein, koska oli pakko.

Samalla olin varmasti hyvin hankala, koska vaadin, että mun lapsen turvallisuus on päiväkodissa taattava. Saatoin myös opettaa lapselleni, että kuinka kiusaajaa on ihan ok tönäistä takaisin. Ei edes kiusannut mun lasta tämä nepsy kun mun lapsi puuttui tilanteeseen. Ei tarvinnut kuin kerran tönäistä kunnolla, sen jälkeen sai olla mun lapsi rauhassa nepsyn etsiessä heikompia uhreja. Eikä pelottanutkaan sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on tuollainen. Jo koululainen. Eikä ole kasvatuksen tulos, vaan ihan vain kehittymättömyyttä tunteiden hallinnassa. Inhottavaa lukea, miten ei yhtään ymmärretä, että neuroepätyypillisyys on kuin sairaus, ei kasvatusongelma. Varmasti on joka ikinen kerta koko lapsen elämän ajan kielletty ja kerrottu miksi.

Kun sun lapsi tekee pahaa toiselle lapselle tai aikuiselle, niin lässytätkö uhrille että sun nyt vaan tarvii ymmärtää?

Lasten aikuisten kemiat eivät aina kohtaa.

Kärsivällisyys ei ole kaikkien aikuisten hyve, kuten ei poliisien tai vartijoidenkaan.

Ihan ensinnä haluan sanoa että lapsia on tästä turha syyllistää. Lapset oireilee monia erilaisia asioita ja ne voi tulla kotoa, hoitopaikasta, lapsen kehityksestä tai sairaudesta. Lapsi joka noin käyttäytyy tarvitsee aina vahvaa tukea sekä koulussa että kotona ja sitä tukea tarvitsee myös ne aikuiset, jotka hänen kanssaan arjessa päivittäin toimivat.

Valitettavasti varhaiskasvatuksessa näitä lapsia ei pystytä tukemaan oikealla tavalla, koska aikuisia ei ole riittävästi eikä aikuisilla ole riittävää osaamista. Hyvin usein tämmöinen lapsi lykätään lastenhoitajan hoidettavaksi tai vielä pahempaa avustajan- jolla ei välttämättä ole minkäänlaista alan koulutusta. Nämä lapset tarvitsisi esim. erityisopettajan, toimintaterapeutin, psykologin vahvaa tukea päivittäin. Näitä ammattiryhmiä ei vaan varhaiskasvatuksessa juuri nähdä, joten psyykkisesti vakavasti oireileva lapsi jää niiden harteille, joilla ei riittävää osaamista eikä aikaa (muut lapset) ole. Se johtaa sitten näihin aivan järkyttäviin tilanteisiin, jossa väkivalta on arkipäivää ryhmässä ja kaikki aika menee näiden tilanteiden sammutteluun, koska kunnollista ennakointia ja ennaltaehkäisyä ei ehditä tekemään tai edes osata tehdä.

T. Lastenhoitaja ja erityislapsen äiti itsekin

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensinnä haluan sanoa että lapsia on tästä turha syyllistää. Lapset oireilee monia erilaisia asioita ja ne voi tulla kotoa, hoitopaikasta, lapsen kehityksestä tai sairaudesta. Lapsi joka noin käyttäytyy tarvitsee aina vahvaa tukea sekä koulussa että kotona ja sitä tukea tarvitsee myös ne aikuiset, jotka hänen kanssaan arjessa päivittäin toimivat.

Valitettavasti varhaiskasvatuksessa näitä lapsia ei pystytä tukemaan oikealla tavalla, koska aikuisia ei ole riittävästi eikä aikuisilla ole riittävää osaamista. Hyvin usein tämmöinen lapsi lykätään lastenhoitajan hoidettavaksi tai vielä pahempaa avustajan- jolla ei välttämättä ole minkäänlaista alan koulutusta. Nämä lapset tarvitsisi esim. erityisopettajan, toimintaterapeutin, psykologin vahvaa tukea päivittäin. Näitä ammattiryhmiä ei vaan varhaiskasvatuksessa juuri nähdä, joten psyykkisesti vakavasti oireileva lapsi jää niiden harteille, joilla ei riittävää osaamista eikä aikaa (muut lapset) ole. Se johtaa sitten näihin aivan järkyttäviin tilanteisiin, jossa väkivalta on arkipäivää ryhmässä ja kaikki aika menee näiden tilanteiden sammutteluun, koska kunnollista ennakointia ja ennaltaehkäisyä ei ehditä tekemään tai edes osata tehdä.

T. Lastenhoitaja ja erityislapsen äiti itsekin

Joskus avustajakin osaa asioita, vaikka ei ole virallista koulutusta....

Kurja totuus on, että terapiat eivät ole tähän ratkaisu. Vanhemmat täytyisi saada tekemään se muutos, ei lapsi sitä itse saa aikaan. Ihmeelliset vuodet-ryhmä pitäisi olla ensimmäinen interventio, tosin sekään ei auta jos vanhemmat siellä vain istuvat tekemättä kotitehtäviä ja ajatustyötä muutoksen eteen. Vasta tämän jälkeen voisi lisäksi miettiä tutkimuksia, terapioita ja lähetteitä. Mutta sitten tajutaankin, että liian usein ei vanhemmista ole tähän. Lisääntyminen täytyisi todellakin muuttaa luvanvaraiseksi.

Kun noin pieni lapsi oireilee noin väkivaltaisesti, pitäisi lastensuojelun puuttua voimakkaasti ja välittömästi tilanteeseen. Siinä ei pelkkä lastenpsykiatria auta mitään. Kotioloissa on varmasti korjattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo inkluusio ja sen tuhoisat vaikutukset sekä koulussa että varhaiskasvatuksessa ole nyt loppuunkatsottu. PISA tulokset tippuvat kuin lehmänhäntä ja päiväkodeissa tarvitaan kohta turvamiehet. Muistakaa kysyä tulevilta kansanedustaja ehdokkailta, kannattavatko he inkluusiota ja jos niin miksi. Eiköhän nämä tulokset jo ole ilman tilastonikkareitakin nähtävissä.

Tarkentaisin sen verran että resursointi tässä kusee, ei itse inkluusio. Siinähän ajatuksena on että lapset joilla on enemmän haasteita tulevat tavallisiin ryhmiin ja tuki seuraa mukana. Käytännössä kuitenkin tuki on irtisanottu ja haastavat lapset ovat erityisryhmissä sillä aiemmalla ohjauksen tasolla. Eihän se voi toimia. Riittävä tuki pitäisi tarjota näille lapsille.

Lasten syyhän tuo ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kurja totuus on, että terapiat eivät ole tähän ratkaisu. Vanhemmat täytyisi saada tekemään se muutos, ei lapsi sitä itse saa aikaan. Ihmeelliset vuodet-ryhmä pitäisi olla ensimmäinen interventio, tosin sekään ei auta jos vanhemmat siellä vain istuvat tekemättä kotitehtäviä ja ajatustyötä muutoksen eteen. Vasta tämän jälkeen voisi lisäksi miettiä tutkimuksia, terapioita ja lähetteitä. Mutta sitten tajutaankin, että liian usein ei vanhemmista ole tähän. Lisääntyminen täytyisi todellakin muuttaa luvanvaraiseksi.

Niillä erityisillä lapsilla on lähes aina samanlaiset erityiset vanhemmat, joista ei ole muuttamaan tekemisiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäs me saatais vähän palleja lastenhoitoon? Lopettakaa se sietäminen, ja tehkää rikosilmoitus ihan joka kerta kun fyysistä koskemattomuuttanne rikotaan. Eikä pelkästään siitä lapsesta, vaan siitä työnantajasta, meillä on ihan yksiselitteinen laki, jossa työnantajan pitää taata työpaikan turvallisuus. Teitä kohdellaan väärin, teidän myös ihan itse on noustava sitä vastaan. 

Ja kertokaa suoraan vanhemmille jos niiden lapset aiheuttavat häiriötä! Ei ne koskaan tajua jos, ette kerro.

Aivan yhtä tyhjän kanssa. Sama kun menet jatkuvasti räksyttävän koiran omistajalle huomauttamaan koiran käytöksestä, omistaja hoomoilasena toljottaa sinua ja v ittuilee ja ignooraa koko ongelman.

Jos yrität kertoa, se on lapsen syyllistämistä. Minun päähäni ei mahdu miten lasta voi syyllistää kertomalla tämän käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo inkluusio ja sen tuhoisat vaikutukset sekä koulussa että varhaiskasvatuksessa ole nyt loppuunkatsottu. PISA tulokset tippuvat kuin lehmänhäntä ja päiväkodeissa tarvitaan kohta turvamiehet. Muistakaa kysyä tulevilta kansanedustaja ehdokkailta, kannattavatko he inkluusiota ja jos niin miksi. Eiköhän nämä tulokset jo ole ilman tilastonikkareitakin nähtävissä.

Tarkentaisin sen verran että resursointi tässä kusee, ei itse inkluusio. Siinähän ajatuksena on että lapset joilla on enemmän haasteita tulevat tavallisiin ryhmiin ja tuki seuraa mukana. Käytännössä kuitenkin tuki on irtisanottu ja haastavat lapset ovat erityisryhmissä sillä aiemmalla ohjauksen tasolla. Eihän se voi toimia. Riittävä tuki pitäisi tarjota näille lapsille.

Kyllä se inkluusio on se toinen paha resurssipuutteen lisäksi. Ilman inkluusiota nepsyt olisivat jossain missä heistä ei ole muille lapsille vaaraa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten syyhän tuo ei ole.

Ei olkaan. Isoa tuhoa kyllä kylvävät ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja totuus on, että terapiat eivät ole tähän ratkaisu. Vanhemmat täytyisi saada tekemään se muutos, ei lapsi sitä itse saa aikaan. Ihmeelliset vuodet-ryhmä pitäisi olla ensimmäinen interventio, tosin sekään ei auta jos vanhemmat siellä vain istuvat tekemättä kotitehtäviä ja ajatustyötä muutoksen eteen. Vasta tämän jälkeen voisi lisäksi miettiä tutkimuksia, terapioita ja lähetteitä. Mutta sitten tajutaankin, että liian usein ei vanhemmista ole tähän. Lisääntyminen täytyisi todellakin muuttaa luvanvaraiseksi.

Niillä erityisillä lapsilla on lähes aina samanlaiset erityiset vanhemmat, joista ei ole muuttamaan tekemisiään.

Tai sitten uravanhemmat, jotka omaa huonoa omatuntoa paikatakseen antavat lapselle periksi kaikessa. Ei sääntöjä, ei rajoja, kun tämä lapsukainen on yhtä pätevä kaikessa kuin vanhempansakin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensinnä haluan sanoa että lapsia on tästä turha syyllistää. Lapset oireilee monia erilaisia asioita ja ne voi tulla kotoa, hoitopaikasta, lapsen kehityksestä tai sairaudesta. Lapsi joka noin käyttäytyy tarvitsee aina vahvaa tukea sekä koulussa että kotona ja sitä tukea tarvitsee myös ne aikuiset, jotka hänen kanssaan arjessa päivittäin toimivat.

Valitettavasti varhaiskasvatuksessa näitä lapsia ei pystytä tukemaan oikealla tavalla, koska aikuisia ei ole riittävästi eikä aikuisilla ole riittävää osaamista. Hyvin usein tämmöinen lapsi lykätään lastenhoitajan hoidettavaksi tai vielä pahempaa avustajan- jolla ei välttämättä ole minkäänlaista alan koulutusta. Nämä lapset tarvitsisi esim. erityisopettajan, toimintaterapeutin, psykologin vahvaa tukea päivittäin. Näitä ammattiryhmiä ei vaan varhaiskasvatuksessa juuri nähdä, joten psyykkisesti vakavasti oireileva lapsi jää niiden harteille, joilla ei riittävää osaamista eikä aikaa (muut lapset) ole. Se johtaa sitten näihin aivan järkyttäviin tilanteisiin, jossa väkivalta on arkipäivää ryhmässä ja kaikki aika menee näiden tilanteiden sammutteluun, koska kunnollista ennakointia ja ennaltaehkäisyä ei ehditä tekemään tai edes osata tehdä.

T. Lastenhoitaja ja erityislapsen äiti itsekin

Lähes kuka tahansa aikuinen pärjää polvenkorkuisen tenavan kanssa, oli tämä sitten miten väkivaltainen tahansa. Se tenava on täysin alivoimainen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ongelma on vaan siinä, että päiväkodeissa on kielletty normaali kurinpito ja otettu tilalle tunnekasvatus, minkä vuoksi niillä tenavilla on "diplomaattinen koskemattomuus" eli vapaa riehumisoikeus.

Eikös erityisentuen lapsella ole ihan oikeus avustajaan päiväkodissa. Jos ei siis ole jo pienryhmässä.

Se, että tuollainen lapsi suljetaan kotiin on vielä pahempi asia kuntoutumisen kannalta. Varhaiskasvatuksen resurssit on saatava kuntoon ja erityislapsille heidän tarvitsemansa tuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaiset lapset ovat vain rikkautta.

Terveisin

Suomi 2023

Perussuomalaiset ennustivat tämänkin, mutta persut ovat rasisteja niin ei tarvitse välittää.

Kyllä kuule esimerkiksi kuritusväkivaltaa monet suomalaisetkin vanhemmat käyttävät. Luuletteko väkivallalla karsivanne väkivaltaa? Selkeät jämäkät rajat tarvitaan mutta ei väkivaltaa.

Ruumiillinen kuritus ei ole väkivaltaa. Se, että lapsi saa esimerkiksi remmiä rangaistuksena tappelusta ei ole sen kummempi asia kuin se, että valtio antaa varkaalle sakon vaikka sakko on myös omaisuuden ottamista toiselta väkisin.

Jämäkkä kuri ilman fyysisten keinojen käyttöä on mahdottomuus. Sen osoittaa ei vähiten tämä päiväkotien tilanne missä vaan halutaan "tukea" lasta ja kaikki fyysisyys on tabu.

Vierailija kirjoitti:

Eikös erityisentuen lapsella ole ihan oikeus avustajaan päiväkodissa. Jos ei siis ole jo pienryhmässä.

Se, että tuollainen lapsi suljetaan kotiin on vielä pahempi asia kuntoutumisen kannalta. Varhaiskasvatuksen resurssit on saatava kuntoon ja erityislapsille heidän tarvitsemansa tuki.

Ei se avustajakaan voi tehdä sen enempää kuin normaali hoitaja. Sitä paitsi kurittomuus ei ole peruste avustajan saannille.