Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuollaisia lapsia otetaan päiväkoteihin?
26.01.2023 |
Vuosi vuodelta tulee yhä enemmän psykiatrista apua tarvitsevia lapsia esiopetukseen. Tälläkin hetkellä eräässä ryhmässä on kaksi lasta, jotka kiroilevat, haistattelevat aikuiselle, lyövät, potkivat ja purevat. Raivokohtaukset ovat päivittäisiä ja siinä on vaarassa niin toiset lapset kuin henkilökuntakin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/06043de9-25ca-417e-8bff-40b74ace093d
Tuollaiset lapset on vaarallisia normaaleille lapsille jos ei päiväkotien henkilökuntakaan voi heille mitään.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei siellä päiväkodissa voi olla omia karsinoita niille lapsille jotka lyövät toisia? Eli: jos lyö niin joutuu karsinaan. Se olisi yksinkertainen ja selkeä seuraus jonka jopa joku 3v ymmärtää. Ja kun lapsi on karsinassa niin muut ovat häneltä sen aikaa turvassa.
Oli ehkä sarkasmia, mutta tartun, kun täällä moni muukin huutaa vain kurin perään pk-ikäisillä.
Ei muuten ymmärrä. Kaiken ikäisillä ihmisillä on psyyken ongelmia, jopa vauvoilla on masennusta. Se voi jäädä perusterveydenhuollossa huomaamatta, koska vauvaa nähdään vain pieni hetki eikä masennuksen merkkejä tunnisteta. Perusterveydenhuollossa ei ole osaamista tunnistaa psyyken ongelmia, siellä keskitytään kasvuun ja kehitykseen.
Ja jos sen kolmevuotiaan käytöksen syy on oikeasti horjuva psyyke, se ei korjaannu karsinoimalla, vaan pahenee. Jos kolmevuotias lyö siksi ettei hän ymmärrä mitään hyvästä, ja hänet "palkitaan" pahalla (eristetään) niin hän jatkaa sitä pahaa toimintaansa, koska saa siitä alitajuisesti tarvitsemansa palkinnon, lisää pahaa. Se on ainoa mitä ansaitsen.
Kiintymyssuhdehäiriö oireilee näin ja sitä on ihan kantasuomalaisillakin. Alkoholisti- tai huumeäitien vauvat, väkivaltaisten vanhempien vauvat. Täysin laiminlyödyt vauvat. Joskus ihan vain synnytyksen jälkeinen masennus voi jättää vauvaan todella syvät jäljet. Ymmärtäkää ettei aina ole kyse vanhemman pahantahtoisuudesta, jos lapsi käyttäytyy näin.
Ne vauvat ovat niitä jotka isompana lyövät muita lapsia eivätkä tunnu oppivan. Heidän tunne-elämä on päälaellaan. He eivät ota hyvää vastaan (kehupalkinnot, tarrat ei tehoa, voivat suuttuakin kehuista) ja jäähyistä tai puhutteluista he saavat vain lisää energiaa, lisää pahaa oloa, jota voivat ryöpyttää ulos.
**** Joitain muitakin syitä lyömiseen:
Esim vaikeasti autistinen lapsi voi lyödä muita, mutta se yleensä tunnistetaan myös perusterveydenhuollossa ja siinä on muitakin oireita, autismin diagnostiikka on hyvinkin selkeä verrattuna psyyken sairauksiin.
Myös "rajaton" lapsi voi lyödä, mutta hän kykenee myös oppimaan uuden toimintamallin ihan niiden ammattikasvattajien hoidossa. Häneen tehoaa kasvatus, eikä lyömisen pitäisi olla mikään pitkäaikainen ongelma.
Hyvin impulsiivinen lapsi voi lyödä ajattelematta, hän muistaa että se oli väärin - mutta liian myöhään. On jälkikäteen aidosti katuva ja on nolo, jos aikuinen toruu.
Ammattikasvattajan tulee erottaa onko syynä impulsiivisuus, mikä laukaisi tilanteen. Impulsiivisuus voi olla oire adhd:sta. Impulsiivisen lapsen kohdalla avainasemassa on ennakointi, eli ryhmän aikuisten on oikeasti oltava käden ulottuvilla.
Ja sitten se jo yllä mainittu kiintymyssuhdehäiriöinen lapsi, hän ei ota aikuiselta ohjausta vastaan. Eikä hän ole tippakaan nolo, jos aikuinen toruu tai tulee joku "seuraamus". Hän saattaa päinvastoin jopa nauraa. ...Tunne-elämä on päälaellaan. Miten tällaista kasvattaa?? Sepä se. Ei pysty kasvattamaan. tällainen lapsi tarvitsee ensin hoivaa, hän on jäänyt vaille kaikesta hoivasta. Vasta sitten voidaan kasvattaa.
Tässäkö on se teoreettinen perusta jolla pelkkään puhumiseen pohjautuvaa kasvatusmallia perustellaan? Eli lapsi on lähtökohtaisesti häiriöinen, tai jos ei ole niin kurittomuuteen (eli uuskielellä rajattomuuteen) kyllä auttaa se pelkkä puhe kunhan tarpeeksi jaksetaan puhua?
Ei.
Suurin osa ammattikasvattajista kouluissa tai päiväkodeissa ei kyllä tiedä tätä teoriaa. Eikä se heidän toimintansa pohjalla ole.
Juurihan kirjoitin, ettei puhe tehoa, jos lapsella on psyyken häiriö.
Sellainen lapsi tarvitsee terapiaa, hoivaa, ei hänen oikea paikkansa ole varhaiskasvatuksessa.
***
Minä en nyt saa kiinni ajatuksestasi. Mikä on sinusta oikea tapa, jos ei puhumalla kasvattaminen? Miten se rajaton lapsi päiväkodissa laitetaan kasvamaan oikeaan suuntaan, jos ei puhumalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi palstaraati ei päätä mihin nämä lapset kuuluvat ja miten heitä tulee hoitaa tai heihin suhtautua. Luotan ammattilaisiin enemmän siinä arviossa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö päiväkodeissa ole erityislapsille omia ryhmiä ja opettajia, jotka on koulutettu hoitamaan näitä lapsia? Jos on kysymys vain huonosti käyttäytyvästä lapsesta, jonka huono käytös ilmeisesti sallitaan kotioloissa, niin tilannetta kaiketi pitäisi purkaa yhdessä lapsen vanhempien kanssa koska tällainen peli ei vetele päiväkodissa.
Ei ole enää! Ei ole ollut vuosiin, kiitos inkluusion.
Kaikki ikäluokan häiriköt voisi koota jo päiväkoti-ikäisestä asti tehostetun kasvatuksen päivähoitolaitoksiin ja siitä suoraan kouluun. Opetettaisiin mitä tarkoittaa rajat, kuri ja ihmisen käytös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei siellä päiväkodissa voi olla omia karsinoita niille lapsille jotka lyövät toisia? Eli: jos lyö niin joutuu karsinaan. Se olisi yksinkertainen ja selkeä seuraus jonka jopa joku 3v ymmärtää. Ja kun lapsi on karsinassa niin muut ovat häneltä sen aikaa turvassa.
Oli ehkä sarkasmia, mutta tartun, kun täällä moni muukin huutaa vain kurin perään pk-ikäisillä.
Ei muuten ymmärrä. Kaiken ikäisillä ihmisillä on psyyken ongelmia, jopa vauvoilla on masennusta. Se voi jäädä perusterveydenhuollossa huomaamatta, koska vauvaa nähdään vain pieni hetki eikä masennuksen merkkejä tunnisteta. Perusterveydenhuollossa ei ole osaamista tunnistaa psyyken ongelmia, siellä keskitytään kasvuun ja kehitykseen.
Ja jos sen kolmevuotiaan käytöksen syy on oikeasti horjuva psyyke, se ei korjaannu karsinoimalla, vaan pahenee. Jos kolmevuotias lyö siksi ettei hän ymmärrä mitään hyvästä, ja hänet "palkitaan" pahalla (eristetään) niin hän jatkaa sitä pahaa toimintaansa, koska saa siitä alitajuisesti tarvitsemansa palkinnon, lisää pahaa. Se on ainoa mitä ansaitsen.
Kiintymyssuhdehäiriö oireilee näin ja sitä on ihan kantasuomalaisillakin. Alkoholisti- tai huumeäitien vauvat, väkivaltaisten vanhempien vauvat. Täysin laiminlyödyt vauvat. Joskus ihan vain synnytyksen jälkeinen masennus voi jättää vauvaan todella syvät jäljet. Ymmärtäkää ettei aina ole kyse vanhemman pahantahtoisuudesta, jos lapsi käyttäytyy näin.
Ne vauvat ovat niitä jotka isompana lyövät muita lapsia eivätkä tunnu oppivan. Heidän tunne-elämä on päälaellaan. He eivät ota hyvää vastaan (kehupalkinnot, tarrat ei tehoa, voivat suuttuakin kehuista) ja jäähyistä tai puhutteluista he saavat vain lisää energiaa, lisää pahaa oloa, jota voivat ryöpyttää ulos.
**** Joitain muitakin syitä lyömiseen:
Esim vaikeasti autistinen lapsi voi lyödä muita, mutta se yleensä tunnistetaan myös perusterveydenhuollossa ja siinä on muitakin oireita, autismin diagnostiikka on hyvinkin selkeä verrattuna psyyken sairauksiin.
Myös "rajaton" lapsi voi lyödä, mutta hän kykenee myös oppimaan uuden toimintamallin ihan niiden ammattikasvattajien hoidossa. Häneen tehoaa kasvatus, eikä lyömisen pitäisi olla mikään pitkäaikainen ongelma.
Hyvin impulsiivinen lapsi voi lyödä ajattelematta, hän muistaa että se oli väärin - mutta liian myöhään. On jälkikäteen aidosti katuva ja on nolo, jos aikuinen toruu.
Ammattikasvattajan tulee erottaa onko syynä impulsiivisuus, mikä laukaisi tilanteen. Impulsiivisuus voi olla oire adhd:sta. Impulsiivisen lapsen kohdalla avainasemassa on ennakointi, eli ryhmän aikuisten on oikeasti oltava käden ulottuvilla.
Ja sitten se jo yllä mainittu kiintymyssuhdehäiriöinen lapsi, hän ei ota aikuiselta ohjausta vastaan. Eikä hän ole tippakaan nolo, jos aikuinen toruu tai tulee joku "seuraamus". Hän saattaa päinvastoin jopa nauraa. ...Tunne-elämä on päälaellaan. Miten tällaista kasvattaa?? Sepä se. Ei pysty kasvattamaan. tällainen lapsi tarvitsee ensin hoivaa, hän on jäänyt vaille kaikesta hoivasta. Vasta sitten voidaan kasvattaa.
Tässäkö on se teoreettinen perusta jolla pelkkään puhumiseen pohjautuvaa kasvatusmallia perustellaan? Eli lapsi on lähtökohtaisesti häiriöinen, tai jos ei ole niin kurittomuuteen (eli uuskielellä rajattomuuteen) kyllä auttaa se pelkkä puhe kunhan tarpeeksi jaksetaan puhua?
Ei.
Suurin osa ammattikasvattajista kouluissa tai päiväkodeissa ei kyllä tiedä tätä teoriaa. Eikä se heidän toimintansa pohjalla ole.
Juurihan kirjoitin, ettei puhe tehoa, jos lapsella on psyyken häiriö.
Sellainen lapsi tarvitsee terapiaa, hoivaa, ei hänen oikea paikkansa ole varhaiskasvatuksessa.
***
Minä en nyt saa kiinni ajatuksestasi. Mikä on sinusta oikea tapa, jos ei puhumalla kasvattaminen? Miten se rajaton lapsi päiväkodissa laitetaan kasvamaan oikeaan suuntaan, jos ei puhumalla?
Perinteisesti lapsia on voitu fyysisesti pakottaa tai motivoida palkinnoin/rangaistuksin tai langettaa muita seurauksia jos pelkkä puhe ei ole auttanut. Mutta nykykasvattajille tämä on ilmeisesti niin vieras ajattelutapa, että sitä jopa pidetään lähtökohtaisesti sarkasmina.
Sitä paitsi ei pidä paikkaansa, etteikö lasta jolla on psyyken häiriö voisi monesti ohjata myös pelkällä puheella. Toki sitten on tilanteita missä pelkkä puhe ei auta, mutta sama pätee lähes kaikkiin muihinkin lapsiin ainakin osassa tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi palstaraati ei päätä mihin nämä lapset kuuluvat ja miten heitä tulee hoitaa tai heihin suhtautua. Luotan ammattilaisiin enemmän siinä arviossa.
Ammattilainen = henkilö joka on käynyt koulun missä opetetaan sanoittamaan tunteita. Ja joka sitten suureen ääneen ihmettelee, että miksi lapsi ei ala totella vaikka tunteet on sanoitettu.
Kasvatusala on tänä päivänä yksi iso vitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Niin kauan kun poliittinen tahto on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja/tai se, että alle kouluikäisten lasten äidit on työelämässä, niin yhteiskunnan on pakko ratkaista kaikille lapsille päivähoitopaikka. Ja mahdollisimman läheltä kotia. Toki jossain kaupungeissa kaikki lapset ei saa paikkaa lähipäiväkodista heti mutta voi anoa siirtoa lähemmäksi ja kyllä se yleensä järjestyy ennen pitkää.
Toki yhteiskunta voi valita toisinkin. Esimerkkinä vaikkapa Saksa. Ei siellä ole tarjolla kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Vaan kulttuuri on, että suuri osa äideistä on kotiäitejä vähintään lasten kouluikään saakka. Ei kaikki äidit tietenkään, on siellä yksityisiä päiväkotejakin.
Kotihoitoa pitäisi tukea, eihän siitä kovin kauan ole kun kaupunki maksoi "kuntalisää" jos hoiti lapsia kotona pidempään. Sehän on kunnalle halvempaakin, vaikka 500 euroa sinne lapsen kotiin vs 1200 hintainen päivähoitopaikka. Salon kaupunki muistaakseni maksoi tuon 500 euroa lihavina vuosinaan.
Jos tuosta summasta kertyisi kotiäidille/isälle eläkettäkin vielä, niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sitä vastaan.
Perustellaan aina tasa-arvolla sitä, että lapset hoitoon, äidit töihin. Tasa-arvolla. Mutta eiköhän sitä tasa-arvoa pitäisi alkaa parantamaan jotenkin muuten, kuin laittamalla vaippahousut laitoksiin.
Sitä voidaan parantaa muuttamalla rakenteita työelämässä. Jakamalla perhevapaat.
Ei oikeasti kyse ole pohjimmiltaan tasa-arvosta vaan Suomen työvoimapulasta, työvoimarakenteesta ja ikärakenteesta. Sote-alalla, varhaiskasvatusalalla (ja opetusalalla?) on pulaa työntekijöistä ja ne on naisvaltaisia aloja. Suomen naiset halutaan työelämään lasten ollessa pieniä siksi, että vaikkapa vanhuksille olisi hoitajia vanhainkodeissa, jotta kouluissa olisi päteviä opettajia, jotta neuvoloissa olisi terkkareita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Niin kauan kun poliittinen tahto on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja/tai se, että alle kouluikäisten lasten äidit on työelämässä, niin yhteiskunnan on pakko ratkaista kaikille lapsille päivähoitopaikka. Ja mahdollisimman läheltä kotia. Toki jossain kaupungeissa kaikki lapset ei saa paikkaa lähipäiväkodista heti mutta voi anoa siirtoa lähemmäksi ja kyllä se yleensä järjestyy ennen pitkää.
Toki yhteiskunta voi valita toisinkin. Esimerkkinä vaikkapa Saksa. Ei siellä ole tarjolla kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Vaan kulttuuri on, että suuri osa äideistä on kotiäitejä vähintään lasten kouluikään saakka. Ei kaikki äidit tietenkään, on siellä yksityisiä päiväkotejakin.
Kotihoitoa pitäisi tukea, eihän siitä kovin kauan ole kun kaupunki maksoi "kuntalisää" jos hoiti lapsia kotona pidempään. Sehän on kunnalle halvempaakin, vaikka 500 euroa sinne lapsen kotiin vs 1200 hintainen päivähoitopaikka. Salon kaupunki muistaakseni maksoi tuon 500 euroa lihavina vuosinaan.
Jos tuosta summasta kertyisi kotiäidille/isälle eläkettäkin vielä, niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sitä vastaan.
Perustellaan aina tasa-arvolla sitä, että lapset hoitoon, äidit töihin. Tasa-arvolla. Mutta eiköhän sitä tasa-arvoa pitäisi alkaa parantamaan jotenkin muuten, kuin laittamalla vaippahousut laitoksiin.
Sitä voidaan parantaa muuttamalla rakenteita työelämässä. Jakamalla perhevapaat.
Ei oikeasti kyse ole pohjimmiltaan tasa-arvosta vaan Suomen työvoimapulasta, työvoimarakenteesta ja ikärakenteesta. Sote-alalla, varhaiskasvatusalalla (ja opetusalalla?) on pulaa työntekijöistä ja ne on naisvaltaisia aloja. Suomen naiset halutaan työelämään lasten ollessa pieniä siksi, että vaikkapa vanhuksille olisi hoitajia vanhainkodeissa, jotta kouluissa olisi päteviä opettajia, jotta neuvoloissa olisi terkkareita jne.
Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. He voisivat hyvin tuurata pienten lasten äitejä jotka hoitavat lapsiaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Niin kauan kun poliittinen tahto on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja/tai se, että alle kouluikäisten lasten äidit on työelämässä, niin yhteiskunnan on pakko ratkaista kaikille lapsille päivähoitopaikka. Ja mahdollisimman läheltä kotia. Toki jossain kaupungeissa kaikki lapset ei saa paikkaa lähipäiväkodista heti mutta voi anoa siirtoa lähemmäksi ja kyllä se yleensä järjestyy ennen pitkää.
Toki yhteiskunta voi valita toisinkin. Esimerkkinä vaikkapa Saksa. Ei siellä ole tarjolla kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Vaan kulttuuri on, että suuri osa äideistä on kotiäitejä vähintään lasten kouluikään saakka. Ei kaikki äidit tietenkään, on siellä yksityisiä päiväkotejakin.
Kotihoitoa pitäisi tukea, eihän siitä kovin kauan ole kun kaupunki maksoi "kuntalisää" jos hoiti lapsia kotona pidempään. Sehän on kunnalle halvempaakin, vaikka 500 euroa sinne lapsen kotiin vs 1200 hintainen päivähoitopaikka. Salon kaupunki muistaakseni maksoi tuon 500 euroa lihavina vuosinaan.
Jos tuosta summasta kertyisi kotiäidille/isälle eläkettäkin vielä, niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sitä vastaan.
Perustellaan aina tasa-arvolla sitä, että lapset hoitoon, äidit töihin. Tasa-arvolla. Mutta eiköhän sitä tasa-arvoa pitäisi alkaa parantamaan jotenkin muuten, kuin laittamalla vaippahousut laitoksiin.
Sitä voidaan parantaa muuttamalla rakenteita työelämässä. Jakamalla perhevapaat.
Ei oikeasti kyse ole pohjimmiltaan tasa-arvosta vaan Suomen työvoimapulasta, työvoimarakenteesta ja ikärakenteesta. Sote-alalla, varhaiskasvatusalalla (ja opetusalalla?) on pulaa työntekijöistä ja ne on naisvaltaisia aloja. Suomen naiset halutaan työelämään lasten ollessa pieniä siksi, että vaikkapa vanhuksille olisi hoitajia vanhainkodeissa, jotta kouluissa olisi päteviä opettajia, jotta neuvoloissa olisi terkkareita jne.
Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. He voisivat hyvin tuurata pienten lasten äitejä jotka hoitavat lapsiaan kotona.
Ymmärrät varmaan, että työvoimarakenne estää tämän. Ei Suomessa ole edes tuhansia työttömiä sote-alan ihmisiä tai päiväkodin opettajia. Näillä naisvaltaisilla aloilla on työvoimapula. Ei työtöntä metallimiestä voi laittaa kotihoitoon hoitamaan huonokuntoisia vanhuksia kotona tai opettamaan kolmannen luokan bilsaa peruskouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Niin kauan kun poliittinen tahto on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja/tai se, että alle kouluikäisten lasten äidit on työelämässä, niin yhteiskunnan on pakko ratkaista kaikille lapsille päivähoitopaikka. Ja mahdollisimman läheltä kotia. Toki jossain kaupungeissa kaikki lapset ei saa paikkaa lähipäiväkodista heti mutta voi anoa siirtoa lähemmäksi ja kyllä se yleensä järjestyy ennen pitkää.
Toki yhteiskunta voi valita toisinkin. Esimerkkinä vaikkapa Saksa. Ei siellä ole tarjolla kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Vaan kulttuuri on, että suuri osa äideistä on kotiäitejä vähintään lasten kouluikään saakka. Ei kaikki äidit tietenkään, on siellä yksityisiä päiväkotejakin.
Kotihoitoa pitäisi tukea, eihän siitä kovin kauan ole kun kaupunki maksoi "kuntalisää" jos hoiti lapsia kotona pidempään. Sehän on kunnalle halvempaakin, vaikka 500 euroa sinne lapsen kotiin vs 1200 hintainen päivähoitopaikka. Salon kaupunki muistaakseni maksoi tuon 500 euroa lihavina vuosinaan.
Jos tuosta summasta kertyisi kotiäidille/isälle eläkettäkin vielä, niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sitä vastaan.
Perustellaan aina tasa-arvolla sitä, että lapset hoitoon, äidit töihin. Tasa-arvolla. Mutta eiköhän sitä tasa-arvoa pitäisi alkaa parantamaan jotenkin muuten, kuin laittamalla vaippahousut laitoksiin.
Sitä voidaan parantaa muuttamalla rakenteita työelämässä. Jakamalla perhevapaat.
Ei oikeasti kyse ole pohjimmiltaan tasa-arvosta vaan Suomen työvoimapulasta, työvoimarakenteesta ja ikärakenteesta. Sote-alalla, varhaiskasvatusalalla (ja opetusalalla?) on pulaa työntekijöistä ja ne on naisvaltaisia aloja. Suomen naiset halutaan työelämään lasten ollessa pieniä siksi, että vaikkapa vanhuksille olisi hoitajia vanhainkodeissa, jotta kouluissa olisi päteviä opettajia, jotta neuvoloissa olisi terkkareita jne.
Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. He voisivat hyvin tuurata pienten lasten äitejä jotka hoitavat lapsiaan kotona.
Ymmärrät varmaan, että työvoimarakenne estää tämän. Ei Suomessa ole edes tuhansia työttömiä sote-alan ihmisiä tai päiväkodin opettajia. Näillä naisvaltaisilla aloilla on työvoimapula. Ei työtöntä metallimiestä voi laittaa kotihoitoon hoitamaan huonokuntoisia vanhuksia kotona tai opettamaan kolmannen luokan bilsaa peruskouluun.
Työttömät pitäisi uudelleenkouluttaa. Sitä paitsi esimerkiksi päiväkotien ja peruskoulujen sijaisilla harvemmin edes on mitään koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Niin kauan kun poliittinen tahto on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja/tai se, että alle kouluikäisten lasten äidit on työelämässä, niin yhteiskunnan on pakko ratkaista kaikille lapsille päivähoitopaikka. Ja mahdollisimman läheltä kotia. Toki jossain kaupungeissa kaikki lapset ei saa paikkaa lähipäiväkodista heti mutta voi anoa siirtoa lähemmäksi ja kyllä se yleensä järjestyy ennen pitkää.
Toki yhteiskunta voi valita toisinkin. Esimerkkinä vaikkapa Saksa. Ei siellä ole tarjolla kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Vaan kulttuuri on, että suuri osa äideistä on kotiäitejä vähintään lasten kouluikään saakka. Ei kaikki äidit tietenkään, on siellä yksityisiä päiväkotejakin.
Kotihoitoa pitäisi tukea, eihän siitä kovin kauan ole kun kaupunki maksoi "kuntalisää" jos hoiti lapsia kotona pidempään. Sehän on kunnalle halvempaakin, vaikka 500 euroa sinne lapsen kotiin vs 1200 hintainen päivähoitopaikka. Salon kaupunki muistaakseni maksoi tuon 500 euroa lihavina vuosinaan.
Jos tuosta summasta kertyisi kotiäidille/isälle eläkettäkin vielä, niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sitä vastaan.
Perustellaan aina tasa-arvolla sitä, että lapset hoitoon, äidit töihin. Tasa-arvolla. Mutta eiköhän sitä tasa-arvoa pitäisi alkaa parantamaan jotenkin muuten, kuin laittamalla vaippahousut laitoksiin.
Sitä voidaan parantaa muuttamalla rakenteita työelämässä. Jakamalla perhevapaat.
Ei oikeasti kyse ole pohjimmiltaan tasa-arvosta vaan Suomen työvoimapulasta, työvoimarakenteesta ja ikärakenteesta. Sote-alalla, varhaiskasvatusalalla (ja opetusalalla?) on pulaa työntekijöistä ja ne on naisvaltaisia aloja. Suomen naiset halutaan työelämään lasten ollessa pieniä siksi, että vaikkapa vanhuksille olisi hoitajia vanhainkodeissa, jotta kouluissa olisi päteviä opettajia, jotta neuvoloissa olisi terkkareita jne.
Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. He voisivat hyvin tuurata pienten lasten äitejä jotka hoitavat lapsiaan kotona.
Äidit tosin ei pysty hoitamaan lapsia kotona, koska kotihoidontuki on olematon ja pelkän isän palkalla ei elä. Kas kun Suomessa palkoilla on törkeän huono ostovoima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi käyttäytyi hyvin kunnes meni päiväkotiin 3-vuotiaana. Aiemmin oli ollut kerhossa ja mummien hoidossa ongelmitta.
Päiväkodissa oppi sylkemään, lyömään, potkimaan ja uhkailemaan. Olin järkyttynyt. Kertoi myös että pelkää joitain kavereitaan. Ilmeisesti samoja joilta oppi tapoja.
Päiväkodissa vaihtui henkilökunta. Uusi johtaja teki lasun meidän lapsesta jossa kertoi lapsen olevan väkivaltainen.
Selvitin asian lastensuojelun kanssa. Irtisanouduin vuorotöistä ja otin lapsen pois päiväkodista. Ehti olla siellä kaksi vuotta. Tunsin että oli todella epäreilua, koska olin parin vuoden aikana useamman kerran ottanut huolestuneena ja vihaisenakin yhteyttä, kun olin kuullut että lasta oli lyöty tiettyjen isompien poikien toimesta. Nämä pojat olivat jo siirtyneet kouluun kun uusi henkilökunta tuli.
Epäilen että kun osa vanhoista jäi eläkkeelle, vakansseja lakkautettiin.
Kun aiemmin otin yhteyttä, meiltä pyydeltiin anteeksi ja arveltiin joidenkin lasten pääsevän kotona isompien sisarusten kautta pelien ja ohjelmien ääreen joista oppineet väkivaltaa. Hyssyteltiin, että selvitellään.
Ollaan saatu kotona kitkettyä huonoa käytöstä, ja kun lapsen päiväkodin aiheuttama kuormitus on vähentynyt, myöskään raivareita ei ole enää tullut kuin aniharvoin. Silti pelkään miten pärjää eskarissa joka alkaa syksyllä.
Päiväkodissa on ollut jatkuvaa vaihtuvuutta ja ryhmässä jossa lapseni oli, ei enää ole pätevää vakaopettajaa vaan lastenhoitaja nostettu vakanssille.
Mua häiritsee eniten se, että ilmeisesti aika paljon ongelmia on salailtu. Osaksi siksi että eivät lain mukaan saa kertoa muista lapsista. On ollut siksi vaikeaa välillä olla varma, mikä on oman lapsen tekemisiä, mikä toisten. Tämä on selkeytynyt kun lapsi on ollut poissa päiväkodista ja oirehdinnan alta on paljastunut sama kiltti lapsi kuin aiemminkin. Enää hänen ei tarvitse puolustautuakseen leikkiä pahista.
Nyt kun lukee näitä juttuja, tulee mieleen onko lapset sittenkään väkivaltaisia ja vaarallisia vai voisiko olla kyse oireilusta joka tulee kun lapset ovat uhmaiässä ja aikuisia päiväkodissa ei riitä antamaan tukea, hoivaa ja huomiota? Kaikkia tilanteita ei nähdä, kuka löi ketä tai vastaavaa.
Ihminen on väkivaltaisimmillaan noin 2-vuotiaana ja persoonallisuushäiriöt kehittyy noin 3-vuotiaana koska tahtoiässä lapsi oppii omat ja toisten rajat.
En tiedä, varmasti monen kotona on ongelmia, mutta uskon että yksi suuri syy on se, että lapset ovat päiväkodissa heitteillä. Yksinkertaisesti lapsia ei voi hoitaa näin vähillä resursseilla.
Meillekin tuli päiväkodilta jatkuvasti viestejä että: " Hyvät vanhemmat. Voisitteko hakea lapsenne tänään aiemmin koska henkilökuntaa ei ole. "
Kun entinen johtaja jäi eläkkeelle, alle puolessa vuodessa on ollut kolme eri ihmistä sitä tehtävää hoitamassa.
Jotkut vanhemmat ulkoistavat kaiken kasvatuksen ensin varhaiskasvatukseen ja sitten kouluun just sillä ajatuksella että siellähän ne oppii käyttäytymään. Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei osaa toimia muiden kanssa ja terrorisoi koko ryhmää, mutta ei osata tunnistaa että päävastuu kasvatuksesta on tosiasiassa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä traumatisoituneiden ja exille katkerien yksinhuoltajanaisten lapsia on jopa puolet. yleensä etävanhempaa ei ole lapset nähneet, ei vaikka olis oikeus tavata.
Sun lapsestakin voi tulla syntipukki kirjoitti:
Päiväkodissa vaihtui henkilökunta. Uusi johtaja teki lasun meidän lapsesta jossa kertoi lapsen olevan väkivaltainen.
Siis nykyään jos lapsi tappelee päiväkodissa niin siitä tehdään lasu? Ilmeisesti ei ole enää mitään rajaa sillä, että mitkä kaikki asiat ovat näitä lasun paikkoja. Aivan uskomatonta, että mihin jamaan lastenkasvatus on ajettu noin viimeisten 10 vuoden aikana.
Sun lapsestakin voi tulla syntipukki kirjoitti:
Meidän lapsi käyttäytyi hyvin kunnes meni päiväkotiin 3-vuotiaana. Aiemmin oli ollut kerhossa ja mummien hoidossa ongelmitta.
Päiväkodissa oppi sylkemään, lyömään, potkimaan ja uhkailemaan. Olin järkyttynyt. Kertoi myös että pelkää joitain kavereitaan. Ilmeisesti samoja joilta oppi tapoja.
Päiväkodissa vaihtui henkilökunta. Uusi johtaja teki lasun meidän lapsesta jossa kertoi lapsen olevan väkivaltainen.
Selvitin asian lastensuojelun kanssa. Irtisanouduin vuorotöistä ja otin lapsen pois päiväkodista. Ehti olla siellä kaksi vuotta. Tunsin että oli todella epäreilua, koska olin parin vuoden aikana useamman kerran ottanut huolestuneena ja vihaisenakin yhteyttä, kun olin kuullut että lasta oli lyöty tiettyjen isompien poikien toimesta. Nämä pojat olivat jo siirtyneet kouluun kun uusi henkilökunta tuli.
Epäilen että kun osa vanhoista jäi eläkkeelle, vakansseja lakkautettiin.
Kun aiemmin otin yhteyttä, meiltä pyydeltiin anteeksi ja arveltiin joidenkin lasten pääsevän kotona isompien sisarusten kautta pelien ja ohjelmien ääreen joista oppineet väkivaltaa. Hyssyteltiin, että selvitellään.
Ollaan saatu kotona kitkettyä huonoa käytöstä, ja kun lapsen päiväkodin aiheuttama kuormitus on vähentynyt, myöskään raivareita ei ole enää tullut kuin aniharvoin. Silti pelkään miten pärjää eskarissa joka alkaa syksyllä.
Päiväkodissa on ollut jatkuvaa vaihtuvuutta ja ryhmässä jossa lapseni oli, ei enää ole pätevää vakaopettajaa vaan lastenhoitaja nostettu vakanssille.
Mua häiritsee eniten se, että ilmeisesti aika paljon ongelmia on salailtu. Osaksi siksi että eivät lain mukaan saa kertoa muista lapsista. On ollut siksi vaikeaa välillä olla varma, mikä on oman lapsen tekemisiä, mikä toisten. Tämä on selkeytynyt kun lapsi on ollut poissa päiväkodista ja oirehdinnan alta on paljastunut sama kiltti lapsi kuin aiemminkin. Enää hänen ei tarvitse puolustautuakseen leikkiä pahista.
Nyt kun lukee näitä juttuja, tulee mieleen onko lapset sittenkään väkivaltaisia ja vaarallisia vai voisiko olla kyse oireilusta joka tulee kun lapset ovat uhmaiässä ja aikuisia päiväkodissa ei riitä antamaan tukea, hoivaa ja huomiota? Kaikkia tilanteita ei nähdä, kuka löi ketä tai vastaavaa.
Ihminen on väkivaltaisimmillaan noin 2-vuotiaana ja persoonallisuushäiriöt kehittyy noin 3-vuotiaana koska tahtoiässä lapsi oppii omat ja toisten rajat.
En tiedä, varmasti monen kotona on ongelmia, mutta uskon että yksi suuri syy on se, että lapset ovat päiväkodissa heitteillä. Yksinkertaisesti lapsia ei voi hoitaa näin vähillä resursseilla.
Meillekin tuli päiväkodilta jatkuvasti viestejä että: " Hyvät vanhemmat. Voisitteko hakea lapsenne tänään aiemmin koska henkilökuntaa ei ole. "
Kun entinen johtaja jäi eläkkeelle, alle puolessa vuodessa on ollut kolme eri ihmistä sitä tehtävää hoitamassa.
Tuo vaihtuvuus on kyllä ongelma. Ja se on ongelma melkein kaikissa julkisen töissä nykyisin. Kaikki hyvät lähtevät ja jäljelle jää katkeroituneet töiden välttelijät.
Ja tämä taas johtuu siitä, että palkat on surkeat, tuki olematonta ja kaikki säästö kohdistetaan ruohonjuuritasolle. Sitten tulee säädöstä ja ohjeistusta, jotka tekevät ttöntekemisestä koko ajan vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei siellä päiväkodissa voi olla omia karsinoita niille lapsille jotka lyövät toisia? Eli: jos lyö niin joutuu karsinaan. Se olisi yksinkertainen ja selkeä seuraus jonka jopa joku 3v ymmärtää. Ja kun lapsi on karsinassa niin muut ovat häneltä sen aikaa turvassa.
Oli ehkä sarkasmia, mutta tartun, kun täällä moni muukin huutaa vain kurin perään pk-ikäisillä.
Ei muuten ymmärrä. Kaiken ikäisillä ihmisillä on psyyken ongelmia, jopa vauvoilla on masennusta. Se voi jäädä perusterveydenhuollossa huomaamatta, koska vauvaa nähdään vain pieni hetki eikä masennuksen merkkejä tunnisteta. Perusterveydenhuollossa ei ole osaamista tunnistaa psyyken ongelmia, siellä keskitytään kasvuun ja kehitykseen.
Ja jos sen kolmevuotiaan käytöksen syy on oikeasti horjuva psyyke, se ei korjaannu karsinoimalla, vaan pahenee. Jos kolmevuotias lyö siksi ettei hän ymmärrä mitään hyvästä, ja hänet "palkitaan" pahalla (eristetään) niin hän jatkaa sitä pahaa toimintaansa, koska saa siitä alitajuisesti tarvitsemansa palkinnon, lisää pahaa. Se on ainoa mitä ansaitsen.
Kiintymyssuhdehäiriö oireilee näin ja sitä on ihan kantasuomalaisillakin. Alkoholisti- tai huumeäitien vauvat, väkivaltaisten vanhempien vauvat. Täysin laiminlyödyt vauvat. Joskus ihan vain synnytyksen jälkeinen masennus voi jättää vauvaan todella syvät jäljet. Ymmärtäkää ettei aina ole kyse vanhemman pahantahtoisuudesta, jos lapsi käyttäytyy näin.
Ne vauvat ovat niitä jotka isompana lyövät muita lapsia eivätkä tunnu oppivan. Heidän tunne-elämä on päälaellaan. He eivät ota hyvää vastaan (kehupalkinnot, tarrat ei tehoa, voivat suuttuakin kehuista) ja jäähyistä tai puhutteluista he saavat vain lisää energiaa, lisää pahaa oloa, jota voivat ryöpyttää ulos.
**** Joitain muitakin syitä lyömiseen:
Esim vaikeasti autistinen lapsi voi lyödä muita, mutta se yleensä tunnistetaan myös perusterveydenhuollossa ja siinä on muitakin oireita, autismin diagnostiikka on hyvinkin selkeä verrattuna psyyken sairauksiin.
Myös "rajaton" lapsi voi lyödä, mutta hän kykenee myös oppimaan uuden toimintamallin ihan niiden ammattikasvattajien hoidossa. Häneen tehoaa kasvatus, eikä lyömisen pitäisi olla mikään pitkäaikainen ongelma.
Hyvin impulsiivinen lapsi voi lyödä ajattelematta, hän muistaa että se oli väärin - mutta liian myöhään. On jälkikäteen aidosti katuva ja on nolo, jos aikuinen toruu.
Ammattikasvattajan tulee erottaa onko syynä impulsiivisuus, mikä laukaisi tilanteen. Impulsiivisuus voi olla oire adhd:sta. Impulsiivisen lapsen kohdalla avainasemassa on ennakointi, eli ryhmän aikuisten on oikeasti oltava käden ulottuvilla.
Ja sitten se jo yllä mainittu kiintymyssuhdehäiriöinen lapsi, hän ei ota aikuiselta ohjausta vastaan. Eikä hän ole tippakaan nolo, jos aikuinen toruu tai tulee joku "seuraamus". Hän saattaa päinvastoin jopa nauraa. ...Tunne-elämä on päälaellaan. Miten tällaista kasvattaa?? Sepä se. Ei pysty kasvattamaan. tällainen lapsi tarvitsee ensin hoivaa, hän on jäänyt vaille kaikesta hoivasta. Vasta sitten voidaan kasvattaa.
Tässäkö on se teoreettinen perusta jolla pelkkään puhumiseen pohjautuvaa kasvatusmallia perustellaan? Eli lapsi on lähtökohtaisesti häiriöinen, tai jos ei ole niin kurittomuuteen (eli uuskielellä rajattomuuteen) kyllä auttaa se pelkkä puhe kunhan tarpeeksi jaksetaan puhua?
Ei.
Suurin osa ammattikasvattajista kouluissa tai päiväkodeissa ei kyllä tiedä tätä teoriaa. Eikä se heidän toimintansa pohjalla ole.
Juurihan kirjoitin, ettei puhe tehoa, jos lapsella on psyyken häiriö.
Sellainen lapsi tarvitsee terapiaa, hoivaa, ei hänen oikea paikkansa ole varhaiskasvatuksessa.
***
Minä en nyt saa kiinni ajatuksestasi. Mikä on sinusta oikea tapa, jos ei puhumalla kasvattaminen? Miten se rajaton lapsi päiväkodissa laitetaan kasvamaan oikeaan suuntaan, jos ei puhumalla?
Perinteisesti lapsia on voitu fyysisesti pakottaa tai motivoida palkinnoin/rangaistuksin tai langettaa muita seurauksia jos pelkkä puhe ei ole auttanut. Mutta nykykasvattajille tämä on ilmeisesti niin vieras ajattelutapa, että sitä jopa pidetään lähtökohtaisesti sarkasmina.
Sitä paitsi ei pidä paikkaansa, etteikö lasta jolla on psyyken häiriö voisi monesti ohjata myös pelkällä puheella. Toki sitten on tilanteita missä pelkkä puhe ei auta, mutta sama pätee lähes kaikkiin muihinkin lapsiin ainakin osassa tilanteita.
Mihin perustat tuon? Minkä tyyppisistä psyyken häiriöistä sinulla on kokemusta, ja nimenomaan lapsilla? Pitkäkestoisia tuloksia et saa. Voit saada lapsen tekemään jotain, mutta hänen psyykensä ja käytöksensä ei oikeasti siinä korjaannu. Ongelmat vaan siirtyy eteenpäin.
Enkä tarkoita tässä nyt terapeutin puhetta, vaan tavallisia kasvatustilanteita kotona tai päiväkodissa.
Kiintymyssuhdehäiriön oireisiin kuuluu myös aikuisten manipulointi. Ohjaapa tällaista lasta kädestä pitäen tai ihan vaikka vain sanoilla pois tilanteesta jossa hän on yrittänyt satuttaa toista lasta, niin hän huutaa että ÄLÄ LYÖ, kirkuu apua. Ja kun paikalle juoksee tyrmistynyt toinen aikuinen, niin tämä "satutettu" hymyilee vinoa hymyä sen toisen aikuisen helmoissa.
Se on ihan pirullista.
Huomaa, ettet ole tällaisia koskaan tavannutkaan.
Mikä tietysti on hyvä. Sehän huolestuttavaa olisikin, jos tällaiset lapset olisivat jo ihan normi. Aika marginaalisesta joukosta kuitenkin puhutaan. Mutta sitäkin näkyvämpi ja kuuluvampi joukko, jos heitä laitetaan ilman mitään apua pk-ryhmiin.
Joku kun pohti että pitäisi katsoa millaista porukkaa suomeen otetaan niin niistä viidestä väkivalta-apinasta mun pojan eskariryhmässä, SIIS VIISI YHDESSÄ ESKARIRYHMÄSSÄ, jotka mun poikaani hakkasi, töni, kivitti, sulki ulkoiluvälinevarastoon jne. Oli kantasuomalaisia helmiä 5/5. Pessi, jasper, kaarlo, senja ja paavo. Ihan loppuajasta tuli vielä yksi ulkomaantuonti joka sopi tähän kantis porukkaan kuin nyrkki silmään. Kiitos vaan varhaiskasvatukselle ihan vallan
v i t u s ti kun ette tehneet mitään. Kakarat laitokseen, niiden vanhemmat varhaiskasvattajien kanssa häpeätolppaan, koko laji kärsii juuri teidänlaistenne ihmisten takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan, että tällaisia lapsia varten perustettaisiin erityispäiväkoteja. Sanotaan nyt vaikka että Helsinkiin kaksi, pienempiin kuntiin vähintään yksi. Näin ollen kodeista olisi usein aika pitkä ja hankalakin matka päiväkodille, ja monessa perheessä ei ole autoa. Miten lapset pääsisi päiväkotiin, jonka tarkoitus kuitenkin on olla lapselle hoitopaikka vanhempien työpäivän ajaksi. Erityiskoulujen kohdalla oppilaille järjestetään taksikuljetus koulumatkoja varten tästä syystä, mutta ei jotain kolmevuotiasta voi laittaa taksiin ilman vanhempaa. Eikä toisaalta voi olettaa, että erityislasten vanhemmat pakotettaisiin kuljettamaan lapsi yli tunnin bussimatkan päähän, johan se työajatkin huomioiden olisi aika mahdotonta.
Olin muuten itse 80-luvulla päiväkodissa, jossa oli yksi erityisryhmä, siinä oli kaksi lastenhoitajaa ja seitsemän erityislasta. Onkohan tuollaiset lopetettu kokonaan?
No ehkä Kaikki asiat eivät ole sellaisia, että yhteiskunnan on pakko ne ratkaista. Nytkään kaikki eivät saa siitä lähipäiväkodista paikkaa, vaan se paikka voi olla aivan toisella puolella kaupunkia.
Erityisryhmiä on, mutta niissä on ainakin puolet normaalilapsia tukilapsina. Näiden tehtävä on siis näyttää mallia erityislapsille, mutta meidän lapsi ainakin oli lähinnä nyrkkeilysäkkinä.
Haluttiin lapsi takaisin normaaliryhmään, mutta ei saatu siirrettyä, koska kukaan muu ei antanut lastaan tilalle tukilapseksi. Vaihdettiin sitten päiväkotia että pääsi pois.
Niin kauan kun poliittinen tahto on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja/tai se, että alle kouluikäisten lasten äidit on työelämässä, niin yhteiskunnan on pakko ratkaista kaikille lapsille päivähoitopaikka. Ja mahdollisimman läheltä kotia. Toki jossain kaupungeissa kaikki lapset ei saa paikkaa lähipäiväkodista heti mutta voi anoa siirtoa lähemmäksi ja kyllä se yleensä järjestyy ennen pitkää.
Toki yhteiskunta voi valita toisinkin. Esimerkkinä vaikkapa Saksa. Ei siellä ole tarjolla kaikille lapsille päiväkotipaikkaa. Vaan kulttuuri on, että suuri osa äideistä on kotiäitejä vähintään lasten kouluikään saakka. Ei kaikki äidit tietenkään, on siellä yksityisiä päiväkotejakin.
Kotihoitoa pitäisi tukea, eihän siitä kovin kauan ole kun kaupunki maksoi "kuntalisää" jos hoiti lapsia kotona pidempään. Sehän on kunnalle halvempaakin, vaikka 500 euroa sinne lapsen kotiin vs 1200 hintainen päivähoitopaikka. Salon kaupunki muistaakseni maksoi tuon 500 euroa lihavina vuosinaan.
Jos tuosta summasta kertyisi kotiäidille/isälle eläkettäkin vielä, niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sitä vastaan.
Perustellaan aina tasa-arvolla sitä, että lapset hoitoon, äidit töihin. Tasa-arvolla. Mutta eiköhän sitä tasa-arvoa pitäisi alkaa parantamaan jotenkin muuten, kuin laittamalla vaippahousut laitoksiin.
Sitä voidaan parantaa muuttamalla rakenteita työelämässä. Jakamalla perhevapaat.
Ei oikeasti kyse ole pohjimmiltaan tasa-arvosta vaan Suomen työvoimapulasta, työvoimarakenteesta ja ikärakenteesta. Sote-alalla, varhaiskasvatusalalla (ja opetusalalla?) on pulaa työntekijöistä ja ne on naisvaltaisia aloja. Suomen naiset halutaan työelämään lasten ollessa pieniä siksi, että vaikkapa vanhuksille olisi hoitajia vanhainkodeissa, jotta kouluissa olisi päteviä opettajia, jotta neuvoloissa olisi terkkareita jne.
Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. He voisivat hyvin tuurata pienten lasten äitejä jotka hoitavat lapsiaan kotona.
Ymmärrät varmaan, että työvoimarakenne estää tämän. Ei Suomessa ole edes tuhansia työttömiä sote-alan ihmisiä tai päiväkodin opettajia. Näillä naisvaltaisilla aloilla on työvoimapula. Ei työtöntä metallimiestä voi laittaa kotihoitoon hoitamaan huonokuntoisia vanhuksia kotona tai opettamaan kolmannen luokan bilsaa peruskouluun.
Työttömät pitäisi uudelleenkouluttaa. Sitä paitsi esimerkiksi päiväkotien ja peruskoulujen sijaisilla harvemmin edes on mitään koulutusta.
Eikö nykyään jo melkein kaikille pitkäaikaistyöttömille tai kouluttamattomille työttömille yritetä tyrkyttää lähihoitajakoulutusta? Ei se ole mitään osaa tästä yhteiskunnallisesta ongelmasta ratkaissut. Ja kyse on myös ammattiin soveltuvuudesta. Entä jos vihaa lapsia ja on epäsosiaalinen, voiko silloin laittaa hoitamaan pieniä lapsia päiväkotiin? Entä jos on aika yksinkertainen ja matala ÄO ja alhainen yleissivistys, voiko silloin laittaa opettamaan lapsia kouluun laskemaan jakolaskuja? Kun ei itsekään niitä osaa laskea? Tai voiko päihdeongelmaisen laittaa hoitamaan yksivuotiaita? Tai polvikipuinen nostamaan vanhuksia niin, että se joutuu viikossa pitkälle sairauslomalle?
Kotihoitoa pitäisi tukea, eihän siitä kovin kauan ole kun kaupunki maksoi "kuntalisää" jos hoiti lapsia kotona pidempään. Sehän on kunnalle halvempaakin, vaikka 500 euroa sinne lapsen kotiin vs 1200 hintainen päivähoitopaikka. Salon kaupunki muistaakseni maksoi tuon 500 euroa lihavina vuosinaan.
Jos tuosta summasta kertyisi kotiäidille/isälle eläkettäkin vielä, niin ei pitäisi olla kenelläkään mitään sitä vastaan.
Perustellaan aina tasa-arvolla sitä, että lapset hoitoon, äidit töihin. Tasa-arvolla. Mutta eiköhän sitä tasa-arvoa pitäisi alkaa parantamaan jotenkin muuten, kuin laittamalla vaippahousut laitoksiin.
Sitä voidaan parantaa muuttamalla rakenteita työelämässä. Jakamalla perhevapaat.